Pahoinvointivaltion hinta (vaaliextra)

Populistien ja diktaattorien suussa totuus vääntyy yksinkertaistuksiksi. Demokratioissa voi äänestyskopissa tehdä oman henkilökohtaisen päätöksen. Tiukan kurin valtioissa yksinkertaisin keino vaikuttaa mielialoihin on osoittaa poikkeusolojen johtuvan ulkoisesta uhasta.

Meillä on presidenttiä valittaessa tapana sivusilmällä vilkuilla Venäjää. Näin on tehty itsenäisessä Suomessa aina. Härskeimmät käyttävät hyväkseen valheita ja tietoista väärinymmärtämistä, varovaisemmat koettavat todistella näkemyksiään pitkällä kokemuksella.

Sekin on suhteellista.

Suomen suhde Venäjään ei ole koskaan ollut vain kahdenvälinen, vaan siihen liittyy yleinen kehitys maailmalla.

Perustuslaissamme määritellään hallituksen ja presidentin suhde. Presidentiltä on karsittu valtaa reilusti varsinkin sisäpolitiikassa. Niinistön aikana on syntynyt sellainen kuva, että ulkopolitiikassa hänellä on sitä enemmän vaikutusvaltaa, mitä pidemmän tauon hän pitää sanan ”ulkopolitiikkaa” jälkeen ennen ”yhdessä hallituksen kanssa” -lauseen loppua.

Äänestäjän on päätettävä uskoako vaikka RKP:n Nils Torvaldsin pohdintoja Venäjästä vai istuvaa presidentti Sauli Niinistöä (Kansalaisliike). Niinistön halua rakentaa siltaa EU:n ja Venäjän välille ei tohdi kyseenalaista juuri kukaan mutta Torvaldsin päätelmien nousemisessa yleiseksi keskustelun aiheeksi Suomessa, niin realistinen kuin hänen Nato-kantansa onkin, on hänen pulmansa, koska Venäjän sisäpolitiikan seuraaminen ja sikäläisen mielipiteenmuodostuksen vaikutusten arviointi on vaikeaa.

Niinistö on vakuuttunut ja ollut jopa yllättynyt Venäjän pyrkimyksistä parantaa suhteitaan Eurooppaan. Torvalds uskoo Venäjän taloudellisen selkärangan murtuvan lähimpien 15 vuoden kuluessa.

Toisaalta. On ehkä hyvä, ettei vedetä liian pitkälle meneviä päätelmiä Venäjän lähitulevaisuudesta. Mitään nopeasti politiikkaa muuttavaa kehitystä ei Venäjällä ole näköpiirissä. (Gaidar-foorumin keskusteluista löytyy aineistoa englanniksi mm. täältä.) Helsingin yliopiston professori Vladimir Gelman arvioi  Venäjän jatkavan eristäytymistään. Muu maailma pitänee Venäjää edelleen mahdollisena uhkana. Venäjä ylläpitää itse keskustelua maan valmistautumisesta myös sotaan.

Lännen vastainen propaganda pitää nykyisen vallanpitäjät istuimillaan. Yhden käsityksen mukaan Venäjä valmistautuu ainoastaan siirtymään presidentti Vladimir Putinin ajasta häntä seuraavan sukupolven komentoon. Vaikka Venäjä kohtaisikin uusia pakotteita, on maan tulevaisuus todennäköisesti sidottu sen nykyiseen hallitsevaan luokkaan.

Eräät yritykset välttelevät sijoittamista Krimille, ja jo pelkkä uhka joutua uusien pakotteiden kohteiksi vaikuttaa Venäjän ilmapiiriin, arvioi tutkija Lilia Ševtsova Deutche Wellen haastattelussa.

Kun maassa edellisen kerran valmistauduttiin presidentinvaaleihin, vaaleja edelsi joukko mielenosoituksia, jotka olivat suurimpia sitten 1990-luvun alun. Tänä vuonna yhä useampi sanoo, että mistään vaaleista on turha puhua, kun kyse on siitä, että maaliskuussa ainoastaan vakaannutetaan tilanne hamaan tulevaisuuteen. Vallan kulissien murtuminen ei ole todennäköistä.

Ennen kuin toteutuvat Putiniin kohdistuvat kriittiset odotukset siitä, että venäläinen poliittinen eliitti hajotetaan pikaisesti ja merkittävä osa poliittisia toimijoita lakkaa pitämästä Putinia suojelijanaan järjestäytyen uudelleen, voidaan tuskin odottaa tuollaista lopputulosta. Ei liene Amerikan etujen mukaista, että Putinin hallinto romahdutetaan kertaheitolla, koska sitten herää kysymys – mitähän sitten mahtaakaan tapahtua tuossa ydinasevaltiossa?” Ševtsova pohtii.

Hurraa! (Julkaistu Aleksei Merinovin luvalla)

Hurraa! (Julkaistu Aleksei Merinovin luvalla)

Talouselämän lonkerot ovat toisiinsa lomittuneita

Venäjää seuraava saa maan kehityksestä jatkuvasti ristiriitaisia tietoja niin Suomessa kuin Venäjällä. Venäjän puolestapuhujilla on vaikutusvaltaa ja kabineteissa osataan pelin henki.

Talouselämä ja Suomen hallitus kertovat mielellään, että vienti vetää vaikka toisaalla nähdään isoja ongelmia Venäjän suhteessa muuhun maailmaan.

Kaikille on selvää, että vauraus näyttää keskittyvän yhä harvempiin käsiin niin kuin monessa muussakin diktatuurissa, joista varoja siirretään oman maan kehittämisen sijaan turvaan ulkomaille.

Venäläisillä on meille merkitystä niin ulkopolitiikkamme piilovaikuttajina kuin talouselämäämme aktiivisesti osallistuvinakin. Käytännössä kyse on muutamasta henkilöstä ja joistakin yrityksistä.

Pienessä maassa henkilösuhteiden merkitystä ei pidä yhtään vähätellä. Vaikutusvaltaisten venäläisten asema Suomessa on vakaalla pohjalla, mutta Yhdysvalloissa ollaan asettamassa pakotelistalle muitakin kuin suomalaisellakin passilla tarvittaessa liikkuvat Gennadi Timtšenko ja Rotenbergien veljekset. Helsingin telakan kaupassakin riittää puhuttavaa, mutta poliittista ohjausta ei Suomen talouselämässä ole niin kuin Venäjällä.

Toki energia-asettaan käyttävä Venäjä pitää julkisuudessa olleiden tietojen valossa otteessaan Fortumia ja vaikuttaa meihin jatkuvasti. Jollei muuten, niin ainakin haastamalla kaikki repivään keskusteluun turvallisuuspolitiikkamme hinnasta.

Kaasuputki Itämerellä on muka suomalaisille vain ympäristökysymys. Harva uskoo selitystä, mutta moni haluaa ymmärtää kaasuntoimitukset vain Saksan ja Venäjän välisenä asiana.

Ševtsova muistutti Deutsche Wellen haastattelussa, että vuoden 2017 lokakuussa amerikkalaisten pakotelistalle joutui 33 venäläisyritystä. Samaan aikaan monet lobbausorganisaatiot ovat yrittäneet pehmentää listan toimenpidevalikoimaa.

Lisäksi Euroopan maat, etenkin Saksa, tekivät kaikkensa lieventääkseen välillisten sanktioiden uhkaa niiden suuntaan, jotka tekevät yhteistyötä jo sanktioita saaneiden yritysten kanssa. Nord Stream 2 on saatu käytännössä turvaan kaikilta uhilta.”

Ševtsova kertoo haastattelussa, että hänestä näyttääkin siltä, että Euroopan maat eivät ole valmiita muodostamaan Amerikan kanssa yhteistä rintamaa sitoakseen Venäjän kädet ja saadakseen hyvitystä Venäjän suhteen. Sen sijaan moni maa Kreikasta Itävaltaan yrittävät päin vastoin kaikin voimin heikentää lännen Venäjän vastaista rintamaa, joka koskee myös Ukrainan sotatoimien aiheuttamia sanktioita.

Venäjän eliitti joutuu koville

Krimin miehityksen vuoksi Venäjälle asetetut pakotteet ovat kovia ja yhä pahenevia. Venäläiset ovat tottuneita puhumaan tuonnin korvaamisesta. Vaikka presidentti Donald Trumpin ensimmäinen vuosi on ollut vuoristorataa, on maan kongressi ollut yhtenäinen päättäessään uusista venäläistä talouselämää koskevista rajoituksista.

Venäjällä katseet on suunnattu tammikuun loppuun, jolloin Yhdysvalloissa on määrä päättää jälleen uusista Venäjän vastaisista pakotteista. Trumpin Yhdysvalloissa pörssikurssit nousevat ja talous saa voimaa myös venäläisistä varoista.

Ševtsova uskoo, että Yhdysvallat jatkaa politiikkaa, joka heikentää venäläisen eliitin selviytymismallia, johon kuuluu yhdessäolo lännen kanssa, eläminen lännessä ilman mitään rajoitteita ja oleminen kuitenkin länttä vastaan. Näin venäläinen eliitti on voinut siirtää varansa pois Venäjältä ja realisoida ne läntisten lobbaajien avulla.

Pakotteiden lisäämisen tarkoituksena on lopettaa venäläisen eliitin integraation Amerikan talouselämään.

On toinenkin syy, miksi tuo sidos loppuu. Lännen lobbausrakenteet joutuvat uhanalaisiksi, etenkin Amerikassa. Ne ovat helpottaneet rahojen valumista pois Venäjältä, venäläisen pääoman muuttamista rahaksi ja rahanpesua.

Venäjällä Yhdysvalloista puhutaan tärkeimpänä syynä maan ongelmiin myös ulkopolitiikassa, Yhdysvalloissa riittää, että keskitytään hitaasti mutta varmasti selvittämään Venäjän mahdollista sekaantumista maan vaaleihin.

 

(Julkaistu Aleksei Merinovin luvalla)

(Julkaistu Aleksei Merinovin luvalla)

Hyvinvoiva Venäjä on kaikkien etu

Pahoinvointi uhkaa kuitenkin jo koko valtiota.

Ainakin jos uskomme taloustieteilijöitä, professori Tatjana Vorožeikinaa ja Jevgeni Gontmaheria. Virallisten laskelmien mukaan köyhimpiä kansalaisia on yli 13 prosenttia väestöstä. Venäjän köyhyysaste on 13,8%, mutta kuten Moskovan sosiaali- ja taloustieteiden korkeakoulun professori Tatjana Vorožeikina huomautti, ”nämä ihmiset eivät elä köyhyydessä vaan kurjuudessa, ja köyhyydessä elävien määrä on paljon suurempi”.

Gontmaherin mielestä kauniit puheet minimi toimeentulosta saisi jo unohtaa.

Jos venäläisten köyhyyttä tarkastellaan toimeentulominimiä käyttäen, tulokseksi saadaan yli 25% väestöstä. Tuo määrä uhkaa jo koko valtion olemassaoloa, koska jos tuollainen määrä ihmisistä on köyhiä, emme voi uneksiakaan pääsystä kehittyineimpien maiden joukkoon.

Taloustutkijan näkemyksen mukaan tilannetta pahentaa entisestään se, että valtaosa kansalaisista on riippuvainen valtiovallan varoista. Välillisesti nämä niin sanotut valtion budjetista palkkansa nostavat työntekijät sukulaisineen muodostavat 100 miljoonan ihmisen joukon 146 miljoonan väestöstä.

Tulevaisuus on synkkä

Kamppailua köyhyyttä vastaan (jos sellaisesta ylipäätään voidaan puhua) on Venäjällä käyty jakamalla köyhimpien tukeen keskushallinnosta saatuja varoja. Ajan oloon nämä varat ovat paikallisesti sulautuneet muihin menoihin ja jääneet kokonaan jakamatta.

Politologi Dmitri Oreskin ennustaa, että ”Venäjällä on edessä parin vuoden taantuma alueilla, jolloin ei makseta palkkoja. Tämä johtaa koko maan jatkuvaan heikkenemiseen.

Useimpien mielestä Putin ei tarvitse enää enempää legitimiteettiä, sanoo sosiologi Aleksei Levinson.

Tuo osa yhteiskuntaa on omaksunut psykologisesti nykytilanteen eli kun Venäjää ympäröivät viholliset. Tuon tilanteen voi konservoida. Nuo samat ihmiset voi myös ilman mitään poliittisia muutoksia saada kannattamaan suhteiden parantamista lännen kanssa, ja he tekevät sen yhtä vilpittömästi kuin pysyvät nykyisessä kannassaan.”

Venäjän sisäpolitiikan ja talouden ongelmat ovat vakavia, mutta silti Venäjän johto on saanut vakuutettua suuren osan kansalaisista siitä, että maan ongelmat johtuvat ennen muuta Yhdysvalloista. Omat toimet olisivat tarpeen, sanoo professori Gontmaher, ja opastaa MK-lehdessä valtiovaltaa.

Itse asiassa on ryhdyttävä päättäväisesti purkamaan valtion sääntelyä kaikilla elämänaloilla. On kehitettävä todellista paikallishallintoa ja poistettava valtion läsnäolo monilta talouselämän alueilta, joita voivat menestyksellisesti kehittää pienten ja keskisuurten yritysten pyrkimykset. Kaikki tuo on tietenkin mahdollista vain muuttamalla radikaalisti koko poliittista järjestelmää.”

Satisfaction-video jakaa mielipiteitä

Venäjällä perinteet velvoittavat, mutta nurkkakuntaiset asenteet voivat aiheuttaa kiusallisia tilanteita, joissa sukupolvien väliset erot saavat absurdeja muotoja. Lentäjiksi opiskelevien upseerioppilaiden hauskanpito – video, tulkittiin liian monella taholla maan perinteisiä arvoja loukkaavaksi.

Opettajien mielestä miehille ei enää ole sijaa lentokoneiden ohjaamossa. Puolestapuhujien vetoomukseen on toisaalta saatu nopeasti kymmeniätuhansia allekirjoituksia.

Kysymys videosta tuo mieleen Neuvostoliiton vanhojen seniilien johtajien ajat.

Toimittaja Andrei Arhangelski arvioi osuvasti, sitä miksi valtiovalta pelästyi hauskanpitoa:  ”Totalitaarisen yhteiskunnan pienen rattaan on vain elettävä valmiina kuolemaan isänmaan puolesta. Demokratiassa saa elää oman yksilöllisen onnensa eteen. Niin yksinkertaiselta se tuntuu.

Itse tapahtunut oli kohtuullisen viaton parodia muutaman vuoden takaisesta brittihuumorista: videosta, jossa miehet eroottisesti kalsareissaan kuurasivat kasarmin lattiaa.

 

Arhangelski kiteyttää artikkelinsa loppuun, että hauskanpidon määrittely rienaukseksi kuvaa valitettavalla tavalla maan henkistä pysähtyneisyyden tilaa.

Jos ihminen etsii henkilökohtaista onneaan eikä riko maan lakeja, kukaan ei saa häntä häiritä siinä. Se on juuri normaali kansallinen idea. Elää oman onnensa vuoksi, ja jos tuo periaate on legitimisoitu, ääneen lausuttu, siitä tulisikin yleiskansallisen konsensuksen peruspilari ja sillä voi ratkoa mainiosti tällaisia konflikteja. Ihmiset iloitsevat? Pitävät hauskaa? Huvittelevat? Eivät aiheuta samalla mitään pahaa kenellekään? Kyllä heillä on täysi oikeus siihen. Moraalisen käytöksen tärkeimpänä kriteerinä on tähän asti pidetty sodan antamaa kokemusta, mutta rauhanaikainen elämä ei voi nojata sodan kokemuksiin, olivatpa ne kuinka oikeudenmukaisia tahansa.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkadi Moshesin mukaan vaalivoitto voi olla Putinille helppo, mutta se on kaikkea muuta kuin ilmainen ja riskitön niin Venäjälle itselleen kuin muulle maailmalle.

 

 

 

 

 

Suomeen keploteltu – ydinvoima

Fennovoiman ympärillä on kuohunut vuosia. Yhtiö on pelastettu viime tingassa. Toimittaja Hanna Nikkanen kertoo keskiviikkona ilmestyneessä Long Play:n jutussaan, että ainoa todellinen voittaja taitaa olla rakennusyhtiö SRV, joka ilmestyi viime hetkellä mukaan aika ajoin farssiksi muuttuneeseen hankkeeseen.

LP33_Fennomania_768-1

-Moni on varmasti ajatellut pelanneensa omat korttinsa ovelasti, mutta todellisuudessa niin taisi tehdä vain rakennusyhtiö SRV, Nikkanen puntaroi Long Playssa.

Nikkasen artikkelissa puidaan seikkaperäisesti, kuinka ydinvoimayhtiö Fennovoiman ympärillä on pelattu, juonittu ja riidelty jo kahdeksan vuoden ajan.

Vielä aivan viime hetkillä, heinäkuun aikana, työ- ja elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.), Fortumin hallituksen puheenjohtaja Sari Baldauf, Outokummun hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila ja rakennusliike SRV:n pääomistaja Ilpo Kokkila miettivät kuumeisesti ratkaisuja Fennovoima-hankkeelle. Rehn matkusti Venäjälle neuvottelemaan asiasta, ja lopulta Fortumista tuli kuin tulikin yksi hankkeen suomalaisista sijoittajista.

Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatom palkitsi suomalaisen rakennuttajan antamalla sille toimeksiannon: SRV otti hoitaakseen voimalatyömaan projektinjohtamisen.

SRV:n pääomistajan Ilpo Kokkilan ratkaisua helpotti Nikkasen mukaan varmasti se, että myös teräsyhtiö Outokumpu piti sitoumuksestaan kiinni monien muiden alun perin voimalahankkeesta kiinnostuneiden livetessä joukosta.

Outokummulle ratkaisu oli helpompi. Se oli ollut alusta asti Fennovoiman suurin kotimainen osakas, ja kesän sekoilu oli suututtanut hallituksen äkkipikaista puheenjohtajaa Jorma Ollilaa.

**

Energiapolitiikkaan sitoudutaan pitkäjänteisesti. Ydinvoimalla on kiivaat vastustajansa ja puolustajansa. Fennovoimalle löytyi Suomesta pelastaja, vaikka käytännössä Suomeen on tulossa epäonninen laitostoimittaja. Samalla Suomi on niputettu uudella ydinvoimalalla entistä tiiviimmin Venäjän kylkeen. Oman mausteensa rakennusprojektille antaa se, että suomalaisten kuntien kumppani sotkettiin mukaan Venäjän kilpailevien energiayritysten keskinäiseen nahisteluun.

Kokkilan, Ollilan ja Baldaufin neuvonpitoa tarvittiin, koska energiayhtiö Fortumin monimutkaiset yritysjärjestelyt venäläisten yhtiöiden kanssa menivät mönkään. Entisen ministerin Jan Vapaavuoren (kok.) ”hatusta” tempaistua 60 prosentin kotimaisuusastetta EU:sta tai Euroopan talousalueelta paikkaamaan etsittiin ”kroatialaisyhtiö”, joka osoittautui lopulta bulvaaniksi ja hätäratkaisuksi.

Lähde: Iltalehti 2. päivä heinäkuuta 2015

Lähde: Iltalehti 2. päivä heinäkuuta 2015

Uutiskuvissa elinkeinoministeri Rehn näytti lähinnä juoksupojalta hänen sukkuloidessaan ravintola Kalastajatorpalta Moskovaan. Ministeriökin pelasi aikaa ja palkkasi konsultin selvittämään bulvaanin taustaa. Lopulta esiin tulivat aivan samat asiat, jotka Twitterin käyttäjät saivat selville yhdessä illassa.

Nikkanen kertoo, kuinka työ- ja elinkeinoministeriössä virkamies Jorma Aurela ehti jo kollegoineen työstää valmiiksi päätöksen, jolla Fennovoima kaadettaisiin, mutta lopulta hanke pelastettiin Fortumin lupautuessa lähtemään mukaan uuteen ydinvoimalahankkeeseen.

Millaisesta teollispoliittisesta hankkeesta loppujen lopuksi on kyse, sitä voidaan arvioida vasta vuosien kuluttua.

Saavutetun sopimuksen mukaan Rosatom perusti Suomeen tytäryhtiön, RAOS Voiman, joka tuli hankkeeseen osakkaaksi 34 prosentin omistusosuudella.

Nikkanen muistuttaa, että Venäjältä hankittiin muutakin rahoitusta. Keväällä 2014 Suomessa uutisoitiin, että Venäjän valtio oli myöntänyt RAOS Voimalle 2,4 miljardin euron rahoituspotin. Rahat otettiin hyvinvointirahastosta, joka on tarkoitettu tulevien eläkkeiden maksuun.

”Long Playn näkemän sopimuksen mukaan lainasumma on – toisin kuin Suomessa uutisoitiin – sidottu ruplan kurssiin. Ruplissa lainasumma on korkeintaan 150 miljardia, mikä tekee nykyisellä kurssilla 2,17 miljardia euroa, siis yli 200 miljoonaa euroa vähemmän kuin julkisuudessa aiemmin mainittu 2,4 miljardia. Jos ruplan alamäki jatkuu, muut osakkaat voivat joutua kasvattamaan rahoitusosuuttaan entisestään.

-Voi myös käydä niin, että hyvinvointirahastosta loppuvat rahat ennen kuin RAOS Voima on saanut kaikki lainaeränsä. Viime aikoina Venäjä on käyttänyt hyvinvointirahaston säästöjä muun muassa sotimiseen, Nikkanen kirjoittaa.

**

Kuin pisteenä kaikkien hankaluuksien päälle myös venäläinen laitostoimittaja joutui kesällä, viiveellä tosin, kertomaan odottamattomista ongelmistaan.

Sosnovyi Bor Kuva: http://www.dglo.ru/news

Sosnovyi Bor Kuva: http://www.dglo.ru/news

Ja sitten 4. heinäkuuta Rosatomin ydinvoimalatyömaalla Sosnovyi Borissa pamahtaa. Noin 70 tonnin painoista reaktorilaitteistoa siirretään nosturilla, ja kantohihna katkeaa – koko paketti putoaa kahdenkymmenen metrin korkeudesta voimalan polttoainealtaaseen. Asiasta tiedotetaan vasta kymmenen päivän kuluttua, kun tieto on vuotanut työntekijöiden kautta maailmalle. Pian kerrotaan myös, että voimalan ensimmäisen reaktorin valmistumista lykätään vuoteen 2018. Käyttöönottoa on lykätty aiemminkin, nyt yhteensä viidellä vuodella. Rosatomin mukaan viivästys johtuu sähkömarkkinoista, mutta voimalatyöntekijät kertovat laitteiston vahingoittuneen käyttökelvottomaan kuntoon.

Nikkanen arvioi, että juuri Sosnovyi Borin reaktoreiden käyttökokemusten piti antaa hyödyllistä tietoa Fennovoiman voimalaa varten. Nyt näyttää siltä, etteivät reaktorit ehdikään olla kovin pitkään toiminnassa ennen kuin Rosatom käynnistää Hanhikiven voimalan.

Nikkasen mielestä moni on varmasti toiminut vilpittömästi isänmaan etua ajatellen: kunhan kompuroiva voimalahanke saa vähän kulissien takaista vetoapua, se pian suoriutuu jo itsekseen markkinoilla.

“Suhdanteita ja energiapoliittisia muoti-ilmiöitä nyt tulee ja menee, mutta suomalainen raskas teollisuus pysyy ja porskuttaa – ja maailman myrskyiltä meitä turvaa ylivoimainen turvallisuuskulttuurimme ja yritystemme suoraselkäisyys”, Nikkanen arvioi.

 

Putinin ydinvoimala

Venäläis-suomalaisen ydinvoimalan rakentamista Pohjois-Pohjanmaalle ei estä mikään. Paitsi suomalaiset kansanedustajat, mutta heillä tuskin on sen enempää sanottavaa kuin minullakaan. Helsingissä marssittiin ydinvoimaa vastaan torstaina.

Helsingissä marssittiin Pyhäjoen ydinvoimalaratkaisua vastaan. Kuva YLEn tv-uutisten lähetyksestä.

Helsingissä marssittiin Pyhäjoen ydinvoimalaratkaisua vastaan. Kuva YLEn tv-uutisten lähetyksestä.

Ydinvoimaa tarvitaan, koska kotimaiseen energiaan ei luoteta. Ulkoministeri Timo Soini (ps.) kutsuu perussuomalaisten pää-äänenkannattajassa Fennovoima-päätöstä ”loistavaksi uutiseksi”.

Oppositiopoliitikko Timo Harakka (sd.) on päinvastaista mieltä: ”Kun herrojen hankkeet tuntuvat olevan erityisissä vaikeuksissa, käydään vähän rapsuttamassa toinen toistensa selkää. Ihan puhtaasti valtapolitiikkaa,” Harakka teilaa hallituksen ratkaisun Demokraatissa.

Sanelupolitiikkaa

Ydinvoimarakentamisen soraääniä kuuluu, mutta tuskin päätöksenteon linjaa mikään muuttaa. Asiantuntijoillakaan ei tunnu olevan tarjottavanaan muuta kuin mutua. Suomen energialinjauksen uudistaminen vaatisi poliitikoilta uskallusta.

Isot ratkaisut viedään läpi monin tavoin. Kun Suomea pakotettiin Euroopan yhteisön jäseneksi puhuttiin kauppapolitiikasta, ei turvallisuuspolitiikasta.

Ydinvoima on tänään sitä, mistä politiikassa on kyse. Kompromissista. Usein huonosta sellaisesta.

Toki keskustelua käydään siitä, kuka ohjasi, jos ohjasi, suomalaisia pörssiyhtiöitä ja Suomen hallitusta tekemään Fennovoima-ratkaisunsa. Tuskin markkinavoimat kuitenkaan.

Hesarin analyysissa pörssin tunteva toimittaja Heikki Arola kirjoittaa, että: ”Keskiviikon ratkaisu on kuitenkin Fortumin kannalta paras ja ainoa mahdollinen – näissä olosuhteissa.”

Tulevaisuus karkaa

Kansalaisen on käytännössä mahdotonta tietää parasta ratkaisua. On vain luotettava siihen, että hallituksen lisäksi ydinvoimahankkeessa mukana olevat asiantuntijat tietävät, mitä he tekevät.

Julkisuudessa olleen pohjalta ydinvoimaratkaisu vaikuttaa vanhenevien ukkojen sopimukselta. Voimalan tilaaminen Venäjältä näyttää nyt toiselta kuin 100 vuoden kuluttua.

Soinia tai omistajaohjauksesta vastaavaa pääministeri Juha Sipilää (kesk.) sen enempää kuin elinkeinoministeri Olli Rehniä (kesk.) tai valtiovarainministeri Alexander Stubbia (kok.) ei hermostuta se, että Suomi sidotaan entistä tiukemmin venäläiseen Rosatomiin.

Ulkopolitiikalla vaikutetaan ulkomailla

Muutama vuosi sitten ihmettelin, kuinka Fortumin kannattaa sijoittaa miljardeja voimalaitoksiin Siperiassa. Venäjällä tuolloin työskennellyt pankkiiri sanoi, että kyse on vähintään 50 vuotta kestävästä sijoituksesta. Sijoitus pitää suhteuttaa sen kestoon.

Venäjän talouselämän tuntija muistutti, että Fortumissa on katsottu karttaa. Rahaa tuli vesivoimasta niin paljon, että johonkin se oli pakko sijoittaa.

Venäjä on luonnollisesti se suunta, jossa Fortum käy kauppaa. Fortum on suomalaisittain merkittävä, mutta Venäjällä pieni tekijä. Energiateollisuuden toimijat tuntevat toisensa. Suomessakin tiedetään, kuinka Venäjällä ohjataan ja varjellaan omaa strategista teollisuutta.

Venäjän asia on meidän

”Fennovoiman näkökulmasta hanke tietysti nyt etenee, mutta kannattaa pitää mielessä, että Venäjä käyttää hanketta pisteiden keräämiseen. Tätä hanketta tullaan ylistämään Venäjän presidentti Vladimir Putinin talouspolitiikan onnistumisena, jolloin sitä tullaan käyttämään Putinin vallan vahvistamiseen, sanoo Ilta-Sanomissa Helsingin yliopiston Venäjän energiapolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen.

Mies 80-vuotispäivänään. (Poimittu internetistä. Tekijä tuntematon.)

Mies 80-vuotispäivänään. (Poimittu internetistä. Tekijä tuntematon.)

Sopivasti ydinvoimasta keskustelun rinnalla on hämmästelty Yhdysvaltojen suomalaiselle liikemiehelle asettamia pakotteita.

Outoa. Ihan niin kuin Suomessa ei tiedettäisi, miten Venäjää johdetaan. Toimittaja Kari Huhta muistuttaa:

”Putinin sisäpiirin suuret omaisuudet ovat kuin feodaaliajan läänityksiä. Ne jaetaan hallitsijan armosta, ja hallitsija voi myös ottaa ne pois.”

Pyhäjoelle rakennettava ydinvoimala ei ole Venäjällä mikään iso uutinen. Mutta siitä saattaa tulla yksi onnistuneista kokeiluista ydinvoimalateollisuudessa. Tai sitten ei.