Vakava-koe valikoi opettajat väärin perustein

Vakava-koe on tänä vuonna 3.5 ja siihen opiskeltava aineisto ilmestyy nettiin 30.3.
Vakava-koe on kasvatustiedettä lukemaan haluavien ensimmäinen koetus. Siis myös luokanopettajiksi haluavien. Kaikki voivat osallistua siihen ja sitten alkaa karsiminen.
Olen muutama vuonna selaillut sitä materiaalia, kun kouluavustajamme ovat yrittäneet päästä OKL:een. Aineisto on täynnä kasvatustieteellisiä artikkeleita. Erittäin vaativia artikkeleita.
Katsoin viime vuoden koekysymyksiä. Niitä oli 54 kappaletta. Tässä niistä ensimmäinen:

1. Mitkä artikkeleissa esiin tulleista tutkimusmenetelmällisistä toimintatavoista ovat samankaltaisia kuin alla kuvatut esimerkit?

a) Käytännöllinen argumentti
b) Edustava otos kohderyhmästä
c) Havaintoaineistoon perustumaton filosofinen pohdinta
d) Reliabiliteettianalyysi
e) Interventiotutkimus
f) Useita mittauskertoja
g) Temaattinen analyysi
h) Karnevalisointi
i) ei mikään

Sitten piti löytää pari noille yllä luetelluille näistä:

a) Tutkimuksella pyritään aikaansaamaan suomalaisiin toisen asteen koulutuksen opiskelijoihin yleistettävissä olevia tuloksia
b) tutkija haluaa saada selville, miten tietoinen ja suunniteltu puuttuminen vaikuttaa kohderyhmän toimintaan
c) tutkija vertailee ilmiön kannalta merkityksellisten ja merkityksettömien ilmaisujen suhdetta
d) tutkimusaineistosta pyritään löytämään perusteluja sille, miksi tietynlaiseen toimintaan pyritään ja mitkä arvot ovat toiminnan takana
e)tutkimusaineistosta pyritään löytämään osakokonaisuuksia, joilla on sisäisesti samankaltainen rakenne
f)tutkija haluaa saada selville, miten jokin asian osaaminen on muuttunut ajan myötä
e) tutkija haluaa perustella näkemyksensä kirjallisuuteen ja omaan päättelyynsä vedoten.

Näin. Ja sitten 53 muuta vielä.

Ymmärtäisin, jos haettaisiin kasvatustieteen tohtorikoulutukseen porukkaa. Mutta kun haetaan 6-13-vuotiaiden opettajia. YO-kokeiden arvosanojen poistaminen OKL:n pääsykokeista loi harhakuvan siitä, että vihdoinkin opettajiksi pääsisi muitakin kuin laudaturin tyttöjä. Meitä laudaturin tyttöjä on maa täynnä, mutta olemme kaikki sitä mieltä, että lapset kaipaavat toisenlaisiakin opettajia: luovia, intuitiivisiä, taiteellisia, urheilullisia jne.
Vakava- koe ei valikoi opettajiksi erilaisia persoonia. Se valikoi akateemisista akateemisimmat, supermuistin omaavat superlukijat ja me emme saa koulua muutettua ikinä.

Kommentit
  1. 1

    salli sanoo

    Onneksi laudaturin tytöt eivät voi olla luovia, intuitiivisiä, taiteellisia, urheilullisia, eikö vain.

  2. 2

    Marsa sanoo

    Kyllä tuo minun mielestäni näyttää ihan hyvältä kokeelta. Pahinta olisi, jos opettajaksi valittaisiin mielivaltaisesti jollain mutu-tunteella. Maailma on niin monimutkainen paikka, että kyllä opettajan on hyvä ymmärtää tieteen tekemisestä, jotta pystyy kehittämään itseään tutkimuksia lukemalla. Fiksut opet taitavat sekä tutkimuksen ymmärtämisen, että muun lasten kanssa olemisen. Mutta oma opettajuus ei välttämättä kehity vain lasten kanssa olemalla.

    • 2.1

      sanoo

      Tarvitaan opettajiksi myös niitä, joille koulu oli painajainen, jotka eivät oppineet. Ymmärtäisivät puolta luokkaa paremmin kuin akateemiset.

      • 2.1.1

        Jari Laru sanoo

        Itse olen keskitason arvosanoilla ylioppilaaksi kirjoittanut opettajankouluttaja. EN nyt kokenut koulua painajaiseksi, mutta en minä nyt mikään erityinen superoppilaskaan ollut. Tavallinen tolliainen. Koulu oli minulle toisaalta myös painajainen, esim. liikuntatunnit eivät olleet nörttipojalle mikään helppo kokemus.

        Keskustelen todella paljon opiskelijoideni kanssa ja kyllä sieltä joukosta löytyy myös sellaisia opiskelijoita jotka eivät ole ”laudaturin tyttöjä”. Opettajankoulutuksessa sisällä olevat opiskelijat ovat pääsääntöisesti juurikin noita luovia, taiteellisia ja liikunnallisia – perinteisiä opettajatyyppejä.

        En ihan ymmärrä kirjoituksesi tarkoitusperiä, sillä Vakava koe on luonteeltaan motivaatiokoe. Koska koulutusohjelmiin on hurjasti hakijoita, soveltuvuuskokeeseen on valittava opiskelijat jollain tapaa.

        Itse pyrin Oulun OKL:ään vuonna 1996. Tuolloin pääsykokeet koostuivat ylioppilaskokeen arvosanojen, vakavaa edeltäneen kirjallisuustentin, ryhmätehtävän ja haastattelun yhdistelmästä. Hain teknologiapainotteiseen opettajankoulutusohjelmaan jossa sain heikon yo-todistukseni tueksi lisäpisteitä ”teknologisesta harrastuneisuudesta”, laajasta fysiikasta, laajasta kemiasta jne.. Säälipisteillä sisään 🙂 Nyt ollaan sitten KT ja yliopistonlehtori.

        Ayway, VAKAVA on vain portti joka avautuu osalle hakijoista. Sen jälkeen on jäljellä muita testejä joiden avulla varmistetaan se, että koulutuksiin valitaan ne henkilöt jotka käytettävissä olevassa populaatiossa ovat parhaiten soveltuvia luokanopettajan haastavaan tehtävään. VAKAVA kokeesta pääsee seuraavaan vaiheeseen sen verran paljon porukkaa että valinta ei ole vaikea, olen ollut opettajia valitsemassa nyt useamman vuoden ajan eli tiedän mistä puhun. Valintaperusteita en kuitenkaan tässä lähde avaamaan sen tarkemmin, sillä ne eivät ole julkista tietoa.

        Maarit, btw, tohtorikoulutukseen ei ole pääsykokeita. Tohtorikoulutukseen hakeutuvat ja pääsevät ne, jotka ovat suoriutuneet menestyksekkäästi nykymuotoisesta opettajankoulutuksesta.

        • 2.1.1.1

          sanoo

          OKL:n pääsykokeet ovat vaihtuneet monta kertaa. Nyt käytössä olevan Vakava on mielestäni epäonnistunut siinä, että se totisesti valikoi ne, jotka ovat akateemisia. Nyt on puhuttu jo kauan siitä, miten opettajissa tulisi olla monenlaista oppijaa, koska vain osa oppilaista oppii helposti. Meidän, joille oppiminen on aina ollut helppoa,on vaikea ymmärtää, miksi joku ei opi. Tätä on varmaan turha selitellä. Minäkin olen ollut valikoimassa parina vuonna opiskelijoita OKL:een ja ollut valikoimassa siinä vaiheessa, kun esikarsinta oli jo tehty. Viisi opiskelijaa kerralla kolmen ihmisen eteen noin viideksi minuutiksi. Siinä piti nopeasti antaa pisteet ja päättää, kuka olisi sopivin. Ohje oli ensimmäisenä vuonna: ottakaa se suulain. Toisena vuonna: ottakaa se toiseksi suulain. Tehtävät olivat mm. esittäkää välituntileikki, esittäkää vanhempainiltaa. Täysin absurdia pelleilyä. Ja btw, toki tiedän, ettei tohtorikoulutukseen ole pääsykokeita. Se oli esimerkki.

          • 2.1.1.1.1

            Jari Laru sanoo

            Opettajana varmasti tiedät että kielikuvat ja esimerkit kannattaa valita huolella. Sopivampi vertaus olisi ollut se, että VAKAVA sopii erityisen hyvin kasvatustieteiden koulutusohjelmaan hakeneiden valintaan.

            Anyway,
            VAKAVA kokeen kyllä voi läpäistä myös keskitason oppilas ihan kohtuullisesti. Sen kysymykset eivät niin mahdottomia ole.

            Se mitä kerrot valintakokeiden seuraavista vaiheista on taas provosoivaa tyyliäsi. Itse en ole näiden vuosien aikana kertaakaan tuollaista ohjeistusta saanut, ohjeistuksiin kiinnitetään kovasti huomiota, sillä niiden perusteella lopullinen valinta tehdään.

            Mutta ymmärrän että haluat nyt katsella maailmaa mustavalkoisesti, olisi kuitenkin pitäytyä tosiseikoissa pelkän julistamisen sijaan.

          • 2.1.1.1.2

            sanoo

            Vastauksestasi näkyy, ettet ymmärrä erilaisia oppilaita. On ihmisisä, jotka haluavat opettajiksi hinnalla millä hyvänsä mutteivat ikinä selviä tuosta kokeesta erilaisten oppimisvaikeuksiensa takia ja juuri heidän kaltaisiaan tarvittaisiin MYÖS opettajiksi.
            Se, mitä kerroin kokemuksistani valintakokeista, ei sisällä provosointia ollenkaan, vaan se on täyttä faktaa vai onko se provosoitua fiktiota, koska sinulla ei ole samanlaisia kokemuksia? Pitäydyn tosiseikoissa haastateltuani niin montaa ihmistä, joka olisi halunnut opettajaksi muttei tule koskaan selviämään Vakava-kokeesta. Siitä haluankin julistaa.

      • 2.1.2

        Olli Ope sanoo

        Itse valmistuin vanhaan aikaan ”kikkelikiintiöllä” 1990 (1985 alk.) …24 poikaa ja 24 naista aloitti opinnot.
        Pojat olivat kokeneet koulussa jälki-istunnon ja muutakin elämää.
        Nähneet sen toisen puolen koulusta… ikävän !!
        Naispuoliset ( 6 l) opiskelijat kritisoivat opiskelun aikana,,että kaikkia si tä pääsee opiskelemaan.
        Nyt kun on seurannut tuota ” ei sopivaa ” poika porukkaa… niin rehtoreita löytyy… noista pojista. Nähneet koulua muutenkin.

  3. 3

    Anna sanoo

    Itse asiasta olen samaa mieltä: En ole varma, mittaako VAKAVA oikeita asioita oikealla tavalla. Olen vain hyvin, hyvin kyllästynyt siihen, että kaikissa (opettaja)koulutukseen liittyvissä mielipiteissä heitetään kympin tytöt bussin alle. Ikään kuin kympin tytöt olisivat nyhveröitä lukutoukkia, jotka eivät ymmärrä oikeasta elämästä mitään, ja vain ne kasin tyypit ovat luovia, intuitiviisia, urheilullisia jne. Olen kurkkuani myöten täynnä tätä laiskaa ja erittäin vahingollista ”argumentaatiota”.

    Opettajakoulutukseen on tuhansia hakijoita vuosittain. Jos VAKAVA mittaa vääriä asioita, miten niitä oikeita asioita voitaisiin mitata? Onko sinulla jotain näkemystä siitä, miten saadaan seulottua jyvät akanoista ja ne oikeat hakijat sisään?

    • 3.1

      sanoo

      Kyllä kympin oppilaat ymmärtävät elämästä paljonkin mutta he ovat myös saaneet nauttia koulusysteemistä, joka on kuin luotu heitä varten. Opettajiksi tarvittaisiin myös ihmisiä, joille oppiminen oli vaikeaa ja koulu painajaismaista. Vain osa luokasta on akateemisia, mutta meidän akateemisten on vaikea tajuta, että joku ei opi yhtä helposti kuin me itse. Edustamme vain yhdenlaista oppijaa. 80-luvulla opiskelija joutui antamaan opetusnäytteen luokan edessä. Sekin kertoo vartissa enemmän kuin vakava-koe. Silloin myös hakuvaiheessa sai pisteitä, jos harrasti jotain, jolloin sisään saatiin eri alojen taitajia. Varmasti löytyisi parempi tapa, jos mietittäisiin.

      • 3.1.1

        Elli sanoo

        Tässä yksi ei-todellakaan-kympinoppilas (todistuksesta pisteitä nolla), jolla Vakava meni läpi kirkkaasti. Suurin osa artikkeleista minusta jopa helppotajuisia, osa vaatii paneutumista. Olen opiskellut taidetta ja urheilukin sujuu. Lähipiiristä on kokemusta hankalista oppimisvaikeuksista.

        Kyllä opettajankoulutuksessa on kirjavaa porukkaa, sanoisin, ihan omasta kokemuksesta. Itse kritisoisin hanakammin haastattelua, mutta hankala on keksiä parempaa tapaa. Toisaalta lisäisin perusopintoihin erkkapuolen opetusta.

        Opettajan pitäisi kyetä samalla tukemaan, auttamaan ja ymmärtämään niitä, joille oppiminen on vaikeaa, mutta myös haastamaan ja motivoimaan niitä, joille oppiminen on helppoa. Pitää siis myös olla niitä akateemisia taitoja, kuinka muuten ohjata oppilaita, joilla tavoitteet tai tsitotaso sinne yltää? Vastaus ei ole, että molempia tarvitaan, koska luokassa on vain yksi opettaja.

      • 3.1.2

        S.S. sanoo

        Mutta hakeutuuko opetusalalle sellaisia henkilöitä, joille koulu oli painajaismaista? Ja eikö ”kympin tytöllä” (kamala stereotypia) voi olla kompetenssia saada myös tällaisia oppilaita motivoitumaan koulunkäynnistä? Eihän se, että on itse kokenut opiskelun helpoksi, tarkoita ettei olisi kykeneväinen samaistumaan ”heikomman” oppilaan asemaan ja valikoimaan tämän oppimista palvelevia menetelmiä.

        Koen, että VAKAVA -koe on omalla kohdallani mitannut lähinnä tieteellisen tekstin lukutaitoa, motivaatiota ja muistia. Sen hyödyllisyyden voi toki kyseenalaistaa ja vaihtoehtoja ehdottaa. Ainakin Oulussa pääsykokeen toiseen vaiheeseen on kuulunut yksilöhaastattelu ja osaamisnäyte valitsemastaan oppiaineesta. Opettajaopiskelijoissa todellakin on monenlaista menijää: löytyy kaipaamiasi luovia, urheilullisia, intuitiivisia ja taiteellisiakin persoonia, ja ehkä myös akateemisia samassa paketissa. Opiskelutovereita ajatellessani nauratti kuvauksesi, jonka mukaan joukkoon valikoituvat vain ”akateemisista akateemisimmat, supermuistin omaavat superlukijat”. Ei pidä paikkansa!

        Keitäpä sieltä ei sitten löydy? Ei ainakaan niitä, joille koulu on ollut painajaismaista ja opinnot ovat voineet jäädä kesken peruskoulun jälkeen. Ongelma tuskin on OKL:n pääsykokeissa, vaan kaikessa muussa. Yhteiskunnassamme, koululaitoksessa? Onneksi me tulevat ja nykyiset opettajat pystymme vaikuttamaan tähän oikeasti VAKAVAAN ilmiöön päivittäisessä työssämme!

      • 3.1.3

        Anne Kukkola sanoo

        Ei ole lainkaan mahdoton koe tavalliselle, noin kasin keskiarvon oppilaalle. Poikani on kolme kertaa läpäissyt (kerran luokanopekoulutukseen ja kaksi kertaa opon koulutukseen) tuon VAKAVAN ihan heloppla, mutta valintakokeissa tie on sitten tyssännyt eli ei todellakaan ole vain akateemistyyppisille 🙂

  4. 4

    Eino Partanen sanoo

    Hei! Hyvä kommentti, mutta mikä olisi parempi vaihtoehto?

    Pääsykokeiden yleinen ongelma on, että niiden pitää

    a) erotella hakijat toisistaan
    b) suoriutumisen tulisi korreloida opintomenestyksen kanssa

    Esimerkiksi HY:n psykologian pääsykokeessa ei vaadita psykologian osaamista, koska se ei millään tavalla erotellut hakijoita toisistaan, vaan kaikki sisään päässeet saivat lähes maksimipisteet psykologian osiosta. Sen sisällyttäminen pääsykokeeseen lähinnä hukkasi opiskelijoiden ja pääsykokeiden tarkastajien aikaa, jonka tähden siitä luovuttiinkin.

    Joten, mikä olisi sopiva luokanopettajien kokeeseen sopiva osio, josta kaikki hakijat eivät saisi maksimipisteitä? Aineisto- ja päättelykokeet ovat olleet yleensä varsin suosittuja juuri siksi, että ne mittaavat ominaisuuksia joita opiskelija tarvitsee opinnoissaan, erottelevat hakijat, ja ovat yhteydessä opintomenestykseen. Oletuksena tässä on, että esimerkiksi hyväksi opettajaksi kehittymisen kannalta olennaiset tiedot ja taidot opitaan opintojen aikana, eli mitään sisäsyntyistä ’opettajuutta’ ei tarvitse yrittää mitata.

    Tuot myös esiin, että vakava-koe ei valikoi erilaisia persoonia, joka on aivan totta. Tosin, esimerkiksi omalla alallani (psykologia) en suosisi soveltuvuustestejäkään koska en uskalla väittää tietäväni, minkälaisia ominaisuuksia hyvältä psykologilta vaaditaan 10-15 vuoden kuluttua.

    Eli siis: mitkä ovat ne ominaisuudet, jotka tekevät ihmisestä tulevaisuudessa hyvän opettajan ja miten niitä voidaan mitata luotettavasti 18-20 -vuotiaalta nuorelta? Minulla ei ole vastausta, koetan lähinnä herättää kysymyksen.

    • 4.1

      sanoo

      Esimerkiksi lukion päättötodistuksesta painotettaisiin yhtä paljon luku- ja taitoaineita. Ennen toiseen vaiheeseen päässeet menivät vartiksi luokan eteen ja opettivat annettua aihetta. Siitäkin näkee nopeasti, kuka tulee kuolemaan luokan edessä, kuka on luotu opettaja. Toinen syö kynsiään ja haroo hiuksiaan, toinen alkaa välittömästi kommunikaatioon lasten kanssa. Eiköhän tähänkin löytyisi ratkaisu, jos istuttaisiin alas ja mietittäisiin. Tärkeää olisi saada opettajiksi myös sellaisia, joille oppiminen oli vaikeaa.

      • 4.1.1

        Heidi Åkerlund sanoo

        Lastentarhanopettajilla, jotka seulotaan samalla kokeella, ainakin tekevät näytön kakkosvaiheessa. Eikä meidän vuosikurssilla ainakaan ollut vain ”niitä kympin tyttöjä”, vaan niitä, jotka oikeasti halusivat opeksi ja tekivät töitä se eteen.

      • 4.1.2

        Eino Partanen sanoo

        Minua pelottaa ajatus, että katsotaan ihmistä vartti ja sitten päätellään ’kuka on luotu opettaja’. Jos tällainen (ihmisen sisäsyntyinen?) ominaisuus on nähtävissä vartissa, mikä se on? Miten se määritellään ja mitataan? Kuulostaa minusta pikemminkin vain siltä, että halutaan valita ekstrovertit introverttien sijaan? Myös haloefekti tulee mieleen; oletetaan, että ihmisen luoma ensivaikutelma jotenkin ennustaa hänen ominaisuuksiaan tai taitojaan (joka ei siis pidä paikkaansa). Minusta kuulostaa kovasti siltä, että sinulla on selkeä vankkaan kokemukseen perustuva käsitys siitä, millainen on hyvä opettaja: ehkä sen avaaminen ja perusteleminen olisi paikallaan?

        Ymmärrän, että haluaisit että opettajina olisi kaikenlaisia ihmisiä (joka on periaatteessa hyvinkin kannatettavaa), mutta et mielestäni nyt oikein löydä dataa siitä, että VAKAVA-kokeen seurauksena yliopistoihin valikoituu vain tietynlaisen persoonan omaavia? Argumentoisin vastaan sanomalla, että koulumenestys ja persoonallisuus korreloivat meta-analyysien mukaan lähinnä tunnollisuuden, sovinnollisuuden ja avoimmuuden kokemuksille kanssa. Sanoit myös toisaalla, että meidän akateemisten on vaikeaa ymmärtää ei-akateemisia oppijoita – jos näin, eikö silloin opettajankoulutuksessa ole ongelma, jos empatiataitoja ja heikkoja opiskelutaitoja ei opi ymmärtämään?

        Siteeraan lopuksi psykometriikan opettajaa Jari Lipsasta (kirjoitusvirheet alkup. tekstistä):

        ”Vaikka en ole missään tekemisissä Vakava kokeen kanssa, niin olisi mielenkiintoista tietää mihin kirjoittaja perustaa yllä olevan väitteen. Onko jossain olemassa tutkimustulos, että akateemisuus on yhteydessä persoonallisuuteen? Onko jossain tutkimustulos, että muisti on yhteydessä urheilullisuuteen (itseasiassa urheilu ja muisti pikemminkin korreloivat positiivisesti, ainakin pitkällä tähtäimellä).

        Minusta on erittäin ikävää, että tälläiset pikemminkin stereotyyppiset ajattelumallit ovat edelleen olemassa ja varsinkin opettajien keskuudessa. Olen muutaman kurssin luennoinut luokanopettaja koulutuksessa oleville (vaikka edustankin toista tieteenalaa, psykologiaa) ja voin kyllä luvata, että noiden lainauksessa mainittujen ominaisuuksien suhteen vaihtelu on valtava, kuten pitääkin (ja kuten voi olettaa koska yhteyttä ei ole).

        Jos koulu ei kehity niin syy on kyllä joku muu kuin Vakava-koe tälläisten tekijöiden suhteen, ottamatta kantaa ovatko kysymykset muuten onnistuneita.

        Kannattaa hieman miettiä mitä arvioidaan ja mitä tutkimukset sanovat eri arviointi tavoista. Suurin valikoiva tekijä tässä jutussa mainittujen tekijöiden suhteen ei ole mikään teoreettinen koe vaan haastattelluvaihe. Kiitos haloefektin ja juuri tämän jutun kaltaisten stereotypioiden.”

        • 4.1.2.1

          Elisa sanoo

          Hyvä kommentti! Muutamia ajatuksia heräsi sekä alkuperäisestä kirjoituksesta että kommenteista.

          VAKAVA-koe ei varmastikaan ole täydellinen tapa seuloa opiskelijoita koulutukseen, mutta käsitykseni on, että jos sisäänpäässeiden osuuksia katsotaan, eivät esim. yo-kirjoituksissa parhaiten menestyneet ole mitenkään yliedustettuina koulutukseen sisäänpäässeissä. Totta on, että koulutukseen varmasti hakeutuu paljon sellaisia, joiden koulu- ja oppimiskokemukset ovat suht myönteisiä, mutta onkohan tämä kuitenkaan (ainakaan yksinomaan) VAKAVA:n syy? Enpä tiedä olisiko esim. lukion tiettyjen arvosanojen avulla hakijoiden seulominen yhtään sen parempi tapa. Vaikea uskoa, että se toisi koulutukseen yhtään enempää niitä, joille koulu on ollut painajaismaista ja oppiminen vaikeata. Jollain tavalla hakijoita on kuitenkin karsittava ennen soveltuvuuskokeita, kun hakijoita on tuhansia, eikä kaikkia varmastikaan ole mahdollista kutsua soveltuvuuskokeisiin antamaan opetusnäytettä/haastatteluihin/tms. Sinällään olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä siitä, mahdollisimman monenlaisia opettajia tarvitaan ja itsekin toivoisin, että myös sellaiset valikoituisivat koulutukseen, joiden koulukokemukset eivät ole niin myönteisiä. Siinäpä onkin meille kaikille alan parissa työskenteleville pohdittavaa, onko koulutuksessa riittävän monenlaisia opiskelijoita ja miten sinne saataisiin niitäkin, joiden koulukokemukset ovat kielteisempiä, mutta jotka olisivat motivoituneita työskentelemään alalla.

          Mitä taas tulee nykyisiin (Helsingin) soveltuvuuskokeisiin, omista kokemuksistani sen verran, että mikäli olisin joutunut lo-soveltuvuuskokeissa antamaan opetusnäytteen, en tiedä olisinko päässyt sisään koulutukseen, sillä en varmaankaan olisi sen kaltaisessa tilanteessa pystynyt vakuuttamaan arvioitsijoita siitä, että minut on ”luotu” opettajaksi. Koen kuitenkin, että olen harjoitteluiden ja sijaiskokemuksien myötä kehittynyt hyväksi opettajaksi (vaikka vielä alussa urallani olenkin), nautin opettamisesta ja lasten kanssa vuorovaikutuksesta suunnattomasti sekä olen saanut monin paikoin myönteistä ja kannustavaa palautetta tavasti tehdä opettajan työtä. Kysymys on toki yksittäisestä kokemuksesta, enkä tietenkään tarkoita, etteikö opetusnäytteelläkin voisi tiettyjä etuja, mutta en välttämättä usko sen olevan parempi tai tasapuolisempi tapa valita opettajia tai sen paljastavan sitä, onko joku luotu opettajaksi. Ainakin olisin ehkä itse jäänyt todennäköisemmin rannalle.

  5. 5

    Marko sanoo

    Hyvin sanottu ja olen samaa mieltä. Jokin toinen tapa täytyisi keksiä, mutta on myös aika selvää, ettei sellaisen keksiminen ole helppoa: Opetusnäyte luokan edessäkin niin nuorella iällä, kuin yliopistoon haetaan, voi antaa täysin väärän kuvan ihmisestä, joka on vasta kasvamassa aikuiseksi ja löytämässä paikkansa maailmassa. Varmuus tulee vuosien myötä ja saattaa muuttua hyvin paljon jo opettajaksi opiskelun aikana.

    Itse olen opettanut opettajia muutaman vuoden ajan ja nähnyt tapauksia, jossa hyvin epävarma ja punasteleva ihminen on puolentoista vuoden jälkeen muuttunut hyvin itsevarmaksi opettajanaluksi.

    Tosin, kun puhutaan lasten ja nuorten peruskoulutuksen antajista, katsoisin, että kasvatustieteiden tutkimusmenetelmien sijaan olisi paljon tärkeämpää tarkastella opettajanalkujen ihmiskäsityksiä, arvoja ja asenteita – ovatko ne opettajalle soveltuvia?

    Entä yleissivistys? On tärkeätä, että opettajalla on tarvittava yleissivistys niin, etteivät he opeta lapsille omia käsityksiään oikean tiedon sijaan (minulle eräs rehtori opetti ala-asteella, mm. että lamppujen päälle laittaminen vie enemmän sähköä kuin niiden päällä pitäminen ja neuvoi, että parempi pitää päällä lamput sellaisissa huoneissa, joissa ollaan suurin osa ajasta).

  6. 6

    Elisa sanoo

    Niin kauan kuin opettajakoulutus järjestetään yliopistossa, pitäisi myös kaikilla opettajaopiskelijoilla olla ymmärrys tutkimuksen tekemisestä, sekä edellytykset toimia myös tutkijan ammatissa näin halutessaan. Suomen hyvä kouluturjärjestelmä perustuu juurikin siihen, että opettajiltamme edellytetään maisteritason koulutusta.

    Tilanne muuttuu mikäli siirrytään malliin, jossa alakoulun opettajilta edellytetään enää vain kanditason koulutusta ja näin tieteellinen tutkimus ei olisi enää oleellinen osa opettajakoulutusta. Metodologisten osuuksien poistaminen pääsykokeista tässä vaiheessa ajaisi opiskelijat suden suuhun, kun he eivät pystyisikään opiskelemaan yliopiston edellyttämällä tasolla.

    ps. oppimisen ongelmat eivät estä VAKAVAssa menestymistä, jos sinnikkyyttä riittää. Terv. kasvatustieteen opiskelija, 8 oppilas, lukivaikeus

    • 6.1

      sanoo

      Olen samaa mieltä siinä, että tiettyä akateemisuutta pitää olla, jos yliopistossa opiskellaan. Tuo koe voisi olla vaikka parin vuoden opiskelun jälkeen, mutta että se on juuri lukiosta tulleille, on mielestäni kohtuuton .

      • 6.1.1

        Aleksi sanoo

        Pidän itseäni melko ei-akateemisena ihmisenä. En myöskään tykännyt koulussa muista kuin liikunnantunneista, ja inhosin suurinta osaa opettajistani. Ylioppilastodistukseni oli keskiverto.

        Silti läpäisin VAKAVA-kokeen. En tehnyt sitä ensimmäisellä kerralla, enkä päässyt sinne minne halusin, mutta pääsinpä kuitenkin. Sen reilun kuukauden aikana, jona kokeeseen on aikaa valmistautua, luin aineiston kolmesti läpi. Kävin myös samalla töissä. Juuri lukiosta päässyt ei ehkä tähän samaan kerkeä, mutta tarvitseeko keretäkkään? Onko opettajankoulutus paikka, johon oikeasti halutaan opiskelijat suoraan lukiosta? Ehkä vuosi aikuistumista ja jonkin ihan muun tekemistä voisi monelle olla paikallaan. Miehillä armeija/sivari/tms. pakottaa välivuoteen.

        Loppujen lopuksi VAKAVA-kokeessa on kyse motivaatiosta. Siitä jaksaako oikeasti kahlata aineiston läpi useaan otteeseen. OKL:ssä on kyllä kaltaisiaini ”ei-akateemisia”ihmisiä yllin kyllin.

        Niin ja mitä tulee siihen, että opetuskokeilu kertoo parhaiten kenestä koulutukseen on aihetta, on pakko olla eri hiukan eri mieltä. Eikö koulutukseen nimenomaan tulla oppimaan, joten eikö tällainen testi nimenomaan sopisi vaikka koulutuksen puoliväliin. Tuntuu oudolta, että hakijoita karsittaisiin sen perusteella miten he etukäteen osaavat sen, mitä heille koulutuksessa opetetaan. Toki tätä tapahtuu vähän joka paikassa muutenkin.

  7. 7

    Päivi sanoo

    Olen samaa mieltä! Tarvitaan MYÖS niitä, joille koulunkäynti teki toisinaan tiukkaa. Olen itse liikunnanopettaja ja ollut liikunta-alan koulutuksessa kouluttajana. Voi kuinka olenkaan haaveillut, jos koulutukseen sisään voisi ottaa ei niin motorisesti taitavia tai kilpaurheilutaustan omaamattomia hakijoita, liikunta ’max 8’, mutta alasta innostuneita ja ymmärryksellä, ettei liikunnasta nauttiminen ole välttämättä helppoa ja itsestään selvää. Ohjaustaidon näyte on tärkeä karsiva osa pääsykokeita. Yliopistonopettajan työhön hakevatkin antavat opetustaidon näytteen, vaikka olisivat vuosikaudet opettaneet.
    Kaikenlaisia opettajia tarvitaan!

  8. 8

    Anni sanoo

    Mutta kai pääsykokeet edelleen koostuvat myös soveltuvuuskokeesta? Mielestäni erilaisten valintatapojen yhdistelmä on paras. Kirjakoe on tehokas alkukarsinta ja karsituista poimitaan soveltuvimmat koulutukseen esim. haastattelun ja ryhmäkeskustelutilanteen perusteella.

    Voi olla, että VAKAVA on hyvin haastava alkukarsinta, eikä sitä ihan jokainen läpäise. Mielestäni se on myös hyvä juttu. Kokeen läpäisemiseen tarvitaan yleensä jo jonkinlaisia akateemisia taitoja, kykyä omaksua tietoa, ymmärtää luettua tutkimustietoa ym. Eihän tuollaisiin kysymyksiin monikaan kasvatusalan ammattilainen osaisi kylmiltään vastata, mutta jos on kuukauden verran materiaalia lukenut ja opiskellut (selvittänyt vaikeita käsitteitä jne.), niin johan olisi helpompaa. Ja sitähän se tieteen opiskelu yliopistossa on.

    Jos valinta tapahtuisi opetusnäytteellä, harrastuneisuudella jne. voisimme toki saada opiskelijoiksi paljon hyviä tyyppejä, mutta olisiko heillä edellytyksiä selvitä opiskelusta yliopistossa ja valmistua sieltä opettajiksi? Opinnot ei ole ihan läpihuutojuttu ja esim. kandin ja gradun kirjoittaminen on edelleen aika vaativia juttuja akateemisesti. Ei riitä mikään pikkuesitelmä kivasta aiheesta.

    Olen itse nähnyt, miten käy niille opiskelijoille, joilla ei sitä yleissivistystä ja riittäviä akateemisia taitoja ole. Usein he ovat opiskelijoita, jotka eivät ole ylioppilaita. Lopputulema on se, että monialaiset opinnot saadaan kyllä joten kuten tai hyvinkin suoritettua, mutta pääaineen kurssit takkuaa ja tutkielmat jää tekemättä. Ei niistä koskaan niitä opettajia sitten tule.

    Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että opettajiksi tarvittaisiin erilaisia tyyppejä erilaisilla taustoilla. Toinen kysymys sitten onkin, olisiko opettajankoulutusta syytä muuttaa, jotta siellä pärjäisi vähän heikommillakin lahjoilla? Mihin tämä sitten johtaisi koulumaailmassa?

  9. 9

    Saana sanoo

    Heippa!

    VAKAVA-asiaan en ota kantaa, mutta eräs asia kirjoittajalle tiedoksi: VAKAVAlla haetaan myös lastentarhanopettajan koulutukseen, eli myös alle 6-vuotiaiden opettajaksi varhaiskasvatukseen.

    T. Tänä keväänä valmistuva lastentarhanOPETTAJA, kasvatustieteen kandi, VAKAVAN ensimmäisellä yrittämällä läpäissyt.

    • 9.1

      Timo Laes sanoo

      Oikein Saana! Enkä 30 v lehtoriurani aikana ole juurikaan tavannut kädettömiä älykköjä lastentarhanopettajaksi opiskelevien joukossa. Liian paljon näkee mediassa kirjoitettavan ja puhuttavan lastentarhan tädeistä ja ohjaajista!

  10. 10

    Anni sanoo

    Itse en ole opettajuudesta kiinnostunut mutta tahtoisin huomauttaa, että myös niillä kympin tytöillä on voinut olla haasteita ja sen takana on paljon työtä, eikä ne numerot kaikille noin vain tupsahtele. Itselläni todettiin ala-asteella lukihäiriö (johon onneks sain apua) ja numerot pyörivät varmaankin jossain 7 pinnassa. Yläasteella aloin saada opiskelusta vähän jotain jyvää ja numerot alkoivat nousta. Lukiossa pamahti ja minusta tuli 9-9,5 tyttö.

    Pointtina se, että ne kympin tytöt voivat hyvinkin pitää sisällään niitä jotka ovat kokeneet opinnoissaan vaikeuksia, mutta ovat siitä huolimatta myös suoriutuneet hyvin. Heillä on oikeasti eväitä opettaa ja antaa vinkkejä siihen miten opiskelusta voi saada enemmän irti. Eri asia on kokonaan sitten se, että onko näillä henkilöillä tarvittavaa ”lavakarismaa”, että oppilaat saadaan kiinnostumaan aiheesta.

    Mutta todellakin ärsyttää tuo kympin tyttöjen latistaminen ja pitäminen jotenkin huonompina ja pelkkinä lukutoukkina. Lapset ja nuoret näkevät helvetisti vaivaa menestyäkseen ja sitten tullaan sanomaan, että hei ei toi olekaan oikein. Ei sun koulumenestys merkkaa yhtään mitään. Mielestäni hyvä koulumenestys (ei tarvitse olla 10 ollakseen hyvä) antaa kuitenkin paljon viitteitä ihmisen perusluonteeseen.

  11. 11

    Johanna sanoo

    VAKAVA pyrki ratkaisemaan alun perin ainakin sen asian, että osaamistaan pääsevät ekassa vaiheessa näyttämään (aiemmista arvosanoista riippumatta) kaikki hakijat. Aiemmin pääsykoevaiheeseen pääsivät vain parhaimmilla todistuksilla varustetut hakijat, eikä muilla ollut käytännössä mahdollisuuksia edes ensimmäiseen vaiheeseen. Eihän tämä nykyinenkään järjestelmä toimi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta hakijoita on niin valtavasti, että on vaikea kehittää toimivaa systeemiä, joka päästäisi seuraavaan vaiheeseen mahdollisimman erilaisia mutta kuitenkin ns. opettajaksi soveltuvia hakijoita. Muunlainen hakuprosessi vaatisi valtavan työpanoksen valitsijoilta.

  12. 12

    Vakavankauttaopeksi sanoo

    Vakava-koe on vasta ensimmäinen vaihe ennen sitä seuraavia soveltuvuuskokeita. Itselleni vakava oli ainakin pelastus, koska vanhanmallisella pääsykoejärjestelmällä en olisi päässyt edes pääsykokeisiin. Nyt Vakavan kautta ensimmäisellä haulla sisään. Vuosikurssiltamme löytyi opiskelijoita aina ammattioppilaitoksen autolinjalta valmistuneista niihin ”kympin tyttöihin”, joten kyllä tuo kirjoituksen tehneen ”kympin tyttöjen” määrä pitäisi olla kaiken järjen mukaan vähentynyt.

    T: Myöhäisherännyt miesope, jota opiskelu ei vielä lukiovaiheessa kiinnostanut.

  13. 13

    Anni-Mari sanoo

    Päivämäärät kirjoitetaan niin, että molempien numeroiden perään tulee piste. Eli 3.5., ei missään tapauksessa 3.5 niin kuin tekstin alussa. Tuohan luettaisiin kolme piste viisi, mikä ei liene tarkoitus.

  14. 14

    Leena sanoo

    Olisi Maarit mukava kuulla määritelmäsi hyvästä opettajasta. Jos vaikka antaisit esimerkin luovasta ja intuitiivisesta toiminnasta. Se syventäisi tätä keskustelua.

  15. 15

    Timo Laes sanoo

    Laudaturin tytöt opettajina on kaupunkitarina. Enemmänkin urheilullisia, taiteellisia (musiikki ja kuvataide) ja kekseliäitä miehiä ja naisia. Edellisen lauseen pätevyyttä on selvitetty vuosia. Markku Vanttaja esimerkiksi on havainnut 2002 tutkimuksessaan, että koululahjakkaat miehet valikoituvat enimmäkseen tekniikan ja luonnontieteen aloille ja naiset humanistisille ja esteettisille sekä jossain määrin kaupallisille ja yhteiskuntatieteellisille aloille. Liekö tuo tilanne muuttunut? Itse kaupunkitarina on syntynyt jo vuosikymmeniä sitten. Toinen alussa lause on epätieteellinen havaintoni 30 vuoden ajalta.

  16. 16

    Vilma sanoo

    Heippa, täällä yksi kasvatustieteilijä ”laudaturin tyttö”. Olen urheilullinen, luova, intuitiivinen kympin tyttö. En tajunnutkaan olevani täysi luonnonoikku! Peruskoulussa olin aivan kamala rämäpää häirikkö ja näin jälkikäteen käy opettajiani sääliksi. Siltipä kirjoitin L:n paperit lukiosta ja kympin tytön leima napsahti otsaan. Mitä tämä ”kympin tytön” leima edes tarkoittaa? Hyvät ystäväni ovat kaikki sellaisia ja heitä löytyy jokaiseen junaan. He ovat omia, ihania, räväkkiä persooniaan jokikinen, vaikka koulussa ovatkin pärjänneet. Voisimmeko siis jo lopettaa tämän ”kympin tyttöjen” ympärillä vellovan negatiivisen diskurssin?

    Mitä tulee VAKAVAAN, koe oli mielestäni onnistunut, artikkelit olivat täynnä mielenkiintoista sisältöä ja kokeen tehtävät olivat pitkälti soveltavia. Ja kuten joku yllä mainitsi, koe testaa ensisijaisesti motivaatiota, jota tarvitaan myös itse opinnoissa.

    Eikä sovi unohtaa soveltuvuuskoetta, jossa jokainen hakija haastatellaan. Pelkkään akateemisuuteen ei siis valintakoe perustu vaan soveltuvuuskokeessa jokainen pääsee näyttämään sitä omaa persoonallisuuttaan.

    • 16.1

      Heli sanoo

      Ottamatta niinkään kantaa pääsykokeeseen, näen että tässä on kysymys siitä, ettei omaa tapaa opettaa tai olla opettaja, tule koskaan ottaa itsestään selvänä. Ei kympin tytön, eikä keskiverto pojan. On oltava valmis tunnustamaan rajallisuuttaan ja haastamaan itsensä ei-tietämisen näkökulmasta. Kohdattava lapset. Minusta on turha provosoitua, vaan katsoa itseä peiliin ja sitten katsoa niitä oppilaita, kysyä autanko jokaista, löytämään omat vahvuutensa vai estänkö. Opettajan rooli on tosiaan muuttunut viime vuosina paljon. Opettaja tarvitsee paljon inhimillisyyttä, empatiaa, tunnetaitoja, luovuutta ja ongelmanratkaiautaitoja. Opettajalla tulee olla aitoa halua löytää joustavia ratkaisuja erilaisten oppijoiden tarpeisiin ja lähtökohtiin. Jos pääsykoe mittaa mm. näitä asioita, niin silloin se on onnitunut tehtävässään.

  17. 17

    Kaisa sanoo

    Mielestäni Vakava mittaa opiskelutaitoja ja sitä miten hyvin osaat toimia koetilanteessa. Jos on aiempi yliopistotutkinto, niin Vakavasta pääsee suht helposti läpi ilman mitään erikoiskiintiöitä.

    Opiskelen OKL:ssä ja kirjoitin niin huonosti ylppäreissä, että en ole tehnyt niillä arvosanoilla mitään. Alakoulussa sain 6-9. Itse näen ongelmana sen, että OKL:n koulutus on suht vanhanaikaista ja järjestelmänä joustamaton. Jos sinä (tai lapsesi) sairastut vääränä päivänä, niin opiskeluaikasi lisääntyy vuodella. Pienen lapsen äitinä tämä on ihan mieletön stressin aihe, eikä kannusta yhtään joustavuuteen tai luovuuteen. Muuten OKL:ssä opiskelu on kivaa ja monipuolista.

  18. 18

    Väärä signaali sanoo

    Puisevan teoreettisen valintakokeen merkitystä puolustellaan motivaation testaamisella. Jos aikuinen olisi hakemassa käytännönläheistä työpaikkaa, jossa hyvät vuorovaikutustaidot ovat yksi keskeisimpiä tarvittavia ominaisuuksia, moniko potentiaalinen hakija ryhtyisi rumbaan, jos ensin testattaisiin motivaatiota ulkomuisti- ja sanojen pyörittely -testillä, joka ei mitenkään liity tehtävien hoitamiseen? Harva. Työnantajana en pitäisi sitä, joka hommaan ryhtyy, lainkaan alalle sopivana, vaan raakkaisin tällaiseen typeryyteen ryhtyneet suoralta kädeltä pois joukosta. Ne ominaisuudet, joita hakijalla pitäisi olla, ovat niitä, jotka saavat monet hakemaan suoraan käytännönläheisemmille aloille: vaikkapa tekniikan alalle tai poliisikouluun. Kuitenkin tällaisia(kin) tyyppejä tarvittaisiin opettajiksi.

    Oman lapseni opettajaksi kaipaisin ennemmin sitä tyyppiä, joka repisi tuollaisen pääsykokeen naurettavana pelleilynä ja lähtisi mieluummin pelaamaan futista. Sellaisia ei valitettavasti opettajina näy, mikä ei ole mikään ihme, kun pääsykokeita ja pääsykoekirjoja katsoo. Niinpä vilkkaita poikia yritetään istuttaa kouluissa, ihmetellään kun ne eivät toimi kuin akateemiset tytöt, puhutellaan päivittäin, kun näiden ja opettajien toimintatavat eivät kohtaa, ja yritetään saada niitä kiinnostumaan teoreettisen tylsästä opetuksesta. Samaan aikaan nämä kouluhäiriköiksi leimatut pojat pärjäävät hyvin urheiluharrastuksissa, joita vetävät ne käytännönläheiset miehet, joilla on hyvä ote lapsiporukoiden ohjaamiseen. Opettajankoulutus ei ole vuosikausiin vetänyt näitä puoleensa. Kuka ihmettelee, miksei?

    • 18.2

      Oikea signaali sanoo

      Millä perusteella oletat, ettei VAKAVA -koe liity mitenkään opettajan tehtävien hoitamiseen? Kyllä, kyseessä on käytännönläheinen työ, joka edellyttää hyviä vuorovaikutustaitoja. Mutta lisäksi opettajuus vaatii ajattelun taitoja ja motivaatiota, joita koe mittaa aivan hyvin. Nämä ominaisuudet eivät onneksi sulje toisiaan pois.

      Ottaisit lapsesi opettajaksi mielelläsi hyvin lapsiryhmän kanssa toimivan urheiluohjaajan. Niin minäkin. Erityisesti, jos tällä on ollut motivaatiota suoriutua pääsykokeista ja asiantuntijuutta lisäävistä akateemisista opinnoista. Tällaisia henkilöitä opettajista ja sellaisiksi aikovista jo löytyy. Eikä tämä ole edes sukupuolikysymys! Itsekin olen erittäin motivoituneelle poikaryhmälle kamppailulajeja ohjaava nainen, joka haluaa työssään huomioida myös ”kouluhäiriköiksi leimatut pojat”. Juuri akateemisen koulutukseni ansiosta tiedän, että tällaisia oppilaita motivoivat mm. toiminnalliset työtavat mainitsemasi ”koulussa istuttamisen” sijaan.

      • 18.2.1

        Väärä signaali sanoo

        Ei, mielestäni koe ei mittaa ajattelun taitoja. Se mittaa kärsivällisyyttä lukea huonoa suomea aiheeseen heikosti liittyvästä asiasta. Se mittaa ulkomuistia ja saivartelukykyä, käsitteisiin takertumista ja eksaktien määritelmien hallintaa. Ne ovat kaukana sellaisista taidoista, joita opettajalta tarvitaan. Ajattelun taitoja voisi mitata paremmin soveltuvammilla tehtävillä, kenties aineistoa testitilanteessa hyödyntävällä testillä. Siltikään en ole vakuuttunut, että juuri ajattelun taidot ovat opettajan ammatissa ensisijaisesti ne, joiden perusteella hakijajoukon paremmuus pitäisi ratkaista. Filosofiaa lukeamaan halajavilta ajattelun taidot on syytä testata, kuten tehdäänkin huomattavasti paremmalla pääsykokeella.

        Mielestäni hyvän opettajan pitäisi tietää paljon asioita ihan ilman akateemista koulutustakin. Jos vasta yliopistossa selviää, että kouluhäiriköiksi leimattuja poikia ei parane istuttaa opettelemassa ulkoa sekavalla suomella kirjoitettuja määritelmiä, on elämästä jäänyt ennen yliopistoa puuttumaan sellainen ymmärrys nuorten kirjosta, että opettajan ammattia olisi syytä harkita vakavasti.

        • 18.2.1.1

          Oikea signaali sanoo

          Kylläpäs ajattelun taidot – ja niiden kehittämiseen ohjaaminen – ovat ihan opettajuuden ydinasiaa. Katso vaikka uuden OPSin laaja-alaisen osaamisen tavoitteita. Kuten edellä kommenteissa jo todettiin, VAKAVA on kuitenkin ensisijaisesti motivaatiokoe. Ulkomuistilla ja saivartelukyvyllä ei siinä pärjää, mutta useiden monivalintakysymysten ratkaisut ovat kyllä loogisesti pääteltävissä asiayhteydestä tai jos seuraa alaan liittyvää keskustelua. Joka tapauksessa koe mahdollistaa koulutukseen pääsyn monelle sellaiselle, joka ei olisi millään saanut paikkaa lukion päättötodistuksella pyrittäessä. Mainitsemasi koe, jossa aineisto jaetaan vasta koepäivänä, voisi myös toimia. Mutta saadaanko sillä riittävästi hajontaa? VAKAVAkinhan on jo eräänlainen aineistokoe, joten mikä valinnassa niin olennaisesti muuttuisi?

          Opettajan ammattia kannattaa muuten joka tapauksessa harkita vakavasti. Tuskinpa keneltäkään on jäänyt yliopistoon astuessa huomaamatta, että teoreettinen, opettajalähtöinen opetus ei monellekaan sovi. Tämän havainnon tekemisen ja hyvien, kaikkia oppijoita palvelevien työtapojen toteuttamisen välille jää silti matkaa. Open työ ei ole helppoa! Koulutus antaa kuitenkin eväitä siihen. Teoria ja käytäntö eivät sulje toisiaan pois, vaan kulkevat käsi kädessä. Onneksi koulu on pikku hiljaa oppimassa pois ”hiljaa istumisesta”. 🙂

          • 18.2.1.1.1

            Väärä signaali sanoo

            Motivaation testaaminen perslihasten ja kärsivällisyyden testaamisella on sellaista, mitä yhdenkään opettajan ei pitäisi työssään tehdä. Motivaation pitäisi tulla kiinnostuksesta aiheeseen ja sen hallintaan. Siksi mielivaltainen ”paljonko jaksat lukea höpöä todistaaksesi, että olet motivoitunut”-testi on mielestäni päinvastainen osoitus alalle sopivuudesta, kuin mitä sen oletetaan olevan.

            Testi ehkä mittaa, kenestä tulee hyvä kasvatustieteiden opiskelija. Valitettavasti se ei aina korreloi sen kanssa, kenestä tulee hyvä opettaja. Kun koetta miettivät ihmiset, joilta puuttuu omakohtainen tuntuma opettajan työhön, ei ole mikään ihme, että tällaiseen on päädytty. Työkokemuksen hyödyistä on keskustelussa puhuttu. Jos joltain sitä pitäisi vaatia niin OKL:n opettajilta ja pääsykokeen laatijoilta.

  19. 19

    Jarkko sanoo

    Ymmärrän hyvin keskustelun aloittaneen henkilön huolen siitä, valikoituuko opettajiksi oikeanlaisia ihmisiä. En silti lähtisi osoittelemaan Vakava -kokeen suuntaan syyttävä sormi ojossa. Koe mittaa mielestäni ennen kaikkea sitä, kuinka suuri motivaatio hakijalla todellisuudessa on ja tämä jos mikä on tärkeää.

    Jos jotakin muuttaisin nykyisessä hakujärjestelmässä, vaatisin niin sanottuna esivalintana jokaiselta hakijalta rajatun määrän työkokemusta opetusalalta ja nimenomaan alakoulun maailmasta. Ja tämä kaikki siis ennen Vakavaa tai muita valintajärjestelmiä.Työkokemus jo itsessään karsisi heti alkuun ne ihmiset, jotka eivät kokeneet työtä itselleen mielekkääksi. Toki sisälle voisi ottaa vuosittain verrokkina myös tietynlaisen kiintiön ”suoraan” lukion penkiltäkin tulleita hakijoita.

    Luokanopettajan työ on vuosi vuodelta vaativampaa. Muutos on ollut selkeä jo viimeisen kymmenen vuoden aika, jolloin olen itse työskennellyt alalla eri puolella maata. Opettajalta vaaditaan mielestäni jo liikaa. Pelkkä ahkeruus ja kaikkensa antaminenkaan ei aina riitä. Usein täytyisi laittaa viitta päälle ja toivoa, että se toisi supervoimia. Tämä luokanopettajan työn kovuus tulee yllätyksenä monelle suoraan lukion penkiltä okl:ään ponnahtaneelle ihmiselle. Kuinkahan moni näistä yllättyneistä sitten myöhemmin loikkaa toiseen ammattiin?

    Toki voidaan puhua huolestuneena Vakava -kokeista, mutta suuria hurraa -huutoja ei voida antaa myöskään OKL: n nykyiselle, suurta remonttia vaativalle, koulutuksen sisällölle. Juuri tämän nykyisen sisällön muokkaamisella olisi mahdollista kouluttaa työelämään niitä opettajia, joila on valmius toimia pitkäjänteisesti ja itseään kehittäen tässä niin halutussa virassa!

    • 19.1

      sanoo

      Vakava-koe ei ole motivaatio-koe. Osa ihmisistä ei kykene suoriutumaan tuon kaltaisista tehtävistä, vaikka motivaatio olisi huippu korkealla. Tuo mittaa sisälukutaitoa ja muistia.

  20. 20

    Päivi sanoo

    Itse en kokenut olevani mitenkään erityisen akateeminen. Pääsin lukiosta C:n papereilla. Aikaisemmalla pääsykoesysteemillä en olisi koskaan päässyt edes pääsykokeiden ensimmäiseen vaiheeseen. Vakava- koe oli siis pelastukseni! Itse koen, että Vakava-kokeessa menestyminen on suurelta osin kiinni motivaatiosta!

    • 20.1

      sanoo

      Tässä on juuri se perusongelma: puhutaan motivaatio-osuudesta. Tämä motivaatio-osuus vaatii siis perslihaksia ja sinnikästä lukemista, MUTTA kun kaikki eivät pysty tuollaiseen suoritukseen, vaikka olisivat kuinka älykkäitä tahansa. On erilaisia oppimisvaikeuksia, jotka estävät suoriutumisen tuollaisesta kokeesta. Motivaatio voi olla superiso, mutta ei auta. Siksi koe on huono.

      • 20.1.1

        Eino Partanen sanoo

        Ongelma onkin, että motivoitunut ihminen ei välttämättä ole paras opettaja (opettaja on tässä vain esimerkki, pätee mihin hyvänsä alaan). Sekä energiahoitaja että lääkäri voivat olla motivoituneita hoitamaan potilasta, mutta vain lääkärin hoitama paranee – ja luultavasti paranee, vaikka lääkäri tekisikin työnsä ilman suurempaa motivaatiota, rutiinilla.

        En toki kiistä motivaation vaikutusta, mutta ei valintaa voi tehdä sen perusteella. Jälleen, luultavasti opettajan opintoihin hakeutuvilla on kaikilla valtavasti motivaatiota toimia opetustyössä. Jos kaikki ovat motivoituneita (kuten tietysti toivotaan), miten seulotaan motivoituneimpien joukosta ’parhaat’?

  21. 21

    Opeksi alanvaihdon kautta sanoo

    Koko tässä keskustelussa häiritsee muutama asia. Miksi akateemisesti suuntautunut ei voisi olla luova, intuitiivinen, taiteellinen tai urheilullinen? Mihin Maarit perustat väitteesi siitä, että opiskelijoiksi tällä hetkellä valikoituu akateemisista akateemisimmat? Minusta opettajan huoneeseen kuuluu monenlaisia persoonia. Itse uskon myös koulutukseen ja sivistykseen. Ideaalitilanteessa opettajankoulutuksen pitäisi kasvattaa opiskelijoistaan sellaisia, että he pystyisivät kriittisesti tarkastemaan myös tällaisia stereotypioita koulumaailmassa, jota mielestäni koko keskustelu ”kympin tytöistä” ja ”hyvistä jalkapalloa pelaavista tyypeistä” edustaa. Uskon kriittisyyden kasvavan ennemmin ymmärryksen lisääntymisen kautta mm. opiskelun kautta kuin jalkapallokentillä. Uskon esimerkiksi, että tutkimustieto voi auttaa opettajaa ymmärtämään esimerkiksi erilaisia oppimisvaikeuksia. Omille lapsilleni toivon opettajaa, joka näkee oppilaat sellaisina kuin ne ovat ja suhtautuu kriittisesti näkemykseen, että teoria ja käytäntö ovat toisilleen vastakkaisia – eli, että teoreettiset (tytöt?) olisivat lähtökohtaisesti kuivakkaampia kuin nämä urheilulliset extrovertit (pojat?) tai että kaikki olisi laitettavissa edes tällaisiin kategorioihin. Tai että lähtökohtaisesti jonkun tietynlaisen taustan kautta osaisi ymmärtää paremmin luokan erilaisuutta.

    Kahteen kertaan opiskeluani olen sitä mieltä (hyvin epätieteelliseen mututuntumaan perustuen), että kyllä ne akateemisesti suuntautuneet supermuistit löytyvät toisista tiedekunnista kuin opettajankoulutuslaitokselta.

    Ja vielä Vakava-kokeeseen. Ainakin omalla vuosikurssillani oli opiskelijoita, jotka olivat eri-ikäisiä, erilaisia ja joilla oli erilaiset taustat. Osasta meistä tuli tai ehkä joskus vielä tulee kelvollisia opettajia. Toivottavasti opettajia, jotka pyrkivät ymmärtämään oppimisvaikeuksia ja erilaisia oppilaita.

    • 21.1

      sanoo

      Totta kai akateeminen voi olla luova. Miten perustelen: googlaa Vakava-koe ja katson sen 53 kysymystä. Jos ne eivät mittaa akateemisuutta, niin sitten ei mikään.

      • 21.1.1

        anna sanoo

        Kuten muistakin kommenteista on tullut ilmi, VAKAVA-koe ei ole mitenkään supervaikea, jos tutustuu aineistoon. Eihän pääsykoe voikaan olla sellainen, että sen voisi selvittää yleistiedolla tai aineiston kevyen selailun jälkeen? Kyllä mikä tahansa sosiologian, teologian tai vaikka fysiikan pääsykokeen kysymys voi tuntua ihan heprealta, jos ei ole aineistoon perehtynyt.

        Olen ymmärtänyt, että Suomen koulutusjärjestelmää on kehuttu juuri siksi, koska opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja akateemisia. Siksi en ihan ymmärrä, miksi akateemisuus on niin kamala kirosana. VAKAVA mittaa kyllä valmiuksia akateemiseen ajatteluun, koska sitä tarvitaan opinnoissa, mutta ei aineiston ymmärtäminen vaadi mitään etukäteistietoja tai akateemista taustaa.

        Kritisoit VAKAVA-koetta, vaikka kritiikkisi kärki vaikuttaa olevan jossain muualla (hyvän opettajan määritelmä, millaisia opettajia tarvitaan jne.)

  22. 22

    Päivi sanoo

    Hyvä keskustelu! Kannattaisin sukupuolikiintiöiden palauttamista, jolloin miesopeja ehkä saataisiin myös alalle enemmän. Itse koen saaneeni OKL: stä hyviä eväitä työhöni. Opiskeluaikana tosin haaveilin, että saisi enemmän opetusta myös niistä harrastusaineista, joissa ei vielä taidot niin huiput. Erikoistuminen valittiin omien vahvuuksien mukaan eikä puutteiden. Erityispedan osuutta voisi varmasti aina lisätä.

    • 22.1

      Ope sanoo

      En lähtisi palauttamaan opettajankoulutukseen sukupuolikiintiöitä, vaikka olenkin sitä mieltä, että koulutukseen saisi päätyä mahdollisimman moninaista sakkia. Pohjoisten yliopistojen saamelaiskiintiöt ymmärrän positiivisen diskriminaation hengessä, mutta kukaan ei saisi sukupuolen perusteella päätyä etusijalle valintatilanteessa.

  23. 23

    Kirsi sanoo

    Valmistuin luokanopeksi -89 eli olen aika kauan tehnyt open töitä. Kolme vuotta sitten kiinnostuin erkasta ja tein avoimessa yliopistossa erkan aineopinnot mm. kanditutkielman arvosanalla 4 (hyvin hyvä). Halusin jatkaa opintoja ja osallistuin VAKAVA-kokeeseen. Luin mielestäni artikkelit hyvin – en tullut valituksi!

    Tämä lohdutukseksi kaikille nuorille, jotka ette ole VAKAVAA läpäisseet. Olen todellakin samaa mieltä Maaritin kanssa, että koe on jonkinlaisen ulkoamuistamisen ja pänttäämisen airue, joka jättää monia potentiaalisia hyviä opettajia koulutuksen ulkopuolelle.

  24. 24

    Olli okl:n opiskelija sanoo

    Opiskelen parhaillaan Okl:ssä ja oli pakko tulla kommentoimaan tätä! Vakava ei kyllä erottele sieltä vain niitä akateemisia tai samankaltaista tai -taustoista porukkaa! Olen opintojen aikana ihmetellyt monta kertaa, miten erilaisia olemme, miten erilailla ajattelemme jne. Ulkonäkö, ajatukset, mielenkiinnonkohteet, oikeastaan kaikki asiat mitä ihmisen elämään ja persoonaan liittyy, ovat keskuudessamme niin erilaisia että useiden kohdalla olen ihan miettinyt et miten ihmeessä tuokin ja tuo ovat tänne okl:ääni päässeet… Olemme myös keskustelleet koulukokemuksistamme ja monella on kyllä ollut ihan suoranaisia traumoja kouluajoilta ja osa on halunnut okl:ääni juuri siksi että koulu ei ole itsellä sujunut ja haluaa päästä auttamaan niitä oppilaita. Vakava ei siis ole ollut este sisäänpääsylle millekään kohderyhmälle, meistä löytyy viiden vuosikurssin sisältä kaikenlaisia oppijoita lukihäiriöisestä mielenterveysongelmaisiin jne!!!!

  25. 25

    Paula Viitanen sanoo

    Höpsis.
    Itse aloin vuodesta 1994 alkaen, jolloin M:n paperini kirjoitin, vaipua vuosi vuodelta syvempään epätoivoon, kun totesin vuosi toisensa jälkeen, että yliopiston pääsykokeet ovat nimenomaan akateemisista akateemisille yli-ihmisille, joilla on varaa ilmeisesti lukea täysipäiväisesti koko kevät ilman työssäkäynnin pakkoa, rahat Valmennuskursseihin ja/tai mieletön lukupää. En päässyt minnekään.
    Lisäksi keskiarvoni oli liian huono ylittääkseni karsintarajan kiinnostaviin amk-opintoihin, kuten sairaahoitajaksi tai kätilöksi. En päässyt niiden kohdalla siis edes pääsykokeisiin.
    Niin minusta tuli lähihoitaja.
    Lähes 15v. myöhemmin tuli Vakava-koe ja MINÄ, jo idiootiksi itseni luokitellut, silloin tuore äiti, pyysin mummin hoitamaan vauvaa yhdeksi viikoksi. Tuon viikon täysipäiväisellä lukemisella läpäisin VAKAVA-kokeen erinomaisin pistein. Kiitos sen, että materiaalia ei ollut satoja sivuja ja koska me hakijat olimme kai vihdoin ja viimein samalla viivalla.
    Kiitos VAKAVASTA!

  26. 27

    Paula Viitanen sanoo

    Niin ja valmennuskurssi tietysti pienellä kirjaimella. Huomaatko, erilainen oppija 🙂

  27. 28

    Merimiehen tytär sanoo

    Entinen esimieheni – nyt jo eläkkeellä oleva erityiskoulun rehtori – oli sitä mieltä, että paras tausta erityisopettajalle on joko merimies tai katutyttö.

  28. 29

    Opiskelija sanoo

    Osallistun keskusteluun nyt minäkin sen mielenkiintoisuuden vuoksi.

    Olen kasvatustieteiden opiskelija ja osallistunut ko. kokeeseen. Siitä peloteltiin etukäteen valtavasti. Lähinnä kuulin joka suunnasta vain infoa siitä, miten ekalla ei missään nimessä tule onnistumaan ja koe on mahdoton – etenkin kun ylppäreiden tulokset olivat sen verran huonot, ettei niistä ollut mitään apua. Lopulta omalla kohdallani kokeen ”hurja maine” oli isompi, mitä varsinainen koe.

    Koehan on melko laaja sitä kautta, että kysymyksiin mahtuu monen eri tasoista ja laatuista – osa mittasi yksityiskohtia, osa oli soveltavampia. Tämä on ymmärrettävää, koska VAKAVA karsii samaan aikaan laajalti kasvatustieteisiin hakevia, mikä on hyvä huomioida. Sen kautta mennään siis niin yleisiin kuin OKL, LTO tai erkka. Se taas näkyy myös artikkeleissa sekä pisteissä: 2.vaiheeseen pääsyyn ei vaadita todellakaan täydellistä onnistumista ko. kokeessa. Eli pelivaraa jää, joissakin yliopistoissa jopa reilusti, vaikka koe menisi huonommin/ suorastaan melkein epäonnistuisi. 2.vaiheessa taas mitataan erilaisia asioita kuin VAKAVAn karsinnassa. Eikö tähän peilaten aines karsiudu lopulta melko monipuolisesti?

    Toki täysin reilun kokeen tekeminen on varmasti haastavaa, koska lopulta jokainen on yksilö. Toiselle sopii kokonaiskuvan hahmotus, kun toinen oppii nopeasti yksityiskohdat. Samalla tilanteet voi olla hyvinkin erilaisia, jopa saman henkilön kohdalla eri ajassa ja paikassa. Näin pidemmällä aikavälillä voi tapahtua isojakin muutoksia koulumenestyksessä ja käyttäytymisessä. Aika harvan kohdalle lopulta istunee se, että eskarista lukioon/ ammattikouluun olisi ollut ”kympin tyttö” tai ”villi poika”? Tätä kautta keskustelun yleistäminen ottaa vahvasti silmään.

    Jos koetta lähdettäisiin rakentamaan eri tavoin, herää kysymys siitä, pitäisikö karsinnan tapahtua kasvatustieteiden sisällä eri aloille jo alussa eri tavoin? Toisaalta tällöin pitäisi punnita sitä, kuinka paljon vaihtuvuutta eri kasvatustieteellisen alojen sisällä myöhemmin mahdollisesti tapahtuu eli tarvitaanko kuitenkin laajempaa osaamista (etenkin monimuotoistuvissa ympäristöissä)?

    Yksi mahdollisuus voisi myös olla esim. jonkinlainen lisämahdollisuus (motivaatiokirje/ suunnitelma tuleville opiskeluvuosille? essee? opetustuokio? suositukset?) joiden avulla voisi vielä nostaa heikosti menneen kokeen tulosta ja päästä 2.vaiheeseen? Mutta vaikeus tällöin on, mihin tässäkin raja vedettäisiin siten, että tuhannet ja tuhannet hakijat saataisiin karsittua realistisesti myös valitsijoiden osalta?

  29. 30

    Heli Hämäläinen sanoo

    title=”Ehdotus uudenlaisesta karsintatavasta”>

    Mitäpä jos luovuttaisiin kokonaan nykyisestä toimintatavasta karsia jyvät akanoista pääsykokeilla ennen opiskelua?
    Voisiko tässä kohtaa toimia hybridimalli ”Saksa-Suomi”? Jos olen ymmärtänyt oikein, niin Saksassa kaikki pääsevät opiskelemaan ja ensimmäisen vuoden jälkeen on ”karsintakokeet”.

    Mitäpä jos muutettaisiin koko systeemiä niin että ne jotka haluavat opettajiksi niin menevät kouluun vuodeksi ”harjoittelijoiksi/apuopettajiksi” sen ”oikean” opettajan kaveriksi? Tällä hetkellä opettajat kaatuvat valtavan työtaakan alle, koska itse opettaminen on vain yksi pieni osa kaikesta siitä työstä mitä opettaja oikeasti työviikkonsa aikana tekee. Vuoden aikana tehty ”oikea opettajan työ” kyllä kertoo kenellä on motivaatiota jatkaa, halua tulla ”hyväksi opettajaksi” tutkimalla ja opiskelemalla lisää niitä taitoja joita ei tämän harjoitteluvuoden aikana ole vielä oppinut. Kokeiluvuoden aikana voisi myös tehdä verkko-opiskeluna kasvatustieteen apron, niin tulee sitä akateemista tietoa ja opiskeluakin harjoiteltua.

    Eikös tällä tavalla toteutettuna kaikki hyötyisivät?
    Hyödyt kokelaalle
    – Vuoden aikana kokelas kyllä huomaa että onko hänestä opettajaksi
    – Kokelas oppii tutor-opettajaltaan monia todella tarpeellisia taitoja, joita tulee tarvitsemaan kun jossakin vaiheessa itse toimii opettajana.
    – Kokelaan ei ole pakko vaihtaa paikkakuntaa kun lähtee ”harjoittelemaan”
    Hyödyt opettajalle
    – Opettaja saa luokkaansa kaivattua lisäresurssia kasvavien luokkakokojen kanssa painiessa
    – Yhdessä tekeminen tuo uusia innovaatioita
    – Nuorella kokelaalla voi olla sellaisia taitoja (esim. digiteknologiassa), joita opettajalla ei itsellään ole ja hän voi oppia kokelaalta jotakin

    Opiskelija voisi nyt tähän kommentoida että tämä ei ole mahdollista koska millä opiskelija eläisi jos ei saa opintotukea tai palkkaa?
    Jos kaikki halukkaat otetaan sisälle yliopistoon ensimmäiseksi harjoitteluvuodeksi sillä ehdolla että suorittaa myös opintoja etänä verkossa, niin eikös silloin opiskelun määritelmät täyty ja opiskelija saisi opintotukea. Ja koska kaikki ne tuhannet opiskelijat eivät ensimmäisenä vuonna ”kuormita” yliopiston saleja tai vaadi opettajilta kontaktiopetusta, niin olisiko tämä silloin ongelma.

    Ja koska yleensä kaikki ideat jotka olisivat jollakin tapaa käytännönläheisiä kaatuvat siihen että nykyinen hallintojärjestelmä ja pykäläviidakko estää muutoksen, niin toivoisin että joku viisaampi ja asiaan perehtynyt voisi nyt kommentoida että miksi tämä ei onnistu, perusteluna koska on laki X ja pykälä Z. Ja sitten tämä viisas voisi myös ehdottaa ratkaisua ongelmaan ideoimalla miten tämä malli voitaisiin toteuttaa muuttamalla sitä lakia X ja pykälää Z.

    • 30.1

      sanoo

      Aivan loistavaa luovuutta! Vihdoinkin joku ehdotus!! Ei ollenkaan hullumpi idea. Ilman muuta puoli Suomea huutaa, ettei onnistu, mutta voisi tuosta saada todella hienon mallin tarkkaan miettimällä. Tämä pelasti päiväni, kiitos.

  30. 31

    Paula Viitanen sanoo

    Minäkin kannatan systeemiä, jossa ekaksi vuodeksi pääsevät kaikki sisään ja sitten karsitaan. Käytössä myös Hollannissa.
    Lisäksi minusta pitäisi täysin luopua siitä, että sisään otetaan vain kerran vuodessa. Järjetöntä ajan tuhlaamista, kun on aina odoteltava vuosi, jotta pääsee seuraavan kerran kokeilemaan onneaan.
    Yliopistojen pitkät kesälomat ovat myös mielestäni ajan tuhlausta.

  31. 32

    Riikka Helkala sanoo

    Hienoa! Vakava-koe ja muut tämänlaiset pänttäyskokeet ovat ajanhaaskausta kaikinpuolin. Ylläolevat ehdotukset ovat tulevaisuutta. Ihmisten urahaaveet ei saa kaatua koekarsintoihin tai aikaisempaan menestykseen niinkuin nykyään monelle käy.

    Loistava idea, että halukkaat pääsisivät suoraan kouluun apu-opeksi/läsnä olevaksi aikuiseksi jne. Sinne jos mihin tarvitaan enemmän aikuisia. Ja opiskelijan samalla tekemät opinnot tukisivat hyvin myös käytäntöä. Olettaen että opiskelu tapahtuisi pääsääntöisesti peruskoulussa ja yliopistossa koko opiskelun ajan.(ei vain harjoittelun ajan).

    Esim. Maija-mallikas haluaa opeksi. Hän suorittaa opintoja sekä käy koulussa ”työssä”. Vuoden jälkeen hän on valmistunut ainakin koulunkäyntiohjaaksi, josta hän pääsee sujuvasti jatkamaan varsinaisiin ope-opintoihin niin halutessaan. Tämänlaisen järjestelmän voisi tuoda hyvin myös ammatillisen puolen opettajille.

    Kannatan tämänlaista järjestelyä rohkeasti myös monille muille aloille.

  32. 33

    Erilainen ope sanoo

    Hei! Täällä yksi lähemmän 10v sitten opeksi valmistunut haluaa kertoa oman tarinansa. Pääsin opiskelemaan opeksi pari vuotta ylioppilaaksi kirjoittamiseni jälkeen. Tätä ennen olin toiminut kaksi vuotta työmarkkinatuella kouluavustajana erityisluokalla ja suorittanut avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopinnot. Aikana jolloin hain opiskelemaan lisäpisteitä sai juurikin tuosta kouluavustajana toimimisesta ja kasvatustieteen opinnoista. Lukiotodistukseni oli kehno, joten nämä lisäpisteet olivat elintärkeitä, jotta pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään. Tärkeitä ne olivat myös siksi, että avustajan työn avulla koin oppineeni edes
    pienen hitusen siitä millaista työskentely koulussa on. Edellämainittujen lisäksi hain opeopintoihin pienemmälle paikkakunnalle josta en tuntenut ketään. Esimerkiksi Turkuun, Helsinkiin tai Jyväskylään alkupisteilläni olisi ollut turha edes yrittää. Koen, että nämä jos mitkä mittaavat motivaatiota, sitoutumista ja halua opiskella opeksi. OKL:ssä meitä oli samalla
    vuosikurssilla lukuisia, joilla kosketusta kouluun oli nimen omaan työmarkkinatuella tehdystä kouluavustajana työstä. Uskon, että nykyisellä pääsykoekäytännöllä en ikinä olisi valmistunut opeksi tai päässyt kouluun. Valmistumisen jälkeen toimin 2v opettajana ja sen jälkeen hain heti opiskelemaan erillisiä erkkaopen opintoja Helsinkiin. Sinne hakuedellytys oli 2v opettajan työtä. Pääsin heti sisään ja nyt olen toiminut useamman vuoden erityisopettajana. Näistäkin opinnoista koen saaneeni paljon enemmän irti, kun kosketusta open hommiin oli jo muutaman vuoden ajan.

  33. 34

    A.P sanoo

    Turun yliopistossa prof. Jorma Hekkilä (toimi mm.OKL johtajana hetken) kehitteli pääsykokeisiin jo 90-luvuilla eri persoonien interventiotyyleihin pohjautuvia testejä. Yksi kriteeri oli,että hyvä fasilitaattori/opettaja kykenee ymmärtämään ja siten ohjaamaan erilaisia oppijoita/ihmisiä/asiakkaita. Olen työelämässä koulusektorin ulkopuolella törmännyt vastaaviin ,joten jotain toimivaa niissä jonkun koulukunnan mukaan on kun pyritään ohjaaja/esimiesasemaan pyrkivien soveltuvuutta tarkastelemaan.Käyttääköhän näitä mikään OKL osana valintaprosessia?

  34. 35

    Ville Teittinen sanoo

    Omassa kokeessani 1987 oli opetusnäyte ja laulukoe ja haastattelu. Kokeeseen pääsemiseksi tarvittiin hyvät lukiopaperit ja soveltuvuuspisteet. Miehet saivat jotain tasoitusta. Vaikea sanoa oliko koe hyvä vai huono – itse pääsin suoraan lukiosta ja minulla oli onni opiskelijakavereiden suhteen.
    Vuodesta 1997 asti olen ohjannut viimeistä opetusharjottelua Helsingissä viitisen viikkoa vuodessa. Meidän kouluun tulee todella hyviä hakijoita ja samaa voi sanoa valmistuneista opettajista. Siinä mielessä koulutus ja opiskelijavalinta on ainakin Helsingissä onnistunutta. Muutoksia toki on. Aineenhallinta kaikissa aineissa on yleisesti laskenut. Suurella osalla opiskelijoita on sisällön kanssa vaikeuksia ainakin osassa aineita. Toinen havainto on, että huonosti ja laiskasti harjottelun aloittavia on enemmän kuin ennen. Ilmiöt kertovat ehkä enemmän peruskoulusta kuin opettajankoulutuksesta.

  35. 36

    Marja Salonen sanoo

    Hyvä Maarit Korhonen!
    ,Että vihdoin joku luokanopettaja ymmärtää ja uskaltaa kritisoida Vakavaa. Tieteellinen ote tarvitaan mutta jotain rajaa. Vuodesta toiseen teksti ja tehtävät ovat olleet kieliasultaan sekavia, suorastaan huonoa suomen kieltä ja rakenteeltaan epäloogisia. ”Hyvä tiede” ei kai ole sellaista.Tänä päivänä peruskoulun oppilaat tarvitsevat ennen kaikkea ihmistä,
    (Oppilaanohjauksen lehtori, luokanopettaja)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *