Luotin poliisiin, mutta en luota enää

Kaverini opiskeli venäjää ja oli vaihdossa Pietarissa. Eräänä yönä hän palaili kotiin lievässä hiprakassa kun poliisit pysäyttivät hänet. He tutkivat kaverini taskut, veivät samalla lompakosta rahat ja lopuksi irvailivat, että kaverini puhuu aika huonoa venäjää.
Kuullessani tarinan en ollut yhtään yllättynyt: tällaista sattui Venäjällä ihan koko ajan. Suurimmassa osassa maailman maita poliisiin kannattaa suhtautua varoen. Virkavalta syyllistyy rikoksiin ihan koko ajan: korruptioon, pahoinpitelyihin, murhiin.

92 prosenttia meistä suomalaisista luottaa poliisiin, ja se on oikeastaan liian iso luku.
Minun pitäisi kuulua tuohon 92 prosenttiin ja vielä vuosi sitten olisin kuulunutkin.
Olen koko ikäni ollut ylpeä ja kiitollinen siitä, että meillä Suomessa on hyvä poliisi.
Jotkut kaverini naureskelevat minulle sen takia – he eivät ole luottaneet poliisiin sitten lapsuuden. Mutta minä olen nimenomaan verrannut suomalaista poliisia monen ulkomaan poliisiin. Suomalaisen poliisin nähdessäni minun ei tarvitse pelätä tai vaihtaa toiselle puolelle katua. Minua on aina kohdeltu asiallisesti.

Näkökulmani on tietysti värittynyt: olen valkoinen, suomea puhuva keskiluokkainen nainen. Jos poliisi käyttäytyy asiattomasti, kohteena tuskin on kukaan minun kaltaiseni.
Lisäksi kuulun siihen suureen suomalaiseen enemmistöön, joka asioi poliisin kanssa lähinnä hakiessaan passia tai muuta lupaa.

92 prosenttia on liian iso luku sen takia että nyt 92 prosenttia meistä ajattelee, että poliisi ei toimi lainvastaisesti eikä mokaa. Tai jos polisi toimii lainvastaisesti tai mokaa, asia tulee ilmi ja korjataan. Aiemmin olisin varmaan sanonut, että just näin se on. Mutta ei se kyllä varmaan ole. Luottamukseni suomalaiseen poliisiin on rapistumassa. En ole enää varma, voinko luottaa poliisiin. Siihen on monta syytä.

Ensin se korruptioasia. En edelleenkään usko, että Suomessa voisi välttyä sakoilta livauttamalla liikennepoliisille setelin. Mutta suomalainen poliisi ei todellakaan ole korruptoimaton.

Eilen kerrottiin, että Karhu-ryhmän ylikonstaapelia epäillään muun muassa törkeästä lahjuksen ottamisesta, törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä, törkeästä kavalluksesta, kirjanpitorikoksesta, ampuma-aserikoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion naurettavan pitkiksi venyneet ja huimaavan kalliiksi tulleet käräjät istutaan ehkä loppuun tällä viikolla.

Kahdesta muusta isosta poliisipomosta on tehty rikosilmoitus, koska heidän epäillään valehdelleen oikeudessa.

Sitten on tapauksia, joissa poliisi ei varmaan ole tahallisesti tehnyt pahaa, mutta on kädettänyt tavalla, jolla ei nyt vain pitäisi kädettää.
Poliisi ylläpiti törkeästi ylimitoitettua epäiltyjen rekisteriä, jonne päätyi esimerkiksi siten, että nimi ja numero sattuivat olemaan jossain poliisin takavarikoimassa kännykässä. (Kyllä, myös rikolliset soittelevat esimerkiksi hammaslääkäreille ja isoäideilleen.)
Viranomaiset syyttelivät toisiaan ja lopulta syytetyt vapautettiin, koska käräjäoikeus totesi, että rekisterin käyttöohjeet ovat niin huonot, että niitä ei voi noudattaa.

Poliisi on hakenut (ja saanut) lupia puhelinvalvontaan hyvin ylimalkaisilla hakemuksilla. (Tässä on mokannut paitsi poliisi myös käräjäoikeus, joka luvat myönsi.) Sitä, onko lupia käytetty oikein ja lain puitteissa, ei pystytty myöhemmin seuraamaan.

Yksittäiset poliisit ovat urkkineet milloin riitakumppaneitaanmilloin kavereitaanvävykandidaattejaan tai julkkiksia.

Poliisi ampui itsenäisyyspäivänä ihmisjoukkoon ”ei-tappavalla aseella” (jolla oikeasti voi kyllä tappaa ja on tapettukin Yhdysvalloissa), ihminen sai osuman maan kautta.

On traagisia mutta kuitenkin hiukan huvittavia tapauksia, kuten se, jossa mies kohtaa poliisit, on heille ”liian kohtelias” ja ”virnistelee”, mistä syystä poliisi päättää käydä hakemassa hänen luvalliset aseensa pois. Tai se toissavuoden vappuna sattunut tilanne, jossa poliisi katkoi ja pölli Vasemmistonuorten lippukeppejä, koska piti niitä ”astaloina” (poliisi pahoitteli asiaa myöhemmin).
(Tarkennus 30.3. klo 13:14: lippukeppejä pöllittiin myös muilta, mm. anarkisteilta, mutta sitä ei myöhemmin pahoiteltu.)

Ja on ällömpiäkin juttuja: poliisit pahoinpitelevät vähemmistön edustajan ja tuhoavat (vahingossa tai tahallaan) videonauhat.
Tai äärimmäisen surullinen tapaus, jossa poliisi houkuttelee virkamerkkinsä avulla alaikäisen tytön asuntoonsa ja raiskaa tämän. (Kyseessä ei korkeimman oikeuden mukaan ollut virkarikos.)

Ja sitten jengiä kuolee putkiin koko ajan. Siis yllättävän paljon.
Joo, ovat usein humalassa, mutta poliisin homma on valvoa, etteivät tyypit kuole heidän huomaansa. Heitteillejättöä ikävämpiäkin teorioita putkakuolemista liikkuu, mutta käsittääkseni niitä ei ole todennettu. Putkakuolemista puhutaan muuten ihmeellisen vähän.

Listaa rikoksista ja mokista voisi jatkaa.
Jotenkin meillä elää sitkeästi se ajatus, että poliisit ovat keskimääräistä ihmistä enemmän hyviksiä. Mutta miksi me ajattelemme niin? Ei ole mitään loogista syytä, miksi poliisit olisivat sen kummempia ihmisiä kuin me muutkaan – he eivät ole sen parempia tai huonompia ihmisiä.
Poliiseissa on fiksuja ja ihania tyyppejä ja sitten on mulkvisteja, on äärimmäisen rehellisiä ja sitten on rikollisia, ihan niin kuin kaikissa muissakin ihmisryhmissä. Heidät erottaa muista se, että heillä on koulutus poliisin tehtäviin ja paljon enemmän valtaa toisiin ihmisiin.
On aika naiivia ajatella, että kaikki poliisin rikokset ja töppäykset tulisivat julki tai niistä rangaistaisiin. En jaksa uskoa, että 92 prosenttia meistä ajattelee niin.

Yllä luetellut ovat selviä laittomuuksia tai mokia. Hähmäisempi asia ovat asenteet.

Otetaan esimerkki.
Isossa Euroopan laajuisessa kyselyssä merkittävä osa Suomessa haastatelluista poliiseista ei halunnut koulutusta homo- tai transfobisista viharikoksista.
Arvelevatko he, että ovat jo alan asiantuntijoita (erittäin epätodennäköistä) eivätkä siksi tarvitse koulutusta? Vai eikö asia ole tärkeä? Vai onko vähän muutakin tekemistä kuin miettiä jotain turpaan saavia homoja?
Poliisiammattikorkeakoulun koulutusjohtajaa Petri Alkiora kuvailee, että poliiseiksi hakeutuvia yhdistänee ajatusmaailma, jossa ”eivät puhalla yhteiskunnallisen muutoksen tuulet”.
Onkohan esimerkiksi homo- ja transfobisiin rikoksiin kouluttautuminen sellainen yhteiskunnallisen muutoksen tuuli, joka ei poliisien päissä puhalla?

Suuressa poliisikyselyssä neljä viidestä poliisista piti Suomeen saapuneita turvapaikanhakijoita melko suurena tai erittäin suurena uhkana. Rasistista rikollisuutta – joka siis on erittäin todellista ja jota tapahtuu jatkuvasti – piti uhkana vain puolet poliiseista.

Voi olla, että poliisin asenteeseen liittyy se, millaisia asiakkaita he työssään kohtaavat.
Todennäköisesti on kuitenkin niin, että poliisit eivät itse asiassa ole ennakkoluuloista vapaita yli-ihmisiä, vaan heillä on ihan samanlaisia ennakkoluuloja kuin muillakin. Poliiseissa on taatusti vähintään yhtä paljon rasisteja kuin muissakin ihmisissä. Myös he lukevat netistä rasistisia oksennustekstejä ja osa heistä uskoo niihin.

Voimmeko luottaa siihen, että poliisit ovat niin ammattitaitoisia, että pystyvät mahdollisesta rasistisuudesta huolimatta kohtelemaan tasapuolisesti ja reilusti vaikkapa niitä turvapaikanhakijoita, joita niin suuri osa poliiseista pitää turvallisuusuhkana? Tai ketä tahansa vähemmistöön kuuluvaa?
Osa varmasti pystyy.
Mutta osa ei pysty hillitsemään rasismiaan, kuten yllä mainittu vähemmistöön kuuluvan miehen pahoinpitely osoittaa. (Poliisi oli myös kutsunut uhria tyhmäksi, apinamaiseksi ja todennut, ”että aina teillä on jotain” – ”teillä” viitannee tässä romaneihin.) Myös huomattavasti vähemmän vakavat rasistiset ulostulot, vaikkapa vitsit, kaihertavat ikävästi.

Tutkimuksesta käy muuten myös ilmi, että eniten poliisiin luottavat ne, jotka eivät asioi poliisin kanssa. Tämä ei tarkoita ainoastaan sitä, että rikolliset luottavat poliisiin vähemmän kuin ei-rikolliset – myös uhrit luottivat poliisiin vähemmän kuin ei-uhrit. Analyysia aiheesta täällä. Ilmeisesti me, jotka emme poliisia juuri kohtaa, ylläpidämme poliisista liian ruususista kuvaa, joka sitten alkaa hajota, mikäli ihan oikeasti joudumme poliisin kanssa tekemisiin.

Vihreä kansanedustaja Jyrki Kasvi jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, miten se aikoo turvata kansalaisten luottamuksen poliisiin. Vastaus tuskin on maatajärisyttävän ihmeellinen, mutta kiva, että joku kansanedustajakin on huomannut, että kaikki ei ole ihan hyvin.

Onko Suomen poliisi rasistisempi, korruptoituneempi tai muuten kauheampi kuin muiden maiden poliisit?
Ei. Maailman mittakaavassa tilanne on hyvä.

Väheneekö luottamus poliisiin?
Vuoden 2014 kyselyssä se oli vähentynyt. Tänä vuonna pitäisi tulla uusi tutkimus, ja luulisin, että se laskee entisestään. Kahden viime vuoden aikana tiedotusvälineet ovat kertoneet monista poliisia koskevista epäselvyyksistä.
Se, että poliisiin luottaa vähemmän kuin 92 prosenttia, ei ole huolestuttavaa. On ihan tervettä, että viranomaiseen ei luoteta täysin. Silloin viranomaisen väärinkäytöksiä on helpompi tutkia ja uskoa.
Jos luottamus on hyvin matala, se halvaannuttaa yhteiskuntaa, mutta vielä ei olla lähelläkään sitä.

Entä voinko juuri minä luottaa poliisiin?
Jos aion jatkossakin lähinnä hakea poliisilta passin, niin varmasti voin. Ihonvärini, sukupuoleni, elintapani, yhteiskuntaluokkani ja äidinkieleni luultavasti suojaavat minua jatkossakin väärinkäytöksiltä, mikäli joskus päätyisin asioimaan poliisin kanssa ikävämmissä merkeissä.
Mutta jos en voi luottaa siihen, että kaverini eivät saa samanlaista kohtelua, koska heiltä puuttuu joku noista minulla olevista ominaisuuksista, en tietenkään voi luottaa.
Tai jos on niin, että poliisia ei kiinnosta kouluttautua seksuaalivähemmistöjen kohtaamiin viharikoksiin, en voi luottaa.
Ja erityisesti: jos poliisit jatkavat rikosten tekemistä samaa tahtia kuin nyt, en voi luottaa.

En tiedä, rötöstelevätkö poliisit nyt enemmän, jäävätkö siitä kiinni useammin vai kiinnitänkö asiaan vain huomiota aiempaa enemmän. Yleensä sanotaan, että luottamus ansaitaan hitaasti ja menetetään nopeasti. Poliisin kohdalla se ei ole totta: luottamus on säilynyt todella korkealla huolimatta siitä, että tilaisuuksia sen menettämiseen on ollut tarjolla enemmän kuin riittävästi. Minun kohdallani prosessi kesti vuosia. Toivon, että luottamuksen palauttaminen on nopeampaa.

Kuulisin mieluusti teidän näkemyksiänne. Luotatteko poliisiin? Miksi? Miksi ette? Onko luottamuksessa tapahtunut muutoksia? Millaisia kokemuksia teillä on Suomen poliisista? Jutellaan!
Moderointisäännöt löytyvät täältä.

Lisäys 1.4.2016: Hallituksen vastaus Jyrki Kasvin kysymykseen on nyt verkossa.
Lyhyesti: hallitus uudistaa poliisin henkilötietolain ja kehittää sisäistä laillisuusvalvontaa. Joulukuussa tehtiin Poliisihallituksen laillisuusvalvontatarkastus, raporttia ja toimenpidesuosituksia kirjoitetaan parhaillaan. Lisäksi ”Sisäministeriö tulee varmistumaan tulosohjauksen ja sisäisen laillisuusvalvonnan keinoin siitä, että tarvittaviin poliisin koulutusta, toimintatapoja ja johtamista koskeviin kehittämistoimiin ryhdytään poliisihallinnossa ja että ne myös saatetaan päätökseen.”

Kommentit
  1. 1

    Mew sanoo

    Menetin luottamukseni poliisiin jo 16-vuotiaana kun jouduin pahoinpitelyn uhriksi. Poliisit soitettiin paikalle ja minua, alaikäistä ja pienikokoista tyttöä syytettiin jo heti alkuun myös pahoinpitelystä ja kohdeltiin syyllisenä, vaikka olin juuri saanut turpiini aikuiselta mieheltä. Poliisit myöskin kuuntelivat ennemmin humalaista pahoinpitelijääni, mutta kun koitin itse selvänä sanoa mitä oikeasti tapahtui he huusivat minulle ”ole hiljaa!”

    Paikalla oli myös ystäviäni, mutta poliisit häätivät heidät pois niin, että jouduin jäädä pahoinpitelijäni kanssa kaksin.

    Halusin raitista ilmaa, halusin ulos koska tiesin, että se voisi estää tulevan paniikkikohtauksen, mutta poliisit eivät päästäneet. Halusin soittaa äidilleni, mutta poliisit eivät antaneet. Myöhemmin oikeudessa minut todettiin syyttömäksi ja ainoaksi uhriksi tilanteessa, mutta epäluottamus poliisiin on säilynyt.

    • 1.1

      maria sanoo

      Kiitos kun kerroit!
      Kuulostaa kauhealta. Oletan, että toi oli myös yksi ekoja kohtaamisia poliisin kanssa. Se määrittänee aika paljon sitä, miten poliisi näyttäytyy koko loppuelämän ajan.

      Varmaan tuohon listaan (ihonväri, yhteiskuntaluokka, äidinkieli jne) pitäisi lisätä myös ikä. Oman kokemukseni, ja ilmeisesti myös sun kokemuksesi, on se, että nyt kolmekymppisenä viranomaiset ottavat mun asiat merkittävästi vakavammin kuin silloin kun olin teini. Osittain se on hyväkin asia, koska urpoilin teininä enemmän, mut esimerkiksi tossa sun tapauksessa seuraukset oli järkyttävät.

  2. 2

    Mikael Teljä sanoo

    Luottamus poliisiin koostuu useammasta palikasta. On toisaalta poliisijohto, korruptio, valehtelu jne josta istutaan oikeutta.

    Sitten on se kun poliisit ovat kusipäitä, rasisteja tai epäreiluja. Esim se kun puolustetaan rasisteja mutta ammutaan rasistien vastustajia kumiluodeilla. Luodaan tiukkoja muureja pellejen ympärille, mutta Horst Wesselin syntymäpäivää varten saavat skinirivistöt marssia vapaasti.

    Sitten on yksittäistapaukset, joista johtopäätösten vetäminen on epäreilua, onhan poliiseja kuten ihmisiäkin, joka junaan.

    Lopuksi on poliisia piinaava resurssipula: kun kesämökkini pistetään remonttikuntoon, poliisi ilmoittaa suoraan ettei aio asiaa tutkia tai sille mitään tehdä. Huolimatta siitä että tekijät on tiedossa. Maailman mittakaavassa paskaksi vedetty mökki on aika pientä, mutta tuntuu lompakossa ja herättää epävarmuutta ja pelkoa. Se että sellaista saa tehdä käytännössä täysin vapaasti ilman sanktiota ja kiinnijäämisriskiä herättää ehkä vielä enemmän pelkoa ja huolta.

    Resurssipulaa pahentaa poliisiyksiköiden siirtäminen autoihin. Ennen kun oli korttelipoliisi, oli selvää kuka pyörät pölli ja autojen peilit potki. Aina sama kaveri, jonka korttelipoliisi tunsi ja naapurit osasivat tietysti kertoa mistä löytyy.

    Nyt poliisiin ei pienemmissä asioissa edes aa kunnollista yhteyttä. Vain kun rikos on tapahtunut tai on jokin hätä.

    Mutta voiko olla niin, että tämä kulkee alhaalta ylöspäin? Kun poliisi menettää kosketuspinnan yhteiskuntaan, pää leijuu irrallaan eikä tajua natsien uhkaa ja korruptio rehottaa?

    • 2.1

      maria sanoo

      Auts toi kesämökkijuttu. Tajuun, että jokaista fillarivarkautta ei pysty tutkimaan (vaikka sekin harmittaa), mut toi on jo paljon isompi juttu.
      Täällä Brysselissä on paljon murtovarkauksia. Kaveri kertoi juuri, mitä poliisi sanoi hänelle murron jälkeen. ”Hehe, no tällä kadulla murtaudutaan melkein joka päivä johonkin taloon, huomenna me ollaan varmaan täällä taas.”
      Voisko olla, että se on itse asiassa POLIISIN ELIKKÄS TEIDÄN HOMMA pitää huolta siitä, että jonkin kadun asuntoihin ei murtauduta joka päivä?!

      Mietin resurssipulaa. Tuttava kommentoi toisaalla näin:
      ”Helsingin Sanomat haastatteli jo vuosia sitten poliisien reaktioita budjettileikkauksiin ja palkannalennuksiin. Tuloksista tuli selvästi esiin että poliisissa oltiin jo silloin huolissaan että seurauksena on väistämättä korruption lisääntyminen ja turhautuminen joka johtaa välinpitämättömyyteen. [–] Eli itse näen että tässäkin on osin kyse ihan yksinkertaisesti loputtomien leikkausten rapauttavasta vaikutuksesta yhteiskunnan perustoimintoihin.”

      Jos rahaa olisi enemmän, rasisti-poliisit eivät varmaan mystisesti muuttuisi vähemmän rasistisiksi. Mutta silloin olisi ainakin aikaa tutkia noita kesämökkikeissejä, kansalaisen saama palvelu paranisi ja samalla luottamus siihen, että poliisia kiinnostaa just mun asiat, parantuisi.

      • 2.1.1

        Otso Ollikainen sanoo

        Poliisilla on tosiaan resurssiongelma. PoRa-uudistukset vain lisäsivät hallintoa, vaikka niiden piti lisätä kenttäväkeä.

        Jouduin itse pankkikortin kopioimisen uhriksi ja keskustellessani poliisin tutkinnanjohtajan kanssa sain kuulla, ettei alle 5000€ tapauksia kyetä tutkimaan, koska skimmausjuttuja tulee hänen pöydälleen noin viisi tapausta päivässä. Ymmärrettävää, että pyritään samaan kuin ensihoito- ja sotilaslääketieteessä: mahdollisimman hyvää hoitoa niille, joilla on vielä mahdollisuus.

      • 2.1.2

        Nyt uudet maut, Sibs, Stubbels ja Sammakko sanoo

        Ja juuri tämä resurssipula todennäköisesti vaikuttaa myös tähän opiskeluinnokkuuteen jonka mainitsit, os miettii ihan mitä tahansa työtä jossa resurssit eivät meinaa millään riittää edes normaalien toimintojen pyörittämiseen ja sitten joku keksii että pitäisi kouluttaa ihmisiä tekemään jotain joka on jo huomioitu muualla (viharikokset LGBT ryhmiä kohtaan ovat jo rikoksia ja ).
        Se että halutaan lisätä monimutkaisuutta ei ole kovin monelle ihmiselle mieleinen asia (kuten esim. pentti/pirkko peruskäyttäjälle kun kertoo ettei hän saa liimata järjestelmän salasanaa näyttöönsä, niin helposti nostaa siitä älämölön oli se kuinka tyhmää tahansa).

        Monesti kyseisen tyyppiset koulutukset eivät myöskään tule laitoksen sisältä ja saattavat helposti kuulostaa täysin järjettömiltä johtuen siitä että kouluttaja ei tunne työntekijöiden arkea joka taas johtaa sihen että kaikkia vituttaa niin kouluttajaa ja koulutettavia, koulutus muuttuu pakkopullaksi eikä kukaan opi mitään. Kyseinen asia tulee ratkaisemaan itsensä ajankuluessa kun LGBT asiat muuttuvat arkipäiväksi eikä asioiksi joista pitää erikseen pitää ääntä.

        Poliisien stressitilannetta tuskin myöskään helpottaa kun on kaikenmaailman immeisiä jotka kuvaavat mitä poliisit tekevät ja leikkaavat sen provokatiivisesti paiskaten lopputuloksen youtubeen syyttäen poliisia ties mistä. Poliisien kuvaaminen on äärimmäisen tärkeää kaikkien turvaa ajatellen, niin poliisin kuin kansalaisten mutta kyseistä videota ei tulisi editoida jotta jonkun agendaa saadaan ajettua (kumman tahansa, poliisin, anarkistin, tai naapurin appelsiinin).

        itsellä on niin hyviä kuin huonoja kokemuksia poliiseista ja mielipiteeni heistä on neutraali, en rakasta enkä vihaa. Suurin osa heistä vain yrittää tehdä työnsä.

  3. 3

    Otso Ollikainen sanoo

    Poliisin kanssa tekemisissä ammattini puolesta kohtuullisen usein olevana koen edelleen luottavani poliisiin. En ole vuosien saatossa törmännyt kertaakaan asiattomaan käytökseen poliisin osalta niin omalla kuin potilaan/asiallaan kohdallakaan. En väitä, etteikö tämäkin ole mahdollista, mutta lähinnä tarinat poliisin asiattomasta käytöksestä ovat sellaisilta henkilöiltä, jotka kokevat tulleensa loukatuksi poliisin toimesta tullessaan otetuksi kiinni esim. poliisilakiperusteisesti. Poliisi, kuten terveydenhuollon ammattihenkilöt, eivät voi kommentoida yksittäisiä tapauksia henkilönsuojasta johtuen.

    Mitä tulee itsenäisyyspäivän rähinään, poliisilaki (22.7.2011/872) sanoo seuraavaa:

    Lisäksi sama laki toteaa seuraavaa:

    Lisäksi vielä:

    Minulla on vahva epäilykseni siitä, että poliisi on käyttänyt uutta ei-letaalia työvälinettään tapauksessa oman työturvallisuutensa varmistamiseksi – ainakin henkilökohtaisesti ymmärrän tämän varsin hyvin, koska edes mellakkavarustuksessa ei ole kovin mukavaa olla heitettyjen kivien vastaanottavassa päässä. Voin myös sanoa, että hilluvassa väkijoukossa olevaan ihmiseen on vaikeampi osua ja vaikeusaste kasvaa, mitä lähempänä ollaan aseen maksimikantamaa.

    • 3.1

      maria sanoo

      Tosi hyvä, että terveydenhoitoalan ammattilaisena sua ja potilaita on kohdeltu asiallisesti!
      Osaisitko ammatti-ihmisenä kommentoida noita putkakuolemia?

      • 3.1.1

        Otso Ollikainen sanoo

        Putkakuolemat ovat valitettavia tapauksia, mutta vastuuta ei voi sysätä vain poliisin niskaan. Poliisi on tiukentanut huomattavasti kriteerejä sen suhteen, keitä putkaan voidaan ottaa. Nykyään pienikin epäilys terveydentilan poikkeamasta saa aikaan yleensä tarkistustehtävän ensihoidolle, joka tutkii kiinniotetun ja arvioi, tarvittaessa ensihoitolääkärin kanssa puhelinkonsultaationa, onko kiinniotettu mahdollista jättää poliisin huomaan. Pienikin viite sellaisesta sairaudesta, joka vaarantaa potilaan hengen, johtaa yleensä kuljetukseen päivystyspoliklinikalle.

        Putkakuolemiin liittyy yleensä useampi eri tekijä. Kuolleet ovat yleensä voimakkaasti humalassa eivätkä, joko humalatilan vuoksi kykene tai eivät suostu kertomaan terveydentilastaan. On tapauksia, joissa kiinniotettu ei ole tiennyt itsekään sydänongelmista tai esimerkiksi alkoholin aiheuttaman aivokudoksen surkastumisen seurauksena kallon sisään mahtuu vuotamaan huomattavasti enemmän verta pienestä laskimovuodosta, kun alkoholi häiritsee veren hyytymistä ja sen myötä verenvuodon tyrehtymistä itsekseen. Olen parhaimmillaan nähnyt kolmatta vuorokautta aiemmin alkaneen vuodon antavan itsestään ensimmäiset merkit vasta hyvin myöhään.

        Yksi ratkaisu putkakuolemien karsimiseksi olisi. Helsingissä toimii Selviämisasema Töölön Kisahallin ns. juoppoputkan yhteydessä. 10 vuodepaikkaa, ympärivuorokautinen hoitohenkilökunta ja virka-aikaan lääkäri sekä sosiaalityöntekijä. Sinne pääsee, jos osaa käyttäytyä ja jos mieli muuttuu, räyhääjille löytyy paikka seinän toiselta puolelta. Vastaavia yksiköitä on ainakin Espoossa ja Tampereella, mutta esim. Oulussa ei, vaikka siitä on puhuttu koko sen ajan kun olen täällä asustanut. Niiden perustaminen auttaisi myös päivystyspoliklinikoiden tilannetta, kun niistä ei tehtäisi humalaisten säilytyspaikkoja.

    • 3.2

      Petri Sakkinen sanoo

      ”potilaan/asiallaan kohdallakaan”

      Mielenterveyspotilaita/asiakkaita poliisit ja terveydenhuollon ammattilaiset kohtelevatkin tasan yhtä huonosti. Potkitaan, hakataan, pannaan putkaan ja pakkohoitoon, jonka loistoesimerkit ovat tulleet julkisuuteen Turusta.

      • 3.2.1

        Otso Ollikainen sanoo

        Eli mielestäsi, jos Turussa on tapahtunut epäiltyjä väärinkäytöksiä, se koskee koko maata ja kaikkia terveydenhuollon yksiköitä?

        • 3.2.1.1

          Petri Sakkinen sanoo

          Tuntemieni mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien mielestä Turun tapaus on ihan tyypillinen. Ainoa ero on, että erääksi kohteeksi osui henkilö, joka ei pelännyt tulla julkisuuteen.

    • 4.1

      maria sanoo

      Haha, kiitti, taidan olla just niitä tyyppejä, joihin tossa viittaat kun puhut toimittajista, joiden kalloon ei vaan saa ahdettua, että poliisi ei aina ole kiva. Ja jos nyt munkaltaiset ihmisetkin on alkaneet kelata tätä asiaa, hommat lienee jo sekaisin.
      Toi Poliisi rikollisena -blogi näytti kiinnostavalta. En tiedä sen ylläpitäjistä tai luotettavuudesta, mutta pääasiassa se näyttäsi kokoavan mediasta juttuja, joissa kerrotaan (blogin nimen mukaisesti) poliisin rikoksista, epäilyistä ja mokista. Tutustumissuositus myös minulta.
      http://poliisirikollisena.com

  4. 5

    Otso Ollikainen sanoo

    Näköjään tuo soosasi lainaukseni.

    Olivat siis Poliisilaista (22.7.2011/872).

    1 §

    Poliisin tehtävät
    Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.

    ”9 §

    Väkijoukon hajottaminen
    Poliisimiehellä on oikeus määrätä väkijoukko hajaantumaan tai siirtymään, jos kokoontuminen vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai on esteenä liikenteelle. Sama oikeus poliisimiehellä on, jos väkijoukossa olevat uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä perusteella todennäköisesti syyllistyisivät henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen. Jollei hajaantumis- tai siirtymismääräystä noudateta, poliisimiehellä on oikeus hajottaa väkijoukko voimakeinoin sekä ottaa niskoitteleva henkilö kiinni. Poliisin tulee mahdollisuuksien mukaan rajata toimenpiteensä koskemaan niitä henkilöitä, joiden menettelystä väkijoukon hajottamisen tai siirtämisen tarve aiheutuu.

    10 §

    Rikoksilta ja häiriöiltä suojaaminen
    Poliisimiehellä on oikeus poistaa paikalta henkilö, jos hänen uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä perusteella on perusteltua syytä olettaa tai hänen aikaisemman käyttäytymisensä perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen taikka aiheuttaisi huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

    Henkilö voidaan ottaa kiinni, jos paikalta poistaminen on todennäköisesti riittämätön toimenpide eikä rikosta voida muuten estää taikka häiriötä tai vaaraa muuten poistaa. Kiinni otettu voidaan pitää säilössä niin kauan kuin on todennäköistä, että hän syyllistyy 1 momentissa tarkoitettuun rikokseen taikka aiheuttaa häiriötä tai vaaraa, kuitenkin enintään 24 tuntia kiinniottamisesta.

    15 §

    Haltuun otetun omaisuuden käsittely
    Poliisin haltuun 12 §:n 4 momentin tai 14 §:n 1 momentin nojalla otetut vaaralliset esineet ja aineet on palautettava haltijalle viipymättä ja viimeistään 14 vuorokauden kuluessa, jollei sitä ennen ryhdytä hallussapitoa koskevan luvan peruuttamiseen taikka 2 tai 3 momentissa tai pakkokeinolain 7 luvussa tarkoitettuun toimenpiteeseen. Poliisin haltuun tämän luvun 14 §:n 2 momentin nojalla otettu esineeseen kuuluva tai siihen liittyvä osa on aina palautettava, jollei kysymyksessä olevaa esinettä kokonaisuudessaan oteta sitä ennen 14 §:n 1 momentin nojalla poliisin haltuun.

    Poliisin haltuun 14 §:n 1 momentin nojalla otettu esine tai aine, jota ei voida vaaratta palauttaa haltijalleen tai omistajalleen, voidaan omistajan suostumuksella myydä tai luovuttaa sen hallussapitoon oikeutetulle henkilölle. Jollei tämä ole mahdollista, omaisuus voidaan myydä omistajan lukuun julkisella huutokaupalla.

    Jollei esinettä tai ainetta voida vaaratta palauttaa, myydä tai luovuttaa siten kuin 1 ja 2 momentissa säädetään tai jos kysymys on vähäarvoisesta esineestä tai aineesta, päällystöön kuuluva poliisimies voi määrätä esineen tai aineen hävitettäväksi.

    Omistajalle ja haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen myymistä tai hävittämistä, jollei kysymys ole vähäarvoisesta omaisuudesta. Myymisestä ja hävittämisestä on laadittava pöytäkirja tai tehtävä vastaava merkintä muuhun asiakirjaan.

    17 §

    Voimakeinojen käyttö
    Poliisimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus vastarinnan murtamiseksi, henkilön paikalta poistamiseksi, kiinniottamisen toimittamiseksi, vapautensa menettäneen pakenemisen estämiseksi, esteen poistamiseksi taikka välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat.

  5. 6

    Väpä sanoo

    Luottamus poliisiin sai kolauksen vappuna 2014 kun minut kiinniotettiin ja istutettiin putkassa monta tuntia. Jälkikäteen sain anteeksipyynnön eikä minua syytetty mistään.
    Mutta sattuuhan noita, se ei ollut varsinainen kolaus luottamukselle. Toki ihmisen voi kiinniottaa jos on vakava syy uskoa että hän tulee tekemään rikoksen.
    Vaan kun asiasta toimitettiin selvitys, silloin loppui usko aivan seinään.
    Selvitys tapahtumista oli täynnä valheita, oli naamioitumista, väkivaltaista agitointia ja ties mitä. Vaikka näistä asioista oli pyydetty korjausta, ei sitä saatu.
    Poliisihallitus itse siunaa selvityksissä satuilun, ja nytkin siellä seisoo että minut otettiin kiinni, ja ihan syystä. Virallisessa, tarkastetussa dokumentissa. Vihaksi pistää.

    • 6.1

      maria sanoo

      Monella ongelmat tuntuvat alkavan siitä, että näkemys tapahtumista on poliisilla ja asiakkaalla erilainen. Ok, ymmärrän, varmaan voi olla erilaisia muistikuvia tapahtumien kulusta. Mutta se on ihan oikeasti iso ongelma, että mikäli poliisi erehtyy tai valehtelee, asiakkaan tuntuu olevan ihan hirveän vaikea saada oikeutta.
      Valitukset käsitellään poliisissa pääasiassa sisäisesti. Puolueetonta tahoa, joka kuulisi tasavertaisesti molempia osapuolia, ei ole.
      Puolueetonta kohtelua saadakseen voi viedä asian käräjille ja toivoa, että oma sana painaa enemmän kuin poliisin sana. Ymmärrän, että siihen prosessiin harva lähtee.
      Kun valitus ei kerran onnistu, en oikeasti tiedä, mitä muita vaihtoehtoja sulla olisi saada asia korjatuksi kuin mennä sen kanssa oikeuteen. (Jos joku tietää, kertokaa!)
      Voitko edes jättää selvityksen allekirjoittamatta tai vaatia siihen lisättäväksi oma näkökantasi? Kuulostaa ahdistavalta tilanteelta, joka kaiken lisäksi saattaa tulla eteen vielä myöhemmin elämässä vaikkapa työnhaussa.

      • 6.1.1

        Väpä sanoo

        Poliisihallituksen virallisista selvityksistä ei ole valitusoikeutta, eikä niitä tarvitse kenenkään muun allekirjoittaa, joten siinähän selvittelevät mitä lystäävät.
        Ja toki voi olla erilaisia mielikuvia tapahtumista, esim iso huivi (mitä ei ollut) voidaan tulkita naamioitumiseksi. Mutta toi selvitys lähinnä vaikutti siltä että paikalla on ollut väh. yksi poliisi joka on keksinyt tapahtumia päästään, ja ne on sitten sellaisenaan laitettu selvitykseen. Se on aika pelottavaa.

      • 6.1.2

        Antti Kautiainen sanoo

        On tieteellisesti todettu, että poliisit ovat epäluotettavimpia ja huonompia todistajia kuin muut. He useammin muistavat asiat väärin ja värittyneesti. Tämän pitäisi olla oikeuskäytännössä mukana.

    • 7.1

      Otso Ollikainen sanoo

      Muistuttaisin tässä kohdassa siitä, mikä on poliisin tehtävä.

      Poliisilaki sanoo seuraavaa:

      1 §

      Poliisin tehtävät
      Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.

      Sanoisin, että papin poistaminen natsilauman reunalta kylttinsä kanssa on ollut poliisilta rikoksia ennalta estävä toimenpide – nimittäin väkivaltarikosten. Alleviivaus on se lainkohta, joka asiassa on merkityksellinen. Olettaisin myös, että saman lain 10§ liittyy myös asiaan lähinnä yleisen järjestyksen turvaamisen osalta.

      • 7.1.1

        maria sanoo

        Tällä sitä varmaan on perusteltu. Toinen vaihtoehto tietysti olisi ollut poistaa henkilö tai henkilöt, jotka tuohon mahdolliseen väkivaltarikokseen syyllistyisivät. Se olisi myös reilumpaa.

        • 7.1.1.1

          Petri Sakkinen sanoo

          Mutta kukas sitä nyt kavereitaan ja aateveljiään alkaisi ahdistella.

  6. 8

    Veli sanoo

    Onko sinulle päässyt siis käymään niin, että muutamien yksilöiden tekemien yksittäistapausten johdosta luottamuksesi kaikkiin ryhmän jäseniin on lakannut?

    • 8.1

      maria sanoo

      Ei. Kuten tekstissä sanonkin, poliiseissa on todella fiksuja ja asiallisia tyyppejä. Sitten on hirveitä mulkvisteja. Luottamus instituutiota kohtaan on rapistunut enemmän kuin yksilöitä kohtaan. Luottamuksen rapiseminen liittyy siihen, että instituutiosta on nyt tullut näitä mulkvisteja nyt aika paljon. Tyypit, joiden pitäisi olla tavallista lainkuuliaisempia ja tavallista tasapuolisempia, eivät näköjään olekaan. Lisäksi ei tunnu siltä, että instituutio aktiivisesti puuttuu asiaan. Tähän liittyy myös se, että ongelmia on instituution kaikilla asteilla, ja että myös tosi isot poliisipomot näyttää sotkeutuneen laittomuuksiin.

      • 8.1.1

        Veli sanoo

        Niin sitähän mä juuri kysyinkin, että onko luottamuksesi poliisia(instituutiota) kohtaan lakannut, koska yksittäiset tämän ryhmän(poliisit) jäsenet ovat syyllistyneet väärinkäytöksiin. Sä vähän niin kuin myönnät sen, mutta kiellät sen. Jännä kognitiivinen dissonanssi, jonka olemassaoloa et näytä havaitsevan.

        • 8.1.1.1

          maria sanoo

          Kysyit, onko luottamukseni kaikkiin ryhmän jäseniin on lakannut. Siihen vastaus on ei.
          Sen sijaan luottamus instituutioon on lakannut. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

          • 8.1.1.1.1

            Veli sanoo

            Ja kun sä tuolla kirjoituksessa sanot, että esimerkiksi Venäjän poliisiin ei kannata luottaa, niin puhutko sä siinä tästä irrallaan Venäjän poliisi -ryhmästä olevasta instanssista.

            Ja jos sä et luota siis siihen Venäjän poliisi -instanssiin, niin luotatko sä sitten yksittäisiin venäläisiin poliiseihin, joilla ei sun mukaan ole mitään tekemistä sen instanssin kanssa?

          • 8.1.1.1.2

            maria sanoo

            En missään kohtaa tekstissä sano, ettei Venäjän poliisiin kannata luottaa. Sen saa jokainen ratkaista itse. Minä en luota, mutta en ala neuvoa muita ihmisiä siinä, mitä kannattaa tehdä. Kerron myös vertaavani Suomen poliisia Venäjän poliisiin ja että tässä vertailussa Suomen poliisi on tuntunut kirkkaasti luotettavammalta.

            Luonnollisesti en myöskään ole missään kohtaa sanonut, etteikö yksittäisillä poliiseilla olisi ”mitään tekemistä” poliisi-instituution kanssa. Sehän olisi ihan hassu ajatus.

            Kysymyksesi on sen verran monimutkaisesti muotoiltu, että en ole ihan varma, mitä haet takaa.
            Luullakseni kuitenkin tätä: mikäli poliisi (instituutio) kerran koostuu yksittäisistä poliiseista, niin voiko olla luottamatta instituutioon ja samalla kuitenkin luottaa joihinkin yksittäisiin poliiseihin? Vastaus: kyllä.

            Auttaisikohan, jos selittäisin asiaa toisen instituution kautta?
            Kuvitellaan instituutio nimeltä sairaala. Tämä kuvitteellinen sairaala on huono. Siellä on liian vähän hoitajia ja lääkäreitä. Sairaalan johto istuu oikeudessa syytettynä lahjusten otosta ja huumeiden välittämisestä. Osa hoitajista on rasisteja: he jättävät väärän väriset potilaat hoitamatta. Kaikki tietävät tämän, mutta kukaan ei oikein puutu asiaan. Sairaalassa salakuunnellaan potilaiden ja heidän omaistensa puheluja. Tästäkin tietää moni, mutta sairaalassa on muodostunut kulttuuri, jossa salakuuntelusta ei kauheasti viitsitä huomautella. Välillä jotkut sairaanhoitajista urkkivat luvatta kavereidensa ja vihamiestensä potilastietoja. Joskus ihmisiä kuolee vähän hämärissä olosuhteissa.
            Voiko tällaiseen sairaalaan mennä luottavaisin mielin? Ei tietenkään.

            Silti sairaalassa voi olla hyviä, ahkeria ja rehellisiä hoitajia. Sellaisia, joiden käsiin uskoo henkensä mielellään. Jos käy hyvä tuuri, pääsee heidän hoidettavakseen. Silloin instituution ongelmat eivät välttämättä kosketa potilasta ollenkaan. Jos käy huono tuuri, päätyy urkittavaksi tai mikä vielä pahempaa, sairaus jää hoitamatta.

            Kyse ei ole vain siitä, että sairaalassa on hyviä ja huonoja hoitajia. Kyse on myös sairaalan kulttuurista. Kaikki hoitajat eivät jätä vääränvärisiä ihmisiä hoitamatta, mutta he eivät myöskään kantele kavereistaan. Kaikki hoitajat eivät salakuuntele, mutta eivät myöskään tee mitään lopettaakseen salakuuntelun – syy voi olla välinpitämättömyys, pelko, tietämättömyys tai melkein mikä tahansa, mutta lopputulos on, että salakuuntelu jatkuu kunnes vaikkapa sanomalehti paljastaa sen.

            Jos potilasta kohdellaan sairaalassa huonosti, hän voi valittaa asiasta. Jos hän ei halua lähteä oikeusprosessiin, hänen ainoa mahdollisuutensa on valittaa sairaalalle. Sairaala sitten käsittelee tämän valituksen itsekseen, ilman puolueetonta tahoa. Kaltoin kohdellun potilaan pitäisi luottaa siihen, että esimerkiksi lähiesimies voi puolueettomasti tutkia alaisensa teot. Lähiesimies voi joskus olla puolueeton, mutta sen varaan ei missään tapauksessa voi laskea, eritoten kun sairaalan toimintailmapiiri on monelta muulta osin sellainen, että se suojelee väärintekijöitä.

            Luottamus instituutioon koostuu paitsi yksittäisistä toimijoista (kuten poliiseista ja hoitajista), myös esimerkiksi instituutioon pesiytyneistä toimintatavoista, työpaikkakulttuurista, kirjoitetuista ja kirjoittamattomista säännöistä sekä siitä, millaisia oikeuksia, velvollisuuksia ja mahdollisuuksia on ihmisellä, joka ei ole instituutiossa töissä mutta joka joutuu sen kanssa tekemisiin (esim. potilas tai rikoksen uhri).

            Toivottavasti tämä selvensi, miksi on eri asia luottaa yksilöön kuin instituutioon!

          • 8.1.1.1.3

            Caritas. sanoo

            On kyllä Veli niiiiin hieno vedätys ☺ Maria pistää kuitenkin banniin jos vien tarinan loppuun, joten just my top hat off, dear Veli ☺

  7. 9

    sanoo

    En luota poliisiin, juuri siitä syystä että nyky-yhteiskunnassa siihen duuniin hakeutuu jo lukioiässä… noh, sanotaanko vaikka ”tietyn tyyppinen väestö”. Usein niitä samoja lukiopoikia, jotka poliisikoulusta pompatessaan löytyvätkin sieltä poliisitutkinnan toisesta päästä. Tätä heijastaa tekstissäkin mainittu poliisitutkimus, joka totesi poliisin olevan valtaosin persuja ja kokoomuslaisia, eikä yliedustus ollut mikään hienoinen tilastollinen oikku, vaan todellinen murskaenemmistö. Melkein kuin poliisit valittaisiin puoluekirjan perusteella.

    Yleisesti vallankäytössä pätee sääntö, että jos joku haluaa valtaan, niin hän tuskin on oikea ihminen siihen asemaan. Ehkäpä poliisitkin pitäisi vetää asevelvollisuuden kaltaisella järjestelyllä, eikä siten että kaikki väkivaltafantasioita elättelevät rosvo ja poliisi-jaotteluun maailmankuvansa pohjaavat konservatiivit pääsisivät yksin muodostamaan yhteiskuntamme väkivaltamonopolia.

    • 9.1

      maria sanoo

      Hmm, en ehkä ihan saanut kiinni mitä tarkoitit tällä: ”Usein niitä samoja lukiopoikia, jotka poliisikoulusta pompatessaan löytyvätkin sieltä poliisitutkinnan toisesta päästä.”
      Rikollisistahan suurin osa ei oo käynyt lukiota, että sikäli arvelisin kyllä että varsin eri porukka?

      Joo, kokoomuksen ja persujen äänestäjiä on toiaan merkittävästi enemmän kuin väestössä keskimäärin. Moni ei tosin kyselyssä kertonut kantaansa. Ja poliisitaustaisista kansanedustajista useimmat taitavat olla persuja?
      http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/poliisien-puoluekannat-selvisivat-suurkyselyssa-kaksi-puoluetta-virkavallan-suosiossa/721841/

      En tiedä, millaisia psykologisia testejä poliisiksi haluaville tehdään, mutta toivottavasti hyviä. ne varmaan karsivat pahimmat rofen ja polen leikkijät. Puoluekantaan ne eivät toki puutu (mikä on hyvä), mutta olisi varmaan poliisillekin eduksi, jos sen henkilöstö olisi mahdollisimman monipuolista.

      • 9.1.1

        Tintti sanoo

        Poliiseille tehdään aika laajat psykologiset testit, joilla karsitaan pois työhön sopimattomat hakijat. Poliisiammattikorkeakouluun haki vuonna 2015 alkavaan koulutukseen 2802 hakijaa. Aloituspaikkoja oli 320 ja koulutukseen hyväksyttiin 210 hakijaa. Nämä tiedot löytyvät Poliisiammattikorkeakoulun sivuilta.
        Koulutukseen pääseminen ei siis ole kovin helppoa, eikä mielestäni pidäkään olla. Jo näin karsitaan pois hakijat, joilla ei ole riittävää motivaatiota tai joiden tarkoitusperät eivät ole poliisin ammattiin sopivia.
        Usean viime vuoden aikana aloituspaikkoja on ollut enemmän, kun lopulta on valittu opiskelijoita. Tämä kertoo siitä, että riittävästi soveltuvia hakijoita ei ole. Poliisiammattikorkeakoulu ei ole kuitenkaan halunnut tinkiä sisäänpääsyrajoista, koska pisterajan on nähty seulovan hyvin koulutukseen sopimattomat pois.
        Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeet ovat kaksivaiheiset. Psykologisia soveltuvuustestejä on molemmissa vaiheissa.

  8. 10

    sanoo

    Luottamukseni poliisiin rapisi, kun törmäsin poliisin, korjaan useiden poliisien, myös poliisin johtopaikoilla olevien, rasismiin asioidessani poliisin kanssa siirtolaisiin ja pakolaisiin liittyvien asioiden sekä näihin liittyvien koulutusten puitteissa. Sen jälkeen olen ruvennut huomaamaan sellaisia tilanteita kuin että Helsingin asematunnelissa metroon kävellessä poliisi pysäyttää vieressäni kävelevän kännykkään puhuvan salkkua kantavan tummaihoisen miehen. Vain yhtenä esimerkkinä.

  9. 11

    inx sanoo

    Ja vaikka putkaan kuolleet olisikin humalassa, ei humalatilan pitäisi olla sellainen rikos että kuolema on siihen hyvä rangaistus. Lisäksi on hyvä ottaa huomioon, että vaikka he olisivatkin humalassa heillä on voinut olla jokin lisäriskiä lisäävä sairaus esim. diabetes josta poliisit eivät ole välittäneet. Tiedän etteivät poliisit ole erityisen aktiivisia toimittamaan putkassaolijoille heidän tarvitsemiaan lääkkeitä tai hoitamaan heidän terveyttään.

    Lisäksi itsenäisyyspäivänä ainoat tiedot heitellyistä kivistä tulevat ilmeisesti vain poliisilta. Mielenkiintoista. Niistähän annettiin sakkoja ilmeisen mielivaltaisesti kenelle sattuu, kivien heittelystä. Mistähän esim Töölöön kuvien perusteella kadulle mottiin piirritetyt ihmiset, joista ainakin yhtä paikalle osunutta valokuvaajaa syytettiin kivien heittelystä, oikein saivat niitä? Repivät kadusta, kantoivat taskuissaan mukana? Kuuluuko valokuvaajan vakiovarustukseen?

    • 11.1

      maria sanoo

      Joo, ehdottomasti näin – en siis missään tapauksessa tarkoittanut, että oma vika kun kuolivat, mitäs olivat humalassa. Päinvastoin, jos tyyppi ei ole selvin päin tai muuten fyysisesti hyväkuntoinen, valvontaahan pitäisi olla enemmän. Plus että mikä saa humalaiset ihmiset kuolemaan putkassa? Yleensähän ihminen ei kuole siihen, että on humalassa.
      Nää takuulla selvitetään, mutta en muista nähneeni mitään listausta siitä, mitkä on olleet lopulliset kuolinsyyt. Jos sellainen selvitys/koonti on jossain olemassa, kerrottehan!

      Toi on hyvä pointti myös toi poliisin itsevalvonta. Poliisi on ihan poikkeuksellinen instituutio, ja sen takia omavalvonta ei kyllä riitä, eikä voi olla esimerkiksi niin, että lähiesimies tutkii alaisiinsa liittyvät epäselvyydet. Tää on epäkohta, johon toivoisin pikaista korjausta.

  10. 12

    Peke sanoo

    Smash Asemin kaltaiset räikeät demokratian rikkomukset ja siihen liittyen annetut älyvapaat kommentit poliisijohdon puolelta, Aarnio ja vuosikausia villaisella painetut huhut siitä, miten huumepolisi on sekaantunut laittomaan toimintaan, järjetön väkivalta esimerkiksi juuri viime itsenäisyyspäivän mielenosoituksessa. Järkyttävä määrä kotietsintöjä joista on jo annettu useita EIT langettavia päätöksiä.

    Itselläni on positiivisia henkilökohtaisia kokemuksia etenkin Helsingin perus järjestyspoliisin toiminnasta. Esimerkiksi pieniä huumausainerikkomuksia on selvästi painettu villaisella ettei kaikkien tarvitse kärsiä ja nähdä täysin turhaa vaivaa.

    Sitten taas on niitä kokemuksia, kun esimerkiksi tapaus teinivuosilta, poliisi löi 15 vuotiasta kaveriani ensin nenään taskulampulla (nenä murtui) ja heitti tämän pakkaseen sukkasilteen. Syynä tälle oli se, että tämä teini ”aukoi kännissä päätään” kun poliisit tulivat lopettamaan teinien bileet.

    Ihmetyttää myös, miten poliisit eivät tunnu ottavan juuri mitään kantaa väkivaltaisten äärioikeistojärjestöjen nousuun vaan tuntuvat jopa sietävän näitä. Poliisijohdon kommentit näihin kuvaavat hyvin koko poliisivoimien asennetta.

    • 12.1

      maria sanoo

      Poliisin suhtautuminen äärioikeistojärjestöjen nousuun on mietityttänyt.
      Näytin tämän videon kollegoilleni täällä Brysselissä.
      https://www.facebook.com/anna.komi.9/posts/10153926477213956?fref=nf&pnref=story
      Sitä seuranneesta keskustelusta tajusin, että Suomen meininki taitaa näyttää ulkoapäin vähän oudolta.

      Videolla uusnatsit marssivat Helsingissä ja huutavat ”Eläköön kansallissosialismi!”
      Edessä, vieressä ja takana marssivat poliisit. He turvaavat mielenosoitusta, selitin.
      Ööö, okei, sanoivat saksalaiset ja ranskalaiset. Se on sananvapausjuttu, sanoin. Sananvapaus on meillä Suomessa tosi tärkeää. Iljettävienkin tyyppien pitää saada sanoa iljettävät asiansa.
      Saksalaiset ja ranskalaiset eivät olleet samaa mieltä, mutta ymmärsivät näkökulman.
      ”Okei, se on varmaan niiden työ, lain mukaan se on pakko hoitaa – mutta poliisit varmaan ottavat kantaa natsismia vastaan?”
      No ööö ei varsinaisesti, mutta…

      ”Eikö poliisi todella ole sanonut mitään? Siis ei millään tavalla ottanut kantaa kansallissosialismia huutavia natseja vastaan? Ainoastaan turvanneet natseja, mutta eivät kommentoineet?”

      Kysyin, että pitääkö heidän mielestään poliisin kommentoida sitä, että on hoitamassa lakisääteistä tehtävää.
      ”Kuule, mitä teidän juutalaiset poliisit ajattelee tästä? Joutuvatko hekin turvaamaan natseja?”
      Sanoin, että en ole ihan varma, onko meillä juutalaisia poliiseja.

      ”Ahaa. No mitä noi poliisit ajattelevat natsismista? Onko se heidän mielestään hyvä vai huono juttu?”
      No huono varmaan, kuten kaikkien normaalien ihmisten mielestä.
      ”Mutta et tiedä? Eli ihan hyvin he voivat myös hyväksyä, mitä tuossa heidän turvaamassaan mielenosoituksessa sanotaan?”
      No joo, en voi tietää, mutta en usko…
      ”Juuri tämän takia poliisin pitää sanoa, ettei hyväksy natseja, vaikka lain takia joutuukin turvaamaan mielenosoituksen. Mieti, miltä tuntuu vaikka siitä juutalaisesta tai tummaihoisesta, joka näkee tuon mielenosoituksen. Hänkään ei voi tietää, mitä poliisi ajattelee – hän vain näkee, että siinä poliisi turvaa ihmisiä, jotka haluavat, että sunkaltaiset ihmiset hävitetään maan päältä.”

      Okei, ihan asiallinen näkökulma, mutta oikeasti en voi tietää, mitä vähmmistöt tuosta poliisin toiminnasta kelaavat (enkä ole vielä kysynyt). Kysyin vielä näiltä kollegoilta, että eikö tämä johtaisi siihen, että poliisin pitäisi sitten irtisanoutua jokaisesta turvaamastaan mielenosoituksesta. (Pitivät siinä kohtaa mua ehkä vähän yksinkertaisena, totally legit.)
      ”Ai onko teillä paljonkin sellaisia mielenosoituksia, joissa juhlistetaan kansanmurha-aatteita? Onko teillä jotain armenialaisten kansanmurha on tosi jees -paraateja?”
      No ei onneksi ole.

      En nyt ole varma, mitä asiasta ajattelen – halusin vain ottaa esiin, että tälläkin tavalla Suomen poliisin toiminta saattaa näyttäytyä. Tää ei nyt vielä suoraan liity katupartiointiin, mutta samaa ällöä ilmiötä ne on ja poliisin sekä oikeuslaitoksen kanta ratkaisee, miten noi äärioikeistoporukat saa ja voi kehittyä.

  11. 13

    Prekaarina sanoo

    Pitää olla ihan järjiltään, jos menee luottamaan, siis muussa kuin jossain passin hakemisen kaltaisessa neutraalissa tilanteessa.
    Mutta siis korjaus, ase ei ole ”ei-tappava”, vaan ”less lethal”.
    Mä olen tehnyt pikkurikoksia, mutta useimmiten olen ollut rikoksen uhri. Minun ollessani uhri rikosten selvitysprosentti on ollut lähes nolla. Silloin kerran kun rikos selvitettiin, oli hyvä, etten itse saanut syytettä. Kun siis tavallinen rahvas joutuu rikoksen kohteeksi, niin kytät eivät löydä syyllistä, vaikka istuisivat sen päällä. Herää tässäkin kysymys, että onko syyllinen jokin ilmiantaja tai luottorikollinen, jota ei pidä hoitaa pois kadulta.
    Sen sijaan itse olen pöllinyt ruokaa kaupasta ja vartija ottanut kiinni ja nämä taas on selvitetty. Mutta siis, kytät tulevat paikalle ja selvittävät. Samoin ne voivat napata kadulta kiinni ja syyttää jostain sattumanvaraisesti ja heittää putkistoon ja sitten myöhemmin todeta, ettei näyttö riitä mihinkään syytteeseen.
    Oikeasti huvittaa nämä jenkkisarjat, joissa etsitään rikollista DNA:n avulla. Suomessa ei varmasti tutkittaisi näin hyvin.

    Toisin sanoen, kun liikut kadulla, olet omillasi. Jos joku päättää sinua luntata turpaan tai vaikka raiskata, niin ei ole kovin suuret tsargat sille, että saat ikinä mitään oikeutta. Jos joku päättää pölliä sinulta jotain, minkä ne katsovat olevan vähäarvoista, ne eivät edes tutki sitä.

    • 13.1

      maria sanoo

      Kiitos Prekaarina, todella kiinnostava (ja surullinen) kirjoitus.
      Alan olla enemmän ja enemmän sitä mieltä, että paras tapa varmistaa saavansa asianmukaista kohtelua on olla rikas ja vaikutusvaltainen. (No niinhän se menee toki elämän kaikilla aloilla.) Muutkin on sanoneet, että jos on itsellä mitään rekisteriä, saati jos sattuu olemaan ”poliisin vanha tuttu” (mitä se kulloinkin sit tarkoittaakin), on todella vaikea saada neutraalia kohtelua poliisilta siinä vaiheessa kun on itse uhri.
      Sama muuten tuntuu olevan humalan kanssa: jos oot keskellä päivää selvin päin, se on pahoinpitely, jos taas keskellä yötä kännissä snägärillä se on ”nujuuttamista” tms, vähemmän vakavaa. (Tämä täysin mutua, mulla ei ole tilastoa aiheesta.)

  12. 14

    sivusta katsonut sanoo

    Sen jälkeen en ole enää luottanut kun poliisi pahoinpiteli mielivaltaisesti tuttavaani ihmisoikeuksia puolustaneessa mielenosoituksessa päivänvalossa. Vietiin 12 tunniksi säilöön ja vapautettiin syyttömänä. Poliisi tuntuu jatkuvasti ottavan omia poliittisia aatteita vastaan olevia syyttöminä 12 tunniksi putkaan. Eikä edes kerrota mistä rikoksesta epäillään, koska ei ole mitään rikosta. Helsingin poliisi on pahin, julmin ja mielivaltaisin.

    • 14.1

      maria sanoo

      Jaiks. Toivottavasti tuttavasi asia viedään eteenpäin ja se käsitellään kunnolla oikeudessa.
      Taas hyvä muistutus siitä, miksi mielenosoituksessa pitäisi olla mahdollisimman paljon kameroita.

      Tutkimuksen mukaan se, että poliiseilla on kamerat, vähentää poliisiväkivallasta ja muusta asiattomsta käytöksestä tehtyjä ilmoituksia. Siinä, että poliisi kantaa kameraa, on myös ongelmansa, mutta kallistun kyllä sen puolelle, että kaikki olisi nauhalla. Siinä sekä poliisin että asiakkaan oikeusturva paranisi.
      http://www.huffingtonpost.com/entry/police-body-camera-study_us_561d2ea1e4b028dd7ea53a56

  13. 15

    sanoo

    Voisiko asian kääntää myös siten, että poliisille on sälytetty koko ajan uusia velvollisuuksia, joilla ei ole mitään tekemistä oikeastaan minkään kansaa.

    Milloin kielletään kerjääminen, välillä taas pitää jonkun kohujutun (sarjassa landelta muuttaneet toimittajat äkkäävät asioita) vuoksi tyhjentää puoli kaupunkia kahdenkympin ruoho/essopussin takia. Halutaan seksinostokiellot, koska vihataan itseään myyviä naisia. Välillä pari nilkkiä tekee jotain sairasta, moraalipaniikki syttyy, missä on poliisi, huudetaan.

    Samalla kun sosiaali yms. työstä ”on pakko” leikata, ongelmat kannetaan poliisille, jolla on rauhan aikana monopoliasema väkivaltaan.

    Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Ikävä ongelma on, ettei yhteiskunnan akanvirtoja siivoilevia poliiseja kuulla koskaan. On reippaat tosi-tv poliisit setvimässä pyörävarkauksia tai Hakolan Juha kertomassa asioita parhain päin.

    Haluaisin sellaisen ”Poliisi kertoo” 2.0 kirjasarjan. Siinä poliisit oikeasti kertovat minkälaista tässä maassa on.

    • 15.1

      maria sanoo

      Erittäin hyvä pointti.
      Lisäksi poliisille on varmaan ilmaantunut samoja toimistotöitä ja sähköpostivelollisuuksia, jotka muillakin aloilla syvät aikaa.

      Ostaisin ehdottomasti Poliisi kertoo 2.0:n. Tässä myös vinkkiä toimittajille, lukisin tosi mieluusti vaikka nimettömänä tehtyjä haastatteluja, joissa poliisit kertovat, mikä meininki heidän näkökulmastaan oikeasti on.

      • 15.1.1

        Pauli sanoo

        Kannattaa käydä moikkaamassa poliisia ja pyytää kerran vuodessa maksuton rekisteriselvitys itsestään. Joka ylinopeussakko tai teini-iän huonosti ajoitettu festarijopo kyllä löytyy, samoin kaikki varastetuksi ilmoitetut polkupyörät. EPRI – rekisteristäkin saa tiedot tietopyynnöllä koskien sitä, onko rekisteriin tehty henkilöstä hakuja. Schengen- rekisteri taas kiinnostanee tämän palstan aktivistihörhöjä. Jos sinut pidätettiin kapinoidessasi jossain euroopassa natoa/kapitalismia tms. vastaan ja paikallisviranomainen pamputti/otti kiinni niin kyllä olet siellä. Rekisteriuudistus, missä Patjasta piti siirtyä Vitjaan, ei koskaan ole tapahtunut. Tietosuojavaltuutettu voi sanoa mitä huvittaa. Kun sitten joku hakee vaikka jotain työtä, niin on ihan poliisin oman harkinnan alla, ilmoittaako se (jopa ikivanhat) merkinnät. Jos paikkakunta on pieni ja työllistäjä tuttu….. saattaapi olla.

        • 15.1.1.1

          maria sanoo

          Tää Vitja-sekoilu ei muuten sekään luo kuvaa pätskystä instituutiosta, jolla on hommat hanskassa. Toki tietokanta-, käyttöjärjestelmä- ja muita sekoiluja on vähän joka toisessa lafkassa, ja ilmeisesti vika on ainakin yhtä paljon Tiedon, mutta silti.

          Niille, jotka eivät ole asiaa seuranneet, tässä pari linkkiä:
          http://www.hs.fi/politiikka/a1417701989288
          http://www.tivi.fi/Uutiset/2015-01-13/Täyskäännös-Poliisi-ottaa-25-miljoonan-tietojärjestelmäfiaskon-omiin-käsiinsä-3152061.html

          Mun piti muuten ekaa kertaa elämässäni toimittaa rikosrekisteri työnantajalle, kun tulin tänne Europarlamenttiin töihin. Mediataloja ei mun mahdolliset rötökseni ole kiinnostaneet 🙂

        • 15.1.1.2

          Valo sanoo

          Heh, kävin pyytämässä poliisilta rekisteriselvitystä kaikista itsestäni löytyvistä tiedoista maaliskuussa 2003. Vastausta odottelen edelleen. Noihin aikoihin osallistuin sen verran aktiivisesti mielenosoituksiin ja jotain kansalaistottelemattomuussakkojakin oli, eli siitä ei ole kyse etteikö mitään tietoa olisi ollut. Jo selvityspyyntölomaketta täyttäessä tosin tuli pantua merkille, ettei siinä ollut mitään paikkaa yhteystiedoille, joten ehkä poliisi ei vain osannut lukea niitä sieltä lomakkeen marginaalista, jonne kirjoitin.

          • 15.1.1.2.1

            Jaana sanoo

            Käy hakemassa se. Ei ne sitä sulle himaan lähetä.

          • 15.1.1.2.2

            Valo sanoo

            Joo eivät varmasti ainakaan näin reilun kymmenen vuoden jälkeen 🙂

            Olisin varmaan käynytkin hakemassa, jos joku niistä kolmesta poliisista, joilta tietojen toimittamistavasta kysyttiin, olisi kertonut mistä ja minkä ajan kuluttua tiedot olisivat saatavilla – tai edes että pitääkö niitä hakea itse vai toimitetaanko ne jonnekin. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt mitään siitä, miten asiassa menetellään. Mukana oli muutama muukin ihminen jättämässä samoja tietopyyntöjä; heistä pari jaksoi asian perään kysellä vielä jatkossa ja kanteli lopulta tietosuojavaltuutetulle, kun ei mitään vastauksia saanut.

  14. 16

    Marru sanoo

    En täysin luota. Ex-työpaikkani takia, kyllä, jos olet omistavaa luokkaa oleva hetero. Muuten saattaa olla vaikeaa.
    Esimerkiksi itseäni on kuulusteltu huumeisiin ja lääkeaineisiin liittyvistä rikoksista, joista tiedän kaukaisen tuttavan (sanotaan Hei, kun kävellään ohitse) olleen syytettynä. Samoin toinen perhetuttu oli kannabiksen kasvatuksesta syytettynä, jolloin meilläkin ratsattiin. 🙁 Puhelinnumerot ilm. löytyivät…
    Lisäksi (ainakin ennen, en ole varma onko tämä myös nykykäytäntöä) tavallisen poliisin tehokkuutta valvottiin määrällisesti, ei laadullisesti. Eli jos tiettynä aikana ei ollut tarpeeksi pidätyksiä, lähdettiin etsimään kannabiksen käyttäjiä ja oletettiin heidän myös kasvattajiksi ja myyjiksi. Näin saatiin nopeasti jokainen pidättämälläl tilasto kauniiksi eli x määrä kiinniottoja jne. Miten lannistavaa ja turhauttavaa kaikille. Silloin juuri tehtiin näitä ratsioita chilin kasvattajien koteihin ym. Samaan aikaan nuorisojoukko oli liikkeellä, joista kaksi varasti kaupasta irtokarkkeja. Koko iso joukko vietiin laitokselle, jokaista kuultiin jne. ja todettiin syyksi se, että kaikki olivat varkaissa yksilöinä, ainakin suunnittelemassa tuhoisaa iskua ym. Kirjattiin jälleen erillisinä juttuina. Samaan aikaan ne todelliset rikolliset tekevät ihan mitä haluavat, kukaan ei puutu mihinkään (ja tässä tulee mieleen se lahjomatonko?). Tilastoissa on näitä, mielestäni korkeintaan rikkeisiin syyllistyneitä, aivan turhan paljon. Eli jos tätä tulosperustetta ei jo ole haudattu, on korkea aika tehdä se!
    Luotan siihen, että voin hakea passin. Kun tein rikosilmoituksen, minulle naureskeltiin (menit halpaan, nainen, annoit pankkikortin Sille Ihmiselle) – kyseessä oli ex-mieheni, joka kävi ostoksila puolestani ollessani sairaana ja tietämättäni oli nostanut suurehkon summan rahaa. Hän myönsi asian, muttei suostunut maksamaan eli tämä oli ainoa keino saada rahani takaisin. Sain siis tilanteessa lähinnä pilkkaa osakseni…

    • 16.1

      maria sanoo

      Meinaatko siis, että yksittäisen poliisin työtehoa valvottaisiin sillä, miten monta rikollista (tai ”rikollista”) hän onnistuu nappaamaan? Toihan olisi suunnilleen maailman ääliömäisin asia! Siis eihän poliisi herrajumala voi olla millään tulospalkalla. Apua.
      Oisko jollakulla tästä lisätietoa?

  15. 17

    sanoo

    Minulla jo koko suvullani oli täysi luottamus suomalaiseen poliisiin siihen asti, että jouduimme tekemisiin eräiden erittäin epärehellisten satakuntalaisten poliisien kanssa, jotka olivat päättäneet toimittaa Anneli Auerin elinkautiseksi vankilaan murhasta, jota hän ei tehnyt. Nämä poliisit mm. väärensivät esitutkintamateriaalia ja pimittivät syyttömyyttä osoittavaa. Osasta on tehty rikosilmoituksia, joita ei tutkita heitä suojelevien korkeampien tahojen toimesta.

    Olen Marian tavoin maailmaa nähnyt kansalainen ja matkustanut maissa, joissa poliisiin ei voi luottaa juuri ollenkaan. Toivon, että Suomesta ei koskaan tulisi sellainen kehitysmaa.

    Olen asunut pian toistakymmentä vuotta Lontoossa. Täällä hyväksytään yleisesti se tosiasia, että valtaa voidaan käyttää väärin poliisiorganisaation sisällä. Täällä toimii poliisin sisällä pieni salainen erikoisryhmä, joka tarkkailee ja tutkii poliisin toimintaa. Kollegat eivät tiedä ketkä ryhmään kuuluvat.

    Suomessa ongelmaksi poliisissa on koitunut liiallisen luottamuksen luoma täydellinen valvonnan ja virkavastuun puute. Edellinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero totesi televisiossa ”ettei hän mitään tiedä”, kun puhe oli Jari Aarnioon kohdistuvista vakavista rikosepäilyistä. Hän jopa totesi, että virkavastuu ulottuu vain virkamieheen itseensä.

    Paatero ei itsekään ollut kovin halukas ottamaan virkavastuuta tilanteissa, joissa poliisin sisäiset ongelmat aukesivat koko kansalle. Englannin korkein poliisiviranomainen Metropolitan Police Commissioner Sir Paul Stephenson joutui eroamaan virastaan, kun julkisuuteen tuli tieto koko Englantia ravisuttaneista puhelinhakkeroinneista. Tuskin Stephenson niistä mitään itse tiesi, mutta hän kantoi vastuunsa. (Blogistani anneliauer.com löytyy kirjoitus aiheesta).

    Toivotan onnea uudelle poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaiselle, sillä hän peri virkakaudelleen valtavat haasteet uudistaa poliisin sisäistä laillisuusvalvontaa, sekä tietenkin akuuttiin laittomaan maahanmuuttoon liittyvät ongelmat. Olisi tietenkin toivottavaa, että hänen aikakaudellaan poliisiorganisaatiosta puhdistettaisiin kertaheitolla kaikki ns. mädät omenat.

    • 17.1

      maria sanoo

      Apua, keissi Anneli Auer. Se kyllä totisesti on omalta osaltaan laskenut luottamusta niin poliisiin kuin oikeuslaitokseenkin. Olisi ilman muuta pitänyt lisätä tohon listaan. Totuutta en osaa sanoa, mutta jokainen kyllä ymmärtää, että prosessi meni suunnilleen niin päin persausta kuin mikään voi mennä.

      Toi vastuunkanto ei tunnu olevan Suomen poliisin vahva puoli. Voi tietysti olla, että oikeasti sisäinen tutkinta on supertehokas eikä me vain nähdä sitä. Ainakin teletietoasiassa olisin halunnut nähdä merkittävästi jämäkämpää toimintaa. Ei kai ero olisi mitään auttanut, mutta edes jotain merkkejä siitä, että vastuun kantaa joku.
      Oon täysin samaa mieltä siitä, että poliisin sisäinen valvonta on tosi kiireellinen kuntoon saatettava asia.

      • 17.1.1

        Lauri sanoo

        On todella murheellinen tapaus. Mitään juttua ei ole käräjöity eri oikeusasteissa ikinä noin huolellisesti. Asioista päättäneiden tuomareiden äänet yhteenlaskettuina taitavat mennä yhdellä vapauttavan tuomion suuntaan. Eli oikeustapauksena kaikkien aikojen close call. Olisipa poliisilla sellainen viisastenkivi, jolla voisi aina osua kerralla täysin riidatta, kaikkien mielestä oikeaan. Siksipä meillä on onneksi kolmiportainen järjestelmä, jossa poliisi tutkii ja lähettää syytettäväksi kun on syytä epäillä rikosta, syyttäjä syyttää kun on todennäköiset syyt ja tuomioistuin tuomitsee kun ei jää varteenotettavaa muuta vaihtoehtoa kuin syyllisyys.

        • 17.1.1.1

          sanoo

          Ainoastaan Vaasan hovioikeuden (vapauttava) päätös on saanut paljon kiitosta osakseen oikeusoppineilta. Sitä pidetään erittäin huolellisesti laadittuna. Päätös on kaikkien luettavissa netissä, suosittelen.

          http://www.oikeus.fi/hovioikeudet/vaasanhovioikeus/fi/index/hovioikeusratkaisut/hovioikeusratkaisut/1424270535081.html

          ”Olisipa poliisilla sellainen viisastenkivi, jolla voisi aina osua kerralla täysin riidatta, kaikkien mielestä oikeaan.” – Tässä lauseessa kiteytyy suuri ongelma, ja juuri se miten Anneli Auerille kävi. Hän joutui julkiseen mediaoikeudenkäyntiin, jossa syyttäjillä oli vapaa sana ja syytetyillä ilmaisukielto. Tämän tuloksena jäi useiden kansalaisten mieliin ikuinen epäily hänen syyllisyydestä murhaan, jota hän ei tehnyt. Tampereen yliopisto teki Aueria koskevasta mediakirjoittelusta tutkimuksen, jonka otsikko on kuvaavasti ”Syyllikseksi kirjoitettu”.

          http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/97945/syylliseksi-kirjoitettu_2015.pdf?sequence=1

          Anneli Auerin saaga ei ole vielä läheskään loppuun käsitelty. Vielä on paljon selvitettävää sen suhteen miten syyttömälle ihmiselle kävi näin huonosti Suomessa.

      • 17.2.1

        sanoo

        Kiitos, tuota kirjoitusta en muista lukeneeni. Olin tosin tietoinen siitä ”happamia sanoi kettu”-hyökkäyksestä, minkä kohteeksi uusi poliisiylijohtaja Kolehmainen joutui nimityksensä seurauksena. Joissakin piireissä ei sulatettu poliittisesti sitoutumattoman Kolehmaisen nimityksestä, kun oli ehdokkaana oma (kokoomusmielinen) edustaja. (Eräs suosikki oli/on kyynärpäitä myöten sekaantunut Ulvilan farssiin, aivan kuten oli Paaterokin).

        Outoa 15.7.2015 julkaistussa kirjoituksessa on poliisin johtamisesta saadun kritiikin kohdistaminen Kolehmaiseen, vaikka hän aloitti toimessaan vasta elokuun alussa 2015. Kritiikki kuuluu siis paremminkin Paaterolle.

        Kannattaa miettiä ajoitusta (miksi joku asia nostetaan esille juuri nyt?), sekä suosittelen tutkimaan sidonnaisuudet lehti-juttuja lukiessa. Tuo Kolehmaisen kiusaamaksi ilmoittautunut poliisimies on entinen Suomen vahvin mies Satakunnasta. Hän (valtava lihaskimppu) syytti Hessu Hopon habituksella varustettua rauhallista Kolehmaista kiusaamisesta. Heh, heh! Kaikki tämä kuvastaa syvää valtataistelua poliisin sisällä hetkellä jona poliisin sisäinen korruptio on tapeetilla.

  16. 18

    Sivullinen sanoo

    En luota poliisiin enää juuri lainkaan, vaan pikemminkin pelkään sitä. Kaikki kirjoituksessasi mainitut seikat sekä Helsingin poliisin viime aikoina harjoittama etninen profilointi on vienyt viimeisenkin uskottavuuden koko organisaatiolta. Virkapukuinen rikolliskopla, jolla on valtuudet potkia kenen tahansa ovi sisään ilman minkäänlaisia dokumentteja tai todisteita.

    Viimeinen pisara oli, kun mellakkapoliisi käskytti pois yksittäisen evankelis-luterilaisen papin natsikulkueen tieltä, koska hän piti kädessään kylttiä, joka kehotti rakastamaan lähimmäistä. Kuva tilanteesta oli uhkaava ja pelottava.

    Kun poliisi käyttää järjettömästi resursseja pappien kurmuuttamiseen, kaiken maailman pilvenpolttajien jahtaamiseen, pakolaisten kyttäämiseen, aseistuksensa militarisoimiseen sekä muuhun täysin joutavaan, mutta samalla valittaa resurssipulaa, kun pitäisi puuttua kaikkialla vellovaan ”raiskaansut-murhaansut-pilkonsut” -uhkailuun tai väkivaltanatsien kallonmurskauspartioihin, ei poliisia oikein voi nähdä minään muuna kuin vakavana uhkana turvallisuudelle ja yhteiskuntarauhalle.

    • 18.1

      maria sanoo

      En sentään kutsuisi virkapukuiseksi rikolliskoplaksi. Mut kuten Ranskan vallankumoukselliset ja Hämähäkkimies tietävät, suuri valta tuo suuren vastuun.

      Toi papin hätyyttäminen tuntui todella oudolta silloin kun se tapahtui. Muistan miettineeni, että joko tässä on joku palikka, jota mä en tiedä, tai sitten poliisi on toiminut ihan kummallisesti.
      Täss uutinen heille, jotka eivät tunne tapausta: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001047039.html

    • 18.2

      Hanna sanoo

      Haluaisin uskoa että nämä kyseiset poliisit poistivat papin paikalta, jotta se pappi ei saisi turpaansa koko mielenosoitusporukalta. Eli siis hänen omaksi turvakseen. Itselle ei tulisi pieneen mieleenkään mennä tuolla tavoin suorastaan haastamaan riitaa natsi- mielenosoittajien kanssa, ihan vaan koska löytyy tota itsesuojeluvaistoa, vaikka en suvaitse natsismia lainkaan. Ryhmä poliiseja ei pysty pidättelemään isoa joukkoa potentiaalisesti tulenarkoja henkilöitä, jotka lähtee niittaamaan yhtä tyyppiä, vaikka repisivät Berliinin muurin ahteristaan. Näin oli parempi, ihmiset saivat osoittaa mieltään, ja kukaan ei kuollut/loukkaantunut. Poliisi olisi kylläkin saanut kommentoida asiaa, ja uskoisin, että jos he olisivat esittäneet asian niinkuin minä sen näen, en usko että hirveän suuri fiasko siitä olisi tullut.

      • 18.2.1

        suckosaurussuper sanoo

        Jos on tiedossa että ”mielenosoittajat” tulevat käyttäytymään väkivaltaisesti väkivallattomasti esiintyvää ihmistä kohtaan, tulee mieleen että onko silloin enää kyse mielenosoituksesta? Tässä tapauksessa, yhden ihmisen sananvapautta ja vapautta ylipäätään rikottiin jottei väkivaltaiset natsit riemastu. Siinä jotain perin pahasti pielessä, jo pelkästään se ettei Suomen poliisi irtisanoudu mistään uusnatisen toimista osoitta sen mitää täällä jotka poliisiin on joutunutu tutustumaan: et voi olla poliisi jollet ole oikestolainan ja rasisti ja ainakin osaat pitää turpas kiinni muitten rasisimista.

        Itseasiassa, luotan poliisiin nykyään enemmän kuin ennen kuin heidän kanssaan jouduin tekemisiin.. Se että tiedän miten siellä toimitaan antaa jotain rauhaa. Vastaan et saa sanoa ja varsikin jos ei ole todistajia lähellä, teet lähes mitä tahansa mitä pyytävät, oli laillista tai ei. Aseman sisällä on huomattavasti rauhallisempi olo, jostain syystä 🙂 Siihen asti saattaa tapahtua ihan mitä tahansa. Mua ei ole huonosti kohdeltu, olen asiallinen, kohtelias ja mukava; jos on kiinni jääty, ei se niitten vika ole 🙂 Mutta todellisuus on kovin toinen jos ei naama miellytä.. Omat kiinniottajat ovat jatkuvasti jostain syystä kolmen kuukauden lomilla, uransa aikana on tapahtunut niin montaa ”noh, menehän lomalle hetkeks” tapausta, on päästetty vasikoita vapaaksi erittäinkin törkeistä huumausainerikoksista, pahoinpitelyitä ei olla ilmotettu jne. Aarnio juttu oli kovinkin tiedossa jo etukäteen ja se ei varmaan ole viimeinen kerta, kovin ”taktisesti” tuntuu nuo pidätykset tapahtuvan joissain kaupungeissa 🙂 Ei joka kerta kun liivimies menee laitokselle ole siellä passia hakemassa 😉

  17. 19

    ACAB sanoo

    Suurin osa Suomalaisista on tosiaan sinisilmäisiä poliisin toiminnalle, mutta siellä ne sikailevat ihan samalla mitalla mitä muut lajikumppaninsa maailmalla. Okei ei niin härskisti mitä vaikka Venäjällä tai Jenkeissä, mutta kuitenkin.

    Ei ole kovin kauaa, kun todettiin uutisankaksi tapaus jossa S.O.O. olisi pahoinpidellyt miehen. Todellisuudessa ainut ”ankka” jutussa oli, katupartion nimi. Järvenpäässä ei soo partioi, mutta toinen taho kylläkin, he olivat pahoinpidelleet miehen, poliisit tulleet paikalle ja olleet tietoisia, mutta he jätti kirjaamatta tapauksen.

    Ei mitään uutta tämmöinen toiminta.

  18. 20

    tronn sanoo

    Mielestäni poliisin tekemistä rikoksista ei tulisi uutisoida tai edes kirjoittaa lainkaan, sillä se heikentää kansalaisten luottamusta järjestysvaltaan mikä kuitenkin on yhteiskuntarauhan kivijalka.

  19. 21

    Iiris sanoo

    Olen nähnyt poliisin rikkovan lakia, tulkitsevan sitä omien tarkoitusperiensä mukaisesti ja suhtautuvan tapahtumiin välinpitämättömästi ilmiselvissä rikostilanteissa joissa uhreina ovat olleet esim. poliittiset aktivistit, vähemmistöjen edustajat ja ei-valkoiset suomea puhumattomat henkilöt jo yli puolet elämästäni. Olen myös kuullut aivan uskomattomia tarinoita poliisien mulkvistisuudesta joissa ei ole ollut kyse lain rikkomisesta mutta ilmiselvästä henkilökohtaisen arvomaailman vaikuttimista työtehtävissä.

    Milloin poliisi käyttää selvää väkivaltaa kiinniottotilanteissa joissa uhrina on rauhanomaisesti käyttäytyvä mielenosoittaja laillisessa mielenosoituksessa, venyttää kiinniottoaikaa 24 tuntiin kertomatta mitkä ovat edellytykset kiinniotetun henkilön pidättämiseksi, milloin pidättää lääkärinlausunnosta huolimatta mielenterveysongelmaisen ihmisen läheisiä terrorismiepäilyiden nojalla, milloin takavarikoi kiinniotetulta graffititaiteilijalta omaisuutta jota vapautuksen jälkeen ei luovuta koskaan takaisin (”Ei tänne ole kirjattu mitään kameraa”), milloin retuuttaa kerjäläisiä julkisesta kaupunkitilasta perusteena yksityisen liikkeenharjoittajan mielipide, milloin painaa villaisella järjestyksenvalvojien ylimitoitetun voimankäytön (joka perustuu puhtaaseen rasismiin) uhrin ollessa somali, milloin milloin syyllistää seksuaalisen hyväksikäytön uhria (”Kyllähän sitä tietää mitä tapahtuu jos kutsuu jatkoille kaksi viriiliä miestä”) ja milloin käyttää ihan vaan harjoitusmielessä automaattiaseita, rajavartiolaitoksen helikopteria ja erikoisjoukkoja poistaessaan vallatusta talosta kourallisen ihmisiä.

    Minusta on ilmiselvää että Suomen poliisin juuret ovat syvällä jääkäriliikkeessä ja poliisi suhtautuu vasemmisto/ympäristö/anarkisti-aktivismiin lähtökohtaisesti ennakkoluuloisesti ja ylireagoiden mutta katsoo sormien läpi fasistien ja äärioikeistolaisten touhuja.

    • 21.1

      maria sanoo

      Voisiko ongelmaan edes hiukan auttaa se, jos poliisissa olisi hiukan monipuolisempaa porukkaa? Siellä ei taida olla montaa kansalaisaktivistia, ei-valkoista, somalia, graffititaiteilijaa tai edes vasemmistolaista tai vähemmistöjen edustajaa.

      Ammattitaitoinen poliisi tietysti pystyy siirtämään henkilökohtaiset ennakkoluulonsa sivuun ja toimimaan tasapuolisesti, mutta kaikki eivä pysty. Olisi todella kiinnostavaa, jos voitaisiin jotenkin luotettavasti mitata poliisien mahdollista asenteellisuutta ja sitä, miten paljon se vaikuttaa heidän työhönsä. Tiedän, että tällaisia asenteellisuusmittauksia tehdään joillain aloilla, esimerkiksi terveydenhuoltopuolella on mitattu henkilökunnan asenteita HIV-potilaita kohtaan ja sitä, miten asenteet vaikuttavat heidän saamaansa hoitoon.

  20. 22

    4nn4 sanoo

    Tää nyt on sivujuonne, mutta minkälaisia päätelmiä kaikkien poliisien äänestyskäyttäytymisestä voi tehdä kyselystä, johon vastasi alle kolmasosa poliiseista ja puoluekantansa ilmoitti vielä harvempi? Mm. ”oikeaa journalismia” edustava Hesari otsikoi (http://www.hs.fi/kotimaa/a1457233293445) ”Puolet poliiseista äänestää kokoomusta tai perussuomalaisia”…
    Lännen median kyselyn tulosta voisi lukea myös niin, että kaksi kolmasosaa (=valtaosa) poliiseista koki epäasiallisena puoluekannan utelun ammattiasioiden yhteydessä ja jätti siksi vastaamatta kyselyyn – onhan poliisin lain mukaan toimittava riippumattomasti…

    • 22.1

      maria sanoo

      Joo, oikeammin olisi sanoa ”puolet kantansa ilmoittaneista poliiseista”. Se tuleekin onneksi ilmi heti jutun alussa.
      Se, että kyselyyn vastasi melkein 2500 poliisia eli kolmannes kaikista poliiseista on varsin hyvä tulos. Mikäli kysely ja tulokset on painotettu oikein (ja jos sen on tehneet ammattilaiset niin todennäköisesti on), tulos on kirkkaasti myös tilastollisesti merkittävä.

      Noin 22 prossaa kieltäytyi kertomasta mahdollista puoluekantaansa. Onko joku syy päätellä, että tuossa 22 prosentissa osuudet menisi merkittävästi eri tavalla kuin kantansa kertoneissa?

      • 22.1.1

        Mikko sanoo

        Kaikki kyselyt joihin vastaaminen on vapaaehtoista, ovat lähtökohtaisesti ongelmallisia.

        Ihan yhtenä esimerkkinä valtavirrasta poikkeava puoluekanta voidaan kokea kiusallisena eikä sitä haluta ilmoittaa julkisesti.

        Tällainen vastausten ”kaunistelu” on hyvin yleinen ilmiö kyselytutkimuksissa. Vaikka vastaus menisi nimettömänä vain tutkimuksen tekijöille, ihmisillä on silti kiusaus laittaa mieluummin olettamansa ”oikea” vastaus kuin totuus.

  21. 23

    Mimmy sanoo

    Luottamustani nakertaa muutamat kokemukset. Esimerkiksi: 1) Entisen tuttuni poikaystävä, joka kertoi 2000-luvun alussa poliisioppilaana, kuinka hän antoi kaatokännissä oksentavalle ulkomaalaiselle miehelle tämän oman pipon, kun tämä oli pyytänyt pussia. Oksennusta täynnä oleva pipo oli myöhemmin laitettu miehen päähän ja naurettu päälle. 2) Kerran junassa viereeni istui juuri sinä päivänä ensimmäistä työpäiväänsä tehnyt komea poliisi, joka keskustelun edetessä paljasti olevansa täysi homofoobikko, luomisteoriaan uskova himouskovainen, äärettömän ulkomaalaisvastainen (ihonväri kertoi hänen mielestään ihmisestä kaiken tarvittavan). Siis aivan uskomaton tyyppi, virkapuku päällä paasasi siinä vieressä. Huomatessaan machoilultaan etten ole kikatteleva tyhmä kaiken uskova tytteli, suhtautui hän hyvin alentuvasti ja ikävästi minuun. Keskustelu alkoi ulkomaisesta tiedelehdestä, jota olin lukemassa ja hän häpeilemättä dissasi lehteä ja tiedettä roskaksi. 3) Asukkaat kantoivat viereisessä opiskelijatalossa kerran keskellä yötä & työviikkoa stereot parvekkeelle ja huudattivat niitä herättäen koko naapuruston. Soitin poliisit, näin ikkunasta, kun he vihdoin tulivat ja kääntyivät kauempana pihatielle – vain tehdäkseen uukkarin ja ajaakseen pois. Soitin häkeen uudestaan, tuli uudet poliisit ihan kunnolla paikalle. He kertoivat kysyessäni, että edellinen partio oli kuulemma käynyt paikalla vuoronsa lopulla, mutta eivät ”olleet löytäneet mitään” ja olivat lähteneet kotiin. Eli kuittasivat kohteen valmiiksi, vaikka eivät olleet edes pihaan ajaneet, koska oli kiire kotiin. 4) Asiakkaana liikkeessämme käynyt poliisi alkoi laittaa poliisi.fi-osoitteesta treffipyyntöjä, kun bongasi nimeni kuitista ja arveli (oikein) s-postiemme olevan etunimi.sukunimi@firma.fi. 5) Poliisit-sarjassa pollet naureskelevat ja vähättelevät suhteellisen estoitta mm. homomiehiä ja ulkomaalaisia, mikä kertoo syvään juurtuneista asenteista, kun niitä ei osata edes kameroiden edessä peitellä. 6) Lisäksi oman kokemukseni mukaan iso osa poliiseista on apua kysyessä sellaisia ns. kylmiä miehiä, joita ei oikein kiinnosta kaikkien ongelmat; heiltä varmasti apua saa parhaiten valkoinen mies, mutta ovatko he koko kansan palvelijoita?

    • 23.1

      maria sanoo

      Todella inhottavia kokemuksia.
      Tosta Poliisit-sarjan meiningistä en tiennytkään, pitänee katsoa ja todeta itse asian laita.

      Jos sattuu tuollaisia poliiseja eteen, onkohan mitään järkeä valittaa asiasta? Menevätkö ne valitukset eteenpäin ja tuleeko niistä ikinä mitään seurauksia? Poliisi kai käsittelee tollaset valitukset sisäisesti, mikä ei lisää luottamusta.

    • 23.2

      Hannu sanoo

      Ottamatta kantaa suomalaisen poliisin rehellisyyteen, nostaisin esiin yhden kiitettävän puolen suomalaisen järjestyspoliisin toiminnasta: väkivallan käytön erinomainen hallintakyky sekä kyky olla provosoitumatta impulsiivisiin tekoihin. Olen kerran nähnyt Manchesterista Yorkiin kulkevassa junassa poliisien poistavan matkustajan kuvottavan väkivaltaisella tavalla, mitään ennalta varoittamatta, vain muutaman lauseen vaihtamisen jälkeen. Sen jälkeen poliisit jatkoivatkin junassa muutaman pysäkkivälin hilpeästi jutellen ja naureskellen. Tilanne oikeasti pelotti minua suuresti. Hillitsemätön, äkillinen ja ylimitoitettu voimankäyttö ei ole ammattimaista poliisitoimintaa. Suomessa poliisi näkee paljon vaivaa sen varmistamiseksi, että rauhallisin ottein häirikkö taltutetaan, mutta hänelle ei siitä aiheudu mitään vammoja. Tämä on omalla tavallaan suurta ammattitaitoa, ja tekee suomalaisesta järjestyspoliisista huomattavasti englantilaista virkaveljeään vähemmän pelottavan – ainakin minun silmissäni!

      • 23.2.1

        maria sanoo

        Hyvä näkökanta ja myös hyvä esimerkki siitä, että jo yksi epämiellyttävä kohtaaminen poliisin kanssa voi juurruttaa epäluulon. Jos ensimmäinen vakavampi kanssakäyminen poliisin kanssa on epäreilu tai pelottava, voi luottamus mennä heti.
        Tämän takia on olennaista, millaisen fiiliksen vaikkapa maahan saapunut poliisista heti kättelyssä saa. Käsittääkseni monilla eurooppalaisilla mailla kotoutukseen kuuluu jo varhaisessa vaiheessa se, että yritetään saada tulijat luottamaan poliisiin. Lähtömaassa kun poliisi on monesti tosi epäluotettava. Se, että poliisi jossain Irakissa lähinnä alistaa ja perseilee, ei ainakaan kannusta irakilaista tekemään yhteistyötä suomalaisenkaan poliisin kanssa. (Toki syitä olla tekemättä yhteistyötä voi olla myös muita.)

  22. 24

    RR sanoo

    Luottamus poliisiin on mennyt kauan sitten aktiivisesti mielenosoituksiin osallistuvana. Lähipiirin yritys hakea oikeutta raiskausasiassa ei sitä yhtään lisännyt. Passi- ja muu lupa-asiat ovat aiemmin hoitaneet edes jotenkin, mutta nyt kun asiointi on pankkitunnuksien takana senkin ovat onnistuneet mokaamaan. Nettipankkitunnuksia on vaikea saada, jos olet maahanmuuttaja tai maksuhäiriöinen.

    • 24.2

      maria sanoo

      Melkein surullisimmat tarinat sekä poliisin että oikeuslaitoksen puolelta olen kuullut nimenomaan raiskaustapauksista. En nyt viitsinyt kirjata niitä tuohon bloggaukseen, mutta myös mun tuttavapiirissä on useampi tapaus, jossa seksuaalirikoksen uhri ei ole saanut asianmukaista kohtelua.

  23. 25

    Markku Hänninen sanoo

    Nopeasti googlattuna poliisirikosasioita näyttää olevan vuosittain semmoinen 700-900 ja määrä nyt ei älyttömästi ole kasvanut. esim. vuonna 2013 898 ja vuonna 2006 745.

    Nuo siis keissejä jotka ilmoitetaan. Ei tuo nyt mikään hirveän massiivinen määrä ole jos miettii että osa raukeaa ja osa on erittäin lieviä keissejä. Väittäisin että kirjoittajan kasvanut epäluottamus on enemmän huomion kiinnitykseen liittyvää kuin poliisin varsinaiseen toimintaan liittyvää.

  24. 26

    Martti sanoo

    Ajatella, suomalaiset poliisit ovat ehkä sittenkin ihmisiä. Että hekin saattavat erehtyä ja että joukossa on aika monta ikävääkin ihmistä. Noh, uskoakseni ne oikeat rosvot ovat kuitenkin päivän päätteeksi aika paljon ikävämpiä ihmisiä.

    Poliisit ammattikuntana taitavat olla aika konservatiivisia. Se varmaan selittää heidän ammatinvalintansa sekä oletetut puoluekantansa. Tietynlaiset ihmiset hakeutuvat poliisin työhön ja nauttivat poliisin työstä.

    Tietynlaiset persoonallisuuden piirteet omaavat ihmiset varmaan myös selviytyvät paremmin uusissa, yllättävissä ja nopeita päätöksiä sekä päättäväistä toimintaa vaativissa tilanteissa. Tämän tyyppiset ihmiset ovat kai aika varmoja itsestään ja ajatusmaailmastaan, eivätkä tapaa olla ensimmäisenä kiinnostuneita ”seksuaalivähemmistöjen kohtaamista viharikoksista”. Tosin he ovat kiinnostuneita selvittämään pahoinpitelyitä ja laittomia uhkauksia.

    En ole niinkään huolissani kansalaisten luottamuksen horjumisesta poliisiin. Ennemmin huolestuttaa, jos suuri osa tavallisista keskivertokansalaisista elää elämäänsä jo niin paljon tietokoneruudun kautta, että pelkkä yö putkassa tai yksittäisen poliisimiehen asenne seksuaalivähemmistöjä kohtaan riittää romuttamaan uskon järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Tämä kai kertoo vain siitä, että yhteiskuntamme on turvallisempi kuin koskaan.

  25. 27

    Kari Antila sanoo

    Niinhän se monesti oikeaksi todettu sanonta kuuluu: valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti. Minä ainakin tunnen, että joillakin on minun suhteeni ehdoton valta, kun kaduilla kävelee tyyppejä, joilla on päällä luotiliivit ja lanteillaan tappavat aseet. Ja vieressään heillä on aina toinen samanlainen, joka on oikeudelle ehdottoman luotettava virkamiestodistaja.

    • 27.1

      maria sanoo

      Onkohan muuten olemassa jotain tilastoa siitä, kuinka usein oikeus on päätynyt siihen, että toisen poliisin todistus ei ole uskottava?

  26. 28

    Tutkija sanoo

    En usko että 92 % suomalaisista luottaa poliisiin – todennäköisesti tuossa on pakko olla jotakin valikoivuutta.

    Poliisilla on väkivaltamonopoli, jota pidän positiivisena. Sen sijaan poliisi ei ole kertaakaan ottanut vakavasti minuun kohdistuneita rikoksia, vaikka esim.pahoinpitelyä olisi mahdollista selvittää baarin valvontakameranauhoista ja kyselemällä syyllisiä, mutta nuorten miesten pahoinpitelyt eivät kuulu vakaviin rikoksiin, joita selvitettäisiin.

    Lisäksi pidän ehkä vielä pahempana sitä törkeää tapaa, jolla poliisi piinasi vuosia minua, kun olin vanhaa autoa käyttävä parrakas nuori mies. Poliisi pysäytteli autoani huvikseen, usein seuraili piinaavasti perässä, puhutteli törkeästi ja syyllisenä lähtökohtaisesti ”ulos sieltä!” jne. Ja jopa sakotukseen tuo vaikutti. Uuden auton kanssa ei ole mitään vastaavaa tapahtunut. Ensimmäinen ylinopeussakko tuli kun auto oli täysin kuran peitossa. Kerran uudella autolla ajaessani moottoripyöräpoliisi heristi vain sormea, kun viikkoa aiemmin oli lätkäissyt minulle ohitustilanteessa vanhalla autolla ajaessani mojovat sakot.

    Vanhan auton kanssa piinatuksi tuleminen kylläkin lisäsi empatiaani esim.mustia kohtaan, voit monissa maissa vainotaan poliisin toimesta. On vaikea suhtautua positiivisesti poliisiin, kun henkilöä häiritään yksityistilassasi millä tahansa hetkellä (auton aiheeton pysäyttely ja seuraaminen todellakin tuntuu invasiiviselta).

    • 28.1

      maria sanoo

      Toi nuorten miesten baareissa kohtaama väkivalta on muuten asia, johon pitäisi puuttua kovalla kädellä. Kun olin City-lehdessä töissä, me tehtiin Baarirauhaa-niminen kampanja. Idis oli se, että nuorten miesten pitää saada dokata ravintolassa ilman että joku vetää turpaan. Mut tietysti pitäisi saada VÄHINTÄÄNKIN dokata niin, että jos joku vetää turpaan, asia selvitetään. En ole nähnyt tilastoa, mutta perstuntumalla sanoisin, että tää on todella sukupuolittunut asia. Naisia lyödään paljon harvemmin baarissa, mutta tapauksiin suhtaudutaan mun kokemuksen mukaan paljon vakavammin siinäkin tapauksessa, että kaikki osapuolet on humalassa.

      Samoin toi nuori mies + vanha auto -ongelma on mulle ihan tuntematon. Oon kyllä ajellut vanhalla autolla, mutta eipä ole kertaakaan pysäytetty tai sakotettu. Tuuria vai suojaava sukupuoli? Ehkä molempia.

      • 28.1.1

        MK sanoo

        Vanha auto / nuori mies on ihan selkeä kiinnostuksen kohde poliisille, jatkotapahtumat riippunevat poliisin päivästä ja nuoren miehen historiasta tai olemuksesta. Tässä rauhallisempi esimerkki.

        Kun kolmisen vuosikymmentä sitten ajelin nuorena miehenä vanhalla autolla pääkaupunkiseudulla, minut pysäytettiin ja puhallutettiin yli kaksikymmentäviisi kertaa kahden vuoden aikana. Sakkoja ei tullut mistään, pysäyttelivät muuten vaan. Auton kuntoa ei koskaan tutkittu tai epäilty, kuski oli se kiinnostava asia.

        Eräässä ammattiin liittyvässä tilaisuudessa kysyin yhdeltä poliisilta, mistä tämä johtuu, ja hän sanoi että onpas kummallista, en minä edes näytä yhtään epämääräiseltä. Mutta että vanhat autot usein kieltämättä pistävät partioivassa poliisissa automaattisesti silmään.

        Tästä alle viikon kuluttua eräs poliisiauto seurasi minua ilta-aikaan usean kilometrin ajan, ja paikallisen huoltiksen pihalla sitten totesin tälle samaiselle ylikonstaapelille, että huomaatkos nyt mistä siellä puhuin. Ilmeisesti, koska naama olikin tuttu hyvin asiallisesta yhteydestä, ei tullut puhallutusta eikä enempiä kysymyksiä..?

        Jokaisella kerralla poliisi toimi ammattimaisesti eikä ryhtynyt esim väkisin kaivelemaan vikoja. Kunhan tarkastivat vaan ajokunnon ja asiakirjat. Sen vaan tiesi että herkästi tulee pysäytys. Pidin puhalluspillin aina itselläni ja keräsin niitä kojelaudalla olevaan vitjaan, ja sanoin puhalluttajalle että tuohon menee vitjan jatkoksi. Useimmat suhtautuivat ihmetyksellä taikka huumorilla. Auto oli yli 25v vanha mutta hyväkuntoinen ja kaunis, isoisän entinen.

  27. 29

    Mä vaan sanoo

    En ole ikinä hirveästi luottanut poliisiin, mutta olen olettanut, että heidän on käyttäydyttävä edes hivenen asiallisesti ”asiakkaita” kohtaan. No sekin vähä meni erä syyskuun iltana jokunen vuosi sitten, kun jouduin auttamaan kahta tapaamaani ihmistä. Länsi-Pasilan torilla makasi reilusti ylipainoinen mies, joka ei tuuhean humalatilansa vuoksi enää edes reagoinut puheeseen. Miehen kaveri oli vakuuttunut, ettei saisi miestä asunnolleen asti raahattua ja oli soittanut ~20min sitten poliisin. Minä soitin kaverin pyynnöstä uudestaan. Poliisin kurvattua paikalle he alkoivat kammeta miestä ylös kadusta huonoin tuloksin. Parin yrityksen jälkeen toinen poliiseista alkoi raivokkaasti uhkailemaan juopunutta miestä: ”jossetsä nyt nouse ylös saat sähköä!”. Reagoin tilanteeseen nopeasti ja kielsin poliiseja käyttämästä sähköä, sillä se voisi olla hengenvaarallista noin humalaiselle ja ylipainoiselle. Vastaukseksi poliisi raivosi, haluanko minäkin putkareissun? Tässä vaiheessa tajusin lopettaa, ja poliisit kurvasivat pois heti, kun olivat saaneet miehen nostettua autoon. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt tehdä poliisin käytöksestä ilmoitus, mutta minusta ei tuntunut, että se auttaisi. Samoihin aikoihin Vantaalla (?) ylipainoinen mies kuoli putkaan poliisin sähkötettyä tätä kahdeksan kertaa. Miestä oltiin viemässä putkasta hoitoon.

    • 29.1

      maria sanoo

      Ihan loistava juttu, että olit paikalla ja pystyit reagoimaan nopeasti! Ja että tiesit, mitä tehdä. Mulla ei varmaan ois tullut mieleenkään, että ylipainoinen ihminen voi tossa tilanteessa kuolla sähköön.

      Yritin googlailla tota Vantaa-keissiä, ei heti osunut silmään. (Jos joku löytää, saa kernaasti linkittää!)
      Sen sijaan vastaan tuli tää taannoinen juttu, jonka otsikolle ainakin mun kaverit naureskeli.
      ”Mies kuoli poliisin luotiin” – normaalia yleiskieltä olisi kai sanoa, että ”poliisi ampui miehen”.
      http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001141977.html

  28. 30

    Micasa Sucasa sanoo

    On melko käsittämätöntä näiden uutisten ja mielipidekyselyiden jäljiltä, että poliisia pidetään vieläkin viattomana toimijana yhteiskunnassa. Näköjään ne jotka eivät poliisin kanssa ole koskaan tekemisissä, pitävät poliisin toimintaa moitteettomana.

    Itseä on poliisin toiminnassa häirinnyt keskustelussa mainitut mielenosoitukset, ei niin että olisin itse ollut kohteena, vaan moni tuttu. Esimerkiksi Smash Asemin hoitaminen oli suunnattoman ylimitoitettua, Kiakkovieraiden hoitaminen muistutti poliisin osalta mykkäkomedioiden slapstickiä ja seuraavina päivinä poliisi otti itselleen tuomarin aseman jne. Lisäksi poliisi on tietoisesti häirinnyt mielenosoitusten järjestämistä, itselläni on näistä kokemusta. En puhu niistä tässä sen tarkemmin, koska pelkään tunnistamista.

    Sain myös aikanaan vuosikausien ajan sähköpostissa tappouhkauksia, jotka poliisi jätti tutkimatta resurssipulaan vedoten. Kaikki viestit olivat tietyn äärioikeistoryhmän allekirjoittamia, jonka jäseniä nykyään partioi SOO:n riveissä, poliisin suojeluksessa.

    Lisäksi tuttavapiirissäni ei ole muutenkaan ollut hyviä kokemuksia poliiseista. Riittää että olet huppariin pukeutunut nuorehko mieshenkilö, jotta poliisi tarkistaa henkilötietosi ja taskusi/laukkusi. Todennäköisyyttä lisää, jos et ole riittävän arjalaisen näköinen. Kaveriltani mm. jäi ulkomaanmatka sivuun, koska poliisi pidätti tämän epäiltynä lähikaupan ryöstöstä ja asian tutkimiseen tuhraantui tuntikaupalla aikaa. Lopulta kävi ilmi, että kaverini oli ollut töissä toisella puolen kaupunkia samoihin aikoihin, eikä mitenkään voinut olla epäilty.

    • 30.1

      maria sanoo

      Erittäin perseestä.
      Mulla oli myös ystäviä ja toimittajakollegoja Smash Asemin motissa. Ei mennyt se kyllä ihan putkeen todellakaan.

      Kiakkovieraissa mua on jäänyt mietityttämään moni asia, mutta jostain syystä eniten se hevonen.
      Oon ehdottomasti sitä mieltä, että hevosen hakkaaminen oli mielenosoittajilta väärin. Niin ei saa tehdä.
      Mut toisaalta oon myös sitä mieltä, että mikäli ajattelee vain hevosen parasta, ei todellakaan käytä sitä joukkojenhallintavälineenä. Tollasessa mielenosoituksessa hevonen altistuu väkivallalle, sillä ratsastaessaan väkijoukkoon poliisi käyttää hevosta aseena.
      Toisekseen hevonen on saaliseläin, ja vaikka se olisi miten hyvin koulutettu, kukaan ei voi varmaksi sanoa, miten se reagoi pelottavassa tilanteessa. Se on siis arvaamaton ja potentiaalisesti vaarallinen ase.
      Espaa pitkin ratsastelevissa hevospoliiseissa en näe ongelmaa, mutta heppojen käyttö joukkojenhallinnassa pitäisi sekä hevosille että kansalaisille aiheutuvan vaaran takia ehdottomasti lopettaa.

  29. 31

    Myy sanoo

    Luottamukseni poliisiin heikentyi sen jälkeen, kun olin ensimmäistä kertaa poliisin kanssa tekemisissä. Todistimme ystäväni kanssa silminnäkijöinä rikoksen, jonka tekijä pakeni paikalta. Soitimme poliisille, jotka tulivatkin nopeasti paikalle ja kirjasivat kertomamme ylös. Yhteystietoja kysyttäessä, ensimmäinen ajatuksemme ja kysymyksemme oli: Eihän se tyyppi saa tietää meidän tietojamme? Perustelimme poliisille kysymyksen perään tietävämme ulkopuolisesti tämän kyseisen henkilön, pienehkön kaupungin monille tuttu sekava henkilö, jonka kanssa ei haluaisi olla hyvinpitkälti missään tekemisissä. Poliisi vastasi kysymykseen Ei. En sekuntiakaan epäillyt tai olisi tullut edes ajatelleeksi, että kuulin valheen. Sillä vastaajana oli poliisi. Minulla ei tuolloin parikymppisenä tavallisena nuorena ollut yhtään mitään kokemusta tai tietoa mistään syytteistä, oikeuskäytännöistä tai pöytäkirjoista. Kun paperit kolahtivat minunkin postiluukustani, ja minun ja ystäväni puhelimet alkoivat täyttyä uhkaavista puheluista tuntemattomasta numerosta, ymmärsin tämän työvuorossa olleen poliisin valehdelleen minulle. Ymmärsin myös, että hän oli nimenomaan työvuorossa tekemässä työtään, jota varmasti hidastaisi todistajahenkilöiden pelot ja muu turha lässytys. Siitä huolimatta, että käytäntöjä ja todellisuutta ei voisikaan muuttaa, olen rehellisen ja oikean vastauksen kannalla. En sen, mitä minun oletetaan haluavan kuulla, jotta päästään nopeammin eteenpäin. Aiempi ajatukseni poliisista mureni täysin. Olinpa naivi kun olin luullut että poliisia kiinnostaisi minun turvallisuudentunteeni. Aloin pelätä olla yksin kodissani. Lopulta soitin tapauksen syyttäjälle ja kerroin kaiken syytetyn tekemistä uhkailuista, kerroin ettemme halua tulla oikeuteen todistamaan jottei tämä henkilö kaiken lisäksi saisi vielä tunnistaa kasvojamme. Sain vastaukseksi jotakuinkin tokaisun, että oikeudessa tärkeä osa on myös syytetyn tunnistaminen todistajan puolelta. Kiitos, ketään ei siis kiinnosta tippaakaan. Puhelun jälkeen päätin ottaa turvallisuuteni omiin käsiini, ikinä en todistajaksi mennyt. Sen pituinen se. Tosin pelkäsin edelleen olla yksin kotona, ja näin vuosia ahdistavaa painajaista jossa joku yrittää tunkeutua kotiini. Mutta nehän ovat vain tunteita, jotain mikä on lain tehokkaan toiminnan tiellä. Mihin perustuu laajasti käytössä oleva sana turvallisuudentunne, etenkin liittyen poliisiin ja yhteiskuntaan, jos kerran tunteet ovat niitä, jotka kylmimmin sivuutetaan? Voi olla että ensi kerralla mietin kahdesti, ennen kuin hankkiudun todistajaksi oma-aloitteisesti. Mikä on aivan järkyttävän hirveä ajatus mielestäni, mutta meillä on selvästi rakenteita, jotka ajavat minut vastuuseen omasta turvastani jopa lain toteutumisen avustajana.

    Kiitos Maria, tärkeä keskustelunavaus.

    • 31.1

      maria sanoo

      Pelottava tilanne. Toivottavasti häiriköinti on lopullisesti ohi ja tyyppi kavereineen ei enää koskaan ahdistele sua. Kuulostaa tapaukselta, jossa tyyppi ei ehkä ollut tekemässä ensimmäistä rikostaan kun sä osuit paikalle.
      Nimetön ilmianto on kai mahdollista juuri siksi, että rikollinen ei saisi tietää, kuka kertoi. Mutta se sopii vain tietyntyyppisiin keisseihin, eikä toi teidän tainnut olla sellainen.

      Kuvailemasi johtopäätös on juuri se kaikkein ikävin tilanne: ihminen ei koe, että voi luottaa viranomaisiin, joten hän joutuu itse varmistamaan oman turvallisuutensa. Se on kamala kehityssuunta oikeastaan kaikkien kannalta.

  30. 32

    Lauri sanoo

    Hei,

    Ymmärrän sanomasi, mutta lähtökohtaisesti oma tutkimuksesi ei ole mielestäni pätevä arvioimaan poliisin luotettavuutta.

    Olet pääsääntöisesti kaivanut tietosi päivälehdistä, jonka perusteella muodostanut kuvaa poliisista kokonaisuutena.

    Virheitä/korruptiota on, mutta uskon silti että poliisi pääsäntöisesti toimii vielä kansalaisten etuja kunniottaen.

    Ei kukaan meistä ole täydellinen vaikka yrittäisi, luottamus voi silti olla ihmiseen joka tekee virheitä, jos hän vain niistä oppii.

    • 32.1

      maria sanoo

      Moi Lauri!
      En tietenkään ole tehnyt tutkimusta enkä väittänyt tekeväni sellaista – listaan entryssä syitä sille, miksi oma luottamukseni on hapertunut.
      Viittaan kahteen oikeaan tutkimukseen, toisen on tehnyt sisäministeriö ja toisen teettänyt Lännen media.

  31. 33

    Teme sanoo

    Itse olen sitä mieltä että poliisihommiin varmasti hakeutuu liikaa ihmisiä, jotka haluavat käyttää valtaa muihin ihmisiin. Ilman että sille vallankäytölle tarvitsee itse miettiä perusteluja…

  32. 34

    Hemu sanoo

    Itse petyin poliisin melko pahasti jokunen kuukausi sitten. Jouduin työni takia tilanteeseen, jossa vihamielinen joukko odotti minua työpaikkani edessä. He olivat tehneet selväksi että luvassa on pahoinpitely kun lähden töistä. Ilmoitin tästä poliisille, mutta heitä ei kiinnostanut, koska mitään ei ollut vielä tapahtunut, sanallisen uhkailun lisäksi. He pyysivät soittamaan uudelleen sitten kun jengi on käynyt käsiksi. En tietenkään hakeutunut tuohon tilanteeseen, vaan soitin paikalle ystäväni, joka pysäköi autonsa työpaikkani takaovelle, jonka kautta pääsin pakenemaan paikalta. Seuraavana päivänä ilmoitin työpaikalleni etten tule enää takaisin, eikä yhteystietojani saisi antaa kenellekään.

    • 34.1

      maria sanoo

      Oho, toihan on todella paha tilanne mikäli tyypit on tosiaan olleet jo venailemassa siellä rakennuksen edessä.
      Mun toimittajatutulla oli stalkkeri, joka myös uhkaili häntä. Poliisi sanoi samaa: mitään ei voi tehdä ennen kuin jotain tapahtuu. Mielestäni tää oli outoa, koska kyllähän jotain on jo tapahtunut, mikäli tyyppi on uhkaillut tai muuten antanut ymmärtää, että on pahoissa aikeissa liikkeellä. Ymmärrän, että lain ja resurssien takia ihmisiä ei voi ottaa etukäteen säilöön eikä uhattujen saatteleminen aina ole mahdollista. Mut tuntuu kyllä tosi kylmältä sanoa, että soittele sit uudelleen kun oot oikeesti saanut turpaan.

  33. 35

    jore puusa sanoo

    Hyvin tärkeä asia puuttuu. Poliisi ei vie eteenpäin rasistiksista rikoksista tai some kunnianloukkauksista tehtyjä rikoilmoituksia, eikä syyttäjä syytä.
    Olen lehtikuvaaja – eikä minulla ole minkäänlaista luottoa poliisiin. 40 vuotta olen ollut läheisessä kanssakäymisessä poliisin kanssa ja he ovat osoittauneet rasistisiksi, väkivaltaisiksi ja epäluotettaviksi.
    Tyypillinen case. Seision stadissa odottamassa alkavaa mielenosoitusta, vieressäni on JOUHA:n joukkoja ja nuori poliisi sanoo kovaan ääneen toiselle: ”Kohta mennään ja hakataan paskat ulos noista hipeistä”

    • 35.1

      maria sanoo

      Mula ja kuvaajaparillani on joillain keikoilla ollut ongelmia vartijoiden kanssa, eivät ole tunteneet lainsäädäntöä siitä, missä ja mitä saa kuvata. Poliisin kanssa ei ole ainakaan toistaiseksi ollut hankaluuksia, mutta toisaalta en ole tehnyt juurikaan esim. mielenosoituskeikkaa. Kuvaajat (sekä ammattilaiset että amatöörit) on kyllä valittaneet, että aika herkästi poliisi yrittää juuri miekkaritilanteessa kieltää kuvaamisen, vaikka edellytyksiä kieltoihin ei ole.
      Toi kommentti on aivan uskomattoman karsea.

  34. 36

    Melin sanoo

    Hei,
    tuossa oli maininta siitä, että poliisin kirjaamat ”totuudet” jäävät sinne järjestelmiin (ja vaikuttavat siellä aina jos mitään kohtaamista uudestaan tulee), vaikka olisivat miten virheellisiä ja puolueellisia. Tämähän on tämän päivän yksi suurimpia ongelmia kaikkien viranomaisten tietojärjestelmien kanssa! Sosiaalipuolella ja terveyspuolella ongelma on jo melkoinen… Mielenterveyspuolella potilaille ei edes anneta (kuten ymmärtääkseni lastensuojelullakin on tapana) niitä omia papereita nähtäväksi, vaikka laki sanoo, että näin tulisi aina tehdä! Uusi Kanta-järjestelmä, joka yhdistää kaikkialta tulevan tiedon yhteen (ja ei vaikka väitetään, että voit estää ettei jotain jostain jaeta kaikille toimijoille, niin käytännössä tämä onnistuu vain esimerkiksi estämällä, ettei Varkaudessa tapahtuneita asioita voi lukea Espoossa, mutta ennen Kantaa oli mahdollista estää, ettei Helsingin Malminkartanon terveysasemalla tapahtuneita voinut lukea Helsingin Pasilan terveysasemalla jne), niin mutta tässä Kanta-järjestelmässä on nyt menty vielä pitemmälle tässä, ettei potilailla ole mahdollisuutta tarkistaa itseään koskevia tietoja. Nimittäin kirjauksen tekijän esim.lääkärin on mahdollista salata, siis piilottaa, tekemänsä kirjaus potilaalta jopa 120-vuodeksi! Potilaalla ei ole mitään mahdollisuutta tarkistaa mitä ja milloin on mahdollisesti salattu, vaikka se salattu tieto siellä järjestelmässä sitten aiheuttaa mitä suurimpia ongelmia…

    Tämäkin kuulostaa varmasti juuri siltä kuin poliisin luotettavuus, eli että ei tuommoista varmaan tapahdu tai mitä ihmeen haittaa siitä voi olla, kunnes itse on siinä potilaan (tai poliisin tapauksessa epäiltynä tai uhrina) ja järjestelmään kirjatut virheet estävät avunsaamisen, johtavat pakkohoitoon jne.

    http://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/

    Esimerkiksi merkintä, ns.riskimerkintä, joka potilaasta voidaan tehdä kun hän on ollut väkivaltainen, on ymmärrettävästi siellä olemassa ja ymmärrettävästi aiheuttaa hoitohenkilöissä varautumista aina siitä eteenpäin kun ihminen tulee paikalle. Vaan merkinnästä ei voi erottaa oliko väkivaltainen itse asiassa ihmisen omainen, oliko väkivalta huutamista ja uhkailua vai päällekäymistä, tapahtuiko se syvässä psykoosissa tai muutoinkaan miten suuresta uhasta on silloin ollut kyse. Merkintä on vain, että väkivaltainen!

    Psykiatrisella kentällä ja lastensuojelussa järkyttäviä kertomuksia riittää. Niitäkään ei usko ennen kuin itse joutuu osalliseksi tai lähelle seuraamaan. Suomalaisilla on ylipäätään liian hyvä luottamus valtaapitäviin instansseihin, kun todellisuutta ei kerta kaikkiaan uskota ja oteta vastaan ennen kuin sen kanssa itse on joutunut kosketuksiin. Eikä kukaan myöskään tunnu pitävän ongelmana, että viranomaisyhteistyön nimissä kaikissa eri reksitereissä olevaa (asiakkaan itsensä tarkistamisen ulkopuolella olevaa tai mitenkään kommentoitavissa olevaa) tietoa systemaattisesti on alettu levittää järjestelmästä toiseen. Vähintäänkin pitäisi tosiaaan voida ihmisen itse tarkistaa itseään koskevat kirjaukset, kaikki niistä, ja voisihan siinä kirjauksen vieressä olla vaikka 160merkin kommenttiruutu, johon asiakas itse voisi aina kirjata sitten oman näkemyksensä. Vaikka olisi kyseessä erilainen tulkinta ja asiakas jopa väärässä, niin kun kirjauksen tekijä saa päättää mitä sanoja/tekoja/tapahtumia/oireita/havaintoja hän mitenkin tapaamisen jälkeen saa luonnehtia, niin se todellinen asiakkaan kokema ja sanoma vääristyy aivan liian helposti!

    Omiakin kokemuksia monenmoisia on, mutta en niihin nyt sen enempää mene.

    • 36.1

      Kaija Laine sanoo

      Tuosta riskimerkinnästä sen verran, että en ole tietenkään varma miten sitä käytetään muissa hoitoalan laitoksissa, mutta ainakin ohjeistus on kaikille yhteinen. Itse toimin kehitysvammapuolella ja meillä riskimerkintää aggressiivisuudesta ei kirjata asiakkaan tietoihin muusta syystä kuin asiakkaan itselleen tai muille aiheuttaman konkreettisen väkivaltaisuuden vuoksi, eikä silloinkaan yhden, kahden tai vielä kolmenkaan väkivaltatilanteen jälkeen. Uhan pitää olla todella hyvin dokumentoitu ja toistuva.

  35. 37

    H-k sanoo

    Olisi syytä tutkia riitaisan eron ja huoltajuuskiistan aikana parin toisistaan tekemien tutkintapyyntöjen kohtalo. Aivan varmasti on monen kohdalla niin, että toisen tutkintapyynnöt etenevät ja toinen ei saa mitään tietoa omistaan.

  36. 38

    Sinitähtönen loisti taivaalla, hope no more, pahaa kuitenkin peläten, ettei osa lopulta enää jaksa. sanoo

    Iso joukko täysiä viranomaisrikollisia koko porukasta, siis poliiseista sekä kenttä- että konttoriväki, voimakeinoja käytettäessä puretaan omia aggressioita poliisilain suomassa turvassa, ylilyönnit painetaan villaisella, kun on saatu Ramboilla viran tuomassa suojassa !
    Keskinäisestä solidaarisuudesta suojellaan virkaveljien ja -sisarien rikkomuksia, Valehdellaan älyttömästi, todisteita tuhotaan, esitutkintaa ohjataan halutusti puolueellisesti, selostukset asenteellisia mielipiteitä EI objektiivisia yms. Lisäksi rikos asioissa tutkinnanjohtajat ”neuvotelee” syyttäjien kanssa tuomiot niille joille se halutaan valmiiksi, samoin syyttämättäjättämisillä suojellaan virkakoneistoa, vaikka eletäänkin mukamas oikeusvaltiossa. Riippumaton tuomioistuin ja HAH &HAH!! Tätä se nyt vaan nykyajan suomettuminen on, valitettavasti.

  37. 39

    Lento sanoo

    Itseäni kiusaa se, että poliisi ei noudata lakia tai perustelee vaatimuksiaan asioilla, joita ei laissa ole. Tämä on pieni asia, mutta oireellinen: Minut on laitettu kaatamaan siiderini (meillä oli yksi puolen litran juoma kahteen pekkaan, olimme molemmat selvin päin, istuimme hiljaksiin ja olimme erittäin täysi-ikäisiä) maahan ei-laillisin perustein. Poliisi oli selkeästi tulkinnut meidät takaa päin parikymmentä vuotta ikäämme nuoremmiksi eikä hänellä ollut enää kanttia perääntyä tilanteesta. On ongelmallista, että jos en tottele, rikon lakia, vaikka poliisi rikkoo sitä ensin.

    Ikävämpi juttu oli, kun kuuntelin oven läpi naapuriin tehtyä selkeästi laittomasti suoritettua kotitarkastusta. Syletti.

  38. 40

    Kati L sanoo

    Omalla kohdallani ei varsinaisesti lisää luottamusta poliisiin, vaikka herättääkin tiettyä huvittuneisuutta se että nimeni on poliisin todennäköisesti epävirallisissa rekistereissä aina ja ikuisesti.
    En ole koskaan ollut syytettynä tai epäiltynä ylinopeutta kummemmasta rikoksesta.
    Olen kerran ollut kuultavana yhden väkivaltarikoksen tiimoilta, koska nukuin tapahtumahetkellä tapahtumapaikkana olleessa talossa, kuten moni muukin.
    Kerran olen soittanut poliisin paikalle nähtyäni baarin ikkunasta tappelun puistossa ja ilmoittauduin myös ainoana lukuisista silminnäkijöistä vapaaehtoisesti todistamaan tapauksesta. Tosin siitä ei koskaan sitten kuulunut mitään.
    90-luvulla tunsin kotipaikkakuntani moottoripyöräjengiporukoita. Olin osaan heistä tutustunut ihan muissa yhteyksissä. Aina silloin tällöin kotonani pidettiin bileitä ja jatkoja, joihin myös jotkut tästä jengistä osallistuivat. Eikä siinä sen kummempaa. Pikku hiljaa biletys jäi itseltäni ja ko. jengitoimintakin kuihtui.
    Mutta kun samaisen kotini läheltä pidätettiin yli 10 vuotta myöhemmin ihan muista syistä ihminen, jolla ei ollut mitään tekemistä 90-luvun kilttien kotibileiden kanssa; häneltä kysyttiin yhteyksistä sekä minuun että moottoripyöräjengeihin-
    Syy: olen ”henkilö, josta poliisilla on tietoa”.
    En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

  39. 41

    Pelokas sanoo

    Tämä on jo hieman vanha ketju, mutta haluan kertoa oman kokemukseni joka vei luottamuksen poliisiin, ja mielenterveyden. Yhtenä päivänä minulle soitettiin ja sanottiin että minua halutaan kuulla todistajana laitoksella. En tiennyt mistä oli kyse, mutta ajattelin että eikai juttelusta haittaa ole. Saavuttuani laitokselle pieneen huoneeseen, nimien vaihdon jälkeen minulle ilmoitettiin että olen pidätetty enkä saa enää asianajajaa, koska kuulemma jos suostuu jutteluun niin samalla kieltäytyy asianajajasta. En uskonut, mutta kaksi poliisimiestä ei päästänyt ulos huoneesta niin en voinut mitään. En saanut soittaa kenellekään että ruokkisivat lemmikkini, joten koko pidätysajan pelkäsin ovatko eläimet kunnossa. Edes äidilleni ei kerrottu kun hän epätoivoissaan soitti kaikki sairaalat, poliisilaitokset ja muut läpi. Olin pidätyssellissä eikä kukaan poliisin ulkopuolella tiennyt mitä minulle tapahtui. Pari päivää kestävänä aikana kaksi poliisia uhkaili minua väkivallalla. En tiedä olivatko he tosissaan, mutta nuorelle pienelle autistille se oli todella pelottavaa. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni kun olin poliisin kanssa tekemisissä, eikä heillä ollut perusteita miksi minua syytettiin. Taisin kooni ja muun puolesta olla helppo kohde. Lopulta pääsin pois, mutta en mennyt kertomaan kenellekään koska kukapa olisi uskonut, ei ainakaan poliisi. Tämän totesi poliisikin kun lähdin. En ole sen jälkeen voinut luottaa, vaan käännyn eri suuntaan jos poliisi tulee vastaan.

  40. 42

    ripa sanoo

    Luottamus poliisiin meni siinä, kun mulle läheinen ihminen sai avomieheltään aika huolella turpaan, pääsi onneksi vessaan piiloon ja soitti poliisit paikalle. Poliisit olivat hyvin kyllästyneitä ja sanoivat suoraan, ettei heitä kiinnosta mitään rakastavaisten pulmia ratkoa. ”Menkää vaikka paneen tai jotain”, suora lainaus toiselta poliisilta.

    Jos en voi luottaa siihen, että saan apua selkeässä pahoinpitelytapauksessa, miten voisin luottaa muissakaan tapauksissa? Lisäksi rasististen mielenosoitusten turvaaminen ja voimankäytön liioittelu on vienyt luoton nolliin.

  41. 43

    Ne resurssit sanoo

    Luotan pääosin poliisiin, vaikka oma arkikokemukseni osoittaa muuta. Joitain vuosia sitten vaimoni uskoi pakittaneensa autollaan taakse ahtaasti jätettyä toista autoa päin. Vaimoni arveli, että auton vetokoukku koski toiseen autoon. Tulin juuri töistä, kun vaimoni oli ihmettelemässä tilannetta kotimme lähellä. Takana olevan auton molemmat ovet olivat lommolla ja lommot olivat ruosteessa. Koukku ei myöskään ollut lommojen korkeudella. Eli teimme virheen, ei lappua, koska ei tuoretta vauriota. Jonkun viikon kuluttua poliisista soitettiin. Vaimoni kutsuttiin kuulusteluun. Hän oli kuulemma paennut kolaripaikalta. Poliisilla oli silminnäkijän todistus. Rekisterinumero oli otettu talteen. Menin vaimoni mukaan kuulusteluun ja kerroin tapausta tutkivalle poliisille, etteivät vauriot voineet olla vaimoni aiheuttamia, koska molemmat ovet olivat kasassa, eikä sellaista voinut syntyä yhdestä pienestä mahdollisesta osumasta. Lisäksi lommot olivat ruosteessa eikä korkeus täsmännyt. Ehdotin, että poliisi katsoo koneeltaan vaurioitetun auton kuvat tai ajetaan autot vierekkäin, jolloin hän näkee heti, että kyseessä on vakuutushuijaus. Tutkiva poliisi kysyi minulta ajoinko autoa, Vastasin, että en. Hän sanoi, ettei minulla ollut mitään asiaa olla kuulustelussa mukana ja poisti käytävälle. Tämän jälkeen hän oli sanonut pelokkaalle vaimolleni, että hänellä on kaksi vaihtoehtoa. Maksaa ko. poliisin määräämä ihan kohtuullinen sakko, tai sitten asia etenisi oikeuteen, rangaistus olisi kovempi ja vaimoni saisi rikosrekisterimerkinnän. Yllättäen vaimoni tunnusti aiheuttaneensa vauriot. Asia oli sillä selvä. Mitätön pikkuasia oli selvitetty, totuudesta viis.

    • 44.1

      Maria Pettersson sanoo

      Tää on supertärkeä asia. Mun tuttavista kuusi seitsemästä ahdistelun tai raiskauksen poliisille ilmoittaneesta on ollut todella epätyytyväisiä saamaansa kohteluun, joka onkin kyllä ollut pahimmillaan todella kammottavaa. Voi toki olla, että jos kaikki on mennyt hyvin, ihminen ei kerro siitä, mutta nää on nyt ne seitsemän joista tiedän.

      • 44.1.1

        Olli Saljas sanoo

        Itä-Uudenmaan Rikosjärjestöä ei saa millään Rikostutkintaan! Olen yrittänyt vuosia! Poliisit, Tuomarit ja Asianajajat ovat mukana tässä. Minulla on pitävät Todisteet näistä MM: 7 poliisista. Huijaavat myös Työnantajaansa Suomen Valtiota, pelkästään minun jutussa on Valtio saanut ainakin Miljoona tappion. Huijattuja voi olla satoja. Rikosjärjestön Toimintaperiaate on: Esitutkintaa ei Toimiteta! Mutta jos yrität Tutkintaa tekevät Tekaistuja Syytteitä MM: ettei Epäilyt mahdolliset Lahjus Rahojen siirrot näy. ITÄ-UUDENMAAN POLIISI PITÄISI LAITTAA HETI RIKOSTUTKINTAAN! Poliisipäälikkö Kari Rantala VOISI OIKEASTI HÄVETÄ TOIMINTAANSA, KUN SUOJELEE AMMATTIA HYVÄKSI KÄYTTÄEN RIKOLLISIA! Löytyykö rehellistä lehtimiestä, tässä on vuoden Lehtijuttu ja Uutisjuttu? Todisteet on! Soita 0400442779 T. Olli Saljas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *