Onko Juha Sipilä Dr. Evil?

Tiedotusvälineissä Kepun puheenjohtaja Juha Sipilä on leimattu tyhmyriksi, koska hän ei osaa laskea julkisen sektorin kokoa oikein.  Asiaa on päivitelty esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa. Pääkirjoitussivuakin vähemmän vakavasti otettavat tahot, kuten HS:n Nyt-liite ja nettitv-kanava pilkkaavat Sipilää mm. vertaamalla miesparkaa Mike Myers -hahmoon. Mistä on kysymys?

Sipilä oli väittänyt julkisen sektorin osuudeksi bruttokansantuotteesta 58 %. Tilastokeskus kuitenkin esittää oikean luvun olevan 20 %. Asiattomassa ei ole ollut tapana turhaan puolustaa keskustapoliitikkojen virheitä. Tässä tapauksessa kuitenkin Tilastokeskuksen laskutapa on vähintään yhtä hölmö kuin Sipilänkin.

Mistä ero Tilastokeskuksen ja Sipilän lukujen välillä johtuu? Syitä on useita, mutta tarkastellaan pääasiallista. Tilastokeskuksen luvuissa on vain julkinen tuotanto, keskeisesti siis kaikki ne julkiset palvelut joita Suomessa tuotetaan. Mutta julkinen sektori käyttää rahaa muuhunkin.

Julkinen sektori verottaa toisilta ja antaa rahaa toisille tulonsiirtoina. Tulonsiirtoja ovat esimerkiksi erilaiset sosiaalietuudet. Mutta tulonsiirrot eivät ole tuotantoa eivätkä kuulu bkt:een. Ne ovat vain siirto kotitalouksilta toisille. Tulonsiirtojen maksajat voivat kuluttaa vähemmän, mutta saajat juuri saman verran enemmän, joten tulonsiirtojen vaikutus tilinpidossa on nolla. Sipilän luvussa on mukana tulonsiirrot, joten se ei ole julkisen sektorin osuus bkt:sta. Voi miten tyhmää, vai mitä? Kaikkihan tuon nyt tajuavat Nyt-liitteen toimituksessa.

Sipilä oli siis väärässä. Hänen lukunsa ei ole julkisen sektorin osuus bkt:sta. Mutta Tilastokeskuksen luku on monella tavalla epäinformatiivisempi kuin Sipilän. Tilastokeskuksen luvussa ei ole lainkaan mukana tulonsiirtoja. Mutta jokainen euro, joka käytetään tulonsiirtoihin, kulkee julkisen sektorin kautta. Julkinen sektori päättää, keneltä tulonsiirrot verotetaan ja kenelle annetaan. Verotuksen taloudellista toimeliaisuutta vähentävä vaikutus ei riipu siitä, käytetäänkö verovarat tuotantoon vai tulonsiirtoihin. Julkisen sektorin aiheuttamaa rasitusta kuvaa siis paremmin se, kuinka suurta osaa tuotannosta tai tuloista julkinen sektori kontrolloi tavalla tai toisella. Tähän kysymykseen Sipilän luku, vaikka ei olekaan oikea, antaa huomattavasti paremman vastauksen kuin Tilastokeskuksen.

Esimerkiksi diktatuurissa, jossa diktaattori varastaa lähes kaiken tuotannon itselleen ja jakaa sen kavereidensa pankkitileille tulonsiirtoina, ei Tilastokeskuksen laskelman mukaan ole lainkaan julkista sektoria.

Julkisen sektorin koko ei olekaan hyvin määritelty käsite. Se voi eri yhteyksissä tarkoittaa julkisen tuotannon määrää, verorasituksen määrää, julkisen sektorin kontrolloimien resurssien määrää, byrokratian määrää jne. Kutakin näistä pitää pohtia erikseen, eikä tuijottaa yksittäisiä tunnuslukuja. Kysymys julkisen sektorin optimaalisesta koosta ei kuitenkaan ole mieletön, kuten HS:n toimittaja väittää vielä yhdessä Sipilän lukua arvostelevassa artikkelissa. Se on vain hankala.

