Kiitos, Outi Mäenpää.

Perjantai-illan Puoli seitsemän- ohjelmassa haastateltiin näyttelijä Outi Mäenpäätä. Hän puhui kahdesta tabusta: 50-vuotiaiden hyvä veli-verkostoista ja nykyvanhempien itsekkyydestä.
Hän sanoi miestoimittajalle, että teidän sukupolvenne on lötsö ( tai jotain sinnepäin). Te haluatte harrastaa ja kaikkea mahdollista muuta mutta jumalauta, te olette ensisijaisesti vanhempia, jos kerran olette niitä lapsia hankkineet.
Oi, kiitos Outi, kiitos. Istuin sohvalla suu auki, että joku uskaltaa tuolla lailla sanoa. Yes. Onneksi se ei ollut ope, koska silloin se olisi ollut syyllistämistä. Nyt se oli vain shokkihoitoa.

Oppilaani tuli myöhässä tunnille. Kysyin syytä.
– Äiti ei ehtiny heittää mua kouluun, kun sillä alkoi ratsastustunti, mun piti tulla bussilla.

Toinen äiti soitti kesken tunnin ja kysyi, oliko lapsi tullut kouluun.
-No mihin se sit ajatteli sun menneen? kysyin.
– Ei, ku se jäi nukkumaan, kun mä lähdin.

Kehityskeskustelussa äiti kertoo harrastavansa hyväntekeväisyyttä huono-osaisten lasten hyväksi ja siksi hänen omat lapsensa menevät keskenään nukkumaan.

Ei jumalauta, sinä et mene ratsastustunnille, jos lapsesi myöhästyy sen takia koulusta.
Ei jumalauta, sinä et jää nukkumaan, kun lapsesi lähtee kouluun.
Ei jumalauta, sinä et harrasta sellaista, mikä pakottaa lapsesi menemään keskenään nukkumaan.

Kiitos Outi. Näistä ei uskalleta puhua ääneen. Suomessa kun ei haeta syyllisiä.

Toinen aihe , hyvä veli-verkostot, on aivan yhtä suuri tabu. Yksi taho saa kaikki rahavirrat kohdistumaan itseensä ja kas, he tuntevat kaikki toisensa. Okei, voisimme perustaa hyvä sisar-verkostoja. Ai niin, eihän meitä ole sellaisissa asemissa, että voisimme verkostoja muodostaa. Ne muutamat sisaret, jotka ovat jonnekin päässeet, verkostoituvat hyvä veljien kanssa pysyäkseen asemissaan.

Enemmän ruutuaikaa Outille.