Kouluihin kokopäiväinen kännykkäkielto?

Opetushallitus ja OAJ yrittävät yhdessä luoda tekstiä, joka toisi selkeyden kännyköiden käyttöön koulussa.
On kouluja, jotka kieltävät kokonaan kännykät ja sitten on kouluja, jossa niitä saa käyttää.
Digiloikka ymmärtääkseni tarkoittaa hallituksen yritystä saada koulut käyttämään nykyteknologiaa, joihin siis kännykkäkö ei kuulu?
Kuka tätä koulun muuttumista johtaa? Kenen ohjeita minun pitäisi noudattaa? Voisiko joku oikeasti ottaa nyt ohjat ja sanoa, mitä meidän koulussa kuuluu tehdä?
Tasa-arvosta huolestuneille voin kertoa, että iPadeja ei todellakaan ole joka oppilaalle mutta kaikilla on kännykkä, josta voi hakea tietoa. Ja kyllä, köyhimmilläkin on kännykät, maahanmuuttajista puhumattakaan.
Kännykkä korvaa vanhentuneet kirjat ja motivoi oppilaita oppimaan.
Käytetäänkö niitä väärin? Jos käytetään tunnilla väärin, on se ammattitaitoisen opettajan asia huolehtia, ettei niin käy. Käytetäänkö niitä välitunnilla? Voi olla, että käytetään ellei ole kielletty.
Otetaanpa sama asia aikuisten maailmassa: kun menet kahvitauolle, räpläätkö kännykkääsi? Räpläätkö sitä myös kokousten aikana? Räpläätkö sitä ylipäätään koko ajan?
Eikö juuri joku ollut huolestunut, ettei aikuisilla ole aikaa lapsille, kun kaikki ovat uppoutuneita koneisiinsa?

Tämä on vähän kuin myymälävaras kirjottaisi kaupan oveen, että varastaminen kielletty. Tai kehotus palkkojen leikkaamisesta samalla, kun nostaa omaansa. Tai laivayhtiöiden mainokset laivojen kyljissä luonnonsuojelusta.

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että kun jonain päivänä saadaan tähän maahan tilanne, että opettaja näkee sellaisen tunnin, missä kaikilla on toimiva tietokone/iPad yms ja vielä toimiva netti ja vielä toimivat salasanat, niin silloin ollaan tilanteessa, että nykynuoret eivät ole enää kiinnostuneita digiloikasta vaan on tullut tilalle jo jotain muuta ja kas, olemme taas ajasta jäljessä.
Jo muutamia vuosia sitten 6-luokkalaiset sanoivat, että ei mennä tietokoneille, ei aina nettiä. He valitsivat mieluummin liikuntasalin, jossa saivat tunnin hikipäässä touhuta. Mielenkiintoista, eikö?

Samassa ohjeistuksessa yritetään antaa ohjeet oppilaiden pukeutumiselle. ( Missä ne norminpurkutalkoot on?) Minulla kääntyy vatsa ympäri, kun näen nuoren miehen syövän pipo päässä. Saan käyttää kaiken itsehillintäni, etten mene repimään sitä hänen päästään. Mutta yritän ajatella, että ajat muuttuvat. Minulle pipo päässä merkitsee epäkunnioitusta ruokaa kohtaan mutta yritäpä selittää sitä nuorelle. Hän ei edes ymmärrä, mistä puhun. Olisiko mahdollista, että annettaisiin ilmiöiden elää ja että ymmärtäisimme jokaisella sukupolvella olevan omat juttunsa?

Minä katsoin kansakoulussa kuvatauluja. Ensimmäiset vuodet opettajana kiersin luokassa näyttämässä jokaiselle erikseen kirjan kuvaa. Sitten tuli episkooppi, jolla pystyi näyttämään yhden kuvan koko luokalle nopeasti, ennen kuin kone alkoi kärytä. Sitten diaprojektorit. Nyt datatykit ja tietokoneet, Ipadit, kännykät, Skypet, periscoopit ja ties mitkä muut. Miksemme vietä opetuksen ja oppimisen kulutusjuhlia ja hurraa tälle kaikelle fantastiselle mahdollisuudelle opettaa ja innostaa oppimiseen?
Unohtakaa nyt ne kännykkäkiellot ja keskittykää opettamisen ja oppimisen salamannopeaan muuttumiseen.