Aikamatka Sovjetistaniin – Uzbekistanin kautta

Kansan ääntä vahvistetaan toimituksessa korkealla Tashkentin yllä Uzbekistanissa. Kaupungin keskustassa sijaitsevassa tornitalossa on Halk Suzi ja Narodnoe Slovo –lehtien toimitukset. Erilaisia mediatoimijoita on talossa kymmeniä. Vastaavia toimitusten keskittymiä on muuallakin Keski-Aasiassa. Vanhaa neuvostoaikojen perintöä.

Tashkentilaisen toimitustalon ovet käyvät tiuhaan.

Tashkentilaisen toimitustalon ovet käyvät tiuhaan.

Presidentti Karim Ismailovin vuonna 1991 perustama lehti on kaksi kerrosta muiden yläpuolella. Tosin kaksi viimeistä kerrosväliä on käveltävä.  Hissi tuo kahdeksanteen kerrokseen. Tilat ovat maan valtalehdelle pienet, mutta muutakaan ei nyt ole.

**

Itsenäisyys yllätti monet Keski-Aasian johtajat reilut parikymmentä vuotta sitten. Keski-Aasia eli Uzbekistan, Turkmenistan, Kirgisia, Tadžikistan ja Kazakstan ovat kaikki erilaisia ja omaleimaisia maita. Niistä ainoastaan Kirgisiassa on demokratiaa kokeiltu, sillä seurauksella että maassa on ollut kaksi kuolonuhreja vaatinutta vallankumousta. Muissa ”staneissa” on vallassa maan vahva mies. Lakot ja etniset kiistat on pantu kuriin käyttämällä voimaa.

Uzbekistanissa presidentti on kaikki kaikessa. Maa työskentelee hänen valvovan silmänsä alla.

Siitä kertoo myös tornitalon yläkerran toimituksessa näytettävä lyhytelokuva: 15 minuutin elokuvasta kuluu valtaosa presidentin päättäväisyyden ylistämiseen. Videossa kertautuvat käsitteet demokratia, presidentti ja perustuslaki. Puoluejärjestelmä on nimellinen.

Aluksi lehdessä ei riittänyt edes kirjoituskoneita kaikille. Nyt on jopa pieni oma huone terveydenhoitajalle ja toimituksen väellä kuntosali.

 

Kahden lehden, Halk Suzin ja Narodnoe Slovon päätoimittaja Utkir Rahmatov on tyytyväinen mies.

Kahden lehden, Halk Suzin ja Narodnoe Slovon päätoimittaja Utkir Rahmatov on tyytyväinen mies.

-Meidän pitää varmistua henkilökunnan terveydestä. Onneksi työpaikalla ei ole mitään vakavampaa tapahtunut, sanoo päätoimittaja Utkir Rahmatov ja kehaisee vieressään istuvaa alaistaan hyvin johdetusta toimituksesta.

-Olemme haaveilleet omasta talosta, mutta sitä emme ole saaneet. Ei meitä kiinnosta mitkä tahansa uudet tilat. Meidän pitää miettiä sellaisiakin asioita kuin parkkipaikkoja, sanoo varapäätoimittaja Salim Donijorov.

Oikeastaan kyse ei ole yhdestä vaan kahdesta lehdestä. Tavoite on yhteinen, ja sisältökin suurin piirtein sama, mutta molemmilla on omat toimittajansa.

Lehdet ilmestyvät samanaikaisesti uzbekiksi ja venäjäksi – viisi kertaa viikossa. Aineistoa on paljon.

Internetissä lehti on, mutta lukijat luottavat enemmän paperilehteen. Painopiste on poliittis-analyyttisessä materiaalissa. Samaan aikaan pitää kehua perustuslakia. Virallisen lehden tavoin uudet lait ja asetukset julkaistaan tämän lehden etusivulla.

-Kevyempää luettavaa on viikonloppuisin, päätoimittaja täydentää.

Uzbekistan on suljettu valtio. Sananvapaudesta maailmalla kertovassa kartassa maan väri on pikimusta. Ja kuten sen naapurissa Kazakstanissa, on Uzbekistaniakin hallinnut viime vuodet sama mies, alueensa entinen kommunistisen puolueen johtaja. Sen enempää Karimov kuin Kazakstanin Nursultan Nazarbajev eivät kannattaneet NL:n hajottamista, mutta molemmat ovat kahdessa vuosikymmenessä rakentaneet itselleen ja sukulaisilleen toimivan valtion. Monet uzbekit käyvät töissä naapurimaassa Kazakstanissa ja pidemmälläkin, ennen muuta Venäjällä.

Keski-Aasiassa moni asia muistuttaa lähimenneisyydestä. Vanhemmasta omasta historiasta kerrotaan museoissa, joita on rakennettu kansallisen kertomuksen vahvistajaksi useita. Ne erottuvat uuden mahdin osoitukseksi muovattujen pääkaupunkien monumentaalisissa keskustoissa.

DSC_2171

Keski-Aasian historiaan on kuulunut vuosisatoja silkkitie, tavarareitti Kiinasta Eurooppaan. Suurvaltojen kamppailu vaikutusvallasta alueella on ollut jatkuvaa. 1900-luvun alussa Venäjän tsaarin armeijan eversti Mannerheimkin teki alueelle vakoilumatkansa, joka ulottui Kiinaan asti. Suomalaisvakooja on tunnettu erityisesti Kirgisiassa.

Vaikutusvaltaa vahvistetaan myös nykyisin. Jossain määrin Venäjän ja Kiinan turvallisuuspoliittiset intressit törmäävät Keski-Aasiassa. Valtapeli on kovaa. Uzbekistan ja varsinkin Turkmenistan ovat valinneet sulkeutumisen yhdeksi keinoksi uudistuksia haluavien hillitsemiseksi. Keski-Aasiassa havaittuja ihmisoikeuksien loukkauksia ei pidä vähätellä varsinkaan kun maat tarvitsevat toisiaan tasapainottavia kauppakumppaneita. Maat eivät ole vain pelinappuloita vaan osa monimutkaista alueellista rakennetta, jota ei asiantuntijan mukaan toivottavasti kukaan tahallisesti tai tahattomasti lähde rikkomaan.

**

Kun avaa Tashkentissa television, näkymä on kuin palaisi takaisin NL:n pysähtyneisyyden aikaan 1980-luvulle: Tv-uutiset kertovat kansallisesta ja kansainvälisestä menestyksestä. Esimerkkinä maatalousalan messut.

Kakkosjuttuna on tarinaa työpaikoista: merkonomien valmistumista vauhdittavat pankkien lupaukset lahjoista. Lähetyksen kolmannessa jutussa pohditaan presidentin asetusta, jonka mukaan perustuslakia opiskellaan kaikilla luokka-asteilla – ”perustuslaki on takuu meidän oikeuksillemme. Se on onnen ja monipuolisen elämän pohjana.”

 Ulkomaanuutiset kertovat maailman vaikeuksista: Kiinan kaivosonnettomuus, Japanin talousongelmat, Chilen viinirypäleiden surkea kohtalo ilmaston lämmetessä.

Presidentin lehteäkin uudistetaan varoen. Kun tyyli on säilytettävä, pysyvät myös vanhat hyväksi koetut tavat lehden teossa. Ajankohtaisen aineiston julkaisun tarkistus kuuden ihmisen kautta vie aikaa.

-Voi sanoa, että ongelmamme on hitaus, Donijorov myöntää.

Varapäätoimittaja Salim Donijorov kutsuu peremmälle tutustumaan toimituksen tiloihin.

Varapäätoimittaja Salim Donijorov kutsuu peremmälle tutustumaan toimituksen tiloihin.

Virallisella lehdellä on vastuunsa. Puhemies ei voi vedota vääriin tietoihin saati presidentti, jos he sattuvat siteeraamaan virallista pää-äänenkannattajaansa. Ketjun on oltava aukoton: toimittaja, toimitussihteeri, kielenhuoltaja, vastaava toimittaja, varapäätoimittaja ja päätoimittaja.

-Lehden lukuun ei sinänsä mene kovin kauan. 20 minuuttia riittää, puolustautuu Donijorov.

Uutislehtien ja internetin kanssa on vaikea kilpailla. Enemmän ”presidentin lehteen” koetetaan saada analyyttistä aineistoa. Uutisia on jo jaettu muualla. Verkkosivut ovat raskaat ja se on tiedostettu.

http://narodnoeslovo.uz/   //   http://xs.uz/

Sanomalehdessä päällimmäiset pulmat ovat samanlaisia kuin muuallakin. Toimittajien palkka on kohtuullinen, mutta pystyvän  henkilökunnan löytäminen ei ole helppoa. Parhaita toimittajia koetetaan palkata suoraan opiskelun parista – nämä aloittavat työssä jo ensimmäisen vuosikurssin jälkeen. Hyvät toimittajat ovat monipuolisia.

– Lahjakkuuksia löytyy muualta kuin pääkaupungista, Donijorov arvioi.

Toimittaja Ruslan Kanzhajev valmistui vuonna 2008 Pietarin yliopiston journalistisesta tiedekunnasta ja aloitti heti työnsä Narodnoe Slovo -lehdessä.

Toimittaja Ruslan Kanzhajev valmistui vuonna 2008 Pietarin yliopiston journalistisesta tiedekunnasta ja aloitti heti työnsä Narodnoe Slovo -lehdessä.

Tulijat saavat tukea muuttaessaan kaupunkiin. Toimituksella on vierailijoille vara-asuntoja. Vakituisessa työsuhteessa olevan asunnon hankkimisessa autetaan. Pankkilainan kuoletukset otetaan palkasta. Käytännössä on sama kaiku kuin peruselintarvikkeiden keinotekoisesti halpana pitämisessä. Valtio tukee kansalaisille valittua elämää edistävää mediaa. Yhä enemmän ja paljon suuremmin summin kuin vielä joitakin vuosia sitten ja siksi soraääniä ei juuri kuulu.

**

Lehteä esitelleen elokuvan pateettinen naisääni oli kuin suoraan Vremja-uutisista Moskovasta 1980-luvulta. Ei siis ihme, että mainion kirjan Keski-Aasiasta kirjoittanut norjalainen toimittaja-antropologi Erika Fatland on nimennyt teoksensa Sovjetistaniksi.

sovjetistan

Sovjetistan ilmestyi syksyllä kustannusosakeyhtiö Siltalan kustantamana. (Suomennos Hanna Tarkka).

Fatland käy läpi alueen kaikki maat. Kirjan parasta antia ovat ihmiset joiden kanssa Fatland on keskustellut syvällisemmin kuin vain vieraillessa alueen maissa voi koskaan onnistua. Keski-Aasia on säilyttänyt osan ominaispiirteistään, kuten klaanikulttuurin, neuvostoaikojen kollektivisoinnista ja puolueen keskuskomiteasta huolimatta .

Neuvostovallan vuosina alue otti askeleen keskiajalta 1900-luvulle. Mutta uhrauksetkin olivat kovia: kokonainen sisämeri, Aral-järvi, katosi, ja paimentolaiset pakotettiin luopumaan karjastaan. Mutta samaan aikaan naisten asemaa kohotettiin ja rakennettiin kirjastoja ja oopperataloja.

Demokratiakehitys on kaikkialla huonoa, ja poliittinen vaikutusvalta ja ilmaisun vapaus hyvin rajoitettua. Uskaliaimmat ihmiset on tuomittu vankiloihin.

-Korruptoituneet valtiot eivät ole onnistuneet nostamaan maita kurjistuneen talouden suosta, jos ylipäätään ovat yrittäneet, kirjoittaa Fatland ja muistuttaa, että tätä nykyä ”stanit” ovat tienhaarassa.

Itsevaltius löysi uusia muotoja, mutta kaikki perinteinen matoista hevosiin ja huikeisiin ihmisiin tekee alueella matkustamisesta unohtumattoman kokemuksen.

Fatland tavoittaa kirjassaan hyvin sen elinpiirin, jossa maat kehittyvät, hakevat omaa identiteettiään ja rakentavat historiaansa lännen ja idän välissä.

Suomalaisille Keski-Aasia on kehitysyhteistyön, liiketoiminnan aluetta ja osa päättymässä olevaa Laajemman Euroopan aloitetta. Vaikka kehitysyhteistyövaroja vähennetään ja suunnataan uudelleen, monet hankkeet jatkuvat sopimusten mukaan vielä pari vuotta alueen maissa.

DSC_2170

Kirjoittaja on neljättä vuotta mukana suomalaisten toimittajien sananvapausjärjestö VIKES:in media-asiantuntijana projektissa, joka tähtää Keski-Aasian riippumattomien media-alan ammattilaisten yhteistyön edistämiseen. Uzbekistanissa kirjoittaja vieraili marraskuun lopussa ETY-järjestön asiantuntijana. Tashenkentissa järjestettiin koulutusta kansalaisyhteiskunnan kehittämistä tarkkailevan instituutin NIMFIGO:n henkilökunnalle.

**

Ulkopolitiikka-lehden Keski-Aasiaa käsitteleviä artikkeleita:

Diktaattorin perheriita

Paluu Moskovan valtapiiriin

Suomi haluaa Keski-Aasiaan

Kiina vahvistaa jalansijaansa Keski-Aasiassa

Afganistanin kriisi horjuttaa Keski-Aasiaa

 

 

 

Kommentit
  1. 1

    Ilmari sanoo

    Kiitos, Jarmo! Oli varsin kiinnostava blogi; pitänee hommata ”Sovjetistan”-kirjaa. T.Ilmari Janovitsh

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *