Avioliittolaista Asiattoman tapaan

Eduskunta äänestää tänään tasa-arvoisesta avioliittolaista. Avioliittolaki on ollut kuumin keskustelunaihe niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa tällä viikolla. Keskustelua on käyty pääosin ideologiselta pohjalta. Lakiuudistuksen yhteiskunnallisia hyötyjä voidaan kuitenkin arvioida myös ihan samalla tavalla kuin muidenkin uudistusten.

Avioliittolain muuttamisen yhteiskunnalliset hyödyt muodostuvat suurimmaksi osaksi niiden ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisestä, jotka eivät nyt voi mennä naimisiin, mutta lakimuutoksen jälkeen voisivat. Avioliiton arvo avioparille on se summa rahaa, jonka aviopari olisi valmis maksamaan naimisiin päästäkseen. Hyötyihin sisältyvät niin mahdolliset veroedut kuin elämän jakamisesta rakkaan ihmisen kanssa saatava onnikin. Lakimuutoksen aiheuttama hyvinvoinnin lisäys on kaikkien niiden pariskuntien yhteenlaskettu maksuhalukkuus, joita muutos koskee.

Lakimuutoksen aiheuttama hyvinvoinnin lisääntyminen olisi luultavasti merkittävää. Varsinaista tutkimustietoa ei ole, mutta lakimuutoksesta hyötyvät ihmiset tuskin pitäisivät asiaa näin tärkeänä, ellei sen merkitys heidän elämässään olisi suuri. Maailmalta on jotakin tutkimustietoa avioliiton arvosta. Yhden tutkimuksen mukaan avioliiton arvo amerikkalaisille leskille oli useita tuhansia dollareita kuussa. Tätä tulosta on vaikea yleistää Suomeen. Lisäksi nyt käsittelyssä olevan lakialoitteen arvioinnissa oikea vertailukohta on avioliiton tuoma lisäarvo verrattuna rekisteröityyn parisuhteeseen. Mutta käytettävissä oleva todistusaineisto viittaa siis siihen, että avioliiton hyödyt ovat merkittäviä.

Valaistaan asiaa laskuesimerkin avulla. Oletetaan, että avioliiton arvo avioitujille olisi keskimäärin 700 euroa kuussa. Summa vastaa Helsingin kantakaupungissa sijaitsevan kaksion vuokraaJos oletetaan 5 % diskonttokorko ja lisätään siihen vaikka 2 % avioerotodennäköisyyden huomioimiseksi, saadaan avioliiton arvoksi noin 120 000 euroa. Näin suuri yhteiskunnallinen hyöty siis saataisiin lakiuudistuksesta jokaisesta avioituvasta pariskunnasta.

Entä kustannukset? On vaikea nähdä, että lakimuutoksella olisi muita merkittäviä kustannuksia kuin Päivi Räsäselle ja muille samanmielisille koituva mielipaha. Moni on varmaan sitä mieltä, ettei tällaisia kustannuksia pitäisi ottaa huomioon laskelmissa. Asiattomassa on tiettyä sympatiaa tätä asennetta kohtaan. Mielen pahoittaminen toisten onnesta ei ole kovin puoleensavetävä piirre ihmisessä eikä miellyttävä lähtökohta hyvinvointianalyysille. Lähdetään nyt kuitenkin siitä että nämä kustannukset ovat oikeita kustannuksia. Mutta jos nämä ovat oikeita kustannuksia, niin lakimuutoksen kannattajien saama mielihyvä on yhtä hyvin lakimuutoksen hyötyjä.

Päivi Räsäselle samaa sukupuolta olevan pariskunnan avioitumisen kustannus on se rahasumma, jonka Räsänen olisi valmis maksamaan estääkseen avioliiton. Avioliittojen yhteiskunnallinen kustannus on se summa, jonka vastustajat olisivat yhteensä valmiit maksamaan estääkseen samaa sukupuolta olevien avioitumisen. Jos tämä kustannus ylittää avioitujille ja avioliiton kannattajille koituvan hyödyn, avioliiton yhteiskunnalliset kustannukset ylittävät hyödyt.

Jos siis otetaan huomioon vain avioitujien hyödyt, on ilmeistä että tasa-arvoinen avioliittolaki on yhteiskunnallisesti todella hyödyllinen lakiuudistus. Mutta vaikka laskelmissa otettaisiin huomioon myös muille lakimuutoksesta mahdollisesti seuraava mielipaha / mielihyvä, on syytä uskoa että hyödyt ylittävät kustannukset merkittävästi. Vastustajille koituva haitta kompensoituu suureksi osaksi kannattajien hyödyillä, joten keskeinen lakimuutoksen vaikutus on avioitujille koituva merkittävä hyöty.

Kommentit (57)
  1. Mitä jos Nalle Wahlroos ja kumppanit pahoittavat mielensä niin pahasti, että ovat valmiita maksamaan lain voimaantulemisen estämiseksi vähintään kannattajille koituvan hyödyn arvon suuruisen summan? Kustannus-hyötyanalyysin ongelma tuntuu olevan juuri se, että ihmisten hyötyjä verrattessa, maksukykyä ja maksuhalukkuutta ei voi mitenkään mielekkäästi erottaa toisistaan.

    1. katsastaja h
      28.11.2014, 13:36

      Parahin Anonyymi,
      Maksukykyä ja -halukkuutta ei tosiaan eroteta toisistaan kustannus-hyötyanalyysissä. Tähän on ihan hyvä
      syy, nimittäin näiden erottaminen toisistaan ei oikein ole järkevästi mahdollista. Mutta pari huomiota. 1) analyysin voisi yhtä hyvin suorittaa määrittelemällä sosiaalisen hyvinvointifunktion, jota lähestymistapaa monet kustannus-hyötyanalyysin kriitikot suosittelevat. Tulokset eivät siitä millään järkevällä hyvinvointifunktiolla muuttuisi, mutta pelkäämäsi hypoteettisen ihmisvihaaja-Nallen painoarvo olisi pienempi. 2) Kustannus-hyötyanalyysissä ei välitetä tulonjaosta, joten hypoteettisen ihmisvihaaja-Nallen valtava maksuhalukkuus painaisi tosiaan analyysissä paljon. Mutta jos ollaan huolissaan tulonjaosta, voidaan perustaa järjestelmä, jossa ihmisvihaaja-Nalle kavereineen joutuu oikeasti maksamaan käyvän korvauksen pariskunnille, joiden avioitumista hän vastustaa. Koska hypoteettisen Nallen maksuhalukkuus on suurempi kuin avioitumista suunnittelevien pariskuntien, kaikki ovat tyytyväisiä.

    2. Parahin erikoistutkija. Millä Kanniaisen luennolla opiskelijoita kehotettiin esiintymään anonyymisti ja turvautumaan henkilökohtaisiin hyökkäyksiin valtavirtaista talous"tiedettä" puolustettaessa? Odotan vastausta – jota en todennäköisesti saa – virka-ajan ulkopuolella.

  2. (Äsken kommentti hävisi jostain syystä, kenties johonkin filtteriin? Toivottavasti nyt ei käy samoin.)

    Sitä vain piti sanoa, että vaikka lainmuutoksesta tulee todennäköisesti merkittävästi suurempi hyöty monille yksilöille kuin haitta sitä vastustaville yksilöille, niin vastustajia on varmasti paljon enemmän kuin (suoria) hyötyjiä. Näin ollen yhteiskunnallisen näkökulman hyödystä tilanne voi olla melko tasaväkinen.

    Sitten pitää kuitenkin vielä huomioida ne, jotka eivät suoranaisesti hyödy lainmuutoksesta, mutta tahtovat sen kuitenkin menevän läpi. Heillä voisi kuvitella olevan keskimäärin (ainakin lähes) yhtä suuri intressi tukea lain läpimenoa kuin vastustajilla vastustaa sitä. Kokonaisuudessa veikkaisin siis, että yhteiskunta hyötyy läpimenosta enemmän.

    1. katsastaja h
      28.11.2014, 13:55

      Parahin Anonyymi,
      Kommenttisi meni tosiaan jostakin käsittämättömästä syystä spam-filtteriin. Toivottavasti et ole oikeassa mielensäpahoittajien määrästä, mutta se on mahdollista. En kuitenkaan mitenkään voi uskoa, että heidän maksuhalukkuutensa ylittäisi suorat hyödyt. Ehdotankin sellaista järjestelmää, jossa pannaan Päivi Räsänen ja muut maksamaan käyvät korvaukset niille avioon aikoville pariskunnille joiden avioliiton he haluavat kieltää. Räsänen voi vaikka perustaa Perusarvot kuntoon -säätiön, jonka tehtävänä on lahjoa hänen mielestään epäsopivia pariskuntia olemaan menemättä naimisiin. Jotenkin en usko, että lahjoittajia riittää tarpeeksi paljon.

    2. On tosiaan ehkä vaikeaa arvioida niiden määrää, jotka oikeasti pahoittavat tästä mielensä. Kansanedustajista heitä näyttäisi kuitenkin olevan lähes puolet (toiset enemmän, toiset vähemmän), joten ehkä siitä voisi varovaisesti arvioida, että tällaisia henkilöitä olisi kansasta jotakuinkin yksi viidesosa? Jos sitten arvioidaan, että potentiaalisia hyötyjiä lainmuutoksesta olisi noin 2% kansasta (en ole varma, onko tuo oikea osuus), niin voisi ajatella tilanteen olevan karkeasti tällainen:

      Hyödyt: 120 000 * (0,02 * 5 000 000) = 12 miljardia euroa

      Jos mielensäpahoittajien pitäisi maksaa tuo summa homoseksuaaleille, niin siitä tulisi maksettavaksi (karkeasti laskien) 12 000 euroa per mielensäpahoittaja. (12 miljardia / (0,2 * 5 000 000))

      Tosiaan taidat olla oikeassa siinä, että jos oletetaan avioliiton arvoksi 120 000 euroa, niin mielensäpahoittajien tilanne ei ole valoisa. Toisaalta sitäkin on vähän vaikea uskoa, että jokainen homoseksuaali olisi valmis maksamaan keskimäärin 120 000 euroa päästäkseen naimisiin. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että rekisteröity parisuhde on jo melko lähellä avioliittoa nykytilanteessa. Jos siis tuota oletusta laskettaisiin jonkin verran, esimerkiksi (mielivaltaisesti tosin) 40 000 euroon, niin mielensäpahoittajien maksettavaksi tulisi enää 4000 euroa per henkilö.

      En pitäisi sitä ihan mahdottomana summana, ainakaan jos sillä torpattaisiin homoavioliitot pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Tosin tässä on käytetty hyvin suuria oletuksia ja karkeita arvioita, joten on vaikea sanoa, miten tämä soveltuu enää todellisuuteen.

    3. Tässä tasaveroisen avioliittoa arvioidaan kysymällä paljonko valtio tienaisi myymällä avio-oikeuksia.

      Eikö tasaveroisen avioliiton taloudellisen ja yhteiskunnallisen merkityksen arviointi kannattaisi arvioida myös näkökulmasta: miksi homoparit haluavat avioliittoon? kaikki heteroparit eivät ilmeisesti halua edes ilmaiseksi, joten avioliiton taloudelliset seuraamukset eivät taida olla merkittäviä.

      Koko jutussa taitavat kinata oikeudellinen ja taloudellinen näkökulma: olen arvellut, että yhteiskunnan intressissä voisi olla tukea väestön lisääntymisfunktiota, että saataisiin lisää tulevaisuuden veronmaksajia. homoparien tapauksessa sama tuki pitäisi ilmeisesti kohdistaa adoptioiden lisäämiseen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *