Suomeen keploteltu – ydinvoima

Fennovoiman ympärillä on kuohunut vuosia. Yhtiö on pelastettu viime tingassa. Toimittaja Hanna Nikkanen kertoo keskiviikkona ilmestyneessä Long Play:n jutussaan, että ainoa todellinen voittaja taitaa olla rakennusyhtiö SRV, joka ilmestyi viime hetkellä mukaan aika ajoin farssiksi muuttuneeseen hankkeeseen.

LP33_Fennomania_768-1

-Moni on varmasti ajatellut pelanneensa omat korttinsa ovelasti, mutta todellisuudessa niin taisi tehdä vain rakennusyhtiö SRV, Nikkanen puntaroi Long Playssa.

Nikkasen artikkelissa puidaan seikkaperäisesti, kuinka ydinvoimayhtiö Fennovoiman ympärillä on pelattu, juonittu ja riidelty jo kahdeksan vuoden ajan.

Vielä aivan viime hetkillä, heinäkuun aikana, työ- ja elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.), Fortumin hallituksen puheenjohtaja Sari Baldauf, Outokummun hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila ja rakennusliike SRV:n pääomistaja Ilpo Kokkila miettivät kuumeisesti ratkaisuja Fennovoima-hankkeelle. Rehn matkusti Venäjälle neuvottelemaan asiasta, ja lopulta Fortumista tuli kuin tulikin yksi hankkeen suomalaisista sijoittajista.

Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatom palkitsi suomalaisen rakennuttajan antamalla sille toimeksiannon: SRV otti hoitaakseen voimalatyömaan projektinjohtamisen.

SRV:n pääomistajan Ilpo Kokkilan ratkaisua helpotti Nikkasen mukaan varmasti se, että myös teräsyhtiö Outokumpu piti sitoumuksestaan kiinni monien muiden alun perin voimalahankkeesta kiinnostuneiden livetessä joukosta.

Outokummulle ratkaisu oli helpompi. Se oli ollut alusta asti Fennovoiman suurin kotimainen osakas, ja kesän sekoilu oli suututtanut hallituksen äkkipikaista puheenjohtajaa Jorma Ollilaa.

**

Energiapolitiikkaan sitoudutaan pitkäjänteisesti. Ydinvoimalla on kiivaat vastustajansa ja puolustajansa. Fennovoimalle löytyi Suomesta pelastaja, vaikka käytännössä Suomeen on tulossa epäonninen laitostoimittaja. Samalla Suomi on niputettu uudella ydinvoimalalla entistä tiiviimmin Venäjän kylkeen. Oman mausteensa rakennusprojektille antaa se, että suomalaisten kuntien kumppani sotkettiin mukaan Venäjän kilpailevien energiayritysten keskinäiseen nahisteluun.

Kokkilan, Ollilan ja Baldaufin neuvonpitoa tarvittiin, koska energiayhtiö Fortumin monimutkaiset yritysjärjestelyt venäläisten yhtiöiden kanssa menivät mönkään. Entisen ministerin Jan Vapaavuoren (kok.) ”hatusta” tempaistua 60 prosentin kotimaisuusastetta EU:sta tai Euroopan talousalueelta paikkaamaan etsittiin ”kroatialaisyhtiö”, joka osoittautui lopulta bulvaaniksi ja hätäratkaisuksi.

Lähde: Iltalehti 2. päivä heinäkuuta 2015

Lähde: Iltalehti 2. päivä heinäkuuta 2015

Uutiskuvissa elinkeinoministeri Rehn näytti lähinnä juoksupojalta hänen sukkuloidessaan ravintola Kalastajatorpalta Moskovaan. Ministeriökin pelasi aikaa ja palkkasi konsultin selvittämään bulvaanin taustaa. Lopulta esiin tulivat aivan samat asiat, jotka Twitterin käyttäjät saivat selville yhdessä illassa.

Nikkanen kertoo, kuinka työ- ja elinkeinoministeriössä virkamies Jorma Aurela ehti jo kollegoineen työstää valmiiksi päätöksen, jolla Fennovoima kaadettaisiin, mutta lopulta hanke pelastettiin Fortumin lupautuessa lähtemään mukaan uuteen ydinvoimalahankkeeseen.

Millaisesta teollispoliittisesta hankkeesta loppujen lopuksi on kyse, sitä voidaan arvioida vasta vuosien kuluttua.

Saavutetun sopimuksen mukaan Rosatom perusti Suomeen tytäryhtiön, RAOS Voiman, joka tuli hankkeeseen osakkaaksi 34 prosentin omistusosuudella.

Nikkanen muistuttaa, että Venäjältä hankittiin muutakin rahoitusta. Keväällä 2014 Suomessa uutisoitiin, että Venäjän valtio oli myöntänyt RAOS Voimalle 2,4 miljardin euron rahoituspotin. Rahat otettiin hyvinvointirahastosta, joka on tarkoitettu tulevien eläkkeiden maksuun.

”Long Playn näkemän sopimuksen mukaan lainasumma on – toisin kuin Suomessa uutisoitiin – sidottu ruplan kurssiin. Ruplissa lainasumma on korkeintaan 150 miljardia, mikä tekee nykyisellä kurssilla 2,17 miljardia euroa, siis yli 200 miljoonaa euroa vähemmän kuin julkisuudessa aiemmin mainittu 2,4 miljardia. Jos ruplan alamäki jatkuu, muut osakkaat voivat joutua kasvattamaan rahoitusosuuttaan entisestään.

-Voi myös käydä niin, että hyvinvointirahastosta loppuvat rahat ennen kuin RAOS Voima on saanut kaikki lainaeränsä. Viime aikoina Venäjä on käyttänyt hyvinvointirahaston säästöjä muun muassa sotimiseen, Nikkanen kirjoittaa.

**

Kuin pisteenä kaikkien hankaluuksien päälle myös venäläinen laitostoimittaja joutui kesällä, viiveellä tosin, kertomaan odottamattomista ongelmistaan.

Sosnovyi Bor Kuva: http://www.dglo.ru/news

Sosnovyi Bor Kuva: http://www.dglo.ru/news

Ja sitten 4. heinäkuuta Rosatomin ydinvoimalatyömaalla Sosnovyi Borissa pamahtaa. Noin 70 tonnin painoista reaktorilaitteistoa siirretään nosturilla, ja kantohihna katkeaa – koko paketti putoaa kahdenkymmenen metrin korkeudesta voimalan polttoainealtaaseen. Asiasta tiedotetaan vasta kymmenen päivän kuluttua, kun tieto on vuotanut työntekijöiden kautta maailmalle. Pian kerrotaan myös, että voimalan ensimmäisen reaktorin valmistumista lykätään vuoteen 2018. Käyttöönottoa on lykätty aiemminkin, nyt yhteensä viidellä vuodella. Rosatomin mukaan viivästys johtuu sähkömarkkinoista, mutta voimalatyöntekijät kertovat laitteiston vahingoittuneen käyttökelvottomaan kuntoon.

Nikkanen arvioi, että juuri Sosnovyi Borin reaktoreiden käyttökokemusten piti antaa hyödyllistä tietoa Fennovoiman voimalaa varten. Nyt näyttää siltä, etteivät reaktorit ehdikään olla kovin pitkään toiminnassa ennen kuin Rosatom käynnistää Hanhikiven voimalan.

Nikkasen mielestä moni on varmasti toiminut vilpittömästi isänmaan etua ajatellen: kunhan kompuroiva voimalahanke saa vähän kulissien takaista vetoapua, se pian suoriutuu jo itsekseen markkinoilla.

“Suhdanteita ja energiapoliittisia muoti-ilmiöitä nyt tulee ja menee, mutta suomalainen raskas teollisuus pysyy ja porskuttaa – ja maailman myrskyiltä meitä turvaa ylivoimainen turvallisuuskulttuurimme ja yritystemme suoraselkäisyys”, Nikkanen arvioi.

 

Älykäs energiapolitiikka – hyvinvoinnin tae

Jokainen kulutuspäätös kuluttaa energiaa. Energian kulutuksessa ei ole kyse teknologisesta ongelmasta, vaan poliittisesta päätöksestä. Niissä maissa, joissa energiasta keskustellaan älykkäämmin menee hyvin. Sattumaako?

Maailman energiajärjestelmät ovat murroksessa. Kirja kertoo, miten Suomen pitää toimia. Into 24 €

Maailman energiajärjestelmät ovat murroksessa. Kirja kertoo, miten Suomen pitää toimia.
Into 24 €

Maailma etenee eri suuntaan kuin Suomi.

-Energiakäännös olisi kuitenkin mahdollinen, kirjoittaa professori Peter Lund tuoreessa kirjassa Maamme energia (Into 2015). Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Lund on yksi teokseen kirjoittaneista kymmenestä professorista.

Tanska ja Saksa ovat Lundin mukaan mallimaita. Molemmissa maissa on päätetty siirtyä uusiutuviin energianlähteisiin: Tanskassa kaikki energia ja Saksassa 80 prosenttia sähköstä pitäisi olla uusiutuvaa vuonna 2050. Valittu linja tuottaa jo nyt. Saksassa on parissakymmenessä vuodessa syntynyt 400 000 uutta työpaikkaa uusiutuviin energianlähteisiin, enemmän kuin Suomessa on työttömiä.

Energiavallankumous on käynnissä

Maailmalla suhtautuminen energian kulutukseen uudistuu vauhdilla. Pamfletissa esitellään uusinta tutkimusta ja ehdotetaan, että Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra voisi toisen vuosisadan rahaston turvin puskea Suomen vihreän talouden mestarimaaksi.

Vihreässä taloudessa yhdistyvät biotalous ja polttoaineettomat energiamuodot resurssien perustana, cleantechin tuotedesignit ja –prosessit sekä digitalisaatio yleisteknologiana mahdollistamassa älykkyyden ja tehokkuuden.

-Periaatteelliset mahdollisuudet tähän ovat olemassa, kirjoittaa puolestaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun ympäristö- ja innovaatiojohtamisen professori Raimo Lovio.

Suomi vihreän talouden mestariksi

Puusta tuli vuonna 2012 uudelleen Suomen tärkein energianlähde öljyn 40-vuotisen valtakauden jälkeen. Lämpöpumput ovat yleistyneet niin, että ne tuottavat uusiutuvaa energiaa jo Loviisan yhden voimala verran. Tuulivoiman osuus oli helmikuussa 2015 sähkönkulutuksesta kolme prosenttia ja kotimaisesta tuotannosta neljä prosenttia.

Öljyn käyttö on Suomessa vähentynyt jo 1970-luvulta lähtien. Shell ja Esso eivät enää ole Suomessa, ja meidän onneksemme Neste ja ST1 ovat pyrkimässä pelastamaan itsensä biopolttoaineiden, tuulivoiman ja viimeksi geotermisen energian avulla.

Suomessa energiaintensiivinen teollisuus ei aja uusiutuvan energian lisäämistä, vaikka sillä olisi selvä sähkön markkinahintaa laskeva vaikutus. Alan toimijoiden kanssa keskustellut Oskari Nokso-Koivisto pitää havaintoa hieman yllättävänä, mutta tulkitsee hiljaisuuden peloksi joutumisesta uusiutuvan energian tukien maksumiehiksi.

–Toinen syy voi löytyä poliittisesti vaikeista ydinvoimaluvista, joiden läpimenoa ei ole haluttu vaarantaa uusiutuvaa energiaa lobbaamalla, Nokso-Koivisto kirjoittaa. Nokso-Koivisto on ollut pamfletin kirjoittaneen professorityöryhmän sihteeri.

Yllätys monelle – syömme öljyä

Suomessa energia- ja ilmastopolitiikka pitäisi lähestyä vahvemmin työpaikkojen ja talouskasvun kautta. Suomessa käännytään tuontitavara ydinvoimaan kun Saksassa luotetaan uusiutuvaan energiaan, joka on kotimaista.

Mitä tämä voisi olla Suomessa? Kirjassa otetaan esiin ajatuskoe, jonka kohteena on se, että puolet suorasähkölämmitteisistä omakoti ja rivitaloista sekä kaikki öljylämmitteiset talot muutettaisiin maalämmölle. Muutos synnyttäisi 8 miljardin euron kotimaisen liiketoiminnan. Pelkästään maalämpöpumppujen asennustyö tarjoaisi lähes 20 000 henkilötyövuotta.

Monille saattaa olla yllätys, että syömme öljyä. Tai ainakin toisin päin. Ilman öljyä emme syö. Ruuantuotannon kasvu on saatu aikaan lisäämällä fossiilisen energian panoksia lannoitteisiin, torjunta-aineisiin, keinokasteluveden pumppaamiseen, maatalouskoneiden käyttämiseen ja ruuan kuljettamiseen, valmistamiseen ja pakkaamiseen.

-Tarvitsemme 1-3 litraa öljyä yhtä ruokakiloa kohden, kirjoittaa Lassi Linnanen, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ympäristötalouden ja -johtamisen professori.

Energiapolitiikkaa vanhentuneilla tiedoilla

Maailmalla resurssitehokkuusbuumi on käynnistymässä emmekä ole vielä pudonneet toivottomasti kelkasta. Globaalit investoinnit puhtaaseen teknologiaan kuusinkertaistuivat vuosina 2004-2013 ja tämä on todennäköisesti vasta alkua.

Suomen politiikka on ollut luokattoman tempoilevaa. ”Kun päälle lasketaan nyt rakentamis- tai suunnitteluvaiheessa olevat uudet ydinvoimalat, jotka ovat osoittautumassa sietämättömän kalliiksi, poliittisesti hankaliksi ja ympäristöllisesti vähintään arveluttaviksi, voidaan nykyistä energiapolitiikkaamme strategisesti pitää surkean epäonnistuneena”, kirjoittaa Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuksen professori Markku Wilenius.

Olkiluoto3 valmistuminen suunnittelu ja rakentaminen vie kaikkiaan noin 20 vuotta. Sinä aikana teknologian kehitys on harpannut toiseen ulottuvuuteen. Olkiluodon voimalan rakentamisen viivästyminen on pääsyy Suomen kasvaneeseen sähköntuontiin.

Saksassa ja Tanskassa energia- ja ilmastopolitiikka on myös teollisuus- ja elinkeinopolitiikkaa.

Suomessa on syydetty vuoden 2007 jälkeen elvytyksen kaltaisiin toimiin jopa 50 miljardia euroa. Sen sijaan ei ole puututtu todellisiin ongelmiin: liian nopeasti kohoaviin palkkoihin, tuotekehitykseen ja tuottavuuden vähäiseen kasvuun. Kaiken tämän takana on vanhanaikainen teollinen ajattelu.

Saksa luopui ydinvoimasta vasta perusteellisen moraalisen keskustelun jälkeen. Filosofien ja yhteiskunnallisten osallistujien keskustelujen pohjalta tehtiin päätös, jota Suomessa ei voi pitää mahdollisena niin kauan kuin keskiössä on vain puhe halvasta energiasta.

-Suomessa ei oikeastaan ole keskusteltu globaalista oikeudenmukaisuudesta, moraalista ja eettisyydestä eduskunnan ydinvoimapäätösten tai muiden suurien energiapäätösten yhteydessä, Lund muistuttaa.

 

 

Vaikea ydinvoimaratkaisu

Suomi on painostuksen kohteena. Kyse ei ole paniikkireaktioista, vaan kaupankäynnistä. Ainakin toivon niin. Energiapolitiikan ratkaisuista ei järjestetä kansanäänestystä, eikä kansan mielipidettä kaivata liiketoimien edistämiseen. Vaikeat ratkaisut hoidetaan. Mahdottomat vievät vaan enemmän aikaa, sanoo sananlasku.

Hämekoski (Kuva: TGK1-kotisivu)

Hämeenkoski (Kuva: TGK1-kotisivu)

Elinkeinoministeri Olli Rehnin (kesk.) yllätysmatka Moskovaan herätti kysymyksiä. Vastauksia saamme vielä odottaa. Rehn tapasi entisen talousministeri Aleksei Kudrinin ja energia-asioista vastaavan varapääministeri Arkadi Dvorkovitšin.

Fortum yrittää saada enemmistöomistuksen venäläisestä vesivoimayhtiöstä, jonka suuri omistaja Gazprom on.

-Nyt on poliittisella tasolla tehty se pohjatyö, joka on mahdollista tehdä, Rehn kommentoi Kauppalehdelle.

Fortumin viestintäpäällikkö Anna Eskelinen vastasi Kauppalehdelle: ”En osaa kommentoida Rehnin kommenttia, mutta meillä on kerrottavana vain tämä, että mitään uutta meillä ei ole.”

”Mikäli TGC-1:n uudelleenjärjestely toteutuu, Fortum on ilmoittanut olevansa valmis tulemaan mukaan Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen, jossa Rosatom on
mukana, enintään 15 % osuudella ja samoin ehdoin kuin muutkin suomalaiset hankkeeseen osallistuvat yritykset.”

Ykkösaamussa ydinvoiman rakentamista Suomeen kommentoi Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro, joka uskoo Venäjän pyrkivän edistämään hanketta, jonka se näkee yhtenä tienä ulos pakoterintamasta. ”Venäjän tavoitteenahan on ollut tietenkin päästä pakotteista eroon ja irti, ja kyllä tämä siinä suhteessa voidaan Venäjällä laskea vähintäänkin pieneksi voitoksi pakotepolitiikan suhteen.”

Fennovoiman toteutuminen on tärkeää Venäjälle niin liiketaloudellisesti kuin poliittisesti.

Bulvaaneja ja asfalttia

Tiedossa on se, että ydinvoimalan saamiseksi Suomeen on käytetty kaikenlaisia keinoja. On löydetty bulvaaneja Kroatiasta ja konsultteja Bulgariasta. Rosatom on ehtinyt tilittää Fennovoimalle yli 900 miljoonaa € Venäjän valtion hyvinvointirahastosta saatua lainaa. Pohjanlahden rantaan Pyhäjoelle on tehty tie ja kesämökit pakkolunastettu.

Helsingin Sanomien Pekka Hakala kirjoittaa, että Rehnin mukaan Moskovan keskusteluissa käsiteltiin Fortumin, Gazpromin ja Rosatomin neuvotteluja vesivoimayhteistyöstä, joita Fortum on pitänyt Fennovoimaan osallistumisensa edellytyksenä. Rehnin mukaan Venäjä on ”hyvin sitoutunut” ydinvoimahankkeeseen.”Fortumin neuvottelut Gazpromin ja Rosatomin kanssa ovat edelleen käynnissä”, Rehn kertoi torstai-iltana tapaamisten jälkeen.

YLE:n Marja Manninen puolestaan raportoi, että Fortumin osallistuminen ydinvoimahankkeeseen riippuu yritysten välisistä neuvotteluista – hallitukset eivät niihin puutu. ”Se miten Fortum mahdollisesti tähän osallistuu, riippuu Fortumin, Gazpromin ja Rosatomin välisistä neuvotteluista – nehän ovat vielä kesken. Näihin neuvotteluihin hallitukset eivät puutu vaikka voisivatkin”, Manninen sanoi.

Putin päättää

Jotain tällaista olemme kuulleet jo aiemminkin. Kansanedustaja Kai Mykkänen (kok.) kertoi Päivän kasvo -ohjelmassa heinäkuun alussa, että: ”tämä on kolmen kauppa, jossa on mukana kaksi venäläistä isoa valtionyhtiötä, vallankäyttäjää. Kyllä varmasti tästäkin on kyse, että Gazpromilla ja Rosatomilla kaikki intressit eivät ole ihan samaan pisteeseen osuvia.”

Missä vaiheessa Putin tekee päätöksen, kysyvät monet. Aiheesta, varmasti. Aleksanteri-instituutin energia-asiantuntija Veli-Pekka Tynkkynen uskoo, että kyse on paitsi talous- ja energiapolitiikasta myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tynkkynen pitää Fennovoiman osakasjärjestelyä poliittisena testinä Suomelle.

”Uskon sataprosenttisesti, että Putinin lähipiiri ja Putin itse on tekemässä tätä päätöstä Fortum-neuvotteluista”, Tynkkynen arvioi keskiviikkona Uudelle Suomelle.

”Lopputuloksen ei soisi olevan sellainen, että jollekin jää perusteita tulkita, että Suomen valtio jää palveluksen velkaa. Jos ratkaisu syntyy yhtiöiden kesken, hyvä niin”, Mykkänen totesikin jo aiemmin.

Kilpailevat energiaklaanit

Tynkkysen mukaan vesivoima- ja ydinvoimakysymyksistä käydään neuvotteluja valtioiden välillä eikä vain kaupallisten yritysten voimin. Rehnin vierailua hyödynnetään Venäjän sisäpoliittisessa vallankäytössä. Venäjä voi samalla myös kyseenalaistaa EU:n pakotelinjan, Tynkkynen toteaa STT:n haastattelussa.

Tutkija Vesa Ahoniemen näkemys on, että nykyhetki on tärkeämpi ympäristössä, jossa omistusoikeudet ovat hauraat. Ja nykyhetkeen pakotteet eivät yllä.

Venäjällä tärkeimpien liikemiesten taloudellinen asema riippuu uskollisuudesta järjestelmää kohtaan, kynnys julkiseen kapinaan on korkea. Ristiriidat sovitellaan tarvittaessa vaikka presidentti Putinin toimistossa.

Hakala muistuttaa, että läntisten lainahanojen sulkeuduttua viime vuonna Rosneft pyysi lainaa Venäjän hyvinvointirahastosta, muttei saanut. ”Toisin kuin Rosatom, jolle kyllä heltisi 2,4 miljardia euroa Pyhäjoen voimalan rahoittamiseen.”

[EU-maat päättivät Krimin niemimaahan kohdistuneista talouspakotteista sen jälkeen, kun Venäjä liitti Ukrainaan kuuluvan Krimin niemimaan itseensä vuonna 2014. EU:n päätösten jälkeen Venäjä asetti vastapakotteita EU-maille. EU-maat päättivät kesäkuussa jatkaa pakotteita puolella vuodella.]