Le Guess Who? – kolme huutomerkkiä

lgw_tim_van_veen

Hollannissa asioita ei jätetä puolitiehen. Kun jotain on, sitä on erittäin paljon. Utrechtissa 10.–13.11. järjestetty kymmenes Le Guess Who? -festivaali ilmensi tätä eetosta hyvin. Festivaalin ohjelmistoon kuului neljän päivän aikana yhteensä noin 120 bändiä, pari leffaa, muutama kirppis, yksi alafestivaali ohjelman sisällä ja vielä ympäri kaupunkia levittäytynyt hollantilaisia kykyjä esitellyt toinen festari Le Mini Who?. Samaan aikaa Utrechtissa järjestettiin myös maailman suurimmat levymessut.

Tapahtuman pääpaikkana toimiva TivoliVredenburg on itsessään melkoinen megakompleksi ja sanalla sanoen ”päräyttävin” musiikkivenue, jossa olen vieraillut. Helsinkiläinen voisi ymmärtää asian vaikka niin, että Kulttuuritalo, Tavastia, Kuudes linja ja Korjaamo laitettaisiin saman korkeuksiin nousevan katon alle ja heitettäisiin kaupan päälle vielä uskottava ravintola. Tivoli-keikkojen lisäksi oli vielä, kuinkas muutenkaan, kymmenkunta muuta esityspaikkaa ympäri kaupunkia.

Varsinainen musiikkiohjelmisto oli kuin erittäin hyvin kultivoitu levykokoelma, josta voi poimia tarkasti valikoiden tai summan mutikassa melkein mitä vaan klassikoista harvinaisuuksien kautta mielenkiintoisimpiin uutuuksiin. Le Guess Who? on festivaali, jossa jokaisella keikalla on oma merkityksensä – myös niillä, jotka eivät lunasta kaikkia odotuksia.

Ohessa poimintana kolme isoa onnistujaa tämän vuoden tapahtumasta, jonka taustat voit kerrata täältä.

cate_le_bon_jan_rijk

Cate Le Bon
Walesista kotoisin oleva Cate Le Bon herätti mielenkiintoni Mug Museum -albumillaan vuonna 2013, mutta jätti Crab Day -uutukaisellaan hieman etäiseksi. Aion antaa levylle ansaitun toisen mahdollisuuden festariviikonlopun kiistattomiin kohokohtiin kuuluvan keikan myötä. Nelihenkinen bändi soitti millintarkasti ja samaan aikaan rennon irtonaisesti. Le Bon oli liiderinä hillityn suvereeni. Liian usein uuden indierockin perusongelmaksi muodostuvasta valjusta lavaolemuksesta ei ollut tietoakaan, vaan levyllä ajoittain taustalle vaipuva musiikki tuli iholle, rokkasi ja liikutti. Olen varma, että jatkuvasti katsekontaktia yleisöönsä hakenut Cate Le Bon lauloi juuri minulle.

Kuuntele: Mug Museum

©Jelmer de Haas

Good Sad Happy Bad
Mystinen Good Sad Happy Bad tunnettiin ennen nimellä Micachu & The Shapes, jonka levyn nimi puolestaan oli Good Sad Happy Bad. Hämmentävää? Ehkä hieman, mutta juuri tällaista pakan sekoitusta voi odottaa nerokkaalta brittiartistilta Mica Leviltä. Livenä GSHB osoitti, että kaikki lähtee rummuista. Bodarin atleettisuudella taotun jyräävän biitin päälle voidellaan stoner-kitaraa ja leikkisiä synakuvioita. Täydellisesti terästetty musiikillinen perunamuusi on valmis nautittavaksi. Mausteena erittäin hyvin kokonaisuutta täydentävä introvertin mystisuuden sumu. Konserttiseurani summasi asian hyvin: ”Tuntuu, että nuo bändin välispiikit on lähinnä tarkoitettu heille itselleen.”

Kuuntele: Micachu & The Shapes – Good Sad Happy Bad

©Jelmer de Haas

Junun featuring Shye Ben Tzur, Jonny Greenwood & The Rajasthan Express
Le Guess Who?:n todellinen pommi räjähti kalkkiviivoilla. Radioheadin monipuolisesti briljantti kitaristi Jonny Greenwood esitteli yhteistyöprojektinsa säveltäjä Shye Ben Tzurin ja intialaisen The Rajasthan Express -kokoonpanon kanssa. Luonteva yhdistelmä veivasi ja reivasi festarisunnuntain päätökseen hurmoshenkisesti. The Rajasthan Expressin muusikot juhlivat tiensä yleisön halki lavalle soittaen keikalla muutamaankin otteeseen toistunutta teemakappalettaan Junun. Alusta asti oli selvää, että nyt ollaan juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Junun ilmensi koko tapahtuman välitöntä henkeä hyvin. Jos homma toimii, se toimii. Silloin muusikoiden taustastoorilla tai muilla muuttujilla ei ole mitään sen suurempaa väliä. Le Guess Who? päättyi ansaitusti isoon huutomerkkiin.

Kuuntele: Junun

Seuraava Le Guess Who? järjestetään Utrechtissa 9.–12.11.2017. Lisätiedot tapahtuman Facebook-eventissä.

Kuvat: Tim van Veen (yleiskuva), Jan Rijk (Cate Le Bon), Jelmer De Haas (GSHB, Junun)

10 kysymystä: Le Guess Who?

collage-final-poster

Kä-sit-tä-mä-tön!!! Siinä ainoa sana, jolla pystyn kuvaamaan Hollannin Utrechtissa 10.–13.11. järjestettävän Le Guess Who? -festivaalin esiintyjälistausta. Kyseessä on musanörtin unelma – ja niin paljon enemmän. Ai niin, mainitsinko jo sen, että samaan aikaan festarin kanssa Utrechtissa järjestetään maailman suurimmat levymessut?

Lyhyesti kyse on tästä: Neljä ultrakiinnostavaa kuraattoria Wilco, Julia Holter, Suuns ja Savages on rakentanut oman LGW?-ohjelmansa ja lisäksi luvassa on erittäin laaja ”general program”. Pelkästään omia suosikkejani löytyy listalta siinä määrin, että shortlist-luettelon esittelemisen sijaan suosittelen tsekkaamaan koko kattauksen täältä. Kaikkea ihanaa löytyy mielin määrin indiestä avantgardeen ja elektronisesta musiikista alt countryyn. Suomesta mukana on varmasti hyvin tähän viitekehykseen soveltuva Lau Nau. Tapahtuma levittäytyy neljän päivän aikana ympäri Utrechtin keskustaa erilaisiin keikkapaikkoihin ja myös harvemmin musiikkiesityksiin käytettäviin lokaatioihin. Festivaalivieraiden yöpyminen järjestetään laivahotellissa.

Kymmenvuotista taivaltaan juhlistavan festivaalin perustajiin kuuluva Bob Van Heur vastasi kymmeneen Kuulokuvia-kysymykseen. Ja jos Utrechtin-reissu ei tällä kertaa parin päivän onnistu, niin kannattaa ainakin ottaa kuunteluun festivaalin mainio Spotify-lista.

1. Mikä on Le Guess Who? ja kuinka kaikki alkoi?

Le Guess Who? alkoi vuonna 2007, jolloin kyseessä oli paljon nykyistä pienimuotoisempi, kanadalaista musiikkia esittelevä tapahtuma. Nimen alkuun valikoitui “Le” kanadanranskalaista osuutta kuvaamaan ja mukana oli bändi nimeltään The Guess Who, joka tunnettiin hitistään American Woman (ja jota luultiin usein amerikkalaisyhtyeeksi). Kysymysmerkki puolestaan edustaa monien festarillamme esiintyvien bändien tuntemattomuutta.

2. Miten olette valinneet ohjelmakuraattorit ja kuinka työskentely heidän kanssaan on edennyt?

LGW?:n buukkausissa ei noudateta mitään tiettyä kaavaa, joten homma menee aina hieman eri lailla ja se on hyvä asia. Kutsumme artistikuraattoreiksi tekijöitä, jotka inspiroivat sekä meitä itseämme että tapahtuman yleisöä. Kurattorin on oltava joku, jonka visio ja musiikillinen sivistys syventävät festarin antia. Kuraattorit toimittavat meille toivelistansa, jota pyrimme toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Joskus myös ehdotamme heille sopivia nimiä, mutta yleensä artistikuraattorit päättävät esiintyjät itse.

3. Entä niin sanottu “yleisohjelma”, miten se kootaan?

Sen kokoaminen aloitetaan kunhan olemme nähneet, mitä kuraattorit valitsevat. Oman ohjelmabuukkauksemme tarkoitus on täydentää kurattooreiden valintoja ja toimia siten eräänlaisena vastapainona heidän kokoamilleen ohjelmakokonaisuuksille. Meillä on omat pitkäaikaiset esiintyjäunelmamme ja löytömme, joita yritämme päästä esittelemään. Aina lopulta se kuuluisa “gut feeling” ratkaisee ja tällä metodilla on nähdäkseni pärjätty varsin hyvin tähän mennessä.

4. Minkälainen artisti on mielestäsi ihanteellinen buukkaus ohjelmistoonne? Mitä ominaisuuksia haette?

Hyvä kysymys. Konteksti vaikuttaa aina, joten mitään tiettyä vastausta tähän ei ole. Pyrimme löytämään artisteja, jotka eivät ehkä ole kovin tunnettuja, mutta ansaitsisivat enemmän huomiota mielestämme. Silloin LGW? voi toimia myös ponnahduslautana. Emme ajattele kokonaisuutta pääesiintyjien kautta, vaan yritämme luoda tilanteen, jossa musiikkia voisi ymmärtää paremmin. Suosikit ovat kullekin kävijälle yksilöllisiä.

5. Minkälainen alusta Utrecht on tapahtumalle?

Utrecht on täydellisen kokoinen kaltaisellemme festivaalille. Kaupunki on pieni, mutta upea ja kaikkialle voi kävellä. Festarin käytössä on jo aika monia esityspaikkoja ja niiden määrä tuntuu olevan edelleen kasvussa. Samoin Utrecht kasvaa ja uutta luovaa toimintaa on kaupungissa paljon. Tämä sopii hyvin festivaalimme fiilikseen. Yhteistyö on kaiken avain.

6. Miten valitsette esityspaikat?

Osa venueista on tunnettu muutenkin keikkapaikkoina ja sitten on sellaisia mestoja, joita on vaan yksinkertaisesti mahdoton olla käyttämättä. Eräs näistä on Janskerk, mielettömän upea, enimmillään 650 henkilöä sisäänsä vetävä kirkko kaupungin keskustassa. Yritämme jatkuvasti löytää uusia paikkoja, jotka voisivat toimia keikkapaikkoina. Se on päätavoitteemme: kehittyä jatkuvasti.

7. Tänä vuonna juhlitaan kymmenettä Le Guess Who? -festivaalia. Miltä saavutus tuntuu ja kuinka tapahtuma on kasvanut vuosien varrella?

Alussa emme aavistaneet, että tapahtuma jatkuisi näin kauan, mutta kaikki tuntuu yhä uudelta ja tuoreelta näiden vuosien jälkeenkin. Kaksi vuotta sitten uudesta Tivoli Vredenburgista tuli tapahtuman päämaja ja se avasi melkoisen mahdollisuuksien kavalkadin. Festarin koko kaksinkertaistui kertarysäyksellä ja käyttöön tuli uusia, hieman spesifimpiä tiloja. Vanhan Tivoli-rakennuksen fiilistä kaipaan yhä, mutta se kai liittyy vain kehityksen kanssa elämiseen. Tapahtuman kasvaessa myös järjestäjäporukan kunnianhimo lisääntyi ja niin kauan kun uusia unelmia syntyy, yritämme parhaamme mukaan saada ne toteutumaan. Pahinta olisi vain toteuttaa jotain valmista formaattia, joten pyrimme pitämään homman freesinä.

8. Pystytkö nimeämään jonkin henkilökohtaisen huippukohdan vuosien varrelta?

Huh, niitä on niin paljon… Todella haastava kysymys. Vuorokauden mittainen drone-katsaus oli huippu, varsinkin kun olin unelmoinut konseptin toteuttamisesta jo vuosia, ja lopulta mukaan saatiin William Basinskin ja Stephen O’Malleyn kaltaisia supernimiä. Turkkilaisen Seldan esiintyminen kaksi vuotta sitten on toinen ehdoton helmi. Oli mahtavaa pystyä toteuttamaan paitsi festarikeikka, myös livelevy, joista molemmat osaltaan nostivat esille tuntemattoman, mutta legendastatuksen ansaitsevan artistin tekemistä.

9. Mitä Utrechtissa kannattaa nähdä ja tehdä (jos aikaa jää festarin ohella)?

No tietenkin maailman suurimmat levymessut, se on ihan must kaikille levydiggareille. Utrecht on myös De Stijl -taidesuuntauksen kotipaikka, joten kannattaa vierailla Rietveld-Schröder-Housessa, jos taide kiinnostaa. Julkaisemme Treasure Guide -nimistä festivaalilehteä ilmaiseksi ja sieltä löytyy lisää vinkkejä, joten sellainen kannattaa poimia mukaan.

10. Yksi syy, miksi jokaisen mitäisi vierailla Le Guess Who? -festareilla?

Sanoisin, että paras syy on koko festivaali, jossa voi päästä sisälle vierailevien kuraattoreiden musiikilliseen ajatteluun ja jossa voi kokea Elza Soaresin ja Patty Watersin kaltaisten legendojen harvinaislaatuisia keikkoja. Ja toki sieltä löytyy myös Digable Planets. Ja Swans. Ja Dinosaur Jr. Ja punklegenda The Exin oma festivaali festivaalin sisällä, jossa on mukana etiopialaista sirkusta, neljän tunnin freejazz-sessiot Han Benninkin ja Ken Vandermarkin kaltaisten tekijöiden kanssa. Ja ilmainen sisarfestivaali Le Mini Who, jossa voi kuulla parhaita nousevia hollantilaisia bändejä. Ja Jujun, eli Radioheadin Jonny Greenwoodin projekti intialaisen suurorkesterin kanssa. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Onhan siinä syytä jo kerrakseen.

Le Guess Who? Utrechtissa, Hollannissa 10.–13.11.
Lisätiedot ja koko ohjelma

Tampere Jazz Happening top 5

paalnilssen-lovelargeunit0900p

Marraskuun alku on harmaa. Kuljen kadulla laahustaen ja liiskaantuneita vaahteranlehtiä potkiskellen. Tiistai-iltapäivä on mitäänsanomaton ja epälegendaarinen. Sitten muistan: viikonloppuna on Tampere Jazz Happening!

Loka-marraskuun taitteessa pyhäinpäivän viikonloppuna jo 34 kertaa järjestetty Happening on muodostunut syystalven valopilkuksi ja tehnyt rokkikaupunki Mansesta yhdeksi viikonlopuksi paitsi Suomen jazzkapitaalin, myös arvostetun kansainvälisen kohtaamispaikan. Tampereella voidaan hyvin ja artistit haluavat palata festivaalille. Näin myös yleisö, joista merkittävä osa on tapahtumassa perinteisesti joka vuosi käyvää jengiä. Uuttakin ryhmää mahtuu onneksi mukaan ja olemassa oleviin kiinnekohtiin on helppo tykästyä.

Tampere Jazz Happening järjestetään Telakan, Pakkahuoneen ja Klubin muodostamassa jazzin Bermudan kolmiossa, jonne solahtaessaan saattaa hetkellisesti menettää ajan ja paikan tajunsa. Digeliuksen Emu myy Pakkahuoneen ja Klubin välisessä aulassa levyjä ja toimii eräänlaisena Happening-tunnelman kulminaatiopisteenä. Jos et tiedä mitä mennä kuuntelemaan, tiedustele asiaa Emulta ja saat varmasti suosituksen.

Musiikki Jazz Happeningissä on vuosien varrella ymmäretty aika usein free jazziin kallellaan olevaksi, mutta itse asiassa kattaus on vuosittain erittäin laaja ja jazzin eli alatyylit hyvin huomioiva. Mukana on yleensä sekä nousevia starboja että etabloituneita legendoja, niin tänäkin vuonna. Venueista Pakkahuone saattaa jättää kylmäkiskoisen tunnelman, mutta intiimi ja yleensä täyteen ahdettu Telakka tarjoaa sille oivan vastapainon. Klubi on jostain näiden välimaastosta ja toimii esityspaikkana myöhäisilloissa. Muulloin siellä voi hengähtää hetken ja kuulostella jazzvirtauksia muiden kävijöiden kanssa kuulumisia vaihdellen – tärkeä osa välittömän ja yhteisöllisen festivaalin tunnelmaa.

Ohessa Kuulokuvia-blogin top 5 -poiminnat tämän vuoden ohjelmistosta.

1) The Necks
Legendaarinen australialaistrio rakentaa jokaisen keikkansa kokonaan improvisoiden. Musiikki alkaa kuin tyhjästä ja valtaa noin tunnin mittaisen kestonsa aikana koko tajunnan maagisen varmasti. The Necksillä on erittäin harvinainen kyky vääristää aikaa musiikillaan. 30-vuotisjuhliaan tänä vuonna viettävä yhtye esiintyy Suomessa paitsi Tampereella, myös Helsingin G Livelabissa 14.11. Juhlan kunniaksi on hyvä paikka ottaa kuunteluun vuoden 1986 debyyttilevy Sex.

2) Verneri Pohjola Plays Pekka Pohjola
Kotimaan ehdottomiin jazz-starboihin lukeutuva trumpetisti Verneri Pohjola ottaa käsittelyynsä legendaarisen ja edesmenneen isänsä, basisti Pekka Pohjolan musiikin. Nuorempi Pohjola on koonnut elokuussa Viapori Jazzissa ensi kertaa kuultua projektia varten nimekkään kvintetin, joka ei tyydy toisintamaan kanonisoituja alkuperäisteoksia, vaan etsii niihin jatkuvasti uusia kulmia.

3) Steve Lehman Octet
Nykistä Tampereelle saapuva alttosaksofonisti ja säveltäjä Steve Lehman kuuluu jazzin uudistajiin. Hänen tuore albuminsa
Sélébéyone näytti seuraavan tason jazzin ja hiphopin fuusiossa, mutta tällä kertaa Lehmania kuullaan oktettikokoonpanon kanssa. ”Jazzin merkittävimmäksi ajattelijaksi” tituleerattu artisti ottaa varmasti ilon irti mainetekoihin valmiista kahdeksan hengen henkilöstöstään.

4) Jazzliiton Juhlaorkesteri
Suomen Jazzliitto on koonnut 50-vuotisen historiansa kunniaksi viiden Yrjö-palkinnon voittaneen muusikon superbändin. Yrjö myönnetään vuosittain vuoden kotimaiselle jazzmuusikolle ja Juhlaorkesteri koostuu aiemmista voittajista. Mikko Innanen, Teemu Viinikainen, Kari Ikonen, Ulf Krokfors ja Teppo Mäkynen saavat Tampereella lauteille seurakseen samassa tilaisuudessa julkistettavan vuoden 2016 Yrjö-palkitun.

5) Charles Lloyd Quartet
Tapasin kerran Charles Lloydin ja hän oli yllättävän nihkeä, paikoin jopa miltei vihamielinen haastattelijaansa kohtaan. No, tästä huolimatta fonistilegenda lukeutuu niihin elämää suurempiin jazzhahmoihin, joiden keikalle kannattaa tilaisuuden tullessa etsiytyä. Lloydin mukana ovat tällä kertaa pianisti Gerald Clayton, basisti Reuben Rogers ja rumpali Kendrick Scott – kukin alansa ehdottomia huippuja. Toisin kuin monien muiden pioneerien kohdalla, Lloydilla on vanhoilla päivillään vielä rutkasti annettavaa taiteellisesti. Tässä näytteeksi levytys kappalesta Go Down Moses parin vuoden takaa.

Tampere Jazz Happening 3.–6.11.
Lisätiedot ja koko ohjelma

Kuva: Maarit Kytöharju