Te kysyitte feminismistä, minä vastaan

Melkein on tiedättekö kyyneleet silmissä. Olen kirjoittanut feminismistä aika paljon, eikä juttuja seurannut keskustelu ole vielä koskaan ollut niin asiallista kuin edellisen bloggaukseni kommenteissa. Kymmenistä kommenteista oli jätettävä julkaisematta vain pari hassua. Oli kuulkaa juhlavaa.

Toinen kiva asia oli se, että Googlen (epätarkkojen ja ongelmallisten) tilastojen mukaan selvästi yli puolet feminismiaiheisen kirjoituksen lukijoista oli miehiä. Hyvä te!

Lupasin, että mikäli teillä on kysymyksiä feminismistä, vastaan niihin. Niitä tulikin paljon, jee!
Vastauksia seuraa. Edelleen muistutan, että nämä ovat minun näkemyksiäni eivätkä kaikki feministit taatusti allekirjoita näitä. Osa kysymyksistä tuli sähköpostilla, osa kommentteihin.
Aloitetaan väitteellä.

Feminismin ongelma on ahdasmielisyys ja kuuntelemattomuus. Se yrittää määrittää ulkoapäin, mitä ihmisten tulee ajatella ja valita, eivätkä ihmiset tahdo tällaiseen ulkoapäin määrittelyyn alistua.

Antifeministit yrittävät usein neuvoa mulle, miten feminismiä kannattaisi edistää. Se on outoa. Useimmiten neuvot ja toiveet ovat yllä olevan kaltaisia.
”Feministien ei pitäisi olla niin ahdasmielisiä.” ”Ihmiset eivät halua kuulla paasausta, jos haluatte saada sanomanne läpi niin älkää paasatko.” ”Ihmiset eivät tykkää siitä, että heille kerrotaan, miten pitää ajatella.”

Jos olet antifeministi, tavoitteemme ovat täysin ristiriidassa. Miksi ihmeessä kuuntelisin neuvojasi? Sinähän haluat, että epäonnistun. Mitä jos Venäjän valmentaja tulisi ennen peliä vähän neuvomaan suomalaisia siitä, millä taktiikalla kannattaa pelata – kandeisko tehdä kuten hän sanoo?
Ja jos olet oikeasti sitä mieltä, että feminismin voittokulku on taattu, jahka feministit seuraavat neuvojasi, niin minkä ihmeen takia jakelet niitä? Sahaat siinä omaa oksaasi.

Arvelen, että oikeasti tarkoitat seuraavaa: ”En pidä feministeistä ja toivoisin että he olisivat hiljaa tai puhuisivat niin kuin minä haluan.”

Pitääkö feministin äänestää Hillary Clintonia?

Ei. Feministit taistelivat naisille äänioikeuden, jotta kaikki voivat äänestää ihan ketä haluavat.
Jos haluaa valtaan naisia, kannattaa äänestää naisia. Se ei itsessään ole mitenkään feministinen teko. Nainen voi tehdä feminististä tai antifeminististä politiikkaa. Päivi Räsäsen äänestäminen ei ole feministinen teko, koska hän ei tee tasa-arvoon tähtäävää politiikkaa. Jos haluaa valtaan feministejä, kannattaa äänestää feministejä. Jos haluaa valtaan naisfeministejä… No kyllä te tajusitte.

Voitko kuvitella sellaisen tulevaisuuden maailman, jossa feminismi todella on ajanut tehtävänsä ja tasa-arvo (sellaisena kuin sen määrittelet) on saavutettu? Millainen tämä maailma olisi oman visiosi mukaan?

Unelmamaailmassa on tähän maailmaan verrattuna ainakin kolme eroa.

  1. Ihmisillä on samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet elämässään riippumatta esimerkiksi siitä, mitä sukupuolta hän edustaa (tai edustaako mitään), tai esimerkiksi mikä hänen ihonvärinsä tai seksuaalinen suuntautumisensa on. Ja kun unelmamaailmasta puhutaan, niin myöskään sillä, millaisille vanhemmille tai mihin osaan maapalloa hän sattuu tupsahtamaan, ei ole oikeuksien tai mahdollisuuksien kannalta väliä.
  2. Ihmistä ei ohjailla em. ominaisuuksien perusteella vaan hänen annetaan valita itse.

Kohtaan kaksi liittyen, mua hymyilyttävät ne vanhemmat, jotka kirkkain silmin todistavat, että MEIDÄN IRMAKYLLIKKI KYLLÄ IHAN ITSE VALITSEE PINKKEJÄ VAATTEITA, KUKAAN EI OLE SILLE NIITÄ TYRKYTTÄNYT.

Oikeesti, teidän Irmakyllikillä ei ole mitään geeniä, joka ohjaa sen automaattisesti pinkkien vaatteiden luo. Jos Irmakyllikki ei ole syntynyt ja kasvanut kainuulaisessa saunamökissä ilman telkkaria, nettiä ja ihmiskontakteja (ja todella toivon ettei ole), hän on altistunut valtaisalle määrälle mainoksia, leluosastoja, sukulaisten lahjoja ja muita asioita, jotka huutavat PINKKI ON PARASTA PIENILLE TYTÖILLE.

Sama homma duuneissa: jos Irmakyllikillä on lähipiirissä kymmenen naispuolista sairaanhoitajaa ja kymmenen miespuolista insinööriä, niin totta kai se ohjaa lapsen ajattelua siitä, millaiset ihmiset tekevät mitäkin duunia.
Ihannemaailmassa sukulaiset ja ystävät, koulu, media, mainostajat ja yhteiskunta ylipäätään eivät toitottaisi Irmakyllikille, mitkä asiat ovat jees tytölle tai naiselle. Ei olisi erikseen tyttöjen ja poikien värejä, vaan Irmakyllikki ihan itse pohtisi, mistä tykkää. Jos lempiväri sitten sattuukin olemaan pinkki, niin se on ok! Silloin Irmis on tehnyt valinnan oman mielensä mukaan eikä siksi, että hänelle on syntymästä saakka uskoteltu, että pinkki on jokaisen pienen tytön unelmaväri. Ja jos Irmiksen pikkuveli Paavokaaleppi sattuu myös tykkäämään pinkistä, hän voi pukeutua viidennellä luokalla kokopinkkiin ilman että kuudesluokkalaiset hakkaavat oudon hinttarin.

  1. Suomi voittaa fudiksen MM-kilpailut ja Suomessa lakataan tarjoilemasta torstaisin ällöruokaa hernekeittoa.


Miksi niin monet feministit ovat jatkuvasti vihaisia ja menettävät malttinsa keskustelussa äärimmäisen helposti kun taas heitä kyseenalaistava osapuoli ei menetä malttiaan?

Päätellen niistä sadoista raivopäisistä purkauksista sekä tappo- ja raiskausuhkauksista, joita olen feminismistä kirjoittaessani saanut, sanoisin, että otoksesi on vahvasti värittynyt. Yksikään feministi ei ole menettänyt mun kanssa keskustellessaan malttiaan myöskään silloin, kun olen kyseenalaistanut heidän näkemyksensä. Jos sulle käy niin toistuvasti, ehdotan, että tarkkailet omaa ulosantiasi.


Usein kuulen, että feminismin olemassaoloa (tai tarvetta feminismille) perustellaan nykymaailman epäkohdilla, ja feminismin tavoitteeksi kerrotaan tasa-arvon saavuttaminen. Onko siis niin, että kun nämä epäkohdat on korjattu ja tasa-arvo on saavutettu, tätä kamppailua ei enää tarvitse käydä ja feminismikin voidaan jättää historian kirjoihin? Onko tämä feminismin tavoite?

Kyllä, feminismin tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Ongelma on tämä: ihmiskunnan historia on typeryyden aaltoliikettä.

Pitkällä aikavälillä asiat ovat menneet paremmaksi. Esimerkiksi naisilla on nyt merkittävästi paremmat meiningit kuin vuonna 1016.
Lyhyemmällä aikavälillä näin ei ole, esimerkiksi 1700-luvun Euroopassa naisilla oli enemmän vapauksia kuin viktoriaanisena aikana ja 20-luvulla oli rennompaa kuin 50-luvulla.
Tämä koskee eritoten yläluokan naisia, alemmat luokat ovat lähinnä järsineet lanttua ja kuolleet kivuliaasti vuosisadasta toiseen.
(Pahoittelen, historiantuntujat, että tällä tavalla pahoinpitelen intohimonne kohdetta, asia ei tietenkään oikeasti ole näin yksinkertainen. Suonette anteeksi yleistyksen tässä yhteydessä.)

Kun tasa-arvo siis sitten joskus aikanaan toivottavasti saavutetaan, sitä pitää myös aktiivisesti ylläpitää. Muuten luisutaan helposti takaisin huonompaan. Joten vastataan nyt vaikka niin, että sitten kun tasa-arvo on saavutettu JA vakiinnutettu, feminismi on tehnyt tehtävänsä.

Mikä on yleensä feministien asennoituminen härskeihin vitseihin tai alistaviin roolileikkeihin jos ihmisestä huomaa että hän on kuitenkin luonteeltaan tasa-arvon kannattaja?

Voin vastata tässä omasta puolestani.
Vitsit: konteksti määrää kaiken ja kohde saa määritellä, onko vitsi ok.
Härski vitsi on vähän niin kuin taputus takapuolelle.
Jos heität härskin vitsin tai taputat ihmistä takapuolelle, on ihan sama, tarkoititko sen hyvällä vai pahalla. Kuulijalla/taputellulla on täysi oikeus ajatella että olet urpo kusipää, ja niin oletkin.
Sulla ei ole mitään yleismaailmallista oikeutta laukoa härskejä vitsejä / taputella ihmisiä ja vaatia, ettei ne saa häiriintyä. Härskien vitsien kertominen voi olla seksuaalista häirintää. Vastuu on sulla.
Jos taas teillä on tyttöystäväsi tai äitisi kanssa tapana heittää toisillenne härskejä vitsejä / taputella toisianne takapuolelle ja molemmat nauttivat siitä, niin anti mennä.

Paras mun saama neuvo vitsien kertomisessa on”punching up”. Fiksu ja hauska ihminen heittää terävää läppää joko itsestään ja viiteryhmästään tai tyypeistä, jotka ovat sosiaalisesti hänen yläpuolellaan. Toistaitoinen kiusaaja nälvii itseään heikompia.

Roolileikit: Kun molemmat suostuvat ja molemmat nauttivat, ei mitään ongelmaa.

Kuulisin mielelläni oman kantasi nk. kolmannen polven feministeistä.
Olet varmasti tutustunut tähän sosiaalisen oikeuden airueeseen jonka ääri-ilmiöitä ovat #killallmen-tyyppiset kannanotot trigger warning- ja safe space-vaatimukset.

Oletan sinun tarkoittavan kolmannen aallon feministejä. Useimmat tuntemani ovat mahtavia, ja syrjintää kaikissa muodoissa vastustava feminismi on tietysti parasta parhautta.

Oletan sinun myös tarkoittavan ”sosiaalisen oikeuden airueella” englanninkielistä termiä ”social justice warrior”. Sitä käytetään surullisissa yrityksissä vaientaa ihmiset, jotka nostavat esiin epäoikeudenmukaisuutta ja seksismiä.
Nähdäkseni valtaosa termin viljelijöistä roikkuu netissä etsimässä pahastumisen kohdetta, yrittää hivellä itsetuntoaan liittymällä laumaan, joka käy mielestään ylevää mutta todellisuudessa surkeaa taistelua tasa-arvoa vastaan ja käpertyy illalla sikiöasentoon runkkaamaan, heijaamaan itseään ja itkemään elämän epäoikeudenmukaisuutta.

#Killallmen: Vaikka on ilmiselvää, etteivät hashtagin käyttäjät oikeasti haudo miehiin kohdistuvaa kansanmurhaa, en tykkää siitä. Yhden selityksen mukaan naiset tässä päästävät höyryjä, koska joutuvat elämään joka päivä seksistisessä maailmassa. No ehkä jotkut päästelevätkin, mutta pöntöllä tavalla. En diggaa tappamisläppiä.

Tässä on muuten tyypillinen ”punching up” -tilanne. (Kts. edellinen vastaus)
Naiset ovat yhteiskunnassa miehiä heikommilla, joten voivat heittää tällaista (mielestäni asiatonta) läppää helpommin. Jos miehet alkaisivat heittää #killallwomen-läppää, se olisi ”punching down” ja siksi pahempi asia. Ne miehet, jotka kokevat, että miehiä sorretaan ja että he joutuvat elämään hirveiden naisten ikeen alla, kokevat, että #killallmen on naisilta ”punching down”. Siksi se tuntuu heistä pahemmalta kuin niistä miehistä, jotka ymmärtävät, että miesten yhteiskunnallinen asema on parempi kuin naisten.

Melko hyvä summaus #killallmenista löytyy täältä.

Trigger warningit: itse en sellaisia tarvitse, mutta eivätpä ne myöskään häiritse. Jos niistä on jollekulle iloa niin sopii käyttää minun puolestani. Niistä ahdistuminen olisi aika pikkusieluista.

Safe space: Safe space tarkoittaa tilaa, jossa ihmisen ei tarvitse pelätä tulevansa kohdelluksi huonosti siksi että edustaa jotakin ryhmää, vaikka homoja tai naisia tai vammaisia. Olisi tosi outoa vastustaa sellaisia tiloja. Parasta tietenkin olisi, jos koko maailma olisi yhtä onnellista safe spacea, mutta koska niin ei ole, mennään toistaiseksi näillä.

Ovatko kaikki feministit saman arvoisia vai ovatko toiset feministit tasa-arvoisempia kuin toiset?
Tasa-arvon idis on niinq se et ollaan tasa-arvosii. Niin six toi komparatiivi on jo lähtökohtaisesti järjetön.

Mitä mieltä ole Sakine Madon kirjoituksesta, jossa hän ottaa esille vasemmiston ja feministien kiemurtelun kun aiheena kunniakulttuuri? Kulttuurirelevatisteja, jotka sulkevat silmänsä jos kunniaväkivalta tulee puheeksi.

Heille, jotka eivät Madonia tunne ja joilta ei ruotsi niin taivu, pieni infoisku:
Madon on lapsena Turkista Ruotsiin muuttanut toimittaja, kolumnisti ja oikeistopoliitikko.
Linkitetyssä tekstissä hän toteaa, että monet ns. kunniakulttuuria vastaan taistelevista poliitikoista ovat vasemmistoa. Sen jälkeen hän puhuu raportista, jossa on kartoitettu Ruotsin lähiöiden kunniakulttuuria. Jotkut vasemmistopoliitikot ovat pitäneet raporttia huonona ja epätieteellisenä. Madon itse pitää sitä hyvänä ja suomii ko. vasemmistopoliitikkoja siitä, että nämä eivät hänen mielestään ota kunniakulttuuria vakavasti.

En ole lukenut raporttia, joten en osaa kommentoida sitä. Jos joku innostuu lukemaan sen, kuulen mieluusti näkemyksenne! Sen on julkaissut feministinen, antirasistinen kollektiivi. Nopealla googlauksella näyttäisi siltä, että tekijät eivät ole tutkijoita. Yksi kolmesta tekijästä kuvailee itseään sanoilla ”marxisti, feministi, ystävällismielisen radikaali”.

Kysymyksesi ei taustoita Madonin tekstiä oikein. Hän ei puhu ”vasemmiston ja feministien kiemurtelusta” – sen sijaan hän kehuu vasemmistolaisten feministien kirjoittamaa raporttia ja mainitsee nimeltä useita vasemmistolaisia, jotka taistelevat kunniakulttuuria vastaan.

Jostain syystä vaikuttaisi olevan niin, että monet maahanmuuton ja feminismin vastustajat (ja nyt en välttämättä tarkoita kysyjää) hellivät seuraavaa ajatusta:
”Punaviherfeministit ovat ihan solmussa kun tulee puhetta kunniaväkivallasta. He yrittävät selitellä sitä parhain päin, koska rakastavat muslimeja niin paljon.”
(Ajatukseen kuuluu se, että kunniaväkivaltaa esiintyy vain muslimiperheissä.)
Tämä ajatus on kyseisten maahanmuuttoa ja feminismiä vastustavien ihmisten omaa keksintöä. Se ei ole totta. Toistan. Se ei ole totta.
Ei ole olemassa feministiä, jonka mielestä kunniaväkivalta olisi ok. Itse asiassa sitä vastaan taistelevat kiihkeimmin juurikin feministit – joissain maissa henkensä uhalla.
Myös suomalainen kulttuurirelativisti, jonka mielestä kunniaväkivalta on ok, on satuolento. Toistan. Satuolento.

Ajatus siitä, että feministit kulttuurirelativismin nimissä hyväksyisivät kunniaväkivallan, on joko omaa keksintöäsi tai sitten olet kuullut sen joltakulta, joka ei tiedä mistä puhuu. Ai ei ole? Näytä sitten mulle ne sankat feministilaumat ja kulttuurirelativistit, jotka hyväksyvät kunniaväkivallan.

Kun ajatellaan Suomen lainsäädäntöä, mitä sellaisia oikeuksia miehillä on, mitä naisilla ei ole?

Aika vähän taitaa Suomen lainsäädännössä olla oikeuksia, jotka koskisivat vain yhtä sukupuolta. (Jos keksitte, kertokaa!) Sukupuolitettuja velvollisuuksia lienee enemmän (niistä lisää edellisessä bloggauksessa ja sen kommenteissa).

Jos silti saa sanoa sanasen laeista (ja mähän saan koska tää on MUN BLOGI hahahhahaaaa), niin tällä hetkellä Suomen lainsäädännön polttavin naisia sortava asia on mielestäni vanhemmuuden kustannusten jakautuminen. Tällä hetkellä laki menee niin, että kustannukset kaatuvat äidin ja äidin työnantajan syliin. Tämä on jo itsessään väärin, mutta myös sen kerrannaisvaikutukset ovat isot: nuoria naisia ei uskalleta palkata tai vakinaistaa ja naisvaltaiset, jo valmiiksi huonommin palkatut alat kärsivät.
Oikeudenmukaista olisi jakaa kulut vanhempien työnantajien kesken tai jyvittää ne osittain tai kokonaan kaikille veronmaksajille tai sosiaalimaksuihin kuten Ruotsissa.

Feministit kertovat että miehillä on enemmän valtaa, mutta unohtavat sen puolen, että miehillä on enemmän vaikeuksia. Vankiloissa ja asunnottomina on enemmän miehiä ja miehet joutuvat useammin väkivallan uhreiksi. Miten ratkaisisit tämän? Eikö se juuri ole tasa-arvotyötä?

En ihan hirveästi tykkää kilpalaulannasta, jossa kisataan siitä, kenellä menee huonoimmin. Se harvoin edistää mitään. Silti ”miehillä on enemmän vaikeuksia” on aikamoista liioittelua – melkein kaikissa maailman maissa naisilla menee huonommin lähes millä tahansa mittarilla.

Sen sijaan on hedelmällistä miettiä, miksi tietyt ongelmat koskettavat selkeästi enemmän tiettyä sukupuolta. Miksi vankiloissa on niin paljon miehiä? Miksi valtaosa väkivallasta tapahtuu miesten välillä? Miksi naiset ovat useammin köyhiä? Miksi masennus iskee eritoten nuoriin naisiin?

Jokainen ymmärtää, että vaikeuksien jakaminen tasan ei ole mikään ratkaisu. Emme me halua, että naiset alkavat hakata toisiaan, jotta miehiin ja naisiin kohdistuisi yhtä paljon väkivaltaa.

En osaa ratkaista asunnottomuusongelmaa eikä minulla ole keinoa, jolla miehet lakkaisivat hakkaamasta muita miehiä. Et oikeasti varmaan olettanutkaan, että olisi – jos keino olisi keksitty, ei ongelmia varmaan enää olisi.
Ensimmäinen askel on lähes aina tutkimus ja riittävä tuki tutkimukselle.

Useimmissa mainitsemissasi eritoten miehiä koskettavissa ongelmissa syitä on monia. Osa voi olla kulttuurillisia, osa sosiologisia, psykologisia tai jopa biologisia.

Yksi kulttuurillinen syy voi olla vaikkapa sellainen, että meillä miesten välistä väkivaltaa vähätellään, olipa kyse sitten tappelusta koulun pihalla tai turpaanvedosta snägärijonossa. Tässä pitää kaikkien skarpata, eritoten kasvattajien ja poliisin. Tarvitaan systemaattista koulutusta ja asennemuutosta, jotta miesten välinen väkivalta aletaan ottaa vakavasti.
Keinoja on monia, kerron esimerkin. Kun olin Cityn päätoimittaja, meillä oli lukijoina paljon ahkerasti baareissa käyviä nuoria miehiä. Baariväkivaltaan, jossa molemmat osapuolet ovat humalassa, usein toisilleen tuntemattomia ja melkein aina miehiä, suhtauduttiin ja suhtaudutaan yhä vähätellen. Me tehtiin Baarirauhaa-niminen kampanja, jonka idis oli herätellä ihmisiä siihen, että kyseessä on vakava asia ja että nuorten miesten pitäisi saada dokata ilman pelkoa siitä, että joku vetää turpaan.

… mistä muuten tuli mieleen, että luulosi, jonka mukaan ”feministit unohtavat sen puolen, että miehillä on enemmän vaikeuksia”, ei pidä paikkaansa. Emme unohda ja jopa työskentelemme asian eteen.

Mikähän siinä on, että joka kerta kun sanoo olevansa feministi, joku ukko kaivautuu kolostaan huutamaan, että mitäs sä teet miesten eteen? (Enkä nyt tarkoita sinua, hyvä kysyjä. Kysymyksesi oli asiallinen mutta samassa paradigmassa.)

Julkisuudessa on ollut viime vuosina monia näkyviä kampanjoita naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Itseäni näin miehenä kiinnostaa, miksi kampanjat eivät voi olla yleisesti väkivaltaa vastustavia ilman sukupuolirajoitetta. Suomessa naisiin toki kohdistuu kokonaisuudessaan hieman enemmän väkivaltaa kuin miehiin, mutta erityisesti törkeät pahoinpitelyt ja henkirikokset osuvat useimmin miehiin. Ei kai miehen pahoinpitely ole yhtään sen lievempi rikos kuin naisenkaan? Se että useimmin myös pahoinpitelijä omistaa peniksen, ei lievennä pahoinpitelyn vakavuutta mitenkään.

Suomessa naisiin kohdistuu vähemmän väkivaltaa kuin miehiin – ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksista sekä tekijä että uhri ovat miehiä. Kannatan lämpimästi myös miehille suunnattuja kampanjoita (no vähän pakko kun oon itse ollut sellaista tekemässä).
Ehkä voitaisiin vähitellen siirtyä kampanjoimaan sukupuolijaon sijaan väkivallan lajin mukaan, esim ”Stop perheväkivallalle!”, ”Älä lyö lasta!”, ”Voitko nyt perkele ostaa sen hodarin kahella nakilla vetämättä edellä seisovaa turpaan häh?” jne

En käsitä, mikä tarve monilla f-liikkeen ihmisillä on olla näkemättä ”omien” joukossa olevia mätiä omenia. Sivulauseessa todetaan, että ehkä jossain joku feministi on jotain ikävää sanonut joskus, mutta eihän sellaisia olla oikeasti nähty.

LOL LOL LOL LOL
Anteeksi.
Sitä vaan että ainakaan Facebookin Feministiryhmässä käydyistä keskusteluista ei nyt varsinaisesti ole jäänyt sellainen olo, että feministit olisivat toisilleen hymistelevä kuoro, joka ei näe toisissa feministeissä virheitä.


Jäikö vielä kysyttävää? Hyvä! Uteliaisuus on älykkyyden ensimmäinen edellytys.
Kysy tai kommentoi tähän alle tai osoitteeseen image.avemaria@gmail.com.
Moderointisäännöt voi käydä kurkkaamassa täältä.
Edellisen postauksen kommenteissa on käsitelty monia asioita, esimerkiksi armeijaa ja sitä, onko feminismi nouseva vai hiipuva aate. Tsekkaa kommentit ja jatka tarvittaessa sinne!
Pus!

Kommentit (48)
  1. Mitä mieltä sinä feministinä olet siitä, että vapaaehtoisesti seksityöläisenä elantoaan tienaava ei hyväksy asiakkaakseen esimerkiksi afrikkalaisia tai arabeja. Onko tämä etnisyyteen perustuva valikointi tässä tapauksessa tuomittavaa?

    Jos on, niin pitäisikö seksityöläinen pakottaa ottamaan vastaan kaikki asiakkaat ilman oman tahdon vaikutusta asiaan tai rangaista häntä jotenkin?

    Jos ei, niin saavatko muut elinkeinoharjoittajat valita asiakkaansa etnisin perustein?

    1. Kiitos kysymyksestä, palaan siihen!
      Tiedän, että jotkut ihmiset, myös feministit, on sitä mieltä, että seksityö on samanlainen työ kuin muutkin palveluammatit. Itse en oo tätä mieltä, mut tästä lisää myöhemmin. Kuulisin mieluusti myös muiden mielipiteitä!

      1. Tommi Paalanen
        20.5.2016, 16:52

        Seksityö _voisi olla_ samankaltainen työ kuin hierojan työ tai jokin muu kehollinen hoito, jos sitä rajoittavat moralistiset lait purettaisiin, ja siihen suhtauduttaisiin elinkeinona, jota koskevat ammatilliset ja ammattieettiset vaatimukset siinä missä muitakin elinkeinoja.

        Työssä, jossa edellytetään henkilökohtaista, intiimiä kontaktia, on perusteltua sallia työntekijän tehdä valinta sellaisin perustein kuin hän itse katsoo parhaiksi. Toki korkeatasoiseen ammatillisuuteen kuuluu seksityössäkin kyky palvella kaikenlaisia asiakkaita ongelmitta.

        ***

        Kiitos, Maria, tästä blogisarjasta. Näitä on ollut ilo lukea. Itseäni tosin vähän ahdistaa feminismistä keskustelu yhdessä nipussa, koska esimerkiksi sekulaarilla liberaalifeminismillä, radikaalilla antipornofeminismillä, USA:n yliopistojen loukkaantumisfeminismillä tai muslimifeminismillä on joskus hyvin vähän yhteisiä tekijöitä. Liike on niin pirstaloitunut, että “feminismi” voi tarkoittaa kontekstista riippuen melkein mitä tahansa.

        Näen osassa kysymyksissä juuri tämän suurena ongelmana, sillä kysyjä on voinut kohdata feminismin nimissä jotakin ihan muuta kuin mihin vastaat. Olisipa feminismi aina sellaista, mihin vastauksesi viittaavat!

        Yst,
        Tommi Paalanen

    2. Seksityö eroaa merkittävästi kaikista muista palveluammateista. Pidän mahdollisena, että sitä ympäröivät stigmat joskus lievenevät tai jopa katoavat, kuten Tommi tuossa yllä toivoo. Se olisi toivottavaa eritoten seksityöläisten itsensä kannalta.
      Kysymys seksityöstä jakaa feministejä.
      Osa on sitä mieltä, että kaikkein parasta olisi purkaa stigmat ja normalisoida ammatti, säädellä sitä lailla ja tehdä siitä entistä turvallisempaa työsntekijöille.
      Toiset ovat sitä mieltä, että tämä tuskin tulee onnistumaan, ja että seksityössä on niin valtavia ongelmia, että parasta olisi työskennellä sen puolesta, että kenenkään “ei enää tarvitsisi myydä ruumistaan”. (Lainausmerkit johtuvat siitä, että tähän jälkimmäiseen ajatusmalliin kuuluu se, että ihmiset ajatuvat sekistyöhön pakon sanelemina ja että he myyvät “ruumistaan”, eivät palvelua.)
      Olen keskustellut myös seksityöläisten ja entisten sekistyöläisten kanssa, ja heidän mielipiteensä ovat myös jakautuneet suunnilleen näihin kahteen kategoriaan.

      Ihmisen määräysvalta omaan ruumiiseensa on mulle yksi tärkeimpiä asioita. Se tarkoittaa, että mikäli ihminen ei halua, että halaan häntä, niin sitten en halaa. Jos ihminen on sitä mieltä, että punatukkaiset naiset saavat halata häntä, mutta violettitukkaiset eivät, niin saatan pitää sitä omituisena, ehkä loukkaavanakin, mutta pidän pääni kiinni ja kunnioitan ihmisen oikeutta määritellä, kuka häneen koskee.

      Määräysvalta omaan ruumiiseen on niin vahva arvo, että se ajaa monen muun ohi.
      Määräysvalta on seksityöntekijällä ihan samanlainen kuin kaikilla muillakin, mistä syystä hän voi valita asiakkaansa. Monet seksityöläiset eivät ota asiakkaikseen myöskään naisia. Vaikka haluaisin ostaa seksipalveluja, useimmat eivät myisi niitä minulle. Se on ok, vaikka tietystihän se harmittaisi.

      On muitakin töitä, joissa tehdään duunia omalla ruumiilla. Ajatellaan vaikka paritanssin opettajaa, jonka on työssään oltava hyvin läheisessä ruumiskosketuksessa oppilaaseen. Voisiko hän samalla tavalla ruumiilliseen määräysvaltaan vedoten kieltäytyä opettamasta vaikkapa tummaihoisia?
      Tässä tullaan siihen, että seksityö eroaa muista palveluammateista. Se on intiimimpää ja siinä ollaan sananmukaisesti iholla eri tavalla kuin vaikkapa tanssissa.

      Toinen kysymys on se, mikä on seksityöläisen motivaatio kieltäytyä vaikkapa tummaihoisista asiakkaista. Jos motiivi on rasistinen, se on tietysti huono asia ja seksityöläinen on rasisti.

      Jako kulkee myös yksittäisen ihmisen ja instituution välillä. Jos laillistettu bordelli kategorisesti kieltäytyisi ottamasta tummaihoisia asiakkaita näiden ihonvärin takia, se ei olisi ok.

      Toinen esimerkki, nyt asiakkaan näkökulmasta. Ihminen voi mennä gynekologille ja sanoa, että ei halua lääkärikseen tummaihoista. Tällainen ihminen on todennäköisesti kammottava rasistijuntti ja toivon todella, ettei kukaan tee näin. Silti rasistijunttikin voi ruumiillisen määräysvallan nimissä valita, kuka hänen alapäätään koskettaa.
      (Monet miesgynekologit muuten ovat käsittääkseni aika kypsiä siihen, että asiakkaat erikseen pyytävät naislääkäriä. Ymmärrän hyvin. Asiakas saa tässäkin tapauksessa ruumiillisen määräysvallan nimissä valita, mutta mieslääkäristä kieltäytyminen pelkän sukupuolen takia ei minusta ole oikein.)

      Kysymys ei ole yksinkertainen ja nämä ovat omia ajatushahmotelmiani. Voi olla, että ajateltuani asiaa enemmän tai kuultuani hyviä vasta-argumentteja muutan vielä mieltäni. Toivottavasti tämä kuitenkin vastasi kysymykseesi edes osittain!
      Haluaisin myös erittäin mielelläni kuulla seksityöläisen ajatuksia näistä aiheista. Pitänee tsekkailla, josko jostain löytyisi.

      1. Kiitos vastauksestasi! Olen samaa mieltä siitä, että seksityö on intiimimpää kuin muut palveluammatit ja mielestäni heillä on oikeus valita asiakkaansa itse millä perusteella tahansa. Olen myös sitä mieltä, että sama oikeus valita asiakkaansa millä perusteella tahansa on myös yksityisillä yrityksillä, oli se sitten rasistista tai ei.

        Oli valikoinnin syystä mitä mieltä tahansa, niin tärkein pointti tässä seksityöläisasiassa on omasta mielestäni juuri tuo kirjoittamasi: “Määräysvalta omaan ruumiiseen on niin vahva arvo, että se ajaa monen muun ohi.”. Olen asiasta täysin samaa mieltä, mutta luultavasti näkökantamme eroavat kun puhutaan ns. ei-niin-intiimeistä palveluammateista tai “tavallisista” yrityksistä.

        Esim. ravintoloilla tulee mielestäni olla oikeus valita asiakkaansa vaikka sitten typerin perusteluin, aivan kuten seksityöläisellä.

        Mutta kiitos vielä vastauksesta! Olisin halunnut kysyä asiasta FB:n Feministiryhmässä, mutta kovin suvaitsevaiset feministit eivät hyväksyneet minua sinne, mikä on kyllä sinänsä täysin ok. Myöskään Twitterissä @Pihtarihuorat -femintikollektiivi ei vastannut kysymykseen, mutta sinä sentään vastasit.

        1. Petri Sakkinen
          25.5.2016, 15:41

          En oikein ymmärrä tämän seksityöläisasian tärkeyttä feminismin kontekstissa.

          En myöskään tiedä mitä haet – synninpäästöäkö?

  2. “Kun ajatellaan Suomen lainsäädäntöä, mitä sellaisia oikeuksia miehillä on, mitä naisilla ei ole?

    Aika vähän taitaa Suomen lainsäädännössä olla oikeuksia, jotka koskisivat vain yhtä sukupuolta. (Jos keksitte, kertokaa!)”

    lainsäädännössä lienee vähän vain yhdelle sukupuolelle suotuja oikeuksia. sen sijaan lainsäädännössä on paljon rajoituksia ja kontrollia, jotka koskevat naisruumista, mutta eivät miesruumista. esimerkiksi aborttilainsäädäntö.

    1. Joo, velvollisuuksia on enemmän ja myös lain soveltamisessa on toivomisen varaa monessa kohdin. Kysyjä halusi kuitenkin keskittyä oikeuksiin, joten en nyt vastauksessa laajentanut enempää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *