Joko ostit opelle lahjan?

Mitä ostetaan opelle?

Vanhoina hyvinä aikoina luokka keräsi rahat yhteen ja ostivat yhteisen lahjan. Nerokasta.

Nykyään tulen todistusten jakopäivänä kotiin auton takakontti täynnä tavaraa. Jokaiselle on annettu kaksi euroa ja sanottu: käy ostamassa opelle jotain. Siitä syystä minulla on ex-Tiimarin kaikki tuotteet, kukkia hileillä ja ilman, tuikkuja ja kynttilöitä sähkökatkoksen varalta noin kymmeneksi vuodeksi, pieniä koriste-esineitä enkeleistä, tontuista, keijuista.

Kerran luokallani oli poika, jonka perhe ei milloinkaan muistanut minua lahjoilla ja ajattelin sen olevan jonkinasteinen periaate. Sitten kerran, jo ylemmillä luokilla, poika toi käteeni pienen rypistetyn paketin. Kotona katsoin sitä ja arvelin pojan pakanneen sen itse. Avasin sen ja siellä oli pieni käytetty leikkihiiri. Tuijottelin sitä hetken ja huomasin hännän vieressä vetonarun. Vedin ja laskin hiiren pöydälle, jossa se lähti hurjaa kyytiä juoksemaan ympyrää. Lukuvuoden raskauden ja paketin yllätyksellisyyden vuoksi repesin hysteeriseen nauruun ja edelleen muistelen sitä yhtenä parhaista lahjoista.
Elitistisillä alueilla lahjat ovat aikamoisia.Tulee Villeroy-Bochia , silkkihuivia, kylpylälahjakorttia, ylipäätään lahjakortteja. Vaikuttavatko lahjat opettajan käytökseen oppilasta kohtaan? Mene ja tiedä, meitä on moneksi.

Tässä ohje , jos et ole vielä hankkinut lahjaa opelle:

a) Älä osta lahjaa. Kaikkein hienointa on, jos tullaan ihan kädestä toivottamaan Hyvät Joulut ja kiitetään syksystä, jos kiitettävää on. Lahja on jokin outo jäänne jostain mutta jos haluaa näin opettaa lapselleen käytöstapoja, niin ok.
b) kerätkää rahat ja ostakaa yksi lahja.
c) jos ette kerää yhteistä lahjaa, tervetulleimpia ovat saman tien kuluvat tuotteet: kuivakakut, kahvit, teet, piparit, viinipullo. Konjakki, jos vuosi oli rankka erityisesti oman lapsesi vuoksi.
d) ei hyasintteja, joulutähtiä, hileruusuista puhumattakaan, tuikkuja, pieniä koriste-esineitä.

Ja luonnollisesti jokaisella opettajalla ja muillakin kansalaisilla on tästä asiasta oma mielipide.

Oppilaan huikeasta huumorintajusta kertoi pari vuotta sitten saamani lahja. Kun oppilaat vinkuvat milloin mitäkin, vastaan aina: ” En minäkään ole saanut helikopteria koskaan, vaikka aina olen toivonut” . Kuudennen luokan keväällä oppilas antoi minulle lahjaksi Brion leikkihelikopterin. Nyt en pysty enää hokemaan mantraani. Pitää keksiä uusi.

Ansaittua lomaa sekä opettajille, oppilaille että vanhemmille.

Kommentit
  1. 1

    Juulia Jantunen sanoo

    Ai että Maarit, kiitos että olet.
    Kotona hoen, etten minäkään ole saanut sienijakkaraa. Siis sellaista puista kärpässienijakkaraa. Pitäisiköhän hokea töissäkin.
    Tästä opejen & lastenhoitajien lahjomisesta on todella koulukuntia. Kukkikoon kukat, hileruusutkin, jos rauha niin paremmin säilyy. Itse olen kanssasi samoilla linjoilla + koitan viljellä myös sitä ajatusta, että mahdollisesta lahjasta voisi olla iloa koko luokalle/lapsiryhmälle. Vielä jos se olisi eettinen & ekologinen. Hyvä kirja, lautapeli, viherkasvi jne.

    Mutta kiitokset toimii aina. Ai että. Omien lapsien opejen ja hoitajien kortteihin olen sellaisia korjoitellut. Kerran yksi opettaja kertoi purskahtaneensa itkuun korttia lukiessaan. Kukaan ei kuulemma ollut häntä aiemmin niin kiittänyt. Vaikka hän oli ihana ja pidetty. Siis tiedän, että oli, ei hän itse sanonut olevansa.
    Voi meitä.

    Hyvää joulua, kiitos blogista!

  2. 2

    Ela sanoo

    Meidän perheellämme ei ollut tapana lahjoa kummankaan lapsen opettajia kuin luokan yhteisillä lahjoilla. Kävimme kuitenkin aina kättelemässä ja kiittelemässä.
    Nyt muutaman vuoden laaja-alaisena erityisopettajana työskenneltyäni olen seurannut sivusta luokanopettajien saamia lahjaröykkiöitä ja miettinyt, olenko jättänyt jotain olennaista opettamatta lapsilleni kun lähes jokainen näyttää kiikuttavan jonkun lahjan opettajalleen. Olen päätynyt siihen tulokseen, että kyllä: olen unohtanut varmistaa, että lapseni olisi joka kerta ollut mukana kiittämässä opettajaa ja kuulemassa, kuinka arvostan hänen työpanostaan.
    Ei silti, olisihan se minunkin mukava joskus köllötellä day spassa oppilaiden kokoaman lahjakortin avulla, niin että ehkä olen vain katkera, kun tavallisesti saan joltain ehkä kukan ja toiselta suklaalevyn. Mutta täytyy sanoa, etten ole ketään lahjan mukaan arvioinut ja että kaikkein arvokkaimpia lahjoja ovat olleet sydämestä tulleet sanat, niin oppilailta kuin vanhemmilta. Eikä ole kerta tai kaksi kun on silmäkulmia pyyhitty, erityisesti keväisin.
    Kiitos, Maarit, ajatuksistasi ja oikein hyvää joulun aikaa!
    Terveisin vanha kollega stadista

  3. 3

    JJ sanoo

    Oma korteni kekoon. Saamani lahjat eivät vaikuta oppilaan arvostamiseen tai arvioimiseen. Se on mielestäni kiva tapa muistaa ihmistä, joka on lapselle tärkeä. Muistetaanhan me kaikki jouluna läheisiä työkavereitamme ym. Lahja on antajansa näköinen. Yhtä arvokas on lapsen itse tekemä kortti kuin kalliimpikin huomioiminen. Hyvä mieli niistä tulee. Myös niistä hileruusuista.
    Omat lapseni ovat myös antaneet opettajille aina jotain pientä jouluna ja keväällä. Opettaja on lapselle tärkeä henkilö, vaikka voi joskus vanhemmille jäädä etäiseksikin.
    Eniten mieleen ovat jääneet omien lapsieni ensipuput, jotka sain saman oppilaani perheeltä, kummallekin lapselleni. Nuorimmaiseni nukkuu edelleen tuo ensimmäinen pehmopupu kainalossaan. Nyt kun esikoiseni opettaja jää äitiyslomalle, lapseni tahtoo ehdottomasti antaa opettajan vauvalle pehmopupun 🙂
    Eräät joulukuusen koristeet muistuttavat nyt jo aikuisesta, ihan ensimmäisen luokkani oppilaasta joka joulu.

  4. 4

    Ope sanoo

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

    Ehdottomasti parhaan muistamisen sain ekaluokan päättäviltä poikakaksikolta: pahvirasian, jonkankanteen oli liimattu 52 tähtitarraa (ilmeisesti koko arkiliikunta). Laatikon sisällä oli kaksi muffinsivuokaa ja valtavasti kakunkoristeströsseleitä. Alta pilkotti itsetehtyä riisisuklaata. En voinut muuta kuin pidätellä naurua: pojat olivat ottaneet vaarin ohjeesta, jonka annoin ennen kesälomaa. Matematiikan kirjan mittausjakson lopussa oli riisisuklaakakkisten resepti, jota olin kehottanut oppilaita tutkailemaan kotona. Herrat olivat tehneet työtä käskettyä ja leiponeet opettajalle ihan itse. Korttina sain toki myös kortin, joka kuvat hyvin leivosten alkuperää. Siinä luki ”Matematiikan kirjan sivu 152 + strösselit. Taisi tulla ainakin tämä asia pojilta opittua!

    Myös kuudesluokkalaisen tytön kotonaan tekemä puinen leikkuulauta ilahduttaa edelleen joka kerta, kun käytän sitä.

    Oppilaiden tekemät lahjat ovat mielestäni liikuttavinpia.

  5. 5

    Ope täälläkin sanoo

    Minun mielestäni on kurjaa sanoa, että näitä lahjoja opet eivät halua. Sellaisella tuomiolla saa vain näitä lahjoja antaneet tuntemaan olonsa kurjaksi. Itse olen onnellinen jokaisesta pienestä lahjasta jonka saan, oli kyseessä sitten tuikku tai kukkanen tai vaikka hajuvesipullo. Jos en halua säilyttää kyseistä tavaraa / pysty sitä käyttämään, vien sopivan ajan jälkeen tavarat vaikkapa Konttiin, josta joku niitä tarvitseva ne toivottavasti voi itselleen lunastaa. Jokainen asia silti painuu mieleen ja jokaisesta kiitän sydämestäni, vaikka en turhia tavaroita tapaa hamstratakaan.

    Vielä ei ole tarvinnut kuitenkaan mitään heittää pois, kaikille on löytynyt käyttöä itseltä tai lähipiiristä. Kynttilät olen tyytyväisenä joulun aikaan polttanut.

    Ajatus tässäkin kirjoituksessa oli varmaankin ihan hyvä, mutta kyllä lahjojen arvojärjestykseen laittaminen on taas varsinainen ensimmäisen maailman ongelma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *