Mitä vanhempien pitää tietää uudesta opetussuunnitelmasta osa 2

5. Oppilaalla on oikeus hyvään opetukseen ja onnistumiseen.

Hyvästä opetuksesta ollaan montaa mieltä mutta että oikeus onnistumiseen. Kun olen sen 30 vuotta jakanut niitä kokeita, on puoli luokkaa ollut iloinen ja puoli luokkaa ei. Olen pitänyt sitä normaalina ja todennut, että olis kannattanut lukea. Kunnes vasta muutama vuosi sitten tajusin, ettei se mene niin. Oppilas lukee ja lukee ja saa kuutosen. Jossain on jotain pielessä. Jo viidennellä luokalla he kertovat minulle, että ihan turha lukea, kuutonen tulee kuitenkin. Jos oppilaalla on oikeus onnistumiseen, on minun siis tehtävä asiat toisin. Erilaisia kokeita, ei kokeita ollenkaan, pelejä, esitelmiä, mitä tahansa. Opettaja olkoon onnistumisen mahdollistaja, ei epäonnistumisten todistaja.

6. Oppimisesta syrjäytyminen on uhka terveelle kasvulle ja kehitykselle.

Syrjäytyneitä oli Suomessa tämän vuoden alussa 70 000.Kaksikolmasosaa heitä on 15-29-vuotiaita.Joka päivä jää Suomessa seitsemän alle 30-v. sairaseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä. Yksi mainituista syistä oli oppimisvaikeudet. Kun eräältä joukolta syrjäytyneitä nuoria kysyttiin, mikä heidän mielestään oli heidän syrjäytymisensä syy, vastasi 70% : koulu.
Kun lapsi ei opi, se vaikuttaa hänen itsetuntoonsa ja sitä myötä kasvuun ja kehitykseen. Kun oppilas ei opi, ja me opettajat arvioimme sen viitosen arvoiseksi suoritukseksi, luomme perustan alamäelle, joka uhkaa tuhota lapsen tulevaisuuden.

7. Jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan oma tapansa oppia.

Ymmärrättekö, miten radikaali lause tuo on? Jos oppilas ei opi, on opettajan mietittävä, miksei opi ja autettava oppilasta löytämään oikea tapa. Jos kokeesta läpsähtää viitonen, ei ole opittu. Miksei ole? Osa jännittää kokeissa, osa menee suorastaan lukkoon, osa ei ymmärrä mitään lukemastaan, osaa häiritsee naapurin tuolin kitinä.
Olen todistanut tapausta, jossa lapsi oppi ainoastaan ja vain, kun sai pomppia pallolla. Jos hänen käskettiin istua tuolilla hiljaa, oppimista ei tapahtunut. Pallolla pomppien hän oli luokkansa parhaita kertotaulussa, ilman palloa heikoin.
Ne moottoriturvat siellä luokassa, jotka eivät ole koskaan hiljaa, oppivat parhaiten puhumalla. Eräs oppilas sanoi, että muistaa parhaiten, kun ennen koetta kertoo isälle kotona tärkeimmät asiat.
Joku vaatii ensin tiedon kokonaisuudesta, ja vasta sitten hahmottaa yksityiskohtia. Jokainen oppii eri tavalla.
Jo alaluokilla on mahdollista keskustella oppilaiden kanssa heidän tavoistaan oppia. Nopeasti he pystyvät kertomaan, millaiset tilanteet ovat hyviä, millaiset huonoja oppimiselle.
Muutama vuosisata on opetettu vain yhdellä tavalla: ope opettaa ja oppilaat istuvat liikkumatta hiljaa. Nyt on muun vuoro.

8. Erityisen tärkeää on rohkaista oppilaita tunnistamaan oma erityislaatunsa, omat vahvuutensa ja kehittymismahdollisuutensa sekä arvostamaan itseään.

9-luokalta pääsi poika, jonka keskiarvo oli 5,7. Kysyin, miltä se tuntui. Paska mikä paska, oli vastaus.
Vankilassa istuva nuori kertoi koulukokemuksestaan, ettei vittu aina jaksanut olla tyhmä. ( Tanja Äärelän väitöskirja nuorista vangeista ja koulukokemuksista)
Emme ole siis ihan onnistuneet. Oppilaani kertovat minulle itseään lohduttaen, että äitikin oli koulussa tosi huono matikassa. Tai että kukaan heidän suvussaan ei osaa englantia. Aiheutamme vuosikymmenten traumat.
Mutta nyt on muutoksen aika. Tämä muutos ei vaadi rahaa eikä resursseja, se vaatii asennemuutoksen. Tiedän, että on vaikeaa, kun on 29 oppilasta, mutta vaikka olisi vain kuusi oppilasta, osaammeko muuttaa asennettamme näin radikaalisti?
Oppilas on rasittavuuteen asti vaativa, äänekäs, rauhaton eikä opi mitään. Jossain välissä minun on istuttava alas ja mietittävä, että hän on erityislaatuinen, hänellä on vahvuutensa, jotka minun tulee löytää, jotta meidän molempien elämä helpottuisi ja minun on varottava antamasta hänelle mielikuvaa vaikeasta oppilaasta. Minun on löydettävä se hyvä, mikä hänessä on ja kerrottava se hänelle. Ja opetushallitus on määritellyt tämän erityisen tärkeäksi tehtäväksi. Kiitos siitä.

Kolmas ja viimeinen osa ylihuomenna, keskiviikkona 3.8.

Kommentit
  1. 1

    Heikki sanoo

    Tajusin tässä, että itselläni on (pk-seudulla) ammattikorkeaopinnot viivästyneet omista henkilökohtaisista ongelmista johtuen. Heräsin todellisuuteen, jossa minulla oli viimeinen vuosi menossa koulua ja opintopisteitä puuttui kolmen vuoden edestä. Oli siis täysin selvää, että en tulisi suorittamaan opintoja loppuun missään mahdollisessa virallisessa aikataulussa.

    Oikeastaan olennaisinta tässä on se lähtökohtainen asenne, joka ihmisillä on kun kerroin tästä asiasta. Ensimmäinen reaktio oli tietty kielteisyys, jopa äidiltäni ja siskoltani. Käytännössä he peräänkuuluttivat jokaisen henkilökohtaista vastuuta omasta elämästä ja opinnoista. Minä ymmärrän sen hyvin. En silti täysin pysty käsittämään sitä ennakkoasennetta.

    Mietin itsekseni, että kertaakaan kukaan ei ollut kysynyt minulta, että miten minulla menee. Vaikka koulun tietojärjestelmän olisi helppo havaita tämä anomalia, jossa opinnot ovat syöksykierteessä. Näyttää tämä sama ongelma vaivaavan myös työelämää, kun miljardin metroprojektit epäonnistuvat samalla tavalla. Ehkä näillä on jokin yhteys?

    • 1.1

      Asdfgh sanoo

      No tuo asennehan on sitä ihan perus keskiluokkaista liberaali-konservatismia, jota tämä(kin) yhteiskunta on pullollaan. Kiteytettynä se ilmaisee sitä liberaali-konservatiivista suhtautumista, että ”sun ongelmat on IHAN OMA SYY [ja minua ei hirveästi kiinnosta kuulla niistä]”.

  2. 2

    sanoo

    Olen niin onnellinen löydettyäni blogisi. Kiitos, kun jaksat paneutua ja jakaa mielipiteitäsi! Iloa ja rohkeutta alkavaan koulutyöhön! Itse aloitan koulunkäynnin aamu-ja iltapäiväohjaajan koulutuksen.

  3. 3

    Katja sanoo

    Kiitos ! avasit uuden opetussuunnitelman selkokielellä. Jaoin meidän kyläkoulumme facebook-ryhmään ja blogisivulle, ei varmaan moni vanhempi vielä edes ymmärrä koko asiaa. Oma poikani on opettanut kouluaan, miten aistiyliherkkää ja ahdistustaipumuksellista opetetaan, siinä sivussa taisi ADHD ja muut ylivilkkaatkin saada apuja, luokkaan ilmestyi pomppupalloja yms. 🙂

  4. 4

    Jaana sanoo

    Heureka! Nyt ymmärrän miksi lapseni on hyvä tietyissä aineissa, ja vähemmän hyvä tietyissä. Aineet, jotka hän on oppinut puhumalla (mm.kielet, äitiä kiinnostavat aineet) sujuvat kuin vettä vaan. Mutta entäs aine, jonka tunneilla vaaditaan istumaan hiljaa ja kuuntelemaan ja kokeeseen luetaan kirjasta sivut x-y. Vaikka kuuntelee ja lukee, niin tulos on 6-7.. Ei kauheen motivoivaa, joten enää ei kuuntele eikä lue.
    nimim. Yhden moottoriturvan äiti

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *