Todistus kourassa kotiin

Kohta sitä tullaan taas kotiin todistus kourassa.

Laitetaanpa se todistus nyt sille kuuluvalle paikalle: todistuksessa on arvioitu osaaminen noin kymmenessä oppiaineessa. Vähän sama kuin varpaankynsistä nilkkoihin. Loppuvartalo on arvioimatta.

On erikoista, minkä arvon koulutodistus on meillä ja muualla saanut, kun oikeasti pysähdytään miettimään, paljonko se meistä ihmisinä kertoo.
Se kertoo hyttysen piston verran: miten paljon olet oppinut muutamasta kouluaineesta muutamalla tavalla mitattuna.

Se ei kerro, millainen ihminen olet. Se ei mittaa älykkyyttäsi, luovuuttasi, innostumistasi, empaattisuuttasi, johtajuuttasi, organisointikykyäsi, herkkyyttäsi, peräänantamattomuuttasi jne.

Sen ei myöskään pidä estää unelmiesi toteutumista. Sen ei pidä saada sinua ajattelemaan itsestäsi negatiivisesti, madaltamaan tavoitteitasi tai peräti luopumaan niistä.

On mielenkiintoista, että lapset ovat yhdessä koko vuoden satoja tunteja, mutta me arvioimme vain faktan mieleen jäämistä. Vähän kuin talon rakentamisessa tarkastettaisiin vain portaiden kunto.

Huono todistus kertoo, että oppilas ei ole oppinut, mutta se ei kerro, miksei ole oppinut. Lapsi tekee päätelmän, että on huono koulussa, vaikka sen pitäisi olla toisinpäin: koulu on huono, koska ei tajua, miten lapsi oppii.

Hyvä todistus kertoo, että lapsen tapa oppia on juuri se, mitä mittaamisella haettiinkin.

Pääasia lienee kuitenkin se, että kouluvuosi on ollut mielenkiintoinen, opettava, innostava, itsetuntoasi kohottava.
Todistuksesta viis. Jos kouluvuotesi ei ollut tuollainen äsken kuvailemani, on jokin pielessä. Mutta älä sitä murehdi. Koulu yrittää kovasti muuttua ja sillä aikaa nauti elämästä ja unohda koulu.

Kommentit
  1. 2

    P Sairanen sanoo

    Siis olikos siinä todistuksessa arvoitu oppimista vaiko osaamista? Veikkaan ensin mainittua.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *