Pääministerin päiväkirjasta, osa 3

Rakas päiväkirja,

Jälleen kerran joudun avautumaan Sinulle, kun kukaan muu ei minua tässä maassa ymmärrä. Tässä suhteessa seuraan edeltäjieni raskasta polkua, tässä maassa ei vaihtoehtoja ole. Ja koska vaihtoehtoja ei ole, minun täytyy tehdä se, mikä minun täytyy tehdä, ja niinpä niin, tässä sitä ollaan.

Viime päivinä on paljon meteliä herättänyt Kokoomuksen edustajan nimittäminen Veikkauksen hallitukseen. Kokoomus sanoi minulle, että heillä on yksi ehdokas, kansanedustaja Timo Heinonen, jonka jälkeen Hjallis sanoi minulle, että hänelläkin on yksi ehdokas, Hjallis Harkimo. Kun kysyin Kokoomukselta, onko Hjallis heidän ehdokkaansa, Kokoomus sanoi, että myös Kanervan Ike pitäisi saada istumaan hallituksen kokouksiin. Ihmettelin kovasti että eikö Ike ole siellä jo, kun se on kaikkialla missä urheilusta ja rahasta päätetään paitsi Hiihtoliitossa dopingin jälkeen, jossa taas oli Ahon Esko.

Kokoomus vastasi, että tottahan toki Ike on Veikkauksessa, hän on hallintoneuvoston puheenjohtaja ja minä siihen sanoin, että olisikin ollut lottovoittoa pienempi todennäköisyys, että hän ei olisi ollut jo talossa mutta mikäs tässä nyt sitten on ongelma. Hjallis sanoi, ettei mitään ongelmaa ole, hänellä on sitä paitsi paljon kokemusta urheilun rahoituksesta, hän osti ensin Sanomien osuuden konkurssikypsästä Jokereista palaneella puupennillä itselleen ja myi sitten koko roskan venäläisille, jotka olivat valmiit maksamaan maltaita siitä, että KGB-liiga saisi sillanpääaseman myös Suomeen, jollaista niillä ei ole ollut sen jälkeen kun me kepulaiset lakkautimme kotiryssäjärjestelmän pian Ahti Karjalaisen jälkeen. Tuosta kotiryssäjärjestelmästä en tosin ole ihan varma, menikö se noin, mutta isot pojat ovat kertoneet.

Minä sanoin Hjallikselle että enpä olisi osannut veikata että noinkin taitavasti voi urheilubisnestä tehdä, minä olin aina luullut että urheilujoukkueen omistaminen on kuin häkäpönttöautojen harrastaminen, siihen voi hyvin kuluttaa loputtomiin sitä rahaa, mitä on oikealla bisneksellä tienannut, mutta Hjallis vain puisteli päätään kun mainitsin ”oikea bisnes”.

Muutenhan tämä olisi mennyt läpihuutojuttuna sillä ketä oikeasti kiinnostaa, ketä istuu Veikkauksen hallituksessa. Laki määrää sen tuloksen jaosta, kansa hoitaa että rahaa tulee sisään, valtioneuvosto lobbaa kilpailijat pois markkinoilta, joten firman kulloisellekin hallitukselle ei jää muuta tehtävää kuin esiintyä nuorisotyön, taiteen ja urheilun ylimpinä ystävinä. Siis, kuten edellä olevasta voi päätellä, poliitikkoja kiinnostaa, mutta ketä muita kiinnostaa.

No nyt sitten Kokoomus alkoi valittaa että sä et voi nimittää sun Hjallista sun hallitukseen koska sun täytyy ymmärtää että se ei ollut sun ehdokas. Enhän minä voinut sanoa, että se tuli ja ilmoitti itse minulle että ”sun Juha täytyy ymmärtää että sä oot sun ehdokkaan takana oleva sä”, menin ihan pyörälle ja ajattelin itsekin että ”Juha, sä oot nyt sun oma sisäinen sä etkä mikään Kokoomuksen tuuliviiri” ja sitten me lyötiin Hjalliksen kanssa nyrkkitervehdys, sellainen insinöörin ja ekonomin välinen iloinen tupsahdus ja sanottiin toisellemme ”että sä olit sitten sillä selvä siinä”. Hjallis on niin lupsakkakin kun se innostuu aina sellaisista asioista mistä itse en niin jaksa. Se voi hyvinkin piristää Veikkauksen hallituksen ilmapiiriä, jos siellä tulee aneemista, ajattelin.

Mutta tämä poru mikä siitä seurasi, Kokoomus oikein pahoitti mielensä. Olen tähän asti luullut että Mielensäpahoittaja on meikäläisiä, kun se asuu Sysi-Suomessa. Näköjään ilmiö on levinnyt meidän kannatustamme laajemmalle. Lopulta minulla ei ollut muuta keinoa kuin adoptoida Hjallis, ja siihen loppui ainakin Yleisradion mutinat asiasta, siellä kun ymmärretään että minun sukulaisiani ei arvostella, ja kyllä se aletaan vähitellen tajuta muuallakin.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *