Paljonko asuinpaikkasi vaikuttaa lapsesi tulevaisuuteen?

Sain Ameriikan tuliaisina Robert Putnamin kirjan Our kids. Tämä Harvardin professori kirjoittaa kirjassa köyhien ja rikkaiden lasten välisen kuilun kasvamisesta sekä köyhien lasten mahdottomuudesta ponnistaa parempaan elämään.
1950-luvulla Putnam kertoo rikkaiden ja köyhien lasten käyneen samaa koulua, koska asuivat kaikki parin korttelin päässä toisistaan. He harrastivat samoja asioita ja perheet olivat keskenään tekemisissä.
Nyt lapset kasvavat ympäristössä, jossa on vain samanlaisista taustoista tulevia. Harva on tekemisissä muun kuin oman sosio-ekonomisen taustaisten kanssa. Harvalla on enää rikasta enoa tai mummoa. Köyhyys on sukupolvien ketjussa.

Mitä tuot kotoa kouluun? Rikkaat tuovat kodin kannustuksen akateemisuuteen, innostuksen ja mahdollisuuden erilaisiin harrastuksiin. Köyhät tuovat kokemuksia väkivallasta, huumeista, rikoksista. Tutkimus todistaa, että väkivaltaa kokeneen oppilaan luokkakavereidenkin tulokset putoavat.
Köyhissä kouluissa opettajat ovat lastenvahteja, pääasia, että järjestys pysyy. Kouluvuoden aikana menetettiin kaksi viikkoa pelkästään riitojen selvittelyyn, opettajien poissaoloihin ja kriisitilanteisiin. Itse sanoisin kyllä menetetyn ajan paljon suuremmaksi. Koulut muistuttavat Putnamin sanojen mukaan sotatannerta, johon idealistiset nuoret opettajat tulevat pariksi vuodeksi ja häipyvät. Opettajien vaihtuvuus on suurta.
Olisiko netistä apu kuilun pienentämiseen? Tutkimusten mukaan rikkaat käyttävät nettiä työnhakuun, koulutukseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, uutisiin ja köyhät käyttävät sitä viihteeseen.
Perheen ulkopuolisilla ihmisillä on tutkimusten mukaan suuri vaikutus lapsen tulevaisuuteen. Reitti pois köyhyydestä saattaa tulla jonkun tärkeän aikuisen kautta: opettaja, naapuri, sukulainen. Köyhille alueille on suunniteltu ja toteutettu myös mentoroinnin tapaista apua mutta viimeinen asia, mitä lapsi kaipaa , on jälleen yksi epäluotettava, vierailulla piipahtava aikuinen.
Mitä kauemmin lapsi asui huonolla alueella, sen pahemmat seuraukset: käytösongelmat, mielenterveysongelmat, rikollisuus, väkivaltaisuus jne. Huonojen alueiden palveluilla on suuri merkitys. Lastenhoidon järjestyminen, kirjastot, puistot, urheiluseurat ja nuorisojärjestöt olivat niitä seikkoja, jotka auttoivat osan nuorista ulos köyhyyden ketjusta.
Kun kysyttiin, voiko ihmisiin luottaa, yksikään köyhien alueiden lapsi ei vastannut, että useimpiin ihmisiin voi luottaa. Melkein kaikki rikkaat vastasivat, että ihmisiin voi luottaa.
Yhä harvemmalla menestyneellä on aavistustakaan, miten köyhät elävät ja se vähentää empatiaa.
Kirjailija itsekin luuli, että kyllä sieltä köyhyydestä voi nousta, jos haluaa, mutta muutti tutkimusten jälkeen mielensä.
Köyhät lapset eivät pääse kehittämään ” God-given” , jumalan antamia, kykyjään. Putnam varoittaa, ettei heidän maallaan ole varaa heittää tälläisiä lahjakkuuksia hukkaan.
Eräs ratkaisu oli maksaa 20 000 dollaria erinomaisille opettajille, jos he suostuivat menemään sotatantereelle töihin kahdeksi vuodeksi. Luonnollisesti tulokset paranivat.
Allekirjoitan Putnamin ajatuksista kaiken. Olen ollut sotatantereella töissä melkein koko urani ja aikani menee järjestyksen pitoon, ei opetukseen. Emme pysty antamaan köyhimmille lapsille edes perusopetusta kaikenlaisten häiriöiden takia, jolloin ero rikkaisiin vaan kasvaa. Kaikki, mitä Putnam tutkimuksissaan löysi, on meille jo tuttua, mutta harvoin ääneen sanottua.
Jos minulla olisi valta, laittaisin kaikkien erittäin haastavien alueiden luokat puoliksi, korkeintaan 15 lasta ryhmään ja palkkaisin sinne huippuopettajat, jotka saisivat palkanlisää sitä mukaa, kuinka monta lastensuojelulasta hänellä ryhmässä on sekä montako diagnosoitua oppimishäiriötä/vaikeutta ja maahanmuuttajataustaista oppilasta on.

Kun rikkaan alueen oppilaani murehti, pääseekö gerbiilit pieneläinhotelliin Malediivien matkan ajaksi, murehti köyhän alueen oppilaani, mistä saisi hiihtolomalla ruokaa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Göteborgissa kuilua yritetään nyt kaventaa niin, että haastavilta alueilta kuljetetaan lapsia bussilla muualle kouluun. Vanhempien mielestä hyvä idea, mutta yksi proffa tottakai vastusti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *