Armenian oikeudenmukainen Göbbels!

Rennosti sohvan selkämykseen nojaavaa Nora Ananyania naurattaa. Takana on koko päivä oppia kirjoittamiseen. Yliopistossa Armeniassa Nora kirjoitti toimittajan opintojensa lopputyön propagandasta. Sodan runtelemien pienten maiden toimittajiakin syytetään helposti jonkun asian ajamisesta ja ihmisten yllyttämisestä ties minkä politiikan taakse.

Toimittajat Nora Ananyan Armeniasta (vas) ja Angelica Kahyrҧҳa Abhasiasta

Toimittajat Nora Ananyan Armeniasta (vas) ja Angelica Kahyrҧҳa Abhasiasta

-Minä voisin olla viiden vuoden kuluttua Armenian oikeudenmukainen Göbbels, Nora hykertelee.

Georgialainen Margarita Akhlevidiani ja Abhasiassa omaa lehteään päätoimittanut Inal Hashig vetävät rutinoituneesti koulutusta, johon osallistuu kerrallaan neljä opiskelijaa.

Go Group Median johtaja Margarita Akhlevidiani

Go Group Median johtaja Margarita Akhlevidiani

Samaan aikaan kirjoittajien kanssa toisaalla Turkin Antalyan Kemerin kylässä sijaitsevassa hotellissa on käynnissä myös valokuvauksen ja videokuvaamisen kurssitusta.

Yhteensä oppilaita on 12. Tällä kurssilla kukaan ei ole märkäkorva toimittajan töissä, mutta moni asia on nyt toisin kuin kotona toimituksissa tai yliopistolla, jossa opetus on hyvin teoreettista. Kun kurssilaisilta kysyy journalismin opinnoista, saavat tuomion kaikkien entiset opinahjot. Tämä tietysti nostaa Vikesin kumppanin Go Group Median järjestämän koulutuksen arvoa.

Turkissa on koolla tyytyväinen joukko CAC:n (Caucasus Authors Coursen) vuoden 2016 kurssin oppilaita ja opettajia. Samassa paikassa on oltu edellisten vuosien oppilaiden kanssa pari kertaa aiemmin. Illansuussa on aikaa pulahtaa vaikka Välimereen, mutta päivä on tiukkaa opiskelua. Ulkoministeriön kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyörahoilla ylläpidetty hanke on jatkunut nykymuodossaan jo kolmatta vuotta.

Päätoimittaja Inal Hazig

Päätoimittaja Inal Hashig

Margaritan ja Inalin oppilaat, joita on tässä ryhmässä Azerbaidžanista, Armeniasta, Abhasiasta ja Georgiasta, saivat päivän päätteeksi tehtäväkseen miettiä oman reportaasin aiheen. Se on määrä toteuttaa ennen kurssin seuraavaa tapaamista Prahassa. CAC järjestää koulutuksia ulkomailla, koska monet kansallisuudet Etelä-Kaukasuksella kantavat toisilleen kaunaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jotkut oppilaat eivät mielellään esiinny samoissa kuvissa naapurimaan edustajan kanssa, vaikka ihmisillä sinänsä ei ole mitään toisiaan vastaan. Sen näkee hyvin, kun viettää muutaman päivän kurssin kanssa lähiopetuksessa.

Nora (21 v.) miettii kirjoittavansa kotonaan kurssitehtävänsä taiteilijoista: heidän koulutuksestaan, oppilaiden ja opettajien ristiriidoista. Näitä aiheuttavat sukupolvierot ja Noran näkemyksen mukaan vanhojen opettajien haluttomuus hyväksyä muutoksia ja uutta taidetta opintosuunnitelmiin. Noran aihe hyväksytään työsuunnitelmaan, mutta keskustelun aikana monet aiheet tyrmättiin varovaisesti. Opettajat ohjaavat lähestymään ihmisiä ja hankkimaan aineistoa, joita ihmiset haluavat lukea. Liian yleinen aihe jää kaukaiseksi. Eikä tässä tietenkään ole kaikki: kyse on oppimisprosessista. Opettajat haluavat, että oppilaat pystyvät rytmittämään kirjoituksensa siten, että asian välissä on loogisesti haastatteluja ja kuvailevia osuuksia. Tarkoitus on koukuttaa lukija mukaan alusta tekstin loppuun. Uutista ei pidä piilottaa, mutta pidempi kirjoitus vaatii oman taitonsa.

Toimittajat Teymur Maksutov (vas), Toma Sayer ja Aynura Aliyeva

Toimittajat Teymur Maksutov (vas), Toma Sayer ja Aynura Aliyeva

Niin kuin vaatii oikealla tavalla tiedottaminenkin. Tiedottaminen ja journalismi ovat eri asioita. Sen tietää azerbaidzanilainen Teymur Maksutov (29 v.). Hänen kotimaansa on autoritaarisesti hallittu maa, jossa jotkut aiheet ovat totaalisesti kiellettyjä. Näitä on muun muassa maan presidentin perhe.

-Journalistit saavat itse päättää työskentelevätkö tilauksen vai omantuntonsa mukaan, Teymur sanoo. Miltei 10 vuotta alalla ollut toimittaja on työskennellyt niin uutistoimistossa kuin lehtien palveluksessa ja tietää, että jos työn määrää nostetaan kohtuuttomasti, työn laatu laskee luonnonlain voimalla.

Osa toimittajien työstä vaatii vastedeskin myös yhteiskunnan tukea. Vähemmistöjen elämää on kaikkialla käsiteltävä oikealla tavalla, koska muuten nämä jäisivät kokonaan huomiotta. Aynura Aliyeva (28 v.) on koulutukseltaan juristi, mutta hän on työskennellyt jo kuusi vuotta Marneulin, Georgian azerbaidžanilaisalueen, televisiossa, juontajana ja ohjaajana ja viimeksi radiossa.

Oppilaita CAC-kurssilla on tänäkin vuonna myös Vuoristo-Karabahista ja Pohjois-Ossetiasta. Vladikavkazista kotoisin oleva Toma Sayer (28 v.) on koulutukseltaan ekonomi, mutta osallistuu kurssille vloggaajana. Toma keskittyy videoblogissaan erityisesti ympäristönsuojelukysymyksiin. Hänen kotikaupunkinsa Vladikavkazin ekologinen tila on surkea, koska suurin työllistäjä jatkaa saastuttamista vuodesta toiseen. Pienin askelin jotain voidaan toivottavasti tehdä yleiseen mielipiteeseen vaikuttamalla.

Koulutuksessa otetaan huomioon myös kurssilaisten yksilöllisiä tavoitteita, mutta kaikki käyvät läpi niin kirjoittamisen, valokuvauksen kuin videoiden teon peruskurssit. Videoiden pariin opiskelijat johdattava David Pipia tietää, miten koukuttavaa kuvaaminen ja lyhyiden elokuvien teko on kaikille.

-Jokainen haluaa syvällä sisimmässään olla elokuvatähti tai ohjaaja, David puntaroi.

Lyhyiden dokumenttielokuvien teko on kurssilaisille iloinen yllätys. Pienien dokumenttien kuvaamiseen valmistaudutaan tekemällä ensin mikroelokuva, jossa jokainen saa vuorollaan olla käsikirjoittaja, näyttelijä ja kuvaaja. Videoiden leikkaamisen yhteydessä tulevat tutuksi erilaiset kuvakulmat ja kuvakoot. Hauskaa on jo suunniteltaessa elokuvaa, mutta erityisesti sitä työstäessä, jolloin kaikki tulevat toisilleen hyvin tutuiksi.

Tv-juontaja Natia Tavdgiridze kuvaajana

Tv-juontaja Natia Tavdgiridze kuvaajana

Sivullisesta tuntuu hieman oudolta, että nämä nuoret toimittajat eivät tunteneet toisiaan ennen Turkkiin kokoontumista. Tai no, teoreettisesti kyllä. Ryhmällä on oma suljettu Facebook-sivusto, mutta ystävyys ja kyky yhteistyöhön muovautuu näissä tapaamisissa. Vikesin periaatteena on edistää sananvapautta, kouluttaa media-alan toimijoita sekä tukea demokratiaa ja ammatillista verkostoitumista. Näillä kursseilla toteutuvat kaikki tavoitteet.

Ulkoministeriön ja Vikesin tukema CAC 2016 -kurssi koolla Turkin Antalayassa Kemerin kylässä.

Ulkoministeriön ja Vikesin tukema CAC 2016 -kurssi koolla Turkin Antalayassa Kemerin kylässä.

Teksti: Jarmo Koponen, Vikes

Kuvat: Maka Tsnobiladze, Go Group Media

Aikamatka Sovjetistaniin – Uzbekistanin kautta

Kansan ääntä vahvistetaan toimituksessa korkealla Tashkentin yllä Uzbekistanissa. Kaupungin keskustassa sijaitsevassa tornitalossa on Halk Suzi ja Narodnoe Slovo –lehtien toimitukset. Erilaisia mediatoimijoita on talossa kymmeniä. Vastaavia toimitusten keskittymiä on muuallakin Keski-Aasiassa. Vanhaa neuvostoaikojen perintöä.

Tashkentilaisen toimitustalon ovet käyvät tiuhaan.

Tashkentilaisen toimitustalon ovet käyvät tiuhaan.

Presidentti Karim Ismailovin vuonna 1991 perustama lehti on kaksi kerrosta muiden yläpuolella. Tosin kaksi viimeistä kerrosväliä on käveltävä.  Hissi tuo kahdeksanteen kerrokseen. Tilat ovat maan valtalehdelle pienet, mutta muutakaan ei nyt ole.

**

Itsenäisyys yllätti monet Keski-Aasian johtajat reilut parikymmentä vuotta sitten. Keski-Aasia eli Uzbekistan, Turkmenistan, Kirgisia, Tadžikistan ja Kazakstan ovat kaikki erilaisia ja omaleimaisia maita. Niistä ainoastaan Kirgisiassa on demokratiaa kokeiltu, sillä seurauksella että maassa on ollut kaksi kuolonuhreja vaatinutta vallankumousta. Muissa ”staneissa” on vallassa maan vahva mies. Lakot ja etniset kiistat on pantu kuriin käyttämällä voimaa.

Uzbekistanissa presidentti on kaikki kaikessa. Maa työskentelee hänen valvovan silmänsä alla.

Siitä kertoo myös tornitalon yläkerran toimituksessa näytettävä lyhytelokuva: 15 minuutin elokuvasta kuluu valtaosa presidentin päättäväisyyden ylistämiseen. Videossa kertautuvat käsitteet demokratia, presidentti ja perustuslaki. Puoluejärjestelmä on nimellinen.

Aluksi lehdessä ei riittänyt edes kirjoituskoneita kaikille. Nyt on jopa pieni oma huone terveydenhoitajalle ja toimituksen väellä kuntosali.

 

Kahden lehden, Halk Suzin ja Narodnoe Slovon päätoimittaja Utkir Rahmatov on tyytyväinen mies.

Kahden lehden, Halk Suzin ja Narodnoe Slovon päätoimittaja Utkir Rahmatov on tyytyväinen mies.

-Meidän pitää varmistua henkilökunnan terveydestä. Onneksi työpaikalla ei ole mitään vakavampaa tapahtunut, sanoo päätoimittaja Utkir Rahmatov ja kehaisee vieressään istuvaa alaistaan hyvin johdetusta toimituksesta.

-Olemme haaveilleet omasta talosta, mutta sitä emme ole saaneet. Ei meitä kiinnosta mitkä tahansa uudet tilat. Meidän pitää miettiä sellaisiakin asioita kuin parkkipaikkoja, sanoo varapäätoimittaja Salim Donijorov.

Oikeastaan kyse ei ole yhdestä vaan kahdesta lehdestä. Tavoite on yhteinen, ja sisältökin suurin piirtein sama, mutta molemmilla on omat toimittajansa.

Lehdet ilmestyvät samanaikaisesti uzbekiksi ja venäjäksi – viisi kertaa viikossa. Aineistoa on paljon.

Internetissä lehti on, mutta lukijat luottavat enemmän paperilehteen. Painopiste on poliittis-analyyttisessä materiaalissa. Samaan aikaan pitää kehua perustuslakia. Virallisen lehden tavoin uudet lait ja asetukset julkaistaan tämän lehden etusivulla.

-Kevyempää luettavaa on viikonloppuisin, päätoimittaja täydentää.

Uzbekistan on suljettu valtio. Sananvapaudesta maailmalla kertovassa kartassa maan väri on pikimusta. Ja kuten sen naapurissa Kazakstanissa, on Uzbekistaniakin hallinnut viime vuodet sama mies, alueensa entinen kommunistisen puolueen johtaja. Sen enempää Karimov kuin Kazakstanin Nursultan Nazarbajev eivät kannattaneet NL:n hajottamista, mutta molemmat ovat kahdessa vuosikymmenessä rakentaneet itselleen ja sukulaisilleen toimivan valtion. Monet uzbekit käyvät töissä naapurimaassa Kazakstanissa ja pidemmälläkin, ennen muuta Venäjällä.

Keski-Aasiassa moni asia muistuttaa lähimenneisyydestä. Vanhemmasta omasta historiasta kerrotaan museoissa, joita on rakennettu kansallisen kertomuksen vahvistajaksi useita. Ne erottuvat uuden mahdin osoitukseksi muovattujen pääkaupunkien monumentaalisissa keskustoissa.

DSC_2171

Keski-Aasian historiaan on kuulunut vuosisatoja silkkitie, tavarareitti Kiinasta Eurooppaan. Suurvaltojen kamppailu vaikutusvallasta alueella on ollut jatkuvaa. 1900-luvun alussa Venäjän tsaarin armeijan eversti Mannerheimkin teki alueelle vakoilumatkansa, joka ulottui Kiinaan asti. Suomalaisvakooja on tunnettu erityisesti Kirgisiassa.

Vaikutusvaltaa vahvistetaan myös nykyisin. Jossain määrin Venäjän ja Kiinan turvallisuuspoliittiset intressit törmäävät Keski-Aasiassa. Valtapeli on kovaa. Uzbekistan ja varsinkin Turkmenistan ovat valinneet sulkeutumisen yhdeksi keinoksi uudistuksia haluavien hillitsemiseksi. Keski-Aasiassa havaittuja ihmisoikeuksien loukkauksia ei pidä vähätellä varsinkaan kun maat tarvitsevat toisiaan tasapainottavia kauppakumppaneita. Maat eivät ole vain pelinappuloita vaan osa monimutkaista alueellista rakennetta, jota ei asiantuntijan mukaan toivottavasti kukaan tahallisesti tai tahattomasti lähde rikkomaan.

**

Kun avaa Tashkentissa television, näkymä on kuin palaisi takaisin NL:n pysähtyneisyyden aikaan 1980-luvulle: Tv-uutiset kertovat kansallisesta ja kansainvälisestä menestyksestä. Esimerkkinä maatalousalan messut.

Kakkosjuttuna on tarinaa työpaikoista: merkonomien valmistumista vauhdittavat pankkien lupaukset lahjoista. Lähetyksen kolmannessa jutussa pohditaan presidentin asetusta, jonka mukaan perustuslakia opiskellaan kaikilla luokka-asteilla – ”perustuslaki on takuu meidän oikeuksillemme. Se on onnen ja monipuolisen elämän pohjana.”

 Ulkomaanuutiset kertovat maailman vaikeuksista: Kiinan kaivosonnettomuus, Japanin talousongelmat, Chilen viinirypäleiden surkea kohtalo ilmaston lämmetessä.

Presidentin lehteäkin uudistetaan varoen. Kun tyyli on säilytettävä, pysyvät myös vanhat hyväksi koetut tavat lehden teossa. Ajankohtaisen aineiston julkaisun tarkistus kuuden ihmisen kautta vie aikaa.

-Voi sanoa, että ongelmamme on hitaus, Donijorov myöntää.

Varapäätoimittaja Salim Donijorov kutsuu peremmälle tutustumaan toimituksen tiloihin.

Varapäätoimittaja Salim Donijorov kutsuu peremmälle tutustumaan toimituksen tiloihin.

Virallisella lehdellä on vastuunsa. Puhemies ei voi vedota vääriin tietoihin saati presidentti, jos he sattuvat siteeraamaan virallista pää-äänenkannattajaansa. Ketjun on oltava aukoton: toimittaja, toimitussihteeri, kielenhuoltaja, vastaava toimittaja, varapäätoimittaja ja päätoimittaja.

-Lehden lukuun ei sinänsä mene kovin kauan. 20 minuuttia riittää, puolustautuu Donijorov.

Uutislehtien ja internetin kanssa on vaikea kilpailla. Enemmän ”presidentin lehteen” koetetaan saada analyyttistä aineistoa. Uutisia on jo jaettu muualla. Verkkosivut ovat raskaat ja se on tiedostettu.

http://narodnoeslovo.uz/   //   http://xs.uz/

Sanomalehdessä päällimmäiset pulmat ovat samanlaisia kuin muuallakin. Toimittajien palkka on kohtuullinen, mutta pystyvän  henkilökunnan löytäminen ei ole helppoa. Parhaita toimittajia koetetaan palkata suoraan opiskelun parista – nämä aloittavat työssä jo ensimmäisen vuosikurssin jälkeen. Hyvät toimittajat ovat monipuolisia.

– Lahjakkuuksia löytyy muualta kuin pääkaupungista, Donijorov arvioi.

Toimittaja Ruslan Kanzhajev valmistui vuonna 2008 Pietarin yliopiston journalistisesta tiedekunnasta ja aloitti heti työnsä Narodnoe Slovo -lehdessä.

Toimittaja Ruslan Kanzhajev valmistui vuonna 2008 Pietarin yliopiston journalistisesta tiedekunnasta ja aloitti heti työnsä Narodnoe Slovo -lehdessä.

Tulijat saavat tukea muuttaessaan kaupunkiin. Toimituksella on vierailijoille vara-asuntoja. Vakituisessa työsuhteessa olevan asunnon hankkimisessa autetaan. Pankkilainan kuoletukset otetaan palkasta. Käytännössä on sama kaiku kuin peruselintarvikkeiden keinotekoisesti halpana pitämisessä. Valtio tukee kansalaisille valittua elämää edistävää mediaa. Yhä enemmän ja paljon suuremmin summin kuin vielä joitakin vuosia sitten ja siksi soraääniä ei juuri kuulu.

**

Lehteä esitelleen elokuvan pateettinen naisääni oli kuin suoraan Vremja-uutisista Moskovasta 1980-luvulta. Ei siis ihme, että mainion kirjan Keski-Aasiasta kirjoittanut norjalainen toimittaja-antropologi Erika Fatland on nimennyt teoksensa Sovjetistaniksi.

sovjetistan

Sovjetistan ilmestyi syksyllä kustannusosakeyhtiö Siltalan kustantamana. (Suomennos Hanna Tarkka).

Fatland käy läpi alueen kaikki maat. Kirjan parasta antia ovat ihmiset joiden kanssa Fatland on keskustellut syvällisemmin kuin vain vieraillessa alueen maissa voi koskaan onnistua. Keski-Aasia on säilyttänyt osan ominaispiirteistään, kuten klaanikulttuurin, neuvostoaikojen kollektivisoinnista ja puolueen keskuskomiteasta huolimatta .

Neuvostovallan vuosina alue otti askeleen keskiajalta 1900-luvulle. Mutta uhrauksetkin olivat kovia: kokonainen sisämeri, Aral-järvi, katosi, ja paimentolaiset pakotettiin luopumaan karjastaan. Mutta samaan aikaan naisten asemaa kohotettiin ja rakennettiin kirjastoja ja oopperataloja.

Demokratiakehitys on kaikkialla huonoa, ja poliittinen vaikutusvalta ja ilmaisun vapaus hyvin rajoitettua. Uskaliaimmat ihmiset on tuomittu vankiloihin.

-Korruptoituneet valtiot eivät ole onnistuneet nostamaan maita kurjistuneen talouden suosta, jos ylipäätään ovat yrittäneet, kirjoittaa Fatland ja muistuttaa, että tätä nykyä ”stanit” ovat tienhaarassa.

Itsevaltius löysi uusia muotoja, mutta kaikki perinteinen matoista hevosiin ja huikeisiin ihmisiin tekee alueella matkustamisesta unohtumattoman kokemuksen.

Fatland tavoittaa kirjassaan hyvin sen elinpiirin, jossa maat kehittyvät, hakevat omaa identiteettiään ja rakentavat historiaansa lännen ja idän välissä.

Suomalaisille Keski-Aasia on kehitysyhteistyön, liiketoiminnan aluetta ja osa päättymässä olevaa Laajemman Euroopan aloitetta. Vaikka kehitysyhteistyövaroja vähennetään ja suunnataan uudelleen, monet hankkeet jatkuvat sopimusten mukaan vielä pari vuotta alueen maissa.

DSC_2170

Kirjoittaja on neljättä vuotta mukana suomalaisten toimittajien sananvapausjärjestö VIKES:in media-asiantuntijana projektissa, joka tähtää Keski-Aasian riippumattomien media-alan ammattilaisten yhteistyön edistämiseen. Uzbekistanissa kirjoittaja vieraili marraskuun lopussa ETY-järjestön asiantuntijana. Tashenkentissa järjestettiin koulutusta kansalaisyhteiskunnan kehittämistä tarkkailevan instituutin NIMFIGO:n henkilökunnalle.

**

Ulkopolitiikka-lehden Keski-Aasiaa käsitteleviä artikkeleita:

Diktaattorin perheriita

Paluu Moskovan valtapiiriin

Suomi haluaa Keski-Aasiaan

Kiina vahvistaa jalansijaansa Keski-Aasiassa

Afganistanin kriisi horjuttaa Keski-Aasiaa

 

 

 

Värivallankumousten vainoharha – Helsingin ETY-kokouksesta 40 vuotta

Helsingin henki vapautettiin 40 vuotta sitten, eikä se ole sen jälkeen kadonnut. Olen tuntenut aina ylpeyttä kun törmään Helsinki-ryhmiin. Niitä on vieläkin olemassa, eikä aktivisteilta lopu tehtävä.

Ety-järjestölläkin riittää työtä. Enemmän kuin vuosiin, vaikka yksi sen jäsenistä haraa monin keinoin vastaan.

Helsingin Rauhanasemalla keskusteltiin lauantaina 4. päivä heinäkuuta kansalaisjärjestöjen asemasta Euroopassa. Tilaisuudessa puhui mm. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin vähemmistövaltuutettu Astrid Thors.

Helsingin Rauhanasemalla keskusteltiin lauantaina 4. päivä heinäkuuta kansalaisjärjestöjen asemasta Euroopassa. Tilaisuudessa puhui mm. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin vähemmistövaltuutettu Astrid Thors.

Twitterissä otetaan näinä päivänä kiivaasti kantaa kaikkeen mikä liittyy Venäjään. Hyvä huomio @JTjarviselta ”Venäjän kanssa ´pelatessa´ olisi mielestäni yksi selviytymistaktiikka yli muiden: padota Venäjän vaikutusta kaikessa missä voi.”

Suhteemme Venäjään on oltava aktiivinen

Suomalaisten on syytä seurata laajemmin sitä, mitä Venäjällä tapahtuu. Ei meistä ole opettajiksi, eikä lääkäreiksi, mutta kansalaisten tasolla olemme kaikki samanlaisia.

Omia arvoja on kunnioitettava: moniäänisyys ja avoimuus on keskeinen osa normaalia elämäämme. Ajan oloon on selvää, että se voittaa autoritaarisen patrioottisen uhon, joka on Venäjällä saanut vallan julkisessa keskustelussa.

Vastaisuudessakin suurin ongelma on propagandan määrä. Ihmiset uskovat aina helpommin omiaan ja pitävät ulkomaalaisia vihollisina.

Venäjällä on edetty tilanteeseen, jossa viranomaistarkastusten kohteeksi joutuneet 7000 kansalaisjärjestöä ovat Venäjän johdon mielestä pikemminkin vihollisia kuin ystäviä. Kyse on värivallankumousten vainoharhasta. Ukrainan sota pahentaa tilannetta, mutta aktivistit ovat silti luottavaisia.

Kansakuntaa ei pidä eristää

Ihmisoikeudet ja kansalaisten oikeus järjestäytyä sekä ilmaista mielipiteitään kuuluu kaikille.

Myös toisenlaisia ääniä on siedettävä, sillä tietenkin on niitä, joiden on helpompaa tukea autoritaarisempaakin johtajaa kuin alistua jatkuvan vähättelyn ja jopa painostuksen kohteeksi.

Venäjän kanssa on toimittava huolimatta sen poliittisen johdon yksioikoisesta oman luottamuksensa nakertamisesta. Omassa ympäristössään Venäjän omanlainen suhtautuminen muihin ja demokratiaan sekä meidän avoimuutemme halveksiminen on luonnollista. Toki myös Suomessa on niitä, joiden mielestä Venäjä ottaa kansalaisensa huomioon muita paremmin.

Etyj-viikolla Venäjän duuman ylähuone julkaisee listan ei-toivotuista organisaatioista. Sitä kutsutaan patrioottiseksi stop-listaksi.

Lista on jatkoa kolme vuotta sitten säädetylle laille kansalaisjärjestöistä ulkomaisina agentteina. Venäjän johto haluaa määritellä minkä tahansa aktiivisuuden poliittiseksi. Tällainen aktiivisuus on oltava viranomaisten tiedossa. Näin on saatu kaikki järjestöt varpailleen.

Toistaiseksi on epäselvää se, mikä kaikki on poliittista ja miten se määritellään. Edes syyttäjät eivät vielä tiedä. Jos linjaukset tehdään pahimpien arvioiden mukaan, voidaan esimerkiksi aktiivisuus netissä, vaikka tykkääminen jostain ei-toivotuista postauksista, pitää poliittisena toimintana, josta sen jatkuessa on rangaistuksena sakot ja pahimmassa tapauksessa vankeutta

Kuten sodassa, propaganda tappaa

On todennäköistä, että kun Suomi isännöi kuluvan viikon Helsingissä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin parlamentaarista yleiskokousta, Venäjältä kuullaan kaikenlaisia uutisia.

Suomessa ei olla mitenkään yksimielisiä siitä, oliko oikein kieltää EU:n pakotelistalla olevien venäläispoliitikoiden saapuminen juhlakokoukseen.

Venäjä on reagoinut asiaan muun muassa väläyttämällä rajoituksia Suomen kanssa käytävään puutavarakauppaan. Venäjältä kokoukseen on tiettävästi saapumassa yksi duuman edustaja.

Osa EU:n pakotepäätöksen rikkomista puoltaneista suomalaisista on sitä mieltä, että Suomeen olisi voitu kutsua myös pakotelistalla kuuluvia, koska ETY-järjestöllä ei ole omaa pakotelistaansa. Eniten kohua on herättänyt Venäjän duuman puhemiehen jääminen pois Helsingin hengen muistelusta.

Olen osallistunut keskusteluun somessa, mutta kieltäytynyt Venäjältä saamistani haastattelupyynnöistä. Kantani duuman puhemiehen matkustusluvan eväämiseen on tullut selväksi: Sergei Naryškin on EU:n pakotelistalla Krimin miehityksen vuoksi. Venäjä on jo vuosia esitellyt uuden eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän tarvetta, mutta konkreettista esitystä odotellessa se on tyytynyt sotaan naapurinsa kanssa.

On totta, että Naryškin on vieraillut viime kuukausina niin Itävallassa kuin Ranskassa, mutta silti on pidettävä mielessä, miksi venäläisiä poliitikkoja on liikemiesten lisäksi pakotelistalla.

Listan henkilöt ovat presidentti Putinin lähipiiriä: he ovat matkustuskiellossa EU:n alueella, koska ovat kannattaneet aktiivisesti sekä Krimin miehitystä että liitosta Venäjään ja joukkojen lähettämistä Ukrainaan. Kuten tuttava muistutti Facebookissa saman Naryškin on toistanut monissa haastatteluissa ja toiminut keskeisenä Venäjän-Ukrainan sodan äänitorvena.

Venäjän päätökset vaikuttavat laajalti

Kansalaisjärjestötyössä kyse ei ole rajoista tai vain jonkun auttamisesta.

Lännen on pidettävä dialogi käynnissä.

”Lännessä on hyvä muistaa, ettei Venäjän hallitus ole yhtä kuin Venäjän kansa. Kaikki eivät ole yhtä mieltä hallituksen kanssa, ja näitä ihmisiä olisi hyvä tukea myös lännestä. Mutta lännen pitäisi pyrkiä yhteyteen myös niiden kansalaisten kanssa, jotka kannattavat nykyhallintoa. Kaikkinainen yhteydenpito on tärkeää ja se on lännen ensimmäinen tehtävä”, arvioi Juri Džibladze MTV3:n uutisille Helsingisssä.

Lähivuosien haaste on se, miten Venäjä saadaan mukaan rajat ylittävään yhteistyöhön. Edelleen kansalaisten vapaa liikkuvuus on mitä kannatettavinta. Viisumikäytäntöjä pitäisi pystyä helpottamaan kaikin puolin.

Johtaja Stefan Melle kertoi tilaisuudessa, millaisia tavoitteita Civic Society Platformilla ‒  50 eurooppalaisen, euraasialaisen ja amerikkalaisen ihmisoikeusjärjestön koalitiolla ‒ on ihmisoikeuksien puolustajana ja yhteistyön kehittäjänä.

Johtaja Stefan Melle kertoi tilaisuudessa, millaisia tavoitteita Civic Society Platformilla ‒ 50 eurooppalaisen, euraasialaisen ja amerikkalaisen ihmisoikeusjärjestön koalitiolla ‒ on ihmisoikeuksien puolustajana ja yhteistyön kehittäjänä.

Yhteistyö voi olla monenlaista eri tasot yhdistävää. Hyvä esimerkki on vaikkapa näyttely, jossa esiteltiin toisen maailmansodan käsittelyä oppikirjoissa. Eikö vastaavilla hankkeilla pitäisi olla jatkuva tilaus?

Venäjä on kiinnostava ja lähempänä kuin moni muu maa. Hakekaa viisumeita Venäjälle. Tutustukaa, kertokaa ihmisille sama minkä haluatte sanoa hallituksellenne.

Toistaiseksi parhainkin asiantuntija voi kertoa vain mielipiteensä. Aikoinaan KGB vastusti ETY-kokousta. Sananvapauden ja kansalaisjärjestöjen osuutta neuvostojärjestelmän kaatumisessa on vaikea arvioida. ”On tullut selväksi, että KGB-taustainen Venäjän presidentti Vladimir Putin pyyhkii Etykillä herkästi pöytää, niin kuin viimeisenkin vuoden aikana on nähty Ukrainan suunnalla”, ulkoasiainhallinnossa palvellut tohtori Jukka Seppinen kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuorossaan.

Seminaarin Pasilassa Rauhanasemalla järjestivät:
Rauhanliitto, STETE, Sadankomitea, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry, Suomen PEN, VIKES, Ihmisoikeusliitto