Kirja-arvio: Roman Sentšin – Jeltyševit, erään perheen rappio

Venäjä on valtava. Mutta kuinka joku voi asua tiettömillä taipaleilla, jossa ei tuoteta muuta kuin pirtua juomakelpoiseksi laimennettuna. Yhden kuoppaisen raitin varrella, ilman mukavuuksia, ei missään, asuvat myös Jeltyševit.

Kirjailija tuntee maaseudun. Roman Sentšin on lunastanut paikkansa eturivin venäläisen realismin kirjoittajana. Kirjan suomentajan Kirsti Eran käsissä Sentšinin kieli taipuu suomeksi nautittavalla tavalla.

jeltyshevit

Vuonna 1971 syntyneen Sentšinin oma perhe joutui lähtemään 1990-luvulla kansallisuuskiistojen vuoksi Tuvan tasavallasta. Venäläiset kokivat monin paikoin jääneensä altavastaajaksi.

Jeltyševit, erään perheen rappio (Into) sijoittuu jonnekin Siperiaan. Mutta kovin paljon ei tarvitsisi kertomusta muuttaa niin oltaisiin Karjalassa.

**

Moskovassa asuessani kuulin suomalaisten rakennusmiesten pomoilta, ettei ryyppäämään sortuneita tai valittavia miehiä kannata lähettää Suomeen vaan syvemmälle maahan. Loppuu valittaminen. Negatiivisen kierteen katkaiseminen voi joskus onnistua.

Kaikki me odotamme, että ahkeruutemme palkitaan.

Miliisikapteeni Nikolai Jeltyšev oli ollut töissä miliisissä 30 vuotta näkemättä yhtään ainoaa ammattirikollista. Hän muisti surkeat häiriköt, perhetappelut ja alkkikset – alkkiksia ja alkkiksia. Sekä selviämisasemalla että jo ennen sitä.

”Joten mitä tässä enää voikaan…muuta kuin ryypätä”, Nikolai Mihailovitš ärisi itsekseen.

Nikolain vaimo, kirjastonhoitaja Valentina tunnisti vajoamisen elämän pohjamutaan ollessaan kaupungissa torilla myymässä marjoja. ”Marjakuusamaa. Taigasta poimittua kuusamaa. Olkaa hyvät, myyn edullisesti…”

**

Venäjän 1990-luku oli ristiriitaisuuksien aikaa. Valtavan taloudellisen toimeliaisuuden varjossa entiset sosialistisen todellisuuden ammattilaiset, kuten kirjastonhoitajat, eivät enää olleet samaan tapaan arvostettuja keskiluokkaisia kansalaisia. Miliiseillä oli kysyntää yksityisissä turvapalveluissa, mutta ammattia vaihtavalle olisivat tulleet eteen myös muut kovan kapitalismin vaatimukset.

Sentšinin kirjan päähenkilö on perhe ja kylä, venäläinen maailma. Siinä maailmassa voi koettaa pelata varman päälle, mutta elämäänsä ei voi kukaan täysin ohjata. Synkkä aihe on avattu ja kirjoitettu tavalla, joka kietoo otteeseensa.

Kun Nikolain ura miliisinä loppuu virhearvioon – selviämisaseman asiakkaiden valvomatta jättämiseen, Valentina vie perheensä turvaan ja samalla turmioon.

Venäjän maaseutu ja pienet kaupungit ovat taantuneet vuosikymmeniä. Harva näkee toivoa.

Ihmisten epätoivo voi kuitenkin versoa jotain vaikuttavaa ja raskaan kaunista. Siis historian näkökulmasta tai jälkipolville jäävän vuoksi.

**

Kuten elokuva Leviathan, Andrei Zvjagintsevin keväällä ensi-illassa ollut teos, myös Jeltyševit, erään perheen rappio on valtavan kaunis työ.

Molemmissa on kaikin puolin tajunnan laajentava kuvaus pohjoisen Venäjän tavallisen ihmisen perheen ja yhteiskunnan keskinäisestä suhteesta vallitsevassa todellisuudessa. Yksittäinen ihminen ei voi yleiselle kehitykselle mitään.

Leviathanin tavoin Jeltyševit voi jäädä yhdeksi aikakautensa merkkiteokseksi. Häpeä ja nöyryytys sekä toisaalta vastoinkäymisten hyväksyminen ovat universaaleja tunteita.

**

Senchin_Rina_Belenko

Toivottavasti saamme pian luettavaksi suomeksi myös Sentšinin uusimmat työt Tulva-alue (Zona zatoblenija) ja Tšego vy hotite?, (Mitä te haluatte?). Jälkimmäinen käsittelee talven 2011-12 protestiaaltoa ja sen tukahtumista Moskovassa.

**

Sentšin esitteli näkemyksiään venäläisestä kulttuuri-ilmapiiristä Helsingissä Kirjamessujen aattona. Kirjasin Facebook-päivitykseeni nykyisin Moskovan kirjallisuusinstituutissa luennoivan Sentšinin puhetta.

Kuvassa Tomi Huttunen (vas), Artjom Troitski Maria Pettersson, Roman Sentšin, Irina Prohorova, ja Kalle Kniivilä.

Kuvassa Tomi Huttunen (vas), Artjom Troitski Maria Pettersson, Roman Sentšin, Irina Prohorova, ja Kalle Kniivilä.

”Venäjällä tehtiin kulttuurin (konservatiivinen) vallankumous vuosina 2011-2012. Kulttuurin odotetaan toimivan tiettyyn suuntaan. Kirjallisuuteen vaikutus ei ole niin suuri, mutta tv-sarjoissa se on nähtävissä. Nikita Mihalkovin uusimman elokuvan suhde Ivan Buninin alkuperäiseen teokseen on kovin ohut. Kirjalla ei ole mitään tekemistä elokuvan kanssa. Jotkut taiteilijat yrittävät löytää uuden tavan työskennellä. Ylhäältä tuleva paine on edelleen vähäinen. Normaalisti paine stimuloi taiteilijoita ”jyrkempään” työhön. Vapaus tappaa (heikentää) jotkut taiteilijat. Venäläiset tietävät, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Tulevaisuus on sumussa.”

Arvio: Suomi lukee

 

 

 

 

 

 

 

Mielenrauhaa

Suomalainen infosotakeskustelu on henkilökohtaista. Nykyään on monilla paitsi tahto myös välineet propagandan levittämiseen. Kuka tahansa voi kokea olevansa päätoimittaja vailla vastuuta. Uskon että liika venäläisen propagandan seuraaminen Sputnikin ja RT:n kautta vaarantaa terveyden, mielenrauhan.

Kirjailija Boris Akunin (oik.) Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Petäjän haastattelussa Helsingin Kirjamessuilla 25. päivä lokakuuta 2015.

Kirjailija Boris Akunin (oik.) Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Petäjän haastattelussa Helsingin Kirjamessuilla 25. päivä lokakuuta 2015.

Sunnuntaina päättyneillä Helsingin Kirjamessuilla puhunut kirjailija Boris Akunin sanoi kirjoittavansa venäjäksi historiaa, koska häntä on aina kiinnostanut, miksi maassa ei ole opittu virheistä, vaan niitä toistetaan: niin tsaarin ajan yksinvaltaa kuin neuvostoaikojen henkilökulttia.

Ajat eivät ole paljon muuttuneet. Yhdessä hujauksessa on siirrytty takaisin aikaan, jolloin puhutaan yhtä kieltä julkisuudessa ja toista ystävien kesken.

**

Emeritusprofessori Timo Vihavainen on kirjoittanut, että Suomessa vallitsee lustraatiomania (puhdistautuminen kommunistihallintojen jälkeen) ”Juuri tällä hetkellä näyttää vallitsevan suoranainen lustraatiomania, jossa hyvinajattelun mallioppilaat katkaisevat informaatioyhteytensä pahoinajatteleviin.”

Kuin palaisi Neuvostoliittoon. Yhdysvalloista en tiedä. En ole perehtynyt sen pahimpiin ylilyönteihin, esimerkiksi kommunistivainoihin 1950-luvulla, muuten kuin elokuvista ja kirjallisuudesta.

Maailmanpolitiikan jännitys näkyy Suomessakin, jossa myöntyväisyyspolitiikalla on aina ollut sijansa ajattelevien ihmisten parissa.

Agenttitarinoissa, kuvitteellisissa ja todellisissa, kerrotaan vihollisen nousemisesta yhteiskunnassa merkittäviin asemiin.

Kirjailija, kolumnisti Artjom Troitski nosti yhdessä tuoreen kirjansa artikkelissa entisen liittokansleri Gerhard Schröderin nimen. Kaasuputkiyhtiön hallituksessa hänellä on vaikutusvaltaa Euroopan energia-asioissa. Välillistä ja välitöntä.

Uutinen Ukrainan sodan alusta kertoo paljon: ”Sunnuntaina Saksasta kantautui EU:n pitkäaikaista Ukrainan-politiikkaa arvosteleva jyrähdys. Siitä vastasi pitkäaikainen Venäjän ystävä, Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder. Hän on edelleen Itämeren kaasuputkiyhtiön Nordstreamin hallituksen puheenjohtaja. Kaasuputki Viipurista Pohjois-Saksaan valmistui vuonna 2012.”

**

Venäjän tapa toimia on provokatiivinen. Näin sanoo Ruotsin uusi puolustusvoimien komentaja Micael Bydén Helsingin Sanomien haastattelussa.

Kyse on vaikuttamisesta mieliin. Avoimuus on demokraattisen yhteiskunnan vahvuus.

Joskus joku haluaa kääntää näkemyksen nurinniskoin ja on jopa valmis luopumaan oikeudestaan ilmaista itseään vapaasti paremman aatteen vuoksi.

Näin on ollut aina. Tiedotusvälineillä on oma roolinsa, tutkijoilla omansa. Välittäjien velvollisuus on jakaa tietoa: välillä tehtävä on mieluisa, toisinaan ei.

**

Kun ihmiset kokevat tuleensa kaltoin kohdelluiksi, heillä on tapana uhriutua. Tämä ei sovi julkisuuden ihmisille. Heidän kynnyksensä vastaanottaa arvostelua pitää olla korkeampi.

Nyt tällaista uhriutumista nähdään puhuttaessa Venäjän vaikutuksesta Suomessa. Presidentti Sauli Niinistön mukaan infosotaa käydään, mutta tämä on muutamien kirjoittajien mielestä harhaa.

Oma blogini on otettu mukaan nokitteluun. Aiheesta enemmän täältä. 

Media-alan ammattilainen Rysky Riiheläinen ruoti mieltäni askaruttanutta kritiikkiä. Tekstin löytää Ryskyn sivulta.

En syytä tai nosta ketään tikun nokkaan. Ei kannata väittää mustaa valkoiseksi. Myöntyväisyys on perinne. Jokainen voi olla uskossaan väkevä tavallaan.
Uskon julkiseen keskusteluun, vaikka tilanne olisi hankala.

**

Toimittaja Arto Nurmi kirjoitti omassa Facebook-päivityksessään tavallisesta tilanteesta.  ”Törmäsin ilmeiseen trollaukseen jo somen ulkopuolellakin. Olin vetämässä keskustelua ja esitelmää ex-kollegan Jarmo Koposen kanssa Venäjän mediasta ja Venäjä-kuvasta Salon Kansalaisopistossa. Yleisössä oli pari osanottajaa, jotka halusivat saada aikaan jännitettä suhteessa luennoitsijaan ja muuhun yleisöön. Mielenkiintoinen kokemus. Eräs paikalle saapunut kuulija sanoi törmänneensä viime aikoina ilmiöön, ja jotkut tilaisuudet olivat olleet suorastaan ikäviä.”

**

Kertauksen vuoksi: Venäjän nykyjohto ei voi sensuroida todellisuutta.

He ovat päättäneet, ettei heidän diskurssiinsa kuulu totuus. Virallinen lehti Rossijskaja Gazeta on oma lukunsa. Televisio toistaa Venäjän arvoja. Arvot ovat Kremlin valitsemia.

Se päättää, mikä sopii yhteiskunnalle ja mistä kerrotaan julkisesti. Venäjällä aiheet päätetään etukäteen, mikä on tietenkin normaalia jossain määrin kaikkialla.

Mutta ei viikoittaisissa kokouksissa tai tarkkailuryhmissä, joihin osallistuvat media-ammattilaiset, virkamiehet ja turvallisuuspalvelut (Kaikki muu on marginaalia.)

Kuka on minkäkinlainen vatnikki? Wiktionaryn mukaan vatnikki on henkilö, joka on typerä ja rakastaa isänmaataan sokeasti. Blogisti Joensuussa tai pääkaupunkiseudulla? Vai EU-asioita käsittelevä valiokuntaneuvos?

 

Taistelu venäjäläisten sieluista

Venäjä on vallannut Helsingin: Messukeskuksessa on kirjamessut ja yliopistolla Venäjä-tutkijat täyttivät viikolla päärakennuksen luentosalit. Monet kyselevät: minne menet Venäjä? Vastaus riippuu usein jo valmiiksi kysyjästä.

lue_venajaa

Julkisesta keskustelusta voi päätellä, että moni on sitä mieltä, että Venäjä toimii odotetusti – laajenee. Myös kirjallisuuden saralla. Venäjänkielistä maailmankirjallisuutta julkaistaan niin Euroopassa kuin Amerikoissa. Internetin sivustoista puhumattakaan.

Kulttuurin tulkkaus vaatii paljon tietoa ja kokemusta sekä useita kohtaamisia.  Kuvaa voi selkeyttää ainoastaan lähestymällä tapahtuvaa sen syntysijoilla. Uusi venäläinen realismi voi vahvasti, sananvapaus on moniäänisyyttä.

Ulkopolitiikan otsikoiden takana tapahtuu koko ajan. Media ei ole aina yhteiskunnan paras peili.

Suomen suhde Venäjään näkyy tavalla joka herättää kysymyksiä. Informaatiosota on monen huulilla.

Suurlähettiläs Heikki Talvitie toteaa ystävyysseuran sivulla pitämässään blogissa: ”Toisaalta Venäjä on suomalaisille ja varsinkin medialle yksi suuri pila ja satiirin kohde. Kunnes toisin todistetaan. Eduskuntakin tuomitsi vihapuheet ja –teot. Milloinkahan tämänkaltaiset kannanotot koskisivat myös Venäjää, venäläisiä ja venäläisyyttä.”

**

Kulttuurintutkijat ja tekijät kertovat, että muutama vuosi sitten Venäjällä alkanut kulttuurivallankumous näkyy jo.

Netissä koiranleuat sanovat, että Venäjän johto jatkaa Neuvostoliiton aikana tehtyjä ihmiskokeita. ”Ne aloittavat kyllä kerran vielä ydinsodankin, jotta joku pääsisi kokeilemaan betonibunkkereiden kuningaspulttien kestävyyttä ja geigermittareiden toimivuutta.”

Venäjällä ollaan tietoisia siitä, että maassa ei ole mitään hirvittävää ideologista diktatuuria, joka palauttaisi SNTL:n. Siitä ovat tutkijat ja kirjailijat yhtä mieltä, että maassa on käynnissä aivan tavallista rosvoamista ja huijaamista.

Kaikki me muutkin näemme kehityksen kulun, kun hieman mietimme television propagandan muotoutumista ja viestin viejien papukaijoina toitottamaa ”muka” todellisuutta.

Venäläisessä nykykirjallisuudessa satiirilla olisi sijansa. Korruptiosta kirjoittaminenkin naurattaisi, jos se ei samaan aikaan olisi ylittänyt kaikki soveliaisuuden rajat.

konttinen.pyharanta

Runoilija, moskovalaisen konseptualismin perustaja Lev Rubinstein on mielellään Facebookissa.  Kaikkea ei tarvitse lukea järjestyksessä vaan kaaoksesta ja metelistä taiteilija löytää mielestään rakentavan ja tarpeellisen tiedon.

Rubinstein kertoi Hesarin Jussi Konttiselle, ettei tiedä miksi nyky-Venäjällä ihmiset niin herkästi omaksuvat virallisen totuuden.

On mahdotonta ymmärtää, miten Venäjän talous ylipäätään on olemassa. Varastaminen on niin laajamittaista, totesi puolestaan Venäjän talouden asiantuntija Maxim Blant YLE:n venäjänkielisessä A-studiossa Kerstin Kronvallin haastattelussa. ”Kaikki ovat vaan alkaneet syödä huonommin ja vähemmän.”

(Ilmeisesti tällaiset Hesarin ja YLEn jutut antavat vääristelevän kuvan Venäjästä.)

**

Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Venäjälle lisää ongelmia syntyy siitä, että viimeisten parin vuoden aikana monen luovan ja koulutetun ihmisen tie on vienyt ulkomaille.

Tuoreen Levada-tutkimuslaitoksen mukaan Venäjällä uskotaan yhä enemmän televisiota ja vähemmän internetiin. Seuraako vallanpitäjien ohjaama digivallankumous kansalaisjärjestöjen ja kulttuuritoimijoiden parissa toteutettua linjaa?

Korruptio-sivustostaan tunnettu aktivisti ja poliitikko Aleksei Navalnyi roimii Venäjän internet-asiamiehen lausunnoista noussutta kohua.

Dmitri Marinitšev hämmästytti kaikki laukomalla totuuksia: Venäjällä ei pidä kouluttaa koodaajia ja asiantuntijoita, jotka joka tapauksessa muuttavat ulkomaille. Enempää haittaa ei Venäjälle voisi tuottaa. Keskustelua herätti myös asiamiehen huomio siitä, että venäläinen teknologia menestyy vain valloitetuilla alueilla.

-Jos valitsemme valtiollisella tasolla opin ‘Venäjä kaikkia vastaan’, ei meillä ole muuta mahdollisuutta myydä tuotteitamme ja teknologioitamme, kuin suorittamalla geopoliittista laajentumista”, Marinitsevin kerrottiin sanoneen.

"Jos haluat vahingoittaa maata, sijoita IT-alaan..." Lähde: kuvakaappaus Intermag-sivustolta.

”Jos haluat vahingoittaa maata, sijoita IT-alaan…” Lähde: kuvakaappaus Intermag-sivustolta.

Venäjä toimet informaatiodoktriinin kehittämisessä kertovat osaltaan maan tavoitteista. Kommersant lehdessä lainataan informaatiodoktriinia: ”Venäjä ryhtyy kehittämään voimia ja keinoja informaatiosodankäyntiin sekä panostamaan informaatiokentällä strategiseen pelotteeseen sekä sotilaallisten konfliktien ehkäisyyn”.

Kamppailua käydään niin venäjäläisistä omassa maassa kuin maailmalle levittäytyneistä sieluista.

**

Marinitšev on Kremlin ensimmäinen Internet-asiamies. Vuonna 2014 työnsä aloittanut asiamies toimii Venäjän valtiojohdon ja it-alan yritysten yhteyshenkilönä ja neuvonantajana. Venäjän ei Kremlin asiamiehen mielestä tule hyväksyä teknologiamarkkinoilla altavastaajan asemaa Yhdysvaltojen suhteen.

Omasta mielestään hän toimii kansallisen edun mukaan, ei virkamiehenä vaan it-alan etujen mukaan. Navalnyin kritiikkiin vastaus oli suora ja henkilökohtainen, kuten kritiikkikin.

“Hän kritisoi minua, menee ihan henkilökohtaisuuksiin. Tietämättä minusta mitään. Hän pitää minua virkamiehenä ja Kremlin hallintoon kuuluvana, vaikka en ole missään tapauksessa ollut kumpaakaan enkä sellaiseksi tule. Tarkkaan ottaen aivan päin vastoin, lain suomin perustein minulla on oikeus puolustaa IT-bisneksen etuja viranomaisiin päin. Joudun sitä paitsi usein konflikteihin heidän kanssaan. Puolustan mielipidettäni, joka perustuu alan asiantuntemukseen ja joka on hankittu konkreettisten yritysten ja alan järjestöjen konkreettisilta edustajilta.”

**

Navalnyin selvitysten mukaan asiakirjoista käy ilmi, että asiamiehen organisaatiolla on valtaa. Sen haltuun siirtyvät Venäjän datapankit. Organisaatio nimeltä Radius Group, itse asiassa haalii Navalnyin mukaan koko valtiollisen koneiston itselleen, duumasta Roskomnadzoriin (valtiollinen viestinnän, informaatioteknologian ja joukkotiedotusvälineiden valvontavirasto), jotta voi imaista budjetista 2 miljardia ruplaa .

Navalnyi muistuttaa, että alun perin hän kirjoitti Venäjän todellisista vihollisista, jotka johtavat kansan tuhoon mm. jättämällä maan jälkeen teknisesti. Todellisuudessa hänellä on mielestään täydet perusteet lisätä: ”rikastuen tällä kaikella henkilökohtaisesti korruption avulla”.

”Sanotte, että ei korruptiosta tarvitse kirjoittaa, että se on niin pientä. Kuinka siitä voi olla kirjoittamatta, jos vallanpitäjien jokaisen typerän toiminnon tai oudon nimityspäätöksen takana ei ole pelkästään vahingollinen vanhentunut ideologia, vaan ihan suoraan roisto (aioin ensin kirjoittaa ”pieni” roisto, mutta kyse on 2 miljardista ruplasta budjetissa).”

Marinitšev puolustautuu päättäväisesti:  ”En ymmärrä, miksi Navalnyin on helpompi nimittää tätä minun kehotuksekseni sotilaalliseen laajentumiseen. Hän ei varmaankaan oikein ymmärrä, että minä olin ja olen se henkilö, joka auttoi amerikkalaisia ja eurooppalaisia yrityksiä poistamaan jännitteitä ja tasapainottamaan henkilötietoja koskevan lain säätämisen seurauksia. Henkilö, joka puolusti liike-elämän asemaa vallanpitäjien edessä ja esitti meidän argumentaatiomme siitä, kuinka välttämätöntä on olla avoin Venäjällä ulkomaisten yritysten ja niiden liiketoimien suhteen ja pehmentää mahdollisimman paljon erittäin radikaalin lain seuraamuksia. Ja me onnistuimme siinä.”

**

Netin keskusteluissa muistutetaan siitä, kuinka kaikki on järjestetty. Koko suuri huijaus on tapahtunut samaan aikaan, kun kansalaiset ovat kirjoitelleet teräviä artikkeleita internetin kansallistamisesta, valtion yrityksistä kontrolloida rajanylityksiä, kansallisen turvallisuuden käsitteen laajentamista verkossa ja muuta fiksua – soopaa.

Syyriassa sotimisen ansioista Putinin kannatus on noussut jälleen ennätyslukemiin. Kuvakaappaus Open Russia World -yhteisön Facebook-sivulta.

Syyriassa sotimisen ansioista Putinin kannatus on noussut jälleen ennätyslukemiin. Kuvakaappaus Open Russia World -yhteisön Facebook-sivulta.

Siinä missä pienessä maassa voidaan luoda paikallinen henkilökultti, ei Venäjä mahdu mitenkään maantieteellisiin raameihinsa. Miksi pitäisikään?

Monen ajattelevan ihmisen  on vaikea hyväksyä ajatusta siitä, miksi jonkun pitäisi olla muita suurempi ja määrätä ”kaikesta.” Suurvaltana itseään pitävän maan johtajan lausunnoista välittyy kuva, että hän on valmis käyttämään kaikkeen voimaa. Kyky on olemassa.

Venäjän politiikan rajuimmat kriitikot ovat huolissaan: ”Venäjän uuden maailmanjärjestyksen maksumiehiksi pitää saada kaikki venäläiset. Venäjän uudessa sotilaallisessa koalitiossa kyse ei ole siitä, miten voimaa käytetään, vaan kumppaniksi pääsee, jos on valmis pelaamaan ilman sääntöjä.”

Putin jatkaa omalla tavallaan, josta kertoo se, että hän esittää mielellään tarinaa kokemuksistaan Leningradin kadulla. ”Jos yhteenotto on väistämätön, on iskettävä ensin.” Olosuhteet pakottavat toimimaan aikaan sopivasti. Uskon silti, että oikeat valtiomiehet kasvavat tehtäviinsä rauhantyössä. Monet heistä ovat ammentaneet valtiomiesviisautensa vankilassa ajatuksensa kooten.