Elokuva-arvio: Arytmia (Rytmihäiriö) – Tulossa Kino Lokakuuhun

Purskahdin itkuun loppukuvan aikana. En oikein osannut tunnetta itselleni selittää. Yllätyin. Ihmiset ovat niin aitoja, jossain Venäjän kaupungissa, josta Moskova on kaukana.

Katja (Irina Gorbatšova) ja Oleg (Aleksandr Jatsenko).

Katja (Irina Gorbatšova) ja Oleg (Aleksandr Jatsenko).

Ohjaaja Boris Hlebnikovin (s. 1972) elokuva Arytmia (sydämen rytmihäiriön mukaan) on vahva, kansainvälisesti palkittu teos rakkaudesta, jota ei tahdota saada sanotuksi. Vaimo, lääkäri Katja (erinomainen Irina Gorbatšova) yrittää saada vastakaikua mieheltään Olegilta (Hlebnikovin luottonäyttelijä Aleksandr Jatsenko). Yhdessä olo jää vajaaksi – alkoholi täyttää tilaa, vaikka ”vieras” ei vielä hallitsekaan pääosanesittäjien elämää. Monen potilaan kylläkin.

Hlebnikov kertoo haastattelussa alkaneensa kirjoittaa ambulanssiin sijoittuvasta aiheesta tilaustyötä televisioon. Tavoitteena oli komedia. Yhdessä Natalia Meštšaninovan kanssa valmistunut käsikirjoitus sopi kuitenkin paremmin pitkän elokuvan rakenteeksi.

Työvuorossa Nikolai Schraiber (vas), Aleksandr Jatsenko ja Sergei Nasedkin.

Nikolai Schraiber (vas), Aleksandr Jatsenko ja Sergei Nasedkin.

Ohjaaja on työskennellyt sekä pitkien elokuvien että dokumenttielokuvien parissa. Vuonna 2015 Hlebnikov ohjasi Moskovaan J-burgista [Jekaterinburgista] asettuneiden ystävysten elämästä kertovan sarjan – Levottomat [Ozabotchennye ili ljubov zla].

Rytmihäiriössä Levottomista tuttu näyttelijä Nikolai Schraiber on jälleen erinomainen sivuosassaan – fyysisesti isokokoisena ja varmaotteisena ambulanssin ensihoitajana. Mariupolista, Ukrainasta syntyjään oleva näyttelijä Irina Gorbatšova tunnetaan myös tv-sarjoista ja varsinkin hänen hauskoista Intagram-videoistaan.

Pääosan esittäjät ovat lääketieteellisessä toisiinsa tutustunut pariskunta, joka kitkuttelee yhdessä pienessä asunnossaan, kohtaamatta kunnolla, ja tajuamatta sitä, miten molempien vaativa työ lääkärinä ensihoidossa ja vuorotyö sairaalan tapaturmaosastolla etäännyttävät pariskuntaa toisistaan. Vaikka huoneen ja keittiön asunnossa ei voi olla toista huomaamatta, pariskunta ei tunnu tajuavan, että he ovat toistensa parhaita ystäviä.

Arytmiaa on luonnehdittu syystä Venäjän vuoden humaaneimmaksi elokuvaksi, ja se onkin jälleen erinomainen esimerkki siitä, kuinka venäläisen elämänmenon kokeminen ja jossain mielessä ymmärtäminen on aivan toinen asia kuin se, että on hankkinut kohtuulliset tiedot maan poliittisesta tilasta.

Katja loukkaantuu Olegille sydänjuuriaan myöten, kun tämä kuvittelee vaimonsa odottavan hänen pyrkivän omaa etuaan tavoittelevien kollegoiden tavoin parempaan asemaan.

 

Edellä tuli jo aika monta syytä voimakkaaseen reaktiooni. Itselleni nuorena mukaan tarttunut Jerzy Lecin aforismi sopii elokuvan tunnelmaan: ”He olivat niin lähellä toisiaan, ettei rakkaudelle jäänyt sijaa.”

Hlebnikov on uransa aikana korostanut olevansa epäpoliittinen, ja pysyvänsä mieluusti tavallisten ihmisten elämää käsittelevissä aiheissa.

Medusa-julkaisun haastattelussa Helbnikov täsmentää, että vaikka hänen edellinen elokuvansakin, Pitkä onnellinen elämä [Dolgaja shastlivaja zhizn] kertoi valtiovallan laittomuudesta, eivät sosiaalisista ongelmista kertovat aiheet ole hänelle itsetarkoituksellisia.

