Perhe on pahin

Perheyritys voi saada sukupolvenvaihdoksen yhteydessä verohelpotusta. Tämä tarkoittaa sitä, että perheen sisällä tapahtuva omaisuuden siirto saa kevyemmän verokohtelun kun perheen ulkopuolelle tapahtuva. Sukupolvenvaihdokseen liittyvään perintöverotukseen suunnitellaan parhaillaan lisäalennusta, tosin esitys saattaa vielä kaatua eduskunnassa. Ei siis kenties ole liian myöhäistä muistuttaa, miksi perheyritysten sukupolvenvaihdoksia ei pidä tukea.

Perheyritykset ovat julkisuudessa suosittuja. Niitä pidetään kasvottomien pörssiyritysten söpöinä vastakohtina. Helsingin sanomien kolumnisti esimerkiksi luonnehti taannoin perheyrityksiä seuraavasti: “Perheyritykseen on sitoutunut sellaista pääomaa, jota on vaikea mitata rahassa: tahtoa, perinteitä, osaamista, velvoitteita. Sanalla sanoen kunniaa.”

Kolumnisti ei ole ihan oikeassa. Kunnia ja sen sellaiset meitä hienompien ihmisten asiat eivät ole pääomaa. Sen sijaan niitä on helppoa mitata rahassa. Tarkastellaan asiaa esimerkin avulla. Suvun patriarkka tehtailija Teräs miettii yrityksensä myymistä pörssiyhtiö Kasvoton Oyj:lle. Yritys on Kasvoton Oyj:n omistajille 100 miljoonan arvoinen. 

Mutta jos Kasvoton Oyj ostaa yrityksen, Teräksen suvun perijästä Kullervo Teräksestä ei tule johtajaa. Kullervon johdossa yrityksen arvo on vain 90 miljoonaa, koska suoraan sanottuna Kullervo on parempi kuluttamaan varallisuutta kuin luomaan sitä. Perheen kunnia, perinteet ja jatkuvuus kuitenkin saavat Teräkset pitämään yrityksen suvussa. Toisin sanoen tehtailija Teräs perillisineen maksaa 10 miljoonaa kunniasta ja jatkuvuudesta. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää, Asiattoman puolesta kukin käyttäköön varallisuuttaan miten haluaa. Mutta ei tässä ole mitään erityisen hyvääkään: tilanne on sama kuin jos tehtailija olisi ostanut pojalleen 10 miljoonan lätkävarusteet.

Jotta asia ei jäisi epäselväksi, korostetaan sitä, että Teräkset todella käyttävät ihan oikeaa varallisuutta Kullervon johtajaksi saamiseen. Jos Teräkset olisivat suvun jatkuvuuden asemesta arvostaneet isoa nuotiota, he olisivat voineet polttaa yhden kymmenestä tehtaastaan ja myydä loput 90 miljoonalla Kasvoton Oyj:lle, joka olisi joutunut rakentamaan tehtaan uudestaan. Tulos olisi sama: Teräkset olisivat kuluttaneet varallisuutta 10 miljoonan edestä arvostamaansa asiaan. Asiattoman avomielinen väki joutuisi tällöinkin toteamaan, että kukin käyttäköön varallisuuttaan miten haluaa. Mutta on epäselvää, riemuitsisivatko kolumnisti ja muut perheyrityksiä fanittavat.

Perheyritysten taipumus pitää omistus suvussa on siis kulutusta, ei varallisuuden luomista.

Miten tämä sitten liittyy sukupolvenvaihdoksen verokohteluun? Ehkä Teräksen suku ei haluakaan kuluttaa varallisuutta perheen kunniaan, vaan haluaa suurimman mahdollisen tuoton omaisuudelleen. Näin ollen suku myy yrityksen Kasvottomalle. Paitsi tietenkin jos verottaja kohtelee myyntiä Kasvottomalle eri tavalla kuin siirtoa Kullervolle. Jos verohelpotus on niin suuri, että Kullervon aikaansaama 10 miljoonan arvonalennus kompensoituu, kunniasta viis veisaavakin Teräksen suku siirtää tehtaat Kullervolle. Koska edes Teräkset eivät välitä mitään kunniasta, varallisuutta tuhoutuu 10 miljoonaa ilman, että kukaan saa mitään. Tuloksena on siis iso nuotio.

Kommentit (22)
  1. Kullervon keskimääräsitä toimaria heikommista johtajankyvyistä on myös olemassa uskottavaa empiiristä näyttöä: https://hbr.org/2011/03/family-firms-need-professional

  2. Kaipa perheyritysten katsotaan pitävän parempaa huolta työntekijöistään, kun huonon kohtelun aikaansaama ikävä julkisuus kohdistuu helposti johtoportaaseen itseensä. Samoin johtajat saattavat tuntea vahvempia omantunnontuskia esim. joukkoirtisanomisista. Tällä periaatteella toimivat saksalaiset teräsfirmat ja Toyota ennen vanhaan. Suurten monikansallisten aikana tämä on hankalampaa, kun osakkeenomistajat ympäri maailmaa tivaavat voittojaan.

    1. Lyhyt kommentti aineettomasta pääomasta: Yrittämistä, yritysten eri vaiheita ja muotoja on tutkittu huomattavan paljon. Lähes kaikissa korostuu ns. human capital, aineeton pääoma, social ties tai vastaavat käsitteet, jotka ovat erittäin keskeisessä roolissa. Tähän nähden kyseinen kommentti vaikuttaa erittäin kummalliselta:

      ”Kolumnisti ei ole ihan oikeassa. Kunnia ja sen sellaiset meitä hienompien ihmisten asiat eivät ole pääomaa. Sen sijaan niitä on helppoa mitata rahassa.”

      Kysyisin siis mitä tarkoitatte tällä? Eikö asia ole juuri päinvastoin ja erityisesti liittyen mittaamiseen vielä siten, että aineetonta pääomaa, kuten hs-kolumnistin käyttämää pointtia ”kunniasta”, ei pystytä mittaamaan rahassa?

    2. katsastaja h
      17.3.2015, 10:28

      Parahin Anonyymi,

      Olet oikeassa, perheyritykseen voi tietenkin olla sitoutunut tietämystä ja "sosiaalista pääomaa". Perheen kunniasta maksaminen ei kuitenkaan kuulu näihin vaan on kulutusta.

      Jos tällaista sosiaalista pääomaa on ja sitä ei voida siirtää ulkopuolisille omistajille, tämä tarkoittaa, että yritys on arvokkaampi perheelle kuin ulkopuoliselle omistajalle. Tilanne on siis päinvastainen kuin kirjoituksen esimerkissä. Toisin sanoen yritys on arvokkaampi Kullervon kuin Kasvottoman omistuksessa. Tällöin perhe ei luonnollisesti halua myydä ulkopuoliselle. Mutta tässä tapauksessa ei myöskään tarvitse suosia sukupolvenvaihdosta verohelpotuksella. Teräkset pitävät yrityksen suvussa ilmankin. Itse asiassa jos yritys on arvokkaampi suvun hallussa, he pitävät sen suvussa vaikka sen myymistä ulkopuolisille suosittaisiin.

    3. Olen samaa mieltä teidän kanssanne kommenttinne loppuosasta, ja verotusasioista.

      Pääasiallinen väitteeni jäi kuitenkin käsittelemättä, voin laittaa sen osiin: 1) HS-kolumnistin käyttämä käsite ”kunniasta” ei ole sama kuin miten te sen mielestäni ymmärrätte, 2) HS-kolumnissa käytössä olevan määritelmä ”kunniasta” viittaa lähinnä aineettomaan pääomaan, *3) jota ei pystytä mittaamaan rahassa, 4) joka tekee teidän esimerkistänne Kullervon ja Kasvottoman kanssa hiukan kömpelön. 5) Esimerkkinne toimii vain jos kunnia määritellään itsepäisyydeksi/tahdoksi pitää omistus suvussa (maksoi mitä maksoi)

      *3) Yleisesti ottaen kunniallisuus/kunnia tulisi ymmärtää olevan ulkopuolella taloudellista hyöty/haitta, voitto/tappio –asetelmaa. Kyseessä on prosessi ja vakaumus johonkin yksilöä suurempaan, ei lopputulos tai laskelma. Perinteisessä mielessä olevaa kunniaa ei vain pysty mittaamaan rahassa, tämän ehdottaminen sotii täysin vasten koko käsitteen sisältöä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *