Pieni vaalisarja 1: Aku, Touho ja solidaarisuus

Kirjoitus aloittaa Asiattoman pienen vaalisarjan. On vielä epäselvää ehtivätkö sarjan muut osat näihin vaaleihin.

Suomalaiset äänestäjät ovat solidaarista väkeä. Eihän maan korkeaa veroastetta voida demokratiassa muuten selittää. Ihmiset äänestävät verojen ja tulontasauksen puolesta koska rakastavat toisiaan. Suomen veroaste ei ehkä ole korkein Pohjois-Korean jälkeen, mutta aika solidaarisia me silti olemme. Asiattoman väki on kuullut paitsi poliitikkojen, myös vielä hienompien ihmisten, kuten kuuluisien filosofien väittävän samaa.

Väite on tietenkin puppua. Korkea veroaste ei mitenkään välttämättä kerro solidaarisuudesta. Asiaa valaisee tälläkin kertaa matka tarujen Asiatonlandiaan.

Asiatonlandiassa asuu kolme ihmistä, Aku, Touho ja Roope. Akun ja Touhon tulot ovat 100 euroa, Roopen 1000 euroa. Asiatonlandiassa ei tiedetä solidaarisuudesta yhtään mitään. Jokainen kansalainen ajattelee vain omaa etuaan. Jollakin keinolla Asiatonlandiaan on kuitenkin pystytetty demokratia. Kukin kansalainen saa äänestää maan veroprosentista. Veroilla kerättävät rahat jaetaan tulonsiirtoina niille, joiden tulo on keskimääräistä pienempi.

Millainen veroaste Asiatonlandiaan muodostuu? Ajatellaan esimerkin vuoksi alkutilannetta, jossa ei ole veroja. Joku ehdottaa, että veroprosenttia nostetaan vaikka 10 %:een. Ketkä äänestävät tämän puolesta? Aku ja Touho joutuvat tällä veroprosentilla maksamaan veroa 10 euroa kumpikin. Roope joutuu pulittamaan 100 euroa. Verokertymä on siis 120 euroa. Se jaetaan tulonsiirtoina, niille joiden bruttotulo on keskimääräistä pienempi.

Tämä väestöryhmä koostuu luonnollisesti Akusta ja Touhosta. Kumpikin saa tulonsiirtoa 60 euroa. Kummankin nettotulo on siis verojen ja tulonsiirtojen jälkeen 150 euroa. On ilmeistä että molemmat kannattavat veroasteen nostamista. Roope ei luonnollisestikaan kannata sitä, mutta kahden kolmasosan enemmistöllä veronkorotus hyväksytään.

Mutta miksi tyytyä tähän? Samanlainen laskutoimitus osoittaa, että 50 % veroasteella Akun ja Touhon nettotulot ovat 350 euroa. Kumpikin kannattaa edelleen lämpimästi myös uutta veronkorotusta. Roope ei, mutta hän on vähemmistössä. Uusikin korotus hyväksytään kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä.

Itse asiassa ei löydy mitään veronkorotusta, josta Aku ja Touho eivät pitäisi. Verotus nousee niin korkeaksi, että kaikkien nettotuloista tulee samat. Siis olettaen, että Aku ja Touho eivät voi verottaa Roopea niin paljon, että tästä tulee heitä köyhempi. Jos tätä rajoitetta ei ole, Aku ja Touho kannattavat luonnollisesti 100 % veroa.

Seurauksena on siis täydellinen tulontasaus, vaikka asiatonlandialaisemme ovat täydellisen itsekkäitä. On selvää, ettei tulonjakoa voida tästä enää tasoittaa, vaikka Asiatonlandian asukkaat rakastaisivat toisiaan kuin itseään.

Veroasteesta ja tulonjaosta ei siis voida päätellä kuinka solidaarisia ihmiset ovat.

Kommentit (14)
  1. Ihmiset kannattavat solidaarisesti enemmän veroja muille kuin itselleen, jotta omat palvelut turvataan ja leikkauksissakin kannattavat lähinnä niitä, jotka eivät kohdistu itseen.

    Eläkeläiset kannattavat opintotuen leikkausta, opiskelijat eläkeläisten. Eläkeläiset kannattavat eläkeläisten verotuksen alentamista, vaikka eivät varmasti kannata yleistä veronalennusta.

    Yleisesti ottaen kansalaiset ovat sitä mieltä, että rikkaiden veroja pitäisi korottaa ja rikkaaksi lasketaan kaikki, jotka ansaitsevat enemmän kuin itse. Vastaavasti köyhille pitää saada lisää palveluja ja tulonsiirtoja, ja oma tulotaso nähdään yleensä ensimmäiseksi köyhän tulotasoksi, jolle näitä tulonsiirtoja pitää lisätä.

    – Syltty

  2. Pentti Vartia kirjoitti kymmenisen vuotta sitten tähän liittyen Tieteessä tapahtuu -lehteen pienen artikkelin, jossa hän totesi ongelmalliseksi tilanteen, jossa verotuloista riippuvaiset kansalaiset (kansaneläkkeen ja sosiaalitukien saajat, julkisen sektorin työntekijät) osin pääsevät päättämään verotuksesta ja julkisista menoista.

    Tästä tietysti jompikumpi iltapäivisin ilmestyvistä paskalehdistä sai lööppihepulin malliin "EVA:n johtaja haluaa viedä äänioikeuden eläkeläisiltä ja sosiaalituen saajilta!!", ja siihen keskustelu sitten muistaakseni loppuikin.

    1. Kalle Isokallio on sitä mieltä, ettei tätä pysty enää tuon takia enää korjaamaan, ts. kun saamapuolella on tarpeeksi massaa, demokratiassa mikään toiminnan järkeyttäminen ei enää onnistu ennen kuin tulee joko sotilasvallankaappausta (kansalaismielipiteestä ei tarvitse välittää) tai konkurssi (IMF määrää).

      "Kalle Isokallio: "Me ollaan tilanteessa, jota ei pysty enää korjaamaan" "

      http://areena.yle.fi/radio/1953461

      Pahalta näyttää.

      – Syltty

    2. Niin no… kun suomalaisten kriisitietoisuutta on milloin missäkin kehuttu, minä olen sanonut, että suomalaisten tämänhetkinen kriisitietoisuus merkitsee sitä, että ollaan valmiit tekemään kipeästikin naapuriin sattuvia ratkaisuja talouden korjaamiseksi. Jotkut ovat kuvitelleet sitä huumoriksi, mutta se ei valitettavasti sitä ole.

      Tuo Vartian juttu on muuten Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 1/2005 otsikolla "Eläkeläisistäkö äänestäjien enemmistö?", ilmainen pdf-versio löytyy googlettamalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *