Lapsettoman opas pienehköjen lasten kohtaamiseen

image

Rakas lapseton ystäväni,
aion nyt jakaa kanssasi joitain salaisuuksia. Osa on välitetty minulle perimätietona. Osan olen itse oppinut yrityksen ja erehdyksen (lähinnä erehdyksen) kautta. Ohjeita seuraamalla luovit luontevasti vauvojen keskuudessa ja vältyt meidän muiden tekemiltä virheiltä. Tässä sinulle

LAPSETTOMAN OPAS PIENEHKÖJEN LASTEN JA NÄIDEN VANHEMPIEN KOHTAAMISEEN

 

1. Kun joku näyttää vauvaa, katso vauvaa.

Tuoreet vanhemmat ovat ylpeitä vauvastaan ja haluavat näyttää vauvan sinulle. He väittävät, että ei ole pakko katsoa, mutta se on vale. Jos et katso, vanhemmat loukkaantuvat. Kun sinulle siis näytetään vauvaa, katso sitä ja näytä ilahtuneelta riippumatta siitä, kiinnostaako vauva.
Yleensä vanhemmat odottavat, että vauvaa kehutaan. Jos mieleen ei tule mitään kehua, voit sanoa esimerkiksi että se on pieni, näin:
”Onpas hän pieni, voi että, ja noin pienet varpaatkin”.
Vauvan pienen koon toteaminen katsotaan vauvapiireissä kehuksi.

 

2. Näin vältät ottamasta vauvaa syliin.

Kun olet katsonut vauvaa, sinulta kysytään, haluatko pidellä sitä. Jos haluat, sano kyllä. Jos et, älä sano sitä, koska monet vanhemmat loukkaantuvat, vaikka väittävät, etteivät loukkaannu. Sinulla on vain yksi tekosyy, jolla pääset pitelemistä vauvaa.
Amatöörit yrittävät välttää vauvan pitelyn väittämällä, että eivät osaa tai uskalla pidellä vauvaa. Se johtaa kannustukseen ja siihen, että vauva asetellaan syliin oikealla tavalla. Näin joudut pitelemään vauvaa. Ainoa keino, jolla vältät pitelyn, on sanoa näin:
”Haluaisin tosi kovasti, mutta olen flunssassa, pelkään että tartutan.”
Yski vielä vähän tekoyskää (poispäin vauvasta). Vanhemmat säikähtävät etkä joudu pitelemään vauvaa.

 

3. Vanhemmat alkavat käyttää omituisia mittayksiköitä. Sopeudu.

Jostain syystä monet vanhemmat alkavat puhua lapsen iästä kuukausina. Normaalit ihmiset sanovat, että lapsi on puolitoistavuotias. Vanhemmat voivat sanoa, että lapsi on 18 kuukautta. Myös lastenvaatteissa ikä ilmoitetaan usein kuukausina. Vanhempien mielestä ei ole hauskaa, jos kutsut heidät syntymäpäivillesi ja kerrot täyttäväsi 384 kuukautta. He luulevat, että vittuilet, ja niinhän sinä vittuiletkin.

Toinen tärkeä asia.
Kun kerrot ystävällesi Y:lle, että ystävälläsi X:llä on pieni lapsi, Y kysyy ”ai, kuinka pieni?”
Todellisuudessa Y ei halua tietää, kuinka pieni lapsi on. Älä siis kerro hänelle, että lapsen koko on 80 x 25 x 15 senttiä.
Oikeasti Y haluaa tietää, kuinka vanha lapsi on, vaikka tiedusteleekin sen kokoa.
Jos et osaa arvioida lapsen ikää, voit vaihtoehtoisesti kertoa Y:lle, miten lapsi etenee. Muistele, mitä seuraavista lapsi tekee eniten: pysyy paikoillaan, kääntyy paikoillaan, kierii, ryömii, konttaa, kävelee. Ilmoita se Y:lle. Jostain syystä vauvakielessä kysymykseen ”kuinka pieni lapsi on” voi nimittäin vastata sanomalla ”se konttaa”.

Kävelemään oppimisen ja kouluun menon välinen aika on kriittistä, koska silloin on tosi vaikea muistaa lapsen ikää. Kun sinulta kysytään, kuinka vanha joku lapsi on, vastaa rehellisesti: ”Kävelee muttei käy vielä koulua.”
Vanhemmat luulevat, että vitsailet, koska heidän mielestään kaikki osaavat arvioida, onko lapsi 3 vai 5. Nauratte yhdessä.

 

4. Lapset huijaavat oudoissa asioissa. Ole ovelampi.

Lapset valehtelevat oman etunsa vastaisesti. He voivat esimerkiksi väittää ennen matkalle lähtöä, että ovat käyneet vessassa, vaikka eivät ole. Tämä johtaa siihen, että lapselle tulee epämukava olo, vessahätä tai housuun kun olette edenneet noin kahdeksan metriä ulko-ovelta. Se, että sama on toistunut 900 kertaa aiemmin, ei vaikuta lapseen mitenkään. Siksi asiasta ei pidä kysyä ennen lähtöä vaan yksinkertaisesti käskeä lapsi vessaan.

Monet lapset ovat myös sillä tavalla ällöjä, että huijaavat pesseensä kätensä vessassa käynnin jälkeen, vaikka eivät ole pesseet. Tarkasta, ovatko kädet vedestä kosteat.

 

5. Puhu lapselle normaalisti.

Puhun lapsille kuten puhuisin aikuisille, paitsi ehkä vähän vähemmän kuolemis- ja panemisjuttuja. Se on toiminut ihan hyvin. Lapset kysyvät, kun eivät ymmärrä. Lapset myös sietävät itselleen vaikeiden juttujen kuuntelemista paremmin kuin aikuiset, koska maailmassa on joka tapauksessa niin paljon asioita, joita he eivät ymmärrä. Jos aikuinen ei tajua jotain, se jää vaivaamaan. Lapsi kysyy tai jättää vaikean kohdan huomiotta. Vanhempia myös hymyilyttää, kun puhut heidän lapselleen kuin tämä olisi aikuinen.

Kätevintä on kuitenkin kuunnella, kun lapsi puhuu. Niillä on usein hyvät jutut ja silloin ei tarvitse puhua itse.
Jotkut lapset eivät puhu, koska eivät vielä osaa. Ne voivat silti tykätä, että niitä huomioidaan. Silloin voit käyttää urheiluselostustekniikkaa, näin:
”Ahaa, sä otat sen legon sieltä laatikosta, no niin, sitten sä kiinnität sen siihen punaiseen legoon, ok, teit kahden legopalikan tornin, just, ja nyt heitit kummitätiä legolla, et kumminkaan osunut kun kummitäti väisti, no ensi kerralla tähtäät paremmin” jne.

 

6. Näin tapaat vieraan lapsen.

Lapset ovat lyhyitä henkilöitä. Mene kyykkyyn kun tapaat sellaisen, silloin on kätevämpää kommunikoida sen kanssa.
Ojenna lapselle kätesi ja sano ”Moi, mä olen [nimesi], kuka sä olet?”
Harva lapsi osaa kätellä, mutta eivät ne opi jos kukaan ei koskaan kättele niitä. Kun olet sanonut nimesi ja ojentanut kätesi, vastuu poistuu sinulta. Joko lapsi kättelee ja sanoo nimensä tai sitten vanhemmat hoitavat asian jotenkin, esim. pakottamalla lapsen kättelemään tai ilmoittamalla sen nimen.
Joskus lapsi menee lukkoon, ujostelee, piiloutuu tai pakenee. Se hävettää vanhempia, jotka ovat yrittäneet kasvattaa lapsensa niin, että se osaa tervehtiä. Älä välitä, lapsella on varmaan joku syy ja luultavasti se syy et ole sinä.

 

7. Toimi näin kun lapsi ärsyttää

Lapset ovat eri tavalla ärsyttäviä kuin aikuiset. Mieti kolmea asiaa:
1. Mikä on ärsytyksesi syy?
2. Kuka kärsii eniten?
3. Miten voit ratkaista asian?

Esimerkki 1. Vauva huutaa aamulla täydessä ratikassa 20 minuuttia putkeen.
1. Vauvan itku.
2. Eniten kärsii luultavasti vauva, toiseksi eniten vauvan kanssa matkustava vanhempi ja kolmanneksi eniten sinä.
3. Et mitenkään. Paheksuva tuhina tai silmien muljauttelu ei tee ärsytyksen syylle mitään, mutta lisää vanhemman kärsimystä. Hillitse itsesi. Osta vastamelukuulokkeet (toimii myös ärsyttäviin aikuisiin).

Esimerkki 2. Lapsi kaivaa nenää, ojentautuu keksikulholle ja koskee räkäsormella kaikkiin kekseihin.
1. Lapsen ja keksien kuvottavuus.
2. Sinä, koska vain sinä tiedät ja välität, että kekseissä on räkää.
3. Räkää ei saa pois. Voit jättää keksit syömättä. Voit kertoa lapselle, että ei ole ok. Lapsi muistaa seuraavalla kerralla tai sitten ei, koska lasten muisti toimii jotenkin oudosti ja ne unohtavat tällaiset jutut vaikkeivät haluaisi ja erityisesti jos haluavat. Voit kannella lapsen vanhemmille, mutta se ei luultavasti auta.

Esimerkki 3. Lapsi kiukuttelee.
1. Lasta ärsyttää.
2. Aluksi lapsi, pian myös sinä.
3. Ota selvää, mikä lasta ärsyttää. Siihen voi olla joku oikea syy tai sitten ei. Jos on oikea tai helposti ratkaistavissa oleva syy, ratkaise. Jos lasta ärsyttää esimerkiksi se, että hänellä on päällä keltaiset eikä siniset sukkahousut, pääset helpoimmalla kun vaihdat ne, vaikka se tuntuu ääliömäiseltä. Koska et ole lapsen pääasiallinen kasvattaja, hän ei mene pilalle vaikka joustaisit kerran tällaisessa asiassa. Jos taas lapsi haluaa lähteä pakkaseen uimapuvussa, et voi joustaa. Onneksi olet fyysisesti isompi ja myös fiksumpi, mistä syystä saat aikanaan sullottua lapsen haalariin. Pro tip: älä menetä malttiasi, se hävettää jälkikäteen. Lohduttaudu sillä, että vanhemmat kärsivät tästä joka päivä ja sinä et.

 

8. Lapsi on vaikea pilata

Katso ympärillesi. Osaatko sanoa ensimmäisistä kymmenestä vastaantulijasta, ovatko he olleet kotihoidossa vai päiväkodissa? Entä kauanko heitä on imetetty? Et tietenkään osaa. Se johtuu siitä, että lapsista kasvaa kaikenlaisilla metodeilla ihan ok aikuisia. Itse asiassa jopa tosi kauheista oloista tulevista lapsista kasvaa usein onnellisia ja yhteiskuntakelpoisia yksilöitä, mikä tuntuu välillä ihmeelliseltä.
Vanhemmat unohtavat tämän joskus. He luulevat, että lapsen pilaa tai pelastaa se, kauanko sitä imetetään tai milloin se menee päiväkotiin. Voit kuunnella paasausta ja nyökytellä, mutta älä mene siihen mukaan. Parempi myös olla välttämättä vastaan, siitä seuraa vain pahaa mieltä. Voit sanoa, ettet oikein ymmärrä noita asioita, minkä fiksu vanhempi ymmärtää tarkoittavan, että sinua ei kiinnosta, mikä lienee oikea tilannearvio.

 

9. Pidä hauskaa.

 

Lapset ovat hyvä tekosyy tehdä kaikkea siistiä, kuten käydä eläinmuseossa, katsoa piirrettyjä ja ajaa karusellissa. Tietysti noita asioita voi tehdä myös ilman lasta, mutta lapsen kanssa se on luultavasti hauskempaa, koska silloin saa lämpimän tunteen, että on aiheuttanut kivaa myös toiselle.
Varoituksen sana: kun järkkäät jotain kivaa, esim. viet pienen lapsen Lintsille, on todennäköistä, että jossain vaiheessa tulee kiukku tai itku. Se tuntuu epäreilulta, koska olet järkännyt kivan päivän ja panostanut siihen aikaa, rahaa ja henkisiä voimavaroja ja sitten lapsi kiittää vetämällä raivarit tai itkukohtauksen. Se tuntuu epäreilulta, mutta lapset vain toimivat niin. Kyllä se silti nautti, yritä sinäkin.

 

Onko teillä, hyvät lapsettomat lukijat, lisättävää?
Entä mitä ajattelet sinä lapsettomien manuaaliin eksynyt, lapsen hankkinut vanhempi?
Kerro kommenteissa! Kommentointiohjeet täällä.

 

Kommentit
  1. 1

    Lotta Laukkanen sanoo

    ”Puhun lapsille kuten puhuisin aikuisille, paitsi ehkä vähän vähemmän kuolemis- ja panemisjuttuja. Se on toiminut ihan hyvin.”

    Tää toimii itse asiassa todella hyvin myös 4-17 -vuotiaisiin, jotka päättävät aloittaa kyselytulvan melko selvästi ärsytysmielessä. Kun vastailee kuivakkaan pitkällisesti ja perusteellisesti kuin aikuiselle eikä hämmenny kysymyksistä, ne kyllästyvät nopeasti xD

  2. 2

    Ulla Paaso sanoo

    Kuusi lasta saaneena: en koskaan olettanut ihmisten ihailevan vauvojani. Se on ihan yhtä älytöntä kuin odottaa muiden ihailevan isoja rintojasi, autoasi tai ihan mitä vaan. Vauvat ovat maailman luonnollisin asia ja typerille vanhemmille, jotka tuputtaa vauvojaan ”ihailtaviksi” voisi vaan kuitata jotain tyyliin ”mäkin rakastan lemmikkitorakoitani, mutta en odota sun ihastuvan niihin”. Vieraat vauvat ovat minusta ja monesta muusta ällöjä, ei sitä tartte peitellä.

  3. 3

    Sarin sanoo

    1 ja 2 eivät tunnu tutuilta. Eivät omakohtaisesti eikä tuttujen lapsiperheiden kohdalla. Arvostan jos joku sanoo suoraan ettei lapsi kiinnosta. Ei muakaan aina kauheasti kiinnosta muiden lapset, vaikka omia onkin.

    Muut kohdat ovat osuvia. Erittäinkin osuvia.

  4. 4

    Tom sanoo

    Hieno teksti. Neljän lapsen faijana huomautan käsien pesemisestä sen verran, että jos kädet ovat kuivat niin takaisin pesemään. Jos ne ovat kosteat niin äkkiä takaisin pesemään. Ne ei välttämättä ole kosteat vedestä. Juuri koskaan.

    Toinen mikä tuli mieleen olisi hienoa jos joku kirjoittaisi vastaavan oppaan lapsettomille naisille puhumisesta, se se vasta vaikeaa onkin.

    • 4.1

      Minna sanoo

      Nyt kiinnostaa! Miksi se on vaikeaa tai erilaista kuin jollekin muulle puhuminen?

      • 4.1.2

        torkku sanoo

        Ainakin minun emäntä saa kuullu koko ajan uteluja vauvauutisista. Siis niitä lapsia ei ole koskaan tarkoituskaan hankkia. Kaikesta voi puhua lapsettomalle naiselle, mutta kerrasta pitäisi uskoa, jos ei lasta halua. Sitten on vielä ne pahaksi ihmiseksi syyllistäjät. Jotkut jopa pitävät lapsien vihaajana. Eikä kuulemma tiedä maailmasta mitään, ja itsekäskin kuulemma on… Valintahan pitäisi olla jokaisen oma, eikä kollektiivinen. Lista näistä kätinöistä on loputon ja ilmeisesti vaihdevuosiin saakka päättymätön ja vaihtuu sitten uteluiksi katumuksesta kun niitä äpäriä ei hommattukaan. Silti samat kyselijöiden naamat vinossa, kun meillä on aikaa matkustella, sekä toisillemme ja nautimme elämästä. Itse omat lapseni tein aiemmasta suhteesta.

        • 4.1.2.1

          Jaajaa sanoo

          Äpäriä? Nice. Lapsiutelut icat tökeröitä mutta ihmisten nimittely ikäryhmittäin ei sekään oikein herätä sympatioita. Ehkä tuon kohdan voisi lisätä vinkkilistaan.

    • 4.2

      maria sanoo

      Kiitos! Ja kyllä, tekstissä on erittäin tarkoituksellisesti käytetty muotoa ”vedestä kosteat” 🙂
      Minuakin kiinnostaa, mikä meille lapsettomille naisille puhumisessa on vaikeaa!

  5. 5

    Sari sanoo

    Ihan mahtava kirjoitus! Kahden lapsen äiti kiittää ja kumartaa syvään! Ai hitsi kun tää opus olisi ollut jo 10 vuotta sitten olemassa, kun sain kaveripiirin lähestulkoon ensimmäisen lapsen. Oltais säästytty monilta henkisiltä solmuilta! Mutta kiitos, että julkaisit tämän nyt! JES!

      • 5.1.1

        maria sanoo

        Kiitos, Sari!

        Nadja, pyysin sekä lapsettomien että lapsellisten kommentteja: ”Onko teillä, hyvät lapsettomat lukijat, lisättävää? Entä mitä ajattelet sinä lapsettomien manuaaliin eksynyt, lapsen hankkinut vanhempi? Kerro kommenteissa!”

        Mua kiinnostaa erittäin paljon lapsen hankkineiden ihmisten näkemys!

        • 5.1.1.1

          Lapsellinen lastenpsykiatri sanoo

          Kiitos kirjoituksesta, pelasti päiväni, todennäköisesti loppuelämänikin :), tämä vapauttava ja ilahduttava kepeän realistinen asenne ja huumori, sitä voisivat enemmän viljellä itsensä suhteen niin lapselliset kuin lapsettomat. Lapsen saaminen / hankkiminen on vain ollut meille niin kyseenalaistamaton arvo, ei ole enää kaikille. Ja sen myötä kiistat siitä millainen kasvatus ihmisen pilaa tai pelastaa. Mutta ei pitäisi samaan tapaan nostaa jalustalle myöskään tahallisen lapsettomuuden ihannetta. Arvonsa kaikella ja kaikilla.

  6. 6

    L sanoo

    Itse käytän esimerkiksi julkisessa kulkuneuvossa usein mahdollisuutta poistua paikalta tai siirtyä kulkuneuvon toiseen päähän, minne huutava lapsi ei minua seuraa. Käytän samaa kikkaa myös aikuisiin.

    • 6.1

      maria sanoo

      Samoin! Jos siis ratikka ei ole täpötäysi, jolloin liikkuminen ei onnistu. Junassa voi tarvittaessa vaihtaa vaunua.

      • 6.1.1

        Nadia sanoo

        Kuten myös. Siirryn mahdollisimman kauas, jos siihen mahdollisuus on. En ylipäätään ymmärrä artikkelia, miksi lapsettoman pitäisi oppia kohtaamaan toisten lapsia? Monet meistä ovat lapsettomia siitä syystä, että emme lapsia ole halunneet ja ainakin jotkut meistä emme halua olla tekemisissä muidenkaan lasten kanssa.

        • 6.1.1.1

          S sanoo

          Löysin, siksi että yhteiskunnassa eläessä on osattava kohdata toisia ihmisiä? Jos ei osaa eikä halua edes oppia, kannattanee muuttaa metsään.

        • 6.1.1.2

          Anne sanoo

          Öh, miksi ei tarvitsisi osata kohdata? Sivistykseen kuuluu osata kohdata erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä. 🙂

        • 6.1.1.3

          Piaf sanoo

          Esimerkiksi siksi, että sinun on aika vaikea eliminoida kaikkia lapsia ympäriltäsi, niitä joutuu väkisinkin kohtaamaan. Vai meinaatko olla tapaamatta ystäviäsi siitä hetkestä eteenpäin kun he lisääntyvät, ja vältellä kaikkia julkisia tiloja joissa voi liikkua lapsia?

        • 6.1.1.4

          Olga sanoo

          Ihmisten kohtaamisilta ei voi välttyä, jos asuu kaupungissa ja tuskin maallakaan.

          Yleisesti ajatellaan, että kohtaamiaan ihmisiä tulee kohdella kunnioituksella ja tarpeen tullen pienellä kärsivällisyydellä. Miksi tilanne olisi eri, jos kyseinen henkilö on iältään nuori tai tämän vanhempi? Ei kai lisääntyminen ihmisarvoa vähennä?

    • 6.2

      Lastenvaunuosastosta sanoo

      Olisi mahtavaa, jos voisi tehdä näin! Etenkin kun neurologisen sairauden takia on lähes tauoton migreeni. Valitettavasti pyörätuolipaikat sijaitsevat lastenvaunupaikkojen yhteydessä ja vaikka eivät sijaitsisikaan, pyörätuolipaikoille on takuuvarmasti tunkenut myös vaunuja/rattaita. Äänisaasteen lisäksi ongelmana on, että vanhemmat jostain syystä usein kuvittelevat, että pyörätuolilla liikkuva haluaa seurustella koko matkan pikkulapsen kanssa, vaikka sitä paikkaa ei todellakaan ole valinnut loistavan seuran takia vaan puhtaasta pakosta. Pahinta on, jos julkisissa on kuljettava eläimen kanssa ja lapsi ei millään usko, kun kielletään koskemasta. Vanhemmatkin usein reagoivat vasta kun valehtelee eläimen purevan.

  7. 7

    Aistiyliherkkä sanoo

    Itse en oikeasti uskalla pidellä vauvaa. Riittää, että se kiljaisee niin pudotan. Terveisin aistiyliherkkä.

  8. 8

    kahden äiti sanoo

    Tosi hyvä ja hauska kirjoitus! Lapsen kiukku kyllä johtuu tosi usein pelkästä väsymyksestä. Siksi maailman hauskimman päivän päätteeksi just tulee kaikkein varmiten kiukku.

    • 8.2

      Ansku sanoo

      Tämä on kyllä niin totta! Maailman hauskimmat päivät on pikkulapsille kaikkein rankempia! Totaalista iloa ja innostusta seuraa mitä todennäköisimmin totaaliromahdus!

    • 8.3

      Karoliina sanoo

      Kiukku saattaa myös johtua siitä, että kiva päivä on päättymässä, eikä lapsi osaa välttämättä asiaa käsitellä muuten. Voi koittaa lohduttaa ajatuksella, että toisenkin kerran tehdään jotain mukavaa ja on taas mitä odottaa.

  9. 9

    Nadja sanoo

    Kirjoitus on ikävä, tavalla joka ei avaa vaan ikäänkuin hymähdellen provosoi lapsettomia. Se siitä. Kuljen ohi. Älyllinen epärehellisyys on vaan aina ja iankaikkisesti niin hölmöä ja niin lapsellista 🙂

    • 9.1

      maria sanoo

      Harmi, ettei ollut mieleesi! Tarkoitus ei tokikaan ollut hymähdellen provosoida muita lapsettomia.
      Kiitos, että ohi kulkiessasi pysähdyit hetkeksi!

    • 9.2

      Liina sanoo

      Minä – ÄITINÄ (tirsk) – en saa tosta ajatuksesta nyt kiinni. Siis että olisi provoa.

      Musta tää oli ihan hulvattoman hauska. Hirnuin sopimattomasti sitä lukiessani. Sopimattomasti siksi, että samaan aikaan uutimissa käsiteltiin Lontoon palon jälkipyykkiä.

      Lisäksi sain siitä itsekin uusia näkökulmia. Sekä vieraiden lasten että myös oman lapsen kohtaamiseen. Ei lasten kohtaaminen nimittäin oikeasti mitenkään ilmeistä ole, ja välillä on tosi tärkeää muistaa esim. kohta 8, vaikka hyperventiloidessaan siitä, että muksulle ei ole kuukausiin luettu mitään muuta kuin iltasatu ja NYT SEN TULEVAISUUS ON PILALLA. Esimerkki tosielämästä. Omastani.

      • 9.2.1

        maria sanoo

        Ihana kuulla, että sait uusia näkökulmia, Liisa!
        En uskaltaisi ruveta neuvomaan vanhempia heidän meiningeissään, mistä syystä tämä on erityisen ihana kommentti, kiitos 🙂

    • 9.3

      muumi sanoo

      Olen lapseton monen lapsen täti enkä provosoitunut tai loukkaantunut… Oletko kuullut huumorista? Tulee mieleen että oletko niin epävarma omista ”lapsitaidoistasi” että koet niistä puhumisen jotenkin loukkaavaksi? Sen myöntämisen, että aina ei tiedä, miten toimia. Piikiteltiinhän tässä vanhempiakin (”miksi ihmeessä ikä pitää laskea kuukausissa”) ja puhuttiin suoraan lasten oudoista ja ällöttävistä taipumuksista.

      • 9.3.1

        Nadja sanoo

        Ha ha 🙂 sinä kuvittelet ja luulet, että kaikki lapset tykkäävät susta. Mä tiedän ettei niin ole. Jotkut tykkää todella paljon, minustakin.

  10. 10

    Miia sanoo

    Hyvät ohjeet. Tosin jos väittää olevansa flunssassa, saattaa suututtaa herkimmät vanhemmat. En tiiä sitten, mikä olisi parempi tekosyy. Ite en omia lapsiani ole tuputtanut ja muutenkin ohjeiden perusteella olen lapsettomat ystävät päästänyt helpolla

    • 10.1

      Maaret sanoo

      Ihan samaa mietin tuosta flunssasta. Yleensä kun flunssassa tai muissa taudeissa ei todellakaan mennä katsomaan ihan pieniä vauvoja juuri tartuntavaaran vuoksi ja vaikka siirretään jo sovittua vierailua, jos tullaan kipeiksi. Ja kadulla kohdatessa vauvaa ei varmaan yritetä tyrkyttää syliin.

    • 10.2

      Ex-Hormonihirviö sanoo

      Samaa mietin. Olin aivan hysteerinen ekan vauvan saatuani ja olisin ihan oikeasti varmasti heittänyt vieraan ulos jos olisi pärskinyt ja valitellut flunssaa. Pidin käsidesipumppupulloa näkyvillä ja useimmat tajusivat ”hienovarainen” vihjeen ja kiltisti pumppasivat alkoholia käsiinsä.

      Eniten hävettää näin jälkikäteen, etten suostunut ottamaan vastaan vauvan leikki-ikäisiä (tarkoittaa noin 3-6 v lapsia) serkkuja pitkään aikaan, koska heidän päiväkodissaan oli flunssaa liikkeellä… Olin niin peloissani että lapselle tapahtuu jotain ja meni hormonipäissäni hiukka överiksi. Ennen olin ihan järkevä mutta horminimyrsky ja aivan tajuton vastuun yhtäkkinen kokemus pistää joiltain pään aika sekaisin. Onneksi oli väliaikaista. Jo toisen lapsen kanssa olin huomattavasti rennompi.

      Varavuoksi suosittelen kuitenkin keksimään toisen tekosyyn kuin tartuntataudin etenkin vastasyntyneiden esikoisten kyseessä ollessa.

  11. 11

    Kati sanoo

    No lapsettomille naisille puhuminen ei todellakaan ole helppoa. Nainen saattaa olla vaikka 60 vuotias jo mutta silti kysymys vaikka vauvajuhliin osallistumisesta loukkaa niin ettei sen jälkeen osaa sanoa enää mitään. Ja sekin täytyy tietää että jos joku on yrittänyt lasta 10 vuotta ja onnisunut saamaan aikaiseksi yhden niin älä helkkarissa vaan mene kysymään että milloin seuraava tulee…. Eli lapsettomien kanssa on vaikea jutella koska aina saatat loukata jollain tavalla.

    • 11.1

      Anna sanoo

      Tai sitten ne ei loukkaannu ollenkaan mistään lapsiin tai lapsettomuuteen liittyvästä. Ne on niin merkillisiä ne lapsettomat, ihan niinkun ne olis melkeen jopa yksilöitä jotenkin.

    • 11.2

      Sirkku sanoo

      Kati, mikä tarve niistä lapsista on ylipäätään keskustella toisten aikuisten kanssa? Tai etenkään lapsettomuudesta. Varmaan ihan muista syistä olette alunperin juttusille ryhtyneet.

      Lapsettomuudesta keskustellaan normaalisti vain läheisimpien kanssa. Luulen että puusilmäinen aiheen kuin aiheen käsittely pahastuttaa ihmisen vaikka vielä kypsässä 60-vuoden iässä. Jos lapsia ei fyysisesti ole näkyvillä, niistä keskustelu on yhtä fiksua kuin kysyä, joko tädillä on niitä virtsanpidätysongelmia.

  12. 12

    lapseton sanoo

    Tää on lapsettomalle tosi kivuliasta luettavaa. Kaikki eivät ole lapsettomia omasta tahdostaan. Teksti tuntuu v*ttuilulta vaikka lieneekin ajattelemattomuuksissa kirjoitettu vitsiksi naamioitu mielipide tahallaan lapsettomista ja lapsia vieroksuvista ihmisistä.

    • 12.1

      maria sanoo

      Moi lapseton!
      Ikävä kuulla, että tuntui pahalta ja vittuilulta – se ei tokikaan ollut päämäärä. Meitä lapsettomia on moneen junaan. Jos haluat ja jaksat kertoa, kuulisin mielelläni, mikä tekstissä erityisesti tuntui kurjalta.

      • 12.1.1

        lapseton sanoo

        Ikävältä tuntuu lapsettomien ja lapsellisten jakaminen kahteen kastiin arvioida heidän lastenkohtaamistaitojaan sen perusteella. Otan kaikki vauvat syliini ja halailen heitä jutustellen ja ystävystyen aina kun vain voin. En arvosta sitä, että lapsettomille puhutaan kuin lapsiavihaaville sinkkuelämääsamanthoille, koska niin kuin sanoit: meitä lapsettomia on moneen junaan.

        Kurjalta tuntuu siis ihmisten niputtaminen ja oletuksien tekeminen sen perusteella onko ihmisellä lapsia vai ei. Erityisen kurjalta se tuntuu tasa-arvoa ja humansimia puolustavalta blogistilta.

        • 12.1.1.1

          Maria Pettersson sanoo

          Kiitos vastauksesta, lapseton!
          Ikävä kuulla, että koit tekstin sävyn sellaiseksi, että siinä puhutaan ”lapsia vihaaville sinkkuelämääsamanthoille”. He eivät totisesti olleet kohderyhmä – heille ei toki kannattaisi jakaa vinkkejä siitä, miten lapsille puhutaan, miten heitä kannattaa tervehtiä tai miten toimia lastenhoitotilanteissa.
          Teksti on ensisijaisesti suunnattu kaltaisilleni lapsettomille, joiden lähipiiriin kuuluu lapsia ja vanhempia, mutta jotka ovat toisinaan varsin ulalla siitä, miten lasten tai näiden vanhempien kanssa kannattaisi käyttäytyä. Olen iloinen, että moni lapsellinenkin on kokenut hyötyneenstä vinkeistä! He eivät ole löytäneet tekstistä kastijakoa. On tietysti sanomattakin selvää, että kaltaisesi lasten kanssa sujuvasti sosialisoivat ja vauvoja luontevasti sylittelevät lapsettomat eivät vinkkejä tarvitse 🙂

          • 12.1.1.1.1

            Maris sanoo

            Lapseton, teksti oli hyvä ja hyvin kirjoitettu, eikä tähdännyt juuri sun elämäsi analyysiin.
            Omasta lapsettomuudesta ei kannata tehdä katkeruuden ja loputtoman surun aihetta, niin ei jää pelkästään lapsettomaksi vaan myös ilottomaksi ja onnettomaksi, mahdollisesti ihmiset rupeaa karttamaankin lapsetonta. Enemmän naurua, iloa, valoa elämään, huumoria ja helppoa kommunikaatioa tarjolle, vaikkei niitä lapsia onnistunut hankkimaan, niin minä toisena lapsettomana olen päättänyt tehdä. (Ihan hyvin on onnistunut.)
            Kiitos Marialle hauskasta kirjoituksesta. Ihan The Guardianin tyyliin, pidin paljon!

    • 12.2

      Darxide sanoo

      Ikävä kuulla lapsettomuudestasi. Sinun tai muun lapsettomuuden takia ei kuitenkaan muun maailman tarvitse alkaa sensuroimaan aivan normaalia keskustelua aiheesta. Jos asia on mielessäsi vielä niin käsittelemätön ja ”raaka”, niin suosittelen jättämään tällaiset artikkelit lukematta. Älä vaadi maailmaa mukautumaan sinun ongelmiisi. Maailmasta loppuisi kaikki kiva, jos asiat sensuroitaisiin epäonnisimpien mukaan. T. Toinen haluamattaan lapseton, joka nauroi vedet silmissä.

      • 12.2.1

        Annelii sanoo

        Ei minuakaan naurattanut yhtään. Olemme lapsettomia ja lapsettomiksi jäämme, en pysty keksimään mitään, mille edes hiemankaan hymähtäisin tässä koko asiassa. Joka ei btw tarkoita, etteikö oltaisi tekemissä lasten kanssa tai nauttisi heidän seurastaan.

      • 12.2.2

        lapseton sanoo

        En lainkaan vaadi maailmaa mukautumaan omiin tunteisiini. Maailmaan kuitenkin mahtuvat myös minun tunteeni ja minä saan niitä ilmaista juuri niin paljon kuin haluan. Älä sinä vaadi muita olemaan hiljaa vain siksi, ettet ehkä kestä toisten tunteita. Normaaliin keskusteluun kuuluu ikävä kyllä myös surullisia sävyjä, ei vain vedet silmissä nauramista.

    • 12.3

      Katia sanoo

      Itse en lapsettomana konenut tekstiä vittuiluna, mutta samaistun tuohon kahtia jakoon kyllä. Tuntuu olevan aina niin, että pitää perustella miksei ole lapsia eikä että miksi on. Vähän sama kuin miksei joku juo kahvia.
      Ei lapsien saannin pitäisi olla elämässä menestymisen mittari, mutta välillä niin tuntuu olevan. Tai oletetaan että lapseton on joku lastenvihaaja. Ihmisten on vaikea ymmärtää, kuinka kipeä aihe voi olla tai ettei kaikkia asioita voi noin vain valita itse.
      Tsemppiä kesään.

  13. 13

    Annuska sanoo

    Nadjalle. Pakko kysyä, mikä tässä oli provoa tai älyllisesti epärehellistä? Voisitko hieman täsmentää? Minusta oli aivan selvää, että kirjoittaja on tässä ihan vilpittömästi avannut, tosin mainion huumorinsa keinoin, lapsettoman suhdetta lapsiin. Tietenkin ikävää jos tuli ikävä fiilis, mutta sitä varmasti kukaan hakenut.
    Marialle: Itse lapsettomana samaistuin kirjoitukseen todella paljon. Erityisesti nauratti tuo lasten iän arvioiminen. Yritin joskus mestaroida tätä taitoa, mutta ihan muutaman kuukauden (no ehkä puolen vuoden, heh!) heitto iän arvioinnissa aiheutti jos jonkinmoista ”hän on pieni ikäisekseen” tai ”hän on niin suuri ikäisekseen” murehtimista, että lopetin tykkänään moisen. Mutta siis kiitos hienosta tekstistä!

  14. 15

    Heini sanoo

    Muuten hyviä mutta hieman justeeraisin joitakin. esim näin:
    1. Kun sinulle näytetään vauvaa, esittäydy vauvalle, kuten teet muillekin ihmisille, joita sinulle esitellään. Toki usein uusien ihmisten tapaaminen tuntuu tyhjänpäiväiseltä mutta tälläisiä nämä tavat nyt vaan ovat. Jos haluat sanoa jotain niin sano vauvalle vaikka ”moi”.
    2. Näin vältät ottamasta vauvan syliin: Yleensä ihan vaan sillä tavalla että et sano että haluat ottaa vauvan syliin. Jos se ei riitä niin sano ”en mä nyt”. Elämässä joutuu opettelemaan asioista kieltäytymistä jokatapauksessa.
    3. Miksi haluat vittuilla ystävillesi? Kysy: ”18kk…hmm eli paljonko se onkaan…? en oikein hahmota ikää kuukausissa”
    BONUS: Pyydä lapsellista ystävääsi ulos – pyydä lapsetonta ystävääsi ulos, pitäkää hauskaa ja keskustelkaa avoimesti tunteista ja ajatuksia joita herää esim suhteessa lapsellisuuteen tai lapsettomuuteen. Jos ette ole niin läheisiä tai avautumiset ei kiinnosta, niin pitäkää hauskaa ja olettakaa toisistanne ja tilanteistanne myötämielisesti ja lämmöllä.

  15. 16

    Iskä sanoo

    Minun mielestä tämä oli tosi hieno! Päämääränä selvästikin asioiden sujuminen ja huonojen fiilisten minimoiminen kaikin puolin.

    Kun omat lapset olivat pieniä, ne hyvin pienestä koostaan täyttivät koko vanhemman todellisuuden (koska se vastuu toisen hyvinvoinnista on niin suuri, kuten pitääkin siinä vaiheessa). On erinomaista, että joku muu sitten osaa lähestyä ihmisiä ihmisinä, sekä niitä lapsi-ihmisiä että niitä aikuis-ihmisiä. Koska siitähän tuossa aika lailla oli kysymys, ainakin minun silmiini.

  16. 17

    E sanoo

    Minusta kirjoitus ei ollut kauhean positiivinen lapsettomille. Ihan kuin ihmiset joilla ei ole lapsia eivät tietäisi mitä lapset ovat…ja miksi vauvoja pitää pitää sylissä? Minulle tulee aina hyvin epämukava olo enkä tiedä miten pitää toimia tai pitää vauvasta kiinni. Voihan niitä ihailla vaikka äidin omassa sylissä.

  17. 18

    Erika sanoo

    + Keep it simple
    Pienet lapset tykkäävät yksinkertaisista asioista. Kolmevuotiaalle ei kannata ostaa lahjaksi ukulelea ”jotta hän oppisi kiinnostuisi soittamisesta”. Ei muuten kiinnostu. Osta sen sijaan heliumilmapallo. Jos haluat hifistellä niin pakkaa pallo valtavaan pahvilaatikkoon ja hillitön rusetti päälle. Lahja on takuulla juhlien kingein (ja luultavasti edullisin) juttu. Saippuakuplakone toimii melkein yhtä hyvin.

    • 18.1

      Emilia sanoo

      Tässä on se ongelma, että lapseton ja lapsien suhteen kokematon ihminen ei usein tiedä, mikä minkäkin ikäistä lasta huvittaa tai kiinnostaa. Milloin lapsi on tarpeeksi vanha, että sen ukulelen voisi hankkia? Milloin lapsi on jo niin vanha, että saippuakuplakone on ihan idioottimainen vauvojen lahja? Tähän tarttis jonkun appin joka jatkuvasti päivittäisi mikä on esim. viisivuotiaiden päiväkotiryhmissä Helsingissä coolia just nyt.

  18. 19

    MM sanoo

    Joku kysyi ylempänä, miksi lapsettomille naisille olisi vaikea puhua. Moni lapsettoman naisen kommentti täss ketjussa vastaa siihen kysymykseen.

  19. 20

    Tuuli sanoo

    Itse olen syntynyt 80-luvun alussa ja tuttavapiiri on vasta nyt alkanut hankkimaan lapsia. Itse olen tämän piirin ulkopuolella. Ja voin todella sanoa että ollaan oltu kaikki aivan pihalla tilanteessa, joista useat meistä ovat eläneet yhden tai kahden lapsen perheessä, eli kokemusta vauvoista ja pikkulapsista on todella vähän. Perhettä saaneet ystäväni eivät etukäteen yhtään hahmottaneet millaista on olla äitiyslomalla, jolla suunnittelivat kirjoittavansa väikkärinsä loppuun yms., voitte kuvitella kuinka kartalla me ”lapsikokemuspiirin” ulkopuolella elävät olimme. Ehkä tämä on sukupolvi kysymys? En tiedä, mutta ihmettelen sitä, ettei nykyään ei voi sanoa mitään, ilman että joku on heti purkamassa omaa pahaa mieltään asian tiimoilta. Yleensä vielä niin, että asiat tieten tahtoen koetaan vittuiluna. Lapsettomuus on kipeä asia, mutta ehkä sitten ei kannata lukea tällaisia ”ohjeita”, jos sana lapsettomuus ja lapsi nostaa heittävät heti punaisen vaatteen silmille ja kaikki muu menee pesuveden mukana. Tämä on ennenkaikkea ohje aikuisten väliseen kommunikaatioon, joka yleensä muuttuu perusteellisesti sen jälkeen kun toisen arki muuttuu lapsen tultua. Ehkä näiden reaktioiden takia joku aikaisempi kommentoija kyseli ”kuinka puhua lapsettomille naisille”. Huoh.

  20. 21

    Essi sanoo

    Minusta tämä oli erittäin loistava kirjoitus! Olen itse lapsellinen ja nauroin monissa kohdissa. Noinhan se vanhemmuus usein juuri menee.

    Olen itse huomannut, että kohdassa 6 olisi monella aikuisella opeteltavaa. Hyvin monet aikuiset kyselevät tuntemattomilta lapsilta melko henkilökohtaisia kysymyksiä (ikä, nimi, lempiruoka tms), mutta eivät itse kerro edes omaa nimeään.

    Kohdassa 9 olisi itselläkin opittavaa. Kyllä se ottaa päähän, kun mielikuvissa ajattelee, että nyt me tehdään tosi kivaa juttua X ja Y tänään, ja sitten todellisuus onkin pelkkää kiukuttelua.

  21. 23

    Onneksi oma lapsi jo kasvanut :D sanoo

    Hauska kirjoitus! Lisäisin vielä lapsettomien suhtautumista helpottamaan, että alle puolitoistavuotias ei vielä *osaa* ns. kiukutella, eli jos lapsi huutaa, kyse ei ole lapsen ”huonosta käytöksestä” yms. (Tähän liittyen oli tosi hyviä pointteja nuo ärsytys-asiat eli kuka kärsii, mitä voi tehdä ja ärsytyksen syyn selvittäminen lapselta itseltään – eli tärkeää ottaa vakavasti miten lapsi itse asiat kokee, vaikka syy ei aikuisesta heti tuntuisi järkevältä.) Voisi myös lisätä, että aina esim. täydessä ratikassa 10 min matkan aikana ei voi ratkaista huudon syytä, kuten alkaa vaihtaa p*aa täynnä olevaa vaippaa, joka tuntuu epämukavalta ja joka joidenkin lasten kohdalla aiheuttaa sydäntä ja korvia karmivan kiljunnan. Siksi ei kannata kanssamatkustajien hermostua siitä, jos vanhemmat ns. ”eivät tee mitään” huudon lopettamiseksi, toru lasta tai saa huutoa loppumaan tms.
    yst. terv. yhden jo onneksi vähän vanhemman lapsen vanhempi 🙂

  22. 24

    Irma sanoo

    Mun mielestä kirjoitus oli oivallinen ihmisryhmälle (lapsellisille sekä lapsettomille), jolle lasten kohtaaminen ei ole luontevaa. Se vieraiden lasten kohtaaminen ei nimittäin helpotu, vaikka saisi oman lapsen. Ainakaan minun tapauksessa. En edellen tiedä mitä kommentoida kun näytetään vauvojen kuvia. En haluaisi kuulostaa teennäiseltä ja mua ei se pienuuskaan niin ihmetytä että voisi sitä kommentoida luontevasti. Jos ei tarvitsisi olla kohtelias niin sanoisin ”ok”. Nykyään yritän vain hymyillä mahdollisimman aidosti ja nyökätä sille että olen kuvan nähnyt. Huoneessa jossa on sylivauvoja, pelkään taukoamatta, että niitä yritetään tuoda minulle syliin. Toki oman lapsen saatua nämät ikä-jutut ja käytöksen ymmärtäminen on jo helpompaa.. Mutta halusin vain sanoa niille jotka ottaa tämän loukkaavana, että ihan oikeasti tällaisia ihmisiä on, joille tämä kirjoitus antaa vastauksia ihan oikeisiin ongelmiin (toki huumorille maustettuna). Mahtava kirjoitus!

  23. 25

    Heli sanoo

    Hauska kirjoitus! Vaikka itse koen, että lasten kohtaaminen on usein helpompaa kuin joidenkin aikuisten. Lapset kun ovat aitoja, suorasukaisia ja pääsääntöisesti aina hyväntahtoisia, vaikka huomiota hakevatkin eri keinoin.

    Aikuisille voisi kirjoittaa vastaavan oppaan siitä, kuinka kohdata toinen ihminen: ”Kun naapuri tulee rappukäytävässä vastaan, ei tarvitse pelätä. Häntä on kohteliasta tervehtiä. Hymyilykään ei ole kiellettyä. Muutaman ystävällisen sanan vaihtaminen voi kummasti piristää kaikkien osapuolten päivää.” Jne.

  24. 26

    Anne sanoo

    Hauska kirjoitus ja osuvia juttuja! 🙂 Äitinä tunnistan nää kaikki ilmiöt, jotka oot hienosti ja oivaltavasti pukenut sanoiksi. Hassua että tästäkin joku onnistuu pahoittamaan mielensä. Katse pois omasta navasta ja rohkeasti kohtaamaan eri ikäisiä ja näköisiä ihmisiä niin saattaa oppia jotakin ja elämäkin näyttää paljon valoisammalta 🙂

  25. 27

    ch sanoo

    Ihan hyviä ja hauskojakin neuvoja. Jollekulle lapsettomalle voi olla jostain syystä hankalaa kohdata pieniä lapsia. Tuosta kiukuttelusta tms. julkisissa ajoneuvoissa otan yleensä sen kannan, että kyllä minä kestän, ei ne matkat yleensä niin pitkään kestä ja jos on pidempi matka, niin yleensä lapsi jossain vaiheessa väsähtää ja nukkua tuhisee loppumatkan.

  26. 28

    Nina sanoo

    Ihan huippuhauska! Ja hyödyllinen! Tosin mun lapset on jo 23 ja 21, mut tää ois ollu must luultavasti hyvä jo 20 v sitten. En kokenut provoksi missään kohdassa. Ja osaan nauraa itselleni ja monenmoisille kipeyksilleni. Muistan myös ajan, kun omia lapsia ei vielä ollut. Mutta lapsettoman kipua olen saanut vain läheltä seurata.

  27. 29

    O.L. sanoo

    Tää oli hauska! En yhtään halua väheksyä kenenkään tahattomasti lapsettoman fiiliksiä, mutta minäkin olen tahattomasti lapseton ja nauroin silti ihan kippurassa. Ei tää ainakaan mua loukannut millään tavalla.

  28. 30

    Äitiäitiäiti sanoo

    Juuri näin. Näillä ohjeilla pärjää lasten kanssa. Minusta tärkein on se, että ne ovat jonkun muun lapsia 24/7. Omiakin on ja valitettavasti tunnistin muutamia vanhempien käytöstapoja. Kaikesta huolimatta omista tuli upeita nuoria aikuisia.

  29. 31

    Lottis sanoo

    Kohta 11. Varaa aina mukaan joku pieni välipala kun olet liikenteessä lapsen kanssa. Usein kiukuttelu johtuu nälästä, vaika lapsella ei kysyttäessä taatusti ole nälkä.

  30. 32

    Lapseton nainen sanoo

    Lapsettomien kanssa kannattaa jutella ja heihin tutustua ihan niinkuin muihinkin ihmisiin. Etenkin jos sellaisia ei ole omassa lähipiirissä.
    1. Lapsettomatkin ovat ihmisiä. He loukkaantuvat, ilahtuvat, hämmentyvät ja suuttuvat ihan yhtä lailla kuin muutkin ihmiset. Etenkin jos yrität leimata hänet jonkin ominaisuuden takia tietynlaisiksi saattaa lapseton loukkaantua. Tai huvittua.
    2. Lapsettomat eivät ole yksi homogeeninen ihmisrotu. Jotkut ovat lapsettomia vapaasta tahdostaan, toiset vastoin tahtoaan, jotkut eivät ole vielä ehtineet miettimään koko lisääntymisasiaa. Lapsettomuus ei ole luonteenpiirre, niinkuin ei sekään että on lapsia.
    3. Kaikki lapsettomat eivät vihaa tai vieroksu lapsia, ja jotkut ovat erittäin kokeneita lasten kanssa toimijoita.
    4. Kokeile kohdella lapsetonta kuin ketä tahansa normaalia ihmistä ilman ennakkoluuloja. Se usein auttaa sujuvaan kanssakäymiseen lapsettoman kanssa.

  31. 33

    Tarja sanoo

    Kiitos, hirnuttavan hauska juttu! Olen lapseton viisikymppinen ja paljon lasten kanssa tekemisissä ja hirveän kiinnostunut lapsista. Jännää on ollut huomata, että siitä huolimatta maailma välillä jakautuu kahteen puoliskoon, lapselliseen ja lapsettomaan; jostain syystä ystävät eivät yhtäkkiä kutsu tilaisuuksiin joissa on lapsia ja niiden vanhempia, ikään kuin sinne ei mahtuisi yksi lapseton sekaan. Lisäys ohjeistoon: Jos haluat pitää yllä ystävyyssuhteita lapsia äskettäin (0-5 v.) sitten saaneisiin, pidä. Ja nimenomaan sinä. Jos haluat pitää yllä syvällisten, perusteellisten keskustelujen perinnettä ystäväsi kanssa, unohda se hetkeksi. Ainoa keino pitää ystävyys elävänä on sopeutua siihen, että keskustelu ystäväsi kanssa keskeytyy joka puoles minuutti kun konttaus- tai kävelyvaiheessa oleva lapsi tarvitsee jotakin. Sopeudu. Sopeudu. Sopeudu. Kestä kuin mies /nainen. Vuodet vierivät. Kun kaikki tuo on ohi, ystävyys on tallella.

  32. 34

    Kerttu sanoo

    Itsekin tahattomana lapsettomana, näin tämän vähän yksipuolisena. Tarkoitus oli selkeästi nyt naurattaa niitä jotka ovat vanhempia tai vapaaehtoisesti lapsettomia. Mutta itse esim. Juuri on ollut vaikeaa tilanteissa joissa vauva on tyrkytetty, ja yrittää niellä kyyneleitä. Tilanne on kipeä ja musta ylipäätään vauvojen tyrkytys toisten syliin on vähän hoopoa.
    Viittaan myös täällä erään isän aiempaan kommenttiin että aina joku lapseton loukkaantuu kun kysytään tuleeko toista lasta tai onko teillä lapsia.
    Onko se ainut asia mistä siis aina vain täytyy puhua? Ymmärrän että lapset pyörii vain mielessä, samalla lailla kun inttijutut jollakin juuri intissä olevalle. Mutta miksei voi ottaa sitä toista huomioon ja olla utelematta. Varsinkin jos pelkää niin paljon puhua lapsettomalle tällaisesta, niin pitääkö sitä muurahaispesää silloin sohia?
    Sitä on toki vaikea ymmärtää sellaista mitä ei itse koe, mutta ainahan voisi yrittää olla empaattinen muita ihmisiä kohtaan.
    Miksi aina meidän lapsettomien on otettava niin kauheasti huomioon ettei äidit loukkaannu, mutta meille sitten saakin töksäytellä kaikkea mitä suusta vain pääsee.

    • 34.1

      Tossu sanoo

      Viittaan myös täällä erään isän aiempaan kommenttiin että aina joku lapseton loukkaantuu kun kysytään… onko teillä lapsia.”
      Onko se ainut asia mistä siis aina vain täytyy puhua?

      Ainut asia, josta siis aina vain täytyy puhua? Ei minusta lapsista pidä aina puhua, mutta koko kysymyksen kieltäminen epäsopivana on jo ihan sekopäistä. Saako kysyä perhetiltanteesta mitään vai meneekö liian henkilökohtaiseksi ettei peräti töksäyttelyksi?

  33. 35

    Leena sanoo

    ”Jos haluat pitää yllä syvällisten, perusteellisten keskustelujen perinnettä ystäväsi kanssa, unohda se hetkeksi.”
    Minulle ystävyys on parhaimmillaan näitä syvällisiä keskusteluja. Jos ne jäävät useiksi vuosiksi pois, kuihtuu ystävyys. Myös minulla on tarve saada ystävyyssuhteessa ystävyyttä ja se on juuri sitä jakamatonta huomiota ja ajatusten ja elämän jakamista. Murheiden keventämistä itkemällä toisen olkapätää vasten ja tuplaantuvaa iloa kun sen saa jakaa itselle tärkeän ihmisen kanssa. Yksinhuoltajan tilanteen ymmärtää, hoitopaikkaa tms. voi olla mahdoton saada, mutta eikö perusperheessä se mies voisi muutaman tunnin kerran kuussa niitä lapsia katsoa, että voisi ihan kahdestaan jutella rauhassa? Vai onko se näin, että lasten myötä äideiltä loppuu tarve pitää yllä ystävyyssuhdetta, jossa toisen kanssa ei voi jutella niistä kakkavaipoista?

    • 35.1

      Pipari sanoo

      Ei lopu tarve ystävyyssuhteisiin, mutta jos ei ole kunnolla nukkunut moneen vuoteen, niin se lepääminen ylittää kaiken muun tekemisen – ja sittenkin tuntee syyllisyyttä, ettei tee mitään hyödyllistä.
      Ja kun sanon, että ”nukkuu huonosti”, niin se tarkoittaa, että on nukkunut vuosia esim 5 tuntia vuorokaudessa – ei tietenkään yhtäjaksoisesti. Se tekee ihmisestä melko ”tyhmän”, eli pystyy suoriutumaan vain kaikkein oleellisemmasta = lapsesta/lapsista.
      Kyllä todellakin odotan, että lapseton ystäväni malttaa odottaa muutaman vuoden – jos ei odota, niin ei se oikea ystävä sitten ollutkaan.

  34. 36

    Aki Henri Petteri Alaraatikka sanoo

    Vanhempia ei pidä miellyttää. Lapsi törkyilee kasvattaakseen vastustuskykyään. Kädet tarvii pestä vain jos ne on eritteissä.

    • 36.1

      Taru sanoo

      Kyllä käsien pesu vessakäynnin jälkeen on ihan perusasia, oli ne eritteissä tai ei. Sama koskee aikuisia.

  35. 37

    Pipsa sanoo

    Mahtava kirjoitus, Maria! Kuten aina <3 Itse olen tarkoituksella mutten pelkästään omasta halustani lapseton ja nauroin ääneen. Osuvasti huomioitu monien haasteet lasten ja heidän vanhempiensa kohtaamisessa! En toki voi puhua niiden suulla, joille lapsettomuus on kipeämpi asia. Kaiketi siinä tilanteessa ei mikään lapsiin liittyvä tuota puhdasta iloa vailla haikeutta tai surua. Itse olen onnellinen lasten kanssa tai ilman, mutta muksujen kohtaaminen on yhtä kaikki välillä hämmentävää. Kiitos survival-setistä! 😀

  36. 38

    Tossu sanoo

    Lapsellisena keski-ikäisenä totean, että nuori äiti on varsinkin esikoisensa kanssa ja varsinkin vauvuuden alussa vähän yliherkkä ja rehellisesti sanoen tosikko tästä samasta syystä. Hän saattaa pelätä että vauva särkyy todella herkästi ja pienikin väärä toimi tuhoaa sen loppuelämän. Juuri tällaisessa vähän ylivirittyneessä vaiheessa toisen aikuisen humoristinen suhtautuminen lapseen on todella tervetullutta. Vauvallekin voi puhua järkeviä ja sanoittaa sen ääntelyitä joksikin, mitä ne eivät todennäköisesti tarkoita. Ylipäätään lasten kanssa olisi kiva nähdä huumoria tuolla kylillä kulkiessa. Jos tenavat eivät sitä aina ymmärrä, niin aikuiset kuitenkin, ei se koskaan hukkaan ole mennyt.

  37. 39

    tarja mattila sanoo

    Ei oikein kolahda. Olisi mukavaa kun hyväksyttäisi että kaikk eivät pidä lapasista ja hyväksyttäisi se. Niinkuin sekin että kaikki eivät pidä maksalaatikosta.

    • 39.1

      Just sanoo

      Lapset on kuitenkin ihmisiä, sä vertaat heitä maksalaatikkoon, huh huh. Jos sanoisit että et pidä tummaihoisista, olisit rasisti. Jos sanoisit, ettet pidä vanhuksista/nuorista/50vuotiaista/miehistä/naisista…

      Minusta tämä oli hyvä kirjoitus siitä, että lapsia ei pitäisi kammoksua, vaikka ei omia haluaisi. Pitää elämässä kohdata myös ihmisiä, joiden kanssa ei voi olla ylin ystävä, mutta toimeen on tultava.

    • 39.2

      Taru sanoo

      Tekstissä ei oteta kantaa lapsettomuuden syihin tai siihen pitäisikö lapsista tykätä vaan annetaan ohjeita tilanteisiin, joissa joutuu kohtaamaan lapsia tai pienten lasten vanhempia. Hauska kirjoitus ja hyvinkin osuva monelta osin.

  38. 40

    anneli sanoo

    Mielenkiintoista, että lapsi pitäisi ottaa väkisin syliin, koska ”vanhemmat loukkaantuvat jollet ota”. Mikä ihme nykyisin on, että kaikesta otetaan oikeus loukkaantua?

  39. 41

    Pauliina sanoo

    Loistava kirjotus, kiitoksia! Itse olen alkanut sanoa kavereistani ”lapsivapaa”, en ”lapseton”. Se tuntuu positiiviselta ja tulee selva pesaero ”lapsettomuus”-termiin. Hurraa moniarvoisuus ja vaihtoehtojen kirjo!

  40. 42

    tontsa sanoo

    En pidä lapsista. En osaa toimia heidän kanssaan vaippaikäisinä, enkä liiemmin sen jälkeenkään.

    En osaa mennä kyläänkään iloitsemaan tuosta onnesta. Itse olen päättänyt vuosia sitten, etten aio hankkia jälkikasvua, hoitakoot muut sen.

    Jouduin tilanteeseen muutama kuukausi sitten, jolloin seitsemän kahdeksan kuinen lapsi työnnettiin syliini vähän niinkuin kyselemättä. Se ei ollut kivaa. Lapsen nenä vuosi räkää. Sen purulelu oli limassa, kuulemma hänen oloaan lievitti sen muovikapulan pureskelu, kun oli hampaat puhkeamassa. Lapsi alkoi minuutin jälkeen itkeä varmaan huonoa oloaan. Heräsi kysymys: Jos se hampaiden puhkeaminen on niin kivuliasta ja inhaa, miksi nykylääketiede auta asiaa?

    Lapsi kiemurteli sylissä ja hän halusi siitä aivan yhtä varmasti pois, niinkuin minäkin halusin hänet pois käsistäni. Osin siksi, että kipu/paniikki/epämukavuusitku sattui korviini ja toiseksi aloin pelkää hieman otteideni pitävyyttä. Laskin hänet maahan ja siitähän se vasta tilanne eskaloitui…

    Niinpä siirsin tilanteen kaverilleni, lapsen äiti oli suihkussa tällä välin edelleen…

  41. 43

    Jarkko sanoo

    Suurimmalti osin täyttä kukkua ja täynnä ennakkokäsityksiä ja oletuksia, joiden en koe pätevän tuntemiini lapsellisiin tai lapsettomiin ihmisiin, ei myöskään itseeni (en avaa taustaani sen enempää kuin, että kokemusta on molemmista rooleista)..

    Kohdat 1-2: Myös vanhempien tulee ottaa muut huomioon ja muistaa, että se oma kullannuppu ei ole maailman tärkein muille kuin vanhemmille itselleen. Itse arvostan enemmän rehellisyyttä kuin teennäistä valehtelua, josta jää kuitenkin kiinni. Esim. ”valehtele olevasi flunssassa”, hei come on, aika imbesilli saa olla, että sellainen menisi läpi! 😀 Jos joku loukkaantuu siitä etten halua ottaa lasta syliin, niin kannattaa loukkaantujan mennä ihan itseensä. Yhtä hyvin voi lapsen väkisin syliin työntämisestä loukkaantua, mutta ainiin: lapsettomiahan saa loukata ihan mielin määrin? 😀

    Kohta 3: Aika merkityksetön juttu.. Väärinymmärryksiä varmasti tulee, mutta eipä se haittaa yhtikäs tulee. Jos joku kysyy minkä kokoinen joku ihminen on, vastaan tietenkin sen mittoina. Jos kysyjä tarkoittaa jotain muuta, niin hän tarkentaa ja sillä siisti. Ei kenenkään tarvitse olla mikään meedio!

    Kohta 4: Öh, nämä tuntuu hyvin luonnollisilta asioilta, joo varmasti hyviä vinkkejä, mutta jos menee hoitamaan lasta niin pitää olla tiedossa. Lisäksi yleensä vanhemmat ohjeistaa hoitajalle tällaiset jutut, koska ovat niin tarkkoja. Ja se on mielestäni hyvä tapa.

    Kohta 5: Tämä ei oman kokemukseni mukaan ole kiinni siitä onko itsellä lapsia vai ei. Tiedän perheellisiä, jotka lässyttävät muille lapsille ja kohtelevat eritavalla kuin aikuisia. Ja tiedän perheettömiä, jotka käyttäytyvät kuten tässä on ohjeistettu. Siis hyviä vinkkejä, mutta ei riipu vinkin saajan omaan perheellisyystaustaan millään tavalla.

    Kohta 6: Höpönpöppöä, ole luonnollinen oma itsesi, lapsi tunnistaa sen ja osaa tällöin olla parhaiten myös itse luonnollisesti. Tai jos ei osaa, niin se ei ole tämän perheen ulkopuolisen ihmisen syy. Kohdan 5 ohje pätee tässä ratkaisuna kyllä usein aika hyvin. Kun käyttäytyy lasta kohtaan niin kuin ketä tahansa niin välttyy ainakin vakavimmilta ”virheiltä”.

    Kohta 7: Vanhempien vastuulla on minimoida oman lapsen aiheuttama häiriö muille. On asioita joille ei voi mitään, ja niille ei voi mitään. Eniten ulkopuolisia (niin lapsettomia kuin lapsellisiakin) ärsyttää ns. vapaan kasvatuksen tuotokset. Toki voi olla adhd tapauksia tms., mutta mielestäni on silti hyväksyttävää ärsyyntyä jos jokin asia ärsyttää. Ja tottakai niin lapsettomien kuin lapsellisten tulee olla kohteliaita kaikkia kohtaan eikä töksäyttää / menettää malttiaan. Asiallinen huomautus on varmasti paikallaan, jos lapsen aiheuttama häiriö on suuri.
    Ja esim. tuo nenän kaivaminen ja räkää kekseissä -asia kuuluu kyllä vanhempien kasvatukseen huolehtia ja opastaa hygieniaan liittyvistä asioista ja on asiallista ulkopuolisen siitä huomauttaa. Jos vanhempi ei huomautuksesta välitä, niin silloin tämä vanhempi itse ei taas huomioi muita, eikä asia ole tämän ulkopuolisen syy.

    Kohta 8: Hyvä ohje oikeastaan aiheeseen kun aiheeseen. Jotkut sekoavat täysin ja ulkopuolisen on parempi olla suht neutraali (jälleen riippumatta siitä onko itsellä lapsia vai ei)

    Kohta 9: Pätee taas ihan kaikkeen (ja riippumatta omaan perheellisyys-statukseen). Peruselämää, ota rennosti.

  42. 44

    minä sanoo

    Luulin, että kirjoittaja on äiti, niin osuvia ja hauskoja oli huomiot.

    Vasta kommenteista ymmärsin, että kirjoittaja olikin lapseton, mikä nostaa näiden huomioiden oivallusten tason entistä korkeammalle.

    Kun lapseton kirjoittaa tällaista, on kummallista, että toiset lapsettomat loukkaantuvat, oli syy mikä tahansa.

    Joku äiti voisi loukkaantua, kun lapsia sanotaan ärsyttäviksi, jne. Yksikään vanhempi ei tainnut kirjoituksesta loukkaantua, vaikka monestakin kohdasta olisi voinut loukkantua, jos olisi halunnut keksimällä keksiä syitä.

    Tämä tuore mummo-ihminen naureskeli oivalluksille ja sai piristystä päivään.

    Kirjoittajalle iloista jatkoa!

  43. 45

    Magi sanoo

    Kohtaan 4. lisäisin, että kannattaa käsienpesun toteamiseksi haistaa käsistä, onko lapsi käyttänyt saippuaa. Lapsi usein mieluusti vain kastaa kätensä eikä oikeasti pese niitä. Tuloksena voi olla vielä kaameampi ällöttävä pöpökäpälä kuin sillä, joka ei edes kastellut.

    Itse olen ollut lapseton ensin omasta tahdosta ja sitten tahattomasti. Lopuksi sain toivomani lapsiluvun täyteen. Näistä neuvoista olisi ollut paljon iloa silloin kun kaverit saivat lapsia vaikka itse en.
    Tahattomasti lapsettomana muiden lapset ärsyttivät ja harmittivat eniten mutta kyllä silti pitää voida kysyä, onko lapsia / sisaruksia/ vanhemmat elossa. Ja antaa muiden kirjoittaa tällaisia hauskoja käyttöohjeita lasten käsittelyyn.
    Nyt kun on lapsia, lapsettoman huomiot ja käyttöohjeet naurattavat, vaikka en myönnäkään sortuneeni tyrkyttämään omia vauvoja muille pideltäväksi. Lopuksi toteaisin, että lasten vanhemmat tietävät, että lapset voivat olla tosi ällöjä mutta sen kestää omien kohdalla yllättävän hyvin.

  44. 46

    Zippo Marx sanoo

    En ymmärrä kolumnista loukkaantuneita; kannattaisi ostaa isompi pipo. Kirjoitus on lämminhenkinen ja hyvää tarkoittava, täyttä asiaa taitavan kevyestä esitystavasta huolimatta.
    Urospuolinen lapseton kiittää vinkeistä, kun lähipiiri on äskettäin alkanut lisääntymään!

  45. 47

    Salle sanoo

    Lapseton sattuneista syistä. Sanoisin tuohon vauvan syliin tyrkyttämisestä että tilanteita ja vanhempia on kaikenlaisia. Toiset eivät ole millään halunneet antaa lastaan heti vieraan syliin ja se on ymmärrettävää. Sitten välillä kun olen itse kovasti tahtonut pidellä vauvaa, vauva itse ei ole tykännyt vieraista otteista tai sylistä.
    Muuten toteaisin että teksti oli ihan ok, ja ymmärsin kyllä ettei siinä haluttu satuttaa tai irvailla kellekään.
    Ja yleisesti, vaikka oma lapsettomuus olisi enemmän tarkoituksellista kuin tahatonta, niin ei me lapsettomat mitään lapsi-vihaajia automaattisesti olla. Meitä kuten kaikkia muitakin on jokaiseen junaan ja asemille.
    Itselleni virkistyttävimpiä hetkiä on viime aikoina olleet juuri 1,5 vuotiaan sukulaispojan kanssa käymäni keskustelut.
    Mutta tähänkin sanoisin, että olemme jokainen omanlaisemme persoona. Ei minulla kaikkien pienten lasten kanssa suju juttu ja oleminen yhtä hyvin kuin tuon sukulaispojan. Ja senkin hyväksyn.
    Ai niin. Sen sanoisin vielä. Tällaisena lapsettomana ei taatusti tule mieleen tai ymmärrä, miten rankkaa elämä pienten lasten kanssa on. Joten olisi ihan ok, jos vanhempi joka on ystäväni, voisi sanoa suoraan, että tämä on nyt tätä vähempi omaa aikaa -elämää seuraavat vuodet, ja selittäisi mulle ummikolle vähän asioita. Muuten sitä voi tosiaan ystävyys kylmetä, koska tässä täytyy sanoa että jos ei jotain itse koe, sitä ei voi millään myöskään ymmärtää. Joten saa ihan vääntää rautalangasta, jos näyttää ettei muuten toinen ymmärrä.

    Hyvää kesän jatkoa kaikille!

  46. 48

    Mari sanoo

    Kiitos Maria! Älyttömän hyvä kirjoitus, kunpa tosiaan tää olis ollut ohjenuorana jo 15 v. sitten kun lapsia alkoi tuttaville ilmaantua enkä tajunnut niistä mitään. Tässä on nyt kahden 0-2-vuotiaan äitinä ajateltuna kaikki ihan totta! Vanhemmalle itselleen hyvä muistutus myös miten vaikeaa oli suhtautua nuorempana lapsiin. Vitsit kun itsestä on tullut just tuollainen vanhempi jota silloin oudoksui. Sellaista se elämä on!

  47. 49

    isoäitee sanoo

    Kaksi lasta aikuiseksi saattaneena ja nyt isoäitinä, katsoo nykyistä vauvahössötystä hitusen huvittuneena. Tunnistan jutusta monta kohtaa, joihin itsekin syylistyin nuorena äitinä. Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa olivat kaikkea muuta, kuin mitä kuvittelin. Muualta tulleet vanhempien ”neuvot” ja epämääräiset odotukset sekä tämä.typerä kilpailu siitä, kenen tenava nyt kääntyi, käveli, puhui jne. minkäkin ikäisenä, aiheutti tunteen siitä, että katoan kaiken sen äitiyden alle.

    Ja sitten tuli hän, jo edesmennyt karjalaismummo. Usean lapsen äiti, isoäiti ja elämässään niin monta vastamäkeä kavunnut, että minun elämäni näytti ruusuilla tanssimiselta hänen elämänsä rinnalla.

    Van ei mummo murheitani vähätellyt, kuunteli ja kuunteli tarkoin. Ja paras neuvo häneltä oli: Sie suotta niin paljon murehdti. Sinhä ne lapset jalois pyörii ja hyvin kasvaa, kun sie vaan muistat elää.

    Ja siinä se oli. Kun aloin elää sitä minun normaalia elämää ja elin sitä lapsen kanssa, niin elämä alkoikin olla yksinkertaista. Siinä sitä opeteltiin, opittiin, iloittiin, riideltiin, puhuttiin, välillä petyttiin ja välillä yllätyttiin. Enemmän mahtui noihin vuosiin naurua kuin kyyneliä.

    Ei tarvinnut varata laatuaikaa, kun kaikki aika oli sitä. Ja aikanaan kasvettiin sen verran erilleen, että lapset aikuistuivat ja alkoivat elää itsenäisesti omaa elämäänsä. Ei tullut mitään tyhjän pesän syndroomaa, sillä elämme edelleen eri osoitteissa, vaan ei vieraina toisilemme.

  48. 50

    OnnellIsesti lapseton sanoo

    Minusta juttu oli hauska, enemmän tämä mun silmin nauroi lempeästi lapsille ja heidän vanhemmilleen kuin meille lapsettomille. Mutta riippunee näkökulmasta. Etenkin tuoreita vanhempia on ihan syytäkin muistuttaa siitä, että kaikkia ei vaan ihan kauheasti kiinnosta, vaikka itsekin kohteliaasti kyllä kyselen asiaankuuluvia kysymyksiä vatsavaivoista ja unirytmistä, hohhoijaa. Tykkään lapsista, olisin aikanaan halunnutkin, mutta enää en. Tuolla aiemmin toivottiin ohjeita siitä, miten meille lapsettomille puhutaan, ja sitä tosiaan olisi syytä ihmisille opettaa. Kaikki ”miksi sulla ei ole lapsia?” kysymykset voisi jokainen tunkea ihan vapaavalintaiseen pimeään koloseen. Ne tietää, joille asia kuuluu ja muut saa miettiä keskenään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *