Japanissa maahanmuuttajalapsia ei syljetä kadulla

Olemme nyt kolme kuukautta valvoneet öitä ja asuneet Tokiossa. Kerroin puistossa suomalaiselle Japanissa asuvalle ystävälle kuinka Tokio on hyvä paikka lapsille. Ehkä hän oli eri mieltä, koska kysyi miksi.  

En osannut suoraan vastata. Miksi olemme tulleet tänne kolmatta kertaa lasten kanssa? Maa, jossa kotona ei voi tömistellä? Jossa perhevapaille jäämisestä on tehty tuskastuttavan vaikeaa ja jossa kaltaisiani neljä kuukautta lasten kanssa poissa töistä olevia (ja sinne vielä palaavia) miehiä ei juuri ole?

Keksin hätäpäissäni ensimmäiseksi syyksi ravintolat. Lasten kanssa on helppo käydä ravintoloissa. Monet ravintolat ovat pieniä ja ahtaita. Varsinkin rattaiden kanssa sisään on usein vaikea mahtua. Toimistotyöntekijöiden suosimissa olutpainotteisissa izakayoissa lapsia ei yleensä edes näe. Siitä huolimatta lasten mukaan ottaminen ei ole koskaan ollut ongelma, päinvastoin. Hillitymmätkin salarymanit innostuvat ihastelemaan ja lepertelemään vauvalle ja kiukuttelevan viisivuotiaan meteli solahtaa sopivasti baarin nousseeseen volyymiin.

Olen todennäköisesti vain juntti suomalainen, joka ei ymmärrä japanilaisten tuhannen vuoden aikana kehittyneitä hienovaraisia tapoja paheksua näyttämättä sitä julkisesti. Niin kuin silloin, kun on ruuhkametrossa yhdeksän miljoonan muun kanssa rattaat pukumiesten ja jakkunaisten varpaille työnnettynä, ja tuntuu siltä ettei ketään haittaa. Konfliktejahan vältetään viimeiseen asti ja pyydellään anteeksi – sumimasen, gomenasai – vaikka vika ei todellakaan olisi pyytäjän.

Mutta kaikki tämä tekee elämästä mukavaa. Täällä ei todellakaan syljetä maahanmuuttajan päälle.

Riku Rantala kirjoitti vuonna 2012 kolumnin Vain Suomessa vihataan lapsia. Rantalan kokemuksen mukaan vain Suomessa lapset eivät saa olla olemassa julkisissa tiloissa.

Varsinkaan maahanmuuttajien lapset eivät Suomessa pääse helpolla. Suomessa asuva kurdimies kertoi Iltalehden haastattelussa, kuinka hänen Suomessa syntyneitä lapsiaan on paitsi nimitelty myös syljetty kadulla. Maaliskuussa perussuomalainen Pirkanmaan piirin varapuheenjohtaja synnytti kohun haukkumalla virpomassa olleita muslimilapsia.

Ei Japanikaan ei ole helppo maa maahanmuuttajille. Maa sulkeutui 1600-luvulla ja avautui ulkomaailmalle vasta vuonna 1853 amerikkalaisen laivaston painostuksessa. Maan siirtolaispolitiikka on edelleen erittäin sulkeutunutta ja maahanmuuttoa rajoittavaa. Kulttuurista ja etnistä homogeenisuutta vaalitaan. YK:n mukaan maa tarvitsisi ikääntymisen vuoksi 17 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2050 mennessä. Se vastaisi 18 prosenttia väestöstä, kun tällä hetkellä ulkomaalaisten osuus on vain noin reilu prosentti.

Japanissa – samoin kuin Suomessa – syntyy vähemmän lapsia kuin mitä väestön pienemisen estämiseksi tarvittaisiin. Maassa monet asiat on tehty vaikeiksi. Työpaikoilla ei edelleenkään katsota hyvällä vanhempainvapaalle haluavia isiä, päivähoitopaikan saaminen on vaikeaa eikä pakolaisia oteta maahan.

Itse olen kuitenkin kokenut olevani hyväksytty, vähintään lasten takia.

Japanilaiset eläkeläiset ja teinitytöt keskittyvät ihastelemaan kahta vaaleaihoista poikaa ja turistin virheet annetaan anteeksi. Rattaissa istuva kahdeksankuukautinen on oppinut hymyilemään vieraille kawaiita toistaville aikuisille kadulla, metroissa ja ravintoloissa.

Hanamikaudella istuimme moneen kertaan piknikillä kirsikankukkien alla eri puistoissa ja eri kokoonpanoilla. Yoyogissa viisivuotias eksyi kahden saman ikäisen kaverinsa kanssa. Puistossa oli joitain tuhansia päihtyneitä japanilaisia ja säkkipimeää. Jossain muualla lapset olisi ehkä siepattu tai vanhemmat saaneet syytteen heitteillejätöstä. Yoyogin puistovahdit eivät olleet millänsäkään kun informoivat kollegoitaan katoamisesta radiopuhelimella. Lapset löytyivät ja ilta jatkui.

Hanamijuhlintaa Yoyogissa

Hanamijuhlintaa Yoyogissa

Jos öisin tunnin tai kahden välein heräävän lapsen aiheuttamaa väsymystä ei oteta huomioon, arki sujuu mutkattomasti. Erityisiä vaipanvaihtotelineitä löytyy vessoista muutaman sadan metrin välein. Ruokakaupan kassa antaa viisivuotiaalle poletin jolla voi ostaa yllätysmunan automaatista. Poliisi tuputtaa karkkia. Lounaalla on helppo ostaa vain yksi ateria ja jakaa se lasten kanssa. Museoissa ja huvipuistoissa lastenrattaille on oma parkkipaikkansa.

Ammattimainen vaipanvaihtoasema Odaibassa

Ammattimainen vaipanvaihtoasema Odaibassa

Saattaa olla että vain kuvittelen että meistä pidetään, mutta mieluummin kuvittelen, kuin kohtaan avointa rasismia ja halveksuntaa. Useampi Japanin suomalainen on sanonut, että aikaisemmin oli selvää, että jossain vaiheessa lasten ollessa isompia muutetaan Suomeen. Nyt ei kuulemma välttämättä tunnu enää lainkaan niin selvältä. Se, miltä jossain maassa asuessa tuntuu, on monesti tärkeämpää kuin se, miten tilastojen, etuuksien tai papereiden mukaan pitäisi. Ehkä olemme olleet onnekkaita täällä.

Tokion harvoja hiekkarantoja

Tokion harvoja hiekkarantoja