Challenge not accepted, Mikko Kärnä

pulaajan

http://www.peda.net/verkkolehti/muurame/nisulanmaki/suomensodat8b?m=content&a_id=39

Kansanedustaja Mikko Kärnä jatkaa keskustelua maataloustuista aiemman blogauksemme pohjalta. Lisäksi Kärnä esittää meille melko kummallisen ”haasteen”. Harkitsimme vakavasti jaksammeko osallistua tähän ns. keskusteluun. Se on Kärnän puolelta ilmiselvästi pelkkää esiintymistä hänen omille äänestäjilleen.

Menköön nyt kuitenkin. Käydään siis Kärnän kirjoitus läpi enemmän tai vähemmän seikkaperäisesti.

Kun panoksia tuhlataan, varallisuutta tuhoutuu

Ensiksi Kärnä toteaa aiemmasta kirjoituksestamme:

Tässä ajatusmallissa raha ikäänkuin häviää yhteiskunnasta, jos sitä käytetään varsinaisen elintarviketuotannon tukemiseen.

Tämä on tahallinen tai tahaton väärinymmärrys. Ensiksikin, kysymyksessä ei ole sattumanvarainen ”ajatusmalli”, vaan kaikille ilmeinen taloudellinen ja myös taloustieteellinen ajattelumalli. Jos muutetaan jotakin arvokasta vähempiarvoiseksi, niin hyvinvointia / varallisuutta tuhoutuu. Jos esimerkiksi mahonkilipasto muutetaan sahanpuruksi tai auto romuraudaksi,  toiminta on ilmeisen vahingollista.

On yhtä selvää, että jos arvokkaita panoksia käytetään kannattamattomaan maatalouteen, niin hyvinvointia tuhoutuu. Aina kun tuotetaan jotain, jonka markkina-arvo on alempi kuin tuotantoon käytettyjen tuotantopanosten arvo tuhotaan hyvinvointia. Maailmasta häviää ihan oikeita resursseja, joista olisi saatu enemmän hyötyä jossain muussa käytössä.

Rahalla tai rahan häviämisellä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Huoltovarmuudesta

Kärnän tulkinta kirjoituksen sisällöstä on sekin varsin omintakeinen:

Kyseessä on vain ikävä keino edistää herrojen omaa näkemystä siitä, että 1) kansallista huoltovarmuutta ei tarvita, 2) ruoka kannattaa ostaa sen turvallisuudesta, eettisyydestä ja ekologisuudesta riippumatta mistä sitä halvimmalla saa ja 3) suomalaista maataloutta ei yksinkertaisesti kannata tukea aluepoliittisista syistä. Vartiainen ja Vartia taas tekivät oman kantansa selväksi jo aikaisemmin.

Kukaan ei ole väittänyt, etteikö kansallista huoltovarmuutta pitäisi ottaa huomioon. Mutta on täysin uskomatonta väittää, että nykyinen tukijärjestelmä on huoltovarmuuden näkökulmasta jotenkin tarpeellinen tai hyvä.

Huoltovarmuuden rationaalinen varmistaminen tarkoittaisi seuraavanlaista pohdintaa: Ensiksi määritellään haluttu tai tarvittu huoltovarmuuden taso osana puolustuspolitiikan kokonaisuutta. Toiseksi, annetaan huoltovarmuuden asiantuntijoiden, ekonomistien, upseerien, tutkijoiden jne. tehtäväksi pohtia mikä on kustannustehokkain tapa saavuttaa vaadittu huoltovarmuus.

Kenelle tahansa, joka ei ole juonut MTK:n taikajuomaa on päivänselvää, ettei tämän pohdinnan tuloksena ole miljardien kaataminen kaikelle tuotannolle. Seurauksena on huoltovarmuuden kannalta olennaisille alueille ja tuotantomuodoille suunnattu mahdollisimman kitsaiden tukien ja muiden toimenpiteiden yhdistelmä. Leikkokukat, napostelukurkut, mausteyrtit, kotimainen chili tai kirsikkatomaatit eivät huoltovarmuustukia saisi. On epätodennäköistä, että kaikkein vähiten tuottaville tai kuljetuksen ja puolustuksen kannalta hankalille alueille suunnattaisiin tukia.

Kukaan ei myöskään ole pakottamassa ihmisiä ostamaan huonoa ruokaa mahdollisimman halvalla. Päinvastoin, markkinataloudessa ihmiset saavat ostaa juuri niin kallista ja hyvää ruokaa kuin haluavat. Nykyinen järjestelmä sen sijaan pakottaa myös pienituloiset ihmiset maksamaan veroina tukimiljardit. Kaikki veronmaksajat joutuvat osallistumaan kotimaisen ruoan ostamiseen, halusivat tai eivät. Ihmiset, joilla ei ole varaa neljän euron kirsikkatomaattirasiaan osallistuvat kuitenkin sen tuotantokustannuksiin.

Tukiaiset ovat pakottamista, ei markkinatalous.

Kolmas kohta on totta. Maatalouden tukeminen aluepoliittisista syistä on täysin järjetöntä.

Kärnän ”haaste”

Tämän jälkeen Kärnä heittää retorisen ”haasteen”:

Pyytäisin teitä elämään vuoden ajan niin kuin puhutte ja olemaan käyttämättä elintarvikkeita, joita subventoidaan millään tasolla valtiollisesti.

Mutta haaste on täysin älytön. Emme ei ole vaatineet ihmisiä elämään tietyllä tavalla. Sen sijaan olemme ehdottaneet poliittisia uudistuksia. Ilmeisesti Kärnän mukaan kaikkien lakimuutoksia vaativien pitäisi elää kuin laki olisi jo muutettu.

Kärnä esimerkiksi kannattaa vahvojen oluiden myyntiä maitokaupassa. Haastammekin Kärnän elämään puheidensa mukaan ja ostamaan vahvat oluensa maitokaupasta. Kärnä on myös kannattanut kasinoiden laillistamista Lapissa. Eläköön siis kuten opettaa ja perustakoon toistaiseksi laittoman kasinon Savukoskelle.

Logiikka ei ole kovassa huudossa, kun tukiaisia puolustetaan.

Globaalit maataloustuet

Samaan hengenvetoon Kärnä toteaa, että:

…maataloustuethan ovat globaali järjestelmä. Samalla pyytäisin teitä kertomaan, missä maassa alkutuotannon siirtäminen suuryrityksille on tuonut mukanaan mitään hyvää? Tätäkin kun kerran olette esittäneet. Kai tiedätte mikä on Monsanto?

Koska maataloustukia maksetaan lähestulkoon kaikkialla, Kärnän mukaan Suomenkin on niitä maksettava. Tämä on hämmästyttävä ajatuskulku. Suomalaiset hyötyvät siitä, että muut maat tukevat ruuan tuotantoa. Me saamme ruokaa sen takia halvemmalla.

Vastaavasti kun Suomi tukee ruuantuotantoa etenkin vientitarkoituksessa, suomalaiset veronmaksajat tukevat ulkomaalaisia. Vientituki on sama asia, kuin että antaisimme ulkomaalaisille oikeuden verottaa meitä. Logiikka on kuvattu tässä Asiattoman vanhassa kirjoituksessa.

On aivan uskomatonta, että Suomessa on hallitus, jonka mielestä on hyvä idea lahjoa ihmisiä tuottamaan kannattamattomasti elintarvikkeita vietäväksi Kiinaan. Jos halutaan auttaa kiinalaisia, annetaan nyt hyvänen aika sentään apu käteisenä, niin vaivaa ja hyvinvointia säästyy.

Emme ole ihan varmoja, mitä Monsanto-viittaus tarkoittaa, mutta sanotaan nyt kuitenkin, että geenimanipuloidut elintarvikkeet ovat hyvä asia ja varmasti yksi tärkeimmistä köyhyyden ja nälän poistamisen keinoista, mitä ihmiskunnalla on.

Reilu kauppa

Kärnä toteaa myös, että

Jos Pursiainen, Saarimaa, Vartiainen ja Vartia vastustavat yhdestä suusta kaikkia maataloustukia, niin kai he rehellisyyden nimissä vastustavat myös reilun kaupan elintarvikkeita? Ja jos eivät, niin millaisen reilun kaupan järjestelmän he olisivat valmiita luomaan suomalaisia tuottajia tukeakseen?

Ilmeisesti idea on se, että maataloustuilla ja reilulla kaupalla on sama tavoite eli tuottajien tukeminen. On kerrassaan kammottavaa verrata suomalaisia maanviljelijöitä köyhien maiden reilun kaupan tuottajiin. Mutta reilun kaupan järjestelmässäkään ei välttämättä ole mitään hurraamista.

Sinänsä meille on aivan sama, jos joku haluaa vapaaehtoisesti ostaa reilun kaupan tuotteita. Mikäs siinä. Mutta kannattaa muistaa, että reilu kauppa ei välttämättä ole kannatettava asia, kuten jokainen voi tarkistaa täältä tai täältä.

Se, että toimintaa nimitetään reiluksi ja sanotaan, että tavoitteena on auttaa köyhiä, ei tarkoita sitä, että näin todella tapahtuu.

Sitten:

millaisen reilun kaupan järjestelmän he olisivat valmiita luomaan suomalaisia tuottajia tukeakseen?

Emme minkäänlaista. Tuottajia ei tarvitse tukea. Kenelläkään ei Suomessa ole kansalaisoikeutta kannattamattomaan tuotantoon, ei muurareilla, ei räätäleillä, ei kirjanpitäjillä. Siinä, että kannattamatonta toimintaa ei voi harjoittaa tai että sen joutuu lopettamaan ei ole mitään ”epäreilua”.

Perheviljely

Lopuksi Kärnä toteaa:

Suomen keskustan poliittinen valinta on, että Suomessa on oltava tarjolla myös tulevaisuudessa suomalaisten perheviljelmillä tuottamaa suomalaista ruokaa.

Tässä ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä. Miksi ruoka pitäisi tuottaa perheviljelmillä? Olisi aika omituista luopua tieten tahtoen suurtuotannon eduista. Mihin tahansa muuhun hyödykkeeseen sovellettuna virkkeen hupsuus tulee esiin. Vai miltä nämä kuulostavat:

”Suomen keskustan poliittinen valinta on, että Suomessa on oltava tarjolla myös tulevaisuudessa suomalaisten perhekutomoissa tuottamia suomalaisia vaatteita, suomalaisten perhevoimaloiden tuottamaa suomalaista energiaa ja suomalaisten perheautotehtaiden tuottamia autoja. Tulevissa hävittäjähankinnoissa on suosittava suomalaista perhepuolustusteollisuutta.”

Vaatteet, energia, kulkuvälineet ja puolustustarvikkeet ovat nekin välttämättömyyshyödykkeitä. Ne liittyvät huoltovarmuuteen aivan kuten ruokakin. Emme silti usko, että kovinkaan moni olisi valmis vaatimaan perhetuotannon ulottamista niihin vakavalla naamalla.

Tosiasia on, että suuryritykset ovat lähes kaikessa tuotannossa tehokkaampia ja parempia kuin pienyritykset. Paras pienyritys on monesti sellainen, joka ei ole pieni kauan. Mutta maatalouden parasta mahdollista tilakokoa tai sen järjestämistä ylipäänsä ei tietenkään tarvitse päättää missään keskuskomiteassa. Historiallisesti tämä ei ole ollut kovin hyvä ratkaisu. Tilakoon voi huoletta jättää markkinatalouden huoleksi, samoin kuin maatalouden kohtalon muutenkin, ainakin suurimmaksi osaksi.

Heikki Pursiainen ja Tuukka Saarimaa

Kommentit
  1. 1

    mari mattila sanoo

    Hyvä, että keskustellaan! Heräsi mielenkiintoisia ajatuksia alun ajatuksesta hyvinvoinnista ja arvon tuhoutumisesta/vähenemisestä, ”Jos muutetaan jotakin arvokasta vähempiarvoiseksi, niin hyvinvointia / varallisuutta tuhoutuu.” Eikö kuluttaminen muuta vähän kaiken vähempiarvoiseksi? Se, mitä ostamme kaupasta, ruoka, vaatteet, kulutustavarat, on kallista/arvokasta ostettaessa, mutta käytössä siitä tulee vähempiarvoista, jolloin -väitteen mukaan- hyvinvointia tai varallisuutta tuhoutuu? Taloustieteilijät osaavat varmaan selittää? Toinen kohta, johon ajatus kiinnittyi, oli nykyään keskusteluissa paljon käytetty vetoomus: ”Pyytäisin teitä elämään vuoden ajan niin kuin puhutte ja olemaan käyttämättä elintarvikkeita, joita subventoidaan millään tasolla valtiollisesti.” Sehän artikkelissa kyllä lytättiinkin, mutta sietäisi tarkemminkin käsitellä sen perustana olevaa ajatusta, että ellei keskustelukumppani elä täsmälleen samoissa olosuhteissa ja hänellä ole täsmälleen samat olosuhteet kuin toisella keskustelijalla, kumppani on jotenkin jäävi. Vain samanmielisten, samassa kuplassa (todistettavasti) elävien mielipiteet otetaan lukuun, niinkö? Eikö keskustelusta tule silloin melko … tylsää?

    • 1.1

      Syltty sanoo

      ” Eikö kuluttaminen muuta vähän kaiken vähempiarvoiseksi? Se, mitä ostamme kaupasta, ruoka, vaatteet, kulutustavarat, on kallista/arvokasta ostettaessa, mutta käytössä siitä tulee vähempiarvoista, jolloin -väitteen mukaan- hyvinvointia tai varallisuutta tuhoutuu? ”

      Tuo on kulutusta, joka tuottaa hyvinvointia. Kaiken taloudellisen toiminnan lopullinen päämäärä on kulutus. Kun ihminen syö ruokaa, on aivan ilmeistä että hänen hyvinvointinsa nousee verrattuna tilanteeseen, jossa hänellä ei ole mitään syödäkseen.

      Maatalouden harjoittaminen ei kuitenkaan tuota hyvinvointia kuten kulutushyödykkeet. Aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka istuskelisivat pitkiä päiviä traktorin kyydissä jos siitä pitäisi vielä itse maksaa, aivan kuten ihmiset tyypillisesti itse maksavat kulutustuotteistaan. Kyllä ainakin kaupallisen maatalouden idea on tuottaa, ei kuluttaa.

  2. 2

    Päivi Tyni sanoo

    Identiteettikriisin uhallakin (olen vasemmistoliiton jäsen) on pakko yhtyä tähän kirjoitukseen monilta osin. Toimeentulotuella (koska työmarkkinatuki ja asumistuki eivät riitä) elävänä ostan aina halvinta ruokaa. Kotimaisia tomaatteja ostan kesällä varsinaisen satokauden aikana, jos ne ovat silloinkaan ulkomaisia halvempia. Yleensä eivät. En voi käsittää tomaattikasvihuoneita pimeässä ja pakkasessa talvella. Käsittämätöntä energiankäyttöä, kun samaan aikaan ulkomaisia terttutomaatteja saa kuitenkin suht. edullisesti. Jos ei saa, en osta niitäkään.
    Samoin ostan tanskalaisen kinkun, kun sellaisen löydän. Niitäkin on ollut vaikea saada. Toisaalta hiljakkoin poltettiin kokonaisia suomalaisia sianruhoja, kun liha ei mennyt kaupaksi. Järkyttävää!

  3. 3

    Jiitee sanoo

    Talouspoliittisesti oikein, mutta ennakointiaspekti puuttuu kokonaan. Liberan taikajuomaan ei ilmeisesti kuulu minkään sortin skenaarioanalysointi tulevaisuuden suhteen. Tässä on kuitenkin linkki menneeseen ja sitaatti sieltä:

    ”Samaan aikaan maailman merkittävimmillä viljelysalueilla ruoantuotanto oli notkahtanut sään ääri-ilmiöiden seurauksena. Kuluttajahinnat olivat nousseet myös Syyriassa, joka oli paljolti tuontiruoan varassa. Syyrian valtion kassa oli huvennut, koska kotimainen öljyntuotanto oli hiipunut 1990-luvulta lähtien. Siksi al-Assad vähensi valtion maksamia tukiaisia, jotka olivat pitäneet hyödykkeiden hinnat matalina, eikä monilla ihmisillä enää ollut varaa leipään tai polttoaineeseen.”

    Minä en puolusta tukia nykymuodossaan, mutta vastustan yltiöidealistista liberalismia siinä kuin muitakin yltiöfanaattisia ilmiöitä, vaikkapa fundamentalistista islamia. Teidän ehdotuksenne on pähkinänkuoressa se, että heittäydytään edullisen tuontiruuan armoille tilanteessa, jossa maailman viljelypinta-ala kutistuu sekä rakentamisen, että ilmastonmuutoksen johdosta. Osa maasta vielä pilaantukin.

    Kyllä, opimme kasvattamaan perunoita kaivoksessa, lihaa tankissa ja maitoa fermentointipöntössä, kasviksia kerrosviljelyssä jne. Mutta siihen menee aikaa.

    Koittakaa nyt herran tähden ajatella vähän nenäänne pidemmälle. Terveisin maltillisempi liberaali.

    http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005220618.html?share=18839de824fa9452dc495c7cd611d2ae

  4. 4

    Pete sanoo

    Hyviä argumentteja liberaihmisiltä. Kärnän haastehan oli ”olemaan käyttämättä elintarvikkeita, joita subventoidaan millään tasolla valtiollisesti”. Itse ottaisin haasteen ilomielin vastaan, koska se tarkoittaisi, että voisin elää Suomessa, jossa ei vuosittain tuettaisi maataloutta 3 miljardilla eurolla. 3 miljardin euron säästöillä voitaisiin vaikka puolittaa valtion ansiotuloveroaste, siis tiputtaa valtion ansiotuloverotusta 50%. Näillä veronalennuksilla ostovoima lisääntyisi ja Suomen kestävyysvaje loppuisi. Ruoan hinta tippuisi reilusti, koska Suomen verokiilan takia valtaosan leivän hinnasta on erilaisia työn verotuksesta johtuvia veroja, jotka verot siis vähentyessään alentaisivat leivän hintaa. Olisi myös rahaa perustuloon, jonka avulla kaikkien kannattaisi hakeutua töihin. Moninkertainen win-win.

  5. 5

    vpmh sanoo

    Hyvää shittii yleisesti ja kiva että viitsitte nyt kuitenkin vastata Kärnälle. Pitää kuitenkin huomauttaa tuosta reilun kaupan järjestelmän dissaamisesta.

    Haaparannan artikkelin logiikka hajoaa heti kun huomioidaan että reilu kauppa ei ole tuotemerkki vaan sertifiointi. Luonteeseen kuuluu että on useita kilpailevia sertifioituja tuotteita, joiden kesken asiakas valitsee hintaa ja laatua painottaen omien mieltymystensä mukaan, aivan kuten epäreilun kaupan tuotteistakin.

    Toisekseen, reilu kauppa ei ole kehitysapua vaan bisnestä, jossa on pelisäännöt niin että tuottajalla on edes mahdollisuudet pärjätä. Samat kaupanteon riskit liittyvät siihen kuin muuhunkin liiketoimintaan. Menekkiä pitää pystyä ennakoimaan jne.

    Kolmanneksi, reilun kaupan järjestelmä ei ole vastuussa yksittäisen tuottajan rikkomuksista sen enempää kuin Inspecta voi vastata ISO9001-sertifioidun firman rikkomuksista.

  6. 6

    Matti Keipi sanoo

    Huoltovarmuus tulee silloin esille kun seuraava kriisi osuu riittävän lähelle tai sitten tulee sen verta isompi että tuoteita ei ulkolmailta saada enää.
    Äkkiä se euroopankin tilanne menee siihen että Espajasta tule yhtänn tomaattia eikä muutakaa ruokatavaraa.
    Vilja ei kulje eikä mukaan ruoka tavara mistään päin.
    Silloin kyllä kaupunkissa muistelaan missä päin maalla asuu sukulaisia joilta voisi käydä pummaamssa perunaa sekä muuta syötävää.
    Trump yrittää nyt juuri lähi-idän matkalaan saada aikaiseksi sen verta isomman sota tilan että silloin tulisi jo reilusti häiriöitä
    Kun on selvää ettei Irania voida sulkea pois lähi idän tilaneeta selvitettäessä.

    • 6.1

      Syltty sanoo

      Huoltovarmuus on ihan härski argumentti.

      Miten huoltovarmuutemme edistyy sillä, että täällä kasvatetaan valtioin tuella leikkokukkia taikka yrttejä, lehtisalaattia, kurkkuja ja tomaatteja tammikuussa? Onko tarkoitus varmistaa, ettei kovinkaan kriisi estä pitämästä sankarihautajaisia hienoilla kukka-asetelmilla?

      Tarviiko huoltovarmuuden takia ylipäätänsä karjaa? Onko naudanliha todellakin olennainen osa kriisiajan ruokahuoltoa? Tai valtavaan maidontuotantoa, josta suurin osa sitten jalostetaan jugurteiksi ja juustoksi? Ei kai kriisiaikoina sentäs tarvita Gefilus-tuotteita ja Oltermannia, kai vähän vaatimattomampikin ruoka kävisi?

      Eihän tämmöisellä toiminnalla ole mitään tekemistä huoltovarmuuden kanssa, huoltovarmuus on vain naurettava keppihevonen, joka vedetään esiin joka ikinen kerta, kun puhutaan maataloudesta.

  7. 7

    tuomaa sanoo

    Tässä koko keskustelussa sohitaan asian vierestä. Maataloustukia tarvitaan että jälleenmyyjät voivat ostaa sen meille neljällä eurolla myymänsä rasiallisen kirsikkatomaatteja tuottajalta kymmenellä sentillä. Ei sinänsä ihme että maataloustukien kovimmat lobbaajat löytyy juuri tuottajan ja kuluttajien välisestä väliportaasta.

  8. 8

    Urufj sanoo

    Teidän kaltaiset ihmiset tuhoavat Suomen omavaraisuuden. Ostetaan vaan kaikki jostain Puolasta kun sieltä niin halvalla saa!

    • 8.1

      Syltty sanoo

      ”Teidän kaltaiset ihmiset tuhoavat Suomen omavaraisuuden. ”

      Suomi ei ole kyll millään mittarilla omavarainen.

      Maailman omavaraisin valtio lienee Pohjois-Korea.

  9. 9

    Kai sanoo

    Huoltovarmuuden kannalta Suomen maatalous on yhdentekevää. Jos kriisi alkaa vaikkapa lokakuussa, niin milloin se suomalainen omavarainen maatalous tuottaa seuraavan kerran satoa? Kesä-heinäkuussa.

    Yleinen oletus tuntuu olevan myös että kriisin tullen ruokaa ei enää saada ostettua ulkomailta. Millä ruoalla sinne seuraavaan satoon on tarkoitus pärjätä? Ilmeinen vastaus on varastoidulla ruoalla ja varastoja voidaan aivan hyvin pitää yllä myös tuontiruoalla.

    Lisäksi suomalainen maatalous perustuu nykyisin täysin öljystä saatavien poltto- ja voiteluaineiden ja lannoitteiden käyttöön. Ilman öljyn tuontia suomalainen maatalpus pysähtyy samalla hetkellä kun traktorista loppuu päpä. Jos oletus on että öljyä voidaan tuoda ulkomailta kriisinkin aikana, miksei myös ruokaa voitaisi tuoda?

    • 9.1

      Mono sanoo

      Ölyn ympärillä pyörivä viljely on energian kannalta mieletöntä. Energiaa kuluu tuotantoon enemmän kuin lopputuotteina tulee ulos.

  10. 11

    sanoo

    Pursiaisen ja Saarimaan teksti oli kylmäävää luettavaa. Voivatko hyvin koulutetut ja tiedostavat ihmiset tosiaan ajatella, kuten he? Heidän kannattamansa puhdas markkinatalous on utopiaa, ja hyvä niin. En uskalla edes ajatella, kuinka saastuneessa ja piloille tärveltyneessä maailmassa eläisimme ilman yhteisesti sovittuja sääntöjä. Näistä ruokaa, luontoa ja terveyttä koskevat lienevät tärkeimpien joukossa, ihmisoikeuksia unohtamatta.

    • 11.1

      Syltty sanoo

      ’” En uskalla edes ajatella, kuinka saastuneessa ja piloille tärveltyneessä maailmassa eläisimme ilman yhteisesti sovittuja sääntöjä. ”

      Hauska veto maataloustukikeskustelussa, koska nimenomaisesti maatalous on pilannut Saaristomeren.

      Valtio siis maksaa siitä, että maanviljelijät voivat harjoittaa ammattiaan ja siinä sivussa pilata Suomen vesistöt ja rehevöittää rannikkovedet.

    • 11.2

      Pena sanoo

      Mitä saasteisiin tulee niin Pursiainen ja Saarimaa kuten jokaisen ekonomistin tavoin ovat varmasti perillä sellaisista asioista kuin ulkoisvaikutukset, vaikka ne eivät tässä tekstissä tulleet ilmi.
      Saasteissa on kyse negatiivisista ulkoisvaikutuksista (= oma kulutus aiheuttaa kuluja muille). Negatiivisissa ulkoisvaikutuksissa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, jos niille saadaan sovittua hinta niiden aiheuttajien ja kärsijien kesken. Ongelmat syntyvät, jos esimerkiksi saasteiden haitat kohdistuvat asioihin, joiden omistusoikeutta ei ole määritelty (ilma, valtameret, villieläimet jne.), on olemassa informaatio-ongelmia (saasteiden vaikutuksist ei olla perillä, tai toinen osapuoli ei jaa tietoa koska se vaikuttaa hinnoitteluun), tai transaktiokustannukset ovat ylitsepääsemättömän suuret (parveketupakoijan mahdollisuus sopia passiivisen tupakansavun kompensoinnista yksitellen koko korttelin kanssa on liian vaikeaa).

  11. 12

    Jamppis sanoo

    Punakaartin kosto kuorrutetaan nykyään ” liberaalilla markkinataloudella” ;)…

  12. 13

    Eettinen kuluttaja sanoo

    Poistetaan maataloustuet ja tilalle päästömaksut, niin saasteet vähenevät. Tuloilla poistetaan kannustinloukut.

    Reilu kauppa on epäreilua, koska se suosii joitain tuottajia köyhempien ja parempien kustannuksella, pahentaa hintoja pudottavaa ylituotantoa ja lukitsee maatalouteen tuottajia, joiden olisi parempi siirtyä toiselle alalle, niin että kysyntä siirtyisin maihin ja tiloille, jotka sitä kipeämmin tarvitsisivat. Älä maksa Reilun ylihintaa vaan anna se summa johonkin hyödylliseen, kuten punavihreä professori Pertti Haaparanta tekee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *