Elvyttävätkö sairaalat?

YLE:n mukaan Suomessa on menossa useiden miljardien suuruinen julkisen sektorin investointibuumi. SOTE-uudistuksen alla sairaanhoitopiirit ovat nimittäin innostuneet rakentamaan uusia sairaaloita oikein urakalla. Kauppalehti uutisoi asiasta jo vuosi sitten.
SOTE-uudistuksen alla tehtävät mittavat sairaalainvestoinnit eivät tule politiikan tai taloustieteen tutkijoille täytenä yllätyksenä. Jo pitkään on spekuloitu, että terveydenhuolto joko siirtyy valtion rahoitettavaksi tai että sairaanhoitopiirien määrää supistetaan merkittävästi.

Tällaisessa tilanteessa yksittäisen sairaanhoitopiirin kannattaa investoida sairaalarakennuksiin ja muihin kyseisen alueen asukkaita hyödyttäviin kohteisiin velkarahalla. Terveydenhoidon siirtyessä valtiolle, sairaalat jäävät nykyisen sairaanhoitopiirin asukkaiden käyttöön, mutta rahoitus siirtyy valtiolle ja jakaantuu siten koko maan veronmaksajien rasitukseksi. Samanlainen mekanismi toimii, kun sairaanhoitopiirejä yhdistetään, jolloin kustannukset jaetaan uuden sairaanhoitopiirin asukkaiden kesken. ”Hyötyjä maksaa” -periaate siis rikkoutuu, mikä johtaa yhteiskunnan kannalta liian suuriin investointeihin.
On tietenkin mahdotonta tietää varmuudella sairaanhoitopiirien investointien taustoja, mutta vastaavasta käyttäytymisestä on melko paljon kansanvälistä  ja kotimaista tutkimustietoa (esim. tämä, tämä ja tämä). Kyseinen tutkimuskirjallisuus perustuu tähän klassikkopaperiin.

SOTE-uudistusta valmisteleva ministeri Juha Rehula onkin huolissaan nyt tehtävistä hukkainvestoinneista. Asiattoman toimitus jakaa periaatteessa ja normaalioloissa ministerin huolen. Mutta mitä tästä pitäisi ajatella laman aikana? Kirjaimellisen elvytyksen lisäksi sairaalainvestoinnit saattavat nimittäin elvyttää myös taloutta.Olemme kuitenkin Asiattomassa melko sivistymättömiä makrotaloustieteen uusimpien tuulien suhteen, joten emme tiedä, mitä mieltä asiasta pitäisi olla. Siksipä haluamme kysyä Suomen ekonomistikunnalta ja taloutta kommentoivilta tahoilta seuraavaa:

Olettaen, että ainakin osa nyt tehtävistä sairaalainvestoinneista on hukkainvestointeja puhtaasti terveydenhuollon näkökulmasta, ovatko investoinnit kuitenkin yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä, koska ne tehdään tai tehtiin laman aikana?  Jos eivät ole, miksi eivät?
Haemme kysymyksellä ja konkreettisella esimerkillä siis sitä, onko väliä, miten elvytysrahat käytetään. Pyydämme vastauksia kommenttikenttään.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Sanoisin seuraavaa:
    Yhden metatutkimuksen mukaan julkisten investointien kerroin (fiscal multiplier) on taantumassa 1,8 ja yleensä/keskimäärin 1,4. Joten sairaalainvestoinnit elvyttävät taloutta, erityisesti taantumassa. Tutkimus ei tosin erottele investointien tyyppiä.
    http://www.boeckler.de/pdf/p_imk_wp_139_2014.pdf

    Toisen tutkimuksen mukaan julkisten investointien (sairaalainvestoinnit ovat julkisia investointeja) tuotantojousto on melko iso (0.08). Joten sairaalainvestoinnit elvyttävät taloutta; tosin ei yhtä paljon kuin investoinnit ”core infraan” (i.e., roads, railways, airports, and utilities, such as sewerage and water facilities).
    http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/joes.12037/abstract

    Kolmannen tutkimuksen mukaan julkiset investoinnit ovat tehokkaita ja yleensä hyödyllisiä: ”We show that the long-run output, private consumption, and aggregate welfare gains of public investment critically depend on the extent to which the output elasticity of public capital exceeds the public investment-to-GDP ratio. This difference may be currently large in OECD countries. While public investment ratios average at about three per cent of GDP (OECD, 2013), the meta-analysis by Bom and Ligthart (in press) suggests an output elasticity of public capital of 0.08. The long-run gains of a permanent public investment impulse are thus potentially sizable.”
    http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0165188914000293

    IMF tutkii teoreettisesti ja empiirisesti julkisten investointien vaikutuksia tuotantoon. IMF toteaa:” This chapter finds that increased public infrastructure investment raises output in both the short and long term, particularly during periods of economic slack and when investment efficiency is high. This suggests that in countries with infrastructure needs, the time is right for an infrastructure push: borrowing costs are low and demand is weak in advanced economies.”
    http://www.imf.org/external/pubs/ft/weo/2014/02/pdf/c3.pdf

    Yhteenveto voisi olla, että sairaalainvestoinnit elvyttävät taloutta – nykyisissä olosuhteissa – tehokkaasti ja ovat hyödyllisiä. Tämä näkemys ei ole ristiriidassa sen kanssa, että OSA investoinneista lienee sairaanhoitopiirien tarpeetonta kilpavarustelua, joiden tuotto jää normaalia vähäisemmäksi.

    • 1.1

      sanoo

      Kiitos vastauksesta Juha. Eikö tuosta analyysista jäänyt vielä puuttumaan se, että mikä noista mainitsemistasi jutuista lisää tehokkuutta?

      Blogikirjoituksen pointti oli osoittaa esimerkki, missä julkinen investointi on melko uskottavasti tuhlausta (ei kaikki sairaalainvestoinnit mutta osa). Jotta se olisi silti hyödyllinen, täytyy sen korjata jokin markkinoiden epäonnistuminen. Julkisten investointien tuotantojousto ei kai voi olla kovin korkea (lienee nolla), jos kyseessä todella on hukkainvestointi (pahimmassa tapauksessa tyhjä sairaalarakennus). Vai ymmärsinkö väärin tuon tuotantojouston?

      Lähinnä minulla tulee mieleen työmarkkinoiden hystereesi- tai scarring-ongelmat, joita hukkainvestoinnitkin voisi ehkä ratkaista. Mutta en tiedä näistä tarpeeksi, siksi kysyimme tätä.

    • 1.2

      sanoo

      Ymmärsit julkisten investointien tuotantojouston ihan oikein. Julkisen investoinnin, joka ei hyödytä tuotantoa (esim. tyhjäksi jäävä sairaala), tuotantojousto on nolla. Huom: tämä ei tarkoita, etteikö rakentaminen lisäisi tuotantoa lyhyellä ajalla, kun sairaalaa rakennetaan. Tämä vain sanoo, että tyhjästä sairaalarakennuksesta ei ole hyötyä tuotannossa. Varmuuden vuoksi, edellisen viestin kommentti, ”että osa investoinneista lienee sairaanhoitopiirien tarpeetonta kilpavarustelua, joiden tuotto jää normaalia vähäisemmäksi” ei tarkoita, että tuotantojousto olisi aina positiivinen.

      Mahdollinen hystereesi on yksi aspekti.

      Julkiset investoinnit, vaikka sairaalainvestoinnit, voivat olla surkeassa taloustilanteessa hyödyllisiä estämään hystereesiä. Yhden tutkimuksen mukaan: The global financial crisis has permanently lowered the path of GDP in all advanced economies. At the same time, and in response to rising government debt levels, many of these countries have been engaging in fiscal consolidations that have had a negative impact on growth rates. […] our analysis suggests that attempts to reduce debt via fiscal consolidations have very likely resulted in a higher debt to GDP ratio through their negative impact on output. Our results provide support for the possibility of self-defeating fiscal consolidations in depressed economies”.

      http://faculty.insead.edu/fatas/Permanent%20Effects%20Fiscal%20Policy.pdf

      Toisen tutkimuksen mukaan kysynnän heikkous vaikuttaa tarjontaan, joten kysynnän elvyttäminen poikkeuksellisen surkeassa taloustilanteessa voi olla järkevää sekä kysynnän että tarjonnan kannalta.
      The recent financial crisis and ensuing recession appear to have put the productive capacity of the economy on a lower and shallower trajectory than the one that seemed to be in place prior to
      2007. […] we estimate that potential GDP is currently about 7 percent below the trajectory it appeared to be on prior to 2007. We also examine the recent performance of the labor market.
      While the available indicators are still inconclusive, some indicators suggest that hysteresis should be a more present concern now than it has been during previous periods of economic recovery in the United States. […] We go on to argue that a significant portion of the recent damage to the supply side of the economy plausibly was endogenous to the weakness in aggregate demand—contrary to the conventional view that policymakers must simply accommodate themselves to aggregate supply conditions. Endogeneity of supply with respect to demand provides a strong motivation for a vigorous policy response to a weakening in aggregate demand.”
      https://www.imf.org/external/np/res/seminars/2013/arc/pdf/wilcox.pdf

      Kolmas tutkimus on samoilla linjoilla. Vakavilla taantumilla on pysyvä vaikutus talouskasvu-uraan. Syvän taantuman jälkeen, talous kasvaa kuten aiemmin, mutta alemmalla kasvu-uralla kuin aiemmin. Tästä syystä taantuman ehkäiseminen – vaikka sairaalainvestoinneilla – voi olla hyvä asia, koska se ehkäisee alemmalle kasvu-uralle joutumista. ”This paper studies the impact of recessions on the longer-run level of output using data on 23 advanced economies over the past 40 years. We find that severe recessions have a sustained and sizable negative impact on the level of output. This sustained decline in output raises questions about the underlying properties of output and how we model trend output or potential around recessions. We find little support for the view that output rises faster than trend immediately following recessions to close the output gap. Indeed, we find little evidence that growth is faster following recessions than before; if anything post-trough growth is slower. Instead, we find that output gaps close importantly through downward revisions to potential output rather than through rapid post-recession growth.”
      http://www.federalreserve.gov/econresdata/ifdp/2015/files/ifdp1145.pdf

      Varmuuden vuoksi: en sano, että sairaalainvestointibuumi on optimaalista, mutta sillä on myös etuja.

    • 1.4

      sanoo

      Yritän vielä vähän tarkentaa, mitä kirjoituksella haimme. Pääkysymys lienee, pitäisikö elvyttäessä tehdä jonkinlainen investointikohtainen kustannus-hyötyanalyysi ja jos pitää, miksi tämä ei näy lainkaan julkisessa keskustelussa. Mielestämme elvytyksestä puhutaan liian yleisellä tasolla. Halusimme tuoda esiin konkreettisen investoinnin, jota ekonomistit voisivat kommentoida. Jostain syystä Juhaa lukuunottamatta tällaista halukkuutta ei hirveästi näytä olevan. Toinen asia on, että kai jotenkin pitää ottaa huomioon se, ketkä ovat jääneet laman aikana työttömiksi. Jos nämä ovat pääasiassa esimerkiksi vientisektorilta, niin sairaalan rakentaminen ei voi työllistää ainakaan näitä työttömiä.

  2. 2

    sanoo

    Juha toi jo tähän tutkimuksellista näkökantaa.

    Yksi elvytystä koskevia klassikkokommentteja, joka Keynsein suuhun tai kynän jäljeksi laitetaan (saattaa olla apokryyfinen, onko kellään oikeaa viittausta?), on että taantumassa voidaa työttömät työllistää kaivamaan kuoppia joita he sitten täyttävät uudestaan. Pointti tähän keskusteluun lienee se, ettei elvytyksen tarvitse olla "tehokasta" ollakseen elvytystä ("tehokas" lainausmerkeissä koska en välttämättä ymmärrä, minkä tavoitteen suhteen sairaalainvestointien tehokkuutta tästä pohditaan). Sairaalainvestointeihin käytettävät varat voisi ehkä käyttää SOTE-uudistusta odotellassa hyödyllisemmin, esim. kouluihin ja päiväkoteihin, mutta tuo ei välttämättä vähennä niiden elvytysarvoa.

  3. 3

    Anonyymi sanoo

    Teho, tehokas?

    En ole koskaan ymmärtänyt mitä ekonomit tarkoittavalla "teholla".

    Luonnontieteissä tehon lausekkeen nimittäjässä on aika, teho on siis nopeuden mitta.

    Mutta mitä "teho" tarkoittaa taloustieteessä?

    VV

  4. 4

    Anonyymi sanoo

    Jotkut ekonomistit ovat myös ekonomeja, mutta kaikki ekonomit eivät ole ekonomisteja.

    • 4.1

      Anonyymi sanoo

      Jaaha.

      Meinaatko esim., että kaikki juristit eivät ole asianajajia, eivätkä kaikki pankkitoimihenkilöt ole pankkiireja

      VV

  5. 5

    Austrian sanoo

    Jos jonkun resurssin käytön varjohinta on taantumassa nolla, niin silloin julkisen sektorin tuotanto tai investointi lisää joidenkin tuloja suhteessa tilanteeseen että sitä tuotosta tai investointia ei tehdä. Myös silloin kun tuotoksen tai investoinnin tuottama hyöty olisi nolla….

  6. 6

    Anonyymi sanoo

    Katsastaja kirjoittaa "SOTE-uudistusta valmisteleva ministeri Juha Rehula onkin huolissaan nyt tehtävistä hukkainvestoinneista. Asiattoman toimitus jakaa periaatteessa ja normaalioloissa ministerin huolen. Mutta mitä tästä pitäisi ajatella laman aikana? Kirjaimellisen elvytyksen lisäksi sairaalainvestoinnit saattavat nimittäin elvyttää myös taloutta."

    Muistaakseni vaihtoehtoiskustannuksen käsite on keskeinen taloustieteessä. Kysymys siitä, elvyttävätkö sairaaloiden rakentamiset taloutta on vähän hölmö kun ei kerrota mikä on vaihtoehto. Esimerkiksi se, että kansalaiset rupeavat, geohistoriallisessa ajassa, monitoroimaan toisiaan ja raportoimaan kaikista epäilyttävistä toimista kenties vähentää rikollisuutta, mutta ei silti ole järjellinen tapa vähentää rikollisuutta.

    Erityisesti lamassa on mielestäni tärkeää, että toimenpiteet ovat tehokkaista. Kun on nousukausi ihmisillä/yhteiskunnalla on varaa sekoilla kaikenlaisilla elvyttävillä ja muilla toimilla. Laman aikana ei ole varaa olla tehoton.

    klaus kultti

    • 6.1

      Anonyymi sanoo

      Käsittääkseni kirjoituksessa käsiteltiin vertailua: tehdään tehoton investointi (sairaala) vs. ei tehdä mitään

      Eli jos vertailukohtana on pelkät säästöt vs. (tehottomien) sairaaloiden rakentaminen, niin voiko lopputulema olla silti hyödyllinen yhteiskunnan kannalta.

      Mielestäni Klaus sivuuttaa koko asian ja käsittelee vain melko ilmiselvää asiaa että kumpi on järkevämpi investointi: tehokas vai tehoton? Klaus sivuuttaa kokonaan makrotaloudellisen pohdinnan, joka oli nähdäkseni alkuperäisen kirjoituksen pihvi.

      Klaus mainitsee budjettirajoitteen (vetoamalla lamaan) ja argumentoi, että ei ole järkevää tehdä tehottomia investointeja. Itse ymmärsin että alkuperäisessä kirjoituksessa (implisiittisesti) oletetaan että kysessä on 'poliittinen rajoite'. Kyllä toimenpidevaihtoehtoja on, mutta on sitouduttu säästölinjaan poliittisista syistä (positiivinen huomio). Jos säästölinjan keskellä tehdään myös tehottomia sairaalainvestointeja, niin mikä on lopputulos yhteiskunnan kannalta?

      – Olli

    • 6.2

      Austrian sanoo

      Mitä pitäisi päätellä vaihtoehtoiskustannuksista kun resursseja jätetään käyttämättä, ja jos niiden käyttäminen ei nosta hintatasoa vaan lisää kaikkien tuloja?

  7. 7

    Anonyymi sanoo

    Anonyymi3. marraskuuta 2015 klo 14.31: Jos haluat ajatella ongelmaa antamillasi rajoituksilla se on mielestäni yhtä kiinnostava kuin kysymys siitä onko tanskan kielen opiskelu hyödyllistä, jos tiedetään että vieraiden kielten opiskelu on hyödyllistä.

    klaus kultti

    • 7.1

      Anonyymi sanoo

      Enemmän ajoin takaa sisälukutaitoa. Nähdäkseni alkuperäisessä kirjoituksessa käsiteltiin täysin eri asiaa kuin mihin vastasit.

      En tajua esimerkkiäsi. Ensimmäisessä viestissä toteat elvytyksen olevan tehotonta sekoilua ja toinen viestisi vihjaa sen olevan hyödyllistä. Voitko selventää?

      Itseäni alkuperäinen 'tehtävänanto' kiinnostaa kyllä ja siihen olisi kiva saada kirjoituksia alan ammattilaisilta.

      – Olli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *