Kirja-arvio: Arto Mustajoki – Myrsky vodkalasissa

Venäjän seuraamiseen tarvitaan verkostoja: asiantuntijoita, tuttavia ja ystäviä. Olen ollut naapurimme kanssa tekemisissä eri tavoin yli 40 vuotta. Naapurimaahamme perehtyneiden ja kieltä opiskelleiden piirissä kokee yhteenkuuluvuutta, vaikka monien näkemykset saattavat olla kaukana omista. Joskus toisen ajatukset ovat kuin omia. Minun on helppo lainata vuodenvaihteessa Helsingin yliopistosta eläkkeelle jäänyttä professori Arto Mustajokea, joka pitää mottonaan: ” ei tää tähän lopu”.

Kirjoituksia Suomesta, Venäjästä ja elämästä. Gaudeamus 2016

Kirjoituksia Suomesta, Venäjästä ja elämästä. Gaudeamus 2016

(Myrsky vodkalasissa. Kirjoituksia Suomesta, Venäjästä ja elämästä. Gaudeamus, 2016)

**

Professori Mustajoki on ikänsä kirjoittanut ansioitunut tutkija ja opettaja. Laajemmalle yleisölle hän on tuttu siitä, että on innostanut ihmisiä ymmärtämään muun muassa sen, että kyrilliset aakkoset ovat mitä parhaat venäjän kielen puhumiseen ja kirjoittamiseen. Eivätkä omistamme poikkeavat aakkoset ole niin erilaisia kuin ennakkoluuloinen helposti ajattelee. Sama koskee tietysti myös Venäjän kulttuuria ja ihmisiä sekä naapurimme päätöksentekijöitä. Yksi sukupolvi on kovin lyhyt aika peruuttamattomiin muutoksiin.

Mustajoen kirja koostuu erilaisista teksteistä, mutta valtaosa teokseen valituista on blogikirjoituksia vuosilta 2014-2016. Kirjoittaja muistuttaa olleensa blogeistaan aluksi epävarma. Palkitun kirjan Kevyt kosketus venäjänkieleen (2012) saama hyvä palaute henkilökohtaisista muisteluista innosti Mustajokea jatkamaan samalla linjalla – meidän onneksemme. Tutkijan ote kirjoittamiseen on tarkka ja toteava, mutta lukija kiittää myös mahdollisuudesta kokea yhdessä joitain tapahtumia.

**

Jokainen venäjänkielisen maailman kanssa tekemisissä oleva on joutunut pohtimaan Kremlin masinoimia sotia. Näitä on nähty niin Moldovassa kuin Georgiassa ja nyt paraikaa Ukrainassa. Mustajoki kirjoittaa (vuonna 2014), että informaatiosota Ukrainan ja Venäjän välillä jyllää kovilla kierroksilla. Se luo syvää kuilua kansojen välille. Puolin ja toisin levitetään kauhukuvia naapurista, joka on sekä pohjattoman typerä että läpeensä paha. Näin kylvetään epäluuloa ja vihaa, jonka unohtamiseen menee vuosia.

”Kaiken kaikkiaan konflikti ja sen lieveilmiöt tekevät Venäjä-tutkijan mielen surulliseksi. Onneksi törmäsin paluumatkalla lentokentällä entiseen oppilaaseeni, jota en ole tavannut vuosikausiin. Olen usein mainostanut hänen onnistunutta ainevalintaansa: venäjän ohella hän opiskeli limnologiaa. Hän kertoi työskentelevänsä norjalais-venäläisessä ympäristöprojektissa Pohjois-Venäjällä. Kysyin, onko siinä näkynyt merkkejä yhteistyön hiipumisesta. Hän sanoi, että norjalaiset ovat suomalaisten tapaan melko pragmaattisia. Ruotsalaiset voivat huudella venäläisille kovempaa, kun heillä ei ole niin paljon itsellään pelissä.”

Vertailu antaa asioille mittasuhteet. Parin vuoden takaiset kirjamessut onnistuivat Mustajoen mielestä mainiosti. Messujen teemamaa oli Venäjä. Messuja Mustajoki vertaa Leningrad Cowboysin ja Puna-armeijan kuoron yhteiskonserttiin Senaatintorilla vuonna 1993. ”Tämänvuotiset kirjamessut olivat samanlainen virstanpylväs. Innostuneesta ilmapiiristä ja suurista ihmisjoukoista jäi vaikutelma, että Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät näe Venäjää pelottavana mörkönä vaan maana, jolla on tarjottavana jännittävää kulttuuria ja suuria taloudellisia mahdollisuuksia. Kunhan typeristä sanktioista päästään ensin eroon – mielipide, jonka kuuli useammasta kuin yhdestä suusta. ”

Minusta Euroopan unionin valitsema pakotepolitiikka voi tuntua väärältä monesta syystä eikä vähiten siksi, että Venäjä on luonut kansallisen tarinan, jossa se on vihollisten saartama. Mutta pakotteet ovat keskeinen poliittinen ja diplomaattinen keino vastustaa rajojen väkivaltaista siirtämistä. Pakotteista ei luovuta. Yhteisymmärryksen edellytys on sovitussa sopimusjärjestelmässä pysyminen.

Mustajoki kysyy ajankohtaisessa blogissaan marraskuulta 2016 siitä, antaako [Donald] Trump meille pohdittavaa, kun mietimme, millaista Venäjä-politiikkaa meidän tulisi harrastaa? Suomi tulee luultavasti suhtautumaan Trumpin Yhdysvaltoihin periaatteella Trumpin politiikka ei meitä miellytä, mutta Yhdysvallat on meille yhteistyökumppani, minkä vuoksi haluamme pitää yllä hyviä kauppa- ja kulttuurisuhteita sen kanssa. Jos vaihdamme lauseessa Trumpin tilalle [Vladimir] Putinin ja Yhdysvaltojen tilalle Venäjän, meillä on valmis Venäjä-politiikan linja. Tämä ei perustu mielistelyyn tai nöyristelyyn vaan puhtaasti itsekkäisiin syihin.”

Se on myös otettava huomioon, että kuulemamme kansan ääni kaikuu erilaisena kuin eliitti ja päämedia antavat ymmärtää. Putinin menestystä Venäjällä voidaan selitellä yksipuolisella informaatiolla. Samaa pätee Turkin Recep Tayyip Erdoganiin. Meidän on (yllättävän) vaikea uskoa, että kansan enemmistö olisi oikeasti heidän takanaan.

Professori muistuttaa useammassakin blogissaan, että järjestelmät ansaitsevat kriitikkonsa. Toisaalta ulkopuolisen ei aina ole helppo olla oppimestari.

**

Kielen käytön ammattilaiset osaavat asiansa, mutta jokainen meistä on palanen muuttuvassa kulttuurisessa ympäristössään. Kielentutkija jäsentää omassa tekstissään ajatuksiaan, ja saa oivalluksia toisten kirjoittamasta. Elämä itsessään on välillä sekavaa, kuten käyttämämme kielikin. Mustajoki kertoo esimerkin sähköpostiinsa saamastaan vastauksesta Moskovan-junan lipputilaukseen.

”Tarkoitatko mennessä 11.2 Tolstoi junaa joka lähtee 18.23 ja on aamulla Moskovassa kello 08.24. Haluatteko varata junaan (…)? Yritin jo soittaa teille sekä profiilissa olevaan gsm numeroon että Yliopiston keskuksen kautta mutta en saanut tietä kiinni. Soitatko meille niin varataan junaliput kiitos. Varausta vrten tarvitsemme myös passinnumeron.”

Mustajoki kirjoittaa, kuinka sinuttelun ja teitittelyn vaihtelu ja kirjoitusvirheet ovat saman ilmiön ilmentymiä. Kielenkäyttäjät eivät kiinnitä huomiota siihen, miltä puhe tai teksti näyttää, olennaista on, meneekö viesti perille. Asenne on tuttu tilanteista, joissa kieltä puhutaan kotioloissa tai tuttavien kesken. Tutkijat ovat havainneet samanlaista kielenkäyttöä myös, kun ei-äidinkieliset käyttävät kieltä keskenään.

Itse muistan venäjän opettajiltani saadun teitittelyä koskevan säännön: älä ikinä sinuttele. Niin hyvä tuttu et ole kenenkään venäjänkielisen kanssa. Tätä ohjetta en ole aina noudattanut (tutumpien) kollegojen kesken, mutta muutoin olen jatkanut liki 40 vuotta sitten oppimallani linjalla.

**

Hyvään käytökseen kuuluu paljon kirjoittamattomia käytäntöjä. Kansainvälisissä suhteissa isännät voivat pyytää käyttäytymään maassa maan tavalla, mutta kaikkeen ei tarvitse kohteliaan professorinkaan mielestä suostua. Koulutusvienti on hyvä asia. Demokratiasta voi puhua myös diktatuureissa, ja kuten Mustajoki sai huomata Turkmenistanissa jo vuonna 2011, yleinen kohteliaisuus vaatii kiitoksia ja kehuja. Mutta kuinka pitkälle on mentävä ylisanoissa?

”Televisiohaastattelussa toimittaja ohjeisti minua etukäteen ja pyysi kehumaan presidentti Gurbanguly Berdymuhamedovin ajatusta tieteen, innovaation ja koulutuksen ensisijaisuudesta. Mielestäni ajatus on erinomainen ja sen sanoinkin, mutta suuhuni ei mahtunut vetoaminen tässä presidenttiin – eikä pelkästään sen vuoksi, että hänen nimensä on vaikea ääntää. Samalla tavalla jätin mainitsematta presidentin nimen, vaikka se oli kirjattu sektiomme päätösraporttiin. Sen sijaan ujutin tekstiin ajatuksen siitä, että tehokkaan oppimisen edellytyksenä on älyllinen tila, joka mahdollistaa opiskelijan oman ajattelun. En osaa arvioida, toiminko oikein ja menikö viesti perille, mutta tällä tavalla koin olevani sinut itseni kanssa.”

Minä olen miettinyt matkoillani Keski-Aasiassa sitä, kuinka paljon hyödyn siitä, että olen reissannut alueella jo neuvostoaikoina. Joku käsitys puhuttavasta aiheesta ja yleisöstä on aina oltava.

Mustajoki arvioi, että poliitikot ovat alkaneet puhua entistä enemmän tutkimuspohjaisesta päätöksenteosta ja samalla tutkijoissakin on herännyt tarve vaikuttaa suoremmin poliittiseen päätöksentekoon. Ongelmana on kuitenkin maailmankuvien täydellinen ero, mikä luonnollisesti heijastuu kielenkäyttöön. Asiat ymmärretään ja niistä puhutaan eri tavalla.

”Suomalainen fyysikko tai lingvisti ymmärtää paljon paremmin ruotsalaista tai venäläistä kollegaansa kuin suomalaista poliitikkoa. Kun tutkija puhuu poliitikon kanssa, kyse on kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta Moderni yhteiskunta perustuu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Papit, poliitikot, opettajat ja puhelinmyyjät puhuvat työkseen, mutta ei koodaajien, tutkijoiden tai verovirkailijoidenkaan työstä tule mitään, elleivät he osaa keskustella muiden ihmisten kanssa. Kyky sopeuttaa puhe kulloiseenkin puhetilanteeseen on ihmisen menestyminen salaisuus niin sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin työssäkin.”

**

Puhuttaessa suomalaisesti tieteestä on mahdotonta ohittaa akateemikko, filosofi Georg Henrik von Wrightiä (jonka kirja Humanismi elämänasenteena pitäisi varmaan edelleenkin olla pakollinen yliopistossa aloittavan kirja.)

Vuodelta 2016 peräisin olevassa blogissaan Mustajoki muistelee, että Wrightistä puhuttaessa päällimmäisenä ovat kaksi tunnetta: nöyryys ja ylpeys. Nöyryyttä Wrightiin verrattuna ja ylpeyttä hänen kaltaisensa tiedemiehen kasvamisesta Suomessa.

On hyvä muistaa, että musiikin ohella kirjallisuus oli von Wrightille tärkeää. Hän opetteli venäjää voidakseen lukea Tolstoita alkukielellä. Tolstoi oli von Wrightin mielestä julistaja, jolla oli selvä sanoma. Dostojevski taas oli loputon skeptikko, joka ei päässyt ajatustensa kanssa koskaan perille. Muistelmissaan von Wright kertoo, että alkusysäyksen venäjän opintoihin antoi hänen ensimmäinen Moskovan-matkansa vuonna 1973. Isännät eivät antaneet hänen tavata epäsuosioon joutunutta loogikkoa Aleksandr Zinovjevia (”Herr Zinovjev ist krank”, herra Zinovjev on sairas, hänelle valiteltiin), mutta assistentti järjesti salaa vierailun tämän kotiin.

Mustajoen omat von Wright –muistot liittyivät myös Venäjään, kuinkas muutenkaan. Von Wright oli niitä harvoja länsimaisia tutkijoita, joiden teoksia käännettiin venäjäksi neuvostoaikana. Kun Moskovassa järjestettiin kolmas suomalais-neuvostoliittolainen logiikan symposio vuonna 1979, tunnettu venäläinen kielifilosofi Nina Arutjunova tutustui (ja ihastui) von Wrightiin ja Esa Saariseen.

”Kun Arutjunova sitten oli tulossa Suomeen, kysyin, olisiko hänellä toiveita ohjelman suhteen. Hän sanoi heti: Tahdon tavata von Wrightin ja Saarisen.´ Niinpä menimme nelistään illalliselle Socikseen. Muistan vielä elävästi tuon illan: Arutjunova ja von Wright kävivät läpi filosofian eri haarat ja eri maiden kirjallisuuden tärkeimmät nimet välillä debatoiden, välillä toisiaan myötäillen. Me nuoret seurasimme henkeämme pidätellen todellisten intellektuellien sanan säihkettä – ja ymmärsimme itse olla hiljaa, siis myös Esa Saarinen.”

**

Blogi on usein henkilökohtaisempi kuin vanhemmalle väelle tuttu kolumni-kirjoitus sanomalehdessä. Omissa nimissään kirjoittajille ei ole mitään selkeitä sääntöjä, mutta eniten pidemmän päälle tyytyväisiä lukijoita saa varmasti kun yhdistää sopivasti tunnetta tiukkaan asiaan ja kirjoittaa rehellisesti varmoihin tosiasioihin pitäytyen. Toivon vilpittömästi, ettei professori Mustajoki jätä yleisöään, vaikka kirjoittaminen yliopiston blogi-alustalla loppuisikin.

**

Jorma Mellerin arvio teoksesta Uuden Suomen Vapaavuorossa:  Maailman suurin ongelma

Värivallankumousten vainoharha – Helsingin ETY-kokouksesta 40 vuotta

Helsingin henki vapautettiin 40 vuotta sitten, eikä se ole sen jälkeen kadonnut. Olen tuntenut aina ylpeyttä kun törmään Helsinki-ryhmiin. Niitä on vieläkin olemassa, eikä aktivisteilta lopu tehtävä.

Ety-järjestölläkin riittää työtä. Enemmän kuin vuosiin, vaikka yksi sen jäsenistä haraa monin keinoin vastaan.

Helsingin Rauhanasemalla keskusteltiin lauantaina 4. päivä heinäkuuta kansalaisjärjestöjen asemasta Euroopassa. Tilaisuudessa puhui mm. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin vähemmistövaltuutettu Astrid Thors.

Helsingin Rauhanasemalla keskusteltiin lauantaina 4. päivä heinäkuuta kansalaisjärjestöjen asemasta Euroopassa. Tilaisuudessa puhui mm. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin vähemmistövaltuutettu Astrid Thors.

Twitterissä otetaan näinä päivänä kiivaasti kantaa kaikkeen mikä liittyy Venäjään. Hyvä huomio @JTjarviselta ”Venäjän kanssa ´pelatessa´ olisi mielestäni yksi selviytymistaktiikka yli muiden: padota Venäjän vaikutusta kaikessa missä voi.”

Suhteemme Venäjään on oltava aktiivinen

Suomalaisten on syytä seurata laajemmin sitä, mitä Venäjällä tapahtuu. Ei meistä ole opettajiksi, eikä lääkäreiksi, mutta kansalaisten tasolla olemme kaikki samanlaisia.

Omia arvoja on kunnioitettava: moniäänisyys ja avoimuus on keskeinen osa normaalia elämäämme. Ajan oloon on selvää, että se voittaa autoritaarisen patrioottisen uhon, joka on Venäjällä saanut vallan julkisessa keskustelussa.

Vastaisuudessakin suurin ongelma on propagandan määrä. Ihmiset uskovat aina helpommin omiaan ja pitävät ulkomaalaisia vihollisina.

Venäjällä on edetty tilanteeseen, jossa viranomaistarkastusten kohteeksi joutuneet 7000 kansalaisjärjestöä ovat Venäjän johdon mielestä pikemminkin vihollisia kuin ystäviä. Kyse on värivallankumousten vainoharhasta. Ukrainan sota pahentaa tilannetta, mutta aktivistit ovat silti luottavaisia.

Kansakuntaa ei pidä eristää

Ihmisoikeudet ja kansalaisten oikeus järjestäytyä sekä ilmaista mielipiteitään kuuluu kaikille.

Myös toisenlaisia ääniä on siedettävä, sillä tietenkin on niitä, joiden on helpompaa tukea autoritaarisempaakin johtajaa kuin alistua jatkuvan vähättelyn ja jopa painostuksen kohteeksi.

Venäjän kanssa on toimittava huolimatta sen poliittisen johdon yksioikoisesta oman luottamuksensa nakertamisesta. Omassa ympäristössään Venäjän omanlainen suhtautuminen muihin ja demokratiaan sekä meidän avoimuutemme halveksiminen on luonnollista. Toki myös Suomessa on niitä, joiden mielestä Venäjä ottaa kansalaisensa huomioon muita paremmin.

Etyj-viikolla Venäjän duuman ylähuone julkaisee listan ei-toivotuista organisaatioista. Sitä kutsutaan patrioottiseksi stop-listaksi.

Lista on jatkoa kolme vuotta sitten säädetylle laille kansalaisjärjestöistä ulkomaisina agentteina. Venäjän johto haluaa määritellä minkä tahansa aktiivisuuden poliittiseksi. Tällainen aktiivisuus on oltava viranomaisten tiedossa. Näin on saatu kaikki järjestöt varpailleen.

Toistaiseksi on epäselvää se, mikä kaikki on poliittista ja miten se määritellään. Edes syyttäjät eivät vielä tiedä. Jos linjaukset tehdään pahimpien arvioiden mukaan, voidaan esimerkiksi aktiivisuus netissä, vaikka tykkääminen jostain ei-toivotuista postauksista, pitää poliittisena toimintana, josta sen jatkuessa on rangaistuksena sakot ja pahimmassa tapauksessa vankeutta

Kuten sodassa, propaganda tappaa

On todennäköistä, että kun Suomi isännöi kuluvan viikon Helsingissä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin parlamentaarista yleiskokousta, Venäjältä kuullaan kaikenlaisia uutisia.

Suomessa ei olla mitenkään yksimielisiä siitä, oliko oikein kieltää EU:n pakotelistalla olevien venäläispoliitikoiden saapuminen juhlakokoukseen.

Venäjä on reagoinut asiaan muun muassa väläyttämällä rajoituksia Suomen kanssa käytävään puutavarakauppaan. Venäjältä kokoukseen on tiettävästi saapumassa yksi duuman edustaja.

Osa EU:n pakotepäätöksen rikkomista puoltaneista suomalaisista on sitä mieltä, että Suomeen olisi voitu kutsua myös pakotelistalla kuuluvia, koska ETY-järjestöllä ei ole omaa pakotelistaansa. Eniten kohua on herättänyt Venäjän duuman puhemiehen jääminen pois Helsingin hengen muistelusta.

Olen osallistunut keskusteluun somessa, mutta kieltäytynyt Venäjältä saamistani haastattelupyynnöistä. Kantani duuman puhemiehen matkustusluvan eväämiseen on tullut selväksi: Sergei Naryškin on EU:n pakotelistalla Krimin miehityksen vuoksi. Venäjä on jo vuosia esitellyt uuden eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän tarvetta, mutta konkreettista esitystä odotellessa se on tyytynyt sotaan naapurinsa kanssa.

On totta, että Naryškin on vieraillut viime kuukausina niin Itävallassa kuin Ranskassa, mutta silti on pidettävä mielessä, miksi venäläisiä poliitikkoja on liikemiesten lisäksi pakotelistalla.

Listan henkilöt ovat presidentti Putinin lähipiiriä: he ovat matkustuskiellossa EU:n alueella, koska ovat kannattaneet aktiivisesti sekä Krimin miehitystä että liitosta Venäjään ja joukkojen lähettämistä Ukrainaan. Kuten tuttava muistutti Facebookissa saman Naryškin on toistanut monissa haastatteluissa ja toiminut keskeisenä Venäjän-Ukrainan sodan äänitorvena.

Venäjän päätökset vaikuttavat laajalti

Kansalaisjärjestötyössä kyse ei ole rajoista tai vain jonkun auttamisesta.

Lännen on pidettävä dialogi käynnissä.

”Lännessä on hyvä muistaa, ettei Venäjän hallitus ole yhtä kuin Venäjän kansa. Kaikki eivät ole yhtä mieltä hallituksen kanssa, ja näitä ihmisiä olisi hyvä tukea myös lännestä. Mutta lännen pitäisi pyrkiä yhteyteen myös niiden kansalaisten kanssa, jotka kannattavat nykyhallintoa. Kaikkinainen yhteydenpito on tärkeää ja se on lännen ensimmäinen tehtävä”, arvioi Juri Džibladze MTV3:n uutisille Helsingisssä.

Lähivuosien haaste on se, miten Venäjä saadaan mukaan rajat ylittävään yhteistyöhön. Edelleen kansalaisten vapaa liikkuvuus on mitä kannatettavinta. Viisumikäytäntöjä pitäisi pystyä helpottamaan kaikin puolin.

Johtaja Stefan Melle kertoi tilaisuudessa, millaisia tavoitteita Civic Society Platformilla ‒  50 eurooppalaisen, euraasialaisen ja amerikkalaisen ihmisoikeusjärjestön koalitiolla ‒ on ihmisoikeuksien puolustajana ja yhteistyön kehittäjänä.

Johtaja Stefan Melle kertoi tilaisuudessa, millaisia tavoitteita Civic Society Platformilla ‒ 50 eurooppalaisen, euraasialaisen ja amerikkalaisen ihmisoikeusjärjestön koalitiolla ‒ on ihmisoikeuksien puolustajana ja yhteistyön kehittäjänä.

Yhteistyö voi olla monenlaista eri tasot yhdistävää. Hyvä esimerkki on vaikkapa näyttely, jossa esiteltiin toisen maailmansodan käsittelyä oppikirjoissa. Eikö vastaavilla hankkeilla pitäisi olla jatkuva tilaus?

Venäjä on kiinnostava ja lähempänä kuin moni muu maa. Hakekaa viisumeita Venäjälle. Tutustukaa, kertokaa ihmisille sama minkä haluatte sanoa hallituksellenne.

Toistaiseksi parhainkin asiantuntija voi kertoa vain mielipiteensä. Aikoinaan KGB vastusti ETY-kokousta. Sananvapauden ja kansalaisjärjestöjen osuutta neuvostojärjestelmän kaatumisessa on vaikea arvioida. ”On tullut selväksi, että KGB-taustainen Venäjän presidentti Vladimir Putin pyyhkii Etykillä herkästi pöytää, niin kuin viimeisenkin vuoden aikana on nähty Ukrainan suunnalla”, ulkoasiainhallinnossa palvellut tohtori Jukka Seppinen kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuorossaan.

Seminaarin Pasilassa Rauhanasemalla järjestivät:
Rauhanliitto, STETE, Sadankomitea, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry, Suomen PEN, VIKES, Ihmisoikeusliitto

 

 

Venäjä määrittelee normaalin

Venäjän vastaiset pakotteet purevat. Ei kahta sanaa. Suomen hallitus joutuu ottamaan huomioon niin Venäjän pelin Kreikan kanssa kuin oman elintarviketeollisuutemme murheet. Nyt ollaan menossa huonompaan suuntaan.

geopolitiikkaa.elkin

Oli mukava lukea Kauppalehdestä, että suomalaiset eivät hötkyile turhia. Suomen Venäjän-kaupan lippulaivan East Officen toimitusjohtaja Raimo Valo rauhoittelee eikä ole huomannut tendenssiä, että suomalaiset suuryritykset olisivat joukolla vetäytymässä Venäjältä.

Suurista toimijoista ainoastaan Sanoma Oy on tiedottanut myyvänsä Venäjä-omistuksensa ja Stockmann kertoi keväällä sulkevansa tavaratalonsa Moskovassa. ”Jotkut jäsenyritykset ovat myös jäädyttäneet uusien toimipaikkojen perustamisen tai kohteiden rakentamisen toistaiseksi”, lehdessä kerrotaan.

Tarvitaan todella lujaa uskoa siihen, että Venäjän kanssa onnistutaan. Kyse on uudesta normaalista. Jotta voidaan edes yrittää palata vastakkainasettelusta yhteistyöhön, on ymmärrettävä ensin, mistä tämä johtuu.

Ukrainan sota jakaa

Poliittisesti tilanne on selvä: Krimin palauttaminen Ukrainalle ei ole mahdollista eikä Itä-Ukrainasta voida vetää joukkoja. Minskin sopimuksessa ei ole esitetty mitään vaatimuksia Venäjälle.

Venäjällä ollaan realisteja. Pakotteita on asetettu ennenkin. Neuvostoliitossa eläneet muistavat tilanteen hyvin. Nyt ei ole apuna puolta maailmaa, mutta vyön kiristykseen on varauduttu.

Amerikkalaisilla on paljon menetettävää. Suuret monikansalliset yritykset ovat joutuneet rukkaamaan strategioitaan Venäjän suhteen, joten tuskinpa Yhdysvallat muuttaa nopeasti politiikkaansa.

Lähivuosina Venäjän puolestapuhujia on Euroopassa vähän – Ukrainan sota haittaa normaalia keskustelua.

Venäläiset ovat esitelleet itävaltaisen tutkimuslaitoksen selvitystä, jonka mukaan Venäjälle asetettujen pakotteiden vuoksi Euroopasta katoaa satojatuhansia työpaikkoja. Virallisen Venäjän näkemys on se, että ensi vuoden tammikuuhun asti voimassa olevat talouspakotteet maksavat miljoonille eurooppalaisille heidän työpaikkansa.

Ongelma on poliittinen

Kun sotien jälkeen on tutkittu ihmisten käsitystä sodan synnystä, monet sanovat tapahtumien tulleen täytenä yllätyksenä. Toistaiseksi on turhaa pelotella ketään sodan laajenemisella Euroopassa. Mutta kenellekään ei ole epäselvää, että kun ei vetäydytä asemista, tilanne jatkuu.

Venäjällä tunnustetaan maan paradoksin olevan siinä, että kotimarkkinat piristyvät, kun maassa tehdään itse eikä osteta muualta. Maanviljely saa tukea ja alkaa olla laadultaan yhä kilpailukykyisempää. Mutta kestää neljä-viisi vuotta ennen kuin Venäjän tuotanto on kunnossa. Jos pakotteet loppuvat, miten maatalous pärjää uudessa kilpailussa?

Toistaiseksi Venäjän vastaus on ollut propagandasodan mukaisesti absurdi, mutta yhtä kaikki on vastattu Euroopan Unionin päätökseen pidentää pakotteiden voimassaoloa. On hyvä muistuttaa, että EU asetti Venäjälle pakotteet sen miehitettyä väkivaltaisesti Krimin.

Venäjän ulkoministeriön virallisen näkemyksen mukaan ei ollut sattumaa, että Venäjälle vihamielisten pakotteiden jatkamisesta päätettiin samana päivänä, jolloin Venäjällä muistettiin fasistisen Saksan aloittamaa hyökkäystä Neuvostoliittoon.

Matka Eurooppaan on päättynyt

Venäjän liberaalien kanssa työskennellyt, Kaukasiaa tunteva KGB-veteraani muistuttaa, ettei 2000-luku ole 1600-luku.

Jevgeni Savostjanov arvioi, että Venäjän etääntyessä Euroopasta ja laajemmin ajateltuna pohjoisesta sivilisaatiosta, koska sen ”alavatsassa” Kaukasuksen ja Keski-Aasian ääri-islamliikkeiden nouseva aktiviteetti sekä mahtava, muttei ongelmattomasti nouseva Kiina tekevät Venäjän erottautumisesta Pohjolasta erityisen epätoivottavaa.

Nykyiset nopeat muutokset jättävät jäljelle, parhaassa tapauksessa, vain Pohjois-Korean, Kuuban ja Iranin kansalliseen kuoreensa sulkeutuneet kohtalot. Venäjän osana voi olla väistämättä raju heikkeneminen ja kurjuus.

”Krimin ja Donbassin jälkeen sulautuminen dogmaattiseksi sivilisaatioksi näyttää nykypäivänä, kauhistus sentään, ainoalta strategiavaihtoehdolta lähitulevaisuudessa. Olemmehan jo edenneet siihen suuntaan pitkän matkan niin ideologian kuin ulko- ja sisäpolitiikankin aloilla.”, Savostjanov kirjoittaa

Toimittaja Ivan Suhov on puolestaan vakuuttunut siitä, että Venäjälle kehittyneen poliittisen järjestelmän piirissä on hyvin vähän sellaisia nykyisen ongelman ratkaisuja, jotka etuoikeutettu johtava luokka hyväksyisi.

Helppoa ei tietenkään ole Euroopan Unionillakaan. ” Pysyykö EU seuraavat 40 vuotta edes kasassa?”, kysyi kansanedustaja Vjatsheslav Nikonov Venäjän ykköskanavan ohjelmassa.

Russofobiaa ja vääristelijöitä

On kuitenkin muistettava, että Venäjän Ukrainan-politiikka on johdonmukaista. Se syyttää länttä russofobiasta samaan aikaan kun sulkee mahdollisuuksiaan. Ulkoministeri Sergei Lavrovia arvostetaan omien parissa. Hän peräänkuuluttaa yhteistyötä niiden kesken, jotka uskovat Venäjään. Heitäkin riittää.

Vuosia sitten lupasin tilaa yhdelle kirjoittajalle, jonka tekstien arvelin kiinnostavan laajempaa yleisöä. Sittemmin hänestä on sukeutunut monella tavalla julkinen hahmo, jota ei kuitenkaan oikein kukaan halua pitää minään vaikuttajana.

Minusta päätelmä on väärä. Kyse ei ole yksittäisestä kylähullusta. Vähättely on vaarallista. Minun mainitsemani mies sen sijaan on esiintynyt julkisuudessa mieluusti muun muassa Krimin miehityksen jälkeen pidetyn kansanäänestyksen vaalitarkkailijana.

Venäjän maailman tukeminen on monen mielestä ymmärrettävää, vaikka he eivät hyväksyisi sitä miten Venäjä toimii. Ymmärrän tämän. Mutta samaan aikaan monet toimivat Venäjän tietoisen propagandan levittäjinä.

Totaalisesti toisen maailmankuvan selittäjinä on mestareita, joilla on vuosien koulutus. Venäjän vastaiskut ovat harkittuja ja tehokkaita, kuten vähän aikaa sitten paljastettu musta lista. Lehtitietojen mukaan listalle valikoituivat sellaisten henkilöiden nimet, jotka tukivat aktiivisesti Ukrainan ”vallankaappausta”. Venäjä tulkitsee, että Ukrainassa valta kaapattiin vuonna 2014 presidentti Viktor Janukovitšilta, joka pakeni Venäjälle vallankumouksen seurauksena.

Venäjä jättää jälkensä

Venäjä-kirjoittelu on siitä epäkiitollista, että mielipiteitä jaetaan rankasti. Sellaiset ihmiset, jotka leimataan Venäjän vastaisiksi, voivat käytännössä olla juuri niitä, joiden tavoitteena on pyrkimys pysytellä neutraalina ja ymmärtää erilaisia näkökantoja. Paljon kertoo se, että Venäjän julkisuuteen antaman listan mukaisesti vihreä euroedustajamme Heidi Hautala on sellaisella mustalla listalla, jolla voidaan estää tämän maahantulo. Puhuimme Venäjästä muutama vuosi sitten Helsingissä toimittaja Masha Gessenin ja Luke Hardingin kanssa.

Pressiklubilla: Masha Gessen, Luke Harding, Heidi Hautala, Jarmo Koponen (Kuva Reijo Nikkilä)

Pressiklubilla: Masha Gessen, Luke Harding, Heidi Hautala, Jarmo Koponen (Kuva Reijo Nikkilä)

Hautalan vastainen kirjoittelu on myös esimerkki siitä, kuinka pitkälle voidaan mennä. Olen itse pysynyt melko hyvin suojassa mielestäni aivan aiheellisesti Suomessa käydystä trolli-keskustelusta, vaikka kantani on hyvin selkeä.

Olen kohtalaisen aktiivi niin Twitterissä kuin Facebookissa. Aion vastakin hyödyntää muualla mediassa käymääni keskustelua myös Imagen blogeissa. [Jokaisen on syytä muistaa, ettei toisen tekstiä pidä ilman lupaa kopioida ja käyttää asiayhteydestä irrallaan muussa tarkoituksessa.]

Omasta puolestani totean, että en ole poliittinen vaikuttaja, en sellaiseksi pyrkimässä, mutta Venäjää seuraan vastakin. Tiedän myös hyvin sen, että avoimeen keskusteluun heittäytyminen tarkoittaa bloggaajallekin sitä, että kaikki eivät varmasti ole kanssani kaikesta samaa mieltä.