Yksi ilmeinen seikka, joka koko jupakasta käy ilmi on se, että Tilastokeskuksen kannanotot ovat pelkästään huonontaneet keskustelun tasoa. Tilastokeskus ei ole asiantuntija julkisen sektorin merkityksen arvioinnissa. On aika käsittämätöntä, että se esiintyy julkisuudessa sellaisena. Tilastokeskuksen tehtävä on tuottaa tilastoja, niiden tulkinta pitäisi jättää ammattilaisille.

Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Hei!

    Kiitos mielenkiintoisesta blogista, en olekaan törmännyt tähän aiemmin. Menee lukulistalle.

    En missään nimessä ole väittänyt, että kysymys julkisen sektorin koosta olisi mieletön. En ymmärrä miten tällaisen käsityksen voisi tekstistäni saada. Totta kai se on tärkeä kysymys, niin kuin kirjoitin. Näin: "Julkisen sektorin koko on poliittinen kysymys, josta täytyy puhua. Aihe ei myöskään ole helppo. Olisi silti kaikin puolin toivottavaa, että keskustelussa oltaisiin tarkkoja termien kanssa."

    Väitin – ja väitän edelleen – että "on mieletön kysymys, mikä julkisten menojen bkt-suhdeluku olisi sopiva". Tähän on monta syytä, muun muassa se, että luku kasvaa matalasuhdanteessa, kun sosiaalimenot kasvavat ja talous heikkenee tai hidastuu. Vastaavasti luku pienenee talouden kasvaessa. Ajatus suhdeluvun mielettömyydestä julkisen sektorin koon mittarina ei ole vain omani, sen jakaa myös moni ekonomisti sekä Tilastokeskuksen asiantuntija.

    Pyydän tarkkuutta asian kommentoinnissa. En myöskään pidä tavastanne kuvata näkökulmaani "Sipilän lukua arvostelevaksi". Tässä ei ole kyse mistään "Sipilän luvun" arvostelusta, vaan sen painottamisesta, että asioista pitää puhua oikeilla termeillä. Asia ei ole helppo, se on selvä, ja olen itsekin syyllistynyt vastaaviin virheisiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että median ei pitäisi puuttua yhteiskunnan johtavien poliitikkojen faktuaalisesti virheellisiin väitteisiin, varsinkaan tällaisissa asioissa, jotka ovat poliittisesti hyvin merkittäviä. Pidän myös erittäin kummallisena väitettänne, että Tilastokeskuksen asiantuntijat ovat huonontaneet keskustelun tasoa. TK:n asiantuntijat eivät ole tehneet "kannanottoja", vaan kertoneet miten asia oikeasti on. Jos tämä heikentää mielestänne keskustelun tasoa, se on varsin huolestuttavaa.

    Yt,

    Paavo Teittinen
    HS

  2. 2

    sanoo

    Parahin Paavo, kenties Asiattoman muotoilu oli epätarkka ja siitä sai väärän käsityksen siitä mitä olit sanonut. Hyvä että tarkensit.

    Mutta olemme eri mieltä siitä, ettei asioiden vertailussa bkt:een ole järkeä. Totta kai bkt vaihtelee suhdanteiden mukaan, ja kun jakaja vaihtelee, niin suhdelukukin vaihtelee. Mutta jos asiat on mitattu oikein, tämä kuuluu asiaan. Jos yritys vertailee kuluerien suhdetta tuloihin, ei suhdeluvun järkevyyttä vähennä se, että yrityksen tulot vaihtelevat suhdanteiden tai muun menestyksen mukana. Suhdeluvun, kuten bkt-suhdeluvunkin tarkoitus on kuvata sitä, kuinka paljon käytetään verrattuna siihen mitä tuotetaan. Jos tuotanto vaihtelee, menojen merkityskin vaihtelee. On sitten eri kysymys, kuinka suhdeluvun aikasarjaa täytyy tulkita ja kuinka paljon vuosittaisille tunnusluvuille pannaan painoa. Mutta tämä pätee tietenkin kaikkiin tilastoihin.

    Tietenkin täytyy puuttua poliitikkojen tyhmiin ja virheellisiin väitteisiin. Se on yksi pääharrastuksistamme täällä Asiattomassa, ellei ainoa harrastuksemme. Sipilä sekoili, se on selvää. Mutta monista Sipilää kritisoivista jutuista syntyi käsitys, että Tilastokeskuksen tarjoama 20 % on jotenkin oikein tai edes kuvaa paremmin julkisen sektorin kokoa. Tämä ei ole totta, ja tähän halusimme puuttua. Tarkoitus ei ollut puolustaa Sipilää, vaan kritisoida kriitikkoja.

    Mitä tulee Tilastokeskukseen, tarkoitus ei ollut väittää ettei TK osaa hommaansa. Sen sijaan oli tarkoitus sanoa jotain siitä, mikä on TK:n homma. Tilastokeskus hoitaa mittaustehtäväänsä ansiokkaasti. Mutta TK:n ulostuloista esimerkiksi Ylessä ja omassa Tieto&Trendit -blogissaan (http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51/), syntyy käsitys, että julkisen sektorin merkityksen mittaaminen on jotenkin tilastointiongelma ja kuuluu siksi TK:n kompetenssiin. Samoin ei voi välttyä käsitykseltä että 20 % on jotenkin hyvä kuvaus julkisen sektorin koosta. Kumpikaan väitteistä ei pidä paikkaansa. Julkisen sektorin merkityksen kuvaaminen ei ole taloustilastointiin vaan taloustieteeseen liittyvä kysymys. Siksi vastaus niihin ei löydy TK:n sinänsä luotettavista tilastoista. Lisäksi luku 20 % on täysin harhaanjohtava kuvaus julkisen sektorin koosta. Tilastokeskus perustelee sitä lähinnä "vertailukelpoisuudella", joka on tilastoviranomaiselle tärkeä asia. Mutta julkisen sektorin kokoa pohdittaessa pääkysymykset ovat aivan toiset.

  3. 3

    Anonyymi sanoo

    Puheenjohtaja Sipilän esille ottama asia on todellakin keskustelun ja pohtimisen arvoinen. Lienee hyvin todennäköistä, että julkinen sektori on liian suuri, jos se suhteutetaan tulevaisuuden talouskasvun potentiaaliin ja otetaan huomioon väestön ikärakenne.

    Tilastokeskus vastaa kansantalouden tilinpidosta ja sillä on viranomaisena suorastaan velvollisuus korjata poliitikkojen virheitä. Kaikille kansantalouden tilinpitoon perehtyneille on selvää, että julkinen sektori ei ole osa bruttokansantuotetta, vaan se suhteutetaan bruttokansantuotteeseen. Julkisen sektorin koko on poliittinen päätös. Tilastokeskus on ottanut ymmärtääkseni vain kantaa siihen, miten asia esitetään käsiteellisesti ja matemaattisesti oikein.

    Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa ja toimittaja Teittisen kolumnissa oli hyvin pilkallinen ja mestaroiva sävy. Tämä sävy korostuu etenkin siksi, että HS on pääkirjoituksisaan ja artikkeleissaan hyvin usein sekoittanut kansantalouden tilinpidon käsitteiden suhteen BKT:hen.

    • 3.1

      sanoo

      Parahin Anonyymi, blogikirjoituksen tarkoitus ei ollut ottaa kantaa julkisen talouden kokoon sinänsä. Kenties tartumme aiheeseen joskus myöhemmin näillä sivuilla. Tilastokeskuksella on toki velvollisuus puuttua virheisiin julkisessa keskustelussa, ja Sipilä teki virheen. Mutta Tilastokeskus on esittänyt useissa paikoissa, että luku 20 % on jotenkin hyvä luku kuvaamaan julkisen sektorin osuutta taloudesta. Tämä ei pidä paikkaansa: julkisen sektorin tuotannon arvo eli arvonlisäys ei anna oikeaa kuvaa julkisen sektorin koosta. Julkisen sektorin koko ei ole matemaattinen kysymys, eikä tilinpidon käsitteisiin liittyvä kysymys. Se on huomattavasti monisyisempi asia, eikä kuulu Tilastokeskuksen kompetenssin piiriin, toisin kuin tilinpidon tekniset mittaamiskysymykset. Asian voi havaita esimerkiksi TK:n Tieto&Trendit -blogikirjoituksesta (http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51/). Siinä arvonlisän osuuden kriteerinä on sen vertailukelpoisuus. Mutta tietenkään vertailukelpoisuus ei ole järkevä ainoana kriteerinä. Vertailukelpoisuus saavutetaan tässä jättämällä paljon tärkeitä eriä pois, joten lähestymistapa ei ole järkevä. On paljon muita yhtä vertailukelpoisia tapoja tarkastella julkisen sektorin kokoa, mutta nämä tavat eivät yleensä suoraan perustu tilinpidon eriin, eivätkä siis kuulu TK:n toimialaan.

      Kommentaattori huomauttaa aivan oikein, että SIpilän kaltaisia lipsahduksia nähdään usein lehdistössä. Esimerkiksi julkisen sektorin alijäämän bkt-osuudesta puhuminen lienee yhtä väärin kuin julkisten menojen bkt-osuudesta puhuminen. Alijäämähän on nimittäin julkiset menot – tulot / bkt, ainakin karkeasti.

  4. 4

    Anonyymi sanoo

    Hei Katsastaja!

    Kiitos asiallisesta vastauksesta.

    Tarkentaisin vielä omaa kantaani sen verran, että bkt-suhdeluvut voivat olla kyllä ihan järkeviä mittareita, mutta mielestäni julkisten menojen suhde ei ole sellainen. Sen sijaan esimerkiksi veroaste on, koska se ei ole käsittääkseni kovin suhdanne-herkkä. Julkinen sektori voi vaikuttaa veroasteeseensa, mutta paljon vähemmän menojensa määrään. Jos menoja leikkaa esimerkiksi taantumassa, koska ajatellaan että menojen bkt-suhdeluku on kasvanut "liian suureksi" (mitä sillä tarkoitetaankaan), vaikutus voi hyvinkin olla yhä heikompi talous, pahempi työttömyystilanne ja näin ollen suuremmat julkiset menot (sekä pienemmät tulot). Yksi syy menojen bkt-suhdeluvun ongelmallisuuteen onkin mielestäni se, miten suhdelukua tavataan tulkita. Ja koska verot vähentävät yksityisen sektorin tulovirtoja ja rahavarallisuutta ja sitä kautta rasittavat taloutta, kuvaa veroaste huomattavasti paremmin julkisen sektorin "rasittavuutta".

    Näin asia menee ainakin minun järkeilyssäni.

    Esitätte kyllä mielenkiintoisia pointteja, joihin aion perehtyä. Kiitti niistä. Ehkä muutan mieltäni niiden valossa.

    Mitä tulee yo. kommentoijaan, niin minun on aidosti vaikea kuvitella, miten näkökulmassani olisi ollut "pilkallinen ja mestaroiva sävy". On hieman latistavaa, että tällaisista neutraaleista, kieli keskellä suuta kirjoitetuista teksteistäkin esitetään tällaisia syytteitä. Jutussa vielä mainittiin erikseen, että virhettä esiintyy myös Helsingin Sanomissa.

    yt,

    Paavo Teittinen
    HS

    • 4.1

      Anonyymi sanoo

      Sikäli vähän tyhmää Sipilältä taivastella suhdelukua, jonka on jo aikaisemmin todettu kertovan hyvin vähän mistään mitään. Presidentti Niinistö sen taisi lanseerata ja jo tuolloin todettiin, että luku on harhaanjohtava. Joko Sipälältä tämä episodi mennyt kokonaan ohi tai sitten hän ei ymmärtänyt mistä oli kyse. Tyhmää tyhmää

    • 4.2

      sanoo

      Parahin Paavo,

      Olet oikeassa siinä, että lukujen kanssa pitää olla varovainen. Sen sijaan en osaa sanoa kuinka vaarallista menojen leikkaaminen taantumassa on. Meillä Asiattomassa suhtautuminen keynesiläisiin väitteisiin on vähintään yhtä varovaista kuin suhtautuminen erilaisiin suhdelukuihin (ks. esim. Pormestarin farmarihousut http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.fi/2014/10/pormestarin-farmarihousut.html).

      Yhdestä asiasta uskallan kuitenkin olla eri mieltä, julkisella sektorilla on nimittäin ihan yhtä suuret mahdollisuudet vaikuttaa menoihinsa kuin tuloihinsa.

      Verotuksen rasittavuudesta olet tietenkin oikeassa. Verojen rasitus ei kuitenkaan suoraan aiheudu siitä, että se alentaa yksityisen sektorin varallisuutta, vaan siitä että se vähentää taloudellista toimeliaisuutta ja suuntaa sitä vääriin kohteisiin. Tämä johtuu siitä, että verotus muuttaa taloudellisesta toiminnasta saatavia palkintoja. Myöskään tulonsiirtojen ja yritystukien aiheuttama rasitus ei johdu pelkästään siitä, että tulonsiirtoina käytettävät rahat joudutaan verottamaan. Rasitusta seuraa myös siitä, että tulonsiirrot ja tuet muuttavat samalla tavalla taloudellisen aktiviteetin palkintoja ja vääristävät siksi päätöksentekoa.

    • 4.3

      Anonyymi sanoo

      Julkisen sektorin "osuus" (sittemmin "suhde") BKT:sta on lanseerattu jo ainakin pari vuotta sitten — Etelärannasta. Sieltä se on levinnyt niin että päivittäin taivastellaan tämän suhteen suuruutta.
      Tiedättekö, että Suomessa toimivien yritysten liikevaihdon suhde BKT:en oli 195% vuonna 2013. (liikevaihto on toki vähän eri asia kuin julkisen sektorin menot. Mutta liikevaihdolla maksetaan karkeasti ottaen yritysten menot joten se käynee suuruusluokan osoittimeksi). Onkohan se liian iso vai liian pieni?

  5. 5

    Anonyymi sanoo

    "Sipilä oli väittänyt julkisen sektorin osuudeksi bruttokansantuotteesta 58 %. Tilastokeskus kuitenkin esittää oikean luvun olevan 20 %"

    Voitko laittaa linkkiä mistä tämä "oikea" luku on löytynyt?

  6. 7

    Anonyymi sanoo

    Ainakin mulle ongelmallisinta tämän meno-osuuden käytössä julkisen sektorin kokoa esitettäessä on se että sitä julkisessa keskustelussa käytettäessä syntyy kadunmiehelle käsitys siitä että yksityinen sektori olis 40% bruttokansantuotteesta, jos kerran julkinen on 60.

    Tämän vuoksi meno-osuuden käyttö on erittäin harhaanjohtavaa sellaisessa keskustelussa jonka osanottajat eivät ole menetelmästä perillä. Eli esim silloin kun sipilä tai stubb käyttävät sitä.
    Jälkimmäisistä epäilisin tosin että herrat eivät taida itsekään olla perillä asiasta vaan vetävät ihan dunning-krugerina, niin systemaattisesti molemmat ovat käyttäneet tuota "osuus bkt:stä on 58%", ilman mittään viittausta siihen että tietäisivät tai ymmärtäisivät mitä se meno-osuus tarkoittaa.

    En ole voinut olla ajattelematta että tätä väärinkäsitystä käytetään tarkoituksella väärin yleisön sumuttamiseksi.
    Poliitkon erityisesti olis syytä tälläisessä asiassa pyrkiä tarkkuuteen, nyt lopputulos on, … , no, .

    Mut kun se yksityisen sektorin koko bkt:stä ei helkkari soikoon ole 40 prosenttia, jos kokoa mitataan meno-osuudella, ja näin kuitenkin jokainen alan loppututkintoa vailla oleva kuvittelee kuullessaan sipilän tai stubbin väittävän että julkisen sektorin koko on 58 prosenttia. Tosta syntyy kertaluokan virhe.

    Mun henk koht mielipide on tosiaan että tässä aivan tarkoituksella ja estoitta sumutetaan. Riittää kun katsoo ketkä tätä ilmaisua käyttävät.

    Ei mulla muuta.

  7. 8

    Anonyymi sanoo

    niin, luin nyt uudestaan tämän alkuperäisen bloggauksen.

    Toinen lukukerta herätti kysymyksen siitä mahtavatko edes blogin kirjoittajatkaan olla perillä siitä mitä meno-osuus tässä yhteydessä tarkoittaa?

    "Mistä ero Tilastokeskuksen ja Sipilän lukujen välillä johtuu? Syitä on useita, mutta tarkastellaan pääasiallista. Tilastokeskuksen luvuissa on vain julkinen tuotanto, keskeisesti siis kaikki ne julkiset palvelut joita Suomessa tuotetaan. Mutta julkinen sektori käyttää rahaa muuhunkin. "

    I beg your pardon? Ei pääasiallinen vaan ainoa syy tilastokeskuksen ja sipilän lukjen eroon johtuu siitä että sipilä käyttää julkisen sektorin menojen suhdetta bkt:n puhuessan bkt-osuudesta, kun nämähän ovat kaksi ihan eri asiaa.

    Miksi bloggauksessa ei kiiinitetä mitään huomiota tähän? miksi bloggauksessa edelleen sotketaan asiaa vetämällä taas hatusta jokin uusi määritelmä julkisen sektorin koolle?

    Ehkä siihen on syynsä että "taloustieteilijät" eivät hesarissa kuulu tiede-sivulle vaan taloussivuille.

  8. 9

    sanoo

    Parahin lukija,
    Asiattoman tarkoitus ei ollut sotkea asiaa enempää, päinvastoin. Ehkä emme täysin onnistuneet. En kuitenkaan ihan kokonaan tajunnut ajatuksenjuoksuasi. Sipilä puhui julkisten menojen bkt-suhteesta ja Tilastokeskus julkisesti tuotetusta arvonlisästä. Kirjoituksessa oli tarkoitus kertoa yksi syy, miksi nämä kaksi lukua ovat erilaiset ja miksei Tilastokeskuksen luku ole mitenkään itsestäänselvästi oikea.
    Sipilä siis sekoili puhuessaan bkt-osuudesta, kun piti puhua suhteesta. Mutta yritimme tuoda esiin, että mitään yksiselitteistä ja oikeaa bkt-osuutta ei ole olemassa, varsinkaan Tilastokeskuksen ehdottama ei ole sellainen.

    • 9.1

      Anonyymi sanoo

      moi,

      kiitoksia vastauksesta.

      Sipilä ei puhunut julkisten menojen suhteesta bkt:n vaan täysin yksiselitteisesti julkisen sektorin koosta.

      Täysin yksiselitteisesti Sipilä oli sen suhteen myöskin väärässä, koska julkisen sektorin osuus bkt:stä on se 20 prosenttia, aivan kuten itsekin totesit.

      Jos blogin pitäjällä on tiedossa lähteitä joista käy ilmi että kaikki uutiset -joiden varassa asiasta olen- on virheellisesti siteerattu niin tutustun mielelläni niihin. Ei olis eka kerta kun joku tulee väärin siteeratuksi, mut tällä kertaa en mitenkään pidä todennäköisenä tätä vaihtoehtoa. Tästä mahdollisesta väärin siteeraus- aiheesta niin sanoakseni URL tai STFU.

      Se missä yhteydessä menojen suhdetta bkt:n kannattaa käyttää mittarina, sanoisin että sitä kannattaa käyttää mittarina ainoastaan keskustelussa jossa käsitteet ovat täysin selviä jokaiselle osallistujalle.

      Kuten pari postia aiemmin huomautin, ongelma on siinä että menojen suhdetta bkt:n käytettäessä kadunmiehen käsitys on että yksityinen sektori on kooltaan sitte 100-58 prosenttia bruttokansantuotteeesta, mikä on tietenkin täysin katastrofaalisen kokoloukkavirheen verran pielessä oleva käsitys.

      Ihan keskustelun vuoksi, yksityisen sektorin menothan ovat noin 160-170 prosenttia bkt:stä, minkä ehkä blogin kirjoittajakin tietää. Ainakin pitäs tietää.

      Jos ei aiemmin ole juolahtanut mieleen tämä niin tosiaan tämän vuoksi menojen bkt:osuuden käyttö on joko tarkoituksellista tai tahatonta harhaanjohtamista yleisessä, yleiskielisessä keskustelussa, missä osallistujilla ei ole käsitteet selvillä.

      On aivan totta että julkisen sektorin koon mittaaminen ei ole välttämättä helppoa eikä yksiselitteistä-
      siksi näitten käsitteiden käytössä pitäs olla hyvin tarkkana.

      Sipilä käytti termejä yksiselitteisesti väärin. Osuus bkt:stä ja menojen suhde siihen ovat kaks eri asiaa.
      Samaa on harrastanut pääministeri Stubb useaan otteeseen, tuossa olis toinen poliitikko josta pitäs kysyä onko hänkin dr evil.

      Toistaseksi pidän sekä sipilää että stubbia dr evileinä. Harhaanjohtaminen on harhaanjohtamista, eikä siihen saa edes vahingossa syyllistyä sipilän tai stubbin asemassa oleva poliitikko.

      Numerot tarvii saada oikein, nyt siinä ei ole onnistunut sipilä, stubb ja asiattoman lehtikatsauksenkin kohdalla toistaseksi näyttää olevan vähän niin ja näin.

      Se että aihe saattaa olla jonkun mielestä hankala ei missään tapauksessa tarkoita sitä että olemassaolevia mittareita sais viännellä ja kiännellä ihan kuin huvittaa, eikä se myöskään mitenkään miedonna S&S:n virhettä.

    • 9.2

      Anonyymi sanoo

      Samoja asioita minäkin ihmettelen. Jutussa annetaan ymmärtää, että Sipilä olisi tarkoittanut jotain muuta kuin sanoi. En minäkään ole sellaista piilotarkoitusta missään huomannut. Sipilä johti puheellaan harhaan – joko tarkoituksella tai ymmärtämättömyyttään.

      Ja Asiaton sotki tältä osin asioita entisestään, ylitulkitsemalla Sipilän tarkoittamaa (ellei Asiaton ole Sipilä itse).

      Toiseksi, Asiaton antaa ymmärtää, että Sipilän mainitsema luku olisi lähempänä totuutta siinä määrityksessä, jonka Asiaton itse keksi. Mitään tukea Asiattoman määrittelemän mukaisen ilmiön mittakaavalle ei kuitenkaan esitetä. Asiaton sekoitti ja hämärsi kokonaisuuden ymmärtämistä tästäkin näkökulmasta.

      Kolmanneksi: julkisen sektorin osuudella bruttokansanTUOTTEESTA ei ole ymmärtääkseni mitään tekemistä tulonsiirtojen kanssa, pikemminkin veroasteen.

      Tältäkin osin Asiaton vain pahensi asioiden sekaannusta.

      Hesarin pääkirjoitus oli ihan ansiokas, Tilastokeskus hoitaa hommansa niin kuin kuuluu ja tuli asiattomasti – ja aivan tarpeettomasti mollatuksi, Sipilä oli tyhmyri – ja Asiaton vaikuttaa tämän kirjoituksen osalta Dr. Evililtä.

    • 9.3

      Anonyymi sanoo

      Yksityisen sektorin menot ovat yritysten menot ja yksityiset kulutusmenot (ml. kotitalouksia palvelevat järjestöt sun muut jotka prof Viren Suomen Turusta kylläkin laskee julkiseen sektoriin ja saa suhdeluvuksi luvuksi 71% mikä käy ilmi Talouselämän Tebatista tänään 18.11.14).

      Kun yritysten menot ovat karkeasti yhtä paljon kuin liikevaihto, suhde BKT:en noin 190% ja yksityisten kulutusmenojen suhde BKT:en noin 55 prosenttia, on yksityisen sektorin suhde BKT:hen hulppeat noin 245 %. Prosenttilukujen käyttö tässä on muuten väärin, koska prosentit kuvaavat osuuksia eikä suhteita 😉
      Edellä oleva on faktaa, eikä kannanotto siihen onko julkinen sektori liian suuri, parahultainen vai liian pieni.

    • 9.4

      sanoo

      Anonyymit,
      Emme ole Sipilä. Asiattoman väki olisi iloisesti yllättynyt jos Sipilä olisi tyytyväinen muiden kuin tämän yhden kirjoituksen sisältöön. Toistonkin uhalla: sanoimme heti aluksi, ettei Sipilä ole oikeassa vaan väärässä. Emme esittäneet mitään omaa näkemystämme Sipilän kognitiivisista kyvyistä.

      Pääasia kirjoituksessa oli se, että Tilastokeskuksen 20 % on vielä epäinformatiivisempi luku kuin Sipilän. Julkisen sektorin tuotanto / arvonlisä ei missään tapauksessa ole järkevä julkisen sektorin koon mittari. Tilastokeskus on hoitanut hommansa hyvin sikäli, että on laskenut tilastot oikein. Mutta Tilastokeskus on myös lehdistössä ja blogissaan esittänyt toistuvasti että julkisen sektorin arvonlisä olisi jotenkin paras mittari julkisen sektorin koolle ja että Tilastokeskus tietäisi miten julkisen sektorin kokoa pitäisi mitata. Ei ole, eikä tiedä. Esimerkki rahat varastavasta diktaattorista kertoo, ettei julkisen sektorin kokoa mitenkään voida yksiselitteisesti mitata julkisella tuotannolla.

      Ehkä julkisen sektorin koko jossakin hyvin kapeassa tilinpidon mielessä on sen tuottama arvonlisä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa julkisen sektorin koko ymmärretään yleensä epämääräisemmin mutta varmasti laajemmin kuin pelkkä julkisesti tuotettu arvonlisä.

      Tulkintanne näyttää olevan että kirjoituksemme sotki asioita. Me olemme taipuvaisia sellaiseen tulkintaan, että me vain toimme esiin sen, että asia on sotkuinen. Sen sijaan, että Asiaton olisi sotkenut asioita, Tilastokeskus ja sitä siteeraava media yrittivät väittää sotkuista asiaa selkeäksi.

  9. 10

    Anonyymi sanoo

    "Sipilä oli väittänyt julkisen sektorin osuudeksi bruttokansantuotteesta 58 %. Tilastokeskus kuitenkin esittää oikean luvun olevan 20 %. Asiattomassa ei ole ollut tapana turhaan puolustaa keskustapoliitikkojen virheitä. Tässä tapauksessa kuitenkin Tilastokeskuksen laskutapa on vähintään yhtä hölmö kuin Sipilänkin"

    Luulen, että Sipilä bkt: sijasta tarkoitti nkt:a, nettokansantuloa, eli kansantyön ja -toimeliaisuuden puhdasta tuottoa. 58% on järkyttävän suuri luku.

    VV

  10. 11

    Anonyymi sanoo

    Tällä suhdeluvulla ja siitä tehtävillä tulkinnoilla "hämmentää" usein myös professori Wiren, esimerkiksi tuoreessa Talouselämässä. Linkkiä en tähän löytänyt. Välillä mietityttää, ovatko hänen kirjoituksensa kieli poskessa vai ihan vakavissaan kirjoitettuja. Analyysi ja johtopäätökset ovat usein aika yksiviivaisia ja tarkoitushakuisia.

  11. 13

    Anonyymi sanoo

    Julkisen sektorin kokoa ovat sen arvonlisä, tulonsiirrot ja sääntely. Arvonlisä on 21 %, tulonsiirrot kai 37 %, joten julkiset sektorin suhde BKT:hen on yli 58 %. Koska talous > BKT, julkisen sektorin osuus taloudesta on pienempi kuin 58 %, ellei sääntely ole runsasta. Taloudellisen vapauden indeksi on paras mittari julkisen sektorin taloudelliselle koolle (eli poislukien ei-taloudellinen sääntely kuten homoliittokielto). Muissa maissa säännellään yleensä vielä enemmän kuin Suomessa: http://www.heritage.org/index/ranking

  12. 14

    Anonyymi sanoo

    Lainaus alkuperäisestä tekstistä:
    "Julkisen sektorin koko ei olekaan hyvin määritelty käsite. Se voi eri yhteyksissä tarkoittaa julkisen tuotannon määrää, verorasituksen määrää, julkisen sektorin kontrolloimien resurssien määrää, byrokratian määrää jne. "

    Arvoisat Katsastajat, jossitelun vuoksi voidaan otaksua että julkisen sektorin koon määrittelyssä on ongelmia.

    Kolikolla on kuitenkin kääntöpuoli, jossittelun vuoksi joudutaan esim toteamaan että mikäli halutaan laajentaa julkisen sektorin määritelmää unionitasoisen ja kansallisen lainsäädännön määräämästä laskutavasta, mikä toki voidaan keskustelun vuoksi tehdä, joudutaan tietty tarkastelemaan myös julkisen sektorin varoja.

    Tässä tarkastelussahan selviää nopeasti se että suomen julkisen sektorin rahoitusasema on erinomainen. Olemme suorastaan upporikkaita koska julkiksen sektorin nettovarallisuus on kymmeniä miljardeja euroja plussalla.

    toivoopi,

    n.n

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *