Hollywood-glamouria, epämääräisiä lääkärinlausuntoja ja poliisitutkinta – Kalle Kinnusen Long Play -artikkeli suomalaisesta teatterivedätyksestä on tosielämän Hollywood-jännäri

Turkulaisen elokuvateatteri Dominon viimeisistä vaiheista pidettiin melua jo pari vuotta sitten. Kesällä 2014 historiallinen teatteri avasi ovensa ja lupasi filmikopioita vanhoista klassikoista. Tosiasiassa ne olivat VLC-soittimella tietokoneelta pyöritettyjä piraattiversioita. Härskeimmissä tapauksissa kyse oli videokameralla valkokankaalta kuvatusta kopiosta.

Kalle Kinnunen kirjoitti aiheesta Suomen Kuvalehteen otsikolla ”Näin Kino Domino huijaa: Klassikkoelokuvat valkokankaalle läppäriltä”. Nyt hän on jatkanut aiheesta Long Play -jutulla, joka keskittyy teatteritoimintaa pyörittäneisiin Monica Shideleriin ja Tom Appelqvistiin. Jälkimmäiseen viittaa jutun paljon kertova otsikko: ”Tämä mies on vaarallinen!”

Elokuva-ala on täynnä ns. luovia voimia. Ihmisiä, jotka tekevät asioita epäkonventionaalisella tavalla ja joiden työ on siksi niin kiinnostavaa ja metodit niin raivostuttavia. Jari Halonen on tästä oiva esimerkki. Paljon vähemmän puhutaan kuitenkin niistä toisenlaisista luovista voimista. Säätäjijstä. Vedättäjistä. Epämääräisistä selittäjistä.

Tom Appelqvist lukeutuu Kinnusen jutun perusteella ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan. Vuokrateatterinakin toimineessa Dominossa tapahtumia järjestänyt elokuvaharrastaja Fredrik Sandström kuvailee häntä näin: ”Appelqvist oli aina hyvällä tuulella. Hänen mielestään kaikki meni aina hyvin, silloinkin kun ei oikeasti mennyt.”

Ja asiat eivät Dominon taustalla todella menneet hyvin, ainakaan kaikkien osalta.

Dominon rahasotkut, Monica Shidelerin ja Tom Appelqvistin välinen suhde ja Hollywood-elokuvien tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset ovat liian isoja ja epämääräisiä yhdessä artikkelissa avattavaksi – varsinkin, kun Appelqvist itse vierittää vastuuta kahden nimettömäksi jäävän naisen harteille, väittää olevansa tietämätön raha-asioista ja uskoo, että “kunhan vain viranomaiset tutustuvat kaikkiin papereihin, he saavat suhteellisuudentajua”.

Loistelias trilleri Kinnusen artikkeli silti on, siksikään en spoilaa sitä enempää. Ja jatko-osaa se huutaa välittömästi.

Sellaista on turha ihan heti odottaa, koska prosessi on hyvin vahvasti “kesken”. Ja jos Appelqvistin persoonaa osaa yhtään lukea, on totuus ehkä ikuisesti tuolla jossain.

Osta artikkeli Long Playn sivuilta hintaan 4,90€ (tai ryhdy tilaajaksi – kannattaa!).