Teemun ja Maaritin miljoonat

Aina, kun luen tarinoita jääkiekkoilijoista, jotka saavat muutaman miljoonan vuodessa, ihmettelen, miksen minä saa.
Minä saan 2200 e kuussa käteen kaikilla bonuksilla ja aloitteleva opettaja aika paljon vähemmän.
Mitä minä teen huonommin kuin Teemut?
Teemut menevät jo ennen harjoitusten alkua jäälle aamulla aikaisin harjoittelemaan kuvioita niin kuin minäkin menen luokkaani ennen työajan alkua katsomaan, että kaikki tarvittava on kunnossa.
Teemut harjoittelevat veren maku suussa ja pelaavat täysilla, aivan kuin minäkin luokassa.
Teemut saavat kovia kolhuja päähänsä, hampaisiin, polviin, nivusista puhumattakaan. Minuakin murjotaan joka puolelle mutta henkisesti. Alle vyön osumia tulee myös aina.
Joskus pelaaja myydään toiseen joukkueeseen niin kuin meilläkin määräaikaisia heitellään mihin sattuu. Farmijoukkueeseen joutuminen on noloa samoin määräaikaisen ulos heittäminen.
Teemut voivat jatkaa pelaamista niin kauan kuin kehtaavat ja vähän sama meillä: 7 ylimääräistä vuotta eläkeiän päälle ei ole harvinaista.
Erojakin tosin on:
Teemut ostavat kartanot ja autot ja niistä tehdään tv-sarja. Minä ostan Lidlistä lihaa ja saan kaupungilta 10 uimaseteliä ja Iltasanomat huutavat, että kaikki on minun vikaani.
Teemujen paita nostetaan uran lopussa hallin kattoon ja hän pääsee Hall of Fameen. Minä saan kaupungilta pinssin vai oliko se kynttilänjalka ja pääsen päivällä kauppahalliin.
Teemuilla on kaikki suojat, valmentajat ja hierojat. Minulla on kumihanskat hepatiittia varten.
Missä vaiheessa elämä meni niin, että jääkiekosta ja vaikka autolla ympyrän ajamisesta maksetaan mutta lasten opettamisesta ja kasvattamisesta ei?

Jos oikeasti saisin miljoonan, vaikka vain kerran, perustaisin oman koulun.
Sinne palkkaisin rohkeimmat ja uudistusintoisimmat opettajat. Sellaiset, joita ei villeinkään ajatus järkyttäisi. Kouluksi kelpaisi jokin kaunis ja terve rakennus, joka olisi ilo sielulle joka aamu. Sen ei tarvitsisi olla iso, koska emme viettäisi siellä paljoa aikaa. Oppisimme eri paikoissa eri asioita.
Keitä sinne sitten tulisi oppilaiksi?
Ottaisin 25 % lastensuojelun asiakkaita, 25% maahanmuuttajataustaisia ja loput ottaisin ilmottautumisjärjestyksessä. Näin saisin sopivan cocktailin ja voisin todistaa, että kaikki pääsevät maaliin, kun annetaan tilaisuus.
Meillä ei olisi kiire, vaan tutkisimme rauhassa asian kerrallaan. Tärkeintä olisi opettaa työn tekemisen taito ja sen merkitys. Pitäisin huolta, että jokaisen itsetunto kasvaisi ja pysyisi realistisen hyvänä. Luovuutta arvostaisin yli kaiken. Lasten nerokkaat ideat otettaisiin huomioon.
Tavoitteenani olisi paikka, johon lapset kiljuen haluaisivat tulla. Opettajatkin voisivat vähän kiljua. Jokainen persoona saisi mahdollisuuden kukoistaa omalla tavallaan.
Sitä en tiedä, miten selitän lapsille, että autolla ympyrän ajaminen ja tikulla kumilätkän sohiminen kaukalossa on taloudellisesti kannattavampaa kuin muut työt.

Lassen huvipuisto = rullaportaat

Olen sellaisella alueella opettajana, missä osa lapsista ei poistu kesälomansa aikana lähiöstään.
Kun toukokuussa vein luokkani kaupungin keskustaan jäätelölle, kävi ilmi, että osa ei ollut koskaan ollut keskustassa.
Malcom Gladwell kirjoitti kirjassaan ”Outliers”, miten pitkän kesäloman aikana lasten erot vain kasvavat. Toisissa perheissä panostetaan lasten yleissivistykseen matkustelemalla ja palkkaamalla yksityisopettaja käymään läpi seuraavan kouluvuoden asioita, toisissa perheissä ei tehdä mitään.
On perheitä, joilla ei ole mummoloita eikä kummitätejä, ei uimarantaa lähellä, ei polkupyörää autosta puhumattakaan eikä aina edes halua tai kykyä tehdä asialle mitään.
Kesäsiirtolat on lopetettu. Jotkut tarjoavat erittäin edullisia kesäleirejä, jopa ilmaisia, mutta kun juuri ne, joiden pitäisi niille mennä, eivät mene.
Gladwellin mukaan tälläiset lapset taantuvat lomalla ja muut porhaltavat kaikissa taidoissa ohi.
Tähän olisi parikin ratkaisua: lyhennetään tosi pitkää kesälomaa ja laitetaan se vaikka maailman pisimmän syyslukukauden puoleen väliin ja tehdään kolme lukukautta. Tai sitten äkkiä takaisin kesäsiirtolat ja sossu valitsee sinne loman tarpeessa olevat lapset.
Tai sitten jokainen kynnelle kykenevä ottaa mökille tai matkalle mukaan sen naapurin Lassenkin, joka ei koskaan pääse mihinkään.
Lassen ilme keskustan rullaportaissa oli näkemisen arvoinen. Taisi olla eka kerta.