Itseluottamus

Venäjän vahvuus on sen itseluottamuksessa. Meidän suomalaisten osana on tunnustaa naapurimme vahvuudet ja sopeutua kulloiseenkin Venäjään ja muuttuvaan maailmaan, jossa rajanaapurillamme on aina merkittävän tekijän osa.

Hyi! Hyi, pistooli! Sergei Elkinin pilapiirros.

Hyi! Hyi, pistooli! Sergei Elkinin pilapiirros.

Mutta jos naapurimme johtajan rooli muuttuu, miten me sen otamme ja ymmärrämmekö riittävän nopeasti mistä tuulee?

Putinin jokavuotisen toimittajatapaamisen aikana todistimme torstaina Venäjän presidentin ainakin käyttävän edelleen kieltä, jota ei ole totuttu presidenteiltä kuulemaan.

Moskovan Carnegien sivustolla Tatjana Stanovaja muistuttaa, että Putinin johtajuuden laadun muutos kävi ilmeiseksi jo hänen viime keväänä tekemänsä suoran linjauksen yhteydessä.

Silloin oli selvästi nähtävissä, kuinka presidentti lisäsi etäisyyttä kansaan, ”tavallisiin venäläisiin”, joiden kannattamana Putin oli rakentanut koko valtansa vuosien 2000 – 2013 aikana. Vieraantuessaan ”tavallisesta ihmisestä” Putin läheni nopeasti eliittiä, mikä oli suoran linjan tärkein johtopäätös: johtajan, yhteiskunnan ja eliitin suhteiden muodostaman kolmion sopimuksen kohtien kirjoittaminen uusiksi.

-Nyt tuo kaikki saa yhä monimutkaisemman luonteen, Stanovaja kirjoittaa ja sanoo, että Putin tuntee psykologisesti saavuttaneensa sisäisessä varmuudessaan sellaisen tason, että hän voi viitata kintaalla kaikkein rutiininomaisimmille asioille, jotka eivät erityisesti kiinnosta häntä ammatillisesti tai poliittisesti.

**

Maailmanhistoriaa voi selittää monin tavoin. Historiassa on jatkumonsa ja murtumakohtansa. Murroskohdassa on, jos mahdollista, vieläkin vaikeampaa sanoa, mihin ollaan menossa kuin silloin kun on muutaman rauhallisen vuosikymmenen aikana voitu ajatella rauhassa.

Oman henkilöhistoriani vuoksi olen taipuvainen pitämään hyvänä näkemystä, jonka mukaan suuret linjat muuttuvat 20-25 vuoden sykleissä. Venäjä muuttuu nyt vääjäämättä siihen suuntaan, jonka näimme alkavan 2000-luvun alussa.

Tämän sanoessani olen vakuuttunut siitä, että kaikki yritykset arvioida Venäjän politiikkaa ovat tuhoon tuomittuja, jos ei ota huomioon sitä, kuinka maa elää: se ei toimi rationaalisesti eikä sen toimia voi selittää meille tutulla tavalla. Allekirjoitan väitteen siitä, että Venäjä on irrationaalinen ja uskonnollinen. Maassa ei ole poliittista kulttuuria sellaisena kuin me sen ymmärrämme.

Venäjällä sosiologisia tutkimuksia tekevän Levada-keskuksen johtajan Lev Gudkovin mielestä venäläiset tukevat hallintoa, josta he eivät oikeastaan pidä.

Tsaari on kaukana ja ihmiset ovat pieniä. Ihmisillä ei ole käsitystä vallanpitäjien vastuusta eikä siitä, miten heihin pidetään yhteyttä. Eurooppalainen demokratia on omanlaisensa valtiorakenne. Se ei ole vain poliittinen vaan erityinen kulttuurin luomus, jonka puitteissa omanarvon tuntevilla ihmisillä on oikeus olettaa, että valtio on heistä riippuvainen. Venäjällä tilanne on täsmälleen päinvastoin: ihmiset ovat kuluerä ja näin kansalaiset itsekin asemansa kokevat

**

Nyky-Venäjää johtaa viimeinen ikäluokka, jolle neuvostotodellisuus oli tosi. Neuvostoliiton synnyttämässä rinnakkaisessa maailmassa, jossa me suomalaisetkin elimme, myötäileminen aiheutti myös vakavaa pahoinvointia kaksoispuheen vuoksi.

Venäjän eliitti on johtajansa Putinin kanssa toisessa todellisuudessa kuin kansa.

Kuvaavia ovat pressitilaisuuden vastaukset, joissa Putin kertoi itsekin olevansa työläisperheestä ja näin ymmärtävän muun muassa lakkoilevia rekkamiehiä. Kuin kruunuksi presidentti kiersi kysymyksen tyttärensä osallisuudesta Moskovan valtionyliopiston hankkeeseen ja pidättäytyi näin yhdistämästä Putinin tyttäreksi väitettyä Jekaterina Tihonovaa sukulaisekseen.

Venäjän presidentin tyttäreksi väitetyn Jekaterina Tihonovan johtaman Moskovan yliopiston säätiön yhteyksistä Putiniin on tehty erilaisia selvityksiä.

Venäjän presidentin tyttäreksi väitetyn Jekaterina Tihonovan johtaman Moskovan yliopiston säätiön yhteyksistä Putiniin on tehty erilaisia selvityksiä.

Ulkopuolista tarkkailijaa ihmetyttää se, kuinka kauan Venäjällä oletetaan voitavan peitellä julkisuudessa olleita tietoja siitä, että Putinin tyttären poikaystävän isä on saman Ozero-kollektiivin jäseniä, joka on viime vuosina kaapannut itselleen yhä suuremman aseman Venäjän talouselämässä. Ozeron puitteista ovat suomalaisille tuttuja Rotenbergit.

Putinin lähipiiriin kuuluvien nimiä on tullut julki ja venäläisille yllätyksenä sen jälkeen kun alettiin kerätä nimiä EU:n pakotelistalle Krimin miehityksen vuoksi vuonna 2014. Pakotelistalle joutumista on perusteltu sillä, että vanhempi Shamalov kuuluu Putinin lähipiiriin ja on yksi Ozero-mökkiosuuskunnan perustajia.

**

Liike-elämän ja poliittisten ratkaisujen yhteensovittamisen perinne kansalta enempiä kyselemättä on arkea, mutta ei sovi Suomessa valittuun läpinäkyvyyden ihanteeseen. Putinin viittaukset Venäjän onnistuneesta sijoituksesta Suomeen kertovat osaltaan maittemme välisestä suhteesta. Vaikka Fennovoiman voimalaa ei erikseen kysytty, Putin puhui aiheesta korostaen suomalaisen eduskunnan suoraselkäisyyttä ydinvoimalan rakentamishankkeen tukena, vaikka toisenlaisiakin pyrkimyksiä voimalaitoksen torppaamiseksi on ollut.

Suomi on Venäjän luotettava naapuri, joka toteuttaa Euroopan unionin jäsenenä itsenäistä politiikkaansa. Venäjällä ymmärretään hyvin, ettei EU ole yhtenäinen möhkäle. Se voi toteuttaa omaa politiikkaansa valikoiden oikeiden ihmisten kanssa. Venäjä on luonut toimivan talouden verkoston. Se vaikuttaa päättäjiin.

Toimittajat kärkkyivät kysymysvuoroaan erilaisin keinoin Moskovassa 17.päivä joulukuuta 2015 Putinin järjestyksessä 11. megapressitilaisuudessa.

Toimittajat kärkkyivät kysymysvuoroaan erilaisin keinoin Moskovassa 17.päivä joulukuuta 2015 Putinin järjestyksessä 11. megapressitilaisuudessa.

Ukrainaa koskevissa vastauksissaan Putin koetti olla toimittaja Vitali Portnikovin mielestä rakentava ja maailmoja syleilevä. Putin ei voi taistella kahdella rintamalla – ei nykyisessä taloudellisessa tilanteessa – eikä ylipäätään voi sotia. Putinin ei kykene kieltäytymään kaasun kauttakuljetuksesta Ukrainan läpi. Kaasuputkien rakentamiset ovat vastatuulessa niin etelässä kuin pohjoisessa. Eikä Putinilla näytä olevan käsitystä siitä, mitä hän tekee miehitetyillä alueilla.

Silmiinpistävää oli Portnikovin mielestä se, ettei toimittajatapaamisessa mainittu Krimiä. Voi olla että Krimin osalta vuosi on ollut pettymys. Sen sijaan Putin lähes tunnusti venäläisten sotilaiden läsnäolon Donbassissa – ilmeisesti muistuttaakseen, että rauhasta on neuvoteltava hänen kanssaan. On kuitenkin selvää että ongelmat Ukrainan kanssa ovat lakanneet olemasta pääasia. Liian paljon on tapahtunut.

Vankien vaihto on odotettavaa. Mitä muutakaan enää voidaan tehdä.

**

Venäjä on asettunut Turkkia vastaan. Näyttää tutulta.

Sillä aivan kuin Putin olisi henkilökohtaisesti kurkkuaan myöten täynnä presidentti Erdogania aivan kuten hän inhosi vuonna 2008 Georgian johtajaa Saakashvilia. Eikä inho nykyisin Ukrainan kansalaista, Odessan kuvernööriä, kohtaan ole laantunut.

Sen todistivat syytökset, joiden mukaan Georgian ex-presidentti on lähetetty Ukrainaan, koska tämä ei saanut työtä Yhdysvalloista. Saakashvili vastasi syytökseen esittelemällä Facebookissaan Pohjois-Amerikkaan matkustamista varten saamaansa viisumia.

Kolminapainen maailma

Putinilla ei aiemmin ollut liittolaisia, nyt hänellä on liian monta vihollista. Tämä edellä sanottu viittaa ulkomaihin, mutta Syyrian operaatiota on pakko selittää parhain päin myös kotimaassa. Ennemmin tai myöhemmin sota sattuu. Muitakin kuin heitä, joita pommitetaan, muistuttaa Tatjana Stanovaja Moskovan Carnegien sivustolla.

Mitä! Enkö minä ole vuoden henkilö? (Sergei Jelkinin pilapiirros)

Mitä! Enkö minä ole vuoden henkilö? (Sergei Jelkinin pilapiirros)

Venäjän toimien ymmärtämiseksi yritetään kaivaa tietoa, mutta useimmiten pysytään yksinkertaisissa otsikoissa, joissa keskitytään Venäjän presidentin personaan: Putin on sairas, Putinilla on strategia, Putin syrjäytetään pian. Näin ajatellen jää ymmärtämättä, että Venäjällä on ihan riippumatta sen kulloisestakin johtajasta oma kehityskulkunsa.

Vyön kiristys tai länsimaisen demokratian puute ei vielä syökse Venäjää tuhon tielle. Venäläiset osaavat varautua jopa terrorismiin kotimaassa. Tai sanotaan niin, että maassa on valmius hyväksyä tapahtuva. Ensinnäkin siksi, että kokemusta on muutaman vuoden takaa itselläkin. Sekä Moskovassa että muutamilla muillakin paikkakunnilla iskivät itsemurhapommittajat.

Viime viikolla sain itsekin kävellä Pietarissa metallinpaljastimen läpi mennessäni metroon.

Mutta toki todellinen huoli on taloudessa. Öljynhinnan arvellaan lähestyvän joidenkin Venäjän kenttien omakustannushintaa – 35 Yhdysvaltain dollaria tynnyriltä. Turkkia kohtaan asetetut pakotteet ja niihin liittyvät ongelmat osien tullaamisessa Venäjälle ovat jo sulkemassa Pietarissa toimivia tehtaita ja vähintään pakottamassa tuotantolaitoksia arvioimaan uudelleen töiden jatkamista.

Putinin kansansuosio on ollut korkeimmillaan ”pienten voittoisten” sotien alussa, mutta osa venäläisistä on vain todennut, että ilman häntä mikään ei toimisi.

**

Moskovassa Business Foorumissa 8. päivä joulukuuta puhunut, vähittäiskaupalla vaurastunut Dmitri Potapenko käytti kovia sanoja. Bisneksen puolustaminen Venäjällä on raskasta, koska valtion toimilla liiketoimintaa on terrorisoitu jo vuosia. Huonoa tietää myös ”Rotenbergien” jatkuva tukeminen. Viimeksi maanteiden käyttömaksun avulla. Uutta maksua vastaan ovat käyneet rekkakuskit ja pian ehkä käyvät muutkin.

https://tvrain.ru/teleshow/here_and_now/krajne_rezkaja_rech_biznesmena_na_moskovskom_ekonomicheskom_forume-399837/

Jos 1990-luvulla yksityistämisen huumassa liike-elämää häiritsivät rikolliset paskiaiset, niin nykyisin liikemiesten kimpussa ovat verotarkastajat ja muut viranomaisen kaavussa esiintyvät ”rikolliset.” Potapenko ei tarkoittanut puheitaan julkiseksi esiintymiseksi, mutta ei varsinaisesti kadu totuuden laukomista. ”Samalla tavalla puhun joka päivä. Parempi kuolla pystyssä päin kuin polvillaan”, Potapenkon kerrotaan sanoneen.

**

On kuitenkin muistettava, että rajansa kaikella. Putinin oligarkkeja, rikkaita liikemiehiä vastaan 2000-luvun alussa käymä sota sai näkyvyyttä sen jälkeen kun presidentti pidätytti liikemies Mihail Hodorkovskin ja kaappasi ”valtiolle” tämän perustaman ja omistaman öljy-yhtiö Jukosin. Hodorkovskin julkinen ajojahti alkoi kun tämä arvosteli Kremlissä maan yritysilmapiiriä. Jukos paloiteltiin ja suuren osan sai haltuunsa erinäisten järjestelyjen jälkeen Putinin lähipiiriin kuuluva Igor Setšin.

Eikä tarina ole päättynyt. Vuonna 2013 vapautetun Hodorkovskin mielestä vallankumous Venäjällä on väistämätön. Ei ole siis yllätys, että yhä voimakkaammin Venäjän johtoa arvostelevaa Hodorkovskia vastaan nostettiin viime viikolla Venäjällä syyte murhasta, josta on jo tuomiot aikanaan annettu. Syyttäjät tulivat yli 16 vuoden jälkeen siihen lopputulokseen, että murhien takana on Hodorkovski, joka on nyt määrätty kuulusteluihin ja etsintäkuulutettu. Sveitsissä asuva suurliikemies ilmoitti pitävänsä murhasyytettä ajojahtina ja Putinin henkilökohtaisena päätöksenä.

Toimiiko pikkurikollisen politiikka?

Venäjän johtajan käytöksen ei pitäisi olla yllätys kenellekään, mutta yhä useamman olisi myös ymmärrettävä, että kyse ei ole vain Putinista. Valtion johtaja on toki antanut kasvot maassa laajasti hyväksytylle näkemykselle Venäjän roolista maailmassa. Putinin Münchenissä vuonna 2007 pitämän suuntaa antaneen puheen jälkeen se osoitti hyökkäyksellään Georgiaan kykenevänsä ja haluavansa käyttää valtaansa. (Georgian sotaan liittyy myös arvio imperialistisesta ja valloitushaluisesta Georgiasta, joka kävi venäläisten rauhanturvaajien kimppuun yllättäen vuonna 2008.)

Venäjän politiikka Ukrainan ja Syyrian suhteen on edelleen arvoitus muulle maailmalle. Ukrainassa on kyse Venäjästä. Ja Syyriassa mitä suurimmassa määrin Yhdysvalloista.

Jos Putinin päätavoite Syyriassa on se, että Washingtonia painostetaan tunnustamaan Venäjän merkitys Lähi-idässä, voidaan kysyä, onko tuo tunnustaminen päämäärä vai onko se askel kolminapaiseen maailmaan, jossa Kiina, Venäjä ja USA tekevät tärkeimmät päätökset. Tätä ajatusta hellitään mieluusti tietyissä venäläisissä asiantuntijapiireissä, kirjoittaa Foreign Affairs -lehdessä Angela Stent. Vaikka on toisaalta houkuttelevaa hakea laajempaa strategiaa Venäjän sotatoimille Syyriassa, on aivan mahdollista, että Putin on lähtenyt konfliktiin miettimättä asiaa loppuun asti.

**

Haastetta Venäjässä on erityisesti Yhdysvaltojen seuraavalle presidentille. EU tuskin pääsee omista ongelmistaan nopeasti isompiin kuvioihin käsiksi, ja Kiina hyötyy energiapolitiikassaan köyhtyvästä naapuristaan, Venäjästä. Silti ja sen vuoksi Venäjän kanssa on neuvoteltava. Sen ovat hyväksyneet lähes kaikki. Ydinaseensa ja ehkä myös muita matalamman käyttökynnyksensä ansiosta Venäjä on keskeisessä osassa maailman voimapolitiikassa heikkonakin.

Toisaalta ruotsalainen talousasiantuntija Anders Åslund muistutti The American Interest julkaisussa, että Putinin Venäjä toimii kuten tsaari Nikolai I (1825-55). Tällä 30 vuotta hallinneella keisarilla oli vahva valtiollinen urkintajärjestelmä ja poliisi. Hän hallitsi hankalassa ulkopoliittisessa tilanteessa kotimaassaan eristämällä Venäjän Euroopasta.

Aikamatka Sovjetistaniin – Uzbekistanin kautta

Kansan ääntä vahvistetaan toimituksessa korkealla Tashkentin yllä Uzbekistanissa. Kaupungin keskustassa sijaitsevassa tornitalossa on Halk Suzi ja Narodnoe Slovo –lehtien toimitukset. Erilaisia mediatoimijoita on talossa kymmeniä. Vastaavia toimitusten keskittymiä on muuallakin Keski-Aasiassa. Vanhaa neuvostoaikojen perintöä.

Tashkentilaisen toimitustalon ovet käyvät tiuhaan.

Tashkentilaisen toimitustalon ovet käyvät tiuhaan.

Presidentti Karim Ismailovin vuonna 1991 perustama lehti on kaksi kerrosta muiden yläpuolella. Tosin kaksi viimeistä kerrosväliä on käveltävä.  Hissi tuo kahdeksanteen kerrokseen. Tilat ovat maan valtalehdelle pienet, mutta muutakaan ei nyt ole.

**

Itsenäisyys yllätti monet Keski-Aasian johtajat reilut parikymmentä vuotta sitten. Keski-Aasia eli Uzbekistan, Turkmenistan, Kirgisia, Tadžikistan ja Kazakstan ovat kaikki erilaisia ja omaleimaisia maita. Niistä ainoastaan Kirgisiassa on demokratiaa kokeiltu, sillä seurauksella että maassa on ollut kaksi kuolonuhreja vaatinutta vallankumousta. Muissa ”staneissa” on vallassa maan vahva mies. Lakot ja etniset kiistat on pantu kuriin käyttämällä voimaa.

Uzbekistanissa presidentti on kaikki kaikessa. Maa työskentelee hänen valvovan silmänsä alla.

Siitä kertoo myös tornitalon yläkerran toimituksessa näytettävä lyhytelokuva: 15 minuutin elokuvasta kuluu valtaosa presidentin päättäväisyyden ylistämiseen. Videossa kertautuvat käsitteet demokratia, presidentti ja perustuslaki. Puoluejärjestelmä on nimellinen.

Aluksi lehdessä ei riittänyt edes kirjoituskoneita kaikille. Nyt on jopa pieni oma huone terveydenhoitajalle ja toimituksen väellä kuntosali.

 

Kahden lehden, Halk Suzin ja Narodnoe Slovon päätoimittaja Utkir Rahmatov on tyytyväinen mies.

Kahden lehden, Halk Suzin ja Narodnoe Slovon päätoimittaja Utkir Rahmatov on tyytyväinen mies.

-Meidän pitää varmistua henkilökunnan terveydestä. Onneksi työpaikalla ei ole mitään vakavampaa tapahtunut, sanoo päätoimittaja Utkir Rahmatov ja kehaisee vieressään istuvaa alaistaan hyvin johdetusta toimituksesta.

-Olemme haaveilleet omasta talosta, mutta sitä emme ole saaneet. Ei meitä kiinnosta mitkä tahansa uudet tilat. Meidän pitää miettiä sellaisiakin asioita kuin parkkipaikkoja, sanoo varapäätoimittaja Salim Donijorov.

Oikeastaan kyse ei ole yhdestä vaan kahdesta lehdestä. Tavoite on yhteinen, ja sisältökin suurin piirtein sama, mutta molemmilla on omat toimittajansa.

Lehdet ilmestyvät samanaikaisesti uzbekiksi ja venäjäksi – viisi kertaa viikossa. Aineistoa on paljon.

Internetissä lehti on, mutta lukijat luottavat enemmän paperilehteen. Painopiste on poliittis-analyyttisessä materiaalissa. Samaan aikaan pitää kehua perustuslakia. Virallisen lehden tavoin uudet lait ja asetukset julkaistaan tämän lehden etusivulla.

-Kevyempää luettavaa on viikonloppuisin, päätoimittaja täydentää.

Uzbekistan on suljettu valtio. Sananvapaudesta maailmalla kertovassa kartassa maan väri on pikimusta. Ja kuten sen naapurissa Kazakstanissa, on Uzbekistaniakin hallinnut viime vuodet sama mies, alueensa entinen kommunistisen puolueen johtaja. Sen enempää Karimov kuin Kazakstanin Nursultan Nazarbajev eivät kannattaneet NL:n hajottamista, mutta molemmat ovat kahdessa vuosikymmenessä rakentaneet itselleen ja sukulaisilleen toimivan valtion. Monet uzbekit käyvät töissä naapurimaassa Kazakstanissa ja pidemmälläkin, ennen muuta Venäjällä.

Keski-Aasiassa moni asia muistuttaa lähimenneisyydestä. Vanhemmasta omasta historiasta kerrotaan museoissa, joita on rakennettu kansallisen kertomuksen vahvistajaksi useita. Ne erottuvat uuden mahdin osoitukseksi muovattujen pääkaupunkien monumentaalisissa keskustoissa.

DSC_2171

Keski-Aasian historiaan on kuulunut vuosisatoja silkkitie, tavarareitti Kiinasta Eurooppaan. Suurvaltojen kamppailu vaikutusvallasta alueella on ollut jatkuvaa. 1900-luvun alussa Venäjän tsaarin armeijan eversti Mannerheimkin teki alueelle vakoilumatkansa, joka ulottui Kiinaan asti. Suomalaisvakooja on tunnettu erityisesti Kirgisiassa.

Vaikutusvaltaa vahvistetaan myös nykyisin. Jossain määrin Venäjän ja Kiinan turvallisuuspoliittiset intressit törmäävät Keski-Aasiassa. Valtapeli on kovaa. Uzbekistan ja varsinkin Turkmenistan ovat valinneet sulkeutumisen yhdeksi keinoksi uudistuksia haluavien hillitsemiseksi. Keski-Aasiassa havaittuja ihmisoikeuksien loukkauksia ei pidä vähätellä varsinkaan kun maat tarvitsevat toisiaan tasapainottavia kauppakumppaneita. Maat eivät ole vain pelinappuloita vaan osa monimutkaista alueellista rakennetta, jota ei asiantuntijan mukaan toivottavasti kukaan tahallisesti tai tahattomasti lähde rikkomaan.

**

Kun avaa Tashkentissa television, näkymä on kuin palaisi takaisin NL:n pysähtyneisyyden aikaan 1980-luvulle: Tv-uutiset kertovat kansallisesta ja kansainvälisestä menestyksestä. Esimerkkinä maatalousalan messut.

Kakkosjuttuna on tarinaa työpaikoista: merkonomien valmistumista vauhdittavat pankkien lupaukset lahjoista. Lähetyksen kolmannessa jutussa pohditaan presidentin asetusta, jonka mukaan perustuslakia opiskellaan kaikilla luokka-asteilla – ”perustuslaki on takuu meidän oikeuksillemme. Se on onnen ja monipuolisen elämän pohjana.”

 Ulkomaanuutiset kertovat maailman vaikeuksista: Kiinan kaivosonnettomuus, Japanin talousongelmat, Chilen viinirypäleiden surkea kohtalo ilmaston lämmetessä.

Presidentin lehteäkin uudistetaan varoen. Kun tyyli on säilytettävä, pysyvät myös vanhat hyväksi koetut tavat lehden teossa. Ajankohtaisen aineiston julkaisun tarkistus kuuden ihmisen kautta vie aikaa.

-Voi sanoa, että ongelmamme on hitaus, Donijorov myöntää.

Varapäätoimittaja Salim Donijorov kutsuu peremmälle tutustumaan toimituksen tiloihin.

Varapäätoimittaja Salim Donijorov kutsuu peremmälle tutustumaan toimituksen tiloihin.

Virallisella lehdellä on vastuunsa. Puhemies ei voi vedota vääriin tietoihin saati presidentti, jos he sattuvat siteeraamaan virallista pää-äänenkannattajaansa. Ketjun on oltava aukoton: toimittaja, toimitussihteeri, kielenhuoltaja, vastaava toimittaja, varapäätoimittaja ja päätoimittaja.

-Lehden lukuun ei sinänsä mene kovin kauan. 20 minuuttia riittää, puolustautuu Donijorov.

Uutislehtien ja internetin kanssa on vaikea kilpailla. Enemmän ”presidentin lehteen” koetetaan saada analyyttistä aineistoa. Uutisia on jo jaettu muualla. Verkkosivut ovat raskaat ja se on tiedostettu.

http://narodnoeslovo.uz/   //   http://xs.uz/

Sanomalehdessä päällimmäiset pulmat ovat samanlaisia kuin muuallakin. Toimittajien palkka on kohtuullinen, mutta pystyvän  henkilökunnan löytäminen ei ole helppoa. Parhaita toimittajia koetetaan palkata suoraan opiskelun parista – nämä aloittavat työssä jo ensimmäisen vuosikurssin jälkeen. Hyvät toimittajat ovat monipuolisia.

– Lahjakkuuksia löytyy muualta kuin pääkaupungista, Donijorov arvioi.

Toimittaja Ruslan Kanzhajev valmistui vuonna 2008 Pietarin yliopiston journalistisesta tiedekunnasta ja aloitti heti työnsä Narodnoe Slovo -lehdessä.

Toimittaja Ruslan Kanzhajev valmistui vuonna 2008 Pietarin yliopiston journalistisesta tiedekunnasta ja aloitti heti työnsä Narodnoe Slovo -lehdessä.

Tulijat saavat tukea muuttaessaan kaupunkiin. Toimituksella on vierailijoille vara-asuntoja. Vakituisessa työsuhteessa olevan asunnon hankkimisessa autetaan. Pankkilainan kuoletukset otetaan palkasta. Käytännössä on sama kaiku kuin peruselintarvikkeiden keinotekoisesti halpana pitämisessä. Valtio tukee kansalaisille valittua elämää edistävää mediaa. Yhä enemmän ja paljon suuremmin summin kuin vielä joitakin vuosia sitten ja siksi soraääniä ei juuri kuulu.

**

Lehteä esitelleen elokuvan pateettinen naisääni oli kuin suoraan Vremja-uutisista Moskovasta 1980-luvulta. Ei siis ihme, että mainion kirjan Keski-Aasiasta kirjoittanut norjalainen toimittaja-antropologi Erika Fatland on nimennyt teoksensa Sovjetistaniksi.

sovjetistan

Sovjetistan ilmestyi syksyllä kustannusosakeyhtiö Siltalan kustantamana. (Suomennos Hanna Tarkka).

Fatland käy läpi alueen kaikki maat. Kirjan parasta antia ovat ihmiset joiden kanssa Fatland on keskustellut syvällisemmin kuin vain vieraillessa alueen maissa voi koskaan onnistua. Keski-Aasia on säilyttänyt osan ominaispiirteistään, kuten klaanikulttuurin, neuvostoaikojen kollektivisoinnista ja puolueen keskuskomiteasta huolimatta .

Neuvostovallan vuosina alue otti askeleen keskiajalta 1900-luvulle. Mutta uhrauksetkin olivat kovia: kokonainen sisämeri, Aral-järvi, katosi, ja paimentolaiset pakotettiin luopumaan karjastaan. Mutta samaan aikaan naisten asemaa kohotettiin ja rakennettiin kirjastoja ja oopperataloja.

Demokratiakehitys on kaikkialla huonoa, ja poliittinen vaikutusvalta ja ilmaisun vapaus hyvin rajoitettua. Uskaliaimmat ihmiset on tuomittu vankiloihin.

-Korruptoituneet valtiot eivät ole onnistuneet nostamaan maita kurjistuneen talouden suosta, jos ylipäätään ovat yrittäneet, kirjoittaa Fatland ja muistuttaa, että tätä nykyä ”stanit” ovat tienhaarassa.

Itsevaltius löysi uusia muotoja, mutta kaikki perinteinen matoista hevosiin ja huikeisiin ihmisiin tekee alueella matkustamisesta unohtumattoman kokemuksen.

Fatland tavoittaa kirjassaan hyvin sen elinpiirin, jossa maat kehittyvät, hakevat omaa identiteettiään ja rakentavat historiaansa lännen ja idän välissä.

Suomalaisille Keski-Aasia on kehitysyhteistyön, liiketoiminnan aluetta ja osa päättymässä olevaa Laajemman Euroopan aloitetta. Vaikka kehitysyhteistyövaroja vähennetään ja suunnataan uudelleen, monet hankkeet jatkuvat sopimusten mukaan vielä pari vuotta alueen maissa.

DSC_2170

Kirjoittaja on neljättä vuotta mukana suomalaisten toimittajien sananvapausjärjestö VIKES:in media-asiantuntijana projektissa, joka tähtää Keski-Aasian riippumattomien media-alan ammattilaisten yhteistyön edistämiseen. Uzbekistanissa kirjoittaja vieraili marraskuun lopussa ETY-järjestön asiantuntijana. Tashenkentissa järjestettiin koulutusta kansalaisyhteiskunnan kehittämistä tarkkailevan instituutin NIMFIGO:n henkilökunnalle.

**

Ulkopolitiikka-lehden Keski-Aasiaa käsitteleviä artikkeleita:

Diktaattorin perheriita

Paluu Moskovan valtapiiriin

Suomi haluaa Keski-Aasiaan

Kiina vahvistaa jalansijaansa Keski-Aasiassa

Afganistanin kriisi horjuttaa Keski-Aasiaa