Se on työ joka lämmittää

Helsingin Sanomat uutisoi eduskunnassa käydystä energiapoliittisesta keskustelusta. Hallitus oli ilmeisesti päättänyt jotain hakkeesta ja turpeesta ja siitä, miten näiden hintoja tulee manipuloida, jotta energiantuotanto on optimaalista. Asiattoman kirjoittajat voivat vain haaveilla tällaisista optimointikyvyistä, mutta tästä ehkä lisää myöhemmin.
Jutun mielenkiintoisin kohta liittyy nimittäin vasemmistopuolueiden kiistaan, joka meni Hesarin mukaan näin:
”Vasemmistopuolueet korostivat energiaratkaisujen työllisyysnäkökulmaa. Sdp:n Päivi Lipponen sanoi, että ydinvoimalan rakentaminen tuo suuren määrän työtä ja lisäinvestointeja. Vasemmistoliiton Silvia Modig näki, että nimenomaan uusiutuva energia työllistää hyvin.”
Vasemmistopuolueet siis todellakin kiistelivät siitä, kumpi pystyy takaamaan vaivalloisemman tavan tuottaa energiaa.
Mitä jos keskustelua olisi käyty eduskunnan sijaan esimerkiksi kaupan kassajonossa:
– Oletko huomannut Päivi, että jos imurin sijaan käytät lyhytvartista harjaa, siivous on paljon vaivalloisempaa ja aikaavievää? Se voi muuttua jopa niin vaivalloiseksi, että Paavonkin täytyy osallistua siivoukseen.
– En, en ole tullut ajatelleeksi. Tarkoitat siis, että kotini on yhtä puhdas kuin aiemmin, mutta siihen käytetty työn ja työntekijöiden määrä kasvaa. Kiitos neuvosta Silvia!
Vastaavanlaisia ehdotuksia kuulee poliitikkojen suusta lähes päivittäin. Sääntö on, että kahdesta muuten samanlaisesta toimenpiteestä tulee valita se, joka työllistää enemmän. Eikä tämä suinkaan ole suomalainen ilmiö. Animaatiotaloustieteen piirissä tälle on annettu nimikin: Make-Work Bias!
Lopuksi haluan tarjota demareille vaatimattoman ohjeen energiapoliittisessa taistelussa Vasemmistoliittoa vastaan: ehdottakaa, että demareiden ydinvoimaloissa kaikkien työntekijöiden toinen käsi on sidottu selän taakse. Jos hyvin käy, tämä tuplaa ydinvoimalan työllistävän vaikutuksen ja maailma pelastuu.
Kommentit (13)
  1. Päivi Lipposen toimintaa olen sen verran seurannut, etten yhtään hämmästelisi vaikka hän ehdottaisi talkoita, joissa rikotaan asioita. Niiden korjaaminen edistää työllistymistä.

    Minun mielestäni kiinnostavinta energiapoliittisessa keskustelussa oli se, että kaikkien kansanedustajien mielestä yhteisiä varoja pitää panosta clean-techiin (kenties se kirjoitetaan eri tavalla). Mistä ihmeestä tämä viisaus on heille tullut? On vaikea uskoa, että ammatiltaan poliisit, sosionomit, opettajat, työnohjaajat, lääkärit, toimialaohjaajat, veturinkuljettajat jne. ovat perehtyneet liiketoiminnan mahdollisuuksien koko kirjoon ja tulleet kaikki samaan johtopäätökseen: Clean-tech on ala, joka tuottaa suurimman hyvinvoinnin tulevaisuudessa.

    Vaihtoehtoisena hypoteesina tarjoan seuraavaa: Kansanedustajat eivät tajua yhtään mitään siitä, mihin kannattaa investoida (muutenhan he olisivat itse tehneet niin omilla varoillaan). Mutta he ovat lapsellisen innoissaan englanninkielisistä lyhyistä ja helposti lausuttavista nimistä tai käsitteistä kunhan ne eivät vaan viittaa mihinkään konkreettiseen. Lisäksi ounastelen, että clean-tech-teollisuus on lobannut niin tehokkaasti, että jopa pitkän saksan lukeneet osaavat lausua kliintek ymmärrettävästi.

  2. Katsastajakollega H käsitteli juuri tätä asiaa hiljattain: http://bit.ly/1sh7Wxe

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *