Kaksi viikkoa Slushiin, aika siirtyä valonnopeuteen

Käynnistin blogisarjan melko tasan kaksi kuukautta sitten otsikolla “Tänään nähdään, meneekö Slush konkurssiin”. Early bird -lipunmyynti oli loppumassa ja taivastelin suurtapahtumien järjestämisen riskien kokoluokkaa sekä sitä, kuinka jokainen tapahtumajärjestäjä on hieman kaheli.

Täytyy rehellisesti myöntää, että on edelleen hieman aikaista vastata syyskuisen blogipostausotsikon kysymykseen. Nyt on silti oiva aika palata saman aihepiirin pariin.

Slushiin on aikaa enää kaksi viikkoa, joten tuntuu luonnolliselta käsitellä tätä seuraavaa kahelia jaksoa.

Pieni yhteenveto siitä mitä viimeisten kahden viikon aikana tyypillisesti tapahtuu: lippuja on myytävä määrällisesti enemmän kuin edeltäneen kahden kuukauden aikana yhteensä, tapahtumatuotanto laittaa täyden höyryn päälle (siellä ei enää muutu yhdenkään mutterin paikka), tyypillisesti noin 3-4 puhujaa peruu osallistumisensa, ja lipunmyynnin ja siihen liittyvän asiakaspalvelun viestivolyymi viisikymmentäkertaistuu.

Paatin kipparilla on vähän samanlainen olo kuin Han Sololla Millenium Falconin ratissa juuri ennen hyppyä valonnopeuteen. On laitettava kaasu pohjaan, ja toivottava että aiemmin tehty navigointi on suoritettu niin hyvin, ettei nokka osoita asteroidikenttään.

Toista sellaista alaa ei olekaan, jossa muutaman viikon ajan kaikki toiminta siirtyy tällaiseen hypervauhtiin. Tuskin edes kaupan alan joulualennusmyynneissä asiakaskontaktien volyymi viisikymmentäkertaistuu useaksi viikoksi.

22563598578_646371ed6b_z

Kuva: Samuli Pentti

Tällaisena vanhana konsultinretkuna lähestyin asiaa usein mielenkiintoisena liiketoiminnan kehittämisongelmana. Haasteita on monella tasolla: mitä työkaluja pitäisi käyttää asiakaspalvelussa, jos kontakteja on vuoden aikana keskimäärin kymmenen viikossa, mutta muutaman viikon aikana useita tuhansia? Entäpä miten organisaatio pitäisi rakentaa ja skaalata, jotta se kykenee toteuttamaan tällaisen kahden viikon rallin?

Slushissa ratkaisu on kaksinainen. Ensinnäkin tiimissä on aidosti Suomen fiksuimmat nuoret. He ovat varmasti funtsineet prosessit ja työkalut kuntoon jo kuukausia sitten, eikä ole mitään syytä odottaa sen suurempia yllätyksiä.

Toisena, ja vielä tärkeämpänä asiana, Slushin organisaatio perustuu mielettömän upeaan joukkoon vapaaehtoisia. Se on realistisesti ainoa järkevä tapa klaarata haasteet, kun tämä hirmuinen vauhti lähtee tällä viikolla käyntiin.

Viime lauantaina yli tuhat ihmistä kokoontui Kulttuuritalolle Slushin vapaaehtoisten päivään. Viimeiset neljä vuotta olen odottanut innolla montaa asiaa Slushissa, mutta silti kaikkein eniten sitä, että pääsen virittämään tapahtuman viime hetkiä kuntoon vapaaehtoisten kanssa.

Viime vuonna tavoitteena oli heittää femmat vähintään viidensadan tekijän kanssa. Sekosin laskuissa, mutta siihen suuruusluokkaan taisin päästä. Tänä vuonna otan kunnianhimoisen tavoitteen lyödä ylävitoset tuhannen tyypin kanssa.

Tämä on Loskanjauhantaa -blogin viimeinen postaus. Seuraavan kahden viikon ajan Rikun voi löytää Messukeskuksesta. Mukaan pääsee klikkaamalla osoitteeseen slush.org!

Viisumit lapaan huippuosaajille ja heidän perheilleen

Elokuun alussa korviini kantautui ilouutisia: Hallitus on nopeuttamassa ulkomaisten huippuosaajien oleskelulupaprosessia. Homma oli jo siirretty sisäministeriölle valmisteluun.

”Edistämällä ulkomaalaisten kasvuyrittäjien, sijoittajien ja huippuosaajien maahanmuuttoa varmistetaan osaltaan Suomen mahdollisuudet kilpailla kansainvälisesti niin taloudellisesta kuin osaamiseen liittyvästä pääomasta”, Kauppalehti raportoi sisäministeriön lainsäädäntösuunnitelmasta.

Moni kasvuyrityskentän vaikuttajista, kuten Supercellin perustaja Ilkka Paananen, on puhunut tämän tilanteen korjaamisesta jo useita vuosia. On hienoa, että viimein päästiin tuumasta toimeen.

Valitettavasti ihan ensimmäisenä emme ehtineet tilannetta korjaamaan, sillä Iso-Britanniassa (2008), Irlannissa (2010), Italiassa (2012), Espanjassa (2013), Tanskassa (2015), Hollannissa (2015) sekä Ranskassa (2015) on tuotu vastaava malli käyttöön jo aiemmin.

Nyt kun homma saatiin Suomessakin tulille, olisi implementoinnilla todella kova kiire ja ratkaisun syytä olla maailman paras.

Suomen maabrändi startup-kentässä on noussut aivan uudelle tasolle viimeisen kahden vuoden aikana. Mikäli huippuosaajien ohituskaista saadaan toteutettua seuraavan puolen vuoden aikana, kuromme edellä mainittujen maiden etumatkan kiinni, sekä luomme sitä niihin jotka eivät ole saaneet vielä vastaavaa järjestelmää toimintaan.

Olisi kuitenkin pirun hieno juttu, jos voisimme jatkossa olla huippuosaajien houkuttelussa tällaisissa asioissa vieläkin aikaisemmin liikenteessä. Ulkomaalaisten osaajien oleskeluluvat on hyvä esimerkki sellaisesta lainsäädännöstä, joka tulee viidessä vuodessa olemaan jokaisessa EU-maassa standardijuttu. Kun tästä kerran on ensimmäisille käyttöönottajille hyötyä, ja jos tämä on joka EU-maahan joka tapauksessa tulossa, niin miksi emme toimisi jatkossa vastaavissa asioissa ensimmäisten joukossa?

Kevään mittaan keskustelin aiheesta muutaman kansanedustajan ja ministerin kanssa. Heidän huolena olivat sisäministeriön kiireet pakolaiskriisin kanssa, sekä se, miten kansa suhtautuu maahanmuuttoon kannustavaan “ohituskaistaan”. Kun hallitus elokuussa julkisti, että tätä ollaan toteuttamassa, tiettyjä soraääniä nousi esiin.

Käyn nyt esimerkinomaisesti läpi, miten tämän ulkomaalaisten kasvuyrittäjien, sijoittajien ja osaajien maahanmuuton voisi toteuttaa:

  1.      Jos sinulla on 100 000 euroa yksityistä rahoitusta, jolla palkkaat itsesi sekä vähintään yhden suomalaisen työntekijän –> tervetuloa vuoden oleskeluluvalla, ja perhe mukaan.
  2.     Jos olet tulossa töihin yritykseen, jossa vuositulosi ovat yli 80 000 euroa –> tervetuloa työsopimukseen sidotulla oleskeluluvalla, ja perhe mukaan.

Kummassakin tapauksessa käsittelyaika puristettaisiin yhteen vuorokauteen. Työnantaja tai yrittäjä lähettää virallisen dokumentaation että em. kriteerit täyttyvät, ja oleskelulupa lähetetään heti.

Ai että miksi näin? No pikaisesti paperinkulmaan laskettuna 1. tapaus tuo verotuloja vähintään 26 000 euroa ja 2. tapaus vähintään 29 000 euroa. Entä kustannukset? Lapsen päivähoito kustantaa 8 500€ per naama tai peruskoulu noin 9 000€ per lapsi, ja terveyspalveluita kulutetaan keskimäärin noin 3 200 eurolla vuodessa (tosin varsinkin 2. tapauksessa työnantajalla olisi hyvin todennäköisesti perheenjäsenet kattava työterveyshuolto). Tuohon saa aika reilulla kädellä leipoa muita julkisen sektorin kuluja mukaan, että lopputuloksen saisi keskimääräisessä tapauksessa miinuksen puolelle.

Eli tässä tuli nyt vahingossa – yksinkertaistetusti mutta kuitenkin – rakennettua valtiolle kannattava liiketoimintamalli!

Ja oleellisin, pitkän aikavälin vaikutus puuttuu vielä: esimerkiksi Yhdysvalloissa 40 prosenttia kaikista Fortune 500 -yrityksistä on perustettu ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien toimesta. Nyt joku neropatti tietysti huutaa “mutta kaikki amerikkalaiset ovat maahanmuuttajia” ja näin onkin. Mutta pointtina on nimenomaan tuo sukupolvivaikutus. Teknologian saralla maailman johtavat maat ovat luoneet koneiston, jossa joka vuosi yli 10% bruttokansantuotteesta syntyy ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien yritysten kautta.

Mitäs jos lyötäisiin se viisumi lapaan päivässä?

Slush ei ole suomalaisten juttu – ja se on hyvä asia

Viime vuoden elokuussa järjestettiin jälleen kerran jokavuotinen Team Finland -päivä Katajanokan Scandic Grand Marinassa. Slushin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Kivimäki nousi lavalle ohjelman alkupäässä, ja hänen koko puheessaan oli yksi punainen lanka: startup-ekosysteemin osalta pitäisi lopettaa Suomen korostaminen ja keskittyä pohjoismaisuuteen.

Esityksen tärkeimmän kalvon olin itse jumpannut kasaan edellisenä iltana (GDP:ssä on virhe, pitäisi toki olla $1600bn):

nordic_slide

Kuvan viesti on yksinkertainen: yksittäisinä valtioina Pohjoismaat hukkuvat teknologiasektorin osalta maailman massaan. Sen sijaan kun Pohjoismaita tarkastellaan yhtenäisenä alueena, kilpaillaankin yhtäkkiä Kalifornian, Pekingin alueen, Pohjois-Saksan, sekä Lontoon alueen kanssa. Kaikkia edellämainittuja yhdistää kaksi asiaa: noin 25 miljoonan ihmisen asukasluku, sekä noin 1,6 triljoonan bruttokansantuote. Ne ovat siis keskenään verrattavissa.

Mutta tärkeimpänä: nämä alueet puskevat ulos 80% maailman “yksisarvisista” eli teknologiayrityksistä, joiden arvo on yli miljardi euroa. Jos tutkitaan keskikokoisia exitejä, erot tasoittuvat muun maailman hyväksi, mutta nämä alueet ovat silti ylitse muiden.

Hieman pyöristettynä: Pohjoismaissa on 0,1% maailman väestöstä, 1% maailman riskirahoituksesta, mutta 10% maailman uusista miljardiyrityksistä. Olisikohan tämä se viesti jota kannattaisi kertoa?

En ole aivan varma kuinka hyvin viesti upposi perille tuolloin Grand Marinan tilaisuudessa. Toivottavasti edes jotenkin. Mutta mitä startup-kenttään ja teknologiasektoriin tulee, kaikista yksittäisistä asioista, joita voi nostaa esille kommunikoidessa, tämä on ehdottomasti tärkein.

Slushin ilosanomaa viedessä ympäri maailmaa tämän viestin kerromme aina. Se herättää mielenkiinnon: “oikeasti, onko näin?”. Kyllä on, ja sitä kannattaa tulla Pohjoismaihin katsomaan. Tietysti samaan hengenvetoon voi todeta, että luonnollisin paikka aloittaa tämän asian ihmettely on Slushista. Mutta kyllä Tukholmassakin kannattaa käydä.

Käytännön tasolle tämä tekeminen on Slushissa siirtynyt vasta kunnolla tämän vuoden aikana. Suomi on Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa, ja kyseisen yhteistyön fokukseksi on valittu eri maiden startup-kenttien yhteistyön parantaminen. Slush on vienyt pohjoismaisen yritysdelegaation tänä vuonna mm. Japaniin, New Yorkiin, Singaporeen ja Shanghaihin tapaamaan paikallisia sijoittajia, yrityksiä ja mediaa.

Pohjoismaiseen yhteistyöhön on keskitytty myös tapahtuman sisällä. Viime vuonna Ruotsin prinssi Daniel vieraili Slushissa, ja tapahtumaan osallistui yli 200 pohjoismaista startup-yritystä. Tänä vuonna vieraaksi saadaan Norjan kruununprinssi Haakon. Hän avaa Slushissa Nordic Showcase -esityksen, joka nostaa koko maailman silmien eteen Pohjoismaiden lupaavimmat teknologiayritykset.

Tulee olemaan erityisen mielenkiintoista nähdä, että miten saamme Slushissa vietyä pohjoismaisuuden seuraavalle tasolle. Lähinaapureita vastaan nyhväämisen on loputtava, ja kaikkien toimijoiden – julkisten ja yksityisten – on keskityttävä yhteistyöhön ja tämän viestin terästämiseen.

Loppuun pieni anekdootti joka kertoo sen, että muu maailma näkee jo valmiiksi Pohjoismaat eräänlaisena pakettina. Olimme toissa syksynä tapaamassa Alibaban johtoa Hangzhoussa. Yksi teknologiajohtajan alaisista ilmoitti ylpeänä käyneensä Suomen pääkaupungissa. Oli kuulemma ollut erittäin hieno paikka. Hän oli ollut Tukholmassa.