Bloggaan vloggaamisesta

9NR1WMJ4

Opetin 6-luokkalaisille englantia ja vuorossa oli kappale: At the Airport.

Vicky and Adam are on their way to the airport….Luettiin kappale ja keskusteltiin lentokenttäasioista lasten kanssa. Sitten työkirjassa oli aiheena pitkien adjektiivien komparatiivi. Sitä harjoiteltiin noppapelillä. Sitten minulta meni hermo.

Vielä kaksi vuotta sitten tämä olisi vielä mennyt läpi. Mutta nyt jopa minä tajusin, että  kukaan 13-vuotias ei halua oppia a) pitkien adjektiivien komparatiivia b) pelata sellaista noppapeliä, missä omalle vuorolle tule sana beautiful ja siitä pitää keksiä lause. Jotenkin kesken opetuksen ymmärsin tilanteen mielettömyyden.

Kysyin nopeasti:

-Kuinka moni teistä seuraa englanninkielisiä vlogeja? ( opin sanan viime syksynä) Kaikki viittasivat. Pyysin näyttämään pari suosituinta. Oppilaat katsoivat hieman kieroon toisiaan, että tässä on joku kompa kätkettynä. Katsoimme pari suosituinta, niinkuin 4 miljoonaa katsojaa, ja niissä vlogeissa brittinuoret puhuvat minun mielestäni aivan potaskaa mutta hirveällä vauhdilla ja oppilaat väittivät ymmärtävänsä kaiken.

Sovittiin, että jokainen tekee yksin tai kaksin englanninkielisen vlogin seuraavaksi viikoksi. Sain myös selostuksen, miten sen voi tehdä joko youtubeen iPadilla tai kännykällä. Toistin vain : aha, hmm, okei, vai niin, ohhoh.

Ensimmäinen , jolle innostuneena kerroin vlogi-ideasta, sanoi:

– Mutta tartteehan niiden myös oppia lentokenttäsanastoa ja ne komparatiivit.

 

Tuttavani tyttö kirjoitti ylioppilaaksi, haki netin kautta Skotlannin yliopistoon, matkusti ensimmäistä kertaa yksin lentokoneella, hankki ensin airbnb-asunnon ja löysi ensimmäiselle luennolle. Skypetti äidille olevansa perillä .

Luulen, että survival-taidot tulivat jostain muualta kuin englannintunnilta.

Minä olin Turun yliopistossa ja kenttäharjoittelu oli Mynämäellä. Äidin ruokia söin koko opiskeluajan, koska asuimme 100 m yliopistosta.

Minä matkustan vielä niin, että laitan passin ja luottokortin kaulapussukkaan, minkä olen ostanut joskus Stockmannilta. Pussukka oli kallis, vaikka se on ilmeisesti tehty ruskeiden alushousukankaiden ylijäämästä. Vyötärökuminauhasta on tehty kaulanauha. Tungen sen t-paitani alle ja viimeistelen oveluuteni laittamalla osan rahoistani farkkujeni salataskuun. Reppua kannan etupuolella. Siskon lapset menevät  toiseen jonoon.

Minulle koulun englannintunnit avarsivat aikoinaan maailmaa. Muistan vieläkin ensimmäisen englannintuntini 1969. Kirjan ensimmäisellä sivulla oli kolme kuvaa: This is a rose, this is a pencil ja this is Ben. Katsoin opettajaa palvoen. Hän olisi väyläni johonkin uuteen, ihmeelliseen ja jännittävään. Seuraavana vuonna kirjassa oli kuva Big Benin tornista. Toin kirjan ihan lähelle kasvojani nähdäkseni tarkemmin. Oi, miten hieno. Opettaja hommasi meille myös kirjevaihtokaverit Englannista. Minun kaverini oli Sally.

Minä en ole väylä uuteen, ihmeelliseen ja jännittävään. Oppilaat avaavat sen minulle näyttämällä ja kertomalla asioista, mitä he tekevät vapaa-ajallaan tietotekniikalla. He pelaavat pelejä jutellen tai kirjoittaen englantia koko illan. Katsovat vlogeja pari tuntia illassa. Ja minun pitäisi kertoa, miten Vicky ja Adam seikkailevat lentokentällä ja opettaa komparatiivi noppapelin avulla. Kuilu opettajan ja oppilaan välillä on räjähdysherkän suuri.  Toistaiseksi kuitenkin minä saan vielä sen palkan. Kauankohan menee, ennekuin huomaavat kassavirran väärän suunnan?

Kommentit
  1. 1

    Juulia sanoo

    Kiitos päivän naurusta. Vaikka vakava asiahan tämä on. Mun eka englannintunti meni aikoinaan toistellessa, I am not Jouko Hyvärinen. Se olis ehkä auennut vastaantulijoille kerta vilkaisulla ihan ilman enklantiakin, mutta hyvä se on maailmalla pelata varman päälle.

  2. 2

    Johannes sanoo

    Arvostan heittäytymistäsi. Vaatii kanttia asettua oppilaiden opetettavaksi ja päivittää opetusmetodejaan oma-aloitteisesti.
    Silti ihmettelen, miksi pitäisi luopua komparatiivien tankkaamisesta vain siksi, että nuorille on tarjolla ei-tylsiä tapoja oppia? En ole opettaja, mutta väitän että itse en olisi kouluaikoina oppinut niin hyvin englantia, jos minun olisi annettu tehdä se passiivisesti kuluttamalla komediasarjoja.

    On hyvä olla ajassa kiinni ja ottaa vaikkapa vlogit mukaan osaksi oppimista. Mutta sen ei pidä johtaa siihen että kaikki tylsä feidataan. Tylsä on tylsää,
    koska se ei ole viihdettä. Elämässä pitää joskus olla tylsää.

    • 2.1

      sanoo

      Kyse on lähinnä siitä, että pitää tehdä MUUTAKIN kuin tanakata ns. tylsiä juttuja. Kun saavat välillä tehdä jotain, mikä kolahtaa kunnolla, menevät sitten tylsemmätkin asiat. Nyt yritän itse oppia tekemään muutakin kuin niitä kirjan määräämiä asioita

    • 2.2

      Tuija Salminen sanoo

      Minäkään en olisi oppinut englantia kuluttamalla passiivisesti komediasarjoja. Mutta minulla ei ollutkaan käytössäni internettiä somesta puhumattakaan. Mikä siinä verkossa sitten on niin ihmeellistä oppimisen kannalta? Ylivertainen tiedonhaku, matala julkaisukynnys (tuottaminen) ja yhdessä tekeminen ja kokeminen. Opimmeko me käyttäämään kieliä vai käyttämällä kieliä? Minä(kin) olen yksi niistä äideistä, jonka poika kouluaikanaan pelasi päivittäin netissä kansainvälisten kavereidensa kanssa. Oppikirjoja ei poika paljon availlut eikä kielioppia päähänsä päntännyt, mutta ylioppilaskokessa kirjoitti sen Laudaturin englannista …

  3. 3

    Hanna sanoo

    Olen itsekin kielenopettaja ja täytyy sanoa, että jälleen hätkähdin sanavalintojasi. Tajusit, ettei kukaan 13-vuotias halua oppia pitkien adjektiivien komparatiivia. Hmm. Eiköhän se ole meidän työmme tehdä asiasta riittävän mielenkiintoista, jotta sen haluaa oppia.

    Olet ennenkin ollut julkisuudessa vastaavilla kommenteilla, jossa teet selväksi, että sinä päätät, mikä on riittävän tärkeää opettaa välittämättä opetussuunnitelmista. Aika pelottava skenaario, mikäli jokainen opettaja toimisi samoin omassa työssään.

    • 3.1

      sanoo

      Kysessä oli ns. joustava ryhmä ja hyvä sellainen. osasivat komparatiivin jo ennen kuin opetin ja olen varma, että oppivat sen youtubesta puhekielellä ennenkuin ehdin sitä opettaa. Heikommalle ryhmälle opetan sen rautalangasta vääntäen.

  4. 4

    Jaana Ahlfors sanoo

    Ilmaisit kirjoituksessasi juuri sen mitä olen opettajana kokenut viimeisen parin vuoden aikana.
    Ihana oivallus sinulta kesken tunnin.

  5. 5

    Saana Heinänen sanoo

    Hatunnosto! Tällaista innovatiivisuutta ja joustavuutta opettajissa tarvitaan. Helpottaa sekä teidän työtänne, että lasten oppimista. Olet selvästi nainen paikallaan.

  6. 6

    Tuija Salminen sanoo

    Sisko onneksi älysi välittää blogitekstisi fb:n kautta minullekin pitkän viikon päätteeksi ja perjantain piristykseksi. Kiitos Maarit 🙂 Hannalta kysyisin, missä kohtaa OPS:ssa sanotaan, että pitkien adjektiivien taivutus on opiskeltava vuosikurssilla 6? Sen sijaan OPS:ssa on aika paljon tekstiä eheyttävästä opetuksesta, joista viestintä- ja mediataito on nostettu yhdeksi aihekokonaisuudeksi. Englannin kielessä yksi keskeinen sisältö vuosiluokilla 3-6 on ikäkauteen liittyvät vapaa-ajan toiminnot. Rakenteet mainitaan vuosiluokilla 7-9… ottamalla vloggauksen mukaan tunneilleen Maarit toteuttaa OPS:a mitä parhaimmalla tavalla 🙂 P.S. Englannin kielen kurssikirja ei ole OPS 🙂

  7. 8

    Nina Melander sanoo

    Hei!
    Samassa kappaleessa olemme suurinpiirtein kanssasi, emmekä mekään pelanneet kirjan peliä, mutta oppilaani opettelivat kuitenkin adjektiivien sekä lyhyiden ja pitkien komparatiiviä ja superlatiiviä ja vielä tosi mielellään. Kun perusasia/rakenteet oli opittu, toin luokkaan 8 eri merkkistä, väristä, vahvuista ja hintaista kurkkupastilia. Keksimme ryhmissä niitä kuvaavia/arvottavia sekä lyhyitä, että pitkiä adjektiiveja, flat, strong, effective, smooth, spicy, expensive, delicious, etc…teimme tietokoneilla taulukon ja neljän hengen maistiairaadeissa arviomme kurkkupastellit käyttäen komparatiiviä ja kokeen jälkeen johtopäätöslauselmissamme sitten superlatiivejä. Ryhmät esittelivät omat tuloksensa ja niiden perusteella löysimme koko luokan mielestä parhaan kurkkupastellin. Sisällöt tuli opittua.
    Ymmärrän kuten sinä, että kirjan seuraaminen orjallisesti on turhauttavaa sekä oppijalle ja opettajalle, mut en ihan ole samaa mieltä kanssasi, jos ymmärsin kirjoituksesi oikein, että sellaisissa tapauksissa kirjan sisällöt voi sitten jättää opettamatta kokonaan ja tehdä jotain muuta kivaa. Mielestäni kielen open pitää monesti vain keksiä kirjan sijasta jokin toinen keino päästä opetussuunnitelmaa tukevaan lopputulokseen. Toki tietysti jos rajasit vlogi tehtävänantosi niin, että niissä täytyy esiintyä esim. komparatiivejä ja/tai matkustanisteemaa niin silloinhan se on vain toinen, mielekkäämpi tapa oppia sisältöjä, mutta tätä et maininnut tekstissäsi, joten komppaan sitä ensimmäistä: täytyyhän niiden oppia komparatiivi ja matkustamissanastokin on hyödyllistä!

    • 8.1

      sanoo

      Hei,
      kirjoitan tarkoituksellisesti provosoiden saadakseni keskustelua mutta olen sen verran konservatiivinen itse, että opetan jokaikisen asian, mitä kirjassa löytyy, joten ei tarvitse olla huolissaan:)

  8. 9

    Taina sanoo

    Valitettavasti se, ettei kielioppia haluta opiskella ja halutaan vaan vlogata ja blokata itseä kiinnostavista asioista näkyy jo ylioppilaskokeissa. Tämän kevään suosituin yo-aine näytti olevan Bond Filmsille kirjoitettu elokuvajuoni ja niitä oli kamala lukea, olivat sekä sanastoltaan että sisällöltään niin heppoisia että ne 6-luokkalaiset olisivat siihen pystyneet. Ja esimerkiksi tekstin ymmärtämisen viimeisestä avokysymyksestä joka käsitteli avoimia verkkokursseja (MOOC) annoin pyöreät 0 pistettä peräti 22 oppilaalle 37 oppilaastani, kun ei ollut yhtään ymmärretty mistä on kyse. Valitettavan usein opiskelijat kuvittelevat osaavansa hyvin englantia, mutta aktiivinen sanavarasto on hyvin suppea, kaikki on vain nice tai funny, s-genetiivin heittomerkistä ei ole edes kuultu saatikka artikkeleja osattaisiin käyttää.

  9. 10

    Taina sanoo

    Aika vitsikästä myös se, että pidät haukkumisena sitä, jos joku ei ole sinun kanssasi samaa mieltä

  10. 11

    Milla Havanka sanoo

    Kirjoitan näin vanhemman ominaisuudessa, jos sallitte. Lapseni on kolmannella luokalla ja opetellut siis tämän lukukauden englannin alkeita. Olin itse aikanaan siinä vaiheessa What is your name? My name is Jill -tasolla, ja niin on lapseni oppikirjakin. Entä tämän päivän 9v-lapsi? Hän keskusteli sujuvasti englanniksi tietokonepeleistä kiinalaisen ystäväopiskelijamme kanssa. Kielitaito on tullut YouTuben let’s play -videoita katselemalla. En ollut uskoa korviani kun kuuntelin keskustelua. Siinä saattoi tulla joku komparatiivikin vahingossa mukaan. Uskon että on haasteita pitää lapset kiinnostuneina opetuksesta! Tsemppiä teille opettajille 🙂

  11. 12

    Hannado Esnotsay sanoo

    Hieno kirjoitus!

    Hanna, miten itse opettajana teet pitkien adjektiivien komparatiiveista niin kiinnostavia, että oppilaat haluavat ne innoissaan oppia?

    Päättääkö mielestäsi opetussuunnitelma, mikä on riittävän tärkeää oppia? Entä jos opetussuunnitelma onkin laadittu ohi niiden taitojen mitä huomenna oppilaat tulevaisuuden poluillaan tarvitsevat?

  12. 13

    Juulia Jantunen sanoo

    Minun kommenttini oli ehdottomasti kehuksi tarkoitettu, vaikka moukkamaisesti vain etunimellä kommentoinkin, enkä selvästikään osannut viestittää kirjoittavani kehua, kannustusta, kiitosta. Olen ilahtunut, että löysin blogisi image-blogien joukosta. Herää koulu -pamfletti ja monet muut kirjoituksesi/ajatuksesi ovat todella tarpeellisia, tärkeitä ja rohkeita avauksia ajassamme. Minne me koulua ja koululaisiamme viemme. Opetusta ja oppimista. Itse tarkastelen varhaiskasvatuksen kenttää työksenikin ja kyllä joku pamfletti olisi paikallaan päiväkodeistakin. Tsemppiä opettajan arkeen ja juhlaan. T.juulia jantunen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *