Koulu aiheuttaa syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia

imagesZBVU4IH2
Autossa oli sata vuotta sitten vielä kynttilät lamppujen paikalla. Sitten tulivat kaasuvalot ja sen jälkeen vasta sähkövalot. Jos tänään ulos mennessäsi näkisit vielä autojen ajavan kynttilänvalon kajastuksessa, saattaisit ajatella, ettei ole kukaan tuohonkaan keksinyt mitään parempaa.

Autoa on kyllä kehitetty mutta koulua ei. Opetettavat aineet ovat peräisin vuodelta 1892 ja koko liitutaulu-opettaja-pulpetti muutamien satojen vuosien takaa.

Olen tätä pohtiessani päätynyt siihen tulokseen, ettei koulu ilmeisesti kiinnosta ketään, koska sitä ei ole kehitetty. Eikö se mene niin, että se, mikä ei kiinnosta, ei kehity? Kolmannen luokan ympäristöopin kirja alkaa edelleen kappaleilla piharatamo, pihatatar ja niittyleinikki, aivan kuten minullakin 1969. Ketään ei ole kiinnostanut vaihtaa kappaleiden sisältöä.

Joka päivä jää Suomessa seitsemän nuorta sairaseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä. Syitä on useita mutta niiden joukossa on myös oppimisvaikeudet. Koulu siis aiheuttaa mielenterveysongelmia. En yhtään ihmettele.

Kuvitellaan oppilas, muistan uraltani kaksi, jolla on jumalalliset käden taidot. Hän loihtii teknisen työn tunneilla puusta aivan mitä tahansa. Hänellä olisi valmiina intohimo, visio omasta unelmastaan puuseppänä tai kirvesmiehenä. Hän rakastaa tehdä käsillään töitä. Sen sijaan, että hän saisi keskittyä vähän enemmän omaan lahjakkuuteensa ja saada onnistumisen kokemuksia, hän opiskelee englantia, historiaa, fysiikkaa, musiikkia ja saa niistä todistukseen numeroiksi neljä ja viisi. Hänen 9-luokan päästötodistuksen keskiarvo on 6,5. Sinä vuonna ammattikouluun pääsi rakennuspuolelle keskiarvolla 8.

Hän menee kymppiluokalle korottamaan numeroita muttei onnistu siinä eikä pääse seuraavanakaan vuonna opiskelemaan sitä, mitä rakastaa. Hän masentuu, koska luulee olevansa niin huono, ettei kelpaa mihinkään. Hänellä ei ole tukiverkkoa, joka puhaltaisi häneen itseluottamusta. Koska koulu on määritellyt hänet huonoksi, hän luulee, että hän ei ole hyvä missään.

Yhdeksän vuotta hänelle tehtiin selväksi, ettei ihan nyt poika ole siitä etevimmästä päästä. Aika monta viitosta tuli otettua noiden vuosien aikana. Kertaakaan ei kukaan sanonut, että taivas varjelkoon, miten hyvä sinä olet.

Hän jäi kotiin sohvalle makaamaan ja nostamaan sairaseläkettä mielenterveydellisistä syistä. Hän ei ollut niitä selviytyjä-sankareita, jotka kestivät yhdeksän vuotta peruskoulua löytämättä lahjakkuuttaan ja intohimoaan mutta jotka löysivät sen sitten myöhemmin.

300 helsinkiläiseltä syrjäytyneeltä nuorelta kysyttiin, mikä heidän mielestään oli syy heidän syrjäytymiseensä. Karmaisevat 70 % vastasi: koulu.

Montako sataa nuorta tarvitaan vielä lisää?

Tämä blogi tihkuu seksiä

Eikö olekin mielenkiintoisempi otsikko kuin Pekan koulupäivä? Lueskelin tuossa yhtenä päivänä vähän blogeja ja hämmästyin, miten monessa on seksi aiheena, etenkin miesten blogeissa. Onko se nyt trendi? Voin kertoa, että tässä blogissa ei ole eikä tule olemaan seksiin liittyviä kirjoituksia ellei sitten lukijamäärät romahda ja alan kirjoittaa opettamisesta eroottissävyisesti. Siinä olisi minulle hyvä challenge.

Tulin kotiin töistä ja minulta kysyttiin, mitä opin tänään koulussa ja tämän sanan, challenge, opin.

Kyselin 6-luokkalaisilta, että mistäs te aiotte tehdä niitä vlogeja. Tyttö vastasi, että hän tekee challengen.
– Niin minkä teet?
Oppilas muisti, että kuuloni on huono ja kovensi ääntään ja artikuloi:
– CHALLENGEN.
Naapuripöydästä huikattiin myös, että challengea tehdään. Kuljin ympäri luokkaa ja nyökyttelin ja hymyilin ja esitin sekä kuulevaa että ymmärtävää.

Kun ensimmäisiä vlogeja katsottiin, ymmärsin idean. Toinen haastaa toista esimerkiksi kysymällä itsestään kysymyksiä, vaikkapa, mikä on lempikirjani. Toisen täytyy tietää jne. Toinen pari joi kilpaa vettä ja kolmas kolmikko laittoi vaahtokarkkeja suuhun ja yritti puhua englantia. Täytyy sanoa, että vaikka englannin osuus tässä viimeisessä oli pienin, oli erittäin huvittavaa katsoa kolmea poikaa: ensimmäisellä oli jo äänenmurros ja keskimmäisellä tulossa ja kolmannella ei lähelläkään. Ensimmäinen mörähti, toinen puhui normaalisti ja kolmas vinkaisi oktaavia korkeammalta yrittäessään puhua englantia perunajauhon pöllytessä.

Tähän mennessä nähdyt vlogit olivat hyviä, tekniikan kanssa oli ongelmia mutta onneksi neropatti oppilas osasi yhdistää kaapelilla kaikki tarvittavat härpäkkeet. Englantia tämä sukupolvi uskaltaa puhua todella hienosti verrattuna aikaisempiin sukupolviin.

Tänään oli koulussa huutopäivä:
minä huusin ( korotin voimakkaasti ääntäni) oppilaille kiusaamisesta, mikä sekin muuten itse asiassa liittyi seksiin. Oli katseltu alastonkuvia ja haukuttu toista vitun lesboksi. Sitten kolleegalla meni hermo ja hän päästeli höyryjä opehuoneessa ja lopuksi pieni oppilas huusi kivusta, kun sormi oli miltei irti ja minä huusin vielä lopuksi ambulanssin kuljettajalle, jolle oli annettu hätäsoittoni ”kiireettömänä” ja kesti tulla 12 minuuttia koululle. Siinä ajassa olisin jo pyöräillyt saman matkan.

30 koulupäivää kesälomaan.

Bloggaan vloggaamisesta

9NR1WMJ4

Opetin 6-luokkalaisille englantia ja vuorossa oli kappale: At the Airport.

Vicky and Adam are on their way to the airport….Luettiin kappale ja keskusteltiin lentokenttäasioista lasten kanssa. Sitten työkirjassa oli aiheena pitkien adjektiivien komparatiivi. Sitä harjoiteltiin noppapelillä. Sitten minulta meni hermo.

Vielä kaksi vuotta sitten tämä olisi vielä mennyt läpi. Mutta nyt jopa minä tajusin, että  kukaan 13-vuotias ei halua oppia a) pitkien adjektiivien komparatiivia b) pelata sellaista noppapeliä, missä omalle vuorolle tule sana beautiful ja siitä pitää keksiä lause. Jotenkin kesken opetuksen ymmärsin tilanteen mielettömyyden.

Kysyin nopeasti:

-Kuinka moni teistä seuraa englanninkielisiä vlogeja? ( opin sanan viime syksynä) Kaikki viittasivat. Pyysin näyttämään pari suosituinta. Oppilaat katsoivat hieman kieroon toisiaan, että tässä on joku kompa kätkettynä. Katsoimme pari suosituinta, niinkuin 4 miljoonaa katsojaa, ja niissä vlogeissa brittinuoret puhuvat minun mielestäni aivan potaskaa mutta hirveällä vauhdilla ja oppilaat väittivät ymmärtävänsä kaiken.

Sovittiin, että jokainen tekee yksin tai kaksin englanninkielisen vlogin seuraavaksi viikoksi. Sain myös selostuksen, miten sen voi tehdä joko youtubeen iPadilla tai kännykällä. Toistin vain : aha, hmm, okei, vai niin, ohhoh.

Ensimmäinen , jolle innostuneena kerroin vlogi-ideasta, sanoi:

– Mutta tartteehan niiden myös oppia lentokenttäsanastoa ja ne komparatiivit.

 

Tuttavani tyttö kirjoitti ylioppilaaksi, haki netin kautta Skotlannin yliopistoon, matkusti ensimmäistä kertaa yksin lentokoneella, hankki ensin airbnb-asunnon ja löysi ensimmäiselle luennolle. Skypetti äidille olevansa perillä .

Luulen, että survival-taidot tulivat jostain muualta kuin englannintunnilta.

Minä olin Turun yliopistossa ja kenttäharjoittelu oli Mynämäellä. Äidin ruokia söin koko opiskeluajan, koska asuimme 100 m yliopistosta.

Minä matkustan vielä niin, että laitan passin ja luottokortin kaulapussukkaan, minkä olen ostanut joskus Stockmannilta. Pussukka oli kallis, vaikka se on ilmeisesti tehty ruskeiden alushousukankaiden ylijäämästä. Vyötärökuminauhasta on tehty kaulanauha. Tungen sen t-paitani alle ja viimeistelen oveluuteni laittamalla osan rahoistani farkkujeni salataskuun. Reppua kannan etupuolella. Siskon lapset menevät  toiseen jonoon.

Minulle koulun englannintunnit avarsivat aikoinaan maailmaa. Muistan vieläkin ensimmäisen englannintuntini 1969. Kirjan ensimmäisellä sivulla oli kolme kuvaa: This is a rose, this is a pencil ja this is Ben. Katsoin opettajaa palvoen. Hän olisi väyläni johonkin uuteen, ihmeelliseen ja jännittävään. Seuraavana vuonna kirjassa oli kuva Big Benin tornista. Toin kirjan ihan lähelle kasvojani nähdäkseni tarkemmin. Oi, miten hieno. Opettaja hommasi meille myös kirjevaihtokaverit Englannista. Minun kaverini oli Sally.

Minä en ole väylä uuteen, ihmeelliseen ja jännittävään. Oppilaat avaavat sen minulle näyttämällä ja kertomalla asioista, mitä he tekevät vapaa-ajallaan tietotekniikalla. He pelaavat pelejä jutellen tai kirjoittaen englantia koko illan. Katsovat vlogeja pari tuntia illassa. Ja minun pitäisi kertoa, miten Vicky ja Adam seikkailevat lentokentällä ja opettaa komparatiivi noppapelin avulla. Kuilu opettajan ja oppilaan välillä on räjähdysherkän suuri.  Toistaiseksi kuitenkin minä saan vielä sen palkan. Kauankohan menee, ennekuin huomaavat kassavirran väärän suunnan?