Mamut Tokiossa – poliisit ovelle ensimmäisenä iltana

Kolme aikaisempaa reissua Tokioon opettivat tarpeen olla hiljaa sisällä asunnoissa. Varsinkin kaksi vuotta sitten kolmivuotiaan kanssa tehty matka.

Silloin asuimme parvellisessa yksiössä pienessä kaksikerroksisessa talossa Yotsuyassa Shinjukussa. Kuvittelimme olevamme suunnilleen hiljaa – päivät tien päällä eikä illallakaan muuta kuin iltapala ja lapsen nukuttaminen. Ensimmäisen viikon jälkeen vuokraemäntämme lähetti sähköpostia ja kertoi alakerran naapurin valittaneen metelistä. Lapsen juoksentelu kuulemma häiritsee.

Japanissa rakennetaan yleisesti ottaen erittäin heikkotasoisia taloja. Pilvenpiirtäjät ja matalammatkin talot kyllä kestävät maanjäristyksiä jotka ovat erittäin yleisiä, mutta ääni- tai lämpöeristys on olematon. Kerrostaloissa naapureiden tavallinen kävely saattaa helposti kuulua alakertaan.

Tokiossa isoissa lastenliikkeissä on yleensä oma äänieristämiselle pyhitetty osastonsa. Joissain kodeissa lapsia varten on oma nurkkaus joka on vuorattu muovisella äänieristelevyllä. Samanlaisella, jota rumpalit käyttävät kun playback-lähetyksissä halutaan dumpata ääni kokonaan, tiesi muusikkoystävä kertoa.

Tokiossa asuva suomalainen ystäväpariskunta kertoi muistuttavansa lapsiaan joka kerta kaupunkiin tullessaan siitä, ettei minkäänlaista juoksemista, pomppimista tai tavaroiden heittelyä voi harrastaa. Lapsilla on sisällä pehmeät tossut.

Toinen Japanissa asuva ystäväperhe sanoi kysyneensä asuntoa vuokranneelta välitysfirmalta onko melko uuden talon äänieristys kunnossa. Tässä voi vaikka pomppia, sanoi välittäjä ja pomppi malliksi lattialla.

Pian naapuri kuitenkin valitti metelistä. Vuokranantajan kanssa sovittiin että iltayhdeksään saakka normaalit elämisen äänet ovat ok.

Suomessa omassa kodissaan voi yleensä iltakymmeneen saakka vaikka porata seinää. Japanissa mennään yhteisö edellä. Se tarkoittaa ilmeisesti suunnilleen sitä, että jos joku jotakuta häiritsee niin sitä ei tehdä. Naapureiden aiheuttama meteli koetaan häiritsevimmaksi asumiseen liittyväksi ongelmaksi maassa, kertoo vuonna 2013 tehty tutkimus. Samassa Japan Times -lehden artikkelissa käydään aihetta laajemminkin läpi.

Nämä kokemukset olivat valmistaneet meitä varautumaan hiljaaoloon. Vuokraemäntä painotti etukäteen erikseen ystävällisesti mutta tiukasti että lapsi pitäisi viedä puistoon juoksemaan.

shinjuku gyoen

Shinjuku Gyoen -puisto Shinjukun ja Shibuyan välissä on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kotoa ja hyvä paikka purkaa energiaa.

Kun saavuimme kaksi viikkoa sitten maanantaina, 35 neliön kaksiomme oli vuorattu tatamimatoilla. Viisivuotiaalle terotettiin edellä mainittuja sääntöjä: ei pomppimista, ei juoksemista, ei huutamista eikä ylipäätään minkäänlaista metelöintiä. Viisivuotiasta kiellot ahdistavat. Jatkuva kieltäminenhän ei kiukuttelevaa lasta yleensä hiljennä. Eikä itsestäkään tunnu mukavalta, ettei kotonaan voi olla rennosti.

Näiden varotoimenpiteiden jälkeen ovikello soi ensimmäisenä iltana ja ovella oli kaksi poliisia. Naapuri oli kuulemma valittanut metelistä. Olimme ehtineet olla kotona iltapäivällä pari tuntia ja illalla vartin. Ei hyvin alkanut. Olokaan ei tuntunut tervetulleelta.

Pienen keskustelun jälkeen selvisi että naapuri oli kuulemma herännyt meteliin samana aamuna. Tämä tieto helpotti, koska aamulla olimme lentokoneessa jossain Venäjän yllä. Please be careful, poliisi teroitti silti.

Vuokraemäntä arveli että joku naapureista olisi nähnyt tulomme eikä pidä länsimaalaisista.

Tältä maahanmuuttajasta tuntuu: pitää käyttäytyä paremmin kuin paikallinen, pitää olla kuin ei olisikaan eikä ainakaan metelöidä tai häriköidä. Syyttävä sormi kohdistuu helposti mamuun.

Myöhemmin samalla viikolla kävi ilmi että oman asuntomme yläpuolella metelöidään öisin. Joku jyskyttää huonekaluja lattiaan – tai siltä se kuulostaa. Naapuri ei ehkä ollutkaan rasisti vaan ihan normaalisti metelistä vittuuntunut.

Aamuhetki

Aamuhetki