Todistus kourassa kotiin

Kohta sitä tullaan taas kotiin todistus kourassa.

Laitetaanpa se todistus nyt sille kuuluvalle paikalle: todistuksessa on arvioitu osaaminen noin kymmenessä oppiaineessa. Vähän sama kuin varpaankynsistä nilkkoihin. Loppuvartalo on arvioimatta.

On erikoista, minkä arvon koulutodistus on meillä ja muualla saanut, kun oikeasti pysähdytään miettimään, paljonko se meistä ihmisinä kertoo.
Se kertoo hyttysen piston verran: miten paljon olet oppinut muutamasta kouluaineesta muutamalla tavalla mitattuna.

Se ei kerro, millainen ihminen olet. Se ei mittaa älykkyyttäsi, luovuuttasi, innostumistasi, empaattisuuttasi, johtajuuttasi, organisointikykyäsi, herkkyyttäsi, peräänantamattomuuttasi jne.

Sen ei myöskään pidä estää unelmiesi toteutumista. Sen ei pidä saada sinua ajattelemaan itsestäsi negatiivisesti, madaltamaan tavoitteitasi tai peräti luopumaan niistä.

On mielenkiintoista, että lapset ovat yhdessä koko vuoden satoja tunteja, mutta me arvioimme vain faktan mieleen jäämistä. Vähän kuin talon rakentamisessa tarkastettaisiin vain portaiden kunto.

Huono todistus kertoo, että oppilas ei ole oppinut, mutta se ei kerro, miksei ole oppinut. Lapsi tekee päätelmän, että on huono koulussa, vaikka sen pitäisi olla toisinpäin: koulu on huono, koska ei tajua, miten lapsi oppii.

Hyvä todistus kertoo, että lapsen tapa oppia on juuri se, mitä mittaamisella haettiinkin.

Pääasia lienee kuitenkin se, että kouluvuosi on ollut mielenkiintoinen, opettava, innostava, itsetuntoasi kohottava.
Todistuksesta viis. Jos kouluvuotesi ei ollut tuollainen äsken kuvailemani, on jokin pielessä. Mutta älä sitä murehdi. Koulu yrittää kovasti muuttua ja sillä aikaa nauti elämästä ja unohda koulu.

Tytöt eivät lennä

Luin jutun suomalaista sisaruksista, joista toinen on lentokapteeni ja toinen perämies. Olivat vielä olleet samalla lennolla ja kapteeni oli kuuluttanut, että tätä konetta ohjaa Pia Kymäläinen ja perämiehenä pikkusiskoni Anna-Maria Kymäläinen.
Sen verran harvinaista vielä, että juttu piti tehdä.
Lentokapteenin uravalinta oli ollut Pialle selvä jo yläkoulussa. Hän oli kertonut haaveestaan opinto-ohjaajalle, joka oli nauranut ja sanonut, että tytöt eivät lennä.

Tytöt eivät lennä?

Kampaajanani oli vuosi sitten valmistunut nuori nainen ja hän kertoi kampaajan ammatin olleen hänen unelmansa aina. Yläkoulun todistus oli kuitenkin todella hyvä, liki yhdeksän keskiarvolla. Opinto-ohjaaja järkyttyi tytön suunnitelmista ja sanoi:
-Susta ei tule mitään, jollet mene lukioon.

Susta ei tule mitään?

Olen itse ollut koko ikäni naisjärjestössä vapaaehtoisena ja päässyt päättäviin elimiin jo 16-vuotiaana. 30-vuotiaana olin maailmanjärjestön hallituksessa 20 muun ympäri maailmaa tulleen naisen kanssa. Minulle naisen johtaja-asema on itsestään selvyys.

Vuosi sitten olin luennolla, jossa oli erittäin arvovaltainen yleisö enkä meinannut uskoa todeksi tilannetta, missä Harvardin suomalainen mies vastaili töykeästi aina, kun nainen esitti kysymyksen. Kun mies kysyi, tuli asiallinen vastaus. Kun nainen kysyi, tuli hörähdys ja piikikäs kommentti. Varmistin asian vielä illalla muilta naisilta, että olivatko huomanneet. Olivat.

Olen saanut elää lintukodossa naisvaltaisessa ammatissa ja naisvaltaisessa harrastuksessani. Minulle on itsestään selvyys, että kaikki on mahdollista elämässä sukupuolesta riippumatta. Harvoin olen törmännyt oletukseen, että ole hiljaa, koska olet nainen. Pari pientä miesrehtoria kait on ollut. Silloinkin on naurattanut, kun on huomannut, että naisen voimakas tahto on vieras elementti miehelle, joka ei ole siihen tottunut.

Nyt, kun nuorenne unelmoivat tulevista ammateista, muistakaa, että tytöt todellakin lentävät. He lentävät, jos heidän annetaan lentää. Varo kieltäsi, kun ohjeistat heitä. Tai mieluummin älä ohjeista ollenkaan, hymyile vain tyytyväisenä ja näytä ilahtuneelta, halusi tyttösi sitten lentäjäksi, muurariksi, automekaanikoksi, presidentiksi tai NHL-jääkiekkoilijaksi.

Lennä, tyttö, lennä.

Kohti maailmanmestaruutta

Kanada-peliä katsoessani tajusin jääkiekon ja koulumaailman samanlaisuuden. Valmentaja Jalonen on rehtori, joka seisoo kentän laidalla yrittäen näyttää siltä, että homma on hanskassa ja hänellä on täysi ymmärrys siitä, mitä kentällä tapahtuu.
Pelaajat ovat opettajia, joiden pitää toimia muodinmukaisesti tiimeissä. Sooloilua ei katsota hyvällä. Jäähylle mennään, jos innostuu liikaa. Kiekko on oppilas, yksi kiekko kerrallaan, yksilöllistettyä opetusta. Sitä syötellään opettajalta toiselle ja vihdoin maali on se oppilaan pääseminen täyteen potentiaaliin, uuden opetussuunnitelman hienoin ajatus. Välillä täytyy tarkastaa kameralla, että menikö se sinne.

Kommentaattorit ovat opetusviraston, tai mikä opetusjakasvatuslaitosvirasto se nyt on, henkilökuntaa, jotka tarkkailevat ja kommentoivat.
Yleisö on vanhemmat, jotka välillä hurraavat, välillä buuaavat. Erotuomarit ovat Kiva koulu- aktiiveja. Viheltävät pelin poikki tarvittaessa.
Lopussa lauletaan Maamme-laulu, meillä Suvivirsi. Parhaat palkitaan. Seuratuimmat opettajat ovat Rossi, Peura ja Humaloja. He ovat sijoilla 1-3 seuraavassa varaustilaisuudessa. Olisipa herkullinen ajatus, jos opettajillakin olisi kerran vuodessa huutokauppatilaisuus: 50 parasta opettajaa huutokaupataan halukkaille kouluille. Surkeamman maineen omaava koulu saisi valita ensin. Sopimus tehtäisiin kolmelle vuodelle kahden lisävuoden optiolla. Jotain tarvitsisi keksiä sen seitsemän miljoonan tilalle. Hopeoitu kynttilänjalka ei riitä eikä pinssi Turun kaupungin vaakunalla.
Teemu Selänne-ilmiökin löytyy: opettaja jatkaa seitsemän vuotta yli eläkeiän ja opettaa liikuntaa vielä 69-vuotiaana.Vielä ei ole TV-sarjaa opettaja-sankareista, jotka vuorollaan kertoisivat opetusuransa huippuhetket ja pohjamudat. Voin taata , että siinä liikuttuisivat kameramiesten lisäksi koko kansa ja standup-koomikot olisivat vaarassa menettää työnsä.

Todistuksen hoitaa aina Helsingin Sanomat, joka on ollut aikaansa edellä jo kauan antamalla sanallisen, numeraalisen ja visuaalisen arvioinnin: Virtanen 6, kolme lampaan takapuolen kuvaa ja selostus: ei yltänyt omalle tasolleen, hukkasi hyviä paikkoja , otti liikaa jäähyjä.

Mutta se, mikä on myös yhteistä, on maailmanmestaruuden metsästys. Taidamme olla maailman kärkikastia molemmissa asioissa.