Kolminapainen maailma

Putinilla ei aiemmin ollut liittolaisia, nyt hänellä on liian monta vihollista. Tämä edellä sanottu viittaa ulkomaihin, mutta Syyrian operaatiota on pakko selittää parhain päin myös kotimaassa. Ennemmin tai myöhemmin sota sattuu. Muitakin kuin heitä, joita pommitetaan, muistuttaa Tatjana Stanovaja Moskovan Carnegien sivustolla.

Venäjän toimien ymmärtämiseksi yritetään kaivaa tietoa, mutta useimmiten pysytään yksinkertaisissa otsikoissa, joissa keskitytään Venäjän presidentin personaan: Putin on sairas, Putinilla on strategia, Putin syrjäytetään pian. Näin ajatellen jää ymmärtämättä, että Venäjällä on ihan riippumatta sen kulloisestakin johtajasta oma kehityskulkunsa.

Vyön kiristys tai länsimaisen demokratian puute ei vielä syökse Venäjää tuhon tielle. Venäläiset osaavat varautua jopa terrorismiin kotimaassa. Tai sanotaan niin, että maassa on valmius hyväksyä tapahtuva. Ensinnäkin siksi, että kokemusta on muutaman vuoden takaa itselläkin. Sekä Moskovassa että muutamilla muillakin paikkakunnilla iskivät itsemurhapommittajat.

Viime viikolla sain itsekin kävellä Pietarissa metallinpaljastimen läpi mennessäni metroon.

Mutta toki todellinen huoli on taloudessa. Öljynhinnan arvellaan lähestyvän joidenkin Venäjän kenttien omakustannushintaa – 35 Yhdysvaltain dollaria tynnyriltä. Turkkia kohtaan asetetut pakotteet ja niihin liittyvät ongelmat osien tullaamisessa Venäjälle ovat jo sulkemassa Pietarissa toimivia tehtaita ja vähintään pakottamassa tuotantolaitoksia arvioimaan uudelleen töiden jatkamista.

Putinin kansansuosio on ollut korkeimmillaan ”pienten voittoisten” sotien alussa, mutta osa venäläisistä on vain todennut, että ilman häntä mikään ei toimisi.

**

Moskovassa Business Foorumissa 8. päivä joulukuuta puhunut, vähittäiskaupalla vaurastunut Dmitri Potapenko käytti kovia sanoja. Bisneksen puolustaminen Venäjällä on raskasta, koska valtion toimilla liiketoimintaa on terrorisoitu jo vuosia. Huonoa tietää myös ”Rotenbergien” jatkuva tukeminen. Viimeksi maanteiden käyttömaksun avulla. Uutta maksua vastaan ovat käyneet rekkakuskit ja pian ehkä käyvät muutkin.

https://tvrain.ru/teleshow/here_and_now/krajne_rezkaja_rech_biznesmena_na_moskovskom_ekonomicheskom_forume-399837/

Jos 1990-luvulla yksityistämisen huumassa liike-elämää häiritsivät rikolliset paskiaiset, niin nykyisin liikemiesten kimpussa ovat verotarkastajat ja muut viranomaisen kaavussa esiintyvät ”rikolliset.” Potapenko ei tarkoittanut puheitaan julkiseksi esiintymiseksi, mutta ei varsinaisesti kadu totuuden laukomista. ”Samalla tavalla puhun joka päivä. Parempi kuolla pystyssä päin kuin polvillaan”, Potapenkon kerrotaan sanoneen.

**

On kuitenkin muistettava, että rajansa kaikella. Putinin oligarkkeja, rikkaita liikemiehiä vastaan 2000-luvun alussa käymä sota sai näkyvyyttä sen jälkeen kun presidentti pidätytti liikemies Mihail Hodorkovskin ja kaappasi ”valtiolle” tämän perustaman ja omistaman öljy-yhtiö Jukosin. Hodorkovskin julkinen ajojahti alkoi kun tämä arvosteli Kremlissä maan yritysilmapiiriä. Jukos paloiteltiin ja suuren osan sai haltuunsa erinäisten järjestelyjen jälkeen Putinin lähipiiriin kuuluva Igor Setšin.

Eikä tarina ole päättynyt. Vuonna 2013 vapautetun Hodorkovskin mielestä vallankumous Venäjällä on väistämätön. Ei ole siis yllätys, että yhä voimakkaammin Venäjän johtoa arvostelevaa Hodorkovskia vastaan nostettiin viime viikolla Venäjällä syyte murhasta, josta on jo tuomiot aikanaan annettu. Syyttäjät tulivat yli 16 vuoden jälkeen siihen lopputulokseen, että murhien takana on Hodorkovski, joka on nyt määrätty kuulusteluihin ja etsintäkuulutettu. Sveitsissä asuva suurliikemies ilmoitti pitävänsä murhasyytettä ajojahtina ja Putinin henkilökohtaisena päätöksenä.

Toimiiko pikkurikollisen politiikka?

Venäjän johtajan käytöksen ei pitäisi olla yllätys kenellekään, mutta yhä useamman olisi myös ymmärrettävä, että kyse ei ole vain Putinista. Valtion johtaja on toki antanut kasvot maassa laajasti hyväksytylle näkemykselle Venäjän roolista maailmassa. Putinin Münchenissä vuonna 2007 pitämän suuntaa antaneen puheen jälkeen se osoitti hyökkäyksellään Georgiaan kykenevänsä ja haluavansa käyttää valtaansa. (Georgian sotaan liittyy myös arvio imperialistisesta ja valloitushaluisesta Georgiasta, joka kävi venäläisten rauhanturvaajien kimppuun yllättäen vuonna 2008.)

Venäjän politiikka Ukrainan ja Syyrian suhteen on edelleen arvoitus muulle maailmalle. Ukrainassa on kyse Venäjästä. Ja Syyriassa mitä suurimmassa määrin Yhdysvalloista.

Jos Putinin päätavoite Syyriassa on se, että Washingtonia painostetaan tunnustamaan Venäjän merkitys Lähi-idässä, voidaan kysyä, onko tuo tunnustaminen päämäärä vai onko se askel kolminapaiseen maailmaan, jossa Kiina, Venäjä ja USA tekevät tärkeimmät päätökset. Tätä ajatusta hellitään mieluusti tietyissä venäläisissä asiantuntijapiireissä, kirjoittaa Foreign Affairs -lehdessä Angela Stent. Vaikka on toisaalta houkuttelevaa hakea laajempaa strategiaa Venäjän sotatoimille Syyriassa, on aivan mahdollista, että Putin on lähtenyt konfliktiin miettimättä asiaa loppuun asti.

**

Haastetta Venäjässä on erityisesti Yhdysvaltojen seuraavalle presidentille. EU tuskin pääsee omista ongelmistaan nopeasti isompiin kuvioihin käsiksi, ja Kiina hyötyy energiapolitiikassaan köyhtyvästä naapuristaan, Venäjästä. Silti ja sen vuoksi Venäjän kanssa on neuvoteltava. Sen ovat hyväksyneet lähes kaikki. Ydinaseensa ja ehkä myös muita matalamman käyttökynnyksensä ansiosta Venäjä on keskeisessä osassa maailman voimapolitiikassa heikkonakin.

Toisaalta ruotsalainen talousasiantuntija Anders Åslund muistutti The American Interest julkaisussa, että Putinin Venäjä toimii kuten tsaari Nikolai I (1825-55). Tällä 30 vuotta hallinneella keisarilla oli vahva valtiollinen urkintajärjestelmä ja poliisi. Hän hallitsi hankalassa ulkopoliittisessa tilanteessa kotimaassaan eristämällä Venäjän Euroopasta.