Onko opettaja medialle pääsiäisnoita?

Eilen Hesarissa toimittaja Jukka Ruukki kertoi meille, että me opettajat uuvumme, koska olemme huomionkipeitä ja jos emme saa myönteistä palautetta, emme jaksa.
Vähän aikaa sitten Anna-Stina Nykänen kirjoitti myös kolumnissaan pelkäävänsä, että meillä opettajilla on liikaa valtaa.
Taitaa olla pulaa jutun aiheista. Miksi aina opettajat? Miksei kukaan kirjoita, että lääkärit ovat niin introvertteja, että potilaan kohtaaminen pelottaa?
Ihmettelin aikaisemminkin, miksi he, jotka eivät koskaan ole olleet opettajina, aina arvostelevat opettajan työtä. Minulle vastattiin, että kyllä Yleltä oli yksi toimittaja vuoden koulussa. Voi valtava.
Ruukin kolumni vahvistaa näkemystäni siitä, että osa tutkimuksista on turhia ja osa antaa oudon lopputuloksen.

Voin auttaa toimittajia hieman ja avata opettajan arkea. Kuvitellaan, että toimituksenne on samanlainen kuin minun työtilani, luokkani. ( Ja rakkaat kolleegat, tämä on vain minun kokemukseni, joten sitä ei voi yleistää joka Suomen notkoon). Ensin esimies kieltää kaiken uudistumisen. Ehkä sitten ensi vuonna, on vastaus. Sitten esimiehen esimies ilmoittaa, että rahat on loppu ja ensi vuonna ei ole sitäkään vähää. Irakilaistaustainen kolleegasi tappelee suomalaisen kolleegasi kanssa, koska suomalainen on todennut, että äitis on tyhmä. Köyhä tappelee rikkaan kanssa siitä, että toisella on rumat vaatteet. Vieressä istuva kaverisi on mutisti eikä puhu koko päivänä mitään ja toisella puolella istuu moottoriturpa, joka ei ole hetkeäkään hiljaa. Yksi toimittajistanne tekee koko ajan kärrynpyöriä, yksi purskahtaa itkuun ja kolmas oksentaa. Ja aamu on vasta alussa. Ja joku juttukin pitäisi kirjoittaa.
Kun yrität pitää kaikille yhteistä aamupalaveria, on muslimit jo menneet rukoushetkeensä, Jehovan todistajat poistuivat, koska vietitte synttäreitä, urdun kielen tulkki tuli kääntämään palaveriasi urduksi ja psykologi hakee sen itkevän.
Lähdette juttukeikalle ja saavuttuanne sinne kuvaaja ilmoittaa, että unohti kameran.
Sillä aikaa toimistolla vettä alkaa valua katosta. Haette ämpäreitä ja jatkatte töitä. Asbestipöly huulilla esimies tulee vakuuttamaan, ettei talossa ole hometta.
Samaan aikaan osaa talosta kuitenkin jo korjataan ja poran ääni on niin kova, ettet kuule mitään.
(Viime vuonna opetin kolmasluokkalaisille pääsiäistarinaa ja koulun remonttiporaus oli meneillään.
– Jeesus vietiin ristille…PRRRRRRRRRR…. ( porausta minuutin verran). Koetin ensin korottaa ääneni poran yli:
– JEESUS RISTIINNAULITTIIN JA ….PRRRRRRRR pora keskeytti huutonikin. Kirjoitin taululle: odotetaan hetki, että poraus loppuu.)
Teille luvattiin toimitukseen myös uudet tietokoneet ja ne tulivatkin, mutta ette te mitään nettiyhteyttä saaneet.
Illalla kotona teille soittaa muutama vihainen lukija ja uhkaa haastaa teidät oikeuteeen. Aamulla kuulette radiosta, että tutkimuksen mukaan toimittajat uupuvat, koska kahvitauoilla ei ole tarpeeksi pullaa.

Opettajalta vaaditaan järjetöntä sopeutumiskykyä. Pitkää pinnaa. Huumorintajua.

Opettaja tulee sairaana töihin, koska sijaisia ei saa palkata ja hän tietää, että kolleega joutuisi opettamaan kahta luokkaa yhtä aikaa tilanteessa, missä taidekasvatukseen on kaapissa jäljellä enää ruskeaa kartonkia ja vihreää hilettä, liikunnan opetus pidetään lähipuistossa homerempan takia. Pidät myös huolen siitä, että ainakaan sinun luokallasi ei pääse kehittymään niitä mielenterveysongelmaisia nuoria, joita jää seitsemän päivässä sairaseläkkeelle. Osa oppimisvaikeuksien takia.

Opettajan pääsykokeeksi sopisikin paremmin stand up- esityksen pito. Jos hallitset tilannekomiikan ja mustan huumorin, sinusta tulee hyvä opettaja. Muussa tapauksessa kyllä uuvut, mutta et huomionkipeydestä.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *