Yle julistaa: et olekaan tyhmä

Yle uutisoi lohdutuksen sanaa monille: et olekaan tyhmä vaan sinulla on hahmotushäiriö. Moni elää koko elämänsä luullen olevansa tyhmä, kun ei tajua asioita samalla tavalla kuin muut.
Eräs nuori nainen sanoi minulle, että luuli syntyneensä tyhmäksi, kun koulussa ei oppinut samoin kun muut. Toinen nuori nainen lähetti minulle sähköpostia ja sanoi, ettei halua tulla haastatelluksi kirjaani varten omalla nimellään, koska tuntee niin syvää häpeää tyhmyydestään. Kolmas kertoi pelänneensä koko kouluajan, milloin paljastuu hänen tyhmyytensä.
Tanja Äärelä on tehnyt väitöskirjan nuorista vangeista ja heidän ajatuksistaan mm. koulusta. Väitöskirjan nimi on ” Aika paljon vaikuttaa, minkälainen ilime opettajalla on naamalla.”
Yksi vangeista sanoi haastattelussa: ” Vitutti olla aina muka huono. Kuka semmosta jaksaa….ne sano, et mull on asennevamma. Mun mielestä niill oli asennevamma mua kohtaan.”
Sitran viime kesän paneelikeskustelun otsikko Suomi-Areenalla Porissa oli ”Kun tyhmä ei ole enää tyhmä” ja se viittasi uudenlaisen koulun kehittymiseen, missä kaikki saavat edetä omalla tavalla, omassa tahdissa, jotta tyhmän leimoja ei enää iskettäisi otsaan.
Ylen sivuilla oli tänään myös artikkeli aistiyliherkän lapsen kanssa elämisestä. Myös asia, mistä ei vielä paljoa puhuta. Itse havahduin tähän vuonna 2002, kun oppilaani ei pystynyt keskittymään, kun luokan seinällä oleva kello tikitti. Sen jälkeen olen kuullut, miten hajut, äänet, jopa vaatteiden saumat saattavat häiritä niin, ettei oppilas pysty keskittymään. Jos mietin koulun meteliä, ihmismäärää, hajuja, tönimisiä, niin on ihme, että erityisherkät ylipäätään selviytyvät.
Miksi minun pitää lukea YLE:n sivuilta tästä? Miksen opettajana saa näistä asioista tarpeeksi tietoa? Ei riitä, että erityisopettaja tietää. Jokaisen opettajan pitää tietää.
Koulun uudistus on aikamoisessa vauhdissa. Opettajat kokeilevat kaikennäköisiä juttuja. Vastustajia löytyy silti valtavasti. Marttyyreiksi heittäytyvät ne, jotka eivät uudista: olenko nyt huono opettaja, kun en heitä pulpetteja pois, itkee kolleega Facebookissa ja saa aimo liudan peukutuksia. Katsokaa, miten Ruotsin kävi, kun numerot poistettiin! tuomitsee toinen. Minä kirjoitutan kaiken konseptipapereille ja marginaalit vedetään oikeaan reunaan, kehuu lukion opettaja, hän, joka ei ole vielä kuullut, että kaikki eivät pysty tuottamaan käsin kirjoittamalla yhtään mitään.
Kun minulta kysytään, miksi koulun pitää muuttua, kiteytän sen yhteen lauseeseen: Jotta tyhmä ei olisi enää tyhmä.
Olen viimeisen kahden vuoden aikana puhunut sadoille opettajille koulun muutoksen tärkeydestä. Vaikka suurin osa kuulijoista olisi kanssani samaa mieltä, on joka paikkakunnalta löytynyt se Juudas, joka tulee selittämään minulle, että kyllähän sä Maarit nyt ymmärrät, että jos toinen ei opi, niin tyhmä mikä tyhmä. Milloin saa luovuttaa?

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *