Japanissa maahanmuuttajalapsia ei syljetä kadulla

Olemme nyt kolme kuukautta valvoneet öitä ja asuneet Tokiossa. Kerroin puistossa suomalaiselle Japanissa asuvalle ystävälle kuinka Tokio on hyvä paikka lapsille. Ehkä hän oli eri mieltä, koska kysyi miksi.  

En osannut suoraan vastata. Miksi olemme tulleet tänne kolmatta kertaa lasten kanssa? Maa, jossa kotona ei voi tömistellä? Jossa perhevapaille jäämisestä on tehty tuskastuttavan vaikeaa ja jossa kaltaisiani neljä kuukautta lasten kanssa poissa töistä olevia (ja sinne vielä palaavia) miehiä ei juuri ole?

Keksin hätäpäissäni ensimmäiseksi syyksi ravintolat. Lasten kanssa on helppo käydä ravintoloissa. Monet ravintolat ovat pieniä ja ahtaita. Varsinkin rattaiden kanssa sisään on usein vaikea mahtua. Toimistotyöntekijöiden suosimissa olutpainotteisissa izakayoissa lapsia ei yleensä edes näe. Siitä huolimatta lasten mukaan ottaminen ei ole koskaan ollut ongelma, päinvastoin. Hillitymmätkin salarymanit innostuvat ihastelemaan ja lepertelemään vauvalle ja kiukuttelevan viisivuotiaan meteli solahtaa sopivasti baarin nousseeseen volyymiin.

Olen todennäköisesti vain juntti suomalainen, joka ei ymmärrä japanilaisten tuhannen vuoden aikana kehittyneitä hienovaraisia tapoja paheksua näyttämättä sitä julkisesti. Niin kuin silloin, kun on ruuhkametrossa yhdeksän miljoonan muun kanssa rattaat pukumiesten ja jakkunaisten varpaille työnnettynä, ja tuntuu siltä ettei ketään haittaa. Konfliktejahan vältetään viimeiseen asti ja pyydellään anteeksi – sumimasen, gomenasai – vaikka vika ei todellakaan olisi pyytäjän.

Mutta kaikki tämä tekee elämästä mukavaa. Täällä ei todellakaan syljetä maahanmuuttajan päälle.

Riku Rantala kirjoitti vuonna 2012 kolumnin Vain Suomessa vihataan lapsia. Rantalan kokemuksen mukaan vain Suomessa lapset eivät saa olla olemassa julkisissa tiloissa.

Varsinkaan maahanmuuttajien lapset eivät Suomessa pääse helpolla. Suomessa asuva kurdimies kertoi Iltalehden haastattelussa, kuinka hänen Suomessa syntyneitä lapsiaan on paitsi nimitelty myös syljetty kadulla. Maaliskuussa perussuomalainen Pirkanmaan piirin varapuheenjohtaja synnytti kohun haukkumalla virpomassa olleita muslimilapsia.

Ei Japanikaan ei ole helppo maa maahanmuuttajille. Maa sulkeutui 1600-luvulla ja avautui ulkomaailmalle vasta vuonna 1853 amerikkalaisen laivaston painostuksessa. Maan siirtolaispolitiikka on edelleen erittäin sulkeutunutta ja maahanmuuttoa rajoittavaa. Kulttuurista ja etnistä homogeenisuutta vaalitaan. YK:n mukaan maa tarvitsisi ikääntymisen vuoksi 17 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2050 mennessä. Se vastaisi 18 prosenttia väestöstä, kun tällä hetkellä ulkomaalaisten osuus on vain noin reilu prosentti.

Japanissa – samoin kuin Suomessa – syntyy vähemmän lapsia kuin mitä väestön pienemisen estämiseksi tarvittaisiin. Maassa monet asiat on tehty vaikeiksi. Työpaikoilla ei edelleenkään katsota hyvällä vanhempainvapaalle haluavia isiä, päivähoitopaikan saaminen on vaikeaa eikä pakolaisia oteta maahan.

Itse olen kuitenkin kokenut olevani hyväksytty, vähintään lasten takia.

Japanilaiset eläkeläiset ja teinitytöt keskittyvät ihastelemaan kahta vaaleaihoista poikaa ja turistin virheet annetaan anteeksi. Rattaissa istuva kahdeksankuukautinen on oppinut hymyilemään vieraille kawaiita toistaville aikuisille kadulla, metroissa ja ravintoloissa.

Hanamikaudella istuimme moneen kertaan piknikillä kirsikankukkien alla eri puistoissa ja eri kokoonpanoilla. Yoyogissa viisivuotias eksyi kahden saman ikäisen kaverinsa kanssa. Puistossa oli joitain tuhansia päihtyneitä japanilaisia ja säkkipimeää. Jossain muualla lapset olisi ehkä siepattu tai vanhemmat saaneet syytteen heitteillejätöstä. Yoyogin puistovahdit eivät olleet millänsäkään kun informoivat kollegoitaan katoamisesta radiopuhelimella. Lapset löytyivät ja ilta jatkui.

Hanamijuhlintaa Yoyogissa

Hanamijuhlintaa Yoyogissa

Jos öisin tunnin tai kahden välein heräävän lapsen aiheuttamaa väsymystä ei oteta huomioon, arki sujuu mutkattomasti. Erityisiä vaipanvaihtotelineitä löytyy vessoista muutaman sadan metrin välein. Ruokakaupan kassa antaa viisivuotiaalle poletin jolla voi ostaa yllätysmunan automaatista. Poliisi tuputtaa karkkia. Lounaalla on helppo ostaa vain yksi ateria ja jakaa se lasten kanssa. Museoissa ja huvipuistoissa lastenrattaille on oma parkkipaikkansa.

Ammattimainen vaipanvaihtoasema Odaibassa

Ammattimainen vaipanvaihtoasema Odaibassa

Saattaa olla että vain kuvittelen että meistä pidetään, mutta mieluummin kuvittelen, kuin kohtaan avointa rasismia ja halveksuntaa. Useampi Japanin suomalainen on sanonut, että aikaisemmin oli selvää, että jossain vaiheessa lasten ollessa isompia muutetaan Suomeen. Nyt ei kuulemma välttämättä tunnu enää lainkaan niin selvältä. Se, miltä jossain maassa asuessa tuntuu, on monesti tärkeämpää kuin se, miten tilastojen, etuuksien tai papereiden mukaan pitäisi. Ehkä olemme olleet onnekkaita täällä.

Tokion harvoja hiekkarantoja

Tokion harvoja hiekkarantoja

Kommentit
  1. 1

    Arawn sanoo

    Ette te ole olleet onnekkaita Japanissa. Te olette onnekkaita, koska olette syntyneet valkoihoisiksi, länsimaalaisiksi heteroiksi. Ja sitten on pokkaa verrata teidän lasten tilannetta kolmannesta maailmasta tulevien lasten tilanteeseen.

    Harvoin näkee näin kirkassilmäisesti aukikirjoitettuna länsimaalaisen valkoisen heteromiehen etuoikeus.

    • 1.1

      ttnurmi sanoo

      Ymmärrettävä kommentti, odotin sellaista. Kirjoitankin ettei Japani ole helppo maa maahamuuttajalle. Pakolaisiahan tänne ei käytännössä oteta lainkaan. Siksi Suomen kaltaista tilannetta tuskin edes syntyy. Kirjoitin siitä, kuinka täällä mahdollista halveksuntaa – oli sitä tai ei – ei näytetä avoimesti ja se osaltaan tekee olemisesta helpompaa. Suomessa sitä ei vältellä vaan avoimen rasistisiakin mielipiteitä kerrotaan päin naamaa. Täällä ei. En vertaa itseäni kolmannen maailman maahanmuuttajaan.

  2. 2

    Arawn sanoo

    Kirjoitit, että sinua ja lapsiasi kohtaan ei ole avoimesti näytetty halveksuntaa. Ei siitä voi vetää tuollaisia johtopäätöksiä, joita teet eli että Japanissa ei halveksuntaa näytettäisi avoimesti. Riittää, kun tutustuu Japanin vähemmistöjen asemaan niin käy selväksi, miten heitä diskriminoidaan sekä rakenteellisesti että ihan käytännössä ja halveksunta tulee kyllä ihan käytännössä ilmi. Miksi esimerkiksi kutsuisit sitä, että kokonainen korttelillinen japanilaisia alemman kastiluokan ihmisiä saa uhkailukirjeitä sen vuoksi, mihin kastiin he kuuluvat? Tai kun oikeistoryhmät Japanissa järjestävät katudemonstaatioita vastustaakseen ainu-vähemmistöjä?

    Toisin sanoen, se, että sinä ja sinun lapsesi ette ole muutaman kuukauden aikana kohdanneet Japanissa halveksuntaa ei kerro mistään muusta kuin siitä, että sinä ja sinun lapsesi ette ole kohdanneet Japanissa halveksuntaa. Se, että käytät sitä esimerkkinä todistellaksesi, miten asiat ovat Japanissa jotenkin yleisesti, on hyvin pielessä.

    Toisekseen, myönnät itsekin, että et osaa kieltä – millä logiikalla pystyt sitten sanomaan, että Japanissa ei sanota avoimen rasistisia mielipiteitä ääneen? Jos sanotaan, ethän sinä ymmärrä niitä. Japani on hyvinkin rasistinen maa, missä asioita, joita me pitäisimme rasismina, ei edes aina ajatella sellaisiksi, koska japanilaisille heidän ylemmyytensä muihin verrattuna on niin luonnollista ja selvää.

    En myöskään sanonut, että sinä vertaat itseäsi kolmannen maailman maahanmuuttajan vaan että vertaat lapsiasi. Ei Suomessa syljetä ”maahanmuuttajien lasten päälle” vaan nimenomaan tiettyjen maahanmuuttajien lasten päälle – etupäässä siis turvapaikan hakijoiden, jotka tulevat kolmannesta maailmasta. Näytä minulle se brittiperhe, jonka lasten päälle on Suomessa syljetty. Siksi sinun lastesi tilanne Japanissa ei ole millään mittarilla verrannollinen niiden maahanmuuttajalasten tilanteeseen, joita Suomessa syrjitään. Japanissakin ON pakolaislapsia jonkin verran, jotka siis on otettu sisään ennen näitä kriisejä ja voit uskoa, että heitä ei kohdella mitenkään erityisen hyvin – ainakaan paremmin kuin Suomessa pakolaislapsia. Esimerkiksi Japanissa on kurdipakolaisia ja heidän lapsiaan.

    Edelleen, sinä kuulut maailman ehdottomasti etuoikeutetumpaan porukkaan. Totta kai sinun olemisesi on suht helppoa ihan missä tahansa päin maailmaa. Siitä ei voi tehdä tuollaisia johtopäätöksiä, joita sinä yrität kirjoituksessasi esittää. Minä kuulun samaan porukkaan, joskin yhdellä miinuksella, koska olen nainen. Vietin Koreassa useita kuukausia ja kappas, en juuri kohdannut rasismia muuten kuin näyttelyesinemuodossa, mikä muuten sekin on ehdoton eiei Suomessa. Sen sijaan kävi ilmiselväksi, että esimerkiksi mustaihoisilla on Koreassa on erinomaisen vaikeaa samoin kuin runsaasti rasismia kohtaavat esimerkiksi filippiiniläiset ynnä muut kaakkois-Aasiasta tulevat. Minun henkilökohtainen kokemukseni ei kerro Koreasta juuri mitään.

    • 2.1

      ttnurmi sanoo

      Olet oikeassa. En kirjoita etteivät ihmiset joutuisi kohtaamaan rasismia Japanissa, päinvastoin. Kerron omasta kokemuksestani jonka mukaan suhtautuminen lapsiin on erilaista kuin aikuisiin ja kuinka mielipiteitä ja tunteita ei kulttuurissa usein näytetä julkisesti. Tottakai kuulun etuoikeutetuimpaan joukkoon maailmassa, en muuten edes olisi täällä. Se ei silti automaattisesti tarkoita että jokaisen maan asukkaat pitäisivät minusta tai jättäisivät sen näyttämättä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *