Palkkakeskustelu

Yksi ruotsalaisen koulukeskustelun kuumista perunoista on palkkaus. Toisin kuin Suomessa, ei Ruotsissa ole taulukkopalkkoja, vaan palkka neuvotellaan aina henkilökohtaisesti. Hyvä puoli tässä on se, että ahkerat, innovatiiviset, eteenpäinpyrkivät opettajat saavat teoriassa mahdollisuuden vaikuttaa omaan palkkakehitykseensä. Huono puoli on se, että käytännössä uudet saavat aina enemmän kuin vanhat ja vanhojen ainoa mahdollisuus kunnolliseen korotukseen on vaihtaa vähintään koulua, mutta usein myös kuntaa. Tästä johtuen monet vaihtavat koulua kesken vuodenkin. Oppilaiden kannalta on tietysti huono asia, että aiuiset ympärillä vaihtuvat usein. Koulu-uskolliset taas saattavat katkeroitua, kun sitoutumista ei arvosteta. Ainakin itse huomasin, että lähestyvät palkkakeskustelut aiheuttivat luokkatasossani kireää ilmapiiriä ja kiihkeitä keskusteluja.

Henkilökohtaisen palkan takia erot eri kouluissa ja kunnissa voivat kasvaa suuriksi. Samaa työtä samalla viikkotuntimäärällä tekevä voi jossain koulussa saada 25 000 kruunua ja jossain toisen kunnan koulussa 40 000 kruunua kuussa palkkaa. Räikeimmillään palkkaero näkyy Suomen tutoropettajia vastaavien förstelärareiden palkoissa. Förstelärare on opettaja joka saa palkanlisää hänelle myönnetyn erityisen koulunkehittämistehtävän johdosta. Viime syksynä pienintä palkkaa saaneen försteläraren ansiot olivat 25 000 kruunua kuussa, kun taas eniten ansainneen kuukausipalkka oli 75 000 kruunua. Kyseinen ero lienee poikkeuksellisen suuri ja syynä on eniten palkkaa saaneen henkilön erikoinen virkayhdistelmä, jossa henkilö on kunnan koulutusjohtajana hoitanut myös yhden koulun rehtorin virkaa ja ottanut siinä koulussa itselleen myös förstelärare-pestin eli hoitaa triplakehitystehtäviä, joka on vähintäänkin epäeettistä. Mutta muita vaihtoehtoja ei kuulemma ollut. Joka tapauksessa hyvä palkka 10 000 asukkaan kunnan ja 53 oppilaan koulun koulutusjohtaja/rehtori/förstelärarelle.

Palkkoja on haluttu Ruotsissa nostaa myös yleisesti ns. lärarlönelyftetin avulla. Tietyt kriteerit täyttämällä pääsee jakamaan valtion kunnille jakamaa pottia. Meidän kunnassamme päätettiin raha jakaa kaikille vähintään kaksi vuotta kunnassa työskennelleille opettajille, jotka eivät ole förstelärareita. Potista riitti jaettavaa sen ansainneille 2500 kruunua lisäpalkkaa kuussa eli ei ihan vaatimattomasti. Mutta tästäkään eivät kaikki ilahdu. Förstelärare on kunnassamme saanut 5000 kruunun palkanlisää kehittämistehtäviensä ansiosta. En tiedä mitä kaikkea siihen kuuluu, mutta ainakin perjantai-iltapäiväisiä kokouksia, kun kollegat ovat jo päässeet viikonlopun viettoon. Lärarlönelyftet sai kuitenkin aikaan sen, että 5000 kruunun palkkaetu kollegoihin kutistuikin 2500 kruunuun ja se laittaa miettimään, onko kehittämistyöhön käytettävä aika enää sen arvoista. Kaikki tällainen tuntuu suomalaisesta opettajasta vieraalta ja kieltäydyn edelleen mainitsemasta palkkaani, jos sitä kysytään. Riittävän uteliaat saavat ajaa naapurikunnan henkilöstöpalvelutoimistoon ja kysyä sitä sieltä. Paikan päälle vaivautuville se kuulemma kerrotaan.

Oma, elämäni ensimmäinen palkkakeskustelu, oli viime perjantaina. Palkassa ei tosin ollut paljon keskusteltavaa. Minulle oli jo myönnetty 800 kruunua kuussa lisää sillä perusteella, että olin jättänyt rehtorille kevään aikana ruotsalaiset pätevyyteni osoittavat paperit eli Lärarlegitimationin. Ruotsissahan ei riitä, että on opiskellut itsensä päteväksi. Paperit täytyy vielä lähettää Skolverketiin, jossa myönnetään oikeus eri aineiden ja asteiden opettamiseen. Joka tapauksessa lisäpalkan neuvotteluun ei ollut mahdollisuutta, mutta kävimme kuitenkin läpi asteikkoa, jonka perusteella palkanlisät myönnetään. Opettajat voivat kunnassamme saavuttaa seuraavat tasot:

ainutlaatuinen

erinomainen

oikein hyvä

hyvä

kehityttävä

puutteellinen

kehno

Vaikka palkankorotukseni olikin päätetty kriteerien ulkopuolelta, kertoi apulaisrehtori, että kriteerien perusteella olen keskikastia eli hyvä. Mutta, koska ryhmäni on kaikkien mittapuiden mukaan erittäin haastava, eikä työtäni voi verrata kenenkään muun työhön koulussamme, minut oli kuitenkin nostettu tasolle erittäin hyvä. Sanoinkin esimiehelleni kriteerejä katsoessani, että on ollut minulta täysin tietoinen valinta olla vähemmän sitoutunut erilaisiin työryhmiin ja kehitystyöhön ja keskittyä oppilaisiin, koska tärkeintä on, että jaksan heidän kanssaan. Näin hänkin asian näki.

Itse kriteerit eri tasoille pääsemiseksi ovat sen verran laajat, että en erittele niitä. Saatte tutustua niihin alla olevasta kuvasta. Kollegat ovat kuitenkin kertoneet, miksi heiltä on aikoinaan evätty palkankorotus. Yksi ei ollut laittanut koulun fb-ryhmään tarpeeksi usein opetusvinkkejä muille. Toinen taas ei ollut pitänyt blogia opetuksestaan. Tosin hän oli pitänyt neljänä edellisenä vuonna saamatta kuitenkaan korotusta. Sitäkin on nähty, että jotkut tekevät kauheasti erilaisia juttuja vain saadakseen enemmän palkkaa.