Rytmihäiriön Oleg ei ole millään tavalla kapinallinen eikä hän tunnu olevan edes kiinnostunut muusta kuin työstään lääkärinä.

-Olemme lääkäreitä, emme robotteja, tokaisee yksi Olegin lääkärikollega ensihoitajien uudelle päällikölle.

Pomon kanssa käytävien keskustelujen taustalla on tiukentunut työrytmi ja potilaiden muuttuminen kulueräksi. Venäjän suuressa terveydenhoitouudistuksessa tuntuu unohtuvan inhimillisyys.

Olegin hiljaisuus ja Katjan epätoivo ovat koskettava osuus elokuvan kerrontaa, mutta kyse ei ole synkistelystä vaan ihmisten sanattomasta sitoutumisesta toisiinsa.

Arytmia

Arytmia

Elokuva palkittiin vuoden 2017 Venäjän elokuvafestivaaleilla Kinotavrissa Sotšissa parhaaksi elokuvaksi, Tšekeissä Karlovy Varyn elokuvafestivaaleilla elokuva sai parhaan miespääosapalkinnon.

Toisin kuin Hollywoodissa, Venäjällä tai muuallakaan Euroopassa elokuva ei ole miljoonavoittoa tahkoavaa teollisuutta. Elokuvia rahoitetaan valtion varoista tai hankkimalla yksityistä rahoitusta.

Venäläis-saksalais-suomalaisen yhteistyöelokuvan tukijoiden joukossa on niin Venäjän kulttuuriministeriö kuin Suomen elokuvasäätiö ja YLE.

Venäläisen elokuvan erinomaiseen kattaukseen voi tutustua linkistä:

https://kinolokakuu.com/elokuvat/

Kino Lokakuu alkaa Helsingissä tiistaina 13. helmikuuta ja jatkuu sunnuntaihin, jolloin kello 16.00 esitetään Arytmia [Аритмия] kesto 1 t 56 min. Elokuvassa on suomenkieliset tekstit. Vieraana Arytmian pääosan esittäjä Aleksandr Jatsenko, jota haastattelee kääntäjä/toimittaja Jukka Mallinen. Keskustelun tulkkaa Toivo Tupin.

**

Ote Uuden Suomen Vapaavuoroon kirjoitetusta ohjaaja Boris Hlebnikovin ja kuvaaja Pavel Kostomarovin haastattelusta vuodelta 2013:

Onnekkaimmat saavat taakseen hyvät tuottajat. Kostomarov muistuttaa, että elokuvabisneksessä liikkuu laiton raha.

-Ala on hyvin korruptoitunutta ja rahantekijät ovat hyvin soluttautuneita rakenteisiin, Kostomarov sanoo.

Elokuvalla on helppo tehdä rahaa, mutta virkamiesten välinpitämättömyys on myös paradoksi. 

Esimerkiksi käy Hlebnikovin vastikään Berliinissä ensi-illassa ollut elokuva.  Dolgaja shaststlivaja zhizn (Pitkä onnellinen elämä) -elokuvaan löytyi helposti rahoitusta.

Elokuvaa kuvattiin puolitoista kuukautta Murmanskin lähistöllä. Juonena tarinassa on se, miten maatalousyrittäjä ajautuu umpikujaan suhteessaan kolmen virkamiehen kanssa ja lopulta tappaa kiusaajansa.

Hlebnikov selvittää hymyillen, että elokuvan rahoituksesta jopa kilpailtiin. Samat rahoittajat tulivat mukaan elokuvan ensi-iltaan Berliiniin.

-Heille elokuvan loppu oli täysi yllätys. Nähtyään elokuvan he käänsivät kohdatessamme katseensa minusta. Virkamiehet eivät olleet valmistautuneet siihen, että heidät saatetaan murhata, Hlebnikov naurahtaa.

Tämä puhuu sen puolesta, että virkamiehet eivät edes lue käsikirjoituksia töistä, joita he rahoittavat.

Toinen ote kommenteista:

Suomi-Venäjä -seuran elokuvatapahtumissa Andorrassa ja Kuopiossa näytettävä Boris Hlebnikovin Poka notsh ne razlutshit, Till night do us part, (Kun yö ei vielä erota) -elokuva on mainio esimerkki vaihtoehtoisen rahoituksen löytymisestä yhteisen tahdon avulla.

Elokuva on viihdyttävä. Elokuva ei ole poliittinen. Mutta kukaan ei halunnut tukea elokuvaa.

-Nuori tuottajatuttavani ehdotti, että elokuva tehtäisiin siten, että kaikki tunnetutkin 60 näyttelijää työskentelisivät ilman palkkaa olettaen, että osan rahoista saamme myöhemmin.

-Teimme elokuvan noin 20 kertaa halvemmalla kuin mitä se olisi tullut maksamaan normaalisti. Työmme käy kaupaksi. Elokuva on myyty televisiolle. Kun meille maksetaan, saamme palkat tilitettyä. Myös Pavelille, Hlebnikov vihjaa.

Elokuva kuvaa keskusteluja, joita Moskovan rikkaat käyvät suositussa ravintolassa. Ravintola on saanut moskovalaisilta lempinimen Moskovan pääkeittiö.

Käsikirjoitus tehtiin siltä pohjalta, mitä ravintolan vieraista oli saatu salakuuntelulla irti.

Useat näistä, 30-40 keskustelua, julkaistiin Bolshoi Gorod -lehdessä.

Teksteistä hiottiin hyvä käsikirjoitus ja siihen lisättiin kaksi tarjoilijaa ja keittiön puheet.

Taistelu venäjäläisten sieluista

Venäjä on vallannut Helsingin: Messukeskuksessa on kirjamessut ja yliopistolla Venäjä-tutkijat täyttivät viikolla päärakennuksen luentosalit. Monet kyselevät: minne menet Venäjä? Vastaus riippuu usein jo valmiiksi kysyjästä.

lue_venajaa

Julkisesta keskustelusta voi päätellä, että moni on sitä mieltä, että Venäjä toimii odotetusti – laajenee. Myös kirjallisuuden saralla. Venäjänkielistä maailmankirjallisuutta julkaistaan niin Euroopassa kuin Amerikoissa. Internetin sivustoista puhumattakaan.

Kulttuurin tulkkaus vaatii paljon tietoa ja kokemusta sekä useita kohtaamisia.  Kuvaa voi selkeyttää ainoastaan lähestymällä tapahtuvaa sen syntysijoilla. Uusi venäläinen realismi voi vahvasti, sananvapaus on moniäänisyyttä.

Ulkopolitiikan otsikoiden takana tapahtuu koko ajan. Media ei ole aina yhteiskunnan paras peili.

Suomen suhde Venäjään näkyy tavalla joka herättää kysymyksiä. Informaatiosota on monen huulilla.

Suurlähettiläs Heikki Talvitie toteaa ystävyysseuran sivulla pitämässään blogissa: ”Toisaalta Venäjä on suomalaisille ja varsinkin medialle yksi suuri pila ja satiirin kohde. Kunnes toisin todistetaan. Eduskuntakin tuomitsi vihapuheet ja –teot. Milloinkahan tämänkaltaiset kannanotot koskisivat myös Venäjää, venäläisiä ja venäläisyyttä.”

**

Kulttuurintutkijat ja tekijät kertovat, että muutama vuosi sitten Venäjällä alkanut kulttuurivallankumous näkyy jo.

Netissä koiranleuat sanovat, että Venäjän johto jatkaa Neuvostoliiton aikana tehtyjä ihmiskokeita. ”Ne aloittavat kyllä kerran vielä ydinsodankin, jotta joku pääsisi kokeilemaan betonibunkkereiden kuningaspulttien kestävyyttä ja geigermittareiden toimivuutta.”

Venäjällä ollaan tietoisia siitä, että maassa ei ole mitään hirvittävää ideologista diktatuuria, joka palauttaisi SNTL:n. Siitä ovat tutkijat ja kirjailijat yhtä mieltä, että maassa on käynnissä aivan tavallista rosvoamista ja huijaamista.

Kaikki me muutkin näemme kehityksen kulun, kun hieman mietimme television propagandan muotoutumista ja viestin viejien papukaijoina toitottamaa ”muka” todellisuutta.

Venäläisessä nykykirjallisuudessa satiirilla olisi sijansa. Korruptiosta kirjoittaminenkin naurattaisi, jos se ei samaan aikaan olisi ylittänyt kaikki soveliaisuuden rajat.

konttinen.pyharanta

Runoilija, moskovalaisen konseptualismin perustaja Lev Rubinstein on mielellään Facebookissa.  Kaikkea ei tarvitse lukea järjestyksessä vaan kaaoksesta ja metelistä taiteilija löytää mielestään rakentavan ja tarpeellisen tiedon.

Rubinstein kertoi Hesarin Jussi Konttiselle, ettei tiedä miksi nyky-Venäjällä ihmiset niin herkästi omaksuvat virallisen totuuden.

On mahdotonta ymmärtää, miten Venäjän talous ylipäätään on olemassa. Varastaminen on niin laajamittaista, totesi puolestaan Venäjän talouden asiantuntija Maxim Blant YLE:n venäjänkielisessä A-studiossa Kerstin Kronvallin haastattelussa. ”Kaikki ovat vaan alkaneet syödä huonommin ja vähemmän.”

(Ilmeisesti tällaiset Hesarin ja YLEn jutut antavat vääristelevän kuvan Venäjästä.)

**

Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Venäjälle lisää ongelmia syntyy siitä, että viimeisten parin vuoden aikana monen luovan ja koulutetun ihmisen tie on vienyt ulkomaille.

Tuoreen Levada-tutkimuslaitoksen mukaan Venäjällä uskotaan yhä enemmän televisiota ja vähemmän internetiin. Seuraako vallanpitäjien ohjaama digivallankumous kansalaisjärjestöjen ja kulttuuritoimijoiden parissa toteutettua linjaa?

Korruptio-sivustostaan tunnettu aktivisti ja poliitikko Aleksei Navalnyi roimii Venäjän internet-asiamiehen lausunnoista noussutta kohua.

Dmitri Marinitšev hämmästytti kaikki laukomalla totuuksia: Venäjällä ei pidä kouluttaa koodaajia ja asiantuntijoita, jotka joka tapauksessa muuttavat ulkomaille. Enempää haittaa ei Venäjälle voisi tuottaa. Keskustelua herätti myös asiamiehen huomio siitä, että venäläinen teknologia menestyy vain valloitetuilla alueilla.

-Jos valitsemme valtiollisella tasolla opin ‘Venäjä kaikkia vastaan’, ei meillä ole muuta mahdollisuutta myydä tuotteitamme ja teknologioitamme, kuin suorittamalla geopoliittista laajentumista”, Marinitsevin kerrottiin sanoneen.

"Jos haluat vahingoittaa maata, sijoita IT-alaan..." Lähde: kuvakaappaus Intermag-sivustolta.

”Jos haluat vahingoittaa maata, sijoita IT-alaan…” Lähde: kuvakaappaus Intermag-sivustolta.

Venäjä toimet informaatiodoktriinin kehittämisessä kertovat osaltaan maan tavoitteista. Kommersant lehdessä lainataan informaatiodoktriinia: ”Venäjä ryhtyy kehittämään voimia ja keinoja informaatiosodankäyntiin sekä panostamaan informaatiokentällä strategiseen pelotteeseen sekä sotilaallisten konfliktien ehkäisyyn”.

Kamppailua käydään niin venäjäläisistä omassa maassa kuin maailmalle levittäytyneistä sieluista.

**

Marinitšev on Kremlin ensimmäinen Internet-asiamies. Vuonna 2014 työnsä aloittanut asiamies toimii Venäjän valtiojohdon ja it-alan yritysten yhteyshenkilönä ja neuvonantajana. Venäjän ei Kremlin asiamiehen mielestä tule hyväksyä teknologiamarkkinoilla altavastaajan asemaa Yhdysvaltojen suhteen.

Omasta mielestään hän toimii kansallisen edun mukaan, ei virkamiehenä vaan it-alan etujen mukaan. Navalnyin kritiikkiin vastaus oli suora ja henkilökohtainen, kuten kritiikkikin.

“Hän kritisoi minua, menee ihan henkilökohtaisuuksiin. Tietämättä minusta mitään. Hän pitää minua virkamiehenä ja Kremlin hallintoon kuuluvana, vaikka en ole missään tapauksessa ollut kumpaakaan enkä sellaiseksi tule. Tarkkaan ottaen aivan päin vastoin, lain suomin perustein minulla on oikeus puolustaa IT-bisneksen etuja viranomaisiin päin. Joudun sitä paitsi usein konflikteihin heidän kanssaan. Puolustan mielipidettäni, joka perustuu alan asiantuntemukseen ja joka on hankittu konkreettisten yritysten ja alan järjestöjen konkreettisilta edustajilta.”

**

Navalnyin selvitysten mukaan asiakirjoista käy ilmi, että asiamiehen organisaatiolla on valtaa. Sen haltuun siirtyvät Venäjän datapankit. Organisaatio nimeltä Radius Group, itse asiassa haalii Navalnyin mukaan koko valtiollisen koneiston itselleen, duumasta Roskomnadzoriin (valtiollinen viestinnän, informaatioteknologian ja joukkotiedotusvälineiden valvontavirasto), jotta voi imaista budjetista 2 miljardia ruplaa .

Navalnyi muistuttaa, että alun perin hän kirjoitti Venäjän todellisista vihollisista, jotka johtavat kansan tuhoon mm. jättämällä maan jälkeen teknisesti. Todellisuudessa hänellä on mielestään täydet perusteet lisätä: ”rikastuen tällä kaikella henkilökohtaisesti korruption avulla”.

”Sanotte, että ei korruptiosta tarvitse kirjoittaa, että se on niin pientä. Kuinka siitä voi olla kirjoittamatta, jos vallanpitäjien jokaisen typerän toiminnon tai oudon nimityspäätöksen takana ei ole pelkästään vahingollinen vanhentunut ideologia, vaan ihan suoraan roisto (aioin ensin kirjoittaa ”pieni” roisto, mutta kyse on 2 miljardista ruplasta budjetissa).”

Marinitšev puolustautuu päättäväisesti:  ”En ymmärrä, miksi Navalnyin on helpompi nimittää tätä minun kehotuksekseni sotilaalliseen laajentumiseen. Hän ei varmaankaan oikein ymmärrä, että minä olin ja olen se henkilö, joka auttoi amerikkalaisia ja eurooppalaisia yrityksiä poistamaan jännitteitä ja tasapainottamaan henkilötietoja koskevan lain säätämisen seurauksia. Henkilö, joka puolusti liike-elämän asemaa vallanpitäjien edessä ja esitti meidän argumentaatiomme siitä, kuinka välttämätöntä on olla avoin Venäjällä ulkomaisten yritysten ja niiden liiketoimien suhteen ja pehmentää mahdollisimman paljon erittäin radikaalin lain seuraamuksia. Ja me onnistuimme siinä.”

**

Netin keskusteluissa muistutetaan siitä, kuinka kaikki on järjestetty. Koko suuri huijaus on tapahtunut samaan aikaan, kun kansalaiset ovat kirjoitelleet teräviä artikkeleita internetin kansallistamisesta, valtion yrityksistä kontrolloida rajanylityksiä, kansallisen turvallisuuden käsitteen laajentamista verkossa ja muuta fiksua – soopaa.

Syyriassa sotimisen ansioista Putinin kannatus on noussut jälleen ennätyslukemiin. Kuvakaappaus Open Russia World -yhteisön Facebook-sivulta.

Syyriassa sotimisen ansioista Putinin kannatus on noussut jälleen ennätyslukemiin. Kuvakaappaus Open Russia World -yhteisön Facebook-sivulta.

Siinä missä pienessä maassa voidaan luoda paikallinen henkilökultti, ei Venäjä mahdu mitenkään maantieteellisiin raameihinsa. Miksi pitäisikään?

Monen ajattelevan ihmisen  on vaikea hyväksyä ajatusta siitä, miksi jonkun pitäisi olla muita suurempi ja määrätä ”kaikesta.” Suurvaltana itseään pitävän maan johtajan lausunnoista välittyy kuva, että hän on valmis käyttämään kaikkeen voimaa. Kyky on olemassa.

Venäjän politiikan rajuimmat kriitikot ovat huolissaan: ”Venäjän uuden maailmanjärjestyksen maksumiehiksi pitää saada kaikki venäläiset. Venäjän uudessa sotilaallisessa koalitiossa kyse ei ole siitä, miten voimaa käytetään, vaan kumppaniksi pääsee, jos on valmis pelaamaan ilman sääntöjä.”

Putin jatkaa omalla tavallaan, josta kertoo se, että hän esittää mielellään tarinaa kokemuksistaan Leningradin kadulla. ”Jos yhteenotto on väistämätön, on iskettävä ensin.” Olosuhteet pakottavat toimimaan aikaan sopivasti. Uskon silti, että oikeat valtiomiehet kasvavat tehtäviinsä rauhantyössä. Monet heistä ovat ammentaneet valtiomiesviisautensa vankilassa ajatuksensa kooten.