Meitsi koodaa

Kuulin helposta koodausohjelmasta, Turtle Roysta. Katselin sitä kotona hieman ja onnistuin siirtämään nuolta eteenpäin yhdellä käskyllä. Luotin siihen, että kyllä oppilaat osaavat. Kerroin perjantai-iltapäivällä , että tässä olisi tällainen ohjelma, jos joku vaikka viikonloppuna vähän katsoisi. Kolmasluokkalaisista viisi poikaa kirjoitti innoissaan paperinpalasille ylös nettiosoitteen.

Maanantaina kysyin häneltä, jolta odotin eniten, että kokeilitko.
-Ai joo, en muistanut.

Sitten poika, jonka en olisi uskonut muistavan, toi minulle kaksi paperia, joihin hän oli tulostanut kokeilun.
NF5JSZE2
Todella taitavaa. Kehuin ja ihmettelin.

Kului taas pari päivää ja eräänä aamuna poika, jolta en tohtinut odottaa muuta kuin jaksamista ilmestyä kouluun, läväytti A3-piirustuskansion opepöydälleni pahvinen takakansi ylöspäin.
-Kato, mää tein tän eilen illalla.

Piirustuslehtiön pahvinen takakansi oli täynnä koodaamisen komentoja.. En pystynyt muuta kuin hokemaan: ei jukupliuta, ei jukupliuta.

Seuraavalla tunnilla otimme läppärit esille ja kolmasluokkalaiset osaavat käynnistää koneen ja mennä googleen ja kirjoittaa hakusanaksi Turtle Roy. Mutta se, että kolmasluokkalainen keskittyy kirjoittamaan sequence [”hello”] on todella paljon vaadittu, kun peruskysymys on:
-Mistä täältä saa pisteen?

Kehotin vain kokeilemaan erilaisia komentoja ja koneille alkoi muodostua kuvioita. Ylensin ne kaksi poikaa apuopettajiksi, vaikka oikeastaan heidän olisi pitänyt olla asiantuntijoita ja minun apuopettaja.
Ruuduille alkoi ilmestyä hienoja kuvioita. Oppilaat juoksivat katsomassa toistensa saavutuksia ja palasivat taas omalle koneelle. Joku keksi, miten saadaan ruudulle värit, toinen tajusi, miten kone saadaan puhumaan. He käskyttivät konetta sanomaan kaikkea mahdollista.
Sitten eräs nopeaälyinen laittoi koneen sanomaan fuck ja toistamaan sen viisi kertaa: fuck fuck fuck fuck fuck. Ja näin hän päätyi värittämään perhosia lopputunniksi.

Muistin, että jostain sai muutettua nuolen erilaiseksi ja vihdoin tajusin ja kutsuin apuopettajat katsomaan, miten formula-auto tai keijukainen hyppelivät ruudulla. Taputin ihastuksissani itsekin käsiäni yhteen kuin kunnon korealainen konsanaan.

Voin tunnustaa, että koko tämän lukuvuoden aikana ei vastaavaa innostusta ole luokassa ollut. Vaatimustaso oli kova, kärsivällisyyttä vaadittiin paljon, lopputulos oli muutama viiva ruudulla, parhaimmilla puhuva helikopteri. Mutta jotain kiehtovaa touhussa oli ja kun annoin ohjeeksi seuraavalla tunnilla joko jatkaa samaa tai mennä pelaamaan oppimispelejä, jatkoivat kaikki koodaamisen parissa. Tuntia aikaisemmin kukaan ei edes tiennyt, mitä koodaaminen tarkoittaa.

Kotona pahviin koodikielen kirjoittanut sai kunnian opettaa vielä erityisopettajalle, miten peli toimii. Tunnin lopuksi poika kirjoitti opettajan vihkoon: ” Hyvä, Liisa! ” ja tuli vielä minulle kertomaan, että Liisa oli erinomainen oppilas.

Roolit menivät ylösalaisin ja opettajaa opettanut oppilas kasvoi metrin.

Kun sitä koodaamista aletaan 2016 opettaa koulussa, toivon, ettei aliarvioida lapsen kykyä oppia. Jos kolmasluokkalaiset pystyivät jo tähän, mitä kuutosluokkalaiset osaisivatkaan.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kolmasaluokkalaiset ovat (vähäisen) kokemukeni mukaan koodaamisen aloittamiseen just sopivan ikäisiä: tarpeksi osaavia ja vielä riittävän helposti innostuvia. Tsekkaamisen arvoinen alusta on PuzzleScript (http://puzzlescript.net). Olen vetänyt tuosta työpajoja 9 vuotiaille ja vanhemmille, yhtä hieno kokemus joka kerta.

  2. 2

    sanoo

    Kolmasluokkalaisen ikäisenä tällainen yksinkertaisen grafiikan ohjelmoiminen on mitä mainioin porttihuume kovempiin ohjelmointikieliin ja käytännön sovellusten koodailuun. Näin ainakin itse aikoinaan C64:n opaskirjaa hiirenkorville lukiessa ja omia ohjelmakoodeja kokeillessa tuli huomattua. Siitä ei sitten paluuta enää ole, mutta hyvä niin. Testailin itsekin tuota Turtle Roy-sovellusta ja vaikka se hieman eri juttu onkin kuin BASIC koodailu niin siinä on jotenkin se samanlainen löytämiseen ja kokeilemiseen innostava tunne, joka toi nostalgianväristyksiä itsellekin. Veikkaan, että paras tapa saada oppilaat perehdytettyä koodaamisen kiehtovaan maailmaan ja saada heidät aidosti kiinnostumaan siitä on juurikin antaa ohjeeksi googlata turtle roy ja sitten leikkiä sillä ja sen komennoilla niin paljon kuin sielu sietää tai kunnes tunti loppuu tai vanhemmat komentavat nukkumaan/pihalle. Läksyn määritteet ovat parhaimmillaan: tee jotain ja tuo se muille näytettäväksi.

  3. 3

    SeppoHovi sanoo

    ”porttihuume kovempiin ohjelmointikieliin”, Sebastian ei voisi oikeammassa olla. Itse alointin joskus neljännellä luokalla kotisivuja tekemällä, sitten kuvioihin tuli JS/PHP/SQL. Nykyään menee ihan mikä vaan millä menee pää sekasin, tällä hetkellä se on Haskell. Ainut asia mitä haluaisin on elämäni takaisin 🙁

  4. 4

    Juha sanoo

    Loistavaa että lapsille annetaan tilaisuus oppia koodaamaan jo nuorena. Artikkelissa mainittu Turtle Roy ei ole mielestäni kovinkaan optimaalinen alusta alkeiden opetteluun. Sen kieli ei ole helppolukuista eikä konsolissa saa ryhmiteltyä koodia kunnolla. Suosittelen katsastamaan esim code.org sivuston millä on suomenkieliset sivut ja opettaa koodaamista mielestäni paremmin, ja esim Angry Bridsien avustamana :).

  5. 5

    Juha Paananen sanoo

    Tosi hauska kuulla että turtle roy:sta on ollut iloa! Koodia voi editoida ja jäsentää siellä ”editor”-puolella ja sen voi myös tallentaa ja jakaa/linkata kavereille. Suosittelen tsekkaamaan myös koodikirja.fi, mistä löytyy ohjelmointi-intro suomeksi käyttäen turtle royta. Koodauksen iloa! (Olen sekä turtle royn että koodikirjan tekijä)

  6. 6

    Elina Jussila sanoo

    Miksi siirtää myöhemmäksi asioita, joita voi oppia jo kolmasluokkalaisena tai vielä nuorempanakin…ja kun kerta innostusta riittää…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *