Gayropa – Pussy Riot

Rakastan Venäjää, olen patriootti, mutta voisin elää Sveitsissä (ja apunani on syyttäjiä), opastaa Lokki, venäjäksi Tšaika, poikiaan. Punk-ryhmä Pussy Riot vakiinnuttaa paikkaansa Venäjän nykytilan selittäjinä.

Venäjä ei ole Eurooppa.

Venäjä ei ole Eurooppa.

Iva on karua, mutta samaan aikaan sympaattista ja monikerroksista. Videossa on englanninkielinen tekstitys.

Innoittajana uudelle videolle on ollut Venäjän yleisen syyttäjän Juri Tšaikan lasten liiketoimet, joista Venäjän parlamentin ulkopuolisen opposition voimahahmo Aleksei Navalnyi työryhmineen julkaisi vuoden 2015 lopulla dokumenttielokuvan Tšaika (suomenkielinen tekstitys).

Maailmanlaajuista huomiota ”yhtye” sai vuonna 2012, jolloin he vaativat  kirkossa kuvatulla videolla Putinia jättämään paikkansa.  Naiset tuomittiin  ”punkrukouksesta” kahdeksi vuodeksi vankeuteen uskonnonvastaisesta huliganismista elokuussa 2012. Pussy Riotiin suhtaudutaan Venäjälläkin ristiriitaisesti. Monen on vaikea varsinaisena rikoksena pitää 40 sekunnin mittaista mekkalaa ortodoksisen kirkon alttarilla Moskovassa ja tämän spektaakkelin levittämistä Youtubessa.

Venäläisessä (virallisessa) julkisuudessa on jäänyt vähälle huomiolle itse asia: kritiikki ortodoksisen kirkon ja valtiovallan yhteen sulautumisesta. Pentti Stranius muistuttaa artikkelissaan, että ”eräissä todistajalausunnoissa performanssiryhmän kolmikon, nuorten naisten (Marija, Nadežda ja Jekaterina), katsottiin toimineen ´riivaajan vallassa´ ja olleen siis Saatanan, ei Jumalan palveluksessa. ”

 

Kommentit
  1. 2

    Pauli Räsänen sanoo

    Kerroppas millainen naapurivaltio sinulle kelpaisi itänaapuriksi, ensiksikin tulee muistaa mistä nykyinen oligarkia sai mahdollisuutensa. Ensinnäkin bolshevikkikaappauksen jälkeen läntinen idea johtavastaluokasta on vuosisadan saatossa jalostunut nykyisiin mittoihinsa. Stalinin vastavallankumous toi taantumuksellisen johtamisprinsiipin, siitä tosin ei voi kai syytää läntisiä valtoja. Mutta sitten yhdeksänkymmenluvun yksityistäminen vei venäläisten silmissä kaikenmuotoiselta liberalismiltä maineen sukupolvien ajaksi. Vanha totuus on etti ihminen elä pelkästään leivästä, tarvitaan vaikkapa kuviteltu kansallinen suuruuden tuntu ja ylpeys maanmiesten menestyksellisestä tekemisestä. Parhailaan olaan näkemässä tilanne,missä Putin ja muu maan johto puskee itsensä väkisin ulos eristyksestä, viimeksi baijerin turvallisuus konferensissa. Syyrian sodan viimeisten vaiheiden ansiosta tulemme näkemään ennennäkemättömän nopean juoksun kohden maan jäleenrakennus projekteja, valitettavasti vain presidettimme julkisella Medvedevin nöyrytyksellä aiheutti suomalaisten rakennusyritysten tarjousten seuloutumisen kilpailun voittaneiden joukosta.

  2. 3

    jarmokoponen sanoo

    Venäjän linja voi saada tukea myös muualta, jossa uudistuksiin suhtaudutaan varovaisesti. Poliittisesti Suomessakin menestyivät viime vaalien jälkeisten ratkaisujen valossa mieluummin ”vakauden” ja jopa rajoitettujen kansalaisoikeuksien kannattajat. Puheet rajoitetuista ihmisoikeuksista eivät kuulosta kaikkien suomalaistenkaan mielestä oudoilta.

    Suomalaisessa julkisessa keskustelussa on havaittavissa, että Venäjän kehitys voi tarkoittaa kokonaan uuden ajattelun vahvistamista. Venäjä hyötyy EU-kritiikistä.

    http://yle.fi/uutiset/medvedev_esitti_uutta_eurooppalaista_turvallisuussopimusta_puheessaan_helsingin_yliopistolla/5240457

    Venäläisten mielissä nykyiset eurooppalaiset valinnat vievät umpikujaan ja sen johdolla voisi luoda jotain uutta.

    Karkea arviointi on julmaa ja vähättelee ihmisiä. Toisaalta Venäjää ymmärtävät katsovat maan vahvuuden piilevän juuri sen kyvyssä toimia omassa maailmassaan.

    Venäjän uudistuminen länsimaissa pohjautuu usein toiveeseen maan kehityksestä, ja on luontevaa jakaa tutkimus ja analysointi pessimismiin, optimismiin ja realismiin sen mukaan, miten suhtaudutaan Venäjän poliittiseen hallintoon ja tulevaisuuden kehityssuuntiin. Professori Valdimir Gelman on esittänyt yhden jaottelutavan.

    Pessimistin mielestä Venäjän autoritaarisen kehityksen suunta on looginen ja vääjäämätön seuraus Venäjän historiasta ja kulttuurista.

    Optimistit pitävät neuvostoajan jälkeistä autoritarismia Neuvostoliiton hajoamisen ja yhteiskunnan monitahoisen muutoksen ohimenevänä sivutuotteena. He uskovat talouskasvun ennen pitkää hävittävän autoritarismin.

    Realistit kiinnittävät erityisesti huomiota hallitsevien tahojen intresseihin. Pyrkimys haalia mahdollisimman paljon valtaa ja pitää myös vallasta kiinni ei näyttäisi lupaavan demokratiaa lähitulevaisuudessakaan. Demokratisoituminen ei ole heille kannustin, joten he vääristelevät pelisääntöjä tarkoituksellisesti hidastaakseen ja haitatakseen poliittista, taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä.

    Venäjän voimia, sen ollessa heikkonakaan, ei pidä aliarvioida. Eikä varoja, joita Venäjä on ollut valmis sijoittamaan ulkomailla tapahtuvaan valistustyöhönsä. Kyynisen pehmeän vallankäytön lisäksi Venäjä panostaa mielikuvien luomiseen. Yhteinen venäjäläinen maailma toimii niin valtion tuella kuin aktiivisten ulkomailla asuvien venäjänkielisten tuella.

    http://imrussia.org/en/opinions/2210-andrei-piontkovsky-putins-concept-of-the-russian-world-threatens-all-territories-with-a-russian-population

  3. 4

    Pauli Räsänen sanoo

    Tuota pehmeää valtaa varsinkin liberlistiset piirit lännesssä myös tyrkyttävät, eräänä osoituksena sekaisin saatu lähi-itä sekä eritoten ukraina. Luulempa, että sillä tämän sotkun aikaansaaneella uuskoservtiivis uuusliberalilla epäpyhällä allianssilla on vajaa vuosi aikaa ajaa agendaansa,näet yhdysvaltain presidentinvaalit, uhkaavat syrjöytää nuo tahot, ellei Hilary onnistu kipuamaan tuolle paikalle. Kannataa muuten Koposenkin perehtyä muutamiin Putinin pitämiin puheisiin, vaikkapa moninapaisesta maailmanjärjestyksestä, siis maailmasta ei tule uudenmaailmajärjestyksen haaveilemaa yhtiöiden hallitsemaa maailmaa, siitähän tässä pohimmiltaan on kyse Putin on ottanut taantumukselisen maailman manttelin ja miekan ylpeänä haltuunsa.

  4. 5

    jarmokoponen sanoo

    Luonnollisesti aikalaishistoria on suhteutettava vallitsevaan tilanteeseen niin maailmanpolitiikassa kuin oman maan kehitysvaiheen kannalta. Kaikki aikuiset eivät muista KGB:n valtaa Euroopassa, eivätkä nuorimmat tiedä mitään kylmästä sodasta.

    Valta Venäjällä pohjautuu näennäisesti laillisuuteen, mutta yhtäkaikki Venäjällä vain imitoidaan politiikkaa. Maassa järjestetään vaaleja, ja lakeja viimeistellään maan parlamentin alahuoneessa duumassa ja ylähuoneessa liittoneuvostossa. Mikään poliittinen puolue ei tule parlamenttivaaleissa todelliseen valtaan eikä muodosta hallitusta. Ministereillä ei ole vastuuta enemmistöpuolueelle, ja talouspolitiikan muotoilu on keskitetty presidentille ja toimeenpaneville johtoelimille.

    Politiikan puuttuminen ei kuitenkaan kiistä poliitikkojen olemassaoloa. Ennen vuotta 2012 politiikassa näkyi kahden poliitikon duo, presidentin ja pääministerin. Vastaavaa ei enää ole. Kremlin sisäpiiriä kuvaavat tuoreet kirjat kertovat muun muassa siitä, kuinka Putinin lähipiiri lähtee nykyisin presidentin luota epävarmana, mistä oikeastaan on päätetty, ja yrittää muistella presidentin sanoja.

  5. 6

    Pauli Räsänen sanoo

    Eräs piirre tuon filminkin aihepiiriä on ,peli venäjän taloudellisten resurssien hallinnasta, jos katsoit Martin Armstrongin urasta kertovan dokkarin, jossa tämä piirsi kaaviokuvan Americo pankin toimioiden , kuden Saidin ja Karashogin jamyös Beresovskyn suunitelmasta kaapata valtaosa maan resursseista, Jeltsiniä kusettamalla itseleen, suunitelma meni pieleen, kun ilmiselvä bulvaanitarjokas Putin petti porukan, sieltä lähtee tämä nykyinen tuon tyypin systemaattinen länsimaisten finanssipiirien osien masinoima vihakampanja, häntä ja samalla koko venäläistä sivilisatiota kohtaan. Kaikki oli lännessä riemuisaan ,kun pellen roolin omaksunut Jeltsin johti maata, mutta mikä tärkeintä venäläiset oppivat halveksimaan tätä ja samalla myös länsimaista liberalismia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *