Mitä olet aina halunnut tietää kyselytutkimuksista, mutta et ole uskaltanut kysyä

Osallistuin viime viikolla kaupunkiakatemian järjestämään kaupunkibulevardeja käsitelleeseen seminaariin. Aion keskittyä kaupunkibulevardien sijaan professori Matti Kortteisen seminaarissa pitämään puheenvuoroon tai tarkemmin sanoen ansiokkaaseen sosiologian graduun, jonka tuloksia Kortteinen lyhyesti kertasi (Päivitys: seminaarin esitysdiat ovat nyt saatavissa täältä). Gradu on ollut esillä aiemminkin esimerkiksi Hesarissa (ks. myös tämä).

Hesarin uutiskynnys ylittyi todennäköisesti siksi, että tulokset olivat yllättäviä. Niiden mukaan ihmisten asumistyytyväisyys oli alhaisempi tiiviisti rakennetuilla kuin pientalovaltaisilla alueilla. Yllättäväksi tuloksen tekee se, että samanaikaisesti asuntojen hintaerot kertovat päinvastaisesta ilmiöstä. Asuntojen laatuvakioidut hinnat ovat korkeammat nimenomaan keskustan läheisyydessä tiiviillä kerrostaloalueilla.

Tästä ristiriidasta herääkin kysymys, voiko kyselytutkimuksilla saada selville, mitä ihmiset arvostavat.

Tarkastellaan asiaa esimerkin avulla. Asiatonlandian pääkaupungissa Asiattomalassa on kaksi väkimäärältään samankokoista aluetta. Viherlaakso on rauhallinen ja vehreä pientaloalue, josta kuitenkin puuttuvat kaupalliset palvelut. Kerrostalovaltaisella Sykeniemellä sen sijaan on paljon ravintoloita ja muita palveluita, mutta joskus myös rauhatonta eikä luontoonkaan pääse helposti rauhoittumaan. Asiattomala on siitä erikoinen kunta, että siellä kaikki perheet ovat täysin samanlaisia. Niillä on esimerkiksi täsmälleen samat tulot ja kaikki perheet asuisivat mieluummin Sykeniemellä kuin Viherlaaksossa (esimerkin pointti ei muutu, vaikka kaikki pitäisivät enemmän Viherlaaksosta).

Asiattomalan pormestari haluaa tietää kaavoituspäätösten pohjaksi, kummasta aluetyypistä asukkaat pitävät enemmän. Pormestari palkkaa tutkijan selvittämään asiaa kyselytutkimuksella. Ennen kuin päästämme tutkijamme irti, on hyödyllistä tarkastella, millaiseksi kaupungin asukasrakenne ja asuntojen hinnat muodostuvat vapailla markkinoilla.

Kaikki perheet haluaisivat asua Sykeniemellä, mutta kaikki eivät sinne mahdu. Koska näin on, täytyy Sykeniemen asuntojen olla kalliimpia kuin Viherlaakson. Itse asiassa Sykeniemen asunnot ovat täsmälleen niin paljon kalliimpia, että kaikille perheille on yhdentekevää kummalla alueella ne asuvat. Viherlaaksossa asuva perhe muuttaisi mielellään Sykeniemelle, mutta kalliimman hinnan vuoksi perhe joutuisi tinkimään muusta kulutuksesta juuri sen verran, että muuttaminen ei kannata. Tätä tulosta kutsutaan kaupunkitaloustieteessä alueelliseksi tasapainoksi.

Tutkija toteuttaa nyt samanlaisen kyselyn kuin uutisoidussa gradussa. Ihmisiltä ei kysytä suoraan, kumpaa aluetta he pitävät parempana, vaan heiltä kysytään, miten tyytyväisiä he ovat nykyiseen asuinympäristöönsä. Hyvän kyselyn ominaisuus lienee se, että kaksi samalla alueella asuvaa täsmälleen samanlaista vastaajaa antaa kyselyyn saman vastauksen. Kaikki Viherlaakson asukkaat ovat siis yhtä tyytyväisiä keskenään samoin Sykeniemen asukkaat.

Tämä on kaikille selvää, mutta ainakin meille on epäselvää, löytyykö Viherlaakson ja Sykeniemen asukkaiden vastauksista eroja. Ja jos löytyy, miksi?

Yksi mahdollisuus on tämä: Jos kyselyssä todella mitataan asuinalueen kaikkia ominaisuuksia, mukaan lukien asumisen hintaa, vastauksen pitäisi olla asuinalueesta riippumaton. Jos, kuten edellä osoitettiin, perheet ovat ihan yhtä hyvässä asemassa molemmilla asuinalueilla, miksi eri alueella asuvat vastaisivat tyytyväisyys-kysymykseen eri tavalla?

Kyselyssä voi toki syntyä asuinalueiden välisiä eroja. Näin voi käydä ainakin silloin, jos kysely on muotoiltu siten, että se ei huomioi kaikkia asumiseen liittyviä tekijöitä. Jos kyselyssä painottuu vaikkapa tyytyväisyys viheralueisiin, tuloksena on todennäköisesti se, että Viherlaaksossa asuvat ovat tyytyväisempiä asuinympäristöönsä. Jos taas alueen palvelut ja saavat kysymyksissä enemmän painoa, voi tuloksena olla, että Sykeniemellä asuu ympäristöönsä tyytyväisempiä perheitä.

Kysely voi siis täysin uskottavasti tuottaa ihan minkä tahansa tuloksen riippuen siitä, miten kysymykset muotoillaan ja miten vastaajat ne tulkitsevat. Siinäkin tapauksessa, että kysely tuottaa oikeansuuntaisen tuloksen, ei se kerro mitään kvantitatiivista ihmisten arvostuksista. Jos tyytyväisyysasteikko menee ykkösestä vitoseen (tutkijan keksimän skaalan mukaan) ja Viherlaaksossa vastausten keskiarvo on kolme ja Sykeniemellä neljä, miten tästä tuloksesta johdetaan käytännön politiikkasuositus?

Palataanpas sitten takaisin Helsinkiin ja julkisuutta saaneeseen graduun. Miten siinä on mitattu asumistyytyväisyyttä?

Gradussa kysyttiin tyytyväisyyttä vastaajan asuinympäristön seitsemään eri osa-alueeseen (muuttuja kuvataan gradussa s. 56 alkaen). Nämä osa-alueet ovat puistot ja viheralueet, alueen arkkitehtuuri, alueella asuvat ihmiset, turvallisuus, hiljaisuus, siisteys ja puhtaus sekä alueen arvostus. Näiden vastausten pohjalta muodostettiin siis yksi asumistyytyväisyyttä kuvaava muuttuja, käytännössä eri osakysymysten vastausten keskiarvo.

Kyselyssä korostuu siis selvästi pientaloalueiden hyvät puolet, kuten puistot ja viheralueet, turvallisuus, hiljaisuus sekä siisteys ja puhtaus. Olisi hämmästyttävää, jos tuloksena ei olisi se, että pientaloalueilla asuvat ovat tyytyväisempiä näihin asuinympäristönsä piirteisiin, kuin tiiviillä alueella asuvat, jossa näitä piirteitä on tietenkin paljon vähemmän. Mitä todennäköisimmin uutisoitu tulos onkin seurausta tutkimuksen kysymyksenasettelusta.

Tarkoitus ei tietenkään ole väittää, ettei kyselytutkimus voisi tuottaa mielenkiintoista tietoa. Tarkoitus ei myöskään ole mollata kyseistä gradua, joka varmasti on ansiokas opinnäytetyö, mutta jonka tuloksista on tehty liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Kyselytutkimukset ovat hyödyllisimmillään silloin, kun mitään muuta tietoa ei ole saatavissa. Silloinkin kyselytutkimus on syytä toteuttaa niin, että kysymykset muistuttavat todellisia valintatilanteita. Erityisen tärkeää on, että hintojen vaikutus otetaan huomioon (tällaisten kyselyiden toteuttamisesta ja analysoinnista on olemassa oma laaja kirjallisuutensa). Tosin näihinkin huolellisesti toteutettuihin kyselyihin liittyy valtavasti ongelmia, eikä läheskään kaikki ole vakuuttuneita niiden luotettavuudesta.

Asuntomarkkinoiden tapauksessa meillä kuitenkin on valtavasti tietoa perheiden todellisista valinnoista. Voimme arvioida laatuvakioidun asunnon hintaa eri alueilla. Voimme tarkastella muuttoliikettä ja niin edelleen. Myös Asiattomalan pormestari olisi saanut alueiden hintaeroista kaiken tarpeellisen tiedon. Ihmisten todelliset valinnat ovat ehdottomasti luotettavampi tiedonlähde kuin kyselyt.

 

 

P.S. Jotakuta ehkä ihmetyttää, miksi esimerkissä oletettiin kaikki perheet samanlaisiksi. Tämä tehtiin siksi, että hyvissä kyselyissä pyritään nimenomaan vertailemaan mahdollisimman samanlaisia vastaajia. Tavallisesti tämä tehdään tilastollisesti kontrolloimalla vastaajan taustaominaisuudet, kuten tulot, koulutus ja perhekoko. Näin tehdään myös puheena olleessa gradussa.

 

Kommentit
  1. 1

    Kyselijä sanoo

    Aika paksua taloustieteilijältä lytätä
    Sosiaalitieteiden keskeisin turkimusmetodi.
    Arvoista ei saa kyselytutkimuksella tietoa. Mitä sanoisi maailman johtavat arvo- tutkijat?

    Mitä kertoo saman taloustieteilijän arvoista tai
    Arviosta se, että hän itse asuu hitas asunnossa
    Ja käyttää kaiken aikansa HITAS asuntojen
    Säätelyn purkamisen perusteluun?

    • 1.1

      klaus kultti sanoo

      Onko mielestäsi mahdollista, että on tieteenala, joka on suosittu ja laajalle levinnyt ja jonka menetelmät ovat huonoja?

      • 1.1.1

        Taoiseach sanoo

        Se on hyvinkin mahdollista. Uusklassinen taloustiede on erinomainen esimerkki.

        • 1.1.1.1

          EJ_sellupatruuna sanoo

          Oh, mikä sanan säilän viiltävä sivallus!

          Mallit eivät kerro koskaan totuutta ja ovat kaikki jossain määrin väärässä, mutta jotkut mallit ovat hyödyllisiä. Mikä mahtanee olla valtavirtataloustiedettä parempi mallinnuskehikko? MMT? ”heterodoksinen” lähestymistapa? Itävaltalaiset?

          • 1.1.1.1.1

            Taoiseach sanoo

            Olemme samaa mieltä siitä, että JOTKUT mallit ovat hyödyllisiä. Jos määrittelemme uusklassisen kapeasti, tavoittavat esimerkiksi institutionaalinen ja behavioraalinen lähestymistapa kuitenkin todellisuuden luonteesta enemmän. Valtavirtataloustieteen muuttuminen matemaattisiksi kikkailuiksi, jossa mallintamisen sisäinen metodologis-looginen aukottomuus on tärkeämpää kuin suhde todellisuuteen, ei ole tehnyt sille hyvää.

            Tähän noheva ekonomisti tietenkin sanoo, että on arroganttia kuvitella voivansa ymmärtää ”todellisuutta” muun kuin mallien kautta. Kenties, mutta vähintään yhtä epäilyttävä on hybris, jossa kaikkia vastaan tulevia kysymyksiä voi hallita yhtälöillä. Käytännön kokemusten perusteella mallien ja derivaattojen kanssa vehtaaminen omien latautuneiden ennakko-oletusten vahvistamiseksi tuottaa huomattavasti arrogantimpaa käytöstä ja näiden omien asenteiden esittämistä ”tieteellisinä totuuksina”.

            Kunkin omalle kontolle toki palautuu, millaisen tieteenfilosofisen näkemyksen kokee omakseen, mutta on hyvä muistuttaa itseään välillä, että taloustiedekin on historiansa tuote eikä sen tämänhetkinen tila onneksi mikään tyhjentävä kuvaus elämästä, maailmankaikkeudesta ja muusta sellaisesta.

    • 1.2

      OS sanoo

      Kyselijä, oliko siis tämä seuraava tekstinpätkä mielestäsi kyselytutkimuksen ”lyttäämistä”:

      ”Tarkoitus ei tietenkään ole väittää, ettei kyselytutkimus voisi tuottaa mielenkiintoista tietoa. Tarkoitus ei myöskään ole mollata kyseistä gradua, joka varmasti on ansiokas opinnäytetyö, mutta jonka tuloksista on tehty liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.”

  2. 2

    kysyjä sanoo

    Hieno kommentti: alleviivaa sitä, että oikeat kysymykset ovat usein tärkeämpiä kuin oikeat vastaukset.

  3. 3

    Tauno Rolli sanoo

    ”Kyselijä” voisi lukea vielä kerran blogi-tekstin ajatuksella ja tämän jälkeen vielä kerran ajatuksella ja selvänä.

  4. 4

    jaakko sanoo

    Suutaan soittavan taloustieteilijän omat tutkimusaineistot ovat lasdultaan ja johtopäätöksiltään todella alttiita arvostelulle. En tunne keskustelun sisältöä, mutta arvostelun tapa luokaton. Katson HITAS jututut ja niiden analyysit heti.

  5. 5

    Nakki sanoo

    ”Aika paksua taloustieteilijältä lytätä
    Sosiaalitieteiden keskeisin turkimusmetodi.”

    Ei kai tuossa tutkimusmetodia lytätty, vaan sen käyttö tilanteessa, jossa parempikin metodi on olemassa? Sekä kvantitatiiviselle että kvaltitatiiviselle tutkimukselle on paikkansa, mutta rekisteridata tuppaa olemaan aina parempaa kuin kyselytutkimukset jos tutkimuskysymys ja aineiston saatavuus niiden käyttöä tukevat.

    ”Mitä kertoo saman taloustieteilijän arvoista tai
    Arviosta se, että hän itse asuu hitas asunnossa
    Ja käyttää kaiken aikansa HITAS asuntojen
    Säätelyn purkamisen perusteluun?”

    Varmaan sen, että taloustieteilijä on rationaalinen toimija. En minä ainakaan kieltäytyisi lottovoitosta vaikka pidän lottoamista tyhmänä tai jättäisi halutessani nostamatta ansiosidonnaista täysimittaisena koska pidän sen pituutta liian pitkänä. Itse näen hyvänä piirteenä sen, että vastustaa tyhmää järjestelmää, joka auttaa itseä, eikä vain ole hiljaa. Tuolla tavallahan voi parhaimmillaan toimia hyvänä esimerkkinä siitä, miksi järjestelmä on huono.

  6. 6

    Jukka Sjöstedt sanoo

    Pläkkiselväähän se että asumispakko, pakkanen ja sade ja uni ja safka ovat otetut finanssikapitalismin käyttöön ja sulostavat perijöiden ja nykykärkkyjien elämää -jos oma rikkaus ja toisten vuokrakiskonta / asuntovankila velkaisuus ketä sadistia riemastuttavat. Ja esivaltaa joka osaamatta mitenkään meloa syöksyy ajopuuna ahnehtijoiden seassa ja vielä puhuukin maapankista kuin mikäkin Astor tai muu kiinteistön jalostaja.

    Oheisssa joku sana lisästä rahasta, josta lisää velkaa kasataan työläisten niskoille ja vuokra- ja jokuseksi muuksikin ”pääomatulo”sortiksi osaajille. Rupea osaajaksi, irtoa duunista. Helppo nakki. Lähin pankki auttaa,odotusnumero yrityspalvelut. Sinne vaan niin tukehtuvat pullaansa kun pelästyvät paljastuvansa.

    Kirkko on Pankki. Seinät ja kaikki. Torni ja ja kassaholvi. Kutsukellot ja pramea fasaadi. Luottamusta herättävät.

    Sitten on usko. Valtionkirkolla omansa ja Pankilla lisenssinsä. Uskoa on väärääkin. Rahaakin on.

    Uskonvapaus sallittiin aikanaan. Keskuspankin itsenäisyys tuli aikanaan.
    Yhteen ääneen lausuttu uskontunnustus ja liitekirja raamattu toi kirkkoherralle ja tuomarille tunnustuksen ja elämään järjestystä. Laillista rahaa painoi valtio yksinoikeudella. SYP jätti omansa museoon.

    Valtion setelisarja syrjäytti muut ja pani vääränrahan tekijät Vaasan linnaan. Ihan oikeastikin kuten Santeri Alkio kertoo Murtavia aikoja romaanissaan. (Kansanrunousarkistosta voisi lukea instituutioista vaikka mitä jos olisi lukutaito. Ei vain osannut Matti Kuusikaan. Pekka latoi omiaan omasta ja Keynesin ja sosiaalireformaatikkojen ja utoopikkojen päistä. Saint-Simon tärkeimpiä, hänen insinööri-ekonomien teknokraatinen piispuutensa. Meneekö jo yli hilseen, sori.)

    Gordon Brown julisti BoE:lle vapauden politiikasta eli itsestään valtiovarain ministeristä ensimmäisenä työpäivänään sanoen että antaa palaa, mitä Ludvig XVI:lle olivat porvariradikaalit ehdottaneet laizzes faire lausunnossaan. City pani toimeksi ja kohta siellä oli 500 pankkia kaikkialta maailmasta ja 170 arvapaperikauppa firmaa. Lehmannin viikonlopun jälkeen 2008 tuli myyntiin 734 Ferraria.

    Pankkilisenssiä ei enää kysytty. Vapaan kilpailun nimissä oudompikin sai yrittää. Ja missä globaalissa vain. Kaikenlaista seurasi kuten kiinailmiö.

    Lisenssipankit olivat valtion lellikkejä kuten SYP ja KOP. Muilla ei ollut asiaa ja tehtävä täytettiin ihan sosialistiutopistien nuottien mukaan. Siis se Hyvinvointivaltioyhteiskunta.

    Mitä sitä saavutettua lisää tekemään ja niin raha päästettiin irti varsinkin kun Keyneksen lukeminen koirankorville pekkakuusten toimesta alkoi kehiä vain inflaatiota ja pysähtyneisyyttä.

    Uudet pankit ja uudenlaiset rahatoiminnot villitsivät pankkitoimihenkilöt keksimään uusia rahan arvoisia kauppapapereita kuten johdannaisia. Keskuspankkikin yllytti ja politiikka kunhan vain kuluttajahinnoista laskettu inflaatio ei nostaisi päätään. Eikä se nostanut kiitos Kiinakaman.

    Kiina sai privilegion kahlita yuaninsa alihintaan dollariin ja kasata näitä Valtion Valuuttavarantoon, vaihtaa yuaneiksi tehtailijoille eli käyttää valtiovallan autokraattista pakkoasemaa. Sen US kumppani toisella puolen Tyynen meren lietsoi vapaudensoihtu tulia. Polttivat Suomestakin sen minkä pankkilisenssiaika oli puusta rakentanut. Onneksi omistajat pelastuivat. He elävät puolestamme sitä 1 prosentin elämää.

    Paitsi että näitä pankeja tuli lisää ja sortteja myös, niiden luottoekspansiotilan sallittiin avartua. Baselissa tehtiin kansainväliset normit. Pankkimiehet saattoivat istua tuleen asbestipöksyillä. Systeemi laskettiin sisäsiittoiseen interbank-rahan tekemiseen itselleen ja verrokkikavareilleen elinkeinoissa.

    Konkurssisuojaa tuli investointipankkiireidenkin osaksi Wall Streetillä Clintonin aikana kun siellä oltiin nähty mitä ihmeitä Deutsche ja Paribas sellaisen turvissa tekivät.

    Ja UBS joka paloi ekana superrikkaiden family bankeista 2009. Se keksi itsensä uudelleen ja meille muille uuden maailman, jossa varainhoitoyhteisöt vapauttavat osakkeet ja omistajansa pelkästään osinkopalkkansa nauttijoiksi varmoina siitä että ovat mukana kaikissa uusissa aalloissa. Kohta myös Aracossa eli Saudia Arabian nykyisessä öljyjalostuksessa ja sen varannoissa. Edessä on hirmuiso listauminen ja siellä turvataan Halkolan 20 perheenkin tulevia sukupolvia. Kunnes toinen viikate käy.Jukka Sjöstedt

  7. 7

    Anonyymi sanoo

    kyllä on kommenttejen taso parantunut kun blogi siirtyi imageen. ihme porukkaa.

  8. 8

    Petri Sakkinen sanoo

    Erittäin vähäisten, mutta taustateeman kannalta relevanttien, sosiologian opintojeni huippukohta oli se, että meille kerrottiin subjektiivisten mittareiden olevan objektiivisempia kuin objektiivisten, koska objektiiviset ovat subjektiivisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *