Onko lapsesi tyhmä, kun hän ei osaa matematiikkaa?

Kiitos, Ari Kinnari, tämän aamuisesta tarinastasi omasta pojastasi, joka ei osaa matematiikkaa. Vihdoinkin joku uskaltaa julkisesti kertoa oman lapsensa ongelmista oppimisessa ja näin auttaa satoja muita.
Jos yläkoululainen ei osaa laskea 7+8, olemme tehneet omat johtopäätöksemme kaverin älykkyydestä ja mikä määrä voivottelua ja erityisopetusta ja tukiopetusta ja pienryhmää ja joustavaa ryhmää ja kolmiportaista tukea ja kaavakkeita ja salassa pidettäviä asiakirjoja.
Me koulussa piilotamme tällaiset oppimisvaikeuksista kertovat dokumentit kassakaappiin salaisiksi merkittyinä ja sitä jää miettimään, että mitä ihmeen salaamista niissä on, jos kerran Helsingin Sanomien toimituspäällikkö kertoo viikonlopun lehdessä koko maalle lapsensa ongelmista ja näin näyttää toteen, ettei kyse ole tyhmyydestä vaan dyskalkuliasta eli laskemiskyvyn häiriöstä. Vähän tunnettu mutta yhtä yleinen kuin lukihäiriö.
En ole itse ikinä kuullutkaan tätä sanaa, vaikka olen yli 30 vuotta opettanut. Joka luokassa on niitä, joille matematiikka on todella vaikeaa. Liikkuminen on ratkaisu osalle. Jumppapallolla pomppiminen oli ratkaisu yhdelle oppilaalle. Matikka alkoi sujua, kun sai hyppiä samalla kun oppi.
Muistan monta oppilasta, joille olen yrittänyt vaikkapa viidennellä luokalla selittää, miksi 999 jälkeen tulee 1000, mutta todennut, että nyt ei mene perille.
Eräs aikuinen sanoi, ettei hän koulussa millään tajunnut, että puoli on sama kuin 0,5.
Toinen aikuinen muisteli, että hän ei koskaan pärjännyt päässälaskuissa, koska tarina oli liian pitkä ja kun lopulta kysyttiin, kuka jäniksistä oli ensimmäisenä perillä, ei hän enää muistanut koko tarinaa.
Matikka on englannin ohella eniten traumoja aiheuttaneita kouluaineita, jos uskoo tarinoita, mitä ihmiset kertovat.
Ja jos jollain todetaan dyskalkulia, pitääkö opiskella viisi tuntia matematiikkaa yhdeksän vuotta? Toivottavasti ei mutta ilman diagnoosia todennäköisesti joutuu.
Minua jäi kiinnostamaan, mitä tuli maksamaan tuon diagnoosin saaminen. Montako lääkärikäyntiä? Mitä testit maksoivat?
Olen kuullut, että oppimisklinikat veloittavat aika summia tutkiakseen oppilaita ja aika harvalla on varaa niihin.
Olisi niin taivaallista, kun saisi tiedon eri diagnooseista samalla, kun tapaa oppilaan ensimmäistä kertaa. Säästyisi niin paljon aikaa ja harmia kaikilta.
Tästä se lähtee: tyhmäksi leimattujen määrä vähenee koulussa rohkeiden pioneerien ansiosta.

Kommentit
  1. 1

    Riikka Mononen sanoo

    Dyskalkulia-diagnoosi voi olla hyödyllinen, joskaan ei välttämätön, jotta oppilas voi saada koulussa tarvitsemaansa tukea matematiikan opiskelussa. Kolmiportaisen tuen mallin yhtenä tarkoituksena on tunnistaa ne oppilaat, jotka tarvitsevat lisätukea oppimisessaan, ja tarjota heille tarvittava tuki. Jos yleinen ja tehostettu ei tuki ole riittävää, on esimerkiksi matematiikan kohdalla mahdollista saada erityistä tukea. Tällöin matematiikan oppimäärä yleensä yksilöllistetään, ja oppilaalle asetetaan yksilölliset tavoitteet matematiikan opiskelussa henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS). Kun vaikeudet matematiikassa ovat suuria, on oppilaan siis mahdollista edetä opiskelussaan omien tavoitteidensa ja taitojensa mukaisesti.

    Vaikka tutkimus matematiikan oppimisvaikeuksista tulee luki-tutkimusta ajallisesti jäljessä meillä ja maailmalla, on Suomessa tehty asian eteen jo paljon työtä. Niille, jotka kaipaavat lisätietoa asiasta, löytyy tutkimukseen perustuvaa tietoa matematiikan oppimisvaikeuksista esimerkiksi LukiMat-verkkopalvelusta (www.lukimat.fi) ja Niilo Mäki Instituutin julkaisemista OMIS-oppaista, joita on kirjoitettu erikseen lasten, nuorten ja vanhempien näkökulmasta (http://www.nmi.fi/fi/julkaisut/ilmaiset-materiaalit/omis-oppaat). Kattava artikkeli aiheesta löytyy myös Duodecimin julkaisemana: Laskemiskyvyn häiriö eli dyskalkulia (http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/haku?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=0&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_hakusana=dyskalkulia&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=haku&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo10309).
    Koulujen erityisopettajilla on myös tietotaitoa matematiikan oppimisvaikeuksista.

    Kuten lukemaan opitaan lukemista harjoittelemalla, matematiikan oppimista tuetaan parhaiten harjoittelemalla matemaattisia taitoja. Tästä meillä on tutkimusnäyttöä, toisin kuin ns. erilaisten oppimistyylien (visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen) vaikutuksesta oppimiseen. Mitä varhemmin matematiikan perustaidoissa oleviin aukkoihin pystytään puuttumaan, sitä hyödyllisempää se on myöhemmän matematiikan oppimisen kannalta. Matematiikan oppimisvaikeustutkijoiden yhtenä keskeisenä tutkimuskohteena on kehittää, tutkia ja tuoda opettajien saataville tehokkaita harjoitusohjelmia. Esi-2. luokille tällaista materiaalia on Suomessakin jo saatavilla: http://blogs.helsinki.fi/thinkmath/. Kuten luki-vaikeuksien kohdalla, osalla matematiikan oppimisvaikeudet seuraavat läpi elämän. Tällöin on tärkeää löytää keinoja siihen, kuinka selviää arjen tilanteista, joissa vaaditaan peruslaskutaitoa.

    • 1.1

      sanoo

      Kiitos erinomaisesta vastauksesta. Miten takaisimme vastaavanlaisen tietomäärän joka kouluun? Todellisuus on se, että erityisen tuen statuksen saanut oppilas ei saa yhtään enempää tukea kuin ennenkään, koska ei ole mistä antaa. Ei erityisopetusta, ei avustajaa. Omassa koulussani erityisopettaja ja psykologi vaihtuivat seitsemän vuoden aikana seitsemän kertaa. Kun ehdotin 6-lk pojan äidille psykologin testauksia, hän naurahti, että se onkin sitten kuudes aloituspalaveri. Toinen ongelma on tasa-arvorahojen ajoitus. Tieto rahoista tulee niin myöhään, että erityisopettajat eivät uskalla jäädä niitä odottamaan vaan hakevat muualta töitä ja taas vaihtuu työntekijä. Kolmen tuen portaan idea näkyy koulussani valtavana paperityönä ilman mitään konkreettista hyötytä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *