Unohda iPhone, osta Watch + AirPods

apple2

Ooh! Katsokaa! Animoitu GIF! Tekstarissa!

Syyskuu, uusi iPhone. En enää edes muista versionumeroa. (Animoitu kakkaemoji jäi kyllä mieleen!) Mutta uudessa iPhonessa on siis aivan USKOMATTOMAN HIENO näyttö ja VOIMAKKAIN PROSESSORI IKINÄ. Applen PR-kone tuottaa ilmeisesti presentaatioiden puheet jostain Steve-generaattorista. Puhelimet puolestaan suunnitellaan jollain Tosi Varman Päälle -sprinttimetodilla.

Phil Schillerin iPhone-presejä käy lähes sääliksi: ne ovat kuin pahimman luokan Nokia/Microsoft-speksilistauksia. Eikö Applen tuotteita pitänyt mainostaa sillä, miten ne mahdollistava ihmisen luovuuden? Ei sillä, mikä on dpi, mhz tai %-kasvu edellisestä.

Ainoa mielenkiintoinen Stevenpalveluksen laite oli Apple Watch 3, jossa on sisäänrakennettu ”kännykkä”. Eli siis SIM-kortti, eli internet-yhteys. Sellaisen hankittuasi voit jättää puhelimen kotiin, nakata korviin AirPodsit ja lopettaa kännykän vilkuilun. Eli Facebookin, Twitterin etc. tekstipohjaisen löpinän selaamisen.

Olen testannut älykelloja ja omistan Garminin hienon sykemittarin. Esimerkiksi Samsungin älykellot ovat toiminnoiltaan niin huonoja, että en ole jaksanut kirjoittaa niistä edes arvioita. Garmin on taas jumahtanut omaan legacy-kuoppaansa, jossa fitness/treeniominaisuudet jyräävät kaiken muun. Garminin sovelluskaupasta tulee mieleen Symbian S40 vuodelta 2008.

Ei siis ihme, että Apple Watch hallitsee älykellomarkkinoita. Toivottavasti Watch 3 GPS + Cellular -ominaisuuksilla tulee pian Suomeen, tällä viikolla myyntiin tulevassa kolmosessa ei ole vielä puhelinta (Cellular) mukana. Sellaisen voisi hankkia Saksasta, Ranskasta, UK:sta tai Sveitsistä, mutta mukana tulee ko. maan liittymä, kiitos sisäänrakennetun SIM-kortin.

Lisäys: Mielenkiintoista akkutietoa. Watch 3 kestää tunnin puhumista, neljä tuntia GPS ja LTE päällä ulkona eli lenkillä Spotify + joku sports tracker päällä. Tulee mieleen ehkä Nokia 2110 akkukesto viime vuosituhannelta. 😀

Miten digital detox meni Nokia 3310:n kanssa?

Nokia 3310

Tätä puhelinta ei ollutkaan ikävä.

Lyhyt vastaus: todella huonosti.

Pidempi vastaus: En todellakaan ollut valmis vaihtamaan Nexus vitostani dumbphoneen. Edes kesälomalla. Tosin en päässyt veneilemäänkään, kuten Hesarissa menin sanomaan.

Sain 3310:n testikappaleen kesän alussa. Olkkarin pöydällä se herättää ”(keski-) ikäisten vieraiden ihastusta, mutta onhan se pirun kökkö käyttää. Näppäimet ovat jotenkin… niheät.

Käytän niin paljon Whatsappia, Telegramia, Slackia ja Signalia, että ajatus älypuhelimesta luopumisesta on mahdoton. Myös kartta ja kalenteri ovat kivoja. Yllättäen sähköpostia ja somea ilman pärjäisi aivan hyvin, ehkä myös ilman jatkuvaa uutisvirtaa ja erityisesti sitä seuraavaa blogi, vastablogi, fb-ketju -mielipidetulvaa.

Eli ei, minä en ottanut 3310:aa käyttöön. Mutta vähensin muuten älypuhelimen käyttöä, koska tunnistan itseni tästä Wiredin kännyaddikti-jutusta.

Testissä Helsingin kaupunkipyörät – vain sähkö puuttuu

HSL Kaupunkipyörä Ruoholahti

Kaupunkipyöräparkki aamulla Helsingin Ruoholahdessa.

Ongelma tänä aamuna: Miten ajaa pyörällä duuniin, jos keli vaihtelee kuten Helsingin kesässä ja haluat mennä töistä suoraan baariin? Ilman, että joudut käyttämään toppa- tai tuulipukua ja sähläämään pari kiloa painavien U-lukkojen kanssa pitääksesi pyörän omanasi myös loppuillasta?

Ratkaisu: HSL Kaupunkipyörä. Se poistaa fillaroinnin kahdesta suurimmasta ongelmasta toisen, eli erilaisen sähläämisen ja suunnittelemisen varusteiden kanssa. (Toinen jättiongelma on hikoilu, siihen palataan myöhemmin.) Reppuun ei tarvitse pakata goreteksejä, koska sateen sattuessa otat kotimatkalle bussin/metron/ratikan. Ajat Hakaniemestä Ruoholahteen aamulla pyörällä ja menet kavereiden kanssa bisselle keskustaan kävellen tai metrolla. Ei suunnittelua, ei varustepakkaamista, ei sadetutkien tuijottelua. Huolettomuus koskee myös itse pyörää, koska kumien pumppaaminen ja ketjujen rasvaaminen on jonkun toisen vastuulla.

Kaupunkifillarin kausimaksu on 25 euroa ja sillä saa ajaa rajattomasti alle 30 minuutin matkoja. Hinnoittelu siis ohjaa käyttöä lyhyisiin, yksisuuntaisiin matkoihin. Kaupunkipyörää ei ole suunniteltu tuntien tai päivien vuokraukseen.

Itse pyörä on vähän hutera mummis, jolla ei huvita paljoa yli kahtakymppiä ajella. Eli juuri sopiva vauhti kaupunkiin. Alin välitys on kevyt ja penkin saa tarpeeksi ylös myös yli 180-senttiselle.

Kun kaupunkifillariin lisätään vielä joskus tulevaisuudessa sähkö, se on ehkä täydellisin liikkumaväline ikinä. Sähköavuste nimittäin poistaa sen toisen suuren ongelma sivistyneestä kaupunkipyöräilystä eli hikoilun. Hikoilu (gore-tekseissä) on ihan ok, jos ajaa esim. kodin ja duunin väliä ja työpaikalla on suihkut sekä pukukaapit. Jos sen sijaan ajaa pyörällä ensin vaikka tapaamiseen, sen jälkeen toimistolle, sitten lounaalle, toiseen tapaamiseen, takaisin toimistolle -> hiki. Enkä minä halua ainakaan  bisnestilanteissa näyttää hikoilevalta fillarihipiltä, joka pukeutuu aina järkevästi sään mukaan (lue: goretex). Enkä osaa ajaa niin hitaasti, etteikö tulisi hiki.

Erityisesti Oulun kaltaisissa äärikepulaisissa paikoissa, joissa pyöräillään jo nyt 12 kk vuodesta, jaettu pyörä kuulostaa fiksulta idealta. Myös Helsingissä homma näyttää toimivan, vaikka pyöräily ei ole samalla tavalla arkipäiväistynyt punavihreässä etelässä kuin konservatiivisessa pohjoisessa. Ruoholahdessa, jossa on ehkä eniten miljonäärejä duunissa per neliökilometri (Suomessa), pyöräparkit ovat aina aamuisin täynnä. (Kalliossa ne ovat aamuisin tyhjiä.)

Ei tämä kaupunkipyörä omaa hybridifillaria ja lukkopolkimia kesän ykköskulkineena korvaa. Mutta se on mainio vaihtoehto silloin, kun ei jaksa suunnitella ja mahdollinen kotimatka rae/räntäkuurossa kyrsii jo valmiiksi aamiaispöydässä. Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla! (Kannattaa myös pyytää lähimmästä fillarikaupasta useammalla perheenjäsenelle sopiva sähköfillari koekäyttöön pariksi viikoksi, se muuttaa käsitystä liikkumisesta enemmän kuin mikään Tesla.)