Kasarmi nimeltä Venäjä

Venäjän sotilaallinen uhittelu kasvaa. Maa valtaa tilaa mielikuvissamme. Uho on suurta ja ihmiset kärsivät. Yhä koveneva kieli on vakava merkki diplomaattisten keinojen vähäisyydestä.

Alun perin ajattelin kirjoittaa siitä, miten suomalaisten kannattaa nyt satsata Venäjälle ja olla mukana maan talouden kehittämisessä. Modernisaatiota on kaikki, vaikka vähän takkuinenkin kehitys. Ostin jopa Venäjään sijoittavaa rahastoa.

Mutta sitten avasin radion. Siellä puhui Kremlin politiikkaa aikansa tehnyt ammattilainen Gleb Pavlovski, jonka mielestä vihjauksia sodasta on jo ihan liikaa. Kun johtajat puhuvat sodan mahdollisuudesta, kuka tahansa voi tehdä samoin. Piiritetyn linnakkeen syndrooma vaikuttaa käsin kosketeltavalta, kun seuraa Venäjää mediasta.

Sota (sanan sudet tilalle) Sergei Jelkinin pilapiirros.

Sota (sanan sudet tilalle) Sergei Jelkinin pilapiirros.

Kyseessä ei tietenkään ole koko totuus sen enempää kuin sota ei ole mikään ratkaisu. Se, että televisiossa esitellään rautaa, aseita ja väkivaltaa, on kaukana yleisestä mielipiteestä, jonka tunnistaminen kaiken propagandan alta vaatii jonkun verran vaivaa. Politiikan tutkija Kirill Rogov kertoo ihmettelevänsä television spektaakkeleita voiman osoituksista.

Tuo kaikki on hyvinkin hyödyllistä puolustukselle, mutta näyttää televisiosta lavastukselta, vieläpä kalliilta ja turhalta: jos huomenna syttyy sota, se on aivan toisenlainen. Miksi silloin ajeltaisiin rauhan pelloilla toisen toisensa perässä raskailla panssareilla? Jotta kohotetaan yleistä sotilashenkeä, rautaisen lihasvoiman, metallisen äänen ja johdon komean päättäväisyyden esittelemiseksi. Kaikki nuo haarniskat pyörillä ovat juuri niiden alastomien torsojen symbolisia proteeseja. On vaikea uskoa, että nykyään alettaisiin haaskata rahaa tuollaisiin touhuihin, ellei korkea-arvoisista käskyistä ja reippaista raporteista tiedotettaisi tehokkaasti ja ellei olisi joka päivä tarpeen näyttää televisiossa pomppivia tankkeja, muodostelmassa nousevia hävittäjiä ja asevelvollisuuskutsuntoja.”

Venäläisen ex-kansanedustajan ja KGB-upseerin Gennadi Gudkovin mielestä Venäjä on jo suuri kasarmi. Budjetissa on varoja aina vaan vähemmän ihmisiä varten, mutta aseiden kehittämiseen riittää ruplia. Eivätkä Gudkov tai Rogov ole mielipiteineen yksin.

Maa on nykyisin kuin huoneisto, jossa on juhlat. Yhdessä huoneessa on juhla-ateria ja johdon jatkuvia maljapuheita, vieressä tupakkapaikalla toisenlainen touhu, sotaisa tarve päästä täräyttämään jotain kunnolla. Jos nämä kampanjat kohtaavat yhtäkkiä, huomenna on sota.”

**

Joku aika sitten Venäjällä ja varmaan hieman muuallakin mietittiin, että Putinille voisi antaa Nobelin rauhanpalkinnon työstä Syyrian hyväksi. Vuonna 2013. Muistatteko?

Syyrian Aleppon pommituksiin ja murhiin Venäjä on varmasti osallinen, mutta tietenkin syitä ahdinkoon on muissakin.

Presidentti Vladimir Putin teki tv-haastattelussa selväksi, että kaiken takana on länsi, joka tuki Arabikevään tapahtumia.  Kukapa meistä ei olisi tukenut demokratiaan pyrkiviä.

Kreml on tuskin tosissaan pyrkinyt sotaan kenenkään kanssa: sillä ei ole liittolaisia, ei rahaa, ei riittäviä voimavaroja. Kuten Gudkov sanoo: Sitäpaitsi turmeltunut johtomme on tottunut elämään yltäkylläisyydessä eikä ole valmis vaihtamaan palatsiensa, jahtiensa ja Maybachiensa yllä paistavaa pilvetöntä taivasta kenttäolosuhteisiin vahvistetuissa bunkkereissa. Lisäksi Kremlissä ymmärretään hyvin, ettei mitään tuontia korvaavaa tuotantoa tule, vaan maa on 99-prosenttisesti riippuvainen länsimaisesta teknologiasta. ”

Maybachinsa kyydissä maailmaa arvioiva venäläispoliitikko Vladimir Žirinovski on sitä mieltä, että Yhdysvallat ja maailma saavat varautua ydinsotaan, jos Hillary Clinton valitaan presidentiksi.

Venäjän ja Yhdysvaltojen välit eivät voi enää mennä huonommiksi. Ainoa, miten ne voivat mennä huonommiksi on jos sota syttyy, Zhirinovski sanoi valtavassa toimistossaan duuman kymmenennessä kerroksessa.

Rogovin mielestä vieläkin tärkeämpää on, että tämä närkästyksen aalto tekee länsimaiden yleisestä mielipiteestä ulkopoliittisen vastarinnan aktiivisen toimijan, joka vaikuttaa hallitusten päätöksiin.

Tästä syystä Donald Trumpin leirille tuli kiire muuttaa sävyään suhtautua Putiniin ja ottaa etäisyyttä kompromettoituun mediaan. ”Kuka Valkoisessa talossa onkaan vaalien jälkeen, rajoittaa huomattavasti toimiaan Moskovan-suhteissaan – yleinen mielipide ei hevin unohda Aleppoa.”

Venäjä tuskin välttää uusia pakotteita. Eikä ole ollenkaan varmaa, etteikö Aleppon pommituksia alettaisi tutkia sotarikoksina. Tällaisia sanoja Moskovan puoleen ei ole kuultu sitten kylmän sodan 80-luvun alkupuolella.

Putin puolestaan ei ole lähdössä mihinkään. Pikemminkin päinvastoin. Yksi arvio on, että Suomessakin tunnettu atomiteollisuusyhtiö (myös Venäjän ydinaseiden raaka-ainetoimittajan) Rosatomin johtajan Sergei Kirijenkon nostamisen presidentin lähipiiriin on arveltu tarkoittaneen, että maata oltaisiin jälleen viemässä samaan kuosiin, jossa se oli 15 vuotta sitten, kun Putin valittiin ensi kertaa presidentiksi.

On muistettava, että vuoden 2000 kampanjassa, jolloin mm. Kirijenkon ja tämän Oikeistovoimien liiton ansiosta Putin lähti toisen tšetšeenisodan melskeissä vaaleihin sekä revanssihenkisen voimankäytön keulahahmona että talousuudistusten kannattajien ainoana toivona. Ehkäpä Putin haluaisi palata poliittisen uransa lopuksi juuri tuohon tilanteeseen.

Rogovin mielestä nyt ero on kuitenkin siinä, että silloin nähtiin Venäjän vahvistuvan ja liittyvän läntisiin rakenteisiin ja markkinoihin ja sitä juuri liike-elämä odotti Putinilta. Nykyään taas Putin näyttäytyy päinvastoin tuollaisen kehityksen suurimpana esteenä. Lisäksi Aleppon katastrofi toi vielä yhden esteen lisää tuonkaltaisen geoekonomisen rakenteen kehittämiselle.

Kuka sitten haluaa sotaa? Toimittaja Oleg Kashin väittää, että puolustusministeri Sergei Shoigu esiintyy mielellään koristellussa asussaan, mutta tuskin hän bunkkeriin menisi.

Alhaisen itsetunnon omaavia miehiähän tämä kiihottaa ja nostaa heitä ylemmäs kuin he ovatkaan; naisiakin miellyttää, kun on metallia, univormuja ja pullistelua. Tosin mokailut oikean sodan melskeissä hävittävät vähitellen nämä uutisaiheet.”

Gudkov sanoo, ettei hän usko mihinkään ”vallanperijäoperaatioihin”. Kaikki nämä kenraalien ja Putinin henkilökohtaisten suojelijoiden pyörittelyt valtiollisiin virkoihin ovat vain hämäystä.

Näettehän, että istuva presidentti haluaa taas kriittisenä ajanjaksona taata henkilökohtaisesti rauhan ja maan vakauden ainakin kuudeksi vuodeksi ja sen jälkeen herran haltuun. On todennäköistä, muttei välttämätöntä, että presidentinvaalit siirretään vuoteen 2017. Ja on täysin mahdollista, että yleisen mielipiteen hitaus ja piiritetyn linnakkeen syndrooma antavat Kremlille mahdollisuuden venyttää vaalien järjestämistä kevääseen 2018 asti.

**

Voidaan varmaan sanoa, että ainoa mitä Venäjän kansalaiset voivat pelätä on se, että maan asevoimat osallistuvat paikallisiin konflikteihin jossain Keski-Aasiassa tai Lähi-Idässä. Kaikki muu on asettumista NATOa ja muita sellaisia vastaan, mikä taas olisi lähinnä tappavaa Kremlille.  Tämä on Gudkovin mielestä kuolettavan vaarallista miljoonille venäläisille, joilla ei ole mitään väliä eikä Kreml ole mokomaa edes ajatellut pitkiin aikoihin.

**

Rogov muistuttaa, että Aleppon katastrofin seurauksena Kreml riisti itseltään aloitteet vastakkainasettelussa länsimaiden kanssa. Tämä on sääli, sillä edeltäneiden kahden vuoden aikana pääasiassa Moskova sääteli vastakkainasettelun tasoa ja nosti liennytysvalmiutensa hintaa. Putinin tukijana on ollut muitakin kuin fanaattisia putinisteja. Lienee oikein sanoa, että tänään tilanne on täysin muuttunut. ”Jos Kreml haluaakin yhtäkkiä liennytystä, hinta voi olla sille melkoinen”, Rogov kirjoittaa.

**

En usko terrorismiin

Terroritekojen selittäminen on myös terrorin tavoite. Jälkeen päin suurin osa tapahtumista saa jonkun selityksen. Jotta ymmärrettäisiin, keksitään työkaluja, joilla voidaan selittää vaikka murhia.

Kun kaikki tietävät, ettei Ku Klux Klan edusta kristinuskoa, miksi niin moni ajattelee näiden ihmisten edustavan muslimeja. (Kuvakaappaus Facebookista)

Kun kaikki tietävät, ettei Ku Klux Klan edusta kristinuskoa, miksi niin moni ajattelee näiden ihmisten edustavan muslimeja. (Kuvakaappaus Facebookista)

Selittämisessä on vaaransa. Selityksiin hukkuvat myös hyvät pyrkimykset ymmärtää tapahtuvaa. Me kaikki tiesimme, että joskus jihadistit iskevät keskellä Eurooppaa. Eikä kukaan väitä, että ihan huvikseen tapetaan ihmisiä, massoittain.

**

Tällä hetkellä tuhansissa poliittisissa ja sotilaiden työryhmissä käydään läpi, mitä tapahtui. Miljoonat ihmiset seuraavat herkeämättä jatkuvaa uutisvirtaa.

Sosiaalisessa mediassa otetaan kantaa ja kuvitetaan päivityksiä. Järkytys on edelleen päällimmäisenä tunteena.

@jean_jullien terrori-iskun symboliksi sosiaalisessa mediassa nopeasti noussut kuva. (Kuvakaappaus Twitteristä)

@jean_jullien terrori-iskun symboliksi sosiaalisessa mediassa nopeasti noussut kuva. (Kuvakaappaus Twitteristä)

Valtaosa ihmisistä uskoo sen, mitä heille kertovat suurimmat mediatalot. Tänään ja huomenna jaksetaan vielä. Mutta pian on arki. Analyysit korvaavat selittämisen.

**

Sota on tulevaisuus, jossa olemme jo. On täysin määrittelykysymys, mistä ja kenen sodasta puhumme.

Sivilisaatioiden törmääminen on muutakin kuin teoreettista hölinää. Pahimmillaan idän ja lännen kulttuurien yhteentörmäyksestä puhuminen on vain poliittista polttoainetta. Asioita yksinkertaistetaan.

Käytäntö on lasi puhdasta vettä.

Terrorismista on tehty uusi tuntematon. Uskon asia. Terrorismin selittäjille, kilpaileville malleille ja loputtomille syiden ja seurauksien vatvomisille ei pidä antaa lisää valtaa.

(Kuvakaappaus Facebookista)

(Kuvakaappaus Facebookista)

Tietenkin terrorismia tutkitaan. Määrätyt edellytykset pitää täyttää, mutta säännöt muuttuvat. 

Muutaman vuosikymmenen takaiset iskut Euroopassa ovat muuttuneet elokuvissa ja kirjoissa tarinoiksi isänmurhaa tehneiden nuorten kapinoinnista yksittäisten johtajien aikaansaamaksi ideologiseksi höynähtämiseksi. Yhdenlaista hulluutta. Ihmisen pää saadaan sekaisin. Helposti.

Väkivalta on osa ihmisluontoa. Kuvista jää jälki kollektiiviseen muistiimme. Sotaa käydään mielissä.

Kuvakooste Facebookista. (Kuvakaappaus 15.11.2015)

Kuvakooste Facebookista. (Kuvakaappaus 15.11.2015)

Professori Jaakko Hämeen-Anttila muistuttaa, että maailman kahdesta miljardista muslimista Pariisin iskuihin osallistui ehkä kahdeksan ihmistä. Ehkä muutama enemmänkin mutta terroristien lukumäärällä ei ole merkitystä. Nyt kyse on siitä, miten me haluamme ymmärtää tapahtuneen.

Professori Jaakko Hämeen-Anttilan Aamulehdelle kirjoittamaa kolumnia on jaettu paljon sosiaalisessa mediassa. (Kuvakaappaus Facebookista)

Professori Jaakko Hämeen-Anttilan Aamulehdelle kirjoittamaa kolumnia on jaettu paljon sosiaalisessa mediassa. (Kuvakaappaus Facebookista)

Toiset meistä käyttäisivät terrorismin kitkemiseen aseita, valtaosalle riittää se, että tehtäviinsä palkatut ihmiset hoitavat työnsä. Kuunnellaan heitä.

Tänään sunnuntaina jokaisen pitäisi tehdä sitä, mitä oli muutenkin ajatellut tekevänsä 15. päivä marraskuuta vuonna 2015.

Taistelu venäjäläisten sieluista

Venäjä on vallannut Helsingin: Messukeskuksessa on kirjamessut ja yliopistolla Venäjä-tutkijat täyttivät viikolla päärakennuksen luentosalit. Monet kyselevät: minne menet Venäjä? Vastaus riippuu usein jo valmiiksi kysyjästä.

lue_venajaa

Julkisesta keskustelusta voi päätellä, että moni on sitä mieltä, että Venäjä toimii odotetusti – laajenee. Myös kirjallisuuden saralla. Venäjänkielistä maailmankirjallisuutta julkaistaan niin Euroopassa kuin Amerikoissa. Internetin sivustoista puhumattakaan.

Kulttuurin tulkkaus vaatii paljon tietoa ja kokemusta sekä useita kohtaamisia.  Kuvaa voi selkeyttää ainoastaan lähestymällä tapahtuvaa sen syntysijoilla. Uusi venäläinen realismi voi vahvasti, sananvapaus on moniäänisyyttä.

Ulkopolitiikan otsikoiden takana tapahtuu koko ajan. Media ei ole aina yhteiskunnan paras peili.

Suomen suhde Venäjään näkyy tavalla joka herättää kysymyksiä. Informaatiosota on monen huulilla.

Suurlähettiläs Heikki Talvitie toteaa ystävyysseuran sivulla pitämässään blogissa: ”Toisaalta Venäjä on suomalaisille ja varsinkin medialle yksi suuri pila ja satiirin kohde. Kunnes toisin todistetaan. Eduskuntakin tuomitsi vihapuheet ja –teot. Milloinkahan tämänkaltaiset kannanotot koskisivat myös Venäjää, venäläisiä ja venäläisyyttä.”

**

Kulttuurintutkijat ja tekijät kertovat, että muutama vuosi sitten Venäjällä alkanut kulttuurivallankumous näkyy jo.

Netissä koiranleuat sanovat, että Venäjän johto jatkaa Neuvostoliiton aikana tehtyjä ihmiskokeita. ”Ne aloittavat kyllä kerran vielä ydinsodankin, jotta joku pääsisi kokeilemaan betonibunkkereiden kuningaspulttien kestävyyttä ja geigermittareiden toimivuutta.”

Venäjällä ollaan tietoisia siitä, että maassa ei ole mitään hirvittävää ideologista diktatuuria, joka palauttaisi SNTL:n. Siitä ovat tutkijat ja kirjailijat yhtä mieltä, että maassa on käynnissä aivan tavallista rosvoamista ja huijaamista.

Kaikki me muutkin näemme kehityksen kulun, kun hieman mietimme television propagandan muotoutumista ja viestin viejien papukaijoina toitottamaa ”muka” todellisuutta.

Venäläisessä nykykirjallisuudessa satiirilla olisi sijansa. Korruptiosta kirjoittaminenkin naurattaisi, jos se ei samaan aikaan olisi ylittänyt kaikki soveliaisuuden rajat.

konttinen.pyharanta

Runoilija, moskovalaisen konseptualismin perustaja Lev Rubinstein on mielellään Facebookissa.  Kaikkea ei tarvitse lukea järjestyksessä vaan kaaoksesta ja metelistä taiteilija löytää mielestään rakentavan ja tarpeellisen tiedon.

Rubinstein kertoi Hesarin Jussi Konttiselle, ettei tiedä miksi nyky-Venäjällä ihmiset niin herkästi omaksuvat virallisen totuuden.

On mahdotonta ymmärtää, miten Venäjän talous ylipäätään on olemassa. Varastaminen on niin laajamittaista, totesi puolestaan Venäjän talouden asiantuntija Maxim Blant YLE:n venäjänkielisessä A-studiossa Kerstin Kronvallin haastattelussa. ”Kaikki ovat vaan alkaneet syödä huonommin ja vähemmän.”

(Ilmeisesti tällaiset Hesarin ja YLEn jutut antavat vääristelevän kuvan Venäjästä.)

**

Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Venäjälle lisää ongelmia syntyy siitä, että viimeisten parin vuoden aikana monen luovan ja koulutetun ihmisen tie on vienyt ulkomaille.

Tuoreen Levada-tutkimuslaitoksen mukaan Venäjällä uskotaan yhä enemmän televisiota ja vähemmän internetiin. Seuraako vallanpitäjien ohjaama digivallankumous kansalaisjärjestöjen ja kulttuuritoimijoiden parissa toteutettua linjaa?

Korruptio-sivustostaan tunnettu aktivisti ja poliitikko Aleksei Navalnyi roimii Venäjän internet-asiamiehen lausunnoista noussutta kohua.

Dmitri Marinitšev hämmästytti kaikki laukomalla totuuksia: Venäjällä ei pidä kouluttaa koodaajia ja asiantuntijoita, jotka joka tapauksessa muuttavat ulkomaille. Enempää haittaa ei Venäjälle voisi tuottaa. Keskustelua herätti myös asiamiehen huomio siitä, että venäläinen teknologia menestyy vain valloitetuilla alueilla.

-Jos valitsemme valtiollisella tasolla opin ‘Venäjä kaikkia vastaan’, ei meillä ole muuta mahdollisuutta myydä tuotteitamme ja teknologioitamme, kuin suorittamalla geopoliittista laajentumista”, Marinitsevin kerrottiin sanoneen.

"Jos haluat vahingoittaa maata, sijoita IT-alaan..." Lähde: kuvakaappaus Intermag-sivustolta.

”Jos haluat vahingoittaa maata, sijoita IT-alaan…” Lähde: kuvakaappaus Intermag-sivustolta.

Venäjä toimet informaatiodoktriinin kehittämisessä kertovat osaltaan maan tavoitteista. Kommersant lehdessä lainataan informaatiodoktriinia: ”Venäjä ryhtyy kehittämään voimia ja keinoja informaatiosodankäyntiin sekä panostamaan informaatiokentällä strategiseen pelotteeseen sekä sotilaallisten konfliktien ehkäisyyn”.

Kamppailua käydään niin venäjäläisistä omassa maassa kuin maailmalle levittäytyneistä sieluista.

**

Marinitšev on Kremlin ensimmäinen Internet-asiamies. Vuonna 2014 työnsä aloittanut asiamies toimii Venäjän valtiojohdon ja it-alan yritysten yhteyshenkilönä ja neuvonantajana. Venäjän ei Kremlin asiamiehen mielestä tule hyväksyä teknologiamarkkinoilla altavastaajan asemaa Yhdysvaltojen suhteen.

Omasta mielestään hän toimii kansallisen edun mukaan, ei virkamiehenä vaan it-alan etujen mukaan. Navalnyin kritiikkiin vastaus oli suora ja henkilökohtainen, kuten kritiikkikin.

“Hän kritisoi minua, menee ihan henkilökohtaisuuksiin. Tietämättä minusta mitään. Hän pitää minua virkamiehenä ja Kremlin hallintoon kuuluvana, vaikka en ole missään tapauksessa ollut kumpaakaan enkä sellaiseksi tule. Tarkkaan ottaen aivan päin vastoin, lain suomin perustein minulla on oikeus puolustaa IT-bisneksen etuja viranomaisiin päin. Joudun sitä paitsi usein konflikteihin heidän kanssaan. Puolustan mielipidettäni, joka perustuu alan asiantuntemukseen ja joka on hankittu konkreettisten yritysten ja alan järjestöjen konkreettisilta edustajilta.”

**

Navalnyin selvitysten mukaan asiakirjoista käy ilmi, että asiamiehen organisaatiolla on valtaa. Sen haltuun siirtyvät Venäjän datapankit. Organisaatio nimeltä Radius Group, itse asiassa haalii Navalnyin mukaan koko valtiollisen koneiston itselleen, duumasta Roskomnadzoriin (valtiollinen viestinnän, informaatioteknologian ja joukkotiedotusvälineiden valvontavirasto), jotta voi imaista budjetista 2 miljardia ruplaa .

Navalnyi muistuttaa, että alun perin hän kirjoitti Venäjän todellisista vihollisista, jotka johtavat kansan tuhoon mm. jättämällä maan jälkeen teknisesti. Todellisuudessa hänellä on mielestään täydet perusteet lisätä: ”rikastuen tällä kaikella henkilökohtaisesti korruption avulla”.

”Sanotte, että ei korruptiosta tarvitse kirjoittaa, että se on niin pientä. Kuinka siitä voi olla kirjoittamatta, jos vallanpitäjien jokaisen typerän toiminnon tai oudon nimityspäätöksen takana ei ole pelkästään vahingollinen vanhentunut ideologia, vaan ihan suoraan roisto (aioin ensin kirjoittaa ”pieni” roisto, mutta kyse on 2 miljardista ruplasta budjetissa).”

Marinitšev puolustautuu päättäväisesti:  ”En ymmärrä, miksi Navalnyin on helpompi nimittää tätä minun kehotuksekseni sotilaalliseen laajentumiseen. Hän ei varmaankaan oikein ymmärrä, että minä olin ja olen se henkilö, joka auttoi amerikkalaisia ja eurooppalaisia yrityksiä poistamaan jännitteitä ja tasapainottamaan henkilötietoja koskevan lain säätämisen seurauksia. Henkilö, joka puolusti liike-elämän asemaa vallanpitäjien edessä ja esitti meidän argumentaatiomme siitä, kuinka välttämätöntä on olla avoin Venäjällä ulkomaisten yritysten ja niiden liiketoimien suhteen ja pehmentää mahdollisimman paljon erittäin radikaalin lain seuraamuksia. Ja me onnistuimme siinä.”

**

Netin keskusteluissa muistutetaan siitä, kuinka kaikki on järjestetty. Koko suuri huijaus on tapahtunut samaan aikaan, kun kansalaiset ovat kirjoitelleet teräviä artikkeleita internetin kansallistamisesta, valtion yrityksistä kontrolloida rajanylityksiä, kansallisen turvallisuuden käsitteen laajentamista verkossa ja muuta fiksua – soopaa.

Syyriassa sotimisen ansioista Putinin kannatus on noussut jälleen ennätyslukemiin. Kuvakaappaus Open Russia World -yhteisön Facebook-sivulta.

Syyriassa sotimisen ansioista Putinin kannatus on noussut jälleen ennätyslukemiin. Kuvakaappaus Open Russia World -yhteisön Facebook-sivulta.

Siinä missä pienessä maassa voidaan luoda paikallinen henkilökultti, ei Venäjä mahdu mitenkään maantieteellisiin raameihinsa. Miksi pitäisikään?

Monen ajattelevan ihmisen  on vaikea hyväksyä ajatusta siitä, miksi jonkun pitäisi olla muita suurempi ja määrätä ”kaikesta.” Suurvaltana itseään pitävän maan johtajan lausunnoista välittyy kuva, että hän on valmis käyttämään kaikkeen voimaa. Kyky on olemassa.

Venäjän politiikan rajuimmat kriitikot ovat huolissaan: ”Venäjän uuden maailmanjärjestyksen maksumiehiksi pitää saada kaikki venäläiset. Venäjän uudessa sotilaallisessa koalitiossa kyse ei ole siitä, miten voimaa käytetään, vaan kumppaniksi pääsee, jos on valmis pelaamaan ilman sääntöjä.”

Putin jatkaa omalla tavallaan, josta kertoo se, että hän esittää mielellään tarinaa kokemuksistaan Leningradin kadulla. ”Jos yhteenotto on väistämätön, on iskettävä ensin.” Olosuhteet pakottavat toimimaan aikaan sopivasti. Uskon silti, että oikeat valtiomiehet kasvavat tehtäviinsä rauhantyössä. Monet heistä ovat ammentaneet valtiomiesviisautensa vankilassa ajatuksensa kooten.