Venäjäkin varautuu vasemmistoon

Pietarin kolossaalisissa lähiöissä ihmisten elämää seuraa Katutason tarkkailija. Paikallisen TKT-TV:n kaapelitelevision ohjelmasta on tullut suosittu läheisten aihevalintojensa vuoksi. Kritiikki on suunnattu kaupungin päättäviä virkamiehiä vastaan, mutta muotoiltu siten, että toimituksen tiukan näkemyksen esittää sarkastinen studiokolumnisti.

Katutason tarkkailija arvioi TKT-TV:n sarjassa.

Katutason tarkkailija arvioi TKT-TV:n sarjassa.

Kanavan ohjelmassa Näin ei voi elää juontaja on puettu mieheksi, joka kiertää vanhan matkalaukkunsa kanssa koettaen löytää asunnon. Mutta sellaista paikkaa hän ei löydä, vaan tukun ongelmia ja vaikeuksia.

Miljoonakaupungin ohjelma palkittiin vastikään valtakunnallisessa aluejournalistien tapaamisessa, jossa presidentti Vladimir Putinkin on yleensä vastaillut näytösluonteisesti kysymyksiin.

Asukkaat tilittävät asunnon homevaurioista ja vesivahingoista, jotka estävät asunnon pintojen korjauksen.

Asukkaat tilittävät asunnon homevaurioista ja vesivahingoista, jotka estävät asunnon pintojen korjauksen.

Uutispäätoimittaja Vitali Lukashov on ollut tehtävässään vasta reilut kaksi viikkoa, mutta on tehnyt jo linjauksia toimitukselle. Oppinsa, kuten edeltäjäkin, Lukashov on saanut valtakunnallisella Rossija-kanavalta.

Valtakunnallisella medialla on sille asetut tavoitteet. Paikalliselle, olkoonkin että laajan yleisön perinteisesti televisiosta yhtä hyvin kuin internetissä saavalle yhtiölle, rajoitukset ja velvoitteet ovat toisenlaisia.

Kertoessaan uutiskriteereistä suomalaiselle toimittajaryhmälle Lukashov innostuu. Mukaan ajankohtaislähetykseen pääsee konkreettisia arkipäivän tapahtumia – niiden kertomisessa auttaa ironia. Emme kiistä, että aiheet ovat pieniä ja paikallisia: leikkikentät, jopa roskalaatikot.

Päätoimitttaja Vitali Lukashov ja juontajat Natalia Samushia ja Anton Garnov palaverissa.

Päätoimitttaja Vitali Lukashov ja juontajat Natalia Samushia ja Anton Garnov palaverissa.

Aiheita löytyy paljon sosiaalisesta mediasta. Katsojat soittavat toimitukseen – niin järkevät kuin vähemmän järkevät. Usein valittamisen kohteena ovat kaupungin viranomaiset.

Uutistoimituksen arki kertoo saman, jonka kaikki yhteiskunnallisesta kehityksestä kiinnostuneet tietävät jo muutenkin. Politiikan nykyversioissa sosiaalisen median merkitys on valtava. Ilmiöt kantavat ja tunneperäiset valinnat – omat ja suuren yleisön, ovat poliittisen suosion tärkein polttoaine.

**

Venäjän sisäpolitiikka saattaa tuntua jähmettyneeltä, mutta kaikesta mediassa kuluneiden viikkojen aikana kirjoitetusta ja puhutusta voi päätellä, että pinnan alla paitsi kuohuu myös tiedetään hyvin missä mennään.

Korruptio varastaa tulevaisuuden (Kuvan ankka-meemi viittaa Aleksei Navalnyin) korruptionvastaisen työryhmän paljastukseen, jonka mukaan pääministeri Dmitri Medvedvin loistohuvilalla sijaitsevan lammen saaressa on mökki ankkoja varten.

Korruptio varastaa tulevaisuuden (Kuvan ankka-meemi viittaa Aleksei Navalnyin) korruptionvastaisen työryhmän paljastukseen, jonka mukaan pääministeri Dmitri Medvedvin loistohuvilalla sijaitsevan lammen saaressa on mökki ankkoja varten.

Sosiaalinen media on osaltaan vaikuttanut siihen, että kansalaisten perusoikeuksia rajoittavia päätöksiä arvostellaan joka puolella.

Venäjää seuraava ei ole voinut sivuuttaa viime aikoina vellonutta keskustelua, jossa on jälleen mietitty sitä, pitäisikö maan pääministeri vaihtaa. Venäjällä hallituksen johtajalla on enemmän kuin muodollinen tehtävä, mutta silti Dmitri Medvedevin arvo vaikuttaa olevan lähinnä toimia jonkinlaisena puskurina ja valtakoneiston aseman kaiken kattavana kruununa toimivan Putinin työrukkasen valtapuolue Yhtenäisen Venäjän johtajana.

Demedvedisaatio on yksi ilmiö tilanteesta, jossa ollaan kun maasta puuttuu parlamentarismi ja demokratian työvälineitä.

Ei- ei- mitä vaan mutta ei eroa!

Ei- ei- mitä vaan mutta ei eroa!

Demokratisoitumisen teeskentely toimii johonkin rajaan saakka. Politiikan tutkija Stanislav Belkovski sanoo ”Make Putin great again” otsikoidussa Snob-sivuston jutussa, että mahdollisia seuraajia Medvedeville on useita. Medvedeviin eroa haluaa Levada-tutkimuslaitoksen kyselyn mukaan jo 45 prosenttia haastatelluista. Kyse on maineen tuhoutumisesta useissa valtiojohdon vähättelemissä nettiskandaaleissa.

Niinpä mediassa arvellaan, että poliitikot kilpailevat johtoasemista oppositiokuviossa, jotta he pystyisivät vaikuttamaan vallanvaihdon prosessiin, kun se käynnistyy.

Kilpailua on mediassa, sosiaalisessa verkossa, kaduilla. Valtiovalta on toistaiseksi tyytyväinen, että maan olemattoman opposition yhdistäjäksi noussut Aleksei Navalnyi ohitti lauantaina 29. päivä huhtikuuta järjestetyt ”jo riittää” –mielenosoitukset.

Mielenilmaisujen järjestäjät ovat puolestaan syystä pettyneitä. Tällä kertaa kovin laimeaksi jäänyttä mielenosoitusaaltoa on puitu sosiaalisessa mediassa ja Avoin Venäjä –organisaation puuhaajat ovat muistuttaneet, että ”Kreml on vielä voimissaan! On taisteltava yhdessä, muuten jätämme historiallisen mahdollisuuden käyttämättä!”

Kyse ei ole vain valtiovallan onnistumisesta pelottelussa ja ihmisten pidätyksissä vaan siitä, ettei ilman johtajaa ja kunnollista tiedotusta onnistuta tavoittamaan kriittistä massaa.

[Viime lauantain mielenosoituksista ja tapahtumien taustalla toimivasta Avoin Venäjä-organisaatiosta voi lukea kattavasti Pekka Hakalan kirjoituksesta ja uutistoimisto Reutersin raportista. ]

**

Kovin kepein perustein mielenosoituksiin ei Venäjällä voida lähteä mutta nyt koetaan ajan olevan kypsän, koska vallanvaihto vaalien perusteella ei ole mahdollista.

Duuman ulkopuolinen oppositio tietää sen, että politiikan harjoittaminen tällaisessa vaikeassa kuviossa, jossa vallanvaihdon tapa on käsittämätön, mutta tarve siihen vaihtoon kasvaa päivä päivältä, jossa sanan ”vallankumous” lausuminen voi johtaa rikossyytteeseen, on sekä vaikeata että myös hyvin vaarallista.

Venäjällä on pohdittu paljon uutta poliittista tilannetta ennen muuta Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin valinnan jälkeen. Kun Kremlin uuden ajatuspajan ensimmäisten kuukausien työtä esiteltiin painottui se siihen, että tänään mietitään sitä, ketkä maata mahdollisesti johtavat kymmenen vuoden kuluttua. Johtajia tarvitaan niin politiikkaan kuin yrityselämään. Osan oppia on aina saatu ulkomailta.

Putinin lähipiirissä on otettu käyttöön iskulause 70×70. Tavoitteena on saada vuoden 2018 presidentin vaaleissa 70 prosenttia äänistä, jotka antavat 70 prosenttia äänioikeutetuista. Monet epäilevät, ettei moiseen voida päästä edes antamalla koko joukon kuolleita äänestää Putinin puolesta.

**

Yhdysvalloissa presidentti Trump väittää, että media on liittoutunut kansaa vastaan. Venäjällä maan johto on joutunut sen tosiasian eteen, että varsinkin nuoret ovat olleet valtiota johtavan eliitin mielestä alttiita käyttämään korruptionvastaista mielialaa väärin kansakuntaa vastaan.

Venäjän johdon omat toimet korruption kitkemiseksi kun ovat osoittautuneet Pandoran lippaaksi. Vielä muuta vuosi sitten Putin totesi, että jo Pietari Suuri oli saanut opetuksen jonka mukaan korruption täydellinen kitkeminen tarkoittaisi, ettei hallitsijalla olisi enää ketään rinnallaan.

Venäjällä, ihan niin kuin muuallakin, protestien pontimena ja ihmisiä yhdistävänä tekijänä ovat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aatteet, taistelu elämän standardien hävittämistä vastaan, jota kutsutaan nykyään korruptioksi, ja vastenmielisyys valtaapitävien näyttävää ja häpeämätöntä ylellisyyttä kohtaan.

Jokainen koettaa käyttää julkisuutta edukseen. Venäjän parlamentin alahuoneessa on päätetty tehostaa tiedon välittämistä sosiaalisessa mediassa. Äänestäjät ovat siirtyneet nettiin ja edustajat pyrkivät omien sivustojensa kautta vaikuttamaan. Television merkitys tiedonlähteenä vähenee.

”Kyselyn mukaan yli 55 % äänestäjistämme hankkivat kaiken tietonsa internetin eivätkä virallisten tiedotusvälineiden kautta, Niinpä on päätetty perustaa järjestelmä, joka toimii interaktiivisesti internetissä. Sen on määrä saattaa äänestäjien tietoon lainvalmisteluprojektimme ja kaikki muu työmme”, kertoi luotavaa järjestelmää lähellä olevan julkaisun edustaja Izvestija-lehdelle.

Duumassa sosiaalisen median merkitys kasvaa. Alahuoneen kansanedustajat jakavat omilla sivuillaan suoraan tietoa äänestäjille.

Duumassa sosiaalisen median merkitys kasvaa. Alahuoneen kansanedustajat jakavat omilla sivuillaan suoraan tietoa äänestäjille.

Hankkeen valmistelussa olleen tutkimusjohtaja Aleksandr Požalovin mukaan käyttäjät pyrkivät tekemään tilistä sähköisen eteisen tai odotushuoneen, ja siksi on mahdollista ennustaa, että siitä tulee enemmän tai vähemmän interaktiivinen.

Parlamentin alahuoneen duuman tiedotuksen uudistava hanke luottaa siihen, että se hyödyttää kaikkia. Kansanedustajille kehitettävää alustaa on loogista käyttää vaikkapa keräämään käyttäjien mielipiteitä ja ehdotuksia. Virallisen tilin myötä voi järjestää interaktiivisia äänestyksiä sosiaalisessa mediassa.

Internetkysely ei toki ole täysin kattava, mutta antaa kyllä osviittaa sosiaalisen verkon poliittisimman käyttäjäjoukon mielialoista ja on omiaan lisäämään kiinnostusta duuman työhön.

**

Venäjälläkin todennäköisesti seuraava protestiaalto hyödyttää niin sanottua perinteistä vasemmistoa, mutta laajemmin ajatellen kyse ei ole puoluepoliittisesta jaosta.

 

Navalnyin päälle heitettyyn aineeseen oli ilmeisesti sekoitettu myös jotain happoa. Oikea silmä on mahdollisesti vaarassa, mutta kampanjointi jatkuu maan eri kolkille perustettujen toimistojen kautta.

Navalnyin päälle heitettyyn aineeseen oli ilmeisesti sekoitettu myös jotain happoa. Oikea silmä on mahdollisesti vaarassa, mutta kampanjointi jatkuu maan eri kolkille perustettujen toimistojen kautta.

Venäjällä tämä ilmiö on todistettu viime viikkojen aikana useaan otteeseen. Hajanainen oppositio on kuitenkin helppoa pitää kurissa, ja ainakin toistaiseksi itsestään selvä johtaja puuttuu.

Alueille on luvassa epävarmuutta. Mielenosoittajat ovat jo vihaisia – ei vain vaaleja, vaan myös Putinin nimittämiä hallitsijoita kohtaan.

Kaiken kaikkiaan vasemmiston piirissä on selvää, että moni 26. maaliskuuta protesteihin osallistunut ei kannata Navalnyia, mutta heidän energiansa voi suunnata muualle, vahvistamaan sosiaalista haastetta ja kehittämään paikallishallintoa.

Irkutskissa oli tästä hyvä esimerkki. Siellä anarkistit ovat jo pitkään kehitelleet ”solidaarisuusverkkoa”, joka antaa lainoja palkkakuluihin varainkeruumenetelmin. He osallistuivat aktiivisesti paikallisen ”eri mieltä olevien neuvoston” toimintaan, vaikka kaikki päättyikin pidätyksiin.

Siperiassa haastateltu aktivisti sanoo, että vallankumous on Venäjällä mahdollinen, koska vaaleissa valtaa ei kukaan anna pois.

”Mutta suhteellisen veretön vallankumous on mahdollinen, kuten se oli vuonna 1991 Itä-Euroopassa ja meillä,” kertoo Vladimir Mahlatšev.

Hänen mielestään Venäjä teki vuonna 1991 saman virheen kuin Ukrainakin vielä Euromaidanin jälkeen kieltäytymällä lustraatiosta. Vanhan eliitin väistyminen – lustraatio ministeriöissä, aluehallinnossa kuvernöörien parissa, kenraalikunnassa ja poliisissa tarvitaan, aktivisti sanoo.

**

Jotkut ilmiöt kertautuvat käsittämättömällä tavalla. Populaarikulttuurista esimerkkejä on helpompi löytää kuin politiikasta, mutta nykyisin vaikuttaa siltä, että nuoria houkuttelemaan onnistuvilla on tilaisuutensa, kuten populisteilla.

Venäjän suosituimpiin ska-rockin lähettiläisiin lukeutuvan Leningrad-yhtyeen menestys Youtubessa kertoo mainiosti sen, miten suosio kasvaa potenssiin muutamissa tunneissa. Vapun aattona sunnuntaina oli 27. päivä huhtikuuta julkaistua videota katsottu reilusti yli neljä miljoonaa latausta. Blogin ilmestyessä luku on jo reilusti yli 7 miljoonaa latausta.

[Video ja tarina ovat hyviä. Suositan Leningradin Ecstasyn katsomista vaikka venäjää ei osaisikaan.]

Navalnyin presidenttikampanjan logo näkyy salkussa.

Navalnyin presidenttikampanjan logo näkyy salkussa.

Musiikkivideossa on myös mielenkiintoinen yksityiskohta. Tarkkaavaisimmat huomasivat, että mukana on Navalnyin mainos. Yhdellä videon hahmoista on Navalnyin vaalilogo salkussaan 

**

Venäjän protestoivat lapset

Venäjä valmistautuu uuteen protestiaaltoon. Monet odottavat valtiovallan ja paikallisten kuvernöörien ottavan käyttöön samanlaisia keinoja kuin vuoden 2012 jälkeen, jolloin pelkät pidätykset eivät riittäneet. Muutamia ihmisiä tuomittiin vankilaan.

Huhtikuun lopulle kaavailtu mielenilmaus ei saanut Pietarissa viranomaisilta lupaa. Tapahtumien järjestäjien mielestä kyse on rauhanomaisista ja perustuslain takaamista tilaisuuksista, joita järjestetään eri puolilla Venäjää.

Huhtikuun lopulle kaavailtu mielenilmaus ei saanut Pietarissa viranomaisilta lupaa. Tapahtumien järjestäjien mielestä kyse on rauhanomaisista ja perustuslain takaamista tilaisuuksista, joita järjestetään eri puolilla Venäjää.

Tänään kyse ei ole vain esimerkeistä ja pelottelusta. Ihmiset haluavat jälleen käyttää perustuslain takaamia oikeuksiaan kokoontua.

Venäjällä kuten muuallakin on myös seurattava sitä, miten median kuluttaminen muuttuu. Nettisukupolvi on näyttänyt voimansa.

Internetin vaikutuspiirissä kasvaa kriittinen massa, jolle ei riitä koulun jälkeen pihan siivoaminen ja pallopelit. Ei ole koskaan riittänyt. Mutta nykyisin teatraalisten poliittisten esitysten käsikirjoittajilla ei ole enää vaikutusvaltaa kuten ennen.

Viimeisimpien protestien yllyttäjä ja uhka on internetissä – Aleksei Navalnyi. Hänen korruptionvastainen tutkimusryhmänsä laski, että 26. päivä maaliskuuta mieltään osoittaneiden joukossa oli kuusi prosenttia alaikäisiä. Poliisi pidätti heitä tehden näin karkean virheen.

Hallinnolliset toimet – pidätys jopa 15 vuorokaudeksi ei todelliseksi oppositioksi pyrkiviä lannista, kuten Navalnyi videolla vakuuttaa. (Videolla on tekstitys englanniksi.)

Vaikka televisiossa ei kerrottu maaliskuun lopun mielenosoituksista juuri mitään, on Levada-tutkimuslaitos selvittänyt, että noin 61 prosenttia haastatelluista venäjäläisistä kertoo kuulleensa mielenosoituksista.

Venäjän johtajille tapahtunut on karmea totuus, jollaista ei kukaan osannut julkisuudessa ennustaa. Putinilaisen enemmistön pitäisi olla täysin tyytyväistä televisioittensa ääressä. Poliittiselle areenalle nousivat ensi kertaa ihmiset, jotka ovat koko ikänsä eläneet Putinin Venäjällä.

Tosin mistään uudesta poliittisesta kulttuurista ei voida vielä puhua.

Pietarissa 812Gorod –lehden toimituksessa tehtiin oma selvitys kutsumalla pöydän ääreen nuoria kertaamaan tapahtunutta. Heistä osa oli koululaisia ja osa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita paikallisista korkeakouluista. Varapäätoimittaja Anton Muhin ei epäröi kutsua nuoria mielenosoittajia lapsiksi.

Monet olivat olleet ensimmäistä kertaa mielenosoituksessa. Eräät heistä kertovat, että olisivat osallistuneet Iisakin kirkon puolustamiseen, jos olisivat kuulleet museon puolustamiseksi järjestetyistä kokoontumisista aiemmin.

812Gorod-lehden varapäätoimittaja Anton Muhin (vas) selvitti suomalaiselle toimittajaryhmälle, että kaikki toimituksen haastattelemat nuoret saivat tiedon korruption vastaisesta mielenosoituksesta sosiaalisesta mediasta, ja että he olivat nähneet Navalnyin työryhmän tekemän videon.

812Gorod-lehden varapäätoimittaja Anton Muhin (vas) selvitti suomalaiselle toimittajaryhmälle, että kaikki toimituksen haastattelemat nuoret saivat tiedon korruption vastaisesta mielenosoituksesta sosiaalisesta mediasta, ja että he olivat nähneet Navalnyin työryhmän tekemän videon.

Muutamat maaliskuun korruption vastaiseen mielenosoitukseen osallistuneista kertoivat, että he pelkäsivät aiemmin mahdollisia seurauksia, mutta olivat koulun päättyessä rohkaistuneet vastustamaan mielestään huonoa päätöstä.

Vaikka julkisuudessa on epäilty, että nuoret olisivat menneet 26. päivän mielenosoituksiin ryhminä ja kuvaamaan itsestään selfieitä, toimitukseen koottu seurantaryhmä kertoo liki päinvastaisesta: kuvia ei haluttu ottaa ja osallistumisestakin kerrottiin vain pienelle piirille. Lähimmät ihmiset ovat joko ystäviä tai perheenjäseniä.

Nämä nuoret kertovat samanlaista tarinaa kuin eräät muutkin selvitykset ovat osoittaneet. Navalnyin Medvedev-video, korruptoituneen pääministerin huviloista ja jahdeista herätti sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin tienneet mitään siitä, mitä korruption vastainen tutkimusryhmä tekee.

Korruptionvastaisia videoita on esitetty useita jo aiemmin.

(Pussy Riot –punkryhmän video yleisen syyttäjän Juri Tšaikan pojista oli seurausta Navalnyin ryhmän selvityksistä.)

Eikä Navalnyi ole ainoa. Myös Transparency International on tehnyt tutkimuksiaan korruptiosta. Yksi näistä on selvitys aseteollisuudesta vastaavan varapääministeri Dmitri Rogozinin omaisuudesta. Hänellä on miljoonien asunto, jonka omistusta on koetettu peitellä.

Navalnyin elokuvassa pääosassa on pääministeri, jonka omaisuuksien piilottamisesta on sovittu ystävien hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa. ”On vam ne Dimon”, ”Hän ei ole teille Dimon” (Dmitrin -hellittelynimi ) videon katsojaluvut ovat omaa luokkaansa – yli 18 miljoonaa latausta. Videossa on monta tarttuvaa yksityiskohtaa, josta kaikkein kirkkaimpana meemi – pieni talo ankoille!

Medvedev on helpompi ja vaarattomamman tuntuinen vastustettava kuin presidentti Vladimir Putin. Yksi 812Gorod-lehden haastatelluista kertoo kuulleensa poliisiasemalla, kuinka toinen poliisiasemalle tuotu mielenosoituksessa pidätetyistä oli kertonut vastustavansa korruptiota, mutta luottavansa Putiniin.

Pilapiirtäjä Sergei Jelkin irvii pääministeri Dmitri Medvedevin lenkkitossuista, joiden ostaminen nettikaupasta oli yksi Nalvalnyin työryhmän videon paljastuksista.

Pilapiirtäjä Sergei Jelkin irvii pääministeri Dmitri Medvedevin lenkkitossuista, joiden ostaminen nettikaupasta oli yksi Nalvalnyin työryhmän videon paljastuksista.

Jotain voi selittää myös se, että Medvedev on politiikan kestotähti, kuten laulaja Alla Pugatšova musiikissa. Voi olla että huomiota herätti sekin, että sama mies joka esiintyy televisiossa hyvin tarkkana, ja ilmoittaa kansalaisille ykskantaan, että eläkkeisiin voidaan panna vain muutaman ruplan korotus, onkin samaan aikaan miljoonien asuntojen ja huvipursien omistaja. Jos suuryritysten omistajaoligarkit leveilevät ja kylpevät rahoissaan, ei samaa sallita työttömyyden vähentämisestä vakuuttavalle pääministerille.

Nuorilla on omat kiinnostuksensa ja kyky käyttää älypuhelimiaan. Nuorten uutiskanavana Youtube on merkittävä tekijä.  Moscow Timesin toimittaja Juri Sarykin arvioi, että joku osa ikäluokasta saa tietoa VKontaktesta (venäjänkielinen Facebookin vastine), mutta Navalnyin Medvedev-videon suosiota selittää se, että paljastusvideo pääsi trendiksi Youtubessa.

Mielenosoituksiin osallistuneet nuoret kertovat, että he eivät juurikaan käytä Facebookia. Facebook on älyköille ja VKontaktessa voi tavata ihmisiä, joilla on erilaisia mielipiteitä.

Mutta kaikilla on Telegram-sovellus. Jos ei ollut 26.päivä niin ainakin mielenosoituksessa mukana olleet asensivat sen itselleen.  Viestipalvelu Telegramia pidetään parhaimpana suojana.

Haastateltujen nuorten mielessä Telegramin kehittäjä Pavel Durov herättää luottamusta. Durov tunnetaan muun muassa siitä, ettei tämä suostunut avaamaan VKontakten asiakkaiden tietoja Venäjän turvallisuuspalveluille ja muutti uhattuna ulkomaille.

Blogisti, juristi Aleksei Navalnyi on jo vuosia yllyttänyt kansalaisia toimimaan, mutta vasta hänen työryhmänsä viimeisimmät videot ovat herättäneet valtavan kiinnostuksen eri puolilla Venäjää.

Blogisti, juristi Aleksei Navalnyi on jo vuosia yllyttänyt kansalaisia toimimaan, mutta vasta hänen työryhmänsä viimeisimmät videot ovat herättäneet valtavan kiinnostuksen eri puolilla Venäjää.

Navalnyin VKontakte ryhmällä on Pietarissa 11 000 seuraajaa.

Toistaiseksi kovin vähän on ehtinyt tapahtua mielenosoitusten jälkeen. Mutta haastatelluista monesta tärkein saavutettiin: valtiovallalle näytettiin, että ”täällä me olemme” – meillä on oikeus sanoa sanottavamme ja vallanpitäjät pelkäävät meitä.

 

Kirja-arvio: Arto Mustajoki – Myrsky vodkalasissa

Venäjän seuraamiseen tarvitaan verkostoja: asiantuntijoita, tuttavia ja ystäviä. Olen ollut naapurimme kanssa tekemisissä eri tavoin yli 40 vuotta. Naapurimaahamme perehtyneiden ja kieltä opiskelleiden piirissä kokee yhteenkuuluvuutta, vaikka monien näkemykset saattavat olla kaukana omista. Joskus toisen ajatukset ovat kuin omia. Minun on helppo lainata vuodenvaihteessa Helsingin yliopistosta eläkkeelle jäänyttä professori Arto Mustajokea, joka pitää mottonaan: ” ei tää tähän lopu”.

Kirjoituksia Suomesta, Venäjästä ja elämästä. Gaudeamus 2016

Kirjoituksia Suomesta, Venäjästä ja elämästä. Gaudeamus 2016

(Myrsky vodkalasissa. Kirjoituksia Suomesta, Venäjästä ja elämästä. Gaudeamus, 2016)

**

Professori Mustajoki on ikänsä kirjoittanut ansioitunut tutkija ja opettaja. Laajemmalle yleisölle hän on tuttu siitä, että on innostanut ihmisiä ymmärtämään muun muassa sen, että kyrilliset aakkoset ovat mitä parhaat venäjän kielen puhumiseen ja kirjoittamiseen. Eivätkä omistamme poikkeavat aakkoset ole niin erilaisia kuin ennakkoluuloinen helposti ajattelee. Sama koskee tietysti myös Venäjän kulttuuria ja ihmisiä sekä naapurimme päätöksentekijöitä. Yksi sukupolvi on kovin lyhyt aika peruuttamattomiin muutoksiin.

Mustajoen kirja koostuu erilaisista teksteistä, mutta valtaosa teokseen valituista on blogikirjoituksia vuosilta 2014-2016. Kirjoittaja muistuttaa olleensa blogeistaan aluksi epävarma. Palkitun kirjan Kevyt kosketus venäjänkieleen (2012) saama hyvä palaute henkilökohtaisista muisteluista innosti Mustajokea jatkamaan samalla linjalla – meidän onneksemme. Tutkijan ote kirjoittamiseen on tarkka ja toteava, mutta lukija kiittää myös mahdollisuudesta kokea yhdessä joitain tapahtumia.

**

Jokainen venäjänkielisen maailman kanssa tekemisissä oleva on joutunut pohtimaan Kremlin masinoimia sotia. Näitä on nähty niin Moldovassa kuin Georgiassa ja nyt paraikaa Ukrainassa. Mustajoki kirjoittaa (vuonna 2014), että informaatiosota Ukrainan ja Venäjän välillä jyllää kovilla kierroksilla. Se luo syvää kuilua kansojen välille. Puolin ja toisin levitetään kauhukuvia naapurista, joka on sekä pohjattoman typerä että läpeensä paha. Näin kylvetään epäluuloa ja vihaa, jonka unohtamiseen menee vuosia.

”Kaiken kaikkiaan konflikti ja sen lieveilmiöt tekevät Venäjä-tutkijan mielen surulliseksi. Onneksi törmäsin paluumatkalla lentokentällä entiseen oppilaaseeni, jota en ole tavannut vuosikausiin. Olen usein mainostanut hänen onnistunutta ainevalintaansa: venäjän ohella hän opiskeli limnologiaa. Hän kertoi työskentelevänsä norjalais-venäläisessä ympäristöprojektissa Pohjois-Venäjällä. Kysyin, onko siinä näkynyt merkkejä yhteistyön hiipumisesta. Hän sanoi, että norjalaiset ovat suomalaisten tapaan melko pragmaattisia. Ruotsalaiset voivat huudella venäläisille kovempaa, kun heillä ei ole niin paljon itsellään pelissä.”

Vertailu antaa asioille mittasuhteet. Parin vuoden takaiset kirjamessut onnistuivat Mustajoen mielestä mainiosti. Messujen teemamaa oli Venäjä. Messuja Mustajoki vertaa Leningrad Cowboysin ja Puna-armeijan kuoron yhteiskonserttiin Senaatintorilla vuonna 1993. ”Tämänvuotiset kirjamessut olivat samanlainen virstanpylväs. Innostuneesta ilmapiiristä ja suurista ihmisjoukoista jäi vaikutelma, että Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät näe Venäjää pelottavana mörkönä vaan maana, jolla on tarjottavana jännittävää kulttuuria ja suuria taloudellisia mahdollisuuksia. Kunhan typeristä sanktioista päästään ensin eroon – mielipide, jonka kuuli useammasta kuin yhdestä suusta. ”

Minusta Euroopan unionin valitsema pakotepolitiikka voi tuntua väärältä monesta syystä eikä vähiten siksi, että Venäjä on luonut kansallisen tarinan, jossa se on vihollisten saartama. Mutta pakotteet ovat keskeinen poliittinen ja diplomaattinen keino vastustaa rajojen väkivaltaista siirtämistä. Pakotteista ei luovuta. Yhteisymmärryksen edellytys on sovitussa sopimusjärjestelmässä pysyminen.

Mustajoki kysyy ajankohtaisessa blogissaan marraskuulta 2016 siitä, antaako [Donald] Trump meille pohdittavaa, kun mietimme, millaista Venäjä-politiikkaa meidän tulisi harrastaa? Suomi tulee luultavasti suhtautumaan Trumpin Yhdysvaltoihin periaatteella Trumpin politiikka ei meitä miellytä, mutta Yhdysvallat on meille yhteistyökumppani, minkä vuoksi haluamme pitää yllä hyviä kauppa- ja kulttuurisuhteita sen kanssa. Jos vaihdamme lauseessa Trumpin tilalle [Vladimir] Putinin ja Yhdysvaltojen tilalle Venäjän, meillä on valmis Venäjä-politiikan linja. Tämä ei perustu mielistelyyn tai nöyristelyyn vaan puhtaasti itsekkäisiin syihin.”

Se on myös otettava huomioon, että kuulemamme kansan ääni kaikuu erilaisena kuin eliitti ja päämedia antavat ymmärtää. Putinin menestystä Venäjällä voidaan selitellä yksipuolisella informaatiolla. Samaa pätee Turkin Recep Tayyip Erdoganiin. Meidän on (yllättävän) vaikea uskoa, että kansan enemmistö olisi oikeasti heidän takanaan.

Professori muistuttaa useammassakin blogissaan, että järjestelmät ansaitsevat kriitikkonsa. Toisaalta ulkopuolisen ei aina ole helppo olla oppimestari.

**

Kielen käytön ammattilaiset osaavat asiansa, mutta jokainen meistä on palanen muuttuvassa kulttuurisessa ympäristössään. Kielentutkija jäsentää omassa tekstissään ajatuksiaan, ja saa oivalluksia toisten kirjoittamasta. Elämä itsessään on välillä sekavaa, kuten käyttämämme kielikin. Mustajoki kertoo esimerkin sähköpostiinsa saamastaan vastauksesta Moskovan-junan lipputilaukseen.

”Tarkoitatko mennessä 11.2 Tolstoi junaa joka lähtee 18.23 ja on aamulla Moskovassa kello 08.24. Haluatteko varata junaan (…)? Yritin jo soittaa teille sekä profiilissa olevaan gsm numeroon että Yliopiston keskuksen kautta mutta en saanut tietä kiinni. Soitatko meille niin varataan junaliput kiitos. Varausta vrten tarvitsemme myös passinnumeron.”

Mustajoki kirjoittaa, kuinka sinuttelun ja teitittelyn vaihtelu ja kirjoitusvirheet ovat saman ilmiön ilmentymiä. Kielenkäyttäjät eivät kiinnitä huomiota siihen, miltä puhe tai teksti näyttää, olennaista on, meneekö viesti perille. Asenne on tuttu tilanteista, joissa kieltä puhutaan kotioloissa tai tuttavien kesken. Tutkijat ovat havainneet samanlaista kielenkäyttöä myös, kun ei-äidinkieliset käyttävät kieltä keskenään.

Itse muistan venäjän opettajiltani saadun teitittelyä koskevan säännön: älä ikinä sinuttele. Niin hyvä tuttu et ole kenenkään venäjänkielisen kanssa. Tätä ohjetta en ole aina noudattanut (tutumpien) kollegojen kesken, mutta muutoin olen jatkanut liki 40 vuotta sitten oppimallani linjalla.

**

Hyvään käytökseen kuuluu paljon kirjoittamattomia käytäntöjä. Kansainvälisissä suhteissa isännät voivat pyytää käyttäytymään maassa maan tavalla, mutta kaikkeen ei tarvitse kohteliaan professorinkaan mielestä suostua. Koulutusvienti on hyvä asia. Demokratiasta voi puhua myös diktatuureissa, ja kuten Mustajoki sai huomata Turkmenistanissa jo vuonna 2011, yleinen kohteliaisuus vaatii kiitoksia ja kehuja. Mutta kuinka pitkälle on mentävä ylisanoissa?

”Televisiohaastattelussa toimittaja ohjeisti minua etukäteen ja pyysi kehumaan presidentti Gurbanguly Berdymuhamedovin ajatusta tieteen, innovaation ja koulutuksen ensisijaisuudesta. Mielestäni ajatus on erinomainen ja sen sanoinkin, mutta suuhuni ei mahtunut vetoaminen tässä presidenttiin – eikä pelkästään sen vuoksi, että hänen nimensä on vaikea ääntää. Samalla tavalla jätin mainitsematta presidentin nimen, vaikka se oli kirjattu sektiomme päätösraporttiin. Sen sijaan ujutin tekstiin ajatuksen siitä, että tehokkaan oppimisen edellytyksenä on älyllinen tila, joka mahdollistaa opiskelijan oman ajattelun. En osaa arvioida, toiminko oikein ja menikö viesti perille, mutta tällä tavalla koin olevani sinut itseni kanssa.”

Minä olen miettinyt matkoillani Keski-Aasiassa sitä, kuinka paljon hyödyn siitä, että olen reissannut alueella jo neuvostoaikoina. Joku käsitys puhuttavasta aiheesta ja yleisöstä on aina oltava.

Mustajoki arvioi, että poliitikot ovat alkaneet puhua entistä enemmän tutkimuspohjaisesta päätöksenteosta ja samalla tutkijoissakin on herännyt tarve vaikuttaa suoremmin poliittiseen päätöksentekoon. Ongelmana on kuitenkin maailmankuvien täydellinen ero, mikä luonnollisesti heijastuu kielenkäyttöön. Asiat ymmärretään ja niistä puhutaan eri tavalla.

”Suomalainen fyysikko tai lingvisti ymmärtää paljon paremmin ruotsalaista tai venäläistä kollegaansa kuin suomalaista poliitikkoa. Kun tutkija puhuu poliitikon kanssa, kyse on kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta Moderni yhteiskunta perustuu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Papit, poliitikot, opettajat ja puhelinmyyjät puhuvat työkseen, mutta ei koodaajien, tutkijoiden tai verovirkailijoidenkaan työstä tule mitään, elleivät he osaa keskustella muiden ihmisten kanssa. Kyky sopeuttaa puhe kulloiseenkin puhetilanteeseen on ihmisen menestyminen salaisuus niin sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin työssäkin.”

**

Puhuttaessa suomalaisesti tieteestä on mahdotonta ohittaa akateemikko, filosofi Georg Henrik von Wrightiä (jonka kirja Humanismi elämänasenteena pitäisi varmaan edelleenkin olla pakollinen yliopistossa aloittavan kirja.)

Vuodelta 2016 peräisin olevassa blogissaan Mustajoki muistelee, että Wrightistä puhuttaessa päällimmäisenä ovat kaksi tunnetta: nöyryys ja ylpeys. Nöyryyttä Wrightiin verrattuna ja ylpeyttä hänen kaltaisensa tiedemiehen kasvamisesta Suomessa.

On hyvä muistaa, että musiikin ohella kirjallisuus oli von Wrightille tärkeää. Hän opetteli venäjää voidakseen lukea Tolstoita alkukielellä. Tolstoi oli von Wrightin mielestä julistaja, jolla oli selvä sanoma. Dostojevski taas oli loputon skeptikko, joka ei päässyt ajatustensa kanssa koskaan perille. Muistelmissaan von Wright kertoo, että alkusysäyksen venäjän opintoihin antoi hänen ensimmäinen Moskovan-matkansa vuonna 1973. Isännät eivät antaneet hänen tavata epäsuosioon joutunutta loogikkoa Aleksandr Zinovjevia (”Herr Zinovjev ist krank”, herra Zinovjev on sairas, hänelle valiteltiin), mutta assistentti järjesti salaa vierailun tämän kotiin.

Mustajoen omat von Wright –muistot liittyivät myös Venäjään, kuinkas muutenkaan. Von Wright oli niitä harvoja länsimaisia tutkijoita, joiden teoksia käännettiin venäjäksi neuvostoaikana. Kun Moskovassa järjestettiin kolmas suomalais-neuvostoliittolainen logiikan symposio vuonna 1979, tunnettu venäläinen kielifilosofi Nina Arutjunova tutustui (ja ihastui) von Wrightiin ja Esa Saariseen.

”Kun Arutjunova sitten oli tulossa Suomeen, kysyin, olisiko hänellä toiveita ohjelman suhteen. Hän sanoi heti: Tahdon tavata von Wrightin ja Saarisen.´ Niinpä menimme nelistään illalliselle Socikseen. Muistan vielä elävästi tuon illan: Arutjunova ja von Wright kävivät läpi filosofian eri haarat ja eri maiden kirjallisuuden tärkeimmät nimet välillä debatoiden, välillä toisiaan myötäillen. Me nuoret seurasimme henkeämme pidätellen todellisten intellektuellien sanan säihkettä – ja ymmärsimme itse olla hiljaa, siis myös Esa Saarinen.”

**

Blogi on usein henkilökohtaisempi kuin vanhemmalle väelle tuttu kolumni-kirjoitus sanomalehdessä. Omissa nimissään kirjoittajille ei ole mitään selkeitä sääntöjä, mutta eniten pidemmän päälle tyytyväisiä lukijoita saa varmasti kun yhdistää sopivasti tunnetta tiukkaan asiaan ja kirjoittaa rehellisesti varmoihin tosiasioihin pitäytyen. Toivon vilpittömästi, ettei professori Mustajoki jätä yleisöään, vaikka kirjoittaminen yliopiston blogi-alustalla loppuisikin.

**

Jorma Mellerin arvio teoksesta Uuden Suomen Vapaavuorossa:  Maailman suurin ongelma