Valmentajat vaikuttavat luokkani yhteishenkeen

Olen tehnyt 30 vuoden kenttätutkimusta: kun minun luokallani 4-6 poikaa kuuluu samaan urheilujoukkueeseen, minun kouluni lähiössä jalkapallojoukkueeseen, vaikuttaa se älyttömästi luokkani yhteishenkeen.

Jos valmentaja on hyvä, ovat urheilijapojat luokkani selkäranka: he tsemppaavat muita, moittivat vinkujia, pitävät järjestystä yllä poissa ollessani, ovat varsinaisia herrasmiehiä ja joka äidin unelmapoikia. Silloin aina mielessäni lähetän syvät kiitokset sinne kentän laidalle. Näin on käynyt kahdesti eli kahden eri luokan kanssa.

Sitten tuli luokka, jossa urheilijapojat heittivät läppää koko ajan ja jutun taso koveni iän myötä. Lopulta se oli pelkkää pilkan heittoa kaikesta, mikä liikkui. Jos joku otti ruokaa vähän enemmän:
-Kato, läski syö. Joka ikisestä asiasta huomauteltiin, myös muille kuin pelaajille.

Kerran sitten istutin pojat alas ja kysyin, miksi ihmeessä heidän kielenkäyttönsä on tuollaista.
– No kuulisit meiän harkat. Ei tää o vielä mitään.
– Onko ihan mahdotonta sanoa joskus jotain positiivista? kysyin.
– Ei, mut sit on homo.

Muutaman vuoden päästä sama juttu: kourallinen poikia samassa joukkueessa ja heti alkoi kuittailu. Jos joku yski, matkittiin sitä, joku seisoi erikoisella tavalla, matkittiin sitä. Taas kysyin pojilta, mistä tää tulee.
– Näkisit harkoissa, ei tää o viel mitään.
– Miks teidän pitää nälviä koko ajan?
– No kato, sit on niin raivona, ku menee kentälle, et taklaa koko ajan.
Se kavereista, joka pelasi kaupungin edustusjoukkueessa, pystyi kuitenkin näkemään eron ja sanoi, ettei edustusjoukkueessa niin tehty.
– Miksei? kysyin.
– Siellä valmentajat eivät huuda.

Parhaat muistoni poikaoppilaistani ovat urheilijapoikia mutta niin on myös kaameimmat muistoni.
Miksi 10-vuotiaita opetetaan puhumaan törkeästi ja kuittailemaan kaikesta mahdollisesta maan päällä?
Minä en opettajana pysty sitä piintynyttä tapaa muuttamaan ja siten valmentajat määräävät, millainen tunnelma luokassani on. Nykyään kysyn jo ensimmäisenä päivänä poikien valmentajan nimen, jotta tiedän , mitä on odotettavissa.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *