Ruotsi rinnakkaistodellisuudessa

Toissapäivänä Malmössä. Kolme miestä loukkaantuu ammuskelussa ruokakaupan edessä. Ruotsalaislehdet kertovat pian, että kaikki ammutut olivat huumediilereitä ja yhdellä heistä oli luotiliivit päällä. Ainakin yhtä oli ammuttu aiemmin ja sairaalassa ollessaan oli uhkaillut sairaanhoitajaa ja saanut siitä tuomion. Kukaan ammutuista ei ole ollut halukas dialogiin poliisin kanssa. Valitettavaa – joskaan ei onneksi jokapäiväistä – todellisuutta Ruotsin suurimmissa kaupungeissa.

Maailmalla tapaus sai yhtäkkiä outoja piirteitä, jotka kertoivat tapahtumista jossain rinnakkaistodellisuudessa. ”Uutistili” Breaking Newsin tviitissä sinänsä vakava rikollisjengiläisten ampuminen muuttui tiedoksi, että kolmea poliisia on ammuttu Malmön keskustassa. Joku saksalainen lisäsi uutiseen terrori-iskun. Infowarsin toimittaja linkitti espanjalaisen valeuutisen viitteellä ”Kolmea poliisia ammuttu Malmön no go -alueella. Muistakaa, media teeskentelee edelleen, ettei no go -alueita ole”. Kun ruotsalainen toimittaja kysyi, miksi tämä valehtelee, alkoi vänkäys, että taas Ruotsin media yrittää peitellä tapahtunutta ja valehtelee todellisuudesta. Ilmestyipä ketjuun myös legendaarinen ”mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että lähiöissä on ongelmia” -kommentti, kun alkoi selvitä, että poliiseja ei oltukaan ammuttu.

On vaikea ymmärtää, miksi väkiluvultaan maailman 90:ksi suurin maa Ruotsi koetaan niin merkittäväksi, että joukko propagandisteja ympäri maailman on omistautunut negatiivisen kuvan luomiseen kirjoittamalla väritettyjä ja jopa valheellisia postauksia sekä sosiaaliseen että kohumediaan. Jopa ne sivustot, joissa  uutiset ovat totta, mutta pelkästään negatiivisia, vääristävät todellisuutta. Jos perustaa maailmankuvansa niihin, voi vähä vähältä alkaa kuvitella, että maailmassa ja eritoten Ruotsissa ei koskaan tapahdukaan mitään hyviä asioita ja niin syntyy mieleen rinnakkaistodellisuus maasta, joka on ihan eri paikka, jossa itse asun. Olenkin joskus miettinyt, että pitäisi perustaa vastapainoksi sivusto, jossa kirjoittaisin vain positiivisia uutisjuttuja. Mutta sekin kertoisi vain jostain haavemaailmasta.

Uutisnarkomaanina ja kehittääkseni edelleen ruotsin taitoani luen paljon (liian paljon) ruotsalaisen median uutisia. Sen ja täällä asumisen perusteella olen erinomaisen hyvin kartalla siitä, mitä Ruotsissa tapahtuu. Rehelliset ja faktoihin perustuvat uutisartikkelit kyllä riittävät kertomaan, että ongelmia on ja ne on ratkaistava. Dystopisen rinnakkaistodellisuuden luominen ei  ongelmien ratkaisussa auta. Sen tarkoitus on vain luoda pelkoa ja pönkittää yhtenäisen ja avoimen maailman vastustajien tarkoitusperiä.

Palkkakeskustelu

Yksi ruotsalaisen koulukeskustelun kuumista perunoista on palkkaus. Toisin kuin Suomessa, ei Ruotsissa ole taulukkopalkkoja, vaan palkka neuvotellaan aina henkilökohtaisesti. Hyvä puoli tässä on se, että ahkerat, innovatiiviset, eteenpäinpyrkivät opettajat saavat teoriassa mahdollisuuden vaikuttaa omaan palkkakehitykseensä. Huono puoli on se, että käytännössä uudet saavat aina enemmän kuin vanhat ja vanhojen ainoa mahdollisuus kunnolliseen korotukseen on vaihtaa vähintään koulua, mutta usein myös kuntaa. Tästä johtuen monet vaihtavat koulua kesken vuodenkin. Oppilaiden kannalta on tietysti huono asia, että aiuiset ympärillä vaihtuvat usein. Koulu-uskolliset taas saattavat katkeroitua, kun sitoutumista ei arvosteta. Ainakin itse huomasin, että lähestyvät palkkakeskustelut aiheuttivat luokkatasossani kireää ilmapiiriä ja kiihkeitä keskusteluja.

Henkilökohtaisen palkan takia erot eri kouluissa ja kunnissa voivat kasvaa suuriksi. Samaa työtä samalla viikkotuntimäärällä tekevä voi jossain koulussa saada 25 000 kruunua ja jossain toisen kunnan koulussa 40 000 kruunua kuussa palkkaa. Räikeimmillään palkkaero näkyy Suomen tutoropettajia vastaavien förstelärareiden palkoissa. Förstelärare on opettaja joka saa palkanlisää hänelle myönnetyn erityisen koulunkehittämistehtävän johdosta. Viime syksynä pienintä palkkaa saaneen försteläraren ansiot olivat 25 000 kruunua kuussa, kun taas eniten ansainneen kuukausipalkka oli 75 000 kruunua. Kyseinen ero lienee poikkeuksellisen suuri ja syynä on eniten palkkaa saaneen henkilön erikoinen virkayhdistelmä, jossa henkilö on kunnan koulutusjohtajana hoitanut myös yhden koulun rehtorin virkaa ja ottanut siinä koulussa itselleen myös förstelärare-pestin eli hoitaa triplakehitystehtäviä, joka on vähintäänkin epäeettistä. Mutta muita vaihtoehtoja ei kuulemma ollut. Joka tapauksessa hyvä palkka 10 000 asukkaan kunnan ja 53 oppilaan koulun koulutusjohtaja/rehtori/förstelärarelle.

Palkkoja on haluttu Ruotsissa nostaa myös yleisesti ns. lärarlönelyftetin avulla. Tietyt kriteerit täyttämällä pääsee jakamaan valtion kunnille jakamaa pottia. Meidän kunnassamme päätettiin raha jakaa kaikille vähintään kaksi vuotta kunnassa työskennelleille opettajille, jotka eivät ole förstelärareita. Potista riitti jaettavaa sen ansainneille 2500 kruunua lisäpalkkaa kuussa eli ei ihan vaatimattomasti. Mutta tästäkään eivät kaikki ilahdu. Förstelärare on kunnassamme saanut 5000 kruunun palkanlisää kehittämistehtäviensä ansiosta. En tiedä mitä kaikkea siihen kuuluu, mutta ainakin perjantai-iltapäiväisiä kokouksia, kun kollegat ovat jo päässeet viikonlopun viettoon. Lärarlönelyftet sai kuitenkin aikaan sen, että 5000 kruunun palkkaetu kollegoihin kutistuikin 2500 kruunuun ja se laittaa miettimään, onko kehittämistyöhön käytettävä aika enää sen arvoista. Kaikki tällainen tuntuu suomalaisesta opettajasta vieraalta ja kieltäydyn edelleen mainitsemasta palkkaani, jos sitä kysytään. Riittävän uteliaat saavat ajaa naapurikunnan henkilöstöpalvelutoimistoon ja kysyä sitä sieltä. Paikan päälle vaivautuville se kuulemma kerrotaan.

Oma, elämäni ensimmäinen palkkakeskustelu, oli viime perjantaina. Palkassa ei tosin ollut paljon keskusteltavaa. Minulle oli jo myönnetty 800 kruunua kuussa lisää sillä perusteella, että olin jättänyt rehtorille kevään aikana ruotsalaiset pätevyyteni osoittavat paperit eli Lärarlegitimationin. Ruotsissahan ei riitä, että on opiskellut itsensä päteväksi. Paperit täytyy vielä lähettää Skolverketiin, jossa myönnetään oikeus eri aineiden ja asteiden opettamiseen. Joka tapauksessa lisäpalkan neuvotteluun ei ollut mahdollisuutta, mutta kävimme kuitenkin läpi asteikkoa, jonka perusteella palkanlisät myönnetään. Opettajat voivat kunnassamme saavuttaa seuraavat tasot:

ainutlaatuinen

erinomainen

oikein hyvä

hyvä

kehityttävä

puutteellinen

kehno

Vaikka palkankorotukseni olikin päätetty kriteerien ulkopuolelta, kertoi apulaisrehtori, että kriteerien perusteella olen keskikastia eli hyvä. Mutta, koska ryhmäni on kaikkien mittapuiden mukaan erittäin haastava, eikä työtäni voi verrata kenenkään muun työhön koulussamme, minut oli kuitenkin nostettu tasolle erittäin hyvä. Sanoinkin esimiehelleni kriteerejä katsoessani, että on ollut minulta täysin tietoinen valinta olla vähemmän sitoutunut erilaisiin työryhmiin ja kehitystyöhön ja keskittyä oppilaisiin, koska tärkeintä on, että jaksan heidän kanssaan. Näin hänkin asian näki.

Itse kriteerit eri tasoille pääsemiseksi ovat sen verran laajat, että en erittele niitä. Saatte tutustua niihin alla olevasta kuvasta. Kollegat ovat kuitenkin kertoneet, miksi heiltä on aikoinaan evätty palkankorotus. Yksi ei ollut laittanut koulun fb-ryhmään tarpeeksi usein opetusvinkkejä muille. Toinen taas ei ollut pitänyt blogia opetuksestaan. Tosin hän oli pitänyt neljänä edellisenä vuonna saamatta kuitenkaan korotusta. Sitäkin on nähty, että jotkut tekevät kauheasti erilaisia juttuja vain saadakseen enemmän palkkaa.

kriterier

Göteborgin poliisilla onnistumisia

Sekä Donald Trump Valkoisessa talossaan että aikamiespoika Suomen syrjäisimmän kolkan peräkammarissaan tietävät, että Ruotsi on menetetty maa ja poliisilla ei ole varsinkaan lähiöissä mitään valtaa, eikä virkaa. Joka toista väittää on median propagandan ja ties minkä uhri. Göteborgin poliisi ei kuitenkaan Trumpista tai peräkammarin pojista välitä, vaan on tehnyt sitkeästi työtä rikollisuuden kitkemiseksi lähiöistä ja yrittänyt parantaa luottamusta itsensä ja lähiön asukkaiden välillä. Jengimurhia ei ole kokonaan saatu kitkettyä, mutta niitä on saatu selvitettyä ja edelliset murhat ajoittuvat viime vuoden puolelle. Isoja mellakoitakaan ei ollut koko viime vuonna kuin yksi ja siinäkin Hammarkullenin asukkaat tulivat poliisin avuksi laittamaan stopin huumeratsiasta alkunsa saaneelle rikollisen klaanin mellakoinnille, sillä enemmistö ihmisistä ei tietenkään halua katsella epäjärjestystä omalla asuinalueellaan. Göteborgin poliisia onkin kiitetty oikeanlaisesta dialogin, luottamuksen ja välttämättömien toimenpiteiden tasapainosta.

Isoimman satsauksen poliisi on tehnyt Biskopsgårdenissa, jossa reilun vuoden työ on tuottanut seuraavia tuloksia: 42 henkilöä pidätetty ja heistä 13 edelleen vangittuna liittyen murhiin, raskaisiin huumerikoksiin ja rahanpesuun. 8 kiloa huumeita ja 3 automaattiasetta takavarikoitu. Lisäksi paljon muuta laittomasti hankittua tai epämääräistä omaisuutta, mm. 350 000 kruunun auto, otettu viranomaisten haltuun. Satsauksen seurauksena alueella aiemmin riesana ollut avoin huumekauppa on kadonnut käytännössä kokonaan ja alueen turvallisuus parantunut. Poliisi toki tiedostaa, että huumeita yhä myydäänjossain, mutta nyt se ei häiritse enää tavallista torilla kulkijaa. Paikallisten asukkaidenkin mielipiteet projektista vaihtelevat. Osan mielestä poliisin läsnäolo on ollut liioiteltua, osa ei ole koskaan tuntenutkaan oloaan turvattomaksi ja osa kokee, että nyt ilmapiiri ja tunnelma on paljon mukavampi kuin aiemmin. Poliisin motto joka tapauksessa on tehdä rikollisten elämä mahdollisimman vaivalloiseksi ja normaali arkielämä houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Haluja jättää rikollinen elämä taakse löytyy ainakin Tukholmasta, jossa ennätysmäärä entisiä kriminaaleja on hakeutunut normaalielämään auttavan järjestön toimintaan.

Biskopsgårdenin operaatio on tietysti vain pieni osa kokonaisuudessa, mutta osoittaa kuitenkin sen, että Göteborgissa tehdään hyvää työtä ja että samoihin tuloksiin voidaan päästä muuallakin. Siksi Tukholmassakin ollaan valmiita vastaanottamaan apua länsirannikolta suuren paineen alla tapahtuvaan usean vakavan rikoksen samanaikaiseen tutkintaan. Pelkkä poliisi ja poliisien määrän lisääminen eivät tietenkään auta yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemissa, vaan koulutus, työpaikat ja viihtyisä asuinympäristö ovat avainasemassa. On silti aina hienoa, kun poliisi onnistuu ja ottaa erävoiton rikollisista.