Rosa Meriläisen käymäläetiikka

Tämä kirjoitus sisältää yhtälöitä. Jos ne eivät näy kunnolla selaimessasi, voit ladata pdf-version.

Meriläisen käymälähypoteesi

Rosa Meriläinen puuttui taannoisessa Helsingin Sanomien kolumnissaan tärkeään yhteiskunnalliseen ongelmaan: naisten miehiä pidempiin vessajonoihin. Ilmiö on kaikille tuttu, mutta sitä koskeva yhteiskuntatieteellinen tietämys on hyvin vähäistä. Jostakin syystä tutkimusta aiheesta ei liiemmälti ole.

Meriläinen nostaa pidempien käymäläjonojen selitykseksi miesten ja naisten käymälöiden erilaiset kapasiteettivaatimukset. Pisuaarit vievät kerta kaikkiaan vähemmän tilaa, joten miestenhuoneessa samaan neliömäärään mahtuu enemmän toimipisteitä. Meriläisen hypoteesi on mielenkiintoinen ja todenmakuinen. Meriläinen ehdottaa myös ratkaisua: ”Reiluinta ja järkevintä tilankäyttöä olisivat kaikille yhteisesti tarkoitetut vessat, joita siivotaan riittävän usein”.

Meriläisen ajatukset ansaitsevat tulla otetuksi vakavasti. Koska valtamedia ei näytä olevan kiinnostunut tästäkään tasa-arvokysymyksestä, päätimme pohtia sitä täällä Asiattoman sivuilla. Lähestyimme asiaa normatiivisen taloustieteen keinoin. Rajasimme tarkastelun oman kiinnostuksemme mukaisesti ravintoloiden wc-tiloihin, vaikka uskomme, että tulokset ovat käyttökelpoisia yleisemminkin.

Otimme lähtökohdaksi Meriläisen hypoteesin ja pohdimme seuraavatko hänen johtopäätöksensä siitä. Siis jos erot jonojen pituudessa johtuvat pisuaarien kapasiteettisäästöstä, ovatko yhteiset käymälätilat reiluin ja järkevin tapa organisoida ravintoloiden wc-palvelut? Entä voidaanko asiasta sanoa jotakin muuta kiinnostavaa?

Tarkastelut perustuvat yksinkertaiseen malliin (tai, kuten Asiattomassa tapaamme sanoa, tarinaan), joka on kuvattu tarkemmin jäljempänä. Yksinkertaisuudestaan huolimatta malli tavoittaa mielestämme jotakin olennaista Meriläisen visiosta. Analyysin tulokset ovat mielenkiintoisia.

Pohdimme ensiksi erillisiä käymälöitä. Kysyimme kuinka kiinteä käymälöille varattu tila tulisi jakaa miesten ja naisten wc-tilojen välillä. Otimme hyvinvoinnin mittariksi keskimääräisen jonotus- ja käyntiajan. Tuloksena on, että suurimman hyvinvoinnin saavuttaminen edellyttää, että naisasiakkaita kohden pitää varata enemmän wc-tiloja kuin miehiä kohden. Esimerkiksi jos mies- ja naisasiakkaita on yhtä paljon, yli puolet käymälätiloista tulisi varata naistenhuoneelle.

Mutta analyysi ei pääty tähän. Naisten jonotusaika on hyvinvoinnin kannalta parhaissa mahdollisissa wc-tiloissa edelleen miesten jonotusaikaa pidempi. Vaikka siis naisasiakkaille pitää varata enemmän tilaa, naiset jonottavat optimoidussa käymälässä silti miehiä pitempään. Tämä johtuu siitä, että miesten palveleminen on Meriläisen hypoteesin mukaisesti naisia halvempaa kapasiteettimielessä. On hyvinvoinnin kannalta järkevää palvella ”helppoja” asiakkaita nopeammin kuin ”vaikeita”. Toisin sanoen pelkästään havaitsemalla, että naisten jono on miesten jonoa pidempi, ei voida tehdä johtopäätöstä epäeettisestä käymäläsuunnittelusta.

Kolmas johtopäätös on kenties tärkein. Meriläisen väite siitä, että yhteiset käymälätilat olisivat reiluimpia ja järkevimpiä, ei pidä paikkaansa. Yhteiset wc-tilat ovat huonompia kummankin sukupuolen kannalta kuin yllä kuvatut hyvinvointioptimoidut erilliset wc-tilat. Sekä naiset että miehet jonottavat pidempään yhteisiin tiloihin kuin erillisiin. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että yhteiskäymälässä pisuaarien tuottamaa kapasiteettietua ei pystytä hyödyntämään lainkaan.

Meriläinen nostaa siis esille tärkeän kysymyksen siitä, kuinka meidän tulisi yhteiskuntana organisoida käymälät. Hänen hypoteesinsa pisuaarien kapasiteettisäästön keskeisyydestä ansaitsee tulla testatuksi empiirisesti. Mutta Meriläinen ei huomaa, että naisten pidempi wc-jono ei välttämättä ole seurausta syrjinnästä, vaan se voi olla tulos optimaalisesta wc-tilojen jakamisesta. Meriläisen ratkaisu, yhteiskäymälät, on ongelmallinen. Ratkaisu voi pidentää kaikkien, myös naisten jonotusaikaa.

Meriläisen mielenkiintoisen analyysin puutteet osoittavat, kuinka tärkeää asioiden tarkka pohtiminen on, ja kuinka formaali mallintaminen voi auttaa tässä.

Kiireinen lukija voi hyvin jättää lukemisen tähän. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin jatkaa. Seuraavassa osassa kuvailemme johtopäätösten taustalla olevaa ajattelua tarkemmin. Lopuksi pohditaan lähestymistavan rajoituksia, vaihtoehtoisia hypoteeseja jonon pituudelle ja esitämme toiveita tulevan asiaa koskevan tutkimuksen suunnasta.

Malli

Yleisiä oletuksia

Kuten sanottua, pohdimme asiaa ravintolakäymälöiden näkökulmasta. Jotta Meriläisen hypoteesin seuraukset voitaisiin nähdä mahdollisimman kirkkaina, oletetaan että naisten ja miesten välillä ei ole muuta eroa kuin istumavessojen vaatima lisätila pisuaareihin verrattuna. Toisin sanoen oletetaan, että naisten ja miesten vessakäynti kestää keskimäärin yhtä kauan, ja että naisten ja miesten täytyy käydä vessassa keskimäärin yhtä usein.

Nämä oletukset eivät varmaankaan ole täysin realistisia. Mutta kuten sanottua, ne helpottavat Meriläisen hypoteesin seurausten erottamista kaikista muista naisten ja miesten mahdollisten erojen vaikutuksista. Sukupuolten eroja ja näiden seurauksia pohditaan kirjoituksen viimeisessä osassa. Samassa osassa pohdimme muitakin lähestymistavan rajoitteita, joten kriittinen lukija haluaa ehkä vilkaista viimeistä osaa aina välillä.

Asioiden yksinkertaistamiseksi otimme eettiseksi periaatteeksi sen, että kaikkien, niin miesten kuin naistenkin wc:ssä ja jonossa viettämä aika on yhtä arvokasta. Toisin sanoen, mitä vähemmän aikaa ihmiset jonossa ja käymälässä yhteensä viettävät, sen parempi. Käymäläpuuhissa vietetty aika on poissa seurustelusta ja juomisesta, siis niistä aktiviteeteista, joita varten ravintolassa ollaan. Myös tätä ratkaisua pohditaan viimeisessä osassa.

Poisson-jakautunut jonon pituus

Mallinnamme käymäläjonon pituutta Poisson-jakauman avulla. Poisson-jakaumaan tai siitä johdettuihin jakaumiin voidaan päätyä monella tavalla. Yksi tapa olisi mallintaa wc-jonoa Poisson-prosesseihin perustuvan jonotusmallin avulla..

Yksinkertaisuuden vuoksi valitsimme hiukan erilaisen tavan. Oletetaan, että ravintolassa on $latex {n}&fg=000000$naista ja $latex {m}&fg=000000$ miestä, yhteensä siis $latex {m+n}&fg=000000$ asiakasta. Ravintolaan on mahdollista rakentaa $latex {k=\kappa(m+n)}&fg=000000$ istumakäymälää. Parametri $latex {\kappa}&fg=000000$ siis kuvaa, kuinka monta istumakäymälää ravintolaan on mahdollista rakentaa asiakasta kohden. Naiset voivat käyttää vain istumakäymälöitä, sen sijaan miehille voidaan rakentaa pisuaareja. Oletamme yksinkertaisuuden vuoksi, että miehet käyvät ravintolan miestenhuoneessa vain virtsaamassa. Pisuaareja on mahdollista rakentaa $latex {1+\alpha}&fg=000000$ kappaletta yhtä istumakäymälää kohden.

Kuvatkoon luku $latex {\theta}&fg=000000$ sitä, kuinka monta miesten pisuaaria ravintolassa on miesasiakasta kohden. Parametri $latex {\tau}&fg=000000$ on vastaava naisten luku. Ravintolan pitäjän on siis valittava nämä luvut niin, että kokonaiskäymäläkapasiteetti jaetaan näiden kesken. Tämä voidaan esittää seuraavan yhtälön avulla:

$latex \displaystyle \frac{\theta}{1+\alpha}m+\tau n=\kappa\left(m+n\right). &fg=000000$

Myöhemmän tarkastelun kannalta yhtälö on hyödyllistä jakaa kummaltakin puolelta asiakasmäärällä $latex {m+n}&fg=000000$ ja kirjoittaa muotoon:

$latex \displaystyle \frac{\theta}{1+\alpha}\mu+\tau(1-\mu)=\kappa. &fg=000000$

Tässä $latex {\mu=\frac{m}{n+m}}&fg=000000$ on miesten osuus asiakkaista.

Oletetaan aluksi luvut $latex {\theta}&fg=000000$ ja $latex {\tau}&fg=000000$ kiinnitetyiksi tiettyihin arvoihin. Myöhemmin pohditaan niiden optimaalista valintaa. Ravintolassa on siis $latex {\theta m}&fg=000000$ miesten pisuaaria ja $latex {\tau n}&fg=000000$ naisten wc:tä. Mallinnetaan käymälöihin menoa seuraavan yksinkertaisen mallin avulla. Kunkin asiakkaan täytyy mennä käymälään, ja asiakkaan on valittava mihin oman sukupuolensa käymälään menee. Asiakkaat eivät pysty koordinoimaan valintojaan, so. he eivät voi sopia keskenään kuka menee mihinkin käymälöistä.

Tämäntyyppisessä tilanteessa on luonnollista ajatella, että kukin asiakas valitsee käymälän täysin satunnaisesti. Jos kaikki muutkin tekevät niin, omaa jonotusaikaansa ei voi lyhentää valitsemalla käymälän jollakin muulla perusteella. Satunnainen käymälävalinta on tasapainokäyttäytymistä tässä mielessä.

Tarkastellaan esimerkin vuoksi naisia. Miesten tilanne on analoginen. Naisia on $latex {n}&fg=000000$ kappaletta, ja he valitsevat wc:n täysin satunnaisesti. Valinta osuu tiettyyn käymälään siis todennäköisyydellä $latex {1/\tau n}&fg=000000$. Naisten wc-jonon pituuden jakauma on binomijakauma, ja todennäköisyys, että jonon pituus $latex {L}&fg=000000$ on $latex {l}&fg=000000$ on:

$latex \displaystyle Pr(L=l)=\frac{n!}{l!(n-l)!}\left(\frac{1}{\tau n}\right)^{l}\left(1-\frac{1}{\tau n}\right){}^{n-l}. &fg=000000$

Tarkasteluja voidaan tästä vielä yksinkertaistaa sopivasti raja-arvoistamalla. Tarkastellaan äärellisen sijasta äärettömän suurta ravintolaa. Annetaan naisten ja miesten lukumäärän kasvaa rajatta, kuitenkin niin että keskeiset suhdeluvut $latex {\mu,\kappa,\theta,\tau}&fg=000000$ pysyvät samoina.

Tästä on esimerkiksi se hyöty, että käymälöiden lukumäärän kokonaislukuluonnetta ei tarvitse murehtia. Äärettömän suuressa ravintolassa käymälöiden määrän suhde asiakasmäärään voi olla mikä tahansa (positiivinen) luku.

Tällöin esimerkiksi

$latex \displaystyle \begin{array}{rcl} \\ lim_{n\rightarrow\infty}Pr(L=l) & = & lim_{n\rightarrow\infty}\frac{n(n-1)\cdots(n-l+1)}{n^{l}}\left(1-\frac{1}{\tau n}\right){}^{-l}\frac{1}{l!}\tau^{-l}\left(1-\frac{1}{\tau n}\right){}^{n}\\ & = & \frac{\tau^{-l}e^{-\frac{1}{\tau}}}{l!}, \end{array} &fg=000000$

eli äärettömän suuressa ravintolassa jonon pituus on Poisson-jakautunut parametrilla $latex {1/\tau}&fg=000000$. Tulokseen päästään havaitsemalla, että tulon kaksi ensimmäistä termiä lähestyy ykköstä, kun taas viimeinen termi lähestyy lukua $latex {e^{-1/\tau}}&fg=000000$.

Oletetaan vielä, että saman käymälän valinneet naiset järjestäytyvät jonoon täysin sattumanvaraisesti. Jos wc-käynnin pituus on $latex {w}&fg=000000$ minuuttia, keskimääräinen yhteenlaskettu käynti- ja jonotusaika kun jonon pituus on $latex {l}&fg=000000$, on

$latex \displaystyle t=\frac{1}{l}(w+2w+\ldots+lw)=\frac{1}{2}w(l+1). &fg=000000$

Näin ollen naisten keskimääräinen jonotus- ja käyntiaika äärettömän suuressa ravintolassa on

$latex \displaystyle T_{F}=\frac{w}{2}{\scriptscriptstyle \sum_{l}\,}p_{l}l+\frac{w}{2}=\frac{w}{2}(L_{F}+1), &fg=000000$

jossa $latex {L_{F}}&fg=000000$ on keskimääräinen naisten jonon pituus.

Vastaavasti miesten jonon pituus on Poisson-jakautunut parametrilla $latex {1/\theta}&fg=000000$. Ja keskimääräinen miesten jonotuksen ja käynnin yhteispituus on $latex {T_{M}=\frac{w}{2}(L_{M}+1)}&fg=000000$, jossa $latex {L_{M}}&fg=000000$ on keskimääräinen jonon pituus. Tässä on siis käytetty Meriläisen oletusta siitä, että käynnin pituus on sama kummallakin sukupuolella.

Poisson-jakauman odotusarvo on sama kuin Poisson-parametrin arvo. Toisin sanoen $latex {L_{F}=1/\tau}&fg=000000$ ja $latex {L_{M}=1/\theta}&fg=000000$. Pitkähköjen laskelmien lopputulos on siis hyvin yksinkertainen. Jonon odotettu pituus on kääntäen verrannollinen käymälöiden ja asiakasmäärän suhteeseen.

Normatiivinen analyysi

Kuten sanottua, otamme hyvinvoinnin mittariksi käymäläkäyntiin kuluvan kokonaisajan. Tätä valintaa pohditaan vähän enemmän kirjoituksen viimeisessä osassa.

Hyväntahtoisen yhteiskunnallisen suunnittelijan on siis pyrittävä mahdollisimman pieneen keskimääräiseen kokonaisaikaan. Miesten ja naisten keskimääräinen odotusaika on sama affiini muunnos keskimääräisestä jonon pituudesta. Näin ollen suunnittelijan ongelma voidaan yhtä hyvin kuvata keskimääräisen jonon pituuden minimointina. Keskimääräinen jonon pituus taas on

$latex \displaystyle L=\mu L_{M}+(1-\mu)L_{F}=\frac{\mu}{\theta}+\frac{1-\mu}{\tau}. &fg=000000$

Ravintolan kapasiteettirajoite on

$latex \displaystyle \frac{\theta}{1+\alpha}\mu+\tau(1-\mu)=\kappa. &fg=000000$

Hyvinvoinnin maksimointi- eli hyväntahtoisen suunnittelijan ongelma on siis:

$latex \displaystyle min{}_{\theta,\tau}\left\{ \frac{\mu}{\theta}+\frac{1-\mu}{\tau}\right\} \; s.e.\;\frac{\theta}{1+\alpha}\mu+\tau(1-\mu)=\kappa. &fg=000000$

Tämä on helpoin ratkaista laskemalla ensin $latex {\tau}&fg=000000$ $latex {\theta}&fg=000000$:n funktiona

$latex \displaystyle \tau=\frac{\kappa(1+\alpha)-\theta\mu}{(1-\mu)(1+\alpha)}, &fg=000000$

jolloin saadaan yhden muuttujan minimointiongelma

$latex \displaystyle min{}_{\theta}\left\{ \frac{\mu}{\theta}+\frac{(1-\mu)^{2}(1+\alpha)}{\kappa(1+\alpha)-\theta\mu}\right\} . &fg=000000$

Tämän ensimmäisen kertaluvun ehto on

$latex \displaystyle -\frac{\mu}{\theta^{2}}+\frac{(1-\mu)^{2}(1+\alpha)\mu}{\left[\kappa(1+\alpha)-\theta\mu\right]^{2}}=0, &fg=000000$

josta saadaan

$latex \displaystyle \frac{1}{\theta^{2}}=\frac{(1-\mu)^{2}(1+\alpha)}{\left[\kappa(1+\alpha)-\theta\mu\right]^{2}}. &fg=000000$

Tämä voidaan kirjoittaa pariinkin informatiiviseen muotoon, kunhan huomataan, että $latex {\frac{(1-\mu)^{2}(1+\alpha)}{\left[\kappa(1+\alpha)-\theta\mu\right]^{2}}=\frac{1}{(1+\alpha)\tau^{2}}}&fg=000000$, jossa siis $latex {\tau}&fg=000000$ja $latex {\theta}&fg=000000$ ovat optimaaliset arvot.

Ensimmäinen on

$latex \displaystyle L_{M}^{2}=\frac{L_{F}^{2}}{1+\alpha}. &fg=000000$

Ja kun muistetaan, että jokaista naista kohden on varattu määrä $latex {C_{F}=\tau=1/L_{F}}&fg=000000$ wc-kapasiteettia, ja jokaista miestä kohti pisuaarisäästön vuoksi määrä $latex {C_{M}=\frac{\theta}{1+\alpha}=1/[(1+\alpha)L_{F}]}&fg=000000$, saadaan toinen informatiivinen muoto ensimmäisen kertaluvun ehdolle:

$latex \displaystyle (1+\alpha)C_{M}^{2}=C_{F}^{2}. &fg=000000$

Keskeiset tulokset nähdään suoraan näistä yhtälöistä. Ensimmäinen osoittaa, että eettisessä käymäläjärjestelyssä naisten jono on pidempi kuin miesten. Toinen puolestaan osoittaa, että naisille pitää eettisessä käymälässä varata enemmän tilaa kuin miehille.

Nyt täytyy enää osoittaa kolmas johtopäätös, eli se, että erilliset käymälät ovat parempia kummallekin sukupuolelle. Yhteisiin wc-tiloihin voidaan rakentaa vain istumakäymälöitä. Tällöin keskimääräinen jonon pituus on yksinkertaisesti

$latex \displaystyle L_{C}=\frac{1}{\kappa}. &fg=000000$

Riittää siis osoittaa, että optimissa $latex {\theta>\kappa}&fg=000000$ ja $latex {\tau>\kappa}&fg=000000$. Ensimmäisen kertaluvun ehdosta seuraa, että optimissa $latex {\theta^{2}=(1+\alpha)\tau^{2}.}&fg=000000$ Siis $latex {\tau=\frac{\theta}{\sqrt{1+\alpha}}}&fg=000000$ ja $latex {\theta=\sqrt{1+\alpha}\tau}&fg=000000$. Sijoittamalla ensimmäinen kapasiteettirajoitteeseen saadaan

$latex \displaystyle \frac{\theta}{1+\alpha}\mu+\frac{\theta}{\sqrt{1+\alpha}}(1-\mu)=\frac{\theta}{1+\alpha}\left(\mu+\frac{\left(1-\mu\right)}{\sqrt{1+\alpha}}\right)=\kappa, &fg=000000$

josta seuraa, että $latex {\frac{\theta}{1+\alpha}>\kappa}&fg=000000$, jolloin luonnollisesti myös $latex {\theta>\kappa}&fg=000000$. Samalla tavalla saadaan

$latex \displaystyle \frac{\tau}{\sqrt{1+\alpha}}\mu+\tau(1-\mu)=\tau\left(\frac{\mu}{\sqrt{1+\alpha}}+1-\mu\right)=\kappa, &fg=000000$

josta seuraa $latex {\tau>\kappa.}&fg=000000$

Näin yhteiskäymälässä sekä naisten että miesten jono on pidempi, samoin kuin odotusaika. Yhteiskäymälään siirtyminen alentaa kaikkien hyvinvointia.

Laskelmien takana oleva intuitio on aika selvä. Jonotusaika on kääntäen verrannollinen käymälöiden ja asiakasmäärän suhteeseen. Pisuaarien kapasiteettiedun hyödyntäminen edellyttää, että rakennetaan myös vain miehille sopivia pisuaarikäymälöitä. Tästä hyötyvät sekä miehet että naiset, joille vapautuu näin kapasiteettia henkeä kohti enemmän kuin miehille. Näin ollen myös jonotusaika on lyhyempi.

Keskustelua

Olemme keränneet tähän joitakin pohdintoja lähestymistavan rajoitteista ja mahdollisista laajennuksista. Haluamme kuitenkin korostaa, että uskomme keskeisten johtopäätösten olevan aika robusteja. Kun miesten palveleminen on helpompaa, heitä kannattaa palvella nopeammin. Mutta pisuaarien antamaa säästöä ei kannata kokonaan siirtää miehille, vaan myös naiset saavat osan siitä. Siksi erilliset käymälät ovat kaikille parempi vaihtoehto.

Meriläisen hypoteesi

Otimme analyysissä Meriläisen kapasiteettihypoteesin lähtökohdaksi. Hypoteesia itseään täytyisi tietenkin testata empiirisesti. Toisin sanoen tulisi selvittää, mitkä ovat keskeiset syyt naisten wc-jonon pituuteen.

Malli

Käyttämämme malli on monella tavalla yksinkertainen. Mutta kuten edellä totesimme, uskomme, että toisenkinlaiset mallit tuottavat samansuuntaisen johtopäätöksen. Mutta olemme tietoisia lähestymistavan rajoitteista. Jäämmekin innostuneina ja nöyrinä odottamaan millaisia vastaväitteitä ja niiden tukena olevia mallinnusratkaisuja saamme nähdä.

Käymälässäkäyntiteknologian sukupuolierot

Oletimme, että naisten ja miesten wc-käynnin kesto on sama. Nämä ovat tuskin täysin realistisia oletuksia. Naisten käynti kestää luultavasti pidempään kuin miesten. Tämä johtuu osittain siitä, että naisten wc-käyntien aikana suorittamien toimenpiteiden kirjo on laajempi kuin miehillä.

Naisten ja miesten vessassakäyntitiheys on sekin erilainen, varmaankin sekä fysiologisista syistä että erilaisten juomatottumusten vuoksi. Miehet juovat enemmän ja suosivat olutta, naiset vähemmän ja juovat useammin viiniä. Oletukset onkin tehty sen vuoksi, että pystytään eristämään Meriläisen kapasiteettihypoteesin vaikutus muista tekijöistä. Emme usko, että oletusten väljentäminen muuttaisi johtopäätöksiä olennaisesti.

Epälineaarinen hyötyfunktio

Otimme jonotuksen kustannukseksi jonossa vietetyn ajan. Tämä on tietenkin yksinkertaistus. Voi esimerkiksi olla, että minuutin lisäjonotuksen aiheuttama kustannus on suurempi jos on odottanut jo 10 minuuttia kuin jos on odottanut vain minuutin. Kustannus voi olla eri sukupuolilla erilainen. Meriläinen esimerkiksi kuvaa värikkäästi raskauden vaikutuksia käymäläkäynnin frekvenssiin ja odotuksen kustannuksiin. Emme ole ottaneet tätä huomioon laskelmissa. Mutta uskomme, että perustuloksemme pysyvät voimassa, vaikka odotuskustannusta mallinnettaisiin vähän tarkemmin.

Muut kuin jonotuskustannukset

Meriläinen tuo kirjoituksessaan esiin myös toisenlaisia eettisiä kysymyksiä. Hän perustelee ehdotustaan yhteisistä vessoista myös sillä, että tämä järjestelmä ei nöyryytä ihmisiä, joille sukupuoli ei ole selvä juttu. Lähestymistapamme ei mallinna suoraan tätä mahdollisesti merkittävää hyötyä. Jos hyöty on merkittävä, voi olla että liioittelemme erillisten käymälöiden edullisuutta.

Emme myöskään ota huomioon erillisten käymälöiden vaikutusta lastenhoidon jakautumiseen sukupuolten välillä. Tämä on seikka jota Meriläinen myös pohtii kolumnissaan.

Ei-utilitaristinen etiikka

Eettinen lähtökohtamme on selkeän utilitaristinen. Muunkinlaisia valintoja voi toki tehdä. Jonkun mielestä naisten ja miesten tulemien samanlaisuus voi olla arvo sinänsä. Tällainen etiikka ajaa kannattamaan yhteisiä käymälöitä, vaikka sillä olisi kustannus. Näin ajatteleville laskelmamme tarjoaa mahdollisuuden pohtia oman etiikan toteuttamisen kustannuksia. Mutta kysymys on tietenkin viime kädessä omista arvoista.

Positiivinen analyysi

Analyysimme on normatiivinen siinä mielessä, että etsimme eettistä eli hyvinvointia maksimoivaa ratkaisua. Mutta myös aiheen positiivinen analyysi olisi kiinnostavaa. Kiinnostava kysymys on ainakin se, miten ravintolan oikeasti kannattaa valita wc-kapasiteetin määrä ja sen sukupuolijakauma. Tässä täytyy tietenkin miettiä millainen wc-kapasiteetti tarvitaan minkäkinlaisen tarjoilukapasiteetin ja tuotevalikoiman kanssa.

Mutta mielenkiintoinen on myös kysymys siitä, minkälaisen sukupuolijakauman voittoa maksimoiva ravintola haluaa ja miten wc-kapasiteetin jakauma vaikuttaa siihen. Voi esimerkiksi olla, että asiakkaat arvostavat sitä, että ravintolassa on toisen sukupuolen edustajia. Toisissa ravintoloissa voi olla päinvastoinkin. Olisi mielenkiintoista tietää miten ravintoloiden välinen kilpailu asiakkaista vaikuttaa kapasiteetin suuruuteen ja jakaumaan.

Toivottavasti tätä tärkeää aihetta käsittelevää teoreettista ja empiiristä tutkimusta nähdään tulevaisuudessa enemmän.

Kirjoitus on läpikäynyt kevytversion vertaisarvioinnista. Virheitä voi silti olla, ja lupaamme oluet niiden osoittajalle.

Kommentit (33)
  1. Todella valaiseva kirjoitus wc-ongelmasta. Yhtä jäin kuitenkin kaipaamaan. Meriläisen ansiokas kolumni alkaa: "Maailmassa on enemmän kännyköitä kuin vessoja." Kirjoituksenne ei sano tästä mitään.

    klaus kultti

  2. Make Blomvist
    19.4.2016, 11:28

    Ehdotus wc-ongelmien lopulliseksi ratkaisuksi:

    Erilliset wc:t pöntöille ja pisuuareille, ei sukupuolijaottelua! Näin saadaan hyöty irti parhaiten molemmista malleista. Tällä mallilla voi myös sukupuolestaan epävarma yksilö käydä tuuttaamassa ilman vaivannuuttavaa pohdintaa omasta identiteetistä.

    Mistä voin käydä pokaamassa Nobelini?